Paludaario unelma
Lähetetty: 15:27, 15.02.2018
Heips kukkuu ja molskis, uusi jäsen rimppis hyppää tähän altaaseen kanssanne ja ilmoittautuu jakamaan omia kokemuksiaan yhteisen rakkaan harrastuksen hyväksi.
Siitä lähtien kun alakouluikäisenä sain pitkän vonkaamisen jälkeen isäni ostamaan minulle sen ensimmäisen oman 40 litraisen kokolasiakvaarioni, on harrastus pysynyt sydämessäni kuin se kuuluisa paska siellä Junttilan tuvan seinällä. Toki elämänvaiheet ovat ehtineet aiheuttaa taukojakin mutta kaiken kaikkiaan yli neljäkymmentä vuotta on enempi ja vähempi akvaarioita harrasteltu.
Muistan kuin eilispäivän vielä kun ensimmäiset kalani (miljoonakalat, villimuoto) uivat siinä uudessa ja lapsen silmin katsoen valtavan kokoisessa akvaariossani ja pääsin ensikerran todistamaan syntymän ihmettä. Naamataulu lasiin liimautuneena katselin silmät ammollaan kuinka naaras putkautteli eläviä poikasiaan tasaiseen tahtiin ja loppua ei meinannut tulla, eikä loppua tullut omalle ihmettelyllenikään. Pidin sitä yhtenä maailman ihmeistä. Se oli sillä selvä, eikä takaisin paluuta enää ollut. Ei ollut vielä nettiä, oli vain lankapuhelin, kirjastot ja Akvaarioseura (Helsingin). Näillä välineillä sai ammennettua paljon tietoa ja kokemusta muilta harrastajilta ja seuran kautta pääsi tutustumaan muihin hurahtaneisiin. Suutari Savolaisen Markku, Helsingin Pengerkadulta piti takahuoneessaan akvaarioita ja kasvatteli kiekkoja. Oli ensimmäinen joka sai kudun onnistumaan akvaariossa. Siihen aikaan kiekkoja pidettiin vielä hyvinkin vaativina ja tämä ystävyys sai omalla osallani harrastukseeni vieläkin enemmän syvyyttä. Ihaillen seurasin Markun uppoutumista harrastukseen antaumuksella. Siinä missä Markku antoi oman sydämensä harrastukselle, antoi raastettua naudan sydäntä kiekoillensa ja olin usein äimän käkenä sanattomana hiljaa. Miten Markku voikaan tietää asioista näin paljon, antaa nyt kaloille naudan sydäntä... huh huh. Kaiken aikaa matkan varrella on oppinut lisää, eikä varmasti millonkaan tule hetkeä että voisi rehellisesti sanoa oppineensa jo kaiken. Siinä missä taidot lisääntyy, tietoa karttuu, lisääntyy myös palo viedä harrastusta pidemmälle ja yhä vieläkin pidemmälle, eli tieto lisää sitä tuskaa.
Olen päässyt nyt sellaiseen tilanteeseen että saannut toteuttaa ikiaikaisen unelmani isosta paludaariosta. Tällä projektilla ajattelin teitä lähestyä näin uutena jäsenenä. Kohta tulee kuluneeksi kuusi vuotta kun uskalsimme emännän kanssa karistaa pääkaupunkiseudun pölyt ja ruuhkat pois jaloistamme. Muutimme Kiiminkiin joka oli vielä itsenäinen kunta ennen liittymistään Ouluun. Ikäni kerrostaloissa asunneelle muutto omakotitaloon avasi mahdollisuuksien ovet, myös akvaarioharastuksen osalta aivan eri sfääreihin kuin aiemmin. Edellinen akvaarioni kerrostalossa veti 900 litraa ( siitä kuva), eikä yhtään isompaa olisi ollut mahdollisuuttakaan saada mahtumaan pienen kaksion tiloihin. Tämä allas jouduttiin nostamaan korinosturilla toisen kerroksen ikkunasta sisään kun ei mahtunut porraskäytävän kierreportaissa kääntymään. Pitivät minua jo silloin... hieman outona. Tähän altaaseen tein ensimmäiset 3D-taustan harjotelmat ja lopputulos oli mielestäni sen verran rohkaiseva, ettei paluuta ollut enää taustattomiin altaisiin. Tästä alkoi muhimaan mielessäni paludaarion rakentaminen ja yhteen väliin olin jo alkamassa sitä toteuttamaankin tuohon 900 litraiseen. Asunnon ahataus sai vain ajatukseni ajelehtimaan karille. Nyt aukeni sitten mahdollisuus paludaarioon ja kun aletaan tekemään, tehdään sitten sellainen ettei heti huomenna ala kaduttamaan.
