No nyt sain sitten turverakeita. Heitin niitä 1200ml paketin tuonne lakuille suorilta vaan ilman mitään pussukoita tai muuta, kun ymmärsin kaupassa että nää vajoaisivat heti kivasti pohjalle. No eihän ne minnekään vajonneet vaan muodostavat kivan höhmän tohon pintaan... Yön aikana osa sentään on löytänyt tiensä pohjalle. Mutta ei mitään väliä missä ne turpeet on, kun pH kuitenkin laskin tällä keinolla yhdessä yössä kuuteen! Mahtava juttu. Vaikka oon siis vaihtanut niille nyt jonnin aikaa aina pelkkää lumesta sulatettua vettä, ei pH ollut tätä ennen kovin paljoa alle seiskan. Näiden pitäis vaikuttaa tosi pitkän aikaa, joten uutta matskua tuskin tarvii ihan heti ostaa. En tiedä onko tällä jotakin vaikutusta kaloihin, koska eihän tuolta nyt tuon turvematon alta mitään kaloja näe...
Eilen ruokkiessani otuksia niitä näkyi taas vain viisi. Saa nähdä onko se kuudes jälleen jossakin jemmassa vai onko sillä joku hätä.
Pintaan tulee yhä ärsyttävää kalvoa, mutta ei se ainakaan näytä kaloja häiritsevän. Tai siis nythän pinnassa ei ole kalvoa vaan sentin kerros turverakeita, joten ainakin pääsin kalvosta hetkeksi eroon .
Lisäyksenä vielä kovuudet: GH 0-0,5 ja KH 0. Nythän toi vesi on just sitä mitä pitää! Saa nähdä miten tuo lätäkkö kehittyy, tuota hajoavaa matskua kun on aika tavalla. Eilen pesin puut, alempaa en ollut juuri aiemmin käsitellyt ja se oli täynnä pintahötöä. Vois alkaa filmipurkkeja tai muita kutupaikkoja varailemaan! Iik.
Turverakeet, ah! Ne toimii. Vedestä tuli yhdessä yössä sopivan hapanta ja nyt pH on pysynyt arvoissa 5-5,5. Oooooo! Mitään muutosta en kaloissa huomaa, mutta silti tää on mahtavaa. Voi vaihtaa vettä myös hanasta, pH pomppaa hitusen ylös mutta ei liikaa kuitenkaan.
Moikka! Pohdin itsekin jotain tämän tyylistä projektia ja haluaisin vaan kysellä sultakin, että mitä maksoit noista kalasista? Ja se taitaa siis olla vähän arpapeliä että minkä parosphromenus -laji kauppaan tulee kun tilaa?
En muista mitä nuo maksoi, se oli sillä hetkellä niin yhdentekevää, mutta ihmettelin kyllä sitä että hinta oli tällaisella kalalla ihan normaali. Varmaan alle kympin kappale. Oottele hetkonen niin ehkä voit alottaa ostamalla multa jälkikasvua .
Yksi otuksista on ikään kuin kadonnut jonnekin. Tajusin eilen, että sehän saattaa olla tietty koiras joka oiskin pesähommissa vartioimassa - epätodennäköistä, mutta mahdollista... Koiras se kai kuitenkin oli. Viittä näkee aika lailla aina kun akvaariota tarkkailee, tää yks oli jo aiemmin sellainen ettei aina tullut näkösälle.
Kalat maksoi vähän päälle 9 euroa kipale. Kurkkasin liikkeessä siitä altaan kyljestä, kun oli vielä lappu näille jäljellä vaikkei kaloja enää myynnissä ollutkaan.
Lakuilla on kaikennäköistä draamaa tuolla. Ilmeisesti koiraiden keskinäiset uhittelut hoidetaan mahdollisimman tummissa asuissa ja naaraita vikitellään sitten siniset raidat leiskuen. Molempaa ainakin näkee tapahtuvan. En sitten tiedä olisko nuo ihan valmiita lisimispuuhiin tai onko tuolla jotakin sellaista jo... Aika monta hämärää sokkopaikkaa kutemiseen löytyy, puut altaassa muodostaa luolamaisia koveria pintoja joihin voisin kuvitella näiden jopa kutua yrittävän. En ole vielä löytänyt näille kutupiiloja, tai yhtä olen kokeillut aiemmin ja se on nyt uudelleenkin testissä. Kyseessä on keraaminen astia, joka on ehkä liian suuri. Ja tietenkin olen suunnannut sen niin, että näen suuaukolle hyvin, mikä ei välttämättä kaloja miellytä... Nyt toisella kertaa sitä testatessani laitoin sisään tammenlehtiä, josko sisustus houkuttelisi otuksia.
Koiraat on selvästi piilottelevampia. Kun allasta tarkkailee, aika nopeasti näkee kolme naarasta (joista pienin saattaa kyllä kehkeytyä vielä pojaksi) mutta koiraita saa kytätä pidempään. Naaraat taitaa tulla vähän kerjäämään liikettä havaitessaan ja koiraat sitten tulee näkösälle lähinnä niiden perässä. Mitään kovin ujoja kalat eivät ole, koska ne ovat kiinnostuneita puuhistani altaassa ja käyvät vallan läheltäkin tutkailemassa kun vaihdan vettä.
