Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Akvaariokalojen ja muiden akvaarioasukkien viljely.

Valvoja: Moderaattorit

kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Olen suunnitellut, että pitäisin yhden naaraan itselläni sukua jatkamaan ja ostaisin sille puolison, joka ei ole sukua. Naaraan siksi, että uroksista näkee ainakin varmasti että ovat luonnonmuotoja. Liikkeissä myytävät hunajarihmakalat alkavat olla suurin osa viljelymuotoja: keltaisia ja hailakan punaisia, mitkä eivät minusta lainkaan vedä vertoja luonnonmuodolle. Loput möisin siis pois. Mutta sinne on vielä monta kuukautta matkaa - voihan olla, että suunnitelmat muuttuvat.
prologi
Starting Member
Starting Member
Viestit: 49
Liittynyt: 19:01, 17.07.2018
Sukupuoli: Nainen

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja prologi »

kr70 kirjoitti:Kiitos kommentista, prologi - hauskaa, että tällä ketjulla on lukijoita!

Olen lukenut joitain kertomuksia, että hunajarihmakalat ovat lisääntyneet seura-akvaariossa, jos kalatiheys on pieni ja akvaariossa on tiheä kasvillisuus. Kehittyikö sulla poikasista vahvoja yksilöitä ilman mitään kehityshäiriöitä? Meinaan, että jos alkuaikoina poikaset eivät saa tarpeeksi syömistä, niin siitä saattaa seurata korjaantumattomia vikoja. Mutta jos kasvillisuutta on paljon eikä akvaario ole liian puhdas, niin siellä on kyllä aina kaiken maailman yksisoluisia. Tuo minun purkkimetodi vaatii purkin huolellista imurointia päivittäin ja on aika työläs, muuten bakteeritiheys kasvaa jätteiden myötä pienessä tilassa liian suureksi ja siitä voi tulla poikasille ongelmia, kuten yllä jo totesin.
Kyseessä oli tosiaan rauhallinen allas, jossa hunajarihman lisäksi oli vain sukarapuja ja chilirasboroita. Paljon pinta- ja muuta kasvillisuutta, mantelipuun lehtiä, levää laseissa ym., joista vauvat varmaankin saivat syötävää. Koko porukka sai suht säännöllisesti pakasteartemiaa/kyklooppia.

Poikasia tuli yhteensä varmaan kymmenen, joista yksi jäi selvästi kitukasvuiseksi ja yhdellä oli taipumusta lievään vesipöhöön.

Tuon pariskunnan naaras ei mulla selvinnyt muutosta, joten yhdelle tai kahdelle tytsylle voisi löytyä täältä koti. [;)]
Herman
Starting Member
Starting Member
Viestit: 17
Liittynyt: 21:19, 29.06.2009
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Kainuu

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja Herman »

Siitä kun kasvatin hunajarihmakaloja on jo parikymmentä vuotta. Aluksi ostin pariskunnan akvaarioon, jonka koko oli 150 litraa (60 x 50 x 50 cm). Akvaariossa ei ollut muita kaloja kuin partamonninaaras. Pian hunajarihmakalat kutivatkin ja tästä ensimmäisestä kudusta otin 13 pientä poikasta erilliseen, noin 5 litran muoviastiaan. Epäilin poikasten selviämistä emokalojen akvaariossa, mutta emojen seuraan jääneet poikaset kasvoivatkin selvästi nopeammin kuin "turvaan" ottamani poikaset. Näistä 13:sta yksi jäi vielä muitakin kohtalotovereitaan jälkeen kasvussa. Kumpikin poikasryhmä sai ruokana Seran pölymäistä poikasruokaa ja elävää artemiaa. Myöhemmin hiutaleita.

Emojen akvaariossa kasvaneista poikasista tuli 20-30 tervettä kalaa, jotka möin kauppaan kun niiden sukupuolet alkoi erottaa.