Projekti sai alkunsa siitä kun suunnittelimme keittiöremonttia. Iso keittiö ja vain kaksi ihmistä taloudessa sai mietintämyssyni valon välähtämään kirkkaana ja varovasti aloin ehdottelemaan vaimolleni, mitäs jos... pienetäisimme samalla keittiötämme ja tekisimme syntyneeseen tilaan paludaarion. Vaimo ei ollut edes kuullut koko sanaa mutta kun hain kuvia nähtäville ja videoita katseltavaksi, alkoi vaimonikin kirkkaat silmät kirkastumaan entisestään. Tämähän menikin helpommin kuin oli pelännyt. Yhteisestä päätöksestä päätimme toteuttaa projektin paludaariosta. Paludaarion rakentaminen oli ensimmäinen mistä piti lähteä liikkeelle remontissamme, sillä paludaario sijoittuu talomme keskelle ja vaikuttaa olohuoneeseen, keittiöön, eteiseen ja pukuhuoneeseen. No sehän tietenkin passasi minulle hyvin. Tila joka vapautui keittiön pienetämisellä kahdelle ihmiselle sopivammaksi, käsitti noin 7m3:ta vapaata tilaa unelmalle.
Tuumasta toimeen nappasin rungon ja levytin sen 21mm koivuvanerilla. Vanerien pinnat lakkasin ensin kertaalleen Arsalin Jeti-500 epoksilla, jonka jälkeen vahvistelin kulmat punosmaton ja epoksin avulla. Tästä sitten kerros kerrokselta tehnyt pinnoituksen paludaarioon siten että lattiassa on kolminkertainen punosmatto, seinällä vedenrajaan asti kaksinkertainen ja maanpäällisessä osassa yksinkertainen punosmatto vahvistamassa epoksia. Lattian ja seinän väliseen rajaan tein jopa revitystä punosmatosta ja epoksista ”kitin” jolla vahvistin tämän rajan ja jos tuosta rakennelmasta haluaa vesi mennä läpi, pitää sille antaa ensin piikkausvehkeet lainaksi.
Siiten olikin vuorossa sisustaminen. Minulla oli mielessäni ainoastaan karkea ajatus minkälainen se voisi olla ja tällä ajatuksella lähdin liimailemaan pullouretaanilla styroksilevyjä seinille. Styroksien liimausta, muotoilua, liimausta, muotoilua ja välillä vähän purkamista jonka jälkeen taas liimailua ja muotoilua. Pikku hiljaa muutamien jätesäkillisten jälkeen jokapaikkaan leviävää styroksirouhetta, paludaario alkoi muistuttamaan haluamaani ja tämän oman taiteellisen näkemykseni pinnoittaminen oli seuraavana vuorossa. Edellisessä altaassani tein pinnoituksen siten että pinnoitin ensimmäisenä pinnan Vetonit 3000 lattiatasoitteella ja tämän sitten epoksoin Nanten injektiohartsilla. Nyt päätin lähestyä tällä kertaa eri tavalla ja tein luonnon turpeesta sekä epoksista jähmeän kitin jolla kittasin kaikki pinnat. Ainoastaan vesiputuksen vasemmalla puolella oleva puu on pinnoitettu ensin tasoitteella, mutta jo sitä tehdessäni olin varma että on olemassa varmaan helpompikin keino. Turpeesta ja epoksista tehty kitti osoittautui erinomaiseksi kokeiluksi, joskaan ei ihan halvimmaksi. Nyt projektiin on palanut noin 200 litraa epoksia ja 9 x 65 litraa turvetta. Oulun seudulla on pienen ajan sisällä ollut kaksi havaittavaa maanjäristystä ja uskallan väittää jos maanjäristys iskee tänne, voin huoletta hypätä altaaseen turvaan. Tuolla epoksoinnin kanssa ei ole mitään hätää, se kestää kyllä. Ennen styroksien sisustamisen loppuun saattamista oli tilattava lasit altaaseen ja ajatuksena oli saada tähän 2 x 12mm karkaistut lasit laminoituna. Lasimestari ja lasit valmistava taho olivat kuitenkin sitä mieltä ettei kannata asentaa karkaistuja laseja. Aikaa myöden lasit saattavat naarmuuntua ja karkaistuna ovat täten myös arvaamattomia. Voivat hajota jopa ilman näkyvää syytäkin. Saivat minut vakuuttuneeksi 2 x 12mm Optiwhite lasi tupla laminonnilla ilman karkaisua kestävän varmuudella. Veden syvyys on 90 – 95cm ja allasosa vetää noin 1700 – 1900 litraa vettä. Ensimmäisen vedentäytön tein hieman hermostuneissa fiiliksissä. En nimittäin ollut tehnyt koetäyttöä kertaakaan ennen sisustamisen aloittamista, sillä niin paljon luotin omaan tekemiseeni. Nyt sitten kun vettä laskin altaaseen, käväisi kyllä muutaman kerran mielessäni, olisikohan sittenkin kannattanut tehdä koetäyttö kun siihen oli vielä mahdollisuus. Hermostuneesti ravasin pitkin asuntoa ja seurasin, alkaako jostain nurkasta vedenpaisumus. Allas pitää vettä ja ensimmäinen vedenvaihto tehty.
