Varmasti harmittaa ja huoli kaloista on kova. Ennen kuin itse lähtisin kauppiasta syyttelemään kovasti, ottaisin kuitenkin selvää niistä kauppiaankin mainitsemista ympäristötekijöistä. Tekisin altaan vedestä täydelliset vesitestit (typpiarvojen ym. lisäksi mm. rauta ja kupari), tutkisin pohjan josko on tukossa, katsoisin käyttäytyvätkö kalat normaalisti öisin, heitteleekö pH vuorokaudenaikojen mukaan yms.yms. Jos KH on 0, voi pH heittelehtiä kovasti, ja käydä yllättävän alhaalla esim. öisin.
Kalojen hankaaminen voi johtua suunnilleen miljoonasta eri syystä. Olen joskus havainnut syyksi liian paksun pohjan ilman kierteissarvikotiloita, lähes tukkeutuneen sisäsuodattimen joka sammutettiin ja laitettiin uudestaan päälle, diffuusorin laittaminen isohkoon sisäsuodattimeen niin että allas täyttyi pienistä ilmakuplista. Vedenvaihdot talvisin aiheuttaisivat meillä hankailua, (käytetään vedenparannusainetta, koska vesi sisältää erimoisia klooriyhdisteitä); ylipaineistettu typpi syynä? -Jos vettä seisottaa hetken, ongelmaa ei ole. Putkista on todettu myös irtoavan kuparia.
Nopeat vedenlaadun muutokset voivat saada kalat hankaamaan, kuten myös vedessä lilluvat pienet partikkelit. Ylipäätään kaikki mikä ärsyttää kalojen kiduksia ja/tai niiden ihoa, voi saada kalat yrittämään päästä eroon kyseisestä tekijästä hankaamalla itseään pohjaan tai somisteisiin. –Eikös sinulla ollut vähän, sanoisinko erikoinen tapa, laittaa nestemäistä lannoitetta pohjan sisään? Oletko varma ettei se sieltä veteen liuetessaan aiheuta yliannostusta veteen?
Minulla on mikroskooppi, joten kalojen tutkiminen on sikäli helppoa, sillä en lääkitsisi kaloja umpimähkään tietämättä edes suunnilleen mikä niitä vaivaa. Nuo mainitsemasi oireet
myös täällä kun sopivat aikas laajaan kirjoon erilaisia bakteeritauteja sekä sisä-, kidus- ja ulkoloisia, joista ainakaan tubiin tai leväsieneen (
Ichthyosporidium hoferi) ei ole lääkitystä. Oireiden vaihtelevuus ja samankaltaisuus aikaisemman kalaston kanssa laittaisi todellakin miettimään onko kyseessä sittenkään aina kaupasta tullut tauti tai eliö.. Kyllähän kaikenlaisia opportunisteja altaassa ja kalojen pinnoilla aina elelee, kohtuuttomasti lisääntymään ne pääsevät yleensä vasta jos jokin muu tekijä alentaa kalojen vastustuskykyä.
Vastustuskyvyn alentaja voi olla esim. tubi, mutta toki myös jokin ympäristötekijä. Pullistuminen ja pöhöttyminen johtunee yleisimmin munuaisten tai maksan vajaatoiminnasta jolloin nestetasapaino järkkyy ja nestettä kertyy elimistöön. Varsinaisten patogeenibakteerien tai virusten ohella myös tavan vesibakteerit voivat kalalle epäsuotuisissa olosuhteissa saada tuon aikaiseksi. –Varmasti on kurjaa ajatella, että jotain on ehkä pielessä vaikka kaikkensa on yrittänyt –kuten sanottua, itse en lähtisi syyttelemään ainakaan ennen kuin olisin selvittänyt mahdollisen "oman osuuteni" asiassa ja diagnoosi on varma. Ja tubia huutelen sitten vasta kun Evira on sen todennut.
