Pappiksen akvaario

[Pappis]

Terve,

Pappiksen perheestä tuli akvaarioharrastajia kertaheitolla viime kesänä sukulaisen päätettyä luopua akvaariostaan. Muutimme sen siis meille. Paljon on opittu matkalla... Välillä on ollut heittoja vesiarvoissa, pari kertaa eväruttoa ja jopa yksi joukkokuolemakin (nitriittimyrkytys 1 kk sitten liikaruokinnasta lomamatkan aikana). Tilanne on onneksi jo jokseenkin vakiintunut, mutta pari kysymystä painaa mieltä.

Akvaario on siis vesitilavuudeltaan 225 litrainen, ulkomitat 109,2 cm (p), 59 cm (k), 41,2 cm (l), lasí 6 millistä. Vesikorkeus himpun alle 50 cm pohjaan. Pohjalla on noin 3-5 cm pyöreää sekaväristä soraa, mukana kourallinen jotain Seran korallimursketta (tms.), raekoko vaihtelee. Valaisin 2*30 W T8 lähellä veden pintaa (14 h / pv, klo 8-22) ilman heijastimia, putkina vuoden päivät palaneet GLO:n kasviputki, ja joku sinisempi. Suodattimet ovat takanurkissa Fluval 4+ ja Terratec 1000+ (ilmapillillä, auki), eivät "tööttää" täysillä, mutta vesi liikkuu aika kivasti. Ei erillistä ilmastusta tai hiilidioksidointia. Lämmitin Fluval, koristeina yksi ontto kanto/juurakko, yksi kivi, pari "koloa" ja yksi ontto rungonpätkä. Ja pari "muovikasvia" akvaariokaupasta, sekä lasin ulkopuolella taustakuvapaperi.

Kalasto (pituus):
- partamonni (n, 10 cm)
- 2 isoa (10 ja 8 cm) ja 3 pientä tiikerinuoliaista (4 cm)
- n. 10 kpl albiinomonnisia (3-5 cm)
- 2 piikkisilmää (n. 8 cm)
- 1 juovanokkamonni (n. 15 cm)
- 6 neontetraa (2 cm)
- 6 miekkapyrstöä (2 urosta 3 ja 5 cm, naaraat 3-4 cm)
- 6 mustatetraa (2 cm)
- 4 kirsikkabarbia (3 cm)
- 6 leväbarbia (7-8 cm)
- 6 miljoonakalaa (2 urosta 2 ja 3 cm, naaraat 2-3 cm)

Kasvisto (näissä emme ole vielä kovin hyviä):
- miekkalehtiä (pariakin lajia)
- vesitähdikkiä (pariakin lajia)
- jotain pieniä paksulehtisiä pohjakasveja
- jotain heinätupsun näköistä

Vesiarvot (JBL tippatestein ja Sera liuskapikatestillä):
- lämpötila 25C
- PH 7
- KH 4-5
- GH 10-16 (pikatesti)
- NO2 <0,05
- NO3 <10 (pikatesti)

Alueen raakavedessä (hanasta) PH = 7,5 - 8,5, sähkönjohtavuus 160 µS/cm, ja juomavedelle sallittuihin raja-arvoihin nähden merkittävimmät "lisäaineet" ovat alumiini, rauta, mangaani ja nikkeli.

Vettä vaihtuu n. 30% 1-2 viikon välein, pohjaa imuroimme lapolla kerran kuussa. Suodattimien "sienet" puristelen ämpärissä (akvaarion omassa vedessä) suurinpiirtein puhtaaksi irtoliasta ja mönjästä aina veden vaihdon yhteydessä. Kemikaaleina käytän Biotopol, Ferropol (kerran viikossa) ja Nitrivec, satunnaisesti myös Seran litkuja. Kukille myös JBL tai Sera (Florenette A) pohjatabletteja. Kalat paastoavat 1-4 krt / kk.

Vesiarvot ovat vakaat, eikä niissä ole juurikaan ollut heittoja (muutoin kuin esim. yliruokinnan takia => yllä mainittu nitriittimyrkytys). Levääkin oli ennen leväbarbeja (rusko- ja tupsulevää). Joku kala jopa kutee 1-3 kk välein lasin pintaan siihen pahimpaan virtauspaikkaan. Varjon akvaariokirja on luettu moneen kertaan ja tälläkin palstalla olen lueskellut jo jonkin aikaa.

Sitten kysymyksiin...

Valon määrä mietityttää, tuntuu olevan vähän alhainen. Ainakin akvaariokaupoissa ne altaat ovat suorastaan kirkkaita meidän akvaarioon verrattuna. Varjon kirjan perusteella vähintään 60 W, jopa 120 W olisi tarpeen. Ilmastus lienee veden pinnan läpi kunnossa, kun kalatkin näyttävät viihtyvän (monniset käyvät välillä pinnassa, mutta se ei ole kuulemma epänormaalia). Kasvit eivät vaan oikein menesty, kasvavat hitaasti ja osassa lehdet riutuvat, ovat repaleisia/reikäisiä, tai ruskistuvat/kellastuvat. Repaleisuus vä'heni rajusti, kun kultakalamme kuoli, mutta vielä sitä välillä on (kalat?). Miekkalehdet näyttävät välillä repaleisilta / ruskeilta, tilanne parani kun aloimme käyttää säännöllisesti Ferropolia (1 krt / vk). Vesitähdikeistä yksi laji viihtyy, toinen "kuivuu"/ruskistuu. Siis, onko valoa liian vähän?

Pari kuvaa vielä. Tässä kuvassa (http://oi46.tinypic.com/xerdvq.jpg) etualalla on se "heinätupsu", kellastuttaa lehtiä. Sen takana se iso on joku vesitähdikki, näyttää vähän kuin latvat kuihtuvan tai riutuvan. Tähdikin oikealla puolella on joku miekkalehti, pitkää maajuurta kasvattaa. Lehdet ovat tod.näk. edesmenneen kultakalan pureksimia, en tiedä varmuudella, mutta tuollainen se on ollut jo pitkään. Lannoitetabletit tai Ferropol eivät ole auttaneet.

Tässä kuvassa (http://oi50.tinypic.com/dy11l1.jpg) nuo taustalla olevat ovat kai jotain miekkalehtiä, edesmennyt kultakala repi niiden lehtiä, näyttävät sen takia aika alastomilta. Ferropol-kuurin aloitettuani latvat ovat vironneet, muutoin ovat tuollaisia. Oikealla oleva tähdikki on pysynyt oston jälkeen (n. 2 vk sitten) kivan näköisenä.

Tässä vielä kuva niistä pienistä pohjakasveista (http://oi45.tinypic.com/jjy16x.jpg). Ferropol-kuuri sai noihinkin eloa.

Kuvien sävyt ovat oranssiin päin kallellaan, muuten aika hyvin todellisuutta vastaavat.

Vinkkejä / ehdotuksia / kysymyksiä / kommentteja?

[hh_]

Akvaariossasi on melkoinen kalasoppa tällä hetkellä.
On kovan- ja pehmeänveden lajeja sekaisin, parvikoot kaloilla ovat ihan olemattomat ja lisäksi tiikerinuoliaisille allas on auttamattoman pieni. Leväbarbeista ainakin itse narisen myös, näillä pitäisi olla pitkänmallinen allas, sillä tila loppuu tuollaisesta metrin mittaisesta altaasta äkkiä kun nämä pääsevät vauhtiin. Ovat vilkkaita ja virtaviivaisia kaloja jotka tarvitsevat uintitilaa, litratkaan akvaariossa eivät oikein riitä näillekään.
Lisäksi altaassasi toiset kalaset arvostavat lisäksi viileämpää vettä kuin toiset.

Monnisille pitäisi olla hiekkapohja, sora syövyttää yleensä viikset poies monnisten siivilöidessä ruokansa pohjamatskun seasta.

Ihan ensiksi suosittelisin laittamaan tuon puolen kuntoon, miettimällä mitkä kalat silmää miellyttävät ja muokata sitten olosuhteet niille sopiviksi.

[Pappis]

Kiitos kannustuksesta! ;o) Mielipiteesi innoittamana tarkistin faktoja...

Allas on kotoisin Turusta, missä ex-omistajan hanavesi on ollut aina keskikovaa (DH ~7-10). Joten peruslajisto on määräytynyt sen perusteella. Altaassa on siis aina ollut sekä pehmeän että kovan veden lajeja, ja ne ovat aina pärjänneet tuossa keskikovassa vedessä ihan hyvin. Oma vesi on taasen pehmeää (DH ~2-4), joten jotain tarvitsisi tehdä, joko vedelle tai lajistolle. Silti kalat kuitenkin näyttävät viihtyvän.

Pari muuta huomiota tein myös: Monni tarvitsee näköjään kasvisruokaakin! Ja tiikeritkin taitavat tykätä. Eikun kurkkua altaaseen, niin josko säästyisi nuo miekkalehdet...

Valaistus on tosiaan heikonpuoleista moniin täälläkin mainittuihin altaisiin nähden, joten uusi valaistusratkaisu lähti jo hankintaan.

[7330]

No niin, tervetuloa harrastuksen pariin. Hyvin olettekin jo ottaneet asioista selvää. Valmiiksi käytössä olevan akvaarion kanssa on aina oma hommansa, etenkin jos kalasto tai tekniikka (tai tässä tapauksessa kumpikaan) ei ole ihan kohdillaan, mutta hyvin näytätte pärjänneen.

Valon määrä mietityttää, tuntuu olevan vähän alhainen. Ainakin akvaariokaupoissa ne altaat ovat suorastaan kirkkaita meidän akvaarioon verrattuna. Varjon kirjan perusteella vähintään 60 W, jopa 120 W olisi tarpeen.

Valo riittänee kaikkein sitkeimmille kasvilajeille, mutta vähänkin vaativammat kyllä riutuvat. Valaistuksen parantaminen varmasti auttaa asiaa. Lannoituksellahan voi puutteellista valoa korvata vain rajallisesti, vähän niin kuin terveellisinkään ruokavalio ei ihmistä pidä terveenä, jos ei harrasta lainkaan liikuntaa.

Pari kuvaa vielä. Tässä kuvassa (http://oi46.tinypic.com/xerdvq.jpg) etualalla on se "heinätupsu", kellastuttaa lehtiä. Sen takana se iso on joku vesitähdikki, näyttää vähän kuin latvat kuihtuvan tai riutuvan. Tähdikin oikealla puolella on joku miekkalehti, pitkää maajuurta kasvattaa. Lehdet ovat tod.näk. edesmenneen kultakalan pureksimia, en tiedä varmuudella, mutta tuollainen se on ollut jo pitkään. Lannoitetabletit tai Ferropol eivät ole auttaneet.

Etualalla oleva kasvi lienee suokki (Helanthium) eli aiemmin kääpiömiekkakasviksi kutsuttu kasvi. Takana olevasta en ole aivan varma, mutta minusta se näyttää enemmän vesisaniaiselta (Ceratoptens) kuin liuskavesitähdikiltä, ja oikealla näyttäisi olevan kurttumelalehti. Kahden ensin mainitun kärsimisellä ainakin lienee tekemistä valon määrän kanssa, ne kun arvostavat kohtuullisen kirkasta valaistusta. Melalehden yksittäiset lehdet taas ovat sen verran pitkäikäisiä, ettei ole ihme, että pureskellut lehdet pysyvät esillä vielä kuukausia: sillä tuskin on hätää.

Tässä kuvassa (http://oi50.tinypic.com/dy11l1.jpg) nuo taustalla olevat ovat kai jotain miekkalehtiä, edesmennyt kultakala repi niiden lehtiä, näyttävät sen takia aika alastomilta. Ferropol-kuurin aloitettuani latvat ovat vironneet, muutoin ovat tuollaisia. Oikealla oleva tähdikki on pysynyt oston jälkeen (n. 2 vk sitten) kivan näköisenä.

Taustakasvi näyttäisi intianvesitähdikiltä (Hygrophila polysperma). Sen alalehtien ruskettuminen ja putoaminen voi johtua myös vähästä valosta, tosin se kyllä maistuu usein kasvinsyöjäkaloillekin. Jos taas lehtiin ilmestyy pyöreitä, ruskeareunaisia reikiä, on vesiarvoissa jotain vikaa, usein liian korkea nitraattiarvo. Oikealla on jälleen joko liuskavesitähdikki tai vesisaniainen, mutten ole kuvan perusteella aivan varma kumpi. Tämä näyttäisi tosiaan enemmän vesitähdikiltä.

Kannattaa haalia käsiinsä Markku Varjon uusi Akvaariokasvit-kirja, ellet sitä jo maininnutkin. Siinä esitellään kaikki olennaiset kasvit hyvissä valokuvissa ja kerrotaan paljon niiden vaatimuksista ja kasvien hoidosta.

Kalasto (pituus):
- partamonni (n, 10 cm)
- 2 isoa (10 ja 8 cm) ja 3 pientä tiikerinuoliaista (4 cm)
- n. 10 kpl albiinomonnisia (3-5 cm)
- 2 piikkisilmää (n. 8 cm)
- 1 juovanokkamonni (n. 15 cm)
- 6 neontetraa (2 cm)
- 6 miekkapyrstöä (2 urosta 3 ja 5 cm, naaraat 3-4 cm)
- 6 mustatetraa (2 cm)
- 4 kirsikkabarbia (3 cm)
- 6 leväbarbia (7-8 cm)
- 6 miljoonakalaa (2 urosta 2 ja 3 cm, naaraat 2-3 cm)

Kalasto on tosiaan aikamoinen soppa. Ymmärsinkö oikein, että vesijohtovesi on pehmeää, mutta kovetatte sitä lisäämällä pohjan sekaan kalkkisoraa? Ainakin vesiarvot näyttävät testien perusteella olevan ok keskikovan veden kaloille, joita ovat miekkapyrstöt ja miljoonakalat. Muut ovat poissa ihannealueeltaan: partamonnit, albiinomonniset, mustatetrat ja kirsikkabarbit kyllä kestävät kaukanakin optimaalisesta olevia vesioloja ihan hyvin, mutta neontetrat ja nokkamonni ovat kovilla.

Kannattaa kuitenkin varmistella vesiarvot vielä tippatesteillä, sillä toisinaan nuo liuskatestit (joita varmaan pikatestillä tarkoitat?) ovat pahastikin pielessä. Ne ovat ihan käteviä yleisen tilanteen tarkistamiseen, mutta pelkästään niiden antamien tietojen perusteella ei kannata alkaa toimenpiteisiin kalaston suhteen.

Toinen puoli on kalojen suhde akvaarion kokoon ja sisustukseen. Tiikerinuoliaiset kasvavat sellaiseen litran maitopurkin kokoluokkaan: jos ne jäävät riittävän pieniksi mahtuakseen liikkumaan 225-litraisessa, niillä on jotain pahasti vialla. Niille ehdottaisin ihan aluksi etsimään isompaa kotia, jos vain suinkin mahdollista. Myös leväbarbeille alkaa tulla ahdasta, kunhan ne ehtivät lähemmäksi aikuiskokoaan. 15-senttinen kala on jo melkoinen lenkkimakkara, eivätkä leväbarbit ole niitä rauhallisimpia kaloja.

Ja sitten on pohjamateriaali. Kuvien perusteella se on karkeaa soraa, joka sopii huonosti sekä piikkisilmille että monnisille. Piikkisilmät rakastavat kaivautumista ja hienossa hiekassa pidettyinä uivat mieluummin hiekan sisällä sukeltaen kuin sen pinnalla. Monnisten ravinnonhakuun taas kuuluu olennaisesti hiekan kyntäminen kuonolla ja sen siivilöinti kidusten läpi: kumpikin on sorapohjalla mahdotonta, ja yrittäminen aiheuttaa usein viiksien syöpymistä ja tulehtumista. Miltä monnisten viikset näyttävät? Hiekalla pidetyillä yksilöillä ne ovat yllättävänkin pitkät: vaikkapa tässä kuvassa.

Useimmat parvikalat myös arvostaisivat isompaa porukkaa: nyt altaassa on monta lajia, joista kutakin on todennäköisesti juuri se pienin mahdollinen parvi, jonka eläinkauppias suostui myymään.

Se, mitä päätät millekin kalalajille tehdä, riippuu tietenkin omista mieltymyksistäsi, ja järjenkäyttö on aina sallittua . Itse todennäköisesti vaihtaisin pohjalle hienon hiekan (esim. rautakaupan puhallushiekan), jotta monniset ja piikkisilmät pääsevät tonkimaan, myisin tai antaisin miekkapyrstöt ja miljoonakalat pois ja laskisin veden kovuuden hitaasti (sillä äkkimuutokset stressaavat kaloja) vesijohtoveden lukemiin. Sitten myisin pois tiikerinuoliaiset ja ennemmin tai myöhemmin myös leväbarbit, ja kasvattaisin mustatetrojen, kirsikkabarbien, piikkisilmien ja etenkin neontetrojen parvia. Nokkamonnillekin voisi hankkia kaverin. Jos levä alkaa tuottaa ongelmia, voi leväbarbit korvata esimerkiksi katinkultamonneilla, nuolimonneilla tai imubarbeilla.