Tilanne on tällä hetkellä se että liottelen allasta ja vaihdan vesiä välissä, sillä tekniikkaa minulla ei vielä ole olemassa. Ne ovat kuitenkin jo hankintalistalla ja kevään aikana yritän saada paludaarion toimintaan täydellä teholla. Suodatinallas on myös mallia ”tein itse ja säästin”. 21mm vanerista rakentelin 465 litraa vetävän altaan kuten tein paludaarionkin. Allas on epoksoitu ja tarkoituksena johtaa vesi ensimmäiseen osastoon josta painovoiman avulla vesi siirtyy alakautta toiseen osastoon ja tästä sitten takaisin pukuhuoneen puolelta seinän läpi paludaarioon. Osa vedestä suodatinaltaan ensimmäisestä osastosta johdetaan paludaarion katonrajaan, jonne on upotettu putket sisustuksen sisään ja pienistä tihkureijistä tämä vesi pitää rinteet märkinä ja vie rinteen viiteenkymmeneen koloon ja poteroon istutettavalle kasville suodatettavaa vettä ravinnoksi. Veden liikuttelun tulen hoitamaan kiertovesipumpuilla joita tulee 5kpl. Neljä imee vettä suodatinaltaaseen ja yksi siirtää vettä viherkasveille suodatettavaksi.
Se mitä haluan altaassa kasvattaa, on yhä mysteerinä pienessä mielessäni. Nyt kun on kerrankin olisi mahdollisuuksia, en silti halua sortua siihen että haalisin kaikki ne monsterit ja pedot joista olen haaveillut. Vaikka litroja on runsaasti, ei uimatilaa ole silti vieläkään paljoa. Luulen että tulen tekemään tästä kasvialtaan pienikokoisille kaloille. Onko se Amazon vai Kaakkois-Aaasia tyyppinen on vielä epäselvää mutta jompi kumpi. Molempiin kun itselläni on sidoksia elävässä elämässä. Altaassa on siis nyt sisustus ilman sisustusta, eli kannot, kivet, hiekat, kasvit yms yms puuttuvat tietenkin tässä aiheessa. Kannot, kivet ja hiekat tulen lumien sulattua ottamaan suoraan isänmaamme huomasta.
Maanpäällisiä osia joudun vielä vähän viimeistelemään ja tätä varten matkahuollossa odottaa noutoa 15 litraa epoksia ja saunan lattialla on kuivumassa luonnonturve säkki.
Ohessa kuvia projektin etenemisjärjestyksessä ja myöhemmin, sitä mukaan kun hommat etenee, tulee myös kuvia lisää. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, voiton puolella ollaan jo sillä alunperin ajattelin projektin kestävän maksimissaan kolme kuukautta, mutta on nyt venytyt jo reilun vuoden mittaiseksi. Hiljaa hyvä tulee kuuluu sanottavan.
