Upeita muinaiskaloja Saksasta

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Tiede

ettling_kalat_3Baijerista, Etelä-Saksasta on löydetty uusi kalafossiileja sisältävä kerrostuma. Myöhäisjurakautiset fossiilit ovat yli 150 miljoonaa vuotta vanhoja, mutta erittäin hyvin säilyneitä. Monien kalojen viimeinen ateria on säilynyt. Jopa värikuvioita on yhä paikoillaan.

Ettlingiksi nimetty kalkkikivikerrostuma on samankaltainen kuin lähistöllä sijaitseva Solnhofen, joka oli tunnettu fossiileistaan jo 1800-luvulla. Muiden muassa kuuluisa alkulintu Archaeopteryx löydettiin Solnhofenin kivistä. Ettling on tuoreempi löytö. Sitä alettiin tutkia vasta vuonna 2007.

Molemmat ovat jäänteitä matalasta trooppisesta merestä, joka peitti suurimman osan Eurooppaa dinosaurusten aikaan. Alueelta tunnetaan myös lukuisia fossiilisia koralliriuttoja.

Maailman ympäri: kestämätöntä akvaariokalojen pyyntiä Intiassa

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Luonnonsuojelu, Maailman ympäri, Särkikalat, Tiede

Akwa18_puntius2* Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Akvaariomaailma-lehdessä syksyllä 2013. Tiedot olivat tuolloin ajantasaisia, mutta muutoksia on saattanut tapahtua. *

Uhanalaisia makeanveden kaloja ryöstöpyydetään akvaariokalabisneksen tarpeisiin, kertoo tuore tutkimus, jossa jäljitettiin Intiasta ulkomaille vietyjä kalalajeja. Tulokset hätkähdyttävät: jopa kolmasosa viimeisten seitsemän vuoden aikana luonnosta pyydetyistä kaloista kuului uhanalaisiin lajeihin.

Vaikka suurin osa harrastajille päätyvistä akvaariokaloista tuleekin viljelylaitoksilta, miljoonia kaloja vuosittain pyydetään luonnonvesistä. Erityisen paljon luonnosta tuodaan uutuuslajeja ja erikoisuuksia, joita ei vielä viljellä, sekä hankalasti vankeudessa lisääntyviä kaloja.

Intiassa, kuten tropiikissa yleensäkin, kalojen suojeluun liittyvä lainsäädäntö on epämääräistä. Akvaariokalojen keruuta on pidetty eräänlaisena jokamiehenoikeutena, jota ei ole säännöstelty, kertovat tutkijat.

Asenteet ovat hitaasti muuttumassa. Viime vuosina joitain rajoituksia on tullut voimaan, mutta niitä ei juuri valvota. Erityisen iso ongelma tutkijoiden mukaan on se, että suurta osaa kaloista ei maastavientipapereissa mainita lajinimiltä, vaan ne kirjataan esimerkiksi ”barbeiksi” tai yksinkertaisesti ”akvaariokaloiksi”. Näin uhanalaisia kaloja päätyy markkinoille ilman, että niitä voidaan lainkaan valvoa.

Kalojen syvyysennätys rikottiin Mariaanien haudassa

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Merivesi, Tiede

Kauko-ohjattavaa sukellusvenettä operoineet brittitutkijat saivat uutta tietoa Mariaanien haudan eläimistöstä. Tyynellä valtamerellä Japanista kaakkoon sijaitsevalla mannerlaattojen alityöntövyöhykkeellä ovat maailman syvimmät merialueet.

Syvimpien syvänteiden pohjaa on tutkittu useita kertoja, mutta matkan varrella sijaitsevasta elämästä tiedetään vain vähän. Skotlantilaisen Aberdeenin yliopiston tutkijat vertaavat tilannetta siihen, että vuoristoa yritettäisiin tutkia vierailemalla vain sen korkeimmilla huipuilla. Niinpä tutkijat viettivät kuukauden upottamalla sukellusveneen kameroineen ja syötteineen vähitellen syvemmälle, kunnes saavuttivat pohjan.

Hadal-Landeriksi nimetty sukellusvene oli suunniteltu ja valmistettu lähes kokonaan Aberdeenshiressä, Skotlannissa. Sen rakentajat saavat olla syystäkin ylpeitä: Hadal-Lander laskeutui menestyksekkäästi aina 10 450 metrin syvyyteen ja on nyt virallisesti Britannian syvimmälle sukeltava laite.

Projektissa onnistuttiin kuvaamaan vaikuttavan kokoisia partanilkkakaloja (Ophidiidae) ja lähes 35-senttisiä Alicella-suvun katkoja, joille on annettu osuva englanninkielinen nimi supergiant amphipod. Kenties merkittävin havainto oli kuitenkin kalojen uusi syvyysennätys. Tutkimusryhmä onnistui kuvaamaan kaloja 8 145 metrin syvyydessä.

Ja millaisia kaloja? Tutkijat tunnistivat ne imukalojen (Liparidae) heimon lajiksi eli Itämerestäkin tutun imukalan heimolaiseksi. Se on kuitenkin eri näköinen kuin mikään aiemmin havaittu, ja vielä toistaiseksi vailla tieteellistä nimeä. Pienellä ja hauraannäköisellä kalalla on valtavat, siipimäiset rintaevät.

Lisäluettavaa:

Sci-News 19.12.2014: Marine biologists capture footage of world’s deepest-dwelling fish in Mariana Trench.

BBC News 2.2.2012: ’Supergiant’ crustacean found in deepest ocean.

Sampi jyrisee ja viheltelee

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Kalat, Luonnonsuojelu, Tiede

800px-Lakesturgeon_public_U.S.Fish&WildlifeUunituore tutkimus osoittaa, että sammet kommunikoivat keskenään monimutkaisella ääntelyllä. Yhdysvaltalaistutkijat äänittivät järvisampien (Acipenser fulvescens) kutupuuhia Wisconsinissa.

”Sampiukkonen” on ollut biologeillekin tuttu ilmiö jo pitkään. Sampien kutuaikaan joenrannalla oleilevat kuulevat matalaa, rummutuksen kaltaista ääntä ja tuntevat outoa värinää. On kuitenkin ollut epäselvää, tuottavatko kalat ääntä tarkoituksella. Se voisi syntyä myös sivutuotteena, kun massiiviset, panssaroidut kalat törmäilevät jokiuomassa. Nyt biologit läksivät selvittämään, mistä yliluonnolliselta kuulostavassa ilmiössä oikein on kyse.

Äänitysten perusteella sammilla on laaja sanavarasto, ja ne pitävät ennen kutemista ja sen aikana melkoista meteliä. Osa niiden ääntelystä on ihmisen kuuloalueen alapuolelle jäävää infraääntä. Vaikka sitä ei voi kuulla, värinä kyllä tuntuu. Sammen kutua seuranneiden erikoisille tuntemuksille löytyi siis selitys.

Rummuttavan jyrinän lisäksi sampien raportoitiin raksuttavan, napsahtelevan ja viheltelevän. Selvästi ne ääntelevät, eivätkä vain törmäile. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, millaisilla äänielimillä ne ääniä tuottavat, tai edes missä päin kalaa ne sijaitsevat. Kalat eivät ääntele kuten maaeläimet, vaan esimerkiksi hankaamalla eväpiikkejä tai narskuttamalla nieluhampaita.

Jopa parimetriseksi ja 90-kiloiseksi kasvava järvisampi luokitellaan vaarantuneeksi. Sitä ylipyydettiin lihan ja kaviaarin vuoksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Aiemminkaan kala ei saanut olla rauhassa, vaan sitä pidettiin syömäkