Vesiarvoista... ja niiden muokaamisesta

[Sisso]

Tästähän oli keväällä ihan mielenkiintoinen keskustelu, mutta se keskittyi aika pitkälti sähkönjohtavuuden ympärille eikä käsitellyt vesiarvoja ja niiden muokkaamista keinotekoisesti sen kummemmin. Asia jäi silloin itseäni mietityttämään, etenkin kun en saanut vastauksia kaikkiin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin, joten jatkoin asijan tutkimista. Ehkäpä keiton, jossa kalojamme vastoin niiden tahtoa pidämme, lähempää tarkastelua olisi hyvä jatkaa. En lähde tässä sen tarkemmin vaivaamaan eri arvojen kemialla koska siitä voisi kirjoittaa sitten romaanin ja lasken sen päälle että osaamme kaikki etsiä tietoa esim netistä jos sitä kaipaamme. Tarkoitukseni ei ole tarjota valmiita vastauksia tai yrittää muuttaa toimintatapoja, lähinnä antaa mietittävää ja pohdittavaa.

Mitä me tutkimme kun mittaamme vesiarvoja? pHta eli lyhyesti todettuna happamuutta, KHta eli karbonaattikovuutta (tästä riittänee se että tietää sen muodostuvan karbonaateista joilla on myös taipumus puskuroida pHta), GHta eli kokonaiskovuutta, josta riittää tieto että se kertoo eräiden muiden suolojen lisäksi pääasiassa magnesium ja kalsiumsuolojen määrästä vedessä. Lisäksi me mittaamme typen yhdisteitä, jotka ovat orgaanisperäisiä sekä joskus myös fosfaattia, joka kertoo osaltaan veden kuormituksesta. Eli seuraamme oikeastaan kahta eria asiaa: epäorgaansia arvoja (pH, GH ja KH) sekä orgaanisia eli typpiarvoja ja näiden perusteella teemme päätelmiä a) vesiarvoista yleensä ja b)veden puhtaudesta. Jätän tämän pohdinnan ulkopuolelle typenyhdisteiden tarkastelun vaikka ei sekään merkityksetön ole!

pH, KH ja GH ovat osa totuutta. Koko totuuden nimi on sähkönjohtavuus eli TDS= Total Dissolved Solids. Se mittaa kaikkea epäorgaanista ainesta, joka ei ole liuennut veteen. Se siis mittaa näiden epäorgaanisten ainesten "kokonaismäärää" ja tällä määrällä, tai "kokonaisarvolla", on kaloille ja niiden hyvinvoinnille loppujen lopuksi suurempi merkitys kuin millään yksittäisellä arvolla, ainakaan niin kauan kuin ne eivät ole ihan päin seiniä. Se, onko pH 7 tai 7,5 on aika yksi lysti, samoin se onko GH 4 tai 8 mutta ei tietenkään enää jos pH on 4 tai GH 30! Tästä arvosta voidaan erottaa tarkastelun alle yksittäisiä seikkoja kuten pH, KH ja GH mutta ne ovat vain osa kokonaisuutta. Kalat ovat kiinteässä yhteydessä ympäristöönsä ikään kuin kemiallisella tavalla, ne ovat miltei yhtä ympäristönsä kanssa ja tämä yhteys, ehkä jopa symbioosi, tapahtuu nimenomaan kemiallisella tasolla eli näiden suolojen kautta. Suoloja on kalojen solujen sisällä ja suoloja on niiden solujen ulkopuolella ja tämä yhteys on se, mikä ratkaisee kalan hyvinvoinnin. Epäsuhta tässä kohdassa stressaa kaloja ja haittaa niiden immuunipuolustusta mikä on avainasemassa niinkin vihamielisessä ja patogeenejen täyttämässä ympäristössä kuin akvaario. Mistä pääsätänkin seuraavaan aiheeseen...

Vedet luonnossa ovat pääsosin hyvin puhtaita ja eräitä poikkeuksia (mm Njassa ja Tanaganjika-järvet) lukuun ottamatta hyvin mineraaliköyhiä, esim Amazonas, josta useimmat meille tutut akvaariokalat tulevat. Amazonasille on tyypillistä jopa pH5 ja KH/GH 0-2. Samoin Aasian vesistöt. Kun puhumme happamen ja pehmeän veden kaloista, puhumme oikeastaan matalan TDSn kaloista. Etenkin onnistunut kutu on hyvin herkkä oikealle vedenlaadulle ja siksipä useimpien "herkkinä" pidettyjen lajien kutu epäonnistuu kotiakvoissa siitä huolimatta että pH, Kh ja GH ovatkin OK. Ainoa oikea tapa pitää matalan TDs lajeja olisi siis mitata em arvojen lisäksi sähkönjohtavuutta ja pitää se tasolla, joka niillä on luonnossa eli yleensä hyvin matala. Noh, onneksi kalat ovat yleensä sopeutuvaisia ja pärjäävät vähän kehnommissakin olosuhteissa mutta ehkä tämän ymmärtäminen auttaa meitä ymmärtämään miksi kutu ei aina onnistu, miksi poikaset kuolee hyvistä yrityksistä huolimatta, miksi kalat sairastelevat jne. Ne voivat olla aika kovilla ellei käytössä ole sopivaksi muokattu RO-vesi riippuen mitä vettä itse kunkin hana syytää! En kuitenkaan näe järkeä mitata vain sähkönjohtavuutta, koska se taas ei kerro esim GHsta paljoakaan jonkun muun suolan nostaessa TDS-arvon korkealle. TDS voi olla matala, mutta GH korkea jos sen suolat ovatkin ainoa TDS-arvoa nostava suola, joskaan näin tuskin lienee todellisuudessa, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan?

Seuraan aktiivisesti ulkomaisia kiekkopalstoja ja kiekothan on niitä herkkinä pidettyjä, vai kuinka? Noh, onhan ne, mutta mille? Ei niitä haittaa korkea pH ja niitä on pidetty vuosia, vuosia hyvällä menestyksellä pH8-8,5 vesissä mutta veden pitää olla kohtuullisen pehmeää, ehdottoman puhdasta eikä vesiarvot saa heilahdella, silloin alkavat ongelmat! Jos niitä tahtoo kudetella, homma menee jo tarkemmaksi. Tästä ehkä voidaan päätellä että myös monet muut lajit arvostaisivat äärettömän puhdasta vettä ja ennen kaikkea tasaisia vesiarvoja. Uskon, että esim perhoskirjoahven ja kardinaalitetrat, joiden kanssa on usein ongelmia, ovat tällaisia kaloja ja epäonnistumset niiden kanssa johtuu a) vesiarvojen heilahteluista ja b)korkeasta sähkönjohtavuudesta eräiden muiden seikkojen, kuten liikaa orgaanista jätettä vedessä, lisäksi.

No, mitäpä keskivertoakvaristi tällä tiedolla käytänössä tekee? Ei kait paljoa mitään, kun hanasta tuleva vesi on mitä on. Mutta aina voi miettiä pH/KH/GH-suosituksia sen valossa että yksittäisellä arvolla ei juurikaan ole vaikutusta eikä esim pHn laskemisella keinotekoisesti ole kalan hyvinvoinille juurikan merkitystä jos veden TDS on muutoin korkea. TSD-mittarin hankkiminen on mielestäni perusteltua mutta voi toki johtaa ojasta allikkoon ja sitten löytääkin itsensä moraalisten pohdintojen edessä miettimässä hankkiakko RO-laite vai vaihtaakko kardinaalitetrat malaweihin...Niin kauan kun emme tiedä akvavetemmä sähkönjohtavuutta yksittäisen vesiarvon korjaaminen ei tee autuaaksi paitsi jos se on, kuten jo todettua, pahasti pielessä. Kaikki korjaukset oikeaan suuntaan ovat tietysti hyväksi, mutta muutokset on tehtävä rauhallisesti kalan osmoottisen paineen sopeutuessa hitaasti uusiin olosuhteisiin. Muuttostressin uskotaan tätä nykyä liittyvän ennemminkin TSD-shokkiin kuin esim pH-muutokseen, mikä tieto ei muuta kalan kokemaa shokkia sinänsä. Uskon että ymmärrämme koko ajan paremmin ja paremmin kokonaisuuksia ja asioiden välisiä lainalaisuuksia/korrelaatioita ja tätä kautta onnistumme kalojemme/akvojemme kanssa paremin, tämä TDS-asia on vain yksi niistä mutta eiköhän siitäkin opita vielä lisää. Sen huomioiminen on selvästi maailmalla lisääntyvä trendi enkä näe sitä lainkaan huonona asiana.

Esmes tässä lisää ja tarkemmin: http://www.plecoplanet.com/forum/showthread.php?t=3480

[Sisso]

Jatketaans hiukan palapelin nimeltä Akvaarion vesi täydentämistä jotta ei jäisi käsitystä että asia koskettaa vain Titanin asukkaita. Edellisessä postauksessa kirjoitin lähinnä ei-typpiyhdisteiden vaikutuksesta sähkönjohtavuuteen, mutta mikä kaikki siihen oikeastaan vaikuttaa? Vastaus on helppo: kaikki. Kaikki, mitä akvaan laitetaan nostaa sitä. Hanavesi on mitä on, todennäköisesti kaloille ihan mukavaa tavaraa etenkin JOS kalasto on valittu hanaveden mukaan mutta sitten päästään siihen osaan johon akvaristi itse voi vaikuttaa.