Resepti paludaarioon:
2 x 4 koolaus
Puuliima
Ruostumattomia ruuveja
21mm koivuvaneri
Jeti-500 epoksi
Lasikuitu punosmatto
Akvaariosilikoni
Styroks
Pullouretaani
Vetonit 3000 lattiatasoite ( ei tarvita)
Maavärejä
Luonnon turvetta
Sisalköyttä
Putkihamppua
Säkki kaupalla kärsivällisyyttä
Toivottavasti tämä herättää lisää mielenkiintoa paludaariosta kiinnostuneille. Itse eksyin foorumille Kaitulin projektin myötä kun omaani aloittelin, tuli tuota säiettä luettua ahkeraan.
rimppis
Siitä lähtien kun alakouluikäisenä sain pitkän vonkaamisen jälkeen isäni ostamaan minulle sen ensimmäisen oman 40 litraisen kokolasiakvaarioni, on harrastus pysynyt sydämessäni kuin se kuuluisa paska siellä Junttilan tuvan seinällä. Toki elämänvaiheet ovat ehtineet aiheuttaa taukojakin mutta kaiken kaikkiaan yli neljäkymmentä vuotta on enempi ja vähempi akvaarioita harrasteltu.
Muistan kuin eilispäivän vielä kun ensimmäiset kalani (miljoonakalat, villimuoto) uivat siinä uudessa ja lapsen silmin katsoen valtavan kokoisessa akvaariossani ja pääsin ensikerran todistamaan syntymän ihmettä. Naamataulu lasiin liimautuneena katselin silmät ammollaan kuinka naaras putkautteli eläviä poikasiaan tasaiseen tahtiin ja loppua ei meinannut tulla, eikä loppua tullut omalle ihmettelyllenikään. Pidin sitä yhtenä maailman ihmeistä. Se oli sillä selvä, eikä takaisin paluuta enää ollut. Ei ollut vielä nettiä, oli vain lankapuhelin, kirjastot ja Akvaarioseura (Helsingin). Näillä välineillä sai ammennettua paljon tietoa ja kokemusta muilta harrastajilta ja seuran kautta pääsi tutustumaan muihin hurahtaneisiin. Suutari Savolaisen Markku, Helsingin Pengerkadulta piti takahuoneessaan akvaarioita ja kasvatteli kiekkoja. Oli ensimmäinen joka sai kudun onnistumaan akvaariossa. Siihen aikaan kiekkoja pidettiin vielä hyvinkin vaativina ja tämä ystävyys sai omalla osallani harrastukseeni vieläkin enemmän syvyyttä. Ihaillen seurasin Markun uppoutumista harrastukseen antaumuksella. Siinä missä Markku antoi oman sydämensä harrastukselle, antoi raastettua naudan sydäntä kiekoillensa ja olin usein äimän käkenä sanattomana hiljaa. Miten Markku voikaan tietää asioista näin paljon, antaa nyt kaloille naudan sydäntä... huh huh. Kaiken aikaa matkan varrella on oppinut lisää, eikä varmasti millonkaan tule hetkeä että voisi rehellisesti sanoa oppineensa jo kaiken. Siinä missä taidot lisääntyy, tietoa karttuu, lisääntyy myös palo viedä harrastusta pidemmälle ja yhä vieläkin pidemmälle, eli tieto lisää sitä tuskaa.
Olen päässyt nyt sellaiseen tilanteeseen että saannut toteuttaa ikiaikaisen unelmani isosta paludaariosta. Tällä projektilla ajattelin teitä lähestyä näin uutena jäsenenä. Kohta tulee kuluneeksi kuusi vuotta kun uskalsimme emännän kanssa karistaa pääkaupunkiseudun pölyt ja ruuhkat pois jaloistamme. Muutimme Kiiminkiin joka oli vielä itsenäinen kunta ennen liittymistään Ouluun. Ikäni kerrostaloissa asunneelle muutto omakotitaloon avasi mahdollisuuksien ovet, myös akvaarioharastuksen osalta aivan eri sfääreihin kuin aiemmin. Edellinen akvaarioni kerrostalossa veti 900 litraa ( siitä kuva), eikä yhtään isompaa olisi ollut mahdollisuuttakaan saada mahtumaan pienen kaksion tiloihin. Tämä allas jouduttiin nostamaan korinosturilla toisen kerroksen ikkunasta sisään kun ei mahtunut porraskäytävän kierreportaissa kääntymään. Pitivät minua jo silloin... hieman outona. Tähän altaaseen tein ensimmäiset 3D-taustan harjotelmat ja lopputulos oli mielestäni sen verran rohkaiseva, ettei paluuta ollut enää taustattomiin altaisiin. Tästä alkoi muhimaan mielessäni paludaarion rakentaminen ja yhteen väliin olin jo alkamassa sitä toteuttamaankin tuohon 900 litraiseen. Asunnon ahataus sai vain ajatukseni ajelehtimaan karille. Nyt aukeni sitten mahdollisuus paludaarioon ja kun aletaan tekemään, tehdään sitten sellainen ettei heti huomenna ala kaduttamaan.
