Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Akvaariokalojen ja muiden akvaarioasukkien viljely.

Valvoja: Moderaattorit

buttnekkid
Member
Member
Viestit: 270
Liittynyt: 21:50, 24.02.2014
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Saarijärvi

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja buttnekkid »

Hei,

Oliko sinulla minkälainen systeemi itikantoukkien "viljelyyn"?
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

No, ei ole varsinaisesti kysymys "viljelystä". Viljelyssä ilmeisesti omat hoidokit tuottavat munia/jälkeläisiä, jotka sitten kasvatetaan isoksi. Eli minulla ei ole lentäviä hyttysiä kasvatuksessa, joita syöttäisin omalla verelläni ;) . Minulla on yksinkertaisesti parvekkeella vesiastioita, joissa on jotain, joka houkuttelee hyttysiä munimaan sinne. Yhteen 10-litraiseen ämpäriin olen laittanut vähän nokkospellettejä (puutarhakaupasta) ja tietysti täyteen vettä. Kuivat nokkoset pilaantuvat vähitellen ja tuottavat hyttysentoukille ravintoa. Samalla tulee hajua, joka houkuttelee hyttysnaaraita. Haju ei juuri tunnu enää parin metrin päässä. Osan ämpäristä voi peittää jollain lankulla, niin naaraat voivat rauhassa munia. Tällaisen ohjeen olen jostain lukenut. Toimii hyvin - toukkia tulee paljon ja ne kasvavat nopeasti. Vaivaa ei kuitenkaan tarvitse nähdä näinkään paljon: Minulla on myös kaksi muuta saavia täynnä hyttystoukkia. Yhdessä likoaa jo ainakin puoli vuotta älyttömän hieno mangrove-juurakko, joka ei millään meinaa upota. Sielläkin on hyttysentoukkia, vaikken ole laittanut nokkosta enkä lankkua päälle. Sinne on kyllä vähitellen muodostunut keijulevää ja muuta töhnää. Sitten on vielä yksi saavi, johon olen laittanut vedenvaihtovesiä akvaarioista - vesi oli tarkoitus laittaa parvekekasveille, mutta huomasin, että sielläkin on hyttystoukkia tuhottomasti. Sinne on ainakin tippunut viereisistä puskista lehtiä ja kukkia ravinnoksi&hajunlähteeksi. Nämä toukat eivät ehkä kasva ihan yhtä nopeasti kuin nokkosella ruokitut. Joka tapauksessa nämä saavit ovat tuottoisia ja olen ruokkinut nyt jo jonkun aikaa aikuisia hunajarihmakaloja lähes pelkillä elävillä hyttystoukilla. Niitähän saa tietysti myös luonnosta, mutta ei tarvii läheä minnekään ehtimään, kun kasvavat parvekkeella. Sellainen varoitus, että hyttysillä kotelotkin ovat liikkuvia, mutta niitä ainakaan minun rihmat eivät syö - oliskohan ne liian kovia tai jotain. Eli ne kotelot kannattaa seuloa pois, jos niitä on ehtinyt kehittyä, muuten saattaa tulla kämppään ikävä yllätys... Kotelosta kuva vaikka tässä keskellä:
http://www.seppo.net/piirrokset/display ... ?pos=-1780
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Poikue (tai osa siitä) näyttää nyt tältä:
seitsemänKKryhmakuva.jpg
Kesällä oltiin kahteen otteesen kaksi viikkoa poissa kotoa, jolloin Rondomatic hoiti poikasten ruokkimisen. Rondomatic antoi JBL NovoBea -hiutaleita kaksi kertaa päivässä hiukan vähemmän mitä annan normaalisti. Hiutaleillehan Rondomatic ei ole ihanteellinen, koska on vaara, että ne jämähtävät sinne eivätkä tipu, kun kotelo tippuu ruokinta-ajan koittaessa. Kuitenkin vain kaksi ruokintakertaa oli jäänyt väliin eli kahdessa kotelossa hiutaleet olivat edelleen siellä kovettuneina. Näyttää kuitenkin siltä, että kaksi poikasta on hävinnyt jälkiä jättämättä kesän aikana. En ole ihan varma, koska poikasia on aika vaikea laskea: vaikka rihmakalat eivät olekaan kovin liikkuvaista sorttia, niin suurin osa poikasista on kuitenkin niin samannäköisiä, että laskuissa menee helposti sekaisin. Vaikea sanoa, miksi kaksi on kuollut (jos pitää paikkaansa). Vaikea uskoa, että olisi ruoanpuutteesta kyse, vaikka saivatkin normaalia vähemmän sapuskaa lomamatkojen aikana. Jäljelläolevat 13 poikasta näyttivät viimeisen matkan jälkeen olevan täysissä voimissa.

