Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Akvaariokalojen ja muiden akvaarioasukkien viljely.

Valvoja: Moderaattorit

buttnekkid
Member
Member
Viestit: 270
Liittynyt: 21:50, 24.02.2014
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Saarijärvi

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja buttnekkid »

Hei,

Oliko sinulla minkälainen systeemi itikantoukkien "viljelyyn"?
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

No, ei ole varsinaisesti kysymys "viljelystä". Viljelyssä ilmeisesti omat hoidokit tuottavat munia/jälkeläisiä, jotka sitten kasvatetaan isoksi. Eli minulla ei ole lentäviä hyttysiä kasvatuksessa, joita syöttäisin omalla verelläni ;) . Minulla on yksinkertaisesti parvekkeella vesiastioita, joissa on jotain, joka houkuttelee hyttysiä munimaan sinne. Yhteen 10-litraiseen ämpäriin olen laittanut vähän nokkospellettejä (puutarhakaupasta) ja tietysti täyteen vettä. Kuivat nokkoset pilaantuvat vähitellen ja tuottavat hyttysentoukille ravintoa. Samalla tulee hajua, joka houkuttelee hyttysnaaraita. Haju ei juuri tunnu enää parin metrin päässä. Osan ämpäristä voi peittää jollain lankulla, niin naaraat voivat rauhassa munia. Tällaisen ohjeen olen jostain lukenut. Toimii hyvin - toukkia tulee paljon ja ne kasvavat nopeasti. Vaivaa ei kuitenkaan tarvitse nähdä näinkään paljon: Minulla on myös kaksi muuta saavia täynnä hyttystoukkia. Yhdessä likoaa jo ainakin puoli vuotta älyttömän hieno mangrove-juurakko, joka ei millään meinaa upota. Sielläkin on hyttysentoukkia, vaikken ole laittanut nokkosta enkä lankkua päälle. Sinne on kyllä vähitellen muodostunut keijulevää ja muuta töhnää. Sitten on vielä yksi saavi, johon olen laittanut vedenvaihtovesiä akvaarioista - vesi oli tarkoitus laittaa parvekekasveille, mutta huomasin, että sielläkin on hyttystoukkia tuhottomasti. Sinne on ainakin tippunut viereisistä puskista lehtiä ja kukkia ravinnoksi&hajunlähteeksi. Nämä toukat eivät ehkä kasva ihan yhtä nopeasti kuin nokkosella ruokitut. Joka tapauksessa nämä saavit ovat tuottoisia ja olen ruokkinut nyt jo jonkun aikaa aikuisia hunajarihmakaloja lähes pelkillä elävillä hyttystoukilla. Niitähän saa tietysti myös luonnosta, mutta ei tarvii läheä minnekään ehtimään, kun kasvavat parvekkeella. Sellainen varoitus, että hyttysillä kotelotkin ovat liikkuvia, mutta niitä ainakaan minun rihmat eivät syö - oliskohan ne liian kovia tai jotain. Eli ne kotelot kannattaa seuloa pois, jos niitä on ehtinyt kehittyä, muuten saattaa tulla kämppään ikävä yllätys... Kotelosta kuva vaikka tässä keskellä:
http://www.seppo.net/piirrokset/display ... ?pos=-1780
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Poikue (tai osa siitä) näyttää nyt tältä:
seitsemänKKryhmakuva.jpg
Kesällä oltiin kahteen otteesen kaksi viikkoa poissa kotoa, jolloin Rondomatic hoiti poikasten ruokkimisen. Rondomatic antoi JBL NovoBea -hiutaleita kaksi kertaa päivässä hiukan vähemmän mitä annan normaalisti. Hiutaleillehan Rondomatic ei ole ihanteellinen, koska on vaara, että ne jämähtävät sinne eivätkä tipu, kun kotelo tippuu ruokinta-ajan koittaessa. Kuitenkin vain kaksi ruokintakertaa oli jäänyt väliin eli kahdessa kotelossa hiutaleet olivat edelleen siellä kovettuneina. Näyttää kuitenkin siltä, että kaksi poikasta on hävinnyt jälkiä jättämättä kesän aikana. En ole ihan varma, koska poikasia on aika vaikea laskea: vaikka rihmakalat eivät olekaan kovin liikkuvaista sorttia, niin suurin osa poikasista on kuitenkin niin samannäköisiä, että laskuissa menee helposti sekaisin. Vaikea sanoa, miksi kaksi on kuollut (jos pitää paikkaansa). Vaikea uskoa, että olisi ruoanpuutteesta kyse, vaikka saivatkin normaalia vähemmän sapuskaa lomamatkojen aikana. Jäljelläolevat 13 poikasta näyttivät viimeisen matkan jälkeen olevan täysissä voimissa.

Isoimmat ovat nyt 3-senttisiä kokonaispituudeltaan, tai ehkä vähän ylikin, koska viivoitin on lähempänä kameraa:
seitsemänKKisot.jpg
Yksi on yhä vain 2-senttinen. Tämä on mitä todennäköisimmin se, joka aloitti viimeisenä artemiansyönnin:
seitsemänKKpikkuinen.jpg
Muut ovat 2,5 ja 3 sentin haarukassa. Kasvu on hidastunut selvästi viimeisinä kuukausina. Osittain ehkä siksi, että yhteensä kuukauden ajan saivat vähemmän ruokaa. Olen lopettanut artemiantoukkien syöttämisen. Poikaset saavat nykyään suunnilleen samaa sapuskaa kuin äitinsä ja isoveljensä (isä kuoli), eli JBL NovoBea, Tetra Min (koska sattuu olemaan vielä vähän jäljellä, en osta lisää), pakastesurvaria, pakastetubifexia (jota on vain vähän jäljellä, kun loppuu ostan tilalle sulkasääsken toukkia) ja grindalmatoja (noin 2 kertaa viikossa). Ruokaa tulee 3-4 kertaa päivässä. Akvaario on edelleen 40-litrainen. Vaihdan vettä 30% kahdesti viikossa. Juuri ennen lomamatkoja tein kaksi 50% vedenvaihtoa peräkkäisinä päivinä. Sama lomamatkojen jälkeen.

