Arkojen lajien allastoverit

[akvaristi]

Alkoi itseäni kiinnostamaan aihe, että millaisia allastovereita pitäisi ottaa, jos jokin perusluonteeltaan arka laji kiinnostaa mutta haluaisi sen kuitenkin joskus näyttäytyvänkin? Tokihan lajin arkuuteen vaikuttaa myös sisustus (kannot, kasvillisuus ym.) sekä parvikalalla parven koko suunnattomasti, mutta varmasti allasseurakin ratkaisee paljon, jos ajatellaan ns. suojakalojen merkitystä muille lajeille. Ainakin tähänastisten omien kokemusteni mukaan muiden kalojen arkuus/rohkeus vaikuttaa selvästikin toisten käyttäytymiseen. Jos muutamat arastelee, niin hetken päästä loputkin kalat oppivat ujoiksi, vaikka olisivat olleet toisessa altaassa hyvinkin rohkeita. Tai toisin päin. Kysynkin, että millaisessa seurassa te muut pidätte arempia kalojanne? Onko muita rauhallisia kaloja kavereina vai vähän rohkeampia ja vilkkaampia? Ja itse tuppaan yhdistämään päässäni tuon rauhallisuuden ainakin jonkinasteiseen arkuuteen vaikkeivät nämä piirteet sinänsä kytköksissä toisiinsa aina olekaan.

Tämä asia rupesi pohdituttamaan, kun suunnittelen parhaillaan 375-litraiseen altaaseen kalastoa ja muutama hiukan perusluonteeltaan arempi/piilotteleva laji (lasimonni, selkäuimari) kiinnostaisi. Esimerkiksi näiden lajien seuraan muistaakseni suositellaan muita rauhallisia kaloja useammassakin lähteessä, mutta omalla järjellä ajateltuna vilkkaammat ja rohkeammat kalathan olisi järkevämpi valinta ns. suojakaloiksi? Seeprakalat taitaa mennä jo liian adhd-osastolle ja aiheuttaa sydärin (?), mutta olisiko huono ajatus asuttaa altaaseen esimerkiksi jotain barbeja tai vilkkaita tetroja?

[Kalaa kalaa]

Itse laitoin lymyilyyn taipuvaisten pantterikiipijöiden altaaseen okamonnipariskunnan, jotka ovat erittäin ujoja.

Nyt okamonnit makaa kaiket päivät putkissaan tulematta esiin ( piti ihan nostaa putkea ja kurkistaa että onko ne vielä hengissä )..

Energisempien kalojen seurassa olisivat varmaan edes illalla enemmän esillä.

Kiipijät ovat niin hiljaisia hiipijöitä,että niiden seura varmaan vaikuttaa negatiivisesti arkoihin kaloihin.

Kiipijöillä kun on tapana pysyä lähestulkoon paikallaan, eivät ui juurikaan vaan parkkeeraavat tarkkailemaan koska niille tuodaan ruokaa. Varmaan siksi okamonnit jumittuvat myös ja kohta homehtuvat putkiinsa jollen siirrä niitä johonkin muuhun akvaarioon...

[akvaristi]

Varmaan siksi okamonnit jumittuvat myös ja kohta homehtuvat putkiinsa jollen siirrä niitä johonkin muuhun akvaarioon...

Reps . Anteeksi, pisti vaan hymyilyttämään tuo lause . Mutta siis tällaista tilannetta yritän nyt itse välttää. Jos otan parven selkäuimareita tai lasimonneja, niin olisi kovin kiva jos niitä joskus näkiskin ... etenkin kun tuolta 175-litraisesta tulee osa kaloista siirtymään tuohon isompaan ja niistäkin on jo osa valmiiksi hiukan säikkyjä.

[aquamarina]

Itse laitoin lymyilyyn taipuvaisten pantterikiipijöiden altaaseen okamonnipariskunnan, jotka ovat erittäin ujoja.

Nyt okamonnit makaa kaiket päivät putkissaan tulematta esiin ( piti ihan nostaa putkea ja kurkistaa että onko ne vielä hengissä )..

Energisempien kalojen seurassa olisivat varmaan edes illalla enemmän esillä.

Kiipijät ovat niin hiljaisia hiipijöitä,että niiden seura varmaan vaikuttaa negatiivisesti arkoihin kaloihin.

Kiipijöillä kun on tapana pysyä lähestulkoon paikallaan, eivät ui juurikaan vaan parkkeeraavat tarkkailemaan koska niille tuodaan ruokaa. Varmaan siksi okamonnit jumittuvat myös ja kohta homehtuvat putkiinsa jollen siirrä niitä johonkin muuhun akvaarioon...

Meillä kirjamellisesti syötiin elävältä ukkopartamonnit, en niitä nähnyt kuin harvoin ja sitten kun vaihdoin järjestystä, toinen löytyi kantonsa alta "syötynä" ruoto jäljellä. Toinen löytyi myös pelkkänä ruotona, sentään tuli itse näkyviin. Että ei tuo välttämättä mikään vitsi ole.

[Kalaa kalaa]

Huh, mikä laji sulla söi partamonnit , kiipijätkö ?

Itsellä nuo okamonnit on senverran isoja roikaleita, että ei niitä kyllä nielemään pysty mitenkään päin, ellei rankasti paloittelemaan ala.

Mitään pieniä kaloja en noiden seuraan laittaisikaan kun tiedän niiden suosivan elävää ruokaa.

Eivät ole olleet lainkaan kiinnostuneita koko okamonneista, mutta aion siirtää ne kuitenkin pois ihan siksi, ettei niistä mitään silmän iloakaan saviputkissa ole...

Pantterikiipijät vaatii minusta aika reilun ruokinnan muutenkin, ainakin meillä syövät etupäässä surviaista, hyttysen toukkia ym. ja ovat ranttuja kuivaruokien suhteen..nälkäisinä varmaan tavoittelevat isoakin kalaa,sitä en yhtään epäile, petokaloja ne ovat.

[7330]

Pidin aiemmin lasimonniparvea ensin pienten tetrojen ja seeprakalojen kanssa, jolloin niitä ei nähnyt juuri ikinä, ja sitten keltabarbien ja paratiisikalojen kanssa, jolloin ne olivat jatkuvasti esillä ja pulskistuivatkin, kun uskalsivat syödä. Näillä tiedoin suosittelisin rohkeita kaloja, jotka lisäksi ovat samaa kokoluokkaa aran lajin kanssa: oma mututuntumani on, että sosiaalinen oppiminen (sillä siitähän tässä on kyse) toimii paremmin saman kokoluokan kalojen välillä.

Meillä myös juovaokamonni ja vasta saapunut nokijuovamonni tulevat reippaasti syömään valojen päälläoloaikaankin ripsimonnien ja niilinhaukien imussa. Eipä niille muuten mitään syötävää jäisikään. Sen sijaan muita tuntuvasti pienempi kampaokamonni kyyhöttää päivät saviputkessaan niin, että suu ja viikset vain sojottavat ulos. Jotain kai sekin syö, siitä päätellen ettei ole ainakaan laihtunut.

[Kiksu]

Huomasin selvän eron kuparimonnisten käyttäytymisessä kun siirsin ne keväällä omaan akvaarioonsa. Ennen uivat rohkeina vilkkaiden, isojen rihmabarbien seurassa. Nyt lajiakvaariossaan menevät heti hurjaa vauhtia piiloon kun näkevät akvaarion ulkopuolella liikettä. Niiden seurana on yksi nyt noin nelisenttinen barbinpoikanen kasvamassa tarpeeksi isoksi lajitoveriensa luokse päästäkseen. Yleensä näkyvissä on vain tuo barbinpoikanen. Itseäni tilanne ei suuremmin haittaa, joku vieras voisi äkkiseltään ihmetellä että pidänkö vain yhtä pientä kalaa 100 litran akvaariossa.

[Riippasaarni]

Pidin aiemmin lasimonniparvea ensin pienten tetrojen ja seeprakalojen kanssa, jolloin niitä ei nähnyt juuri ikinä, ja sitten keltabarbien ja paratiisikalojen kanssa, jolloin ne olivat jatkuvasti esillä ja pulskistuivatkin, kun uskalsivat syödä. Näillä tiedoin suosittelisin rohkeita kaloja, jotka lisäksi ovat samaa kokoluokkaa aran lajin kanssa: oma mututuntumani on, että sosiaalinen oppiminen (sillä siitähän tässä on kyse) toimii paremmin saman kokoluokan kalojen välillä.

Meillä myös juovaokamonni ja vasta saapunut nokijuovamonni tulevat reippaasti syömään valojen päälläoloaikaankin ripsimonnien ja niilinhaukien imussa. Eipä niille muuten mitään syötävää jäisikään. Sen sijaan muita tuntuvasti pienempi kampaokamonni kyyhöttää päivät saviputkessaan niin, että suu ja viikset vain sojottavat ulos. Jotain kai sekin syö, siitä päätellen ettei ole ainakaan laihtunut.

Nostan tämän ketjun kysyäkseni keillä muilla on kampaokamonneja? Omani liikkuvat myös päiväsaikaan jos ruokaa on tarjolla..jos kohta ne suosivat noutopöytää. Toisin sanoen valkotäpläinen sulavasti liikkuva otus uiskentee erehtymättömällä kurssilla ruokatabletin luo -nappaa sen leukoihinsa ja painelee syömään kannon alle. Mitään kiirettä ne eivät tätä tehdessään noudata, paitsi jos paikalla on lajitoveri.. silloin taktiikka on uida ympyrää hurjaa vauhtia tabletin ympäri niin että huitomiseen kyllästynyt laji toveri lopulta kyllästyy..
Epäilen myös, että tämäkin laji..saattaisi sittenkin kaivaa luonnossa pesän hiekkaan. Ne nimittäin todellakin kaivautuvat hiekkaan.