Huostaanottamilleni 13 poikaselle ostin toisen akvaarion (120 x 45 x 45 cm). Siihenkin tuli lisäksi vain partamonninaaras. Kasvillisuutena oli tiheä viidakko kelluvaa vesisaniaista. Kun tyhjensin tämän akvaarion muuton vuoksi pari vuotta myöhemmin, löytyi sieltä 24 aikuista hunajarihmakalaa. Koiraita oli vähän enemmän kuin naaraita, mutta keskenkasvuisia yksilöitä ei löytynyt. Populaation kasvu oli siis jossain vaiheessa pysähtynyt.

150 litran akvaariossa asustellut pari tuotti kaksi tai kolme poikuetta, joita koiras tunnollisesti hoiti ja suojeli. Naaras taas harvensi poikasparvia varomattomista yksilöistä, joten myyntikokoon selvisi muistaakseni noin 20-30 kustakin poikueesta. Parin yhteiselämä päättyi koiraan sairastumiseen ja kuolemaan.

Vaikka hunajarihmakaloja ei minulla enää ole, niin myös minun mielestäni luonnonmuodon koiras on väritykseltään näyttävämpi kuin viljelymuodot.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Mielenkiintoinen tarina, Herman. Jännittävää, että myös hunajarihmakalat voivat muodostaa itsestään lisääntyvän populaation. Annoitko 5 litran astiaan ottamillesi poikasille aluksi likoeläimiä tai muuta planktonia? Minulla ensimmäinen ajatus on, etteivät ne ehkä saaneet alussa tarpeeksi ruokaa ja siksi jäivät heti jälkeen. Isossa toimivassa akvaariossa yleensä on tarpeeksi yksisoluisia sekä rataseläimiä. Hunajarihmakalathan on hyvin helppo saada kutemaan, ja poikaset kasvavat nopeasti siitä lähtien kun artemia sopii suuhun. Ainut vaikeus ovat ne ensimmäiset 1-2 viikkoa, kun ne poikaset ovat aluksi niin mahdottoman pieniä. Tästä vaiheesta selviää tosiaan helpommalla, jos on käytössä isompi toimiva akvaario, jossa on vähän tai ei yhtään muita kaloja. Isossa akvaariossa poikasia voi myös auttaa kaatamalla päivittäin pari desiä likoeläinvettä akvaarioon, jos on tarpeeksi viljelmiä.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

0,6 litran purkissa yksi poikanen aloitti syömään artemiaa eilen illalla tai tänäaamuna. Se pääsi tänään 15 isomman sisaruksensa seuraan 9 litran akvaarioon ja voi ja syö siellä hyvin. Purkissa on vielä kaksi poikasta. Isommalla menee vielä muutama päivä ennen kuin syö artemiaa mutta se näyttäisi olevan kunnossa. Kaikkein pienimmästä (ylläolevissa tilannekatsauksissa kategoriassa "heikko") ei kuitenkaan tule millään kunnon hunajarihmakalaa. Se on vain pohjassa, on unelias eikä ole kasvanut juuri lainkaan. Perhe kieltää kuitenkin tekemästä siitä kalanruokaa. Olkoon nyt tieteellisenä kokeena, kauanko tuollainen pohjapoikanen voi säilyä hengissä. Annan sille päivittäin rataseläimiä, jotka pysyvät pohjan tuntumassa (niin kauan kuin isompi on purkissa, annan myös tohvelieläimiä, mutta koska ne nousevat pinnan tuntumaan, kääpiö tuskin saa niitä). Poikasten kasvatuksessa isossa akvaariossa on se hyvä puoli, ettei tarvitse miettiä, mitä tehdä kääpiöiden kanssa, kun ne karsiutuvat huomiota herättämättä pois.

Isoimmilla poikasillä näkyy nyt pienet rihmaevien alut.
Viimeksi muokannut kr70, 23:17, 02.03.2020. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Herman
Starting Member
Starting Member
Viestit: 17
Liittynyt: 21:19, 29.06.2009
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Kainuu