[Pappis]

Mittaan PH:n, KH:n ja NO2:n JBL:n tippatesteillä aina ennen vedenvaihtoa. Vedenvaihtojen välillä harrastan seurantaa SERA:n liuskatestillä, jota siis kutsun pikatestiksi. Turun vesi on keskikovaa, ja meillä on pehmeää. Olen yrittänyt kohottaa DH:ta maltillisesti sillä näkinkuorimurskeella (tms.). Suosittelisitko muita tippatestejä?

Vanha valaisin on siis 2*30W T8 ilman heijastimia. Tilasin nyt Arcadian 2*39W T5 teholähteen (Aapelilta 70e) ja niihin Giesemannin T5 39W MidDay ja AquaFlora-putket (Saksasta). Asennan ne isoon heijastimeen, joten arvioisin valon määrän kasvavan ainakin 50 %.

Varjon Akvaarion Perusopas on jo omana, Akvaariokasvit hain eilen paikallisesta kirjastosta, ja Akvaariokaloista odottelen uusintapainosta (niin kuin moni muukin).

Akvaariossa oli Turusta muuttaessa 2 isoa tiikerinuoliaista (12 ja 13 cm, iästä ei tietoa) ja iso (15 cm) kultakala. Ne näyttivät voivan ihan ok meillä kuolemaansa asti (se nitriittimyrkytys). Silloin kaverina olivat nuo nykyiset isommat (8 ja 10 cm, iästä ei tietoa), joille ostimme 3 pientä kaveriksi niiden isoimpien kuoltua. Kultakalakin kasvoi meillä melkein 20 cm mittaan ennen kuolemaansa ja alkoi koollaan terrorisoida muita kaloja (tuuppi, söi pienimmät, jne.) ja kasveja (repi ja söi).

Meidän monnisten viikset ovat lähes yhtä pitkät, kuin linkittämässäsi kuvassa. Sora on pyöreää, joten se ei varmaankaan kuluta viiksiä. Hiekkapohja on harkinnassa.

Nitriittimyrkytyksessä oli siis kyse klassisesta sijaishoitajien yli-innokkaasta ruokinnasta. Viikon riessulta kotiin palatessa akvaario haisi, kultakala ja nuo isot tiikerit kelluivat kuolleina pinnalla ja nitriittiarvot oli yli 1, arviolta kuitenkin alle 5. Kaikki monnit, monniset, piikkisilmät, pienemmät tiikerit, miekkapyrstöt ja leväbarbit selvisivät myrkytyksestä. Vaihdoin vesiä 50 % päivittäin ja lykin Denitrolia ohjeen mukaan mutta täyteen vesimäärään kunnes vesiarvot (etenkin nitriitti) jäivät hyvälle tasolle, siis neljänä peräkkäisenä päivänä ja tästä viikon päästä jälleen 50 %. Toisena päivänä imuroin myös pohjan lapolla ja pöyhin sitä kunnolla. Nyt tuosta on jo kuukausi, ja tilanne on sen jälkeen pysynyt hyvänä.

[Sisso]

Teretulemast palstalle munkin puolesta. 7330 antoikin jo paljon hyviä neuvoja. Itse tekisin myös niin, että päästäisin akvan vesiarvojen tippumaan hanaveden arvoihin ja kalasto sitten sen mukaan ellei ihan välttämättä halua juuri niitä kovemmen veden kalasia harrastella, jolloin sitten muokataan vesi niille sopivaksi. Pääsee nimittäin aina sitä helpommalla mitä vähemmän on muokattavaa ja muutettavaa, myös kalat. Muokattua vettä saa aina pitää silmällä, mutta jos hanavesi on jotakuinkin samaa kuin akvan vesi, riittää satunnaiset pistokokeet silloin tällöin. Mitä tulee kalojen "viihtymiseen" väärissä vesioloissa, se on vähän petollista. Ajattelen itse niin, ettei kaloja pidetä sopivissa oloissa hyvien aikojen takia vaan huonojen. Koska jos, KUN, akvaan saapuu jokin sairaus tahi tauti, joka tulee satavarmasti enemmin tai myöhemmin, ja jolloin kalojen kuntoa koetellaan, ehkä kovastikin, silloin sillä, että kala on saanut asua oikeissa oloissa ja sen elimistö on ollut stressistä vapaa, on iso merkitys ja silloin punnitaan missä kunnossa kala oikeasti on. Stressaantuneet kalat kaatuvat rivistä hyvin helposti vaikka olisivatkin näennäisesti olleet hyvässä kunnossa. Vastaavasti hyväkuntoiset kalat kestävät tauteja, naarmuja ja lääkityksiä melkoisen hyvin.