1) Ruokinta. Noh, vaikuttaa ja vaikuttaa, kalojen on pakko syödä ruokaa x-määrä. Mainitakoon kuitenkin että mikäli kasviston ja kalaston määrä on toisiinsa nähden sopiva, hyvin kasvavat kasvit käyttävät leijonan osan ruoan mukana tulevasta orgaanisesta kuormasta kuten myös jonkin verran ei-orgaanisesta. Valitsemalla valaistuksen riittäväksi ja kasviston sen mukaan saa veden jo pelkästään tällä pidettyä melko hyvässä mallissa. Kohtuulinen valaistushan tarkoittaa sitä, ettei lannoiteta lainkaan, lannoitteet voidaan sijoittaa "eristykseen" vedestä hiekan alle tai lannoitus on kohtuullista ja perustuu siihen, minkä kasvit käyttävät. Sen sijaan ongelmaksi, jos kasviston ja kuormituksen suhde ei olekkaan optimaalinen, voi muodostua hoidon laiminlyönnit eli jätetään välistä säännölliset vedenvaihdot jolla kaikki kuormitus, orgaaninen ja ei-orgaaninen, puretaan pois. Mittamalla vesiarvoja pääsee jyvälle siitä millainen aineiden kumuloituminen omassa akvassa on, mutta ei sekään kerro kaikkea jos käytössä ei ole TDS-mittaria. Enivei, keskivertoakvassa keskivertokalastolla hyvällä kasvistolla ja pienehköllä lannoituksella homma yleensä toimii varsin mallikaasti kun vesi vaihtuu ajallaan ja kalasto on valittu hanaveteen passaavaksi. Seuraava ongelna tuleekin sitten siitä, että valitaan kalasto, jolle vettä aletaan keinotekoisesti muokkaamaan, siitä olen kirjoiottanut tuolla ylemmässä postauksessa. Itseään voi huiputtaa monella tavalla, pHn muokkaaminen on yksi loistava ja erittäin yleinen tapa. Ensinnäkin kun puhutaan veden pehmeydestä tai kovuudesta, puhutaan kokonaisukovuudesta eli GHsta eikä sillä välttämättä ole tekemistä pHn tai KHn kanssa. Edelleen; kun puhutaan pehmeän veden kaloista, puhutaan alhaisen sähkönjohtavuuden kaloista EI MATALAN GHN KALOISTA! Tässä yhtälössä pH on vain yksi tekijä kalojen hyvinvoinnissa. pHta voi laskea mielin määrin, mutta jos samaan aikaan sata muuta asiaa, esim korkea fosfaatti, korkea nitraatti, runsas lannoitus tms, nostaa sähkönjohtavuutta, on ihan itsensä puijaamista pitää pH alhaalla ja uskoa että kaikki on hyvin. Phta toki voi laskea oikeaan suuntaan esim hiilailla, ei siitä haittaa ole mutta huomattavati pätevämpi peruste hiilarille on kasvien hyvä kasvu, etenkin kun sitä kautta vesi pysyy paremmin puhtaana. Mistä päästäänkin siihen kuormituksesta "pahimpaan" eli

2) Ravinteet, tässä yhtä kuin lannoitus orgaanisilla (so typpi) ja epäorgaanisilla ravinteilla sekä vedenmuokkaus (GH/KH/pH). Nostaa sähkönjohtavuuden pilviin hyvin herkästi. Hanavesi on mitä on, kalojen on syötävä joten tämä on se kohta, josa akvaristi voi omilla valinnoilaan vaikuttaa eniten kaojen hyvinvointiin. Pidä lannoitus minimissä eli annoita vain sen verran kun kasvit käytävät. Pidä vesi niin puhtaana orgaanisesta jätteestä kuin vain voit koska myös mineraalirikkaat vedet luonnossa ovat puhtaita orgaanisesta jätteestä vaikka mineraaleja oliskin runsaasti. Fosfori ei ole orgaaninen jäte, mutta myös sen määrä olisi hyvä pitää mahdollisimman alhalla. En halua antaa määriä ja käytän sanoja minimi ja mahdollisimman koska jokainen akva on erilainen ja jokaisessa pytyssä kasvien kasvu on erilaista, kaikki nämä määräävät, mikä on "minimi", minimi toisessa akvassa voi olla toisessa ihan järjetön määrä. Pointti on kuitenkin se, ettei vedessä lillutettaisi turhaan mitään vaan vain sen verran kun kasvit todellisuudessa käyttävät. Estimative Index-lannoitusmenetelmän suht hyvin tuntevana tiedän varsin hyvin, että kaloille aiheuta ongelmia runsaatkaan määrät vedessä ravinteita, mutta näissä "täydet annokset" akvoissa kasvit käyttävät ravinteita aivan järjettömiä määriä joten jatkuvalle yliannostukselle on perusteensa mutta me muut voidaan soveltaa ja tehdä kaloillemme palvelus ja syytää ravinteita vain sen verran kun on tarpeen.

Millä sitten sähkönjohtavuutta saa alas? Itse voi vaikuttaa eniten lannoituksen kautta koska varmaan meistä kaikki tänä päivänä jo ymmärtää liikaruokinnan haitat, mutta noiden jälkeen jäljelle jää vain RO-laite, joka putsaa vedestä kaiken (jonka jälkeen vesi "rakennetaan" ko kalastolle sopivaksi) tai sitten turvesuodatus. En tiedä mihin turvesuodatuksen teho varmasti perustuu enkä ole itse sitä kokeillut koska kalastot on valittu hanaveteen sopiviksi. Kunnollisen turvesuodatuksen pitäisi sekä pehmentää että happamoittaa vesi oikeasti. Ehkä turpeessa tapahtuu jotain kemiallisia reaktioita tai se vain yksinkertaisesti sitoo yhdisteitä itseensä, en tiedä, mutta ehkä vielä onnistun löytämään tähän vastuksen ellei joku muu asiaan paremmin perehtynyt AWlainen osaa sitä meille kertoa. Täällä on harrastajia jotka perustavat hoitorutiininsa sähkönjohtavuudelle, olisi varsin mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksiaan asiasta. Itse olen vasta perehtymässä TDS-mittarin valintaan mutta pakko kait sellainen on saada, voipi taas kehittää yhden päänsäryn aiheen lisää, ainakin hetkeksi. Aikanaan vaivasin pientä vaaleaa päätäni kovastikin pHlla sun muilla kunnes kokonaisuuden ymmärtäminen alkoi tuottamaan tulosta. Toisalta päänsäryn aiheet myös vähenevät kun ymmärtää, ettei yhden tai edes kahden arvon hiukan pielessä oleminen vaikuta mihinkään, jos muut on edes suht reerassa ja osaltaan kompensoivat yhtä-kahta ei-ihan-optimaalista-arvoa. Eri jttu sitten jos arvot on pahasti pielessä, sitä ei kompensoi enää mikään.

[USK]

Kiitos hienosta kirjoituksesta! Kun tunnut vedenlaatuasioista olevan kiinnostunut, niin mitä mieltä olet turveuutteen lisäyksestä, sehän varmaan nostaa sähkönjohtavuutta ihan reippaasti? Itselle aloittelevana akvaristina jäi sellainen mielikuva, että sitä kannattaisi lisätä lähes aina perus makeanveden akvaarioon, mutta kirjoituksesi sai minut miettimään asiaa. Itselläni pienempää akvaariota asuttavat nuolimonniset ja viirikirjokalat, jotka molemmat kuulemma ovat herkähköjä, mutta en ole ihan varma mille. Olen sinnekin aina lisännyt samat aineet kun isompaan, asiaa sen kummemmin miettimättä (tosin nuolimonniset asustivat ennen isommassa). Mihin turveuutteen "hyväätekevä" vaikutus perustuu?

[Sisso]

Turveuutteet on...no. Humus on hyväksi kaloille ja sen arvellaan ehkäisevän tauteja plus että hapan vesi torjuu osaltaan leviä. Mutta kaupalliset tuoteet on 99% kallista vettä. Turvesuodatus on jotain ihan muuta ja ennen kaikkea teholtaan jotain ihan muuta. Toki jos on halua ja rahaa akvaan kaupallisia turvelitkuja kippaila, ei siitä haittaakaan ole, jos ei juuri hyötyäkään. Jos tahtoo litkua lisätä, voi sitä hauduttaa itse paljon halvemmalla mutta vähän veikkaan, että muutaman kuukauden kuluttua innostus hiipuu kun kalat voi tasan yhtä hyvin tai huonosti kuin ennen saavirumbaan ryhtymistä. Seurailen kiekkopalstoja maailmalla ja siellä tunnolliset aloittelijat kertovat turveuutteen lisäämisestä jolloin pitkänlinjan konkarit kyllä nopeasti toteaa sen vaivannäön turhaksi jopa kiekoille mutta sen sijaan kehoittavat pitämään veden ekstrahyperpuhtaana juurikin sähkönjohtavuuden takia. Uskon, että sama koskee monia kääpiöahvenia, etenkin tätä meidän ikisuosikkia, perhoskirjoa ja tappiot niiden kanssa johtuvat hyvistä yrityksistä huolimatta ko lajille soveltumattomasta vedenlaadusta. Ja, kuten tunnettua, se kyllä kutee helposti mutta tosi harvaa harrastajaa lukuuottamatta kudut menee aina puihin. Tai suihin, mutta tällekin mulla on ihan oma teoria liityen luonnon viisauteen. En usko että turvelitkun lisäämisellä tätä voidaan auttaa, näin esimerkin mainitakseni.