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja Herman »

kr70 kirjoitti:Annoitko 5 litran astiaan ottamillesi poikasille aluksi likoeläimiä tai muuta planktonia? Minulla ensimmäinen ajatus on, etteivät ne ehkä saaneet alussa tarpeeksi ruokaa ja siksi jäivät heti jälkeen. Isossa toimivassa akvaariossa yleensä on tarpeeksi yksisoluisia sekä rataseläimiä.
On täysin mahdollista, että ne minun erilleen ottamani poikaset eivät saaneet alkuvaiheessa riittävästi kehitysvaiheeseensa sopivaa ruokaa. En omista mikroskooppia, niin asiasta voin esittää vain arvailuja. Jonkin verran planktonia varmaan tuli kasvatusastiaan kutuakvaariosta kauhottujen poikasten mukana. Erillistä likoeläinviljelmää ei ollut. Enää en pysty muistamaan, tuliko eläinplanktonia käytännössä ruokittua muuten kuin antamalla pölymäistä poikasruokaa. Ja varmaan 150 litaraisessa akvaariossa veden laatu pysyi parempana kuin viiden litran purkissa.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Näinhän se on, että isossa toimivassa akvaariossa vesi pysyy hyvänä melkein itsekseen. Pientä purkkia pitää puhdistaa ahkerasti ja vettä vaihtaa. Tuo pölymäinen kuivaruoka on varsinkin vaarallinen pienessä tilassa: jos sitä jää syömättä (ja vastakuoriutuneet tuskin syövät sitä), se pilaa helposti veden. Juuri näin kävi itselläni edellisen satsin kanssa.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Nyt alkaa jo näkyä merkkejä poikasten välisestä aggressiosta. Silloin tällöin pientä takaa-ajamisen alkua.

Poikaset saivat tänään akvaarioonsa omatekoisen pillisuodattimen sekä pari muovista kelluskasvia.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Viimeinen terve poikanen aloitti tänään artemiansyönnin. Annan sen tankata itsensä täyteen artemiaa pikkupurkissa huomiseen iltapäivään saakka ja laitan sen sitten samaan akvaarion, missä isommat sisaruksensa ovat. Artemian syönnin aloittamista seuraa välitön kasvupyrähdys. Purkkiin jää vielä se kääpiö, joka ei osoita merkkejä kasvamisesta eikä myöskään enemmästä heikkenemisestä.

Tässä kuvassa on yksi isommista poikasista tänään. En ole mitannut pituutta, olisko noin sentti. Laitan kuvan tänne, kun nuo pikkurihmat ovat niin hellyttävät. Tuntee jo, minkä sukuinen kala on kyseessä. Väritystäkin alkaa olla.
rihmat_nakyvissa.jpg
rihmat_nakyvissa.jpg (457.92 KiB) Katsottu 3802 kertaa
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tänään näin ensimmäistä kertaa, että jokunen poikanen kävi pinnalla hakemassa ilmaa. On mahdollista, että tätä on tapahtunut jo pari päivää, mutten ole huomannut.

Suurin osa poikasista on nyt aika tarkalleen 1 cm. Laitoin viivottimen akvaarion viereen ja odotin, että poikasia tulee suoraan sen yläpuolelle lasia vasten.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tänään vihdoin kuoli viimeinen "heikko" poikanen 0,6-litran purkissa. Yli kuukauden pysyi hengissä kasvamatta juuri lainkaan ja viettäen aikansa pohjalla ensimmäistä vajaata kahta viikkoa lukuunottamatta. Söi luultavasti rataseläimiä pohjalta.

3 heikoksi "pohjakalaksi" jäänyttä poikasta siis kuoli, ja jäljelle jäi 17 hyväkuntoista poikasta ilman näkyviä kehityshäiriöitä.