Voit henkisesti varautua että saat tuolla tilaamallasi uudella valaisimella levät kimppuusi. T5 valaisin ei ole sama asia kuin "voimakas" T8, mutta on toki mahdollista että kaikki sujuu hyvin,valomäärä on siinä rajoilla tarvitaanko hiilidioksidilisää vai ei ja aika paljon voit siihen vaikuttaa itsekin. Voisit kuitenkin harkita ottavasi etenkin aluksi nestehiilen (esim. Seachem Excel tai EasyLife EasyCarbo) torjumaan leviä ja ennen kaikkea tehostamaan kasvien kasvua, siitä voi sitten halutessaan luopua kun kasvit ovat taatusti akvan herroja eikä levät. T5n myötä voisit miettiä lannoituspaketin kuntoon, ainakin kaliumia, rautaa ja mikroja tulet tarvitsemaan jonkin verran. Suosittelen Seachemin tuoteita niiden laadun ja riittoisuuden takia, mutta muitakin merkkejä hyviä on. Meillä on 250-litrasessa valaistuksena 2x30w+2x11w ESL, joilla peruskasvit kasvaa oikein nätisti kun lisään em ravinteita ja nestehiiltä. Valitset hyvät perustuotteet ja kaikenlaiset "ihmevitaaliaineet" mitä markkinoidaan kasveille pullojen kyljissä, voit unohtaa, ne ei sellaisia tarvitse. Pohjaravinteet on myös hyvä lisä etenkin miekoille ja melalehdille, muut ei niitä niinkään kaipaa jos saavat tarvitsemansa ravinteet vedestä. Jos päädyt joskus lisäämään hiilidioksidia kiljun tai paineellisen kaasun muodossa, menee lannoitusohjelmakin samalla taas uusiksi.

Pyöreäpohjainen sora ei syö monnisten viiksiä mutta jos en ihan väärin muista, soran seassa alkaa ajan kanssa elämään bakteerikanta (mutta mikä, sitäpä en muista) joka saattaa tulehduttaa viikset tuhoisin seurauksin ellei pohjaa pidetä todella, todella puhtaana mistä on aina lisää hommaa. Ja ken on nähnyt monnisen kyntävän hiekkaa melkein silmiä myöten, ei enää evää silti sitä hupia mutta kyntämisinnokkuudessa on lajikohtaisia eroja. Monnisethan ruokaa etsiessään sihtaavat hiekkaa kidustensa läpi, mitä ei voi soran kanssa tehdä eli ne eivät voi kaikilta osin tyydyttää lajinmukaista käyttäytymistään. Tiedän kyllä monnisia pidettävän soralla, mutta itse en hentoisi ikinä tehdä niin!

[ramdac]

Mittasin eilen Turun vesijohtoveden ja minusta se ei ollut keskikovaa.

gH 4 ja kH 3. Testit on muutaman kuukauden vanhoja Sera merkkisiä.

[7330]

Mittasin eilen Turun vesijohtoveden ja minusta se ei ollut keskikovaa.

gH 4 ja kH 3. Testit on muutaman kuukauden vanhoja Sera merkkisiä.

Veden laatu vaihtelee varmasti paljon ajan ja ehkä tarkan sijainninkin mukaan, eikä vesilaitoskaan tunnu olevan asiasta aivan varma. Turun vesilaitoksen sivujen mukaan pitäisi olla keskikovaa: kokonaiskovuus-linkkiä klikkaamalla aukeaa Word-tiedosto (kukahan työharjoittelija tätäkin sivua on ollut tekemässä?), jonka sisältämän kuvan mukaan kovuus on viime vuodet ollut keskimäärin seitsemän kieppeillä. Toisaalta sivujen Usein kysyttyjä kysymyksiä-palstalta täältä löytyy maininta, että kovuus olisikin 2,6 eli erittäin pehmeää.

[Pappis]

Suurkaupungeissa veden laatu ja arvot riippuvat usein tarkasta asuinpaikasta, koska isoilla kaupungeilla on tyypillisesti useita vedenottamoita, (siis erilaisia vesilähteitä).

[Pappis]

Pappis täällä se vaan kiroaa joidenkin akvaarioliikkeiden hinnoittelua...

Käytän pääasiassa JBL:n vesikemian tuotteita.

Vedenparannusainetta Biotopol menee 10 ml per 40 L vettä. Pullon ohjeissa annetaan minimiannokseksi per vaihdettu vesimäärä, mutta koko vesimäärään suhteutettuna kuulemma parantaa vaan suojaustehoa. Siis, 225 litraisessani tuota menee 20 ml (30 % vedenvaihto) tai jopa 60 ml per kerta (täyden vesimäöärän mukaan). Jos suoritan vedenvaihdon joka viikko, tuota litkua menee siis 1 - 3 lirtaa vuodessa. Ja kun ½ litran pullo maksaa minulle 20e, niin se on 40 - 120 e vuodessa (tuosta lähimmästä akvaariokaupasta ostettuna). Kyselin suoraan Saksasta itseltään, kuinka kauan tuo litku säilyy käyttökelpoisena (kun sivuilla ei ole mainintaa asiasta), ja vastaus oli 2-3 vuotta (säilytetty kuivassa, valolta suojattuna, 5-40 asteen lämmössä). Katselin sitten Aquaristik.netistä hintoja ja hämmästys oli melkoinen, kun tajusin 5 litran kanisterin maksavan vain 50e!

Sama lasku Ferropolille tuotti samankaltaisia tuloksia. Perusannostus on 10 ml per 80 litraa vettä, joten viikossa tuota menee 30 ml ja vuodessa menee 1,5 litraa. Säilyvyys on JBL:n vastauksen mukaan samaa luokkaa kuin Biotopolillakin, joten itselläni ei tuo 5 litran kanisteri vielä ajoissa kuluisi... Mutta on se Aquaristik.net silti halpa!

Denitrolia menee 10 ml / 300 litraa vettä per vedenvaihto (viikossa), joten vuodessa tuota menee ½ litraa.

Pöh! Pitääkö tässä alkaa kaikki tilaamaan Saksasta?!