Viirikirjokala on kotoisin hyvin puhtaista hitaasti virtaavista vesistä, joissa kuitenkin on mineraaleja eli vesi on keskikovaa, jopa hyvin kovaa. Keskittyisin niiden kanssa, kuten omien sattareitteni, sinisilmien ja revontulien, pitämään veden hyvin puhtaana eli ravinteet ja nitraatti alhaalla, mutta kovuus, siis GH, suht korkealla lajisto huomioiden. Tässä suhteessa ottojen ja viirikirjojen toiveet ei käy ihan yksiin, otot on selkeästi matalan TDSn kaloja, kuten muutkin amazonasin asukkaat. Tämä voi olla syynä ottojen "ei-kovin-kestävä"-maineeseen. Itse en usko niiden olevan niinkään herkkiä hapenpuutteelle, mikä aina niiden yhteydessä mainitaan, joskin tälläkin voi olla tekoa niiden herkkyyden kanssa. Silloin kun tapoin hiilarilla pariin otteeseen muutaman kalan, yksikään otto ei kuollut kuten ei silloinkaan kun sain sisäloislääkkeellä aikaan hapenpuuteen akvaan. Huomaan heti omista keskikovan veden hopeakylkilajeista, että niillä aukeaa suun ympäristön iho kun vesi menee liian pehmeäksi. Meillä on ongelmana kaupunki, joka pistää putkistoon ihan mitä sattuu, hanaveden pH vaihtelee 8,2-7,4, GH 7-3, KH 5-3 joten tarkkana saa olla.

[töyhtökääpiö]

pH, KH ja GH ovat osa totuutta. Koko totuuden nimi on sähkönjohtavuus eli TDS= Total Dissolved Solids. Se mittaa kaikkea epäorgaanista ainesta, joka ei ole liuennut veteen.

Mielenkiintoinen aihe. Dissolved on kuitenkin nimenomaan liuennut. Kyseessä on siis kaikki liuenneet suolat.

Vedet luonnossa ovat pääsosin hyvin puhtaita ja eräitä poikkeuksia (mm Njassa ja Tanaganjika-järvet) lukuun ottamatta hyvin mineraaliköyhiä, esim Amazonas, josta useimmat meille tutut akvaariokalat tulevat. Amazonasille on tyypillistä jopa pH5 ja KH/GH 0-2. Samoin Aasian vesistöt. Kun puhumme happamen ja pehmeän veden kaloista, puhumme oikeastaan matalan TDSn kaloista.

Veden puhtaus ei ole yksiselitteinen mittari. Sillä voidaan tarkoittaa pöpöjä, muita taudinaiheuttajia, ravinteita, sameutta, kemikaaleja yms. Luonnossa esiintyy hyvin erilaisia vesiä, joihin suurimpaan osaan ihminen vaikuttaa jollain tapaa. Kaikki Amazonasinkaan vedet eivät liene enää luonnontilaisia. Mutta onpa vesi "puhdasta" tai ei, siinä on aina liuenneena jotain (ellei se ole tislattua/käänteisosmosoitua/deionisoitua tms. ihmisen toimesta).
Läheskään kaikki vedet luonnossa eivät ole mineraaliköyhiä (itse asiassa päinvastoin, sillä suurin osa vedestä on suolaista merivettä, mutta puhunemme tällä makeasta vedestä). Maaperä vaikuttaa mineraalien määrään, eli TDS-arvoon. Kalkkikivialueilla luonnonvesissäkin on paljon mineraaleja. Totta on se, että suurin osa niistä trooppisista vesistä, joista akvaariokalat ovat kotoisin (eli ne happamat pehmeät vedet) on alhainen TDS.

Millä sitten sähkönjohtavuutta saa alas? Itse voi vaikuttaa eniten lannoituksen kautta koska varmaan meistä kaikki tänä päivänä jo ymmärtää liikaruokinnan haitat, mutta noiden jälkeen jäljelle jää vain RO-laite, joka putsaa vedestä kaiken (jonka jälkeen vesi "rakennetaan" ko kalastolle sopivaksi) tai sitten turvesuodatus. En tiedä mihin turvesuodatuksen teho varmasti perustuu enkä ole itse sitä kokeillut koska kalastot on valittu hanaveteen sopiviksi. Kunnollisen turvesuodatuksen pitäisi sekä pehmentää että happamoittaa vesi oikeasti. Ehkä turpeessa tapahtuu jotain kemiallisia reaktioita tai se vain yksinkertaisesti sitoo yhdisteitä itseensä, en tiedä, mutta ehkä vielä onnistun löytämään tähän vastuksen ellei joku muu asiaan paremmin perehtynyt AWlainen osaa sitä meille kertoa.

Tämä jäi auki: miten TDS-arvoa saa pidettyä alhaisena? Lannoituksen kautta miten?
RO eli käänteisosmoosi on aika äärimmäinen keino. Sen jälkeen saa toki rakenneltua juuri sopivaa vettä, mutta lienee rasittavaa pidemmän päälle. Silloin täytyy taas saada aikaan kaloille sopiva osmoottinen taso. Viittasitkin Sisso aiemmin siihen, että kalojen elimistö pyrkii olemaan veden kanssa osmoottisessa tasapainossa (symbioosi on eri asia). Jos vesi on liian "puhdasta", suoloja siirtyy osmoottisesti kalasta veteen - eli mennään ojasta allikkoon. Samasta syystä ei pitäisi juoda keinotekoisesti "puhdistettua" vettä.
Turvesuodatuksen en minäkään ole perehtynyt, mutta turpeessa on paljon humusta. Humuksessa on paljon negatiivisesti varautuneita kohtia, joihin positiiviset ionit eli kationit voivat tarttua. Tämä vähentäisi liuenneiden suolojen määrää ainakin kationien osalta (esim. Ca, Na, K). Humuksella ei ole yksiselitteistä rakennetta ja se on monimutkainen. Todennäköisesti se sitoo myös muita kuin kationeja. Tämä selittäisi myös sen, että pehmeissä, happamissa vesissä on yleensä sekä humusta että alhainen TDS.

[Sisso]

Electrical conductivity on itse asiassa parempi termi ja suure kuin TDS meidän käyttöömme. Olet oikeassa liukenemisen kanssa, ajatusvirhe ja kiitos tarkennuksestasi. EC siis mittaa vedestä kaikkia varauksellisia, negatiivisia ja positiivisia ioneja. Käsittääkseni vain rasva ei nosta johtavuutta. Osa näistä ioneista on niitä, joita pidämme veden laadun, "likaisuuden" mittarina, osa vain muokkaa vesiarvoja (pH, GH, KH). Akvaarion vedessähän on myös hyvin paljon sellaista, mitä me ei tavata mitata.

Lannoitteilla/ravinteilla on kohtuullisen voimakkaasti johtavuutta nostava vaikutus, tietysti, joten mitä vähemmän lisää ravinteita, sen vähemmän se nostaa johtavuutta.

Siitä päätellen millaisista johtavuuksista iso osa akvaariokaloistamme tulee, esim Aasian ja Amazonasin vesistöt, ne ovat mineraaliköyhiä. Joskin tässäkin esiintyy vaihtelevuutta, kyllä. Valtaosalle näkyy kuitenkin sopivan hyvin vesi jonka johtavuus on luokkaa 200uS mikä on melkoisen mineraaliköyhää. Afrikan joet ja järvet ovat taas oma lukunsa, samoin Australia-Papua-Uusi-Guinean suunta josta taas löytyy jo mineralirikkaampia vesistöjä. Tässä yksi löytämäni lähde, joskin tiedoissa on hiukan eroavaisuuksia riippuen lähteestä http://www.fluval-g.com/pdf/Conductivity_Chart.pdf. Tuon mukaan kun mennään yli 200uS, tulee lajit, joita tapaamme pitää keskikovan-kovan lajeina.

Osa kalalajeista on hyvin tarkkaa johtavuuden suhteen, osa ei. Karkeasti ottaen voisi todeta, että sen "kestävämpi" kala on, mitä enemmän se sietää luonnossakin vaihtelua. Tai joutuu sietämään. Esimerkiksi monien sateenkaarikalojen kotivesin johtavuudet vaihtelevat hyvin rankasti 100-1000uS välillä eivätkä nämä kalat olekkaan kovin nuukia vesiarvojen suhteen. Mutta tämä ei tosiaan tarkoita, että ne sietäisivät sontaista eli kuona-aineilla ja typen yhdisteillä kuorrutetua vettä. Päinvastoin, ne sairastelevat herkästi jos vesi ei vaihdu ajallaan! Kaloille on veden kovuuden suhteen aika yksi lysti mikä suola vettä on kovettamassa (käytännössä yleensä löytyy vähän kaikkea jos maaperä on ollakseen mineraalirikasta) mutta osa johtavuutta nostavista aineista on kaloille haitallisia. Näitä ovat nimenomaan typen eri yhdisteet eri määrin, kuten tiedämme, sekä muut elävien organismien tuottamat kuona-aineet ja hormonit joilla on kaloille, niiden kasvuun ja elintoimintoihin vaikutuksia, osa tarkoituksenmukasia, osa hyödyllisiä ja osa haitallisia.