Tarjosin tänään ensimmäistä kertaa kuivaruokaa (JBL NovoTom), mutta yksikään ei tainnut syödä sitä. Maistoivat ja sylkäsivät pois. Kaikki eivät edes maistaneet vaan katsoivat muutaman millin päästä, ja kun ruokahiukkanen ei liikkunut, jättivät sikseen.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Isommat (eli 2-3 lukuunottamatta kaikki) poikaset ovat nyt 1,3-senttisiä. Seuraavissa kuvissa ne syövät pohjalta mikromatoja. Poikaset saavat ruokaa 4 kertaa päivässä kahden päivän kierrolla: ensimmäisenä päivänä 4 kertaa artemia ja toisena 2 kertaa artemia ja 2 kertaa mikromatoja (silloin kun olen laittanut uuden satsin artemiaa sikiämään).
mikromadot1.jpg
mikromadot2.jpg
mikromadot3.jpg
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1582
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Aikamoisia möllimahoja. Ihan jo kalan näköisiä. Ja hyväkuntoisen näköisiä myös.
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tänään tarjosin taas JBL NovoTomia sekä myös pakaste-cyclopsia. Eivät huolineet kumpaakaan. Yksi tai kaksi poikasta saattoi pari hitusta nielaista, muuten kaikki syleksittiin pois. Kuivaruokaan totuttaminen tulee vielä olemaan kova urakka, mutta se saa jäädä myöhemmäksi. Nyt tavoitteena on, että kasvavat mahd. nopeasti, siksi ei mitään nälkäkuureja vielä - ja nälkäkuurit saattaisivat myös olla kehitykselle haitallisia vielä tässä vaiheessa. Eli artemialla ja mikromadoilla mennään edelleen.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tarjosin taas tänään JBL NovoTomia, ja nyt ainakin osa poikasista söi sitä, mutta vain pinnalta. Jos hituset olivat vajoamassa alas, ne joko syleksittiin pois tai tuijotettiin lähietäisyydeltä eikä edes koskettu. Erinomainen uutinen, sillä olin jo huolissani, onko artemiassa ja mikromadoissa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Artemiassa tyhjällä mahalla ei ainakaan ole kaikkia rasvahappoja, mutta käytän suolana Hobby-suolaa, jossa on jotain levää seassa artemian ensiruoaksi. Mahan sisältö nostaa huomattavasti artemian ravintoarvoa. Toivon vain, että tuo Hobby-suolan levä riittää. Tietääkö joku, pitäisikö lisäksi syöttää jotain? Minulla on RotiBombia, mitä syötin rataseläimille, jota voisi syöttää myös artemialle.

Laitoin akvaariota vasten viivoittimen ja valokuvasin poikasia, kun ne tulivat etulasin viereen.
ykspilkkukuussenttia.jpg
Surkea kuva, mutta siitä näkee kuitenkin, että tämä on 1,6 cm pitkä pyrstöineen. Jokunen on vähän pidempikin 1,7 cm. Melkein kaikki ovat väliltä 1,5-1,7 cm, pari tulee vähän jäljessä (nämä alkoivat myöhemmin syömään artemiaa).
prologi
Starting Member
Starting Member
Viestit: 49
Liittynyt: 19:01, 17.07.2018
Sukupuoli: Nainen

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja prologi »

Nuohan näyttävät jo ihan kaloilta. :D Bongasin muuten toissapäivänä luminatus-poikasen seka-altaassani. Se oli vain joku 3 mm pitkä ja hävisi nopeasti pintakasvillisuuden joukkoon.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Hieno homma! Toivottavasti välttää ruoaksi joutumisen, jos siellä on isompia kaloja.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tänään tarjosin ensimmäisen kerran eläviä vesikirppuja ja hyvällä menestyksellä. Aika isotkin kirput syötiin ahnaasti. Nyt alkaa ruokavalio olla varmasti tarpeeksi monipuolinen: pääruokana edelleen artemia, joka toinen päivä mikromatoja, pari kertaa viikossa vesikirppuja ja joka päivä tai joka toinen päivä JBL NovoTomia. Ruokinta edelleen 4 kertaa päivässä.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Poikue pääsi isompaan akvaarioon. Tähän saakka ne olivat olleet 9 litran akvaariossa. Nyt tarvitsin sen muuhun käyttöön, ja siellä alkoivat välillä tunteet kuumeta (reviirikala mikä reviirikala). Nyt poikaset pääsivät 40 litran akvaarioon (tosin ei aivan täynnä), jossa on pieni sisäsuodatin, juurakko, vähän muovisia pintakasveja ja LED-pöytälamppu. Poikaset kotiutuivat välittömästi ja söivät heti.
isompi_akva.jpg
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tämä on nyt samalla akvaarion käynnistystesti. 2 viikkoa sitten laitoin akvaarion pystyyn, vedenparannusainetta yöksi, aamulla suodattimeen JBL FilterStarttia ja se muuten täysin uutena akvaarioon ja poikaset heti perässä. Vettä akvaariossa on ehkä 35 l, poikasia on 17, ne ovat (melkein) parisenttisiä ja niitä ruokitaan joka päivä 4 kertaa. Koko tänä aikana NH4 ja NO2 ovat pysyneet nollissa, joten kaipa nuo bakteerit toimivat. Pinnalle tahtoo tulla kunnon bakteerikelmu. Oletan, että se johtuu juurakosta, jonka laitoin sinne vain 2 päivän liotuksen jälkeen. Siinä varmasti pintakerros elää ja siinä näkyykin hieman valkoista hyhmää. Senhän ei pitäisi muuten olla vaarallista, mutta kuluttaa happea. Ja pintakelmu haittaa entisestään hapen liukenemista. Mutta kun rihmakalat ottavat ilmaa niin happikaan ei pitäisi olla ongelma. Vai olisiko kelmu ihan vain uuden akvaarion kypsymättömästä bakteeristosta johtuvaa? Vai liiallisesta orgaanisista jätteistä? Olen tehnyt kerran isomman vedenvaihdon (1/3) ja kaksi kertaa pienemmän (1/5) kun olen vähän yrittänyt pintakelmua kuoria. Yllättäen NO3:kin on pysynyt nollassa. Kaipa sitä tulee niin hitaasti, että noilla vedenvaihdoilla sitä ei jää havaittavaa määrää. Eläviä kasvejahan siellä ei ollut. Laitoin nyt pienen kultaköynnöksen juuret akvaarioon, josko se imisi orgaanista jätöstä.

Poikaset ovat edelleen varsin nirsoja. JBL NovoTomia ne käyvät pinnalla vähän napsimassa, mutta mistään ahnaasta hotkimisesta ei ole puhettakaan. Kokeilin TetraMiniä, ei kelvannut. Sitävastoin pakaste-cyclops menee nyt hyvin. Matolajin olen vaihtanut mikroista grindaliin, koska niitä on helpompi annostella sopiva määrä. Grindal-matoja saavat vain kerran joka toinen päivä korkeasta rasvapitoisuudesta johtuen. Muuten vinkki grindal-matojen ruokintaan, jonka sain eräästä kirjasta (Bremer: "Aquarienfische gsund ernähren" (="Akvaariokalojen terveellinen ruokinta")): matojen rasvapitoisuus alenee, jos niitä ruokitaan myös eläinproteiinilla. Kirjassa on resepti 80% kaurahiutaleita, 5% rasvatonta soijajauhoa, 5% kalajauhoa, 5% kuivahiivajauhoa ja 5% rasvatonta maitojauhetta. Soijajauhoa ja kalajauhoa en ole löytänyt, joten oma reseptini on 85% kauraa (sellaisia vauvoille tarkoitettuja helposti jauhettavia), 7,5% kuivahiivajauhoa ja 7,5% rasvatonta maitojauhetta. Silti matojen rasvapitoisuus on liian korkea muuta kuin vaihteluksi. Haittapuoli on, että viljelmä likaantuu vähän nopeammin kuin pelkällä kauralla ruokittaessa. Poikasten ruokavalio on nyt siis: perusruoka edelleen artemia, kerran päivässä pakaste-cyclops, joka toinen päivä grindal, joka päivä NovoTom-totuttelua ja 2 kertaa viikossa eläviä vesikirppuja.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Isoimmat poikaset ovat nyt noin 2,5-senttisiä. Kokoeroja on alkanut tulla hieman enemmän: kun viime aikoihin saakka lähes kaikki olivat samankokoisia, ja vain 2-3 myöhemmin artemiansyönnin aloittanutta olivat pienempiä, niin nyt pienempien - nyt noin 2-senttisten - kastiin on tippunut muutama muukin poikanen. Kaikki 17 ovat kuitenkin terveitä.