MUOKS: Akvaarion tyhjennyksen jälkeen toinen näistä "kesälomakuolleista" löytyi raatona sen takaa.

Isoimmat ovat nyt 3-senttisiä kokonaispituudeltaan, tai ehkä vähän ylikin, koska viivoitin on lähempänä kameraa:
seitsemänKKisot.jpg
Yksi on yhä vain 2-senttinen. Tämä on mitä todennäköisimmin se, joka aloitti viimeisenä artemiansyönnin:
seitsemänKKpikkuinen.jpg
Muut ovat 2,5 ja 3 sentin haarukassa. Kasvu on hidastunut selvästi viimeisinä kuukausina. Osittain ehkä siksi, että yhteensä kuukauden ajan saivat vähemmän ruokaa. Olen lopettanut artemiantoukkien syöttämisen. Poikaset saavat nykyään suunnilleen samaa sapuskaa kuin äitinsä ja isoveljensä (isä kuoli), eli JBL NovoBea, Tetra Min (koska sattuu olemaan vielä vähän jäljellä, en osta lisää), pakastesurvaria, pakastetubifexia (jota on vain vähän jäljellä, kun loppuu ostan tilalle sulkasääsken toukkia) ja grindalmatoja (noin 2 kertaa viikossa). Ruokaa tulee 3-4 kertaa päivässä. Akvaario on edelleen 40-litrainen. Vaihdan vettä 30% kahdesti viikossa. Juuri ennen lomamatkoja tein kaksi 50% vedenvaihtoa peräkkäisinä päivinä. Sama lomamatkojen jälkeen.

Loppuun vielä muotokuva yhdestä isoimmista poikasista:
seitsemänKKpotretti.jpg
Viimeksi muokannut kr70, 17:00, 26.01.2021. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Nyt alkaa tila käymään ahtaaksi. Siellä on vähän väliä pieniä kamppailuja käynnissä ja joiltakin puuttuu yksittäisiä suomuja. Tänään huomasin yhdellä kalalla ikävästi silmän yläpuolella vähän isomman haavan. Valitettavasti ei ole tällä hetkellä lisää tilaa käytössä. Ehkä noin kuukauden päästä vapautuu toinen pieni allas, johon voisin siirtää osan. Näissä kamppailuissa voi muuten olla yksi mahdollinen syy kahden kalan kuolemaan kesäloman aikana. Jos ne ovat saaneet haavan, pidemmän vedenvaihtovälin vuoksi bakteeritiheys on ollut korkeampi, ja haavasta on levinnyt tulehdus.
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Isoimmat mittasin tänään 3,4-senttisiksi, joten niiden kasvu on tosiaan ollut minimaalista viime aikoina. Kaikkein pienimmät ovat kirineet eroa kiinni. Voi olla, että pienestä tilasta, ankeasta sisustuksesta ja liiallisesta seurasta johtuen niillä on stressiä päällä, mikä hidastaa kasvua. Stressiin viittaa sekin, että niistä on tullut varsin arkoja: säntäävät aina karkuun, jos altaan lähellä liikkuu. Äitinsä ja veljensä toisessa akvaariossa tulevat päinvastoin kärttämään ruokaa, jos tulee lähelle. 13 poikasta ovat edelleen 40-litran akvaariossa. Ne saavat JBL NovoBeaa, Tetra Miniä, pakastettua surviaisen ja sulkasääsken toukkaa, joskus myös pakaste-cyclopsia ja elävää grindal-matoa 3-4 kertaa päivässä. Vettä vaihdan noin 25 % kahdesti viikossa ja samalla imen roskat. Yhdelläkään ei näy vielä uroksen värejä. Vähän alkaa pelottaa, ovatko ne kaikki naaraita... Sellaistahan sattuu silloin tällöin, ja syytä ei oikein tiedetä; tosin yleisempää on, että kaikista tulee uroksia.

Tässä vielä kaksi kuvaa tältä päivältä.
kolmepilkkukolmecm-1.jpg
kolmepilkkukolmecm-3.jpg
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1744
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Kr, miten tämä päättyi? Miten kävi sukupuolijakauman kanssa? Piditkö hunajat itse vai laitoitko eteenpäin? Oliko lopullinen selviytyjien määrä 13 kpl?
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Tarina ei ole vielä lopussa, mutta loppusuoralla. Isoimmat ovat nyt noin 4-senttisiä. Alla oleva on 3,8 cm mutta hieman isompiakin löytyy.

tammialku-viivotin.jpg

Kalat ovat siis nyt myyntikokoisia. Kyselin jo joulukuussa yhdestä liikkeestä, kiinnostaako. Olivat juuri saaneet lähetyksen hunajarihmakaloja ja pyysi ottamaan tammikuussa uudelleen yhteyttä. Ehkä menen ensi viikolla kyselemään. Niitä on vaikea laskea, koska kaikki eivät ole juuri koskaan yhtä aikaa näkyvissä. Yrityksistä huolimatta olen saanut vain 11 tai 12 yksilöä, joten on mahdollista, että 1-2 on kuollut huomaamatta. En ole kyllä koskaan nähnyt kuollutta kalaa, vaikka imuroin paskaa 2 kertaa viikossa (vettä vaihtuu 40% joka kerta). Sittenpä se nähdään, kun kalastan ne sieltä kuljetuspussiin.

Porukka on akkavaltainen. Uroksia on ehkä 3. Parilla pienimmällä saattaa tosin urostuntomerkit olla vielä piilossa. Miehekästä oranssia alkoi näkyä viikko pari edellisen viestini kirjoittamisesta. Nyt on yhdellä uroksella oikein komea oranssi-musta-kontrasti. Valitettavasti en saanut sitä kunnolla kuvaan. Tässä se viuhahtaa taustalla. Värit vain näkyvät:

tammialku-poika.jpg

Aion pitää itse yhden naaraan. Se menee äitinsä ja edellisestä poikueesta peräisin olevien kahden veljensä seuraan.

Kasvu on siis ollut aika hidasta eikä tällä vauhdilla näitä varmasti kannata kasvattaa ainakaan myyntitarkoituksiin. Netistä olen lukenut selvästi nopeampiakin kasvuja. Vauhdin puutteeseen vaikuttavat ehkä matalahko lämpötila (syksyllä ja talvella 23 astetta ilman lämmitintä, kesällä 25) ja ylikansoitettu akvaario (edelleen 40-litrainen).

Loppuun vielä pari kuvaa. Syövät grindal-matoja. Ensimmäisessä saattaa vasemmalla olla uros.

tammialku-ryhma.jpg
tammialku-tytto.jpg
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Toissapäivänä sitten vihdoin mentiin. Ensin haavin yhden ison naaraan, joka pääsi aikuisten hunajarihmakalojen seuraan umpeenkasvaneeseen akvaarioon. Sitten kaikki muut kuljetuspussiin ja kauppaan.

Ennen lähtöä sain vielä paremman poikakuvan:
poika_ennen_myyntia.jpg
Niitä oli sitten yhteensä vain 11 eli kaksi on kuollut mystisesti joskus viimeisten kuukausien aikana jälkiä jättämättä. Poikaskatraan tappiot menivät siten seuraavasti:

- Otin 20 munaa kasvatettavaksi
- 3 jäi alikehittyneeksi jo toukka-asteella ja kuoli pian -> jäi 17
- 2 kuoli alkukesällä mahdollisesti siksi, kun annoin liian aikaisin hyttystoukkia -> jäi 15
- 2 kuoli 2-viikkoisen kesälomamatkan aikana -> jäi 13
- 2 kuoli joskus myöhemmin jälkiä jättämättä tuntemattomasta syystä -> jäi 11

MUOKS: Akvaarion tyhjennyksen jälkeen sen takaa löytyi kolme raatoa, kaksi aika isoa ja yksi pienempi. Eli ne kaksi tuntemattomasta syystä kuollutta ja yksi "kesälomakuollut" ovat siis hypänneet joskus akvaariosta. Tämä kävi kyllä mielessä aiemminkin, mutta en ottanut tätä vaihtoehtoa vakavasti, koska rihmakalat eivät ole mitään hyppijöitä - edes kiinni otettaessa yksikään ei hypännyt. Akvaario ei ollut tiiviisti peitetty, joten toisessa päässä niillä oli hyvä mahdollisuus poistua sieltä.