RO-laite on harvoin Suomessa tarpeen, mutta on maita, joissa on se on lähes must veden huonon laadun takia. Tarkoitukseni ollutkaan suositella sen käyttöä, kunhan totesin sen olevan yksi satavarma tapa laskea johtavuutta ken sellaista mielii. Joidenkin lajien kutu on hyvin herkkää hedelmöityshetkellä johtavuudelle ja jos mielii kasvatella tällaisia lajeja ja oma vesi on suoloista rikas, RO-laitteiston hankkiminen voi tulla eteen. Itse asiassa monet herkkinäkin pidetyty kalat jotka ovat alunperin kotoisin matalan johtavuuden vesistä, esim kiekot ja ruutuakarat, sietävät todella, todella korkeita johtavuuksia kotivesiinsä verrattuna kun niille vain on annettu aikaa sopeutua ja arvot ovat aina stabillit. Eri juttu sitten lisääntymisen sujumisen kanssa. Tämä selitää varmasti isolta osalta sen miksi monet akvaariokalat kyllä kutevat, mutta poikastuotto jää vähäiseksi tai olematomaksi. Osa kaloista tosin kieltäytyy lisääntymästä lainkaan, jos vesi on kovin vääränlaista vaikka muutoin pärjäisivätkin hyvin. Pahinta mitä voi tehdä kaloillen, on päästää vesiarvot heilumaan. Ihan varmasti kuitenkin pääsee helpommalla jos valitsee jo lähtökohtaisesti kaloja, jotka sopivat omaan veteensä ilman ihmeempää muokaamista. Etenkin vetensä "pehmentäminen" voi olla melkoista itsensä puijaamista, kovettaminen vielä sujuukin helposti.

Itsellani aiheeseen tutustuminen laajensi veden, sen laadun ja vesiarvojen käsitettä huimasti. Täytyy ymmärtää sekä kokoinaisuus mutta myös osata erotella kokonaisuudesta tarkasteltavaksi yksittäisiä asioita jos tahtoo ymmärtää a)yllätysyllätys-kokonaisuutta sekä b) veden merkitystä kalojen hyvinvoinnille, mihin me kaikki varmaan pyrimme. Tämä case Akvaariosssa johtaa tietysti suodatukseen, kasvistoon, ruokintaan jne koska akvaario on kovin suljettu ympäristö ja siten muutoksille herkkä. Aiheeseen tutustuminen myös ihan varmasti muuttaa itse kunkin käsityksiä siitä millä oikeasti kannattaa vaivata päätään ja millä ei. Kun hahmottaa kokonaisuuden, ymmärtää miksei kannata nähdä kovin paljoa vaivaa pHn tiputtamiseen 7,5stä 7,0aan. Tai miksi hiilarin asentaminen ei oikeasti muuta vesiarvoja vaikka miten niin tahtoisi ajatella. Kaikkea sitä voi tehdä, eipä siinä mitään, mutta ehkä sitten kannattaa tehdä oikeista syistä mieluummin kuin luulon perusteella.

[töyhtökääpiö]

Kiitos kun selvensit, mitä tarkoitit lannoituksella. Ihmettelin, miten lannoittamalla saisi sähkönjohtavuutta/liuenneita suoloja vähemmäksi, mutta tarkoititkin lannoituksen vähentämistä. Nitraatit ja fosfaatit ovatkin merkittäviä sähkönjohtavuutta/TDS-arvoa nostavia ioneja. Ionien lisäksi TDS-arvoa nostavat myös molekyylit ja kolloidit. Sähkönjohtavuus puolestaan mittaa vain ioneja.

Olet oikeassa siinä, että RO-laite voi olla jo keski-Euroopassa tarpeen, mikäli haluaa pitää (tai erityisesti jo haluaa kasvattaa) pehmeämmän veden kaloja. Uskon kuitenkin, että koska akvaariobisnes on Saksassa suuri ja siellä on jo vuosikymmeniä kasvatettu pajon kaloja, ovat monet lajit voineet jo tottua kovempiin/sähköä johtavampiin vesiin kuin mistä ovat alun perin kotoisin.

Siitä olen kyllä hieman eri mieltä, että pH:n tiputus puolella asteella ei olisi merkittävä ja joskus tarpeenkin. Tottakai kokonaisuus on tärkeää pitää mielessä, mutta TDS:n/EC:n merkittävyys ei tee pH:sta vähemmän merkittävää muuttujaa. Kalalajeista toki riippuu, mitkä vesiarvot ovat kaikkein tärkeimpiä kalojen hyvinvoinnin kannalta.

[Nuttu]

Kiitos, sinun kirjoituksesi selventävät monia asioita. Olen aloitteleva akvaarioharrastaja. Eniten minulle on perustamisvaihessa aiheuttanut päänvaivaa lannoitus. Olen ammatiltani puutarhuri ja työskennellyt sellaisten kasvien kanssa, joille lannoituksen onnistuminen on hyvin tärkeää. Akvaariokasvien lannoituksessa moni asia onkin tökkinyt jo ajatustasolla, koska monet ohjeet ovat vastaan kaikkea sitä mitä itse olen oppinut kasvien ravinteiden käytöstä ja lannoituksen vaikutuksesta muuhunkin kuin kasvuun. Aluksi lannoitinkin kuten lannoitepurkin kyljessä luki, sain paljon kasvua leviin ja nyt olen muuttanut lannoitusta enemmän herkkien viljelykasvien mukaiseksi. Hiukan tarvitaan vielä hienosäätöä, ihan kaikki akvaarion pienekosysteemin hienoudet kun eivät ole auenneet minulle. Ehkä tästä pikkuhiljaa Puutarhurin perustiedoilla tuntuu aikas pitkälle pääsevän vedenkin alla. Monet kirjoituksesi käsitteet ja perusteet olivatkin hyvin tuttuja, nyt vain pitäisi oppia soveltamaan niitä erilaisessa käytännössä. Sähkönjohtavuusmittaria olen monet kerrat käyttänyt kasvihuoneella, siellä se on tärkeä työkalu lannoituksen ja kasvualustan kannalta, helppo ajatella miten suuri merkitys sähkönjohtavuudella onkaan vedessä eläviin eliöihin.

[Sisso]

Täällä myös toinen tarhurinplanttu. Maakasvien ravinteiden ym opiskelusta ja tuntemisesta on hyötyä, mutta älä anna sen...miten sen nyt sanoisi... Maalla ja merellä pätevät hiukan eri säännöt, sanotaan vaikka näin, eli pidä mielesi avoinna äläkä edes aina yritä verrata maa- ja vesikasveja toisiinsa. Vesi jo elementtinä muuttaa joitain asioita, samoin vesikasvien huikeat kasvupotentiaalit. Vesikasvien kanssa lutatessa oppii kyllä tosi hyvin ravinteiden merkityksen myös maakasveille koska vaikutukset ovat usein paaaaljon nopeammin, jopa parissa päivässä, nähtävillä. Rikkaruohojen kanssa kampppailu on ihan tortunpala levien kanssa kamppailuun ja siinä pelataan ihan eri säännöillä, grrr...!

Mitä tulee pHn muokkaammiseen pikkuisen suuntaan tai toiseen, useimmissa tapauksissa se on täysin turhaa eikä vielä ole missään ole toisin osoitettu joskin sekin päivä voi vielä tulla. Hallaa siitä on silloin kun sitä ei tehdä oikein tai se tehdään taitamattomasti. Eikä se tosiaan muuta johtavuutta mihinkään, millä on kaloille suurempi merkitys. Meillä hanaveden pH on 7,4-8, mutta johtavuus pyörii aina kuudensadan kinttailla riippumatta mitä vettä (pehmeä-keskikova) hanasta milloinkin tulee. Kudetuksissa puhutaan usein isommista säädöistä kuin pykälä-puoli ja hedelmöityksessä tärkeää on nimenomaan veden kovuus niin kauan kuin pH on edes jotenkin OK. Mäti ei ole kovin sopeutuvaista sorttia vaikka kalat olisivatkin koska kemia toimii niin kuin toimii. Esimerkiksi kiekkoja on vuosikymmeniä pidetty pH8 vesissä ongelmitta kunhan arvo on sitä aina tai sitten muutokset riittävän hitaita. Ruutuakrat, jotka myös mainitsin jo aiemmin, pärjäävät hyvin myös hiukan kovemmassa vedessä, mutta kudettamisesta on ihan turha edes haaveilla keskikovassa vedessä. Ja tosiaan, monet kalat ovat sopeutuneet niille vieraisiin vesiin, mutta uskoisin että tällä on vaikutusta esim sairastuvuusherkkyyteen. Kalat ovat herkkiä ympäristön muutoksille mutta se tapahtuu nimenomaan solutasolla ja tässä suoloilla on iso merkitys, tosin pH on tässä toki yksi tekijä. Mutta jos vain pH muuttuu (hiukan), mutta muut arvot ei, ei se tunnu missään koska suolaerot eivät juurikaan muutu kun taustalla jyllää parikymmentä muuta voimaa muiden suolojen muodossa. Kaloja stressaa jatkuva suolatasapainon heilahtelu ja ennen kaikkea sen korjausyritykset fysiologisella tasolla, jolloin sen energia suuntautuu "väärään" kohteeseen immuunipuolustuksen sijasta jolloin jatkuvasti akvassa lilluvat pöpötsit pääsevät herkästi vallalle. Tässä on musta aika kivasti asiat riittävän selkeästi (vaikka meneekin ohi otsikon...) http://www.simplydiscus.com/library/dis ... ress.shtml, huomatkaa että sivuaj löytyy lisää "more>>>" Tämän sanottuani totean kuitenkin, että ei tee mitenkään pahasti, että yrittää muokata veden kaloilleen mahdollisimman hyväksi mutta jos hinta on jatkuvasti heiluvat vesiarvot, kannattaa antaa mieluummin olla. tai vaihtaa omaan vetensä sopivammat kalat. Todennäköisesti tää on se kriittinen kohta jonka alkava akvaristi sössii (tietämättään tai hyvää tarkoittavalla yrityksellä muokata vettä) koska uusi akva on periaatteessa täysin mahdollista pistää pystyyn ilman kalamenetyksiä kun osaa homman ja valvoo tapahtumia.

