Tunnustusten luolan OT

[7330]

Hyvää keskustelua. Aqua-Webin parhaita puolia on se, että tunteia herättävistäkin aiheista pystytään keskustelemaan melkein tappelematta.

Lemmikinpidon etiikasta kiinnostuneille voisi tarjota mielenkiintoista lisätietoa Seppo Turusen tuore kirja Lemmikkielämää: ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. Kaikenlaisten lemmikkien harrastajalle kirja on kyllä provosoiva, mutta samalla ajatuksia herättävä. Faktat kannattaa tosin tarkistaa ennen suuria päätöksiä: kirjan lukemisesta ja sen oheisesta lisätiedon hausta tuli vähän sellainen olo, ettei Turunen aina anna monimutkaisten tosiasioiden tulla raflaavan väitteen tielle.

Vapaina kulkevista kissoista vielä muutama lause.

Maaseutu ei ole kissoille turvallista ulkoilualuetta yhtään sen enempää kuin kaupunkikaan. Maallakin on maanteitä, ja niillä autot kulkevat kovempaa kuin taajama-alueella. Kaverin kissan tappoi kesällä kotipihalle kanahaukka. Harva kissa painaa edes sitä jossakin viestissä mainittua kuutta kiloa, ja petolinnut tappavat kyllä myös eläimiä, joita eivät jaksa nostaa. Rotanmyrkky on maalla iso ongelma myös kissoille, ja kissanvihaajia ja julmia lapsia on yhtä lailla kaikkialla.

Aiemmin ketjussa viitattiin tutkimuksiin, joiden mukaan kissat liikkuvat laajalla alueella ja syövät vuosittain miljoonia pikkueläimiä Ruotsissa, ja Suomen luvut ovat luultavasti varsin lähellä samaa luokkaa.

Ja kun vapaita kissoja on maailman sivu ollut siellä missä ihmisiäkin, niin mistä nuo poissyötyjen lintujen täydennysvarastot tarkalleen ottaen tulisivat? Mitä niille linnuille tapahtuisi jos kissat eivät söisi niitä, eläisimmekö kohta kuin Hitchcockin linnuissa vai kuolisivatko ne talvisin nälkään?

Ekosysteemit ovat onneksi vähän tuota monimutkaisempia.

Kissoja on lähinnä asutuksen piirissä: kaupungeissa enemmän ja haja-asutusalueilla vähemmän. Suomen leveysasteilla ne eivät pärjää ympärivuotisesti omillaan, joten niitä ei ole metsissä, tuntureilla, soilla ja muualla kaukana asutuksesta. Ja siellä ovat lintujen lähdepopulaatiot, jotka täydentävät taajama-alueilla olevia kaivopopulaatioita (jotka siis voivat olla kaivoja muistakin syistä kuin kissojen vuoksi).

Lemmikkikissojen nykyisenkaltainen määrä on maailmanlaajuisesti aika tuore ilmiö, koska ihmisten määrä ja ihmisten varallisuus ovat rajussa kasvussa, ja yhä useammalla on mahdollisuus pitää lemmikkiä. Ja nimenomaan lemmikkikissat, jotka saavat ruokaa kotoa, ovat se ekologinen ongelma, koska luonnon omat säätelymenetelmät eivät päde niihin. Kun kissojen oli hankittava itse oma ruokansa, saaliin vähetessä kissojenkin oli vähennyttävä. Nykyään moista ei enää ole, ja lintujen ja muiden pikkueläinten vähentyessä - rakennusten, teiden, peltojen, ympäristömyrkkyjen, ilmastonmuutoksen myötä - niiden saalistajat eivät vähene, vaan tappavat samalla innolla kuin ennenkin.

Lintujen määrää säätelee luonnossa monikin tekijä, eikä luonnontilaisessa maailmassa ilman kotikissoja tosiaan elettäisi kuin Hitchcockin linnuissa. Kissat vain tulevat luontaisen ja ihmisen aiheuttaman kuolleisuuden päälle, ja siksi ovat ylimääräinen rasite ylimääräisten rasitteiden päälle. Joissain oloissa se voi katkaista kamelin selän, ja pikkulintukannat ovat muutenkin huolestuttavassa laskussa kautta maailman. Kotikissan listalla lasketaan olevan reilun 30 eläinlajin sukupuutto, joskin useimmat niistä ovat tapahtuneet saarilla.