Rihmakalojen kasvatus ei kyllä ole järkevää ainakaan voitontavoittelumielessä: Kasvavat melko hitaasti, tarvitsevat enemmän tilaa kuin parvikalat eikä niistä silti saa myydessä sen enemäpää kuin monista parissa kuukaudessa myyntikokoon kasvavasta parvikalasta. Tämän vahvistaa eräs juuri lukeman artikkeli: labyrinttikalojen viljelijällä ei ole mahdollisuuksia kilpailla Kaakkois-Aasian kanssa. Tämän artikkelin mukaan kannattavia viljelykohteita ovat synnyttävät (koska ovat kestävämpiä kuin Kaakkois-Aasian massatuotanto), muodissa olevat monnit (varsinkin imumonnit), suositut kääpiöahvenet, lehtikalat ja kiekkokalat.

Minun olosuhteita voisi tosin parantaa ainakin isommalla kasvatusakvaariolla, luonnollisemmalla sisustuksella ja lämpimämmällä vedellä; sitten saattaisivat kasvaa vähän nopeammin.

Kuten olen jo aiemmin kertonut, poikue oli varsin arka. Siksi hämmästyin totaalisesti, kun itse pitämäni naaras kadotti arkuutensa täysin välittömästi päästyään aikuisten sekaan! Tässä akvaariossa on kelluvaa vesisaniaista koko pinnan täydeltä. Vähäiset pintakasvit saattoivatkin olla yksi syy arkuuteen. Mahdollisesti myös "joukkopaniikki": kun yksi säntää karkuun, toiset perässä.

Tiedän, että hyvä akvaristi ei kiinny hoidokkeihinsa vaan ilman omantunnontuskia saksii kappaleiksi huonolaatuiset kalat ja ylijäämäpoikaset. Olen varmaan liian kokematon, koska jäi haikea mieli tämän poikueen pois myymisen jälkeen - olinhan kasvattanut niitä melkein vuoden munista ja alle 3-millisistä toukista asti. Niinpä lupaan hoitaa pitämääni naarasta senkin edestä. Tässä viimeisessä kuvassa, joka lopettaa tämän tarinan, tämä naaras ui uudessa kodissaan taustalla äitinsä.
tytto_aidin_kanssa.jpg
Viimeksi muokannut kr70, 16:58, 26.01.2021. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1744
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Nytkö ne sitten lähti. Kyllähän vuosi on jo melkoisen pitkä aika kasvatella poikasia, ei se ole ihme, että on vähän ontto olo nyt. Toivotaan, että saavat hyvät kodit ja tunnollisen hoitajan.

Mitenkäs monniset, et niitä tahtoisi kokeilla kasvattaa?
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Kyllä olen itsekin ajatellut, että joku monninen voisi olla hyvä valinta. Tällä hetkellä ei ole viljelykelpoisia monnisia. Leopardimonnisia on, mutta osa on jo liian vanhoja, osalla on joku vika, täplävammaisia ja yhdellä vino kuono. Tod.näk. Kaakkois-Aasian massatuotantoa.
Ssartzukka
Starting Member
Starting Member
Viestit: 13
Liittynyt: 13:54, 22.02.2020
Akvaarioseurat: HAS
Sukupuoli: Nainen

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja Ssartzukka »

Tätä tarinaa oli mukava seurata ja kyllähän tähän porukkaan kiintyy :D
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1744
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Ei sua kiinnosta C. davidsandsi? Itse lähtisin näitä koittamaan, jos olisi paikkoja vapaana.
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Kiva, että joku jaksoi lukea loppuun saakka. Kiitoksia lukijoille!

Pouko, miksi juuri davidsandsi?
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1744
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Että miksi, noh...

...ensinnäkin ulkonäkö, soma on soma. Ei ole jalostettu pilalle, eikä yleinen, jota löytyy joka mökin Miinan altaasta. Ei aina saatavilla liikkeissäkään. Monnisista rohkeimmasta ja reippaimmasta päästä. Ehkä vähän haastava kudetettava, mutta siitähän tää tykkää, ja hinta sellainen, ettei niitä tarvitse myöskään ihan ilmaiseksi myydä. Tässä tällainen pikatiivistelmä.