[Sisso]

Ei tarvitse. Esim Akvaarioon.fi myy jo mainitsemiani Seachemin riittoisia tuotteita lähes samalla hinnalla kuin Saksasta saa. Olikohan niillä 5l pöniköitä Biotopoliakin suht edukkaasti? Itse tapaan tehdä niin, että hankin nuo isommat purnukat sieltä mistä halvimmalla saa (mieluusti kotomaasta jos vaan mahdollista), mutta pikkusälän ja yksittäiset pienemmät tuotteet kivijalkaliikkeistä. Lannoitteet tilaan jauheina täältä: http://www.aquariumfertilizer.com/, noilla saa parilla eurolla 500ml valmista ravinneliuosta akkuveteen tehtynä.

Mitä tulee vedenparannusiaineisiin, voit hyvin lisätä vain sen korvausveden määrän verran. Jos akvassa on joku kriisi päällä, voi olla hyväksi lisätä koko vesimäärän verran. Vedenparannuaineiden käyttö Suomessa on muutenkin vähän siinä ja siinä. Vaikka meillä talousvesiin tavataankin lisätä klooria ja kloramiinia, määrät on niin pieniä ettei niistä ole kaloille haittaa. Jos vesi selvästi haisee kloorilta, silloin sitä on jo haitallisia määriä. Lisäksi on joitain paikkakuntakohtaisia eroja määrissä, jotka kannattaa yrittää tsekata laitokselta. Kupari on selkärangattomille haitaksi, joten niille vedenparanusaine voi olla selvästi turvaksi. Itsekin käytän kyllä vedenparannusaineita, varmuuden vuoksi, mutta ei mene yöunet vaikka joskus unohtuisikin. Kiekoilla käytän Tetra AquaSafea (seuraavaksi vuorossa Biotopol), muille yleensä Seachem Primea. Myös Aqualight Wondermilkiiin olen ollut myös tyytyväinen, meillä 1l pullo vaan kuluu turhan nopsaan.

[Pappis]

Puolet pohjan alasta vaihdettu hiekkaan (raekoko 1-2 mm). Uusi pohja kiinnostaa kovasti lähes kaikkia kaloja.

[Pappis]

Uusi valaisin asennettu, näkymä kirkastui ja värit komistui kivasti!

[Pappis]

Ja oma ukkossuojakin on nyt akvaariollamme...

[Pappis]

Vajaa viikko uudella valaisimella takana. Ja jo huomaa levien lisääntyneen (lähinnä lasissa pieniä vihreitä läiskiä pohjan lähellä). Löysin Varjon Akvaariokasvit -kirjasta viikolla idean päiväpimennyksestä, ja muokkasin ajastimen aikataulun uudelleen (nyt 8-13 ja 15-22).

Yksi miljoonakala-naaras bäyttää olennaisesti paksummalta kuin viime viikonloppuna. Pieniin päin? Ja monnisten kutua löytyi jälleen etu/sivulasista suodattimen suihkun edestä (sitä on näkynyt noin kerran kuussa menneestä talvesta lähtien).

Kasvitkin näyttävät olevan virkistymään päin. Aikas mukavalta tuo allas tuossa näyttää!

[Sisso]

Täplälevä on aina merkki paljosta valosta. Siitä ei pääse eroon valopaastolla, mutta tupsulevään sillä voi olla tehoa. Kannattaisi viimeistään nyt tutustua kasvien lannoittamiseen jos et ole sitä jo tehnyt, ei taida enää pelkää mikroravinne riittää jos täplälevä on jo paikalla. Ei niin että siihen tehoaisi mikään ravinne (tai muukaan) mutta se kielii sen verran paljosta valosta että todennäköisesti tupsu on kohta yrittelemässä sen seuraksi. Täplälevästä ei pääse eroon millään jos valoa on reippaasti mutta asioiden ollessa hyvin (siis ravinteet-valo) se ei pääse kasvamaan tiukasti pintaan ja sen saa irti vielä varsin helposti. Kasvit kasvavat hetken, ehkä parisen, jopa kolme, kuukautta, hyvin ilman kunnollista lannoitusta suht reippaassakin valossa mutta sitten ne alkavat voimaan huonosti jolloin tilanten korjaaminen voi olla melko haastavaa. Helpomalla pääsee kun toimii oikein jo etukäteen. Sori, jos kuulostan ikävältä, mutta täplälevän ilmestyminen kertoo omaa kieltään akvan tilasta joskaan ei ehkä vielä tarkoita muuta kuin sitä että valoa on paljon jolloin myös kasvien ravinteiden tarve korostuu. Co2 on perusravinne muiden mukana.

[Pappis]

Lykkään Ferropolia ohjeen mukaan viikottain. Ja PH-KH tasapaino (kts. Varjon kirjoista) indikoi, että hiilidioksidia olisi tarpeeksi?

[Sisso]

Taulukko ei huomioi valon määrää ja valo on aina se mikä määrittelee ravinteiden, mukaan lukien hiilarin, tarpeen ensisijaisesti. Se, että akvassa on nyt täplälevää, kertoo omaa kieltään valon määrästä. Ferropol ei sisällä juuri lainkaan makroravinteita, joita hyvä kasvu vaatii mikrojen lisäksi. Täplälevän väitetään korreloivan alhaisen fosfaatin kanssa, mutta itse en allekirjoita tätä ihan varauksetta koska meillä sitä oli aina vaikka kippasin fosfaattia melkosia määriä hetken aikaa kokeeksi, mutta ehkä en kipannut riittävästi. Toisaalta mulle riitti siinä kohtaa kun fosfaaattitesti näytti 3mg/l, ehkä olisi pitänyt kipata vielä enemmän...? Mutta ei se täplä vähäisissä määrin lasissa niin paljoa häirinnyt ja lähti helposti irti joten en ottanut siitä stressiä ja kun se ei kiusannut kasveja lainkaan. Nyt, kun meillä on valoa vähemmän pytyissä (T8 alta 0,5w/l) täplälevää ei ole enää missään vaikka olen jättänyt fosfaatin pois kokonaan. Valo voi olla tekijänä täplälevän esiintymisessä, toinen tekijä voi olla ravinne(epä?)tasapainot, joihin valoa vaikuttaa.