Akvaarion pinnalla on melkein koko ajan bakteerikalvo. Olen ajatellut sen johtuvat eläinperäisestä ruokinnasta, joka mikromatojen osalta on myös aika sykäyksittäin runsasta. No, varmasti siinä onkin yksi kalvoon vaikuttava tekijä, siis minimaalisen pintakierron lisäksi. Kuitenkin kolmaskin tekijä löytyy: Sulatetun lumen pinnalla on AINA kalvo. Ihan aina. Viimeksi siivosin sen kalvo-osan pois ennen altaaseen laittamista, mutta tuskin se paljoa auttaa. Jossainhan oli juuri lumesta mitattuja bakteeriarvoja ja sensellaista esitelty, aloin vähän pohtia josko tuo niin puhdasta onkaan... Toisaalta tuon lehtijutun lumi oli jostain päiväkodin pihalta, ja meidän piha taas sijaitsee aika lailla täällä kuusessa. Lakut ei kyllä oo kertaakaan mun nähden käyneet pinnalla happea haukkaamassa, joten uskon ettei kalvo ole mikään suurensuuri ongelma.
Päivitelläänpä vähän tätäkin. Guramialtaassa tuli samoihin aikoihin hammaskarppilan kanssa sinileväinvaasio. Epäilen syiksi muutosta vesijohtovedessä (jota oon tässäkin nyt käyttänyt kun lunta ei enää ole), kevätaurinkoa plus vedenvaihtojen vähenemistä. Mutta invaasio on jo helpottanut, ja siitä selvittiin kaiketi vain yhdellä kalakuolemalla sillä laskennat päätyy neljään.
Kalojen värityksestä kyllä huomasi ettei ne hyvin voineet levän kanssa. Olivat haljuja. Toivon että eivät pysyvästi vaurioituneet - mitään varsinaisia sairauden merkkejä en kyllä näe.
Yritän vähän grindalienkin viljelyä, että ruokavalio monipuolistuisi tästä mikromadot plus survari - menusta. Meillä mikromadot kyllä syö tosi laadukasta kalanruokaa joten ei niiden ravintoarvo ihan mitätön voi olla.
Koko talon kalastossa on tulossa ehkä muutoksia kun hammaskarppila saattaa muuttua kiiskiläksi. Nyt mietin luovunko hammaskarpeista kokonaan vai teenkö tästä pienimmästä altaan niille ja siirtäisin guramit testiksi Aasiaan.
Hetkinen! Kyllä noita raitaisia minejä yhä viisi tuolla on. Allas taitaa siis oikeasti toimia, kun sinileväinvaasiostakin selvittiin ilman kuolemia. Mahtavaa! Tää allas pyörii siis tällä hetkellä tekniikkanaan vain pieni Micron-pumpusta rakennettu mattosuodatin ja t8-valaisin tekniikkanaan. Kuten alun kuvista näkee, puuta on paljon altaan kokoon nähden ja lahoavia tammenlehtiä nurkissa kasoittain. Vedenvaihdot on olleet viime aikoina vähäisiä, mitä nyt sinilevä vaati vähän niitä lisäämään. Olen nyt käyttänyt vaihdoissa meidän kaivovettä.
Projekti on hiipunut . Ei mulla kai oikein ollutkaan saumaa pitää näin monimutkaisia kaloja. Tai siis, allas toimi mainiosti ja toimii oikeastaan edelleen - vesiarvot pysyy hyvinä tosi pitkillä vedenvaihtoväleillä ja allas näyttää kauniilta. Viime kesän laiskuuden jäljiltä hengissä oli yhä viisi lakua, mutta nyt en ole varma onko enää ketään elossa. Jotenkin ne vain ovat yksi kerrallaan kadonneet ja samalla se oma into on laantunut... En toki tiedä minkä ikäisiä kalat ovat tullessaan olleet, mutta harmittaa etteivät ne kesällä kututuubeista ja muusta huolimatta intoutuneet lisääntymään. Nyt on tarkoituksena tutkia allas läpikotaisin, jotta varmistuisi onko siellä enää elämää. Se ei ole ihan yksinkertaista, kun siellä tosiaan on tuota kariketta ja turvekuulaa ja kannonpätkää koko pieni purkki täynnä ja nuo kalat on niin minejä... Jos kukaan ei ole elossa, niin sitten on vain tyhjättävä purkki.
Harmillista, että projekti jäi lyhyeksi. Ihan hyvä kokemus tämä oli, mutta jospa seuraavat kokeilut teen kaloilla jotka eivät ole uhanalaisia. Tulee meinaan kauhea olo, kun ei saa lisääntymään sellaista lajia jonka lisääntyminen saattaisi olla maailmallekin tärkeää.
Tsemppiä ja niinhän se on, että kokemuksista voi aina ottaa opiksi jos ei muuta. Toivottavasti altaasta löytyi vielä elämää? Itsekin aajattelen samansuuntaisesti uhanalaisten suhteen...
Vanhan harrastuksen uudelleen lämmittelyä: sateenkaarikaloja sun muita sekä paljon kasveja 240 litraisessa Juwelissa.
.
. 
. Ei mulla kai oikein ollutkaan saumaa pitää näin monimutkaisia kaloja. Tai siis, allas toimi mainiosti ja toimii oikeastaan edelleen - vesiarvot pysyy hyvinä tosi pitkillä vedenvaihtoväleillä ja allas näyttää kauniilta. Viime kesän laiskuuden jäljiltä hengissä oli yhä viisi lakua, mutta nyt en ole varma onko enää ketään elossa. Jotenkin ne vain ovat yksi kerrallaan kadonneet ja samalla se oma into on laantunut... En toki tiedä minkä ikäisiä kalat ovat tullessaan olleet, mutta harmittaa etteivät ne kesällä kututuubeista ja muusta huolimatta intoutuneet lisääntymään. Nyt on tarkoituksena tutkia allas läpikotaisin, jotta varmistuisi onko siellä enää elämää. Se ei ole ihan yksinkertaista, kun siellä tosiaan on tuota kariketta ja turvekuulaa ja kannonpätkää koko pieni purkki täynnä ja nuo kalat on niin minejä... Jos kukaan ei ole elossa, niin sitten on vain tyhjättävä purkki. 
