Levänsyöjä pikkuakvaan?

[Koukku 70]

Taistolla olis nyt oma kämppä, tai no kimppakämppä. Kämpässä litroja 54, ja kämppiksenä 4* pandamonninen, tuli kuiten nyt sitten mieleen, että oliskohan noin pieneen akvaan sopivaa levänsyöjää?

[olivea]

No Varjon kirjan mukaan tuo 54 litraa on minimi noille nuolimonneille eli otoille, ja niillehän nimenomaan tuon levän pitäisi maistua Ja sitten tietty hyviä levänrapsijoita on nuo leväsukaravut, mutta jos oikein pienikokoisia ovat, niin saattavat pian olla taiston ruokalistalla...

[Koukku 70]

Kiitos, kiitos, hommataan monnit töihin. Vois kyllä koittaa paria rapuakin, ihan vaan mielenkiinnosta . Onkoha nuot ravut minkälaisia lisääntyyn . Ei sitten niin mitään kokemusta minkäänlaisista ravuista.

[olivea]

Ravut ilmeisesti vaatisi murtoveden (tai siis kuoriutuvat toukat) lisääntyäkseen. Mulla itellä nuo ravut on vähän väliä mahanalus täynnä munia, mutta en kyllä poikasia ole nähnyt. Mutta tässäkin on nähty monenlaisia suorituksia; naapuri käyttää rapualtaassa eri vedenparannusainetta ja saa kaikenlaisia rapuja lisääntymään Eli ei se välttämättä sitä murtovettä kuitenkaan vaadi, vaikka kirjoissa näin sanotaan...

[villimilli]

Lisäten edelliseen. Jep, leväsukaravun toukat tarvitsevat murtovettä kasvaakseen. Voivat muutaman päivän ymmärtääkseni elää makeassakin vedessä, mutta kuolevat sitten lopulta. Sen sijaan useat muut pienet sukaravut lisääntyvät (liiankin? ) helposti makeassa vedessä.

[7330]

Ravut ilmeisesti vaatisi murtoveden (tai siis kuoriutuvat toukat) lisääntyäkseen. Mulla itellä nuo ravut on vähän väliä mahanalus täynnä munia, mutta en kyllä poikasia ole nähnyt. Mutta tässäkin on nähty monenlaisia suorituksia; naapuri käyttää rapualtaassa eri vedenparannusainetta ja saa kaikenlaisia rapuja lisääntymään Eli ei se välttämättä sitä murtovettä kuitenkaan vaadi, vaikka kirjoissa näin sanotaan...

Kyseessä ovat eri lajit.

Sukaravuista ne, joilla on planktinen toukkavaihe, tarvitsevat murtovettä selvitäkseen. Aikuiset kyllä elävät nimenomaan makeassa vedessä, mutta toukkien on tarkoitus ajautua alavirtaan jokisuistoon, ja kehittyä aikuisiksi siellä. Koko elinkiertonsa makeassa vedessä elävillä sukaravuilla ei ole toukkia, vaan munista kuoriutuu suoraan aikuisten rapujen pienoismalleja. Näillä lajeilla muniakin on vähemmän kerrallaan (kymmeniä satojen tai tuhansien sijaan).

Leväsukarapu on tällainen toukkavaiheen murtovesilaji, eli se ei lisäänny kotiakvaariossa, vaikka naaraat välillä munia kantavatkin. Leväsukarapu on myös useimpia lajeja isompi, joten se sopii varsin turvallisesti taistelukalankin seuraan. Ovat myös hauskoja ja persoonallisia otuksia, suosittelen. Sen sijaan pienet, värikkäät sukarapulajit ovat makeassa vedessä varsin vauhdilla lisääntyviä, vaikken ole sitä kyllä koskaan ongelmaksi kokenut. Ne ovat kuitenkin sen verran pieniä ja houkuttelevan värisiä, että päätynevät turhan helposti taistelukalan ruokalistalle. Näitä ovat esim. kirsikka-, tuli-, mehiläis- ja vihersukarapu.