Helmimonnisten tämän hetken hintaa ihmettelen. Olikohan peräti 12.90/pyrstö + siitä ylöspäin liikkeissä. Miksi ihmeessä? Ensinnäkin on jo niin yleinen, että niitä alkaa olla vähän joka puolella. Kutee helposti. Mistä moinen hinta? Eikä siinä mitään, ei se ole hullu joka pyytää, mutta mietin vain että mihin tuo hinnan nosto perustuu.

Mies osti joku pari vuotta sitten fb:sta yhdeltä kasvattajalta meille parven. Taidettiin maksaa 6-7e/kpl. Tällä samalla kasvattajalla on myynnissä suurin piirtein joka kuukausi erä poikasia.



Harmi, ettei me saada ihastella helmien parisuhde- ja perhetoimintaa, koska altaassa sellaisia seuralaisia, ettei mitään jää käteen. Muutaman kerran saanut napattua ennen munarosvoja pari munaa, mutta todennut, että havuja, en ala neljää munaa hautomaan.

Menihän vähän monnissävytteiseksi hunajarihmaketju, mutta täähän me osataan :D .
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Kiitoksia suosituksesta! Katotaan, mitä saahaan aikaseks.

Minusta täällä on niin vähän postausta, ettei kenenkään kannata niuhottaa, ettei pysytä aiheessa. Pääasia vaan, että juttu luistaa. Sitten, jos alkaa tulla kymmeniä viestejä päivässä, voi alkaa vaatia aiheessa pysymistä ja muita kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Tuskin Scofferikaan panee pahakseen, jos rihmakalaketjussa sivutaan monneja. Ja pysyttiinhän kuitenkin viljelyssä.
Sam Salonen
Imperaattori
Imperaattori
Viestit: 2534
Liittynyt: 05:37, 17.06.2001
Akvaarioseurat: HAF, HAS, TAS, TAY
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja Sam Salonen »

kr70 kirjoitti: 01:28, 23.01.2021 Kiitoksia suosituksesta! Katotaan, mitä saahaan aikaseks.

Minusta täällä on niin vähän postausta, ettei kenenkään kannata niuhottaa, ettei pysytä aiheessa. Pääasia vaan, että juttu luistaa. Sitten, jos alkaa tulla kymmeniä viestejä päivässä, voi alkaa vaatia aiheessa pysymistä ja muita kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä. Tuskin Scofferikaan panee pahakseen, jos rihmakalaketjussa sivutaan monneja. Ja pysyttiinhän kuitenkin viljelyssä.
Aivan sama miten paljon rönsyilee kunhan käyttäytyy :) Aikoinaan, kun uusia viestiketjuja synytyi satoja päivässä, nuo tiukan rajoitteet rönsyilyn yms. suhteen olivat paikallaan ja perusteltuja.
Guess what?! I got a fever, and the only prescription... is more cowbell!
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1744
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Eihän tähän meinaa raaskia kirjoittaa päälle enää mitään, koska näyttäähän se nyt pirun hyvältä, että näkyy jo etusivulla Sam Salosen kirjoittaneen ketjuusi. Mahtavaa huomata, että kyllä meitä vähän seuraillaan, ei olla ihan sikoina suossa :D . Kiitos Sam.

Mutta siis takaisin aiheeseen. Toinen monninen, joita tekisi mieleni kokeilla viljellä on helomonninen. Mutta siihen tai sen sielunelämään, hintoihin ym. ym. en ole perehtynyt vielä yhtään. En ole helon heloa omistanutkaan koskaan. Miellyttää vain silmää. Ehkä alan tutkimaan ja ryhdyn kasvattelemaan monnisia.