Taulukko on pätevä a) akvoissa joissa valoa on hyvin maltilla ja b)akvoissa, joiden vedessä KHta on määrittämässä vain (bi)karbonaatit jolloin KH olisi 100% varmasti se, mitä testi näyttää. Tällaista akvaa ei ole olemassakaan! C) vaikka taulukko näyttäisi mitä, ilman lisää on käytännössä mahdotonta päästä ilman hiilarilisää yli 10mg/l määriin ja jos valoa on yhtään reippaammin, tuolla määrällä ei tee vielä yhtään mitään, hiilidioksidi (ainakin) on edelleen vähissä. Tässä pätee hyvin se sanonta, että mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei ole. Mutta sulla tuo valomäärä on siinä rajalla, että saatat pärjätä ilman hiialrilisää joskin täplälevän noin nopea ilmestyminen apajille kertonee oma kieltään valon määrästä. Aika näyttää ja tapoja torjua leviä on muitakin kuin pelkkä hiilidioksidi, niihin satsaaminen ei ole koskaan turhaa.

Se mitä näet omin silmin, kertoo totuuden akvasta, kasveista ja niiden tilasta. Testit ja taulukot on apuvälineita mutta niihin ei voi aina luottaa 100% koska osa ei huomioi mitenkään kaikkia/muuttuvia tekijöitä, KH on tästä hyvä esimerkki. meistä täällä kukaan ei tiedä akvansa todellista KHta mutta eipä sillä käytännössä ole merkitystä. Silloin kun arvoidaan hiilarimäärää, sillä voi jo ollakin. Sanotaan, että kasvit/levät kertovat siitä, mitä tapahtui tai mikä oli akvan tila kaksi viikkoa sitten, mutta jos valoa on todella paljon, se voi olla kaksi päivää! Meillä kasvit on sopeutuneet saamaan ravinteensa kaksi kertaa viikossa (nyt kalium (määrinä joista Ferropol voi vain nähdä unta), rauta ja mikrot, tarvittaessa myös nitraatti) ja vaikka valoa on varsin maltilla, toisen kaliumannoksen unohtuminen saa eräiden kasvien lehdet kippuralle muutamassa päivässä ja suoristumaan taas normaaleiksi melkein heti kun saavat taas kaliuminsa. Kasvit ovat mestareita soputumaan vallitseviin olosuhteisiin kun niille vaan aneetaan siihen mahdollisuus ja sitä tuetaan sekä minimit täytetään, jos tulee muutoksia ne ovat pulassa ja levät on paikalla. Vain hyväkuntoiset kasvit pitävät levät loitolla. Itse en ota levistä pulttia sinänsä, mulle ne kertovat aina jotain olennaista akvasta, sen tilasta ja kasveista. Niitä ei ole koskaan "turhaan".

[Pappis]

Meillä on nyt valoa 0,35 W/l + heijastin.

[Pappis]

Vähäsen sekava vastaus, mutta ymmärsin olennaisen: Kyse on kemiasta! Täytynee paneutua aiheeseen tarkemmin...

[Sisso]

Meillä on nyt valoa 0,35 W/l + heijastin.

Nope. Koska kyseessä on T5, saatu tulos kerrotaan 1,4llä= 0,49w/l. Tuloshan on vain suuntaa antava ja siihen vaikuttaa mm. valaisimen korkeus vedenpinnasta (http://www.plantedtank.net/forums/light ... 12-pc.html, jos akvan korkeus sulla on 50cm, olet taulukon mukan highssa, jos valaisin on heti akvan päällä->hiilarin tarve suuri), kasvillisuus jne. Oikeasti se pitäisi laskea w/vesilitra, ei siis mittojen mukaan, jolloin tulos ylittää selvästi jo 0,5w/l. Edelleen ollan silti rajalla, jossa ehkä saattaa pärjätä ilman hiilaria jos järkkää asiat siihen suuntaan. Aika näyttää onko tarvetta tai ei. Jos akva on siisti vielä loppukesällä, se todennäköisesti porskuttaa nykyisillä eväillä mukavasti jatkossakin.

[Pappis]

Ok, kiitos! Tarkennuksena: Lamput on tällä hetkellä noin 4-5 cm veden pinnasta.

Viikon ajan 2 h iltapäiväkatkon käytön jäljiltä jälkeen täplälevää ei ole enää näkynyt.

Olen laajentamassa testi-repertuaariani. Nyt on tippatesteinä vain PH, KH ja NO2 sekä SERA:n pikatestiliuskat, mutta tarkoitus on pian hankkia myös GH, Fe, CO2 ja P-testit tarkemmin akvaarioni oloihin paneutuakseni.

[Pappis]

Vesitestiarmeija (JBL) saapui ja tässä ensimmäisiä tuloksia:

T = 25 - 26
PH = 7,5
KH = 5
GH = 8
NH3/NH4 < 0,05
NO2 < 0,05
NO3 = 5
Fe = 0,4
P = 0,1

Vesi on vaihdettu viimeksi 30 % kaksi päivää (2 pv) sitten. Rauta on koholla, koska Ferropolia meni vahingossa tupla-annos (se isompi lokero, kun piti olla se pienempi). Fosfaattikin on kunnossa, joten ruokinta on oikeansuuntaista.