Loppuun vielä muotokuva yhdestä isoimmista poikasista:
seitsemänKKpotretti.jpg
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Nyt alkaa tila käymään ahtaaksi. Siellä on vähän väliä pieniä kamppailuja käynnissä ja joiltakin puuttuu yksittäisiä suomuja. Tänään huomasin yhdellä kalalla ikävästi silmän yläpuolella vähän isomman haavan. Valitettavasti ei ole tällä hetkellä lisää tilaa käytössä. Ehkä noin kuukauden päästä vapautuu toinen pieni allas, johon voisin siirtää osan. Näissä kamppailuissa voi muuten olla yksi mahdollinen syy kahden kalan kuolemaan kesäloman aikana. Jos ne ovat saaneet haavan, pidemmän vedenvaihtovälin vuoksi bakteeritiheys on ollut korkeampi, ja haavasta on levinnyt tulehdus.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Isoimmat mittasin tänään 3,4-senttisiksi, joten niiden kasvu on tosiaan ollut minimaalista viime aikoina. Kaikkein pienimmät ovat kirineet eroa kiinni. Voi olla, että pienestä tilasta, ankeasta sisustuksesta ja liiallisesta seurasta johtuen niillä on stressiä päällä, mikä hidastaa kasvua. Stressiin viittaa sekin, että niistä on tullut varsin arkoja: säntäävät aina karkuun, jos altaan lähellä liikkuu. Äitinsä ja veljensä toisessa akvaariossa tulevat päinvastoin kärttämään ruokaa, jos tulee lähelle. 13 poikasta ovat edelleen 40-litran akvaariossa. Ne saavat JBL NovoBeaa, Tetra Miniä, pakastettua surviaisen ja sulkasääsken toukkaa, joskus myös pakaste-cyclopsia ja elävää grindal-matoa 3-4 kertaa päivässä. Vettä vaihdan noin 25 % kahdesti viikossa ja samalla imen roskat. Yhdelläkään ei näy vielä uroksen värejä. Vähän alkaa pelottaa, ovatko ne kaikki naaraita... Sellaistahan sattuu silloin tällöin, ja syytä ei oikein tiedetä; tosin yleisempää on, että kaikista tulee uroksia.

Tässä vielä kaksi kuvaa tältä päivältä.
kolmepilkkukolmecm-1.jpg
kolmepilkkukolmecm-3.jpg
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1581
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Kr, miten tämä päättyi? Miten kävi sukupuolijakauman kanssa? Piditkö hunajat itse vai laitoitko eteenpäin? Oliko lopullinen selviytyjien määrä 13 kpl?
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tarina ei ole vielä lopussa, mutta loppusuoralla. Isoimmat ovat nyt noin 4-senttisiä. Alla oleva on 3,8 cm mutta hieman isompiakin löytyy.

tammialku-viivotin.jpg

Kalat ovat siis nyt myyntikokoisia. Kyselin jo joulukuussa yhdestä liikkeestä, kiinnostaako. Olivat juuri saaneet lähetyksen hunajarihmakaloja ja pyysi ottamaan tammikuussa uudelleen yhteyttä. Ehkä menen ensi viikolla kyselemään. Niitä on vaikea laskea, koska kaikki eivät ole juuri koskaan yhtä aikaa näkyvissä. Yrityksistä huolimatta olen saanut vain 11 tai 12 yksilöä, joten on mahdollista, että 1-2 on kuollut huomaamatta. En ole kyllä koskaan nähnyt kuollutta kalaa, vaikka imuroin paskaa 2 kertaa viikossa (vettä vaihtuu 40% joka kerta). Sittenpä se nähdään, kun kalastan ne sieltä kuljetuspussiin.

Porukka on akkavaltainen. Uroksia on ehkä 3. Parilla pienimmällä saattaa tosin urostuntomerkit olla vielä piilossa. Miehekästä oranssia alkoi näkyä viikko pari edellisen viestini kirjoittamisesta. Nyt on yhdellä uroksella oikein komea oranssi-musta-kontrasti. Valitettavasti en saanut sitä kunnolla kuvaan. Tässä se viuhahtaa taustalla. Värit vain näkyvät:

tammialku-poika.jpg

Aion pitää itse yhden naaraan. Se menee äitinsä ja edellisestä poikueesta peräisin olevien kahden veljensä seuraan.

Kasvu on siis ollut aika hidasta eikä tällä vauhdilla näitä varmasti kannata kasvattaa ainakaan myyntitarkoituksiin. Netistä olen lukenut selvästi nopeampiakin kasvuja. Vauhdin puutteeseen vaikuttavat ehkä matalahko lämpötila (syksyllä ja talvella 23 astetta ilman lämmitintä, kesällä 25) ja ylikansoitettu akvaario (edelleen 40-litrainen).

Loppuun vielä pari kuvaa. Syövät grindal-matoja. Ensimmäisessä saattaa vasemmalla olla uros.

tammialku-ryhma.jpg
tammialku-tytto.jpg
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Viljely”