Sitten tuo käsite "vaikea", haastava/vaativa kasvi, haastava kasvatti jne, (jota itse käytin edellisessä viestissäni), se on varsinkin akvan hoidossa siitä jännä, että mikäänhän ei ole vaikea eikä haastava, jos sattuu olemaan akva, olosuhteet ja arvot kohdillaan. Plekojenkin joskus oletettiin olevan todella haastavia kasvattaa ja muistan, kun haaveilin plekojen kasvatuksesta eräälle liikkeen pitäjälle. Hän vastasi, että siihen ei ihan jokainen pysty, onnistuu vain "harvat ja valitut". Kunnes sitten yksi päivä olin se harva ja valittu :twisted: , kasveille holhoamassani altaassa alkoi Queen Arabesquet lisääntyä, ja kun homman hoksasivat, sehän jatkui ja jatkui niin, ettei niitä tahtonut enää saada mihinkään.

Somamonnisten kohdalla on ollut sekä että, toinen säätää ja säätää ja koittaa luoda mitä mahtavimmat olosuhteet kudulle ja onnistuukin siinä, eikä tule mitään. Toisella ne olla rötköttää tekemättä mitään vähän sinne päin altaassa, ja monnisia puskee yli oman tarpeen. Joten rohkeasti vain kokeilemaan, mitä haluaa.
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
doradi
Junior Member
Junior Member
Viestit: 88
Liittynyt: 10:58, 15.11.2008
Akvaarioseurat: HAS, TAS
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kerava

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja doradi »

Juu somamonnisen viljelylle kannatusta täältäkin! itselläni on vanha parvi, kutevat vedenvaihdon jälkeen talvella, kun lämmöt on noin 24-25, oikeastaan viikoittain, mutta tuossa altaassa ei mäti eikä poikaset selviä. Ja tuotanto on aika niukkaa eli poikueet olisivat pieniä ellei saa useampaa naarasta asialle yhtä aikaa. Tekee viljelystä ehkä hivenen hankalaa ja työlästä, että ei saa yhtä pesuetta isona eränä vietyä läpi.. Kaunis ja reipas monninen, jonka harvinaisuuteen markkinoilla ei mielestäni ole mitään syytä.

Tosiaan näin on että haastavat ja vaikeat viljeltävät on aika tulkinnallisia asioita. Kun sattuu olot kohdalleen niin voi erikoisia ja "vaikeita" saada viljeltyä vähälläkin vaivalla. Toisaalta itse en ole ikänä saanut kölibarbia kutemaan vaikka pitäisi olla erittäin helppo.. Uusia markkinoille tulevia lajeja ei alkuun osata viljellä kun ei ole tietoa, vaikkei ne vaikeita olisikaan. Helmimonninen taisi alkuun olla tosi hintava siksikin, että niin lämpimään veteen on vähänlaisesti monnisia tarjolla kuin mitä helmimonninen sietää. Siinä mielessä toinen kiinnostava, jota harvoin näkee myynnissä, on täpläpyrstömonninen. Lämpimän veden monnisille tavallaan olisi enemmän menekkiä seura-altaissa.

Noista huniksista mietin, että mahdoinkohan nähdä ne kaupassa perjantaina, kun kävin juurikin monnisvalikoimaa tutkimassa [;)] Erässä nimeltämainitsemattomassa liikkeessä oli kuvaukseen sopivannäköistä uutta porukkaa :mrgreen:
Kahdeksan altaan farmilta aina saatavilla muutamaa sorttia sukarapuja ja sammalia, sekä kierteisiä. Akvaristin avuksi tarjolla myös elävän ruuan ymppejä sekä poikasten että aikuisten kalojen ruokintaan.
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1744
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Eli lykkyä tykö Doradi kölibarbin kudetukseen. Oletko kovasti yrittänyt? Jos olet, niin kokeile olla yrittämättä, sekin toimii näemmä joskus laukaisevana tekijänä :D .

Tuo helmimonnisen hinnannousu tapahtui tässä noin 2 vuotta sitten. Ostin paikalliselta akvaliikkeen pitäjältä suoraan monniseni (koska heidän akvanhoitonsa on niiin :? ) ja karanteenasin kalat itse. Yksi kaunis päivä hinta olikin noussut 9.50e -> 12.90e/kpl. Päivitteli itsekin tuolloin, että tukut on nostaneet hintaa. Sitä ei tiedetä mikä sen nousun aiheutti. Enkä kyllä tiedä sitäkään, onko samalla hinnalla myynnissä edelleen, koska käännyin kasvattajan puoleen.