Sisäloisista mieleen tulee ensimmäiseksi sukkulamadoista koukkupäämadot (Camallanus) ja hiusmadot (Capillaria). Näistä ensimmäiset ovat jopa parisenttisiä (ainakin muistelen kuvissa nähneeni) ja punaisia (kalan verestä?), jälkimmäiset vaaleita, hiuksenohuita ja muistaakseni siinä sentin mittaisia. Camallanuksen voi nähdäkin hyvällä tuurilla kalan peräpäästä kurkistamassa, Capillaria aiheuttaa ulosteiden vaalenemista ja muuttumista venyviksi. (–Tällainen uloste ei kuitenkaan väistämättä tarkoita hiusmatotartuntaa. Hexamita-tartunnassa voi olla aluksi samanlaisia oireita, mutta käsittääkseni taas niillä ympäristöolosuhteilla ja ravinnon laadullakin voi olla osansa). Ei ole helppoa ilman mikroskooppia, ei
Tuosta kaupasta: meidän lähi-Faunattaressa on koko kaupan altaiden vedet kierrättävä suodatusjärjestelmä, joten vesi liikkuu kätevästi altaasta toiseen ihan ilman kontaminoituneita käsiäkin.. En tiedä, onko yhteissuodattimessa UV-suodatus vai ei, eipä paljon kiinnosta kun en sieltä kalan kalaa ikinä tule ostamaan
. Painostus pitäisi olla vaikka sinne kasvattamoiden suuntaan eikä harrastajien, pitäisi tutkia missä kohtaa se tubi pääsee leviämään, onko sitä kasvattamoissa, tukuissa vai myyntialtaissa, tuleeko sitä luonnonkalojen mukana, voiko sen leviämistä estää, mitä se maksaa... Ei tuollaiseen suuroperaatioon kukaan ryhdy jollei ole pakko. Ja pakkohan on reagoida vasta kun se tubi siihen omaan altaaseen tupsahtaa, perus(suomalainen) ajattelutapa ![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
.
![[}:)]](./images/smilies/icon_evil.gif "Evil or Very Mad"){kind=icon}
. Ihmiset eivät miellä akvaarion hankkimista samanlaiseksi lemmikin ottamiseksi kuin vaikka koiran hankintaa. Akvaarion hankinta vaatii harkintaa ja paneutumista, jos ottaa asioista selvää ennenkuin altaan hankkii, saa satavarmasti kuulla mm. tubista. 
.
. Jos vaikka keskenäisen syyttelyn sijaan yritettäisiin tehdä yhteistyötä ja saataisiin sillä tuloksia? Moni liike mm. haluaisi varmasti ostaa asiakkailta rakkaudella kasvatettuja, tautivapaita kalapoikueita myyntiin. Editystä tehdään keskustelemalla saman pöydän ääressä, ei kiukuttelemalla anonyyminä netissä. Juttele kauppiaasi kanssa (pari kertaa olet muistaakseni maininnut kauppiaasi keneltä tuli tubi ja muitakin ongelmia... vai muistanko oikein?) ja kysele kuinka hän asioita hoitaa ja miten hän testaa kalaeränsä. Asioista voi ottaa selvää etukäteen, pienellä vaivalla varmasti saa kuulla mm. liikkeen karanteenijärjestelyistä yms. 
.
). Elävä akvaario osaa kertoa tartuntavaarallisuudesta ihmiselle, ja arvioi kaloista kantajiksi suurimman osan -mikä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita kalojen sairastumista.
.
. Sulla on enemmän kuin hyvä syy tuohtua ja voin uskoa sen harmitusen määrän (voiko *tutukseen kuolla?). Sitä vaan yritin silleen sievästi vihjata että tubi on vitsaus joka alalla tunnetaan ja jonka leviämistä yritetään ehkäistä ihan samalla tarmolla myyjien kuin akvaristienkin toimesta. En yritä selittää että tubi olisi jotenkin väistämätön paha ja siihen pitää tottua, periksi ei saa antaa niin kauan kun on mahdollisuutta keksiä jokin ratkaisu. Tässä asiassa Jukka Järvi on esittänyt tietääkseni parhaat ideat