Itse en nykyään käytä pahemmin tippatestejä. Hommasin EC-mittarin, katsoin ja kauhistuin. Alkujärkytyksestä toivuttuani aloin lukemaan ja asiat asettuivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Se on yksi arvo muiden joukossa ja antaa lisäinfoa siinä missä muutkin vesiarvot. Sitten ihmettelin WTH teen mittarilla? Noh, nykyään käytän yleensä vain sitä veden testaamiseen. Tsekkaan hanaveden johtavuuden ennen vedenvaihtoon ryhtymistä ja koska se näytää aina suht samaa lukemaa, voin olla luottavaisin mielin eikä mun tarvitse vaivat päätäni sillä onko KH tänään kolme tai viisi, GH neljä tai seitsemän, pH 8 tai 7,4. Meillä hanaveden arvot vaihtelevat melko paljon, mutta niin kauan kun johtavuus pyörii samoissa, en vaivaa päätäni yksittäisen arvon kanssa. Vain jos tapahtuu jokin poikkeama, tarkistan tippatestillä mikä nyt mättää tai tietysti silloin jos haluan tietää vaikkapa raudan tai fosfaatin. Mutta kun tuntee akvansa metkut ja on oppinut miten esim nitraatti käyttäytyy omissa pytyissä, riittää johtavuuden tsekkaus. Jos johtavuus on sama kuin ennen, musta on ihan turha vaivata päätään sillä onko nitraatti tänään vähän ylempänä kuin viikko sitten ja KH alempana vaimistäsejohtavuusnytkoostuukaantänään... Löysin mittarille käyttöä, voi tätä keksimisen iloa! Tollahan mittaa muutamassa sekunnissa, toisin kuin tipoilla. Valaisevinta oli se, että meillä arvot pytyissä on melkein pehmeän, mutta johtavuus on huikeaa luokkaa eli totuus "pehmeästä" vedestä olikin jotain ihan muuta kuin tippatestien näyttämä "totuus". On vettä ja on vettä. Ilman johtavuusmittaria pärjää ja oman vetensä johtavuuden saa yleensä selvitettyä joko vesilaitokseltaan tai muilta harrastajilta, mutta jos ei, suosittelen sen hankintaa. Onhan se varsin näppärä apu myös veden silkan p*skaantumisenkin mittarina! Täsät ollaan varmasti montaa mieltä ja käytäntöjä löytyy taatusti monia, yksi seuraa pH-arvoa ja vaihtaa veden vasta kun se on tippunut x-verran, joku nitraattia jne, mutta koska meillä esimerkiksi nitratti ei tahdo yhdessäkään pytyssä nousta yli yhden (lisään 5mg/l asti) en voi käyttää sitä vedenvaihdon mittarina. Käytän sitten johtavuutta mittarina ja olen yrittänyt säätää esimerkiksi ruokintaa opitimaalisemmaksi sen avulla. Täsäthän ei ole mitään suoraisia ohjeita, mutta sovetaisin sitä lajikohtaisesti niin, että mitä herkempi laji, sen vähemmän nousua ennen vaihtoa joskin kalan luontainen sietokyky (kuten yllä mainitsin erään sattarilajin kotivesien rajut heittelyt) antaa tähän myös osviittaa. Toki kannattaa huomioida, että luonnossa johtavuus harvemmin nousee päivissä kovinkaan paljoa joten meidän sattarit, esimerkiksi, tuskin voisivat kovin hyvin jos johtavuus nousisi 600->6000uS viikossa... Olisi kyllä kiva kuulla miten toimivat muut johtavuuden kanssa pulaavat, aika vähän nimittäin on tullut vastaan mitään oikein konkereettista joskin ymmärrän kyllä miksi.

Jos joku nyt ihmettelee mitä suoloja (makeassa) vedessä on niin laitetaampa listaa, joskaan ei näitä kaikkia akvavedestä (aina) löydy (toivottavasti!): kalsium, kalium, bikarbonaatit, bromi, boori, fluori, kloori, magnesium, sulfaatit, sinkki, seleeni, natrium, nitraatit, rauta, pii, fosfaatit, vanadiini, kromi, mangaani, koboltti, kupari, molybdeeni, tina, jodi...unohtuikohan jokin? Merivedessä tilanne on toinen.

[Sisso]

Ikisuosikki: pH

Tarviiko sanoa enempää? Tätähän tuijottaa aloittelijat ja ihan liian moni jo pidempäänkin akvoja harrastanut. Kun pH on OK, kaikki on OK.

No ei tod.

Kalalajit ovat kotoisin erilaisista vesistä ja näin ollen hyvinkin erilaisista vesiarvoista, kuten tiedämme. Ei tarvitse vilkaista kovin montaa tietolähdettä niin vakuttuu, ettei ole yhtä oikeaa suositusta. Pienestä lähdekriittisyydestä huolimatta tästä voidaan päätellä, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Jos olisi, se kyllä varmasti jo tiedettäisiin! pH näyttelee hyvin pientä roolia joka on jo valjennut jos ymmärtää kokonaisuutta ^. Sen sijaan ymmärrys vesiarvojen yhteenlaskettua lopputulosta, eli sähkönjohtavuutta, kohtaan on lisännyt ymmärrystä siitä miksi jotkin kalalajit eivät kukoista tietyissä vesissä vaan kieltäytyvät lisääntymästä (mukaan lukien suuri poikaskuolleisuus), kuolevat ja sairastelevat herkästi. Jotkut lajit sietävät hyvin vaihtelevia vesiarvoja joskin tässä on lajikohtaisia eroja. Toiset sietävät valtavia, jopa kymmen-satakertaisia eroja ja jotkin vähemmän. Yleensä ottaen pH-suosituksia kannattaa tulkita suuntaa antavina, pitääkö laji enemmän happemesta kuin selvästi emäksisemmän puolella olevasta vedestä mutta tästäkään ei kannata tehdä kynnyskysymystä jos ei tulkita myös muita arvoja samaan aikaan. Otan esimerkiksi taas kiekot, jotka ovat tunnetusti herkän maineessa. Niitä (huom. viljeltyjä) on kuitenkin pidetty jo vuosikymmeniä hyvällä menestyksellä yli pH8n vesissä. Jos pHta muutetaan, sen pitää tapahtua riittävän hitaasti. Sama pätee kaikkiin kaloihin. Sama pätee kaikkiin vesiarvoihin.

Asiaa voidaan tarkastella toista kautta joka auttaa meitä osalataan ymmärtämään pHn merkitystä ylipäätään: myyttisen pH-shokin kautta. Tämähän on se, jonka kalat saa kun vaihtavat uuteen pyttyyn, eikö?

Ei.