Arvot näyttää muutoin olevan aikas ok, mutta CO2 mietityttää noilla PH-KH arvoilla. Varjon kirjan taulukon mukaan sitä olisi liian vähän (noin 3-5 mg/l). Ostoksiin kuului myös JBL:n Permanent-CO2 testeri, siitä tuloksia myöhemmin...

[Sisso]

Oikein nätit vesiarvot. Voisit mitata raudan kulumista pois parin päivän välein niin näet paljonko sitä kuluu ja paljonko sun pitää sitä lisätä jotta vältät raudanpuutteen, sen nimittäin saa aika herkästi aikaan. Älä anna nitraatin laskea enempää, kasvit alkavat voimaan huonosti typen puutteessa melko nopeasti. Voisit harkita jopa pientä nostoa tai seuraile ainakin kasvien kasvua ja vointia koska toi 5mg/l on aika vähän. Huonosti voivat kasvit päästävät levät apajille.

Jos sulla ei mene hiilidioksilisää, paineellinen tahi kilju, hiilaria on AINA vähän. Tai vielä vähemmän. Se, onko sitä sopivasti kyseisiin olosuhteisiin, onkin jo eri juttu, koska valo on se joka määrittää aina hiilarin tarpeen. Siinä mielessä se uusi testi tuskin antaa sulle mitään uutta tietoa mutta jos alat lisäämään hiilidioksidia, se voi olla oiva apu. Noista CO2-testeistä on ollut juttua jonkun verran AWlla. Jos lisäät sinne testin säiliöön mitään muuta vettä, esim akvan kuten ohje ehkä kehoittaa tekemään, kun jonka KH on 100% varmasti tunnettu, tulos on virheellinen. Säiliöön laitettavan liuoksen KH pitäisi sisältää vain (bi)karbonaatteja, mutta kuten olet testannutkin, myös omassa akvassasi on fosfaattia ja jo se pelkästään vääristää tulosta koska se muuttaa KHta. Suomessa ei taideta missään myydä hyllystä valmiita KH-liuoksia, mutta sellaisen voi valmistaa itsekin esim http://www.aquariumadvice.com/forums/f2 ... 88293.html. Jos JBLn testi näyttää hyvää tulosta eikä sulle mene hiilari, se puhuu pötyä. Testi ei myöskään huomioi valon määrää mitenkään. Se määrä hiilaria mikä on riittävästi toisessa akvassa, ei enää riitäkkään toisessa missä valoa on enemmän. Viime kädessä kasvit, levät (ja kalat) kertovat asioiden todellisen laidan näytti testit mitä hyvänsä. Vähän lisää pureskeltavaa asiasta, myös testin oikeasta käyttötavasta: http://www.njagc.net/articles/co2dropchecker.htm.

Muistutan arvoisia lukijoita kerran vielä että jos Jos pH-KH-CO2-taulukko antaa satumaisen hienon tuloksen ilman hiilarilisää (kaasumuotoista), niin se ei pidä paikkaansa. Joillain ei-niin-kummallisilla vesiarvoilla saa jopa tuloksen 100mg/l, mikä ei taatusti pidä paikkaansa! Et voi millään saada todellisuudessa yli 10mg/l CO2 jos ei mene lisä. Mikään öttiäinen millään määrällä akvassa ei tuota hiilaria niin paljoa (tai sitten loppuu jo happi...) eikä sitä voi liueta ilmakehästä veteen niin paljoa.

[Pappis]

Kiitokset kommenteista.

En käytä mitään CO2-lisää toistaiseksi. Lisään JBL:n AquaDuria 1 mitallisen (4,5 g) jokaisen vedenvaihdon yhteydessä, ja siitä tulee HCO3:sta akvaarioni noin 4,4 mg/l. Ja tämä taas nostaa karbonaattiyhdisteiden vesilioksissa myös CO2-tasoja. En ole tutkinut kuinka paljon, mutta nyt kun tuo CO2-testeri on käytössä, senkin voisi tarkistaa.

Kirjoittelin ilmastuksesta ketjuun http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic. ... 1&t=205091, josta kopioin tähän yhden pätkän.

Happea voi liueta veteen korkeintaan 39 mg/l (veden lämpötila +25 astetta), hiilidioksidia 1450 mg/l ja typpeä 17 mg/l. Tässä tapauksessa kaasun osapainetta vedenpinnalla ei ole rajoitettu mitenkään.

Normaaleissa kotioloissa (akvaario normaalissa ilmakehässä, normaalissa ilmanpaineessa, em. lämpötilaisella vedellä) happea voi liueta veteen noin 8,5 mg/l, hiilidioksidia noin 0,5 mg/l ja typpeä noin 13 mg/l. Tämä siis riippumatta siitä, imeytyykö noita kaasuja veteen veden pinnasta, ilmastimen kuplista vai jostakin muualta.

Joten ei se hiilidioksidin määrä vedessä ainakaan pinnan kautta hengittämällä voi riittävälle tasolle nousta. Tosin, nuo liukoisuudet pätevät yhdessä, eli yhden kaasun liukeneminen ei pääsääntöisesti heikennä toisen liukoisuutta (kuin vasta suurilla konsentraatioilla ja/tai lähellä liukoisuusrajaa).

Omassa purkissa on kaloja aika hyvin, ja ne näyttävät präjäävänkin, niin luulisin siitä hiilidioksidinkin syntyvän soluhengityksen kautta (edes vähän). Tuskin silti tarpeeksi kasveille.

Olen vaihtanut vettä viikottain 30%. Lienee syytä seurata nitraattia ja pyrkiä pidentämään vedenvaihtoväliä? Vai, pitäisikö lisätä hiukan ruokintaa (tarjoamalla enemmän maatuvaa jätettä)? Fosfaatit näyttäisivät antavan myöten. Kalat kyllä söisivät varmasti himpun enemmänkin.