No mutta hienoa, että sinulla on kutevia davidsandseja. Sinulta voikin varmasti nyhtää tarvittaessa enemmän kokemuspohjaista neuvoa ja opastusta [;)] . Tiedätkö tämän päivän hintaa näille, mitä pitävät? Oletko itse myynyt poikasia? Itse tykkään rakennella parveni niin , että ostan osan sieltä ja osan täältä niin eivät nyt ihan lähisisaruksia ja serkkuja ole keskenään.

Lueskelinkin tuosta joskus, että eivät tee useita munia kerralla, 4-20kpl. Sikäli mielenkiintoista, koska naarasmonninen on jopa sen 6-7cm pitkä. Onko sinun somasi missä niistä laittamistasi altaiden kuvista toiseen ketjuun? Eli millaiset olot ja vedet sinulla niille on? Tuo vesien vaihto, mitä reilummin ja useammin, pikkuisen viileämmällä, taitaa lähtökohtaisesti olla vähän kaikkien monnisten "esileikki".
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

Akvaarion tyhjennyksen jälkeen sen takaa löytyi kolme raatoa, kaksi aika isoa ja yksi pienempi. Eli ne kaksi tuntemattomasta syystä kuollutta ja yksi "kesälomakuollut" ovat siis hypänneet joskus akvaariosta. Tämä kävi kyllä mielessä aiemminkin, mutta en ottanut tätä vaihtoehtoa vakavasti, koska rihmakalat eivät ole mitään hyppijöitä - edes kiinni otettaessa yksikään ei hypännyt. Akvaario ei ollut tiiviisti peitetty, joten toisessa päässä niillä oli hyvä mahdollisuus poistua sieltä.
doradi
Junior Member
Junior Member
Viestit: 88
Liittynyt: 10:58, 15.11.2008
Akvaarioseurat: HAS, TAS
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kerava

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja doradi »

Enpä ole myyntiin asti saanut somamonnisia. Yksi tai kaksi parven kaloista on omaa tuotantoa, mutta aika niukaksi on poikasten selviäminen jäänyt.. Niitten altaasta ei tainnut olla kuvaa siinä karahkaketjussa ollenkaan. Ehkä siitäkin jotain räpsyjä jonnekin pitää postata, onhan noita "laadukkaita" kännykkäkuvia yllin kyllin [;)] Just näin kyllä somamonnisia liikkeessä kun pitkästä aikaa kävin hakemassa pakasteita, en katsonut hintaa, mutta oiskohan ollut jossain 15 ja 20 euron välillä kappale? Itse olen maksanut noista hieman yli 20e pyrstö mutta on siitä vuosia jonkun verran.

Köläreitä oon yrittänyt ja ollut yrittämättä kudettaa ties miten moneen kertaan, nyt ne on jo varmaan yli-ikäisiäkin. Kahteen kertaan niitä on tullut hankittua ja on ollut joku 40 pyrstöä parhaimmillaan. Sitten vois taas hakata päätä seinään niiden kanssa lisää, kun pitää hankkia joukon jatkoksi nuorisoa. Omasta tuotannosta olen tuolla porukalla kyllä haudannut kaikki haaveet :roll:

No kr70:n kadonneiden kalojen arvoitus selvisi sitten aika klassisella tavalla. Rihmat ei tosiaan tule ekana mieleen että harrastaisivat loikkimista. Itselläni on noita hulluja pomppijoita melkein joka altaassa ja kyllä ne ihmeesti pienimmätkin raot löytää. Taannoin yöllä valojen sammuttua tiputtelin banjomonneille ruokaa yhteen laariin semmosesta 1x2 cm rakosesta jonka päällä pidän muovinpalaa normaalisti. Eiköhän siinä pimeydessä samantien singonnut marmoritappara lattialle villakoirien joukkoon. Selvisi hengissä, mutta en paljon viitsi valojen sammuttua enää kaloja ruokkia..
Kahdeksan altaan farmilta aina saatavilla muutamaa sorttia sukarapuja ja sammalia, sekä kierteisiä. Akvaristin avuksi tarjolla myös elävän ruuan ymppejä sekä poikasten että aikuisten kalojen ruokintaan.
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1744
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Doradi: laitahan somamonnisille hormoonivaihde päälle. Kävin pari päivää sitten kyselemässä näitä liikkeiltä, ja katin kontit, eivät olleet edes listoilla nähneet aikoihin. Täällä olisi yksi ostaja :D .