Projekti sai alkunsa siitä kun suunnittelimme keittiöremonttia. Iso keittiö ja vain kaksi ihmistä taloudessa sai mietintämyssyni valon välähtämään kirkkaana ja varovasti aloin ehdottelemaan vaimolleni, mitäs jos... pienetäisimme samalla keittiötämme ja tekisimme syntyneeseen tilaan paludaarion. Vaimo ei ollut edes kuullut koko sanaa mutta kun hain kuvia nähtäville ja videoita katseltavaksi, alkoi vaimonikin kirkkaat silmät kirkastumaan entisestään. Tämähän menikin helpommin kuin oli pelännyt. Yhteisestä päätöksestä päätimme toteuttaa projektin paludaariosta. Paludaarion rakentaminen oli ensimmäinen mistä piti lähteä liikkeelle remontissamme, sillä paludaario sijoittuu talomme keskelle ja vaikuttaa olohuoneeseen, keittiöön, eteiseen ja pukuhuoneeseen. No sehän tietenkin passasi minulle hyvin. Tila joka vapautui keittiön pienetämisellä kahdelle ihmiselle sopivammaksi, käsitti noin 7m3:ta vapaata tilaa unelmalle.
Tuumasta toimeen nappasin rungon ja levytin sen 21mm koivuvanerilla. Vanerien pinnat lakkasin ensin kertaalleen Arsalin Jeti-500 epoksilla, jonka jälkeen vahvistelin kulmat punosmaton ja epoksin avulla. Tästä sitten kerros kerrokselta tehnyt pinnoituksen paludaarioon siten että lattiassa on kolminkertainen punosmatto, seinällä vedenrajaan asti kaksinkertainen ja maanpäällisessä osassa yksinkertainen punosmatto vahvistamassa epoksia. Lattian ja seinän väliseen rajaan tein jopa revitystä punosmatosta ja epoksista ”kitin” jolla vahvistin tämän rajan ja jos tuosta rakennelmasta haluaa vesi mennä läpi, pitää sille antaa ensin piikkausvehkeet lainaksi.
Siiten olikin vuorossa sisustaminen. Minulla oli mielessäni ainoastaan karkea ajatus minkälainen se voisi olla ja tällä ajatuksella lähdin liimailemaan pullouretaanilla styroksilevyjä seinille. Styroksien liimausta, muotoilua, liimausta, muotoilua ja välillä vähän purkamista jonka jälkeen taas liimailua ja muotoilua. Pikku hiljaa muutamien jätesäkillisten jälkeen jokapaikkaan leviävää styroksirouhetta, paludaario alkoi muistuttamaan haluamaani ja tämän oman taiteellisen näkemykseni pinnoittaminen oli seuraavana vuorossa. Edellisessä altaassani tein pinnoituksen siten että pinnoitin ensimmäisenä pinnan Vetonit 3000 lattiatasoitteella ja tämän sitten epoksoin Nanten injektiohartsilla. Nyt päätin lähestyä tällä kertaa eri tavalla ja tein luonnon turpeesta sekä epoksista jähmeän kitin jolla kittasin kaikki pinnat. Ainoastaan vesiputuksen vasemmalla puolella oleva puu on pinnoitettu ensin tasoitteella, mutta jo sitä tehdessäni olin varma että on olemassa varmaan helpompikin keino. Turpeesta ja epoksista tehty kitti osoittautui erinomaiseksi kokeiluksi, joskaan ei ihan halvimmaksi. Nyt projektiin on palanut noin 200 litraa epoksia ja 9 x 65 litraa turvetta. Oulun seudulla on pienen ajan sisällä ollut kaksi havaittavaa maanjäristystä ja uskallan väittää jos maanjäristys iskee tänne, voin huoletta hypätä altaaseen turvaan. Tuolla epoksoinnin kanssa ei ole mitään hätää, se kestää kyllä. Ennen styroksien sisustamisen loppuun saattamista oli tilattava lasit altaaseen ja ajatuksena oli saada tähän 2 x 12mm karkaistut lasit laminoituna. Lasimestari ja lasit valmistava taho olivat kuitenkin sitä mieltä ettei kannata asentaa karkaistuja laseja. Aikaa myöden lasit saattavat naarmuuntua ja karkaistuna ovat täten myös arvaamattomia. Voivat hajota jopa ilman näkyvää syytäkin. Saivat minut vakuuttuneeksi 2 x 12mm Optiwhite lasi tupla laminonnilla ilman karkaisua kestävän varmuudella. Veden syvyys on 90 – 95cm ja allasosa vetää noin 1700 – 1900 litraa vettä. Ensimmäisen vedentäytön tein hieman hermostuneissa fiiliksissä. En nimittäin ollut tehnyt koetäyttöä kertaakaan ennen sisustamisen aloittamista, sillä niin paljon luotin omaan tekemiseeni. Nyt sitten kun vettä laskin altaaseen, käväisi kyllä muutaman kerran mielessäni, olisikohan sittenkin kannattanut tehdä koetäyttö kun siihen oli vielä mahdollisuus. Hermostuneesti ravasin pitkin asuntoa ja seurasin, alkaako jostain nurkasta vedenpaisumus. Allas pitää vettä ja ensimmäinen vedenvaihto tehty.