Ne saavat osmoottisen shokin. Osmoottinen shokki on se, mistä tuolla ylempänä ollaan puhuttu kun ollaan puhuttu mineraalisuoloista ja suola-arvojen heittelyistä. Kalojen solujen sisäpuolelella on tietty osmoottinen paine eli tietty määrä eri suoloja, joka on sopeutunut vastaamaan ympäristön (=akvan veden) suoloja niin että diffuusio (=aineiden imeytyminen puoliläpäisevän kalvon läpi) solukalvon kautta toimii optimaalisesti niin ettei solut a) turpoa tai b) menetä liikaa nesteitä ulos. Tämä on kaloille energiaa kuluttava elintoiminto ja tämä on se kriittinen kohta, joka alkaa pettämään kalan stressatessa kahdella tavalla: Kala ei muun stressin takia enää kykene tähän aktiiviseen ja energiaa vievään elintoimintoon jolloin se alkaa pöhöttymään tai kuivumaan jolloin herkästi pääsee iskemään jokin sairaus ja/ tai sairauden kanssa kamppailu vie kalan elimistön energiavarat niin ettei suolatasapainon pitäminen tasapainossa enää toimi. Tässä kohtaa kannattaa huomioida, että kala säätelee suolatasapainoa jatkuvasti, se ei ole stabiili tila joka kerran saavutettuna on ja pysyy. Tähän toimintoon vaikuttaa, yllätys, yllätys, veden sähkönjohtavuus eli paljonko vedessä on suoloja. Kala siis "peilaa" koko ajan solujensa suolamääriä tähän ulkoiseen suolojen määrään eli sähkönjohtavuuteen. Mitä enemmän kala joutuu tekemään töitä jatkuvan suolatasapainon korjaamisen kanssa, sen vähemmän sillä on käytössää energiaa tautien ja sairauksien torjuntaan. Kala ei kykene "kaikkeen", sillä ei voi olla vahva immuunipuolustus jos se kamppailee jatkuvasti oikean suolatasapainon kanssa ja siksi "väärän suolaisessa" vedessä kalat sairastelevat herkemmin. Mutta takaisin pH-shokkiin. Kaloja voidaan onnistuneesti siirtää, ja on siirretty, eri pH-arvosta toiseen jos muut vesiarvot ovat kalan elintoimintoja oikein tukevia ja kalojen tiedetään selvinnneen täysin ongelmitta jopa äkkinäisistä 2 pykälän pHn muutoksista joten jonkin muun kuin pHn pitää selittää ongelmat kun kala vaihtaa vesiarvosta toiseen. No, lienee jo selvää, että EC näyttelee suurinta roolia. Sitten on seikka, jota harvemmin tullaan ajatelleeksi: monet kemialliset reaktiot muuttuvat veden pHn mukaan. typpiyhdisteet on meille tuttuja: happamen puolella typpi on ammoniumin, joka ei ole ihan niin vaarallista kaloille, muodossa mutta pHn noustessa se muuttuu hyvin vaaralliseksi ammoniakiksi. Raudan, esimerkiksi, käyttäytminen muuttuu myös. pH 4,8ssa kaloille on vielä vaaratonta 4mg/l mutta pH 5,5ssa jopa 0,9mg/l muuttuu tappavaksi määräksi. pHn laskiessa osa liukenemattomista aineista muuttuukin liukoisiksi ja alkavat läpäisemään solukalvoa. Meidän tulisi siis tuntea erittäin hyvin aineiden käyttymistä eri olosuhteissa jotta tietäisimme millaisen muutoksen uhriksi kala oikeasti joutuu vaihtessaan vesiarvoista toiseen! Co2-lisätyissä akvaarioissa voidaan havaita selviä vuorokautisia pH-muutoksia eikä tällä ole havaittu vaikutuksia kaloihin ja tämä johtuu juuri siitä, ettei EC vaihtele.

Miksi sitten ylipäätään missään kerrotaan kalojen vesiarvovaatimuksista? No, ei huonompi kysymys... Mutta...Vesiarvot kertovat kokonaiuudessaan millaisista vesistä kala on kotoisin ja karkeasti ottaen se voi hyvin samanlaisessa akvaariossakin, mutta yksittäisen arvon tuijottaminen voi viedä ojasta allikoon. Voidaan ajatella, että tietyissä vesirvoissa, siis kun eritellään pH, KH ja GH, vesi on todennäköisesti johtavuudeltaan tietynlaista. Näin se luonnossa useinmiten onkin, mutta kun meillä on vesilaitos metkuinenen välissä...Tiedot lajeistahan perustuvat siihen, mistä oloista niitä on löydetty luonnossa. Hanavedessä vettä voi olla mineralisoimassa vaikka mitä muuta! pHn nosto on yleensä turvallista ja helppoa koska se tehdään niillä samoilla suoloilla jotka ovat usein luonnossakin mukana johtavuutta nostamassa. Sen sijaan laskeminen... Voi pojat. Tällä on taatusti tapettu paaaljon enemmän kaloja kuin pykälän-puoli "väärällä" pHlla. Hiilidioksidin käytäminen oikein tehtynä ja valvottuna on vielä turvallista, mutta jos EC on korkea ja vettä on tarkoitus "pehmentää", myös kalojen kannalta täysin turha. Kasvirn kannalta ei ja kasveilla onkin vesiarvoihin hyvin suotuisia vaikutuksia ihan jo pelkästään hapen tuoton kannalta puhumattakan sairauksien ehkäisyssä jne. Voi ollakin, että iso osa raportioiduista hiilarin "hyödyistä" tuleekin nimenomaan ei suoraan laskeneen pHn kautta kaloille vaan nimenomaan kasvien kautta! pHn laskeminen rikkihapolla silloin kun KH puskuroi vettä tiukasti edelyttää määriä, joilla epäillään olevan haitalisia vaikutuksia ainakin akvan bakteeristoon. pHta laskevat muut tuoteet perustuvat fosfaatteihin, joilla, hupslallaa, on johtavuutta voimakaasti nostava vaikutus. Meniköhän lapsi pesuveden mukana??

Suosittelen lämpimästi keskittymään pHn tuijottamisen ja säätämisen sijaan säännöllisiin riittäviin vedenvaihtoihin ja pitämään sillä orgaanisen jätteen määrän akvassa mahdollisimman alhaisena sekä opiskelemaan miten saadaan kasvit kukoistamaan. Jo näillä kahdella on kalojen hyvinvoinnin kannalta tsiljoona kertaa isompi merkitys kuin hiukan suosituksesta (joka ei ole edes suositus vaan vain tietoa siitä millaisessa vedessä kalaa luonnossa tavataan...) poikkeava pH. Mitä enemmän olen lukenut puhtaan veden merkityksestä kalojen kasvulle ja hyvinvoinnille, sen vaikuttuneempi ja vakuutuneempi olen sen tärkeydestä puhumattakaan mitä kaikkia sairauksia voidaan hoitaa pitämällä vesi ultrapuhtaana kalan sairastaessa! Ymmärtämällä johtavuuden merkitystä (muun veden puhtauden, siis kuona-aineiden, ohella), ymmärrän miksi puhdas vesi on kaloille niin tärkeä. Suosittelen selvittämään hanavetensä sähkönjohtavuuden ja valitsemaan kalalajit akvaansa sen mukaan, edes sinnepäin. Jos hanavesi on puhdasta Tanganjikan vettä (600uS luokkaa), voi olla aika varma että saa ongelmia enemmin tai myöhemmin jos hommaa kaloja jotka ovat tottuneet 50-100uS veteen. Mitä isompia variaatioita kala sietää luonnossa, sen paremmin se sietää niitä myös akvaariossa. Kalat kuitenkin sopeutuvat yleensä hyvin ainakin pari-kolme kertaa kotivesiään johtavampaan veteen jos olosuhteet ovat muuten hyvät ja iloksemme isossa osassa Suomea hanoista tuleekin vettä, joka on johtavuudeltaan, oikein sopivaa alhaisen ECn kaloille riippumatta muista arvoista. Ja siksipä pikkuisen väärä pH on yks hailee. Tai pikkuisen väärä KH. Tai pikkuisen väärä GH.

[kirjoplaty]

Äärimmäisen mielenkiintoinen ketju!

Itse pohdin eilen kun ensimmäistä kertaa pääsin testaamaan uuden paikkakunnan vettä ja ihmettelin voiko pitää paikkaansa kun:

KH 2, GH 3 ja pH 7. Että mahtavatko pysyä noissa arvoissa vai pitäisikö niillä heittää vesilintua eli uskaltaako tuollaseen veteen mitään laittaa kun KH on niin alhaalla. Tämän ketjun luettuani en enää yhtään tiedä onko tuo oikeasti edes huono vai ei. Jos kerta luonnonvesissäkin on matalia arvoja, mutta toisaalta siellä ei ole suljettua systeemiä vaan vedet pääsevät kiertoon. EC-mittaria ei ole kaapissa että sähkönjohtavuutta ei voi tarkistaa.

[kirjoplaty]

EC-mittaria ei ole kaapissa että sähkönjohtavuutta ei voi tarkistaa.

Kaupungin sivuilta löysin tutkimuksia vedestä ja siellä mainittiin sähkönjohtavuudeksi 120uS/cm.

[Sisso]

Mitasin eilen meidän hanaveden ja näytti aika samaa kun sulla: GH 4, KH 2 (!!??), pH 7,2 mutta....EC 620uS eli kovaa kuin mikä silti. Hyvät arvothan sulla sinällään on mutta keskikovan tai kovan lajeille, jos sellaisia omaat, olisi hyvä sun vettä kovetella. Jos sen sijaan harrastat pehmeän lajeja, vetesi on tuollaisenaan niille oikein vallan sopivaa. Jos hiilarilisän (muun kuin nestemäisen) kanssa alat peliä pitämään, KHta on syytä nostaa. Jos kasvien kasvu on reipasta, voi KH ja GH painua hiljaksiin alas ja niitä kannattaa vähän seurailla sekä tehdä tarvittavat korjaukset.