Helmimonnisten tämän hetken hintaa katsoin myös, ei ollut enää 12.90e vaan se normi vanha 9.90e. Mikä lie piikki ollut siellä pari vuotta sitten.

Vai oli Kr:n rihmat loikanneet rajan yli. Mua surettaa ihan sikana kalan kohtalo erityisesti silloin kun on kuollut ja kuivunut lattialle. Jotenkin julma. Itselläni kummallisin löytö on ollut enkelipleko. Onko kukaan, koskaan, ikinä törmännyt hyppäävään plekoon?
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
doradi
Junior Member
Junior Member
Viestit: 88
Liittynyt: 10:58, 15.11.2008
Akvaarioseurat: HAS, TAS
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kerava

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja doradi »

Eh, kyllä mun viljelyhommat alkaa olla historiaa. Ei tahdo riittää taito, motivaatio ja kiinnostus kalojen haavimiseen siirtelyyn altaasta toiseen. Ja niinkuin tuossa (minusta) hulvattomassa kr70:n jutussa lomamatkasta kalanpoikasen kanssa, niin penskat tosiaan vaatii aivan minimissään päivittäistä hoitoa. En ole nykyisellään niin paljoa kotona että tuo onnistuisi enää. Toisin oli vielä viisi vuotta sitten jolloin olin varmaan 363 päivää vuodesta kotona.. Tuo kalapullo-matkailu ehkä täytyis ottaa vakavana vaihtoehtona :mrgreen:
Täälä pk-seudulla tietysti liikkeissä on enemmän valinnanvaraa ja valikoimatkin ehkä paremmat, somamonnisia on kyllä ollut tarjolla aika hyvin, toki vain yhdessä liikkeessä. Mun somispoppoo, kymmenkunta kalaa, on sillä tavalla hassu, että siinä on melko varmasti vain yksi poika. Se on välillä ihan uuvuksissa kun vientiä on ihan hirveästi. Jos en olisi niin hullun huono kalanhaavija, niin mulla kyllä olisi yksi lämmittämätön pikkuallas just nyt vapaana, joka varmaan soveltuis hyvin.. hmm..
Kahdeksan altaan farmilta aina saatavilla muutamaa sorttia sukarapuja ja sammalia, sekä kierteisiä. Akvaristin avuksi tarjolla myös elävän ruuan ymppejä sekä poikasten että aikuisten kalojen ruokintaan.
toukopouko
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1744
Liittynyt: 19:53, 09.03.2006
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Tampere

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja toukopouko »

Dääm!

Koirashan on vain mielissään, sellaisia nuo koiraat on :twisted: .

Tuo oli kyllä hulvattoman hauskaa lukea, kuinka Kr on lomaillut ja matkustellut kalanpoikasten kanssa. Koskaan en ole sitä tehnyt tai edes kuullut kenenkään tehneen, vaikka varmasti on tapahtunut.

Pinnistä, pinnistä nyt vaan. Jos pieni ajatuksen siemen olisi nyt istutettu mieleesi. Voisit laittaa yv:nä liikkeen nimen, missä näihin törmäsit jos et halua julkisesti laittaa. Voisin kysäistä ainakin hinnan.
Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys...
kr70
Senior Member
Senior Member
Viestit: 905
Liittynyt: 14:45, 12.10.2014
Sukupuoli: Mies

Re: Erään hunajarihmakalapoikueen tarina

Viesti Kirjoittaja kr70 »

doradi kirjoitti: 08:59, 30.01.2021 Eh, kyllä mun viljelyhommat alkaa olla historiaa. Ei tahdo riittää taito, motivaatio ja kiinnostus kalojen haavimiseen siirtelyyn altaasta toiseen. Ja niinkuin tuossa (minusta) hulvattomassa kr70:n jutussa lomamatkasta kalanpoikasen kanssa, niin penskat tosiaan vaatii aivan minimissään päivittäistä hoitoa. En ole nykyisellään niin paljoa kotona että tuo onnistuisi enää. Toisin oli vielä viisi vuotta sitten jolloin olin varmaan 363 päivää vuodesta kotona.. Tuo kalapullo-matkailu ehkä täytyis ottaa vakavana vaihtoehtona :mrgreen:
Poikaset vaan töihin mukaan!
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Viljely”