Tilanne on tällä hetkellä se että liottelen allasta ja vaihdan vesiä välissä, sillä tekniikkaa minulla ei vielä ole olemassa. Ne ovat kuitenkin jo hankintalistalla ja kevään aikana yritän saada paludaarion toimintaan täydellä teholla. Suodatinallas on myös mallia ”tein itse ja säästin”. 21mm vanerista rakentelin 465 litraa vetävän altaan kuten tein paludaarionkin. Allas on epoksoitu ja tarkoituksena johtaa vesi ensimmäiseen osastoon josta painovoiman avulla vesi siirtyy alakautta toiseen osastoon ja tästä sitten takaisin pukuhuoneen puolelta seinän läpi paludaarioon. Osa vedestä suodatinaltaan ensimmäisestä osastosta johdetaan paludaarion katonrajaan, jonne on upotettu putket sisustuksen sisään ja pienistä tihkureijistä tämä vesi pitää rinteet märkinä ja vie rinteen viiteenkymmeneen koloon ja poteroon istutettavalle kasville suodatettavaa vettä ravinnoksi. Veden liikuttelun tulen hoitamaan kiertovesipumpuilla joita tulee 5kpl. Neljä imee vettä suodatinaltaaseen ja yksi siirtää vettä viherkasveille suodatettavaksi.
Se mitä haluan altaassa kasvattaa, on yhä mysteerinä pienessä mielessäni. Nyt kun on kerrankin olisi mahdollisuuksia, en silti halua sortua siihen että haalisin kaikki ne monsterit ja pedot joista olen haaveillut. Vaikka litroja on runsaasti, ei uimatilaa ole silti vieläkään paljoa. Luulen että tulen tekemään tästä kasvialtaan pienikokoisille kaloille. Onko se Amazon vai Kaakkois-Aaasia tyyppinen on vielä epäselvää mutta jompi kumpi. Molempiin kun itselläni on sidoksia elävässä elämässä. Altaassa on siis nyt sisustus ilman sisustusta, eli kannot, kivet, hiekat, kasvit yms yms puuttuvat tietenkin tässä aiheessa. Kannot, kivet ja hiekat tulen lumien sulattua ottamaan suoraan isänmaamme huomasta.
Maanpäällisiä osia joudun vielä vähän viimeistelemään ja tätä varten matkahuollossa odottaa noutoa 15 litraa epoksia ja saunan lattialla on kuivumassa luonnonturve säkki.
Ohessa kuvia projektin etenemisjärjestyksessä ja myöhemmin, sitä mukaan kun hommat etenee, tulee myös kuvia lisää. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, voiton puolella ollaan jo sillä alunperin ajattelin projektin kestävän maksimissaan kolme kuukautta, mutta on nyt venytyt jo reilun vuoden mittaiseksi. Hiljaa hyvä tulee kuuluu sanottavan.
Resepti paludaarioon:
2 x 4 koolaus
Puuliima
Ruostumattomia ruuveja
21mm koivuvaneri
Jeti-500 epoksi
Lasikuitu punosmatto
Akvaariosilikoni
Styroks
Pullouretaani
Vetonit 3000 lattiatasoite ( ei tarvita)
Maavärejä
Luonnon turvetta
Sisalköyttä
Putkihamppua
Säkki kaupalla kärsivällisyyttä
Toivottavasti tämä herättää lisää mielenkiintoa paludaariosta kiinnostuneille. Itse eksyin foorumille Kaitulin projektin myötä kun omaani aloittelin, tuli tuota säiettä luettua ahkeraan.
rimppis