Väritys on alkanut muuttua. Musta pitkittäisraita himmenee ja eviin alkaa tulla punaista väriä:
kaksjapuolsenttia3.jpg
kaksjapuolsenttia2.jpg
kaksjapuolsenttia1.jpg
Poikaset ovat vihdoin alkaneet syömään kunnolla kuivaaruokaa, joten olen vähentänyt artemian syöttämistä. Tosin joudun yhä antamaan pienemmille poikasille tarkoitettua sera Vipan Babya, joka nyt on pääruokana. JBL NovoBea, joka olisi oikeastaan tämänkokoisille poikasille tarkoitettu, ei tule syötyä kunnolla. Pieni raekoko hyväksytäään paremimin. Artemiaa annan vaihtelevasti: silloin kun sitä on paljon, niin sitten sitä, mutta voi olla välillä parinkin päivän tauko ilman. Pakastettua cyclopsia kerran päivässä ja grindal-matoja joka toinen päivä. Viikottaiset vesikirput olen lopettanut.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tänään sattui pieni onnettomuus. Laitan tästä akvaariosta usein suodattimen pois päältä ruokinnan ajaksi, niin ruoka ei leijaile joka paikkaan. Tänä aamupäivänä unohdin sitten laittaa suodattimen päälle. Huomasin sen vasta kolmen tunnin päästä seuraavan ruokinnan yhteydessä. Yleensähän sanotaan, että suodatin saa olla korkeintaan tunnin pois päältä; jos pidemmän aikaa, sitä ei saa laittaa päälle, ennen kuin se on pesty perusteellisesti, muuten sieltä loppuu happi ja denitrifikaatio alkaa: jos suodatin laitetaan päälle, se pumppaa nitriittiä akvaarioon. No, ajattelin toiveekkaana, että kyllä 3 tuntia vielä menee, ja laitoin suodattimen päälle. Tunnin kuluttua poikaset käyttäytyivät suhteellisen normaalisti, olivat vain mahdollisesti hieman arempia. Testasin kuitenkin varmuuden vuoksi nitriitit JBL:n tippatestillä. Välittömästi, kun olin saanut 5 tippaa kakkoslitkua mittalasiin, vesi rävähti tulipunaiseksi! En jäänyt odottelemaan täydellistä värinmuodostusta ja vertailemaan värejä, vaan aloin heti laskemaan vettä akvaariosta ämpäriin. Siinä hädissäni unohdin, että ämpärin tilavuus on äärellinen ja sain aikaan vielä märän parketin. Vaihdoin puolet vedestä, pesin/vaihdoin suodatinmateriaalit ja laitoin uusiin suodatinmateriaaleihin JBL FilterStarttia. Tunnin päästä mittasin uudelleen. Nitriittiä oli edelleen noin 0,5 mg/l (0,4:n ja 0,6:n välissä). Vaihdoin taas noin 60% vedestä ja laitoin veteen loput jämät FilterStartista. Taas tunnin päästä mittasin vielä. Nyt testi näytti 0,2 mg/l, mitä pidetään yleensä raja-arvona. Vaihdoin vielä n. 30% vedestä, joten pitoisuus lienee nyt jotain 0,15, muttaen mitannut enää vaan laitoin valot pois. Nyt vain toivotaan, että aamulla poikaset on ok. Vähän mietin sitä, olisiko pitänyt vaihtaa poikaset toiseen akvaarioon, esim. vanhempiensa seuraan, mutta siirtelykin on stressi. Bakuja ei ole enää kaapissa, pitää käydä huomenna ostamassa lisää. Todennäköisesti aamulla taas edessä vedenvaihdot.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Nitriitti on pysynyt noin 0,1 mg/l:ssa. En tehnyt eilen enää vedenvaihtoja enkä lisännyt bakteereita. Nitriitti oli eilen sekä aamulla että illalla 0,1 mg/l, mikä ei välttämättä kerro muusta kuin että sain vedenvaihdoilla pitoisuuden tippumaan tuonne. Todennäköisesti arvo oli heti "onnettomuuden" jälkeen noin 1 mg/l. 50% vedenvaihto tiputti sen 0,5:een (mitattu). Sen jälkeen 60% vedenvaihto tiputti sen 0,2:een (mitattu). Sitten 30% vedenvaihto tiputti sen lähelle 1:stä (mitattu seuraavana aamuna). Kaikki loogista. Tänään pitoisuus on ehkä hiukan noussut, oli kuitenkin lähempänä 0,1 kuin 0,2. Ruokintatahtia en ole hidastanut. Aion mitata päivittäin ja tarvittaessa, jos nitriitti nousee 0,2:een, puutun asiaan 50% vedenvaihdolla. Toivon kuitenkin, että bakteerit alkaisivat hoitaa homman jälleen. Suodatin on kuormitukseen nähden hiukan alimitoitettu. Mitä sanotte muut: kannattaisiko tässä tilanteessa, kun nitriitti toistaiseksi pysyy noin 0,1:ssä, vaihtaa vettä tai/ja lisätä bakteereita? Toissapäivänä vaihdoin yhteensä noin 90% vedestä ja heti suodattimen puhdistuksen jälkeen lisäsin JBL FilterStartia.