Pandamonnisille tuo 54-litrainen kuulostaa aika ahtaalta. Markku Varjo suosittelee kirjassaan lajille vähintään 85-litraista allasta. Lisäksi neljä kappaletta on aika pieni porukka - yleisenä nyrkkisääntönä monnisilla tunnutaan pitävän kuutta yksilöä per laji, ja enempi tietenkin parempi. Pienemmät monnislajit, kuten kääpiö-, ja nuolimonniset sopisivat paremmin.

[Mika Sandell]

Pandamonnisille tuo 54-litrainen kuulostaa aika ahtaalta.

Ja taiston kanssa ei lämpötila sovi, taisto palelee tai pandat hikoilee.

[olivea]

Ravut ilmeisesti vaatisi murtoveden (tai siis kuoriutuvat toukat) lisääntyäkseen. Mulla itellä nuo ravut on vähän väliä mahanalus täynnä munia, mutta en kyllä poikasia ole nähnyt. Mutta tässäkin on nähty monenlaisia suorituksia; naapuri käyttää rapualtaassa eri vedenparannusainetta ja saa kaikenlaisia rapuja lisääntymään Eli ei se välttämättä sitä murtovettä kuitenkaan vaadi, vaikka kirjoissa näin sanotaan...

Kyseessä ovat eri lajit.

Sukaravuista ne, joilla on planktinen toukkavaihe, tarvitsevat murtovettä selvitäkseen. Aikuiset kyllä elävät nimenomaan makeassa vedessä, mutta toukkien on tarkoitus ajautua alavirtaan jokisuistoon, ja kehittyä aikuisiksi siellä. Koko elinkiertonsa makeassa vedessä elävillä sukaravuilla ei ole toukkia, vaan munista kuoriutuu suoraan aikuisten rapujen pienoismalleja. Näillä lajeilla muniakin on vähemmän kerrallaan (kymmeniä satojen tai tuhansien sijaan).

Leväsukarapu on tällainen toukkavaiheen murtovesilaji, eli se ei lisäänny kotiakvaariossa, vaikka naaraat välillä munia kantavatkin. Leväsukarapu on myös useimpia lajeja isompi, joten se sopii varsin turvallisesti taistelukalankin seuraan. Ovat myös hauskoja ja persoonallisia otuksia, suosittelen. Sen sijaan pienet, värikkäät sukarapulajit ovat makeassa vedessä varsin vauhdilla lisääntyviä, vaikken ole sitä kyllä koskaan ongelmaksi kokenut. Ne ovat kuitenkin sen verran pieniä ja houkuttelevan värisiä, että päätynevät turhan helposti taistelukalan ruokalistalle. Näitä ovat esim. kirsikka-, tuli-, mehiläis- ja vihersukarapu.

Pandamonnisille tuo 54-litrainen kuulostaa aika ahtaalta. Markku Varjo suosittelee kirjassaan lajille vähintään 85-litraista allasta. Lisäksi neljä kappaletta on aika pieni porukka - yleisenä nyrkkisääntönä monnisilla tunnutaan pitävän kuutta yksilöä per laji, ja enempi tietenkin parempi. Pienemmät monnislajit, kuten kääpiö-, ja nuolimonniset sopisivat paremmin.

Mielenkiintoinen tietopläjäys Mutta mahtaakohan nämä akvaarioliikkeissä olevat sukaravut olla luonnosta pyydettyjä vai kasvatettuja? Ja minkälainen se kasvatusprosessi sitten on, jos sellaista yleensä tapahtuu? Siirretäänkö munat heti murtoveteen kun niitä johonkín ilmestyy vai odotellaanko toukaksi muuttumista? Ja missä vaiheessa sitten makeaan veteen? Meinaan välillä ne on niin tosi pienen kokoisia akvaarioliikkeissä. Kuhan vaan uteliaisuuttani kyselen

[olivea]

Ja tietenkin leväsukarapujen kasvutuksesta tuossa edellisessä viestissä kyselin, en yleensäkin sukarapujen