-------------

Siihen nähden, että EC-mittarilla voi aika pitkälti korvata tippatestien käytön (joskaan ei aina eikä kaikissa tilanteissa) ja sen hankintahinta on ostopaikasta riippuen hyvinkin halpa, musta se on varsin perusteltu hankinta halvan ja nopean käyttönsä takia. Joskus täytyy mittailla yksittäisiä arvoja, siis GH, KH, PO4 jne, mutta pääsääntöisesti riittää tsekkaus mittarilla että kaikki on kuten pitääkin. Mittari ei kuitenkaan maksa kuin 1-3 testipakkauksen verran ja silti testien hankintaa pidetään välttämättömänä, mittarista ei täällä kukaan puhu. Esimerkiksi briteille se tuntuu olevan paljon tutumpi ja arkipäiväisempi juttu mutta ehkäpä syynä on että osassa britanniaa vesi on melkoisen kovaa. Mittarin hankinta on erityisen perusteltua jos muokkaa vettään tai satsaa akvan biologiseen tasapainoon luonnon omilla keinoilla, esim kasvistoon, ja/tai esim. pyrkii venyttämään vedenvaihdot maksimiin/optimiin niin ajallisesti kuin määrällisestikin.

Mielenkiintoista on se, että minkälanen vesi ymmärretään kovaksi ja minkälainen pehmeäksi, tässä tuntuu olevan mielipide-eroja. Itse käsitän, että pehmeä vesi=vähän mineraaleja (ja meillä siis kova vesi) mutta osa harrastajista on sitä mieltä, että sama se vaikka EC olisi miten korkea, vesi on pehmeää jos GH on alhainen. Oman suolansa tuo...merivesisuolat. Siis lähinnä kloridit ja natrium, jotka kyllä nostaa johtavuutta muttei vaikuta GH-arvoon. Onko siis klorideilla ja/tai natriumilla rikastettu vesi vesi kovaa vai ei? Ei ole tämäkään niin yksiselitteistä...?

Meillä pehmeän veden lajit, esim ruutuakarat ja kääpiöahvenet, lähes järjestäen hankailevat itseään ajoittain ja näin on ollut aina. Joskus tietysti luulin, että kyseessä on kidus- tai iholoiset ja tuli siinä kuuritkin vetäistyä. Ah niin turhaan! Nyt kun lajeina on myös kovanveden lajeja, ne eivät hankaile itseään ikinä. Nykyään käytän tunteja uusien kalojen sopeuttamiseen uuteen veteensä koska kuljetuspussien vedet ovat näyttäneet yleensä 150-200uS lukemia. Tähän tapaan siirryttyäni ei ole ollut uusien kalojen kuolemia tai sairastumisia lainkaan, jopa korurihmat ovat porskuttaneet iloisesti Tanganjika-vedessä.

[kirjoplaty]

Altaassa ei siis ole vielä mitään muuta kuin perustekniikka, hiekkaa, pienehkö juurakko ja pallopartalevä huvin vuoksi pyörimässä. Kohta pitäisi alkaa kypsytyshommiin, välineet on jo.

En tiedä vielä viitsinkö/uskallanko hommata kaloja juuri tuon KH:n takia. Että menisikö se jatkuvaksi mittailuksi ja tarkkailuksi. Alunperin ideana oli perustaa jonkinmoinen kasviakvaario mutta sitten se laajeni sukarapuideaksi ja sen jälkeen aloin harkita jotain pieniä rasboroita, esim. hehku tai kääpiö.

Aikanaan säädin ja sättäsin ja lutrasin aineiden kanssa mutten jaksa enää eli mahd. helpolla pitäisi päästä. Jos se sitten tarkoittaa kalatonta allasta niin olkoon niin. Hyvänä huomiona: olisin valmis vaihtamaan 10l vettä parin päivän välein verrattuna siihen että pitäis joidenkin kipsien kanssa alkaa säätää. Tietty voihan se KH:n lasku sitten haitata jo kasveja että joka tapauksessa varmaan joutuu säätämään. Hiilarilisäyksestä en ole vielä varma kun ei ole niitä kunnon valojakaan ja kasvilajitkin voisivat olla sellaisia jotka kasvavat vähän vähemmässäkin valossa.

[Sisso]

Itse lisään valmiiksi sekoittamani Mg/K/Ca-seoksen vain kerran viikossa vedenvaihdon yhteydessä. Ei musta iso vaiva. Tai ei ainakaan jatkuviin vedenvaihtoihin verrattava. KH 2 on kaloille ja suurimalle osalle kasveja OK jos se pysyy siinä, mutta ei tekisi pahaa nostaa vaikkapa neloseen, puskuroi samalla myös pHn tasaiseksi. Kasvit joudut joka tapauksessa lannoittamaan ainakin kerran viikossa (jos reippaasti valoa lataat ja hiilarin niin jopa päivittäin), samallahan tuokin mennee? Lisäät vain sen annoksen, joka pitää KHn halutulla tasolla, vedenvaihdon yhteydessä, ei sitä tarvitse edes mittailla kun olet selvittänyt ensin sopivan määrän.

Jos helpolla haluat päästä, pitäydyt niin vähässä valossa kuin vaan mahdollista ja valitset kasvit sen mukaan. Pysyt kaukana hiilarista. Hyvällä tsägällä sun ei tarvitse lisätä akvaan mitään, joskin jokin mikroravinne viikottain annosteltuna voi olla paikallaan. Kun kasvu on vähän valon seurauksena vähäistä, karsitkin vaan kuukauden tahi muutaman välein. Mitä enemmän sulla on valoa, sen enemmän kuluu ravinteita ja hiilarilisäkin tulee jossain vaiheessa välttämättömyydeksi.

[Miss_Molton]

Katsotaans, tuleeko täällä nypyn nypyä...

Minulla ehkä ongelma tai "ongelma", eli akvaarion alhainen KH ja pH. Asia ei olisi tullut ilmi, ellei monniset olisi kuteneet, minä ottanut kutua talteen ja homehädässä tehnyt DIY tammenlehtisoppaa. Ennen keitoksen altaaseen kippaamista päätin kuitenkin tehdä testin. Olen hiljattain ryhdistäytynyt akvaristina, ja osviitaksi on ostettu JBL:n liuskat. Osa tuloksista tarkastettu vanhentuneilla Seran tippatesteillä.
pH 6.4 liuskalla, häthätää 6 tipoilla
KH < 4, tipoilla 1-2, ei väliväriä
GH 4 tuntumassa. Liuska lähinnä vihreä, vähän lilaa reunoissa. En osaa tulkita paremmin. GH:ta ei tullut pullosta...
nitraatti ehkä 15 (yli 10, alle 25) liuskalla
Hanasta tulee pH 7 ja KH 4-5, tippatesteillä.

Akvaario on noin 110-litrainen seurala, nykyisellä paikallaan kuutisen vuotta. Valona 2x18W T8 (Sylvania Gro-Lux + Life-Glo), alle vuotiaat putket. Suodatin JBL CristalProfi i80 tai i100 (vuosi sitten vaihdettu Eheim Aquaball 130:n edeltäjästä). Akva on ollut vähän hunningolla vuoden alkuun asti. Vedenvaihdot 15-30% kerran viikossa/parin viikon välein, suodattimen puhdistus sitten kun ei virtaa tarpeeksi. Vedenparannusaine ja Sera Florena ohjeen mukaan, EasyCarbo melkein päivittäin ohjeen mukaan (2ml/100l), pohjalannoitus kun muistaa/tuntuu siltä eli ehkä kerran kuussa...

Kalasto
- 8 helmimonninen
- noin 20 rubiiniseeprakala
- todennäköisesti 2 maatiaispartista (koiraita). Toinen muutti sinne toisesta akvasta, kun luulin ettei toista enää ole.

Kasvillisuus määrältään keskiluokkaa: tiikerivallisneria, melalehtiä, kääpiökeihäslehti ja ei-niin-toivottuna pistiaa ja pikkulimaskaa.

Omasta mielestäni tupsulevää alkoi pukata uuden suodattimen tulon jälkeen. Itse pohdin, voiko ekstrailmastuksen puute aiheuttaa moista. Vai onko vaan niin kova puhku, että tupsulevä innostui. Alkoi ulosvirtaussuuttimesta ja levisi tiikerivallisneriaan ja suodattimen vieressä asuvaan keihäslehteen. Vallua sekä saksin että karsin kovemmallakin kädellä, ehkä liiankin kovalla kädellä?

Levä ei kuitenkaan ole päällimmäinen murheeni, vaan alhainen KH ja pH. En tätä ennen ole aikohin mitannut vesiarvoja, silloin ainakin pH ollut lähempänä 7. Siis murhe, että onko tilanne miten herkkä happamuuden heilahteluille vai ei (ja täten kalakuolemille)? Kalat eivät ole viime aikoina (kuukauden kahden sisään) oireilleet muuten kuin helmimonniset kutemalla. Pitääkö välittömästi hakea pullo KH/pH-kohottajaa? Mielenterveyteni parantamiseksi nakkasin pari pikkumurikkaa ehkä kalkkikiveä ja simpukankuoren (tänään).
Eilen yritin pää märkänä täältä etsiä tietoa, tarviiko toimia, miten nopeasti ja miten radikaalisti.

[toukopouko]

Hellou Miss_Molton

Muutamia juttuja tuli mieleen.

Olen hiljattain ryhdistäytynyt akvaristina, ja osviitaksi on ostettu JBL:n liuskat. Osa tuloksista tarkastettu vanhentuneilla Seran tippatesteillä.
pH 6.4 liuskalla, häthätää 6 tipoilla
KH < 4, tipoilla 1-2, ei väliväriä
GH 4 tuntumassa. Liuska lähinnä vihreä, vähän lilaa reunoissa. En osaa tulkita paremmin. GH:ta ei tullut pullosta...
nitraatti ehkä 15 (yli 10, alle 25) liuskalla
Hanasta tulee pH 7 ja KH 4-5, tippatesteillä.