Tulipa nyt sitten testattua, että suodatinta todellakaan ei saa laittaa päälle sitä puhdistamatta, jos se on ollut tunteja sammutettuna.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Jatkoin muutaman päivän siinä toivossa, että pikkusuodatin saisi tarpeeksi bakteerikasvustoa nitriitin alhaalla pitämiseen. Laitoin annoksen JBL:n denitrolia vielä. Siitä huolimatta piti tehdä 50% vedenvaihtoja 2-3 päivän välein, jotta sain nitriitin pidettynä 0,1 mg/l:ssa. Ruokintaa en halunnut vähentää. Päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että siirsin Eheim aquaball 130 -suodattimen toisesta akvaariosta tänne. Kypsän hiukan ylimitoitetun suodattimen bakteerit söivät kahdessa päivässä nitriitit nollille. Sekä nitriitti että ammonium ovat pysyneet nollilla siitä lähtien. Tämän akvaarion alkuperäinen pikkusuodatin meni vaihdossa siihen toiseen akvaarioon. Sielläkin ovat nitriitti ja ammonium pysyneet nollilla, arvattavasti koska 1) akvaarion muilla pinnoilla ja sorassa on tarpeeksi bakteereja, ja 2) kuormitus on kevyempi. Tulipa nyt testattua sekin, että purkista lisätyillä bakteereilla saa suodattimen tarpeeksi kypsäksi vain, jos kuormitus on kevyt. Tämähän onnistui tässä poikasakvaariossa silloin, kun pystytin akvaarion (ks. yllä), mutta silloin olivatkin poikaset pienempiä ja söivät vähemmän.

Tänä aamuna löytyi yksi poikasista kuolleena ilman näkyvää syytä. Nitriitissä ei ainakaan ole syy, koska eilen oli sekä nitriitti että ammonium nolla. Kaikki muut 16 voivat ja syövät hyvin. Kuollut poikanen oli kooltaan keskikastia.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 758
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Menetin toisenkin poikasen. Tämä lopetti muutama päivä sitten syömisen, otin sen erilleen toiseen akvaarioon, se heikentyi vähitellen ja nyt kuoli. Nyt minulla on myös teoria, mikä näihin kahteen tuli. Yksi päivä sitä ennen, kun viimeiseksi kuollut lopetti syömisen, annoin poikasille nimittäin pieniä parvekkeella kasvatettuja itikantoukkia. Ja myös vähän ennen ensimmäistä kuollutta annoin itikantoukkia. Voisiko olla, että rimpuileva toukka on jotekin vahingoittanut kalanpoikasen kurkkua tai vatsaa, ja sitten se on saanut tulehduksen sinne? Ne toukat olivat vaan vielä niin pieniä, etten olisi uskonut, että ne mitään vahinkoa voisivat saada aikaan. Ne myös syötiin suurella innolla. Nyt en joka tapauksessa anna enää poikasille itikantoukkia. Varmuuden vuoksi. Aikuiset hunajarihmakalat saavat parhaillaan pääruoaksi isoja itikantoukkia melkein joka päivä - niitä on parvekkeella valtavat määrät.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Viljely”