Itse en osaa luottaa liuskoihin oikeastaan yhtään, niistä on niin paljon näyttöä, että heittää tulokset isosti luotettavampien tippatestien kanssa. Välillä osuu ja välillä uppoaa. Jos olet tarkastanut tulokset vanhentuneilla tipoilla, se ei ikävä kyllä tee liuskoista sen luotettavampia. Olisiko sinun mahdollista viedä vaikka vesitesti akvaliikkeeseen, jossa tekevät testit?

Itselläni on tuossa isoimmassa altaassa ollut aina matala KH, luokkaa 2, mutta se riittää puskurointiin. 3 olisi jo parempi, koska kahdesta on lyhyt matka yhteen, joka alkaa olla jo melkoisen epäluotettava lukema puskuroinnin pitoon, mutta jos tasainen 2, niin riittää. Laskethan ensimmäisen tipan nollaksi?

Akva on ollut vähän hunningolla vuoden alkuun asti. Vedenvaihdot 15-30% kerran viikossa/parin viikon välein, suodattimen puhdistus sitten kun ei virtaa tarpeeksi. Vedenparannusaine ja Sera Florena ohjeen mukaan, EasyCarbo melkein päivittäin ohjeen mukaan (2ml/100l), pohjalannoitus kun muistaa/tuntuu siltä eli ehkä kerran kuussa...

Itselläni oli tässä aiemmin akvanpito suurin piirtein `herran käsissä´ pari vuotta. Siitä palaaminen akvan tasapainoon oli pitkä tie, meni valehtelematta 3-4kk että sai pikku hiljaa korjattua kaiken kohdilleen, joten aikaa menee virheiden korjaukseen, ja ei äkkinäisiä liikkeitä ja suuria muutoksia vaan pikkuhiljaa. Vettä voisit kyllä huoleti vaihtaa jokaisella kerralla vähintään tuon 30%. Vedenvaihdot auttaa levätaisteluissa.

En oikein osaa ottaa kantaa tuohon pH-arvoon, koska tulokset on saatu aika epäluotettavilla peleillä. Kuitenkin jos hanavesi olisi sen 7, niin matalampi se on silloin akvassa, sitä matalampi vielä jos on vaikka puuta ja hiilarilisää.

Kasvillisuus määrältään keskiluokkaa: tiikerivallisneria, melalehtiä, kääpiökeihäslehti ja ei-niin-toivottuna pistiaa ja pikkulimaskaa.

Näiden kasvien kanssa et tarvitse hiilarilisää, mutta punaleviin, joihin tupsu kuuluu, on todettu Carbon purevan suht tehokkaasti, esim. Easy Carbo (nestemäistä hiiltä). Käyttö aloitettava aina varoen lähinnä kalojen vuoksi eli tarkasti minimiannostuksella.

Kalat eivät ole viime aikoina (kuukauden kahden sisään) oireilleet muuten kuin helmimonniset kutemalla.

Tämähän ei kovin huono oire ole

Ihan ensiksi sinun täytyisi saada luotettavat vesiarvot. Sitten tupsulevän kimppuun.

Tupsulevä pitää nimenomaan virtauksesta, siksi sitä usein ilmaantuukin ensimmäiseksi suodattimen ulostulon läheisyyteen.

Poistoon käy ruokasooda, tosin ei kasveista. Suodattimesta ja koristeista tupsulevää saa pois ripottelemalla soodaa suoraan päälle, antaa olla, ja huuhtoa hyvin, sitten takaisin altaaseen. Lähes varma kuolema.

Et kerro valaistusaikaa, mutta nyt tupsulevän kiusaksi, valoa yht. 8h/pv ja keskelle valoaikaa 2h valopaasto, eli valot altaasta pois. Ajastin tässä oiva apu.

Carbo.

Nitraatit kohtuudessa, n. 10 tässä tapauksessa ok.

Levä lisää levää, joten kaikki näkyvä pois.

Pidä silti huoli hyvästä lannoituksesta, muuten kasvisi ovat kunnon levämagneetteja. Hidas kasvu altistaa levien hyökkäyksille.

Semmoset tässä yömyöhään tuli mieleeni.

Tsemppiä ja kiva että olet taas innostunut touhusta. Mukavaahan tämä on, välillä vaan koetellaan.

[kr70]

Laskethan ensimmäisen tipan nollaksi?

Tämähän oli kiinnostava väite. Siis jos kahden tipan jälkeen veden väri muuttuu, on KH 1 eikä 2? Oletko varma tästä? Millä perusteella?

JBL:n tippa-KH-testin ohjeessa lukee näin:

...
3. Anna reagenssia tipoittain. Laske tipat, heiluta jokaisen tipan jälkeen, kunnes tapahtuu värin muutos sinisestä keltaiseksi tai keltaoranssiksi.
4. Yksi tippaa käytettyä reagenssia vastaa 1 aste saksalaista karbonaattikovuutta.

Kyllä tämän tulkitsen siten, että jos kahden tipan jälkeen väri muuttuu, niin KH on 2. Vai onko Seran testi erilainen?

[toukopouko]

Miss_Moltonilla oli käytössä Seran tipat ja muistelen, että niissä ensimmäinen tippa on 0. Näin se ainakin minulle opetettiin joskus aikoinaan akvaliikkeessä. Täytyy ehkä huomena kaivaa vielä totuus esiin, etten puhu palturia. Nyt ei enää jaksa.

Näin olen itseasiassa laskenut aina KH:n koska jos ensimmäisellä tipalla näyttää keltaista, mistä voit tietää, onko arvo 0 vai 1.

Tähän voisikin Teemu tulla sanomaan painavan sanansa??? Jään odottavalle kannalle?

[kr70]

Kaivoin Seran ohjeet niiden nettisivulta (sera.de), ja kyllä näyttää siltä, että sulle on opetettu väärin akvaarioliikkeessä. Ohje on periaatteessa samanlainen kuin JBL:n, mutta siellä on peräti suomen kieltä

...
2. Lisää reagenssiainetta tipoittain. Ravista jokaisen tipan jälkeen, kunnen väri muuttuu sinisestä vihreäksi ja lopulta keltaiseksi.
3. Käytettyjen tippojen määrä keltaisen värin saavuttamiseksi vastaa suoraan karbonaattikovuutta (määritellään °dKH) esim. 5 tippaa = 5°dKH.
...

Miten erottaa 0 ja 1 dKH - hyvä kysymys! Luulisin, että se on näiden testien pätevyysalueen ulkopuolella - siis alin arvo, mitä nämä näyttävät, on 0-1, sitten 2, 3, jne.

Teemun tuomiota odotellaan.

[toukopouko]

Tiedätkö kr, joskus n. 20 vuotta sitten, kun olen lompsinut ostamaan elämäni ihka ensimmäiset vesitestini, ne olivat Seran, pH, KH, NO2 ja NO3, siitä lähtien olen tehnyt KH-testin niin, että ensimmäinen tippa on 0, eli ilmeisesti väärin. Oli se sitten jo aikakin oikaista tämä epäkohta.

Muistan ja näen silmissäni vielä keskustelun Coral Aquariumin Eskon kanssa KH:sta ja sen mittaamisesta, jossa itse kysyi minulta, että "oletko laskenut ensimmäisen tipan nollaksi". No en ollut, mutta siitä lähtien olen enkä ole asiaan sen kummemmin palannut.

Ps. vähän ikävä on Eskoa ollut, niin kuin Viherkalaakin. Esko oli kyllä aika vesseli akvakauppias, olisi myynyt äiteensäkkin sopivalla summalla, mutta tietoa löytyi. Olen kyllä hämmämystynyt.

No niin Deemu, loppuduomio!

[kr70]

Jopa 47-vuotias kokenut juovaokamonnikin voi vielä oppia uusia asioita.

"Deemun duomio" onkin hyvä fraasi. Heh, kuvittelen mielessäni tiukkoja väittelyitä, joiden viimeisenä viestinä tulee lopulta Deemun duomio, ja siihen loppuu riitely.

[toukopouko]

Jopa 47-vuotias kokenut juovaokamonnikin voi vielä oppia uusia asioita.

"Deemun duomio" onkin hyvä fraasi. Heh, kuvittelen mielessäni tiukkoja väittelyitä, joiden viimeisenä viestinä tulee lopulta Deemun duomio, ja siihen loppuu riitely.

, juu, kyllä Deemu on dö mään!

Siis todellakin voi, eihän tässä lajissa taida valmis olla milloinkaan, mutta että KH:n mittaus?
Ihan hirveeltä näyttää tuo lukema eetterissä, olen sielultani ikuinen kolmekymppinen teini.

[kr70]

Joo mäkin oon henkiseltä kypsyydeltä varmaan kakskymmpinen vaikka oon 2 v vanhempi ku sä. Ehkä siks en oo laittanu lukemaa eetteriin.

[kr70]

Ehkä siks en oo laittanu lukemaa eetteriin.

Eiku oonhan laittanu. Sehän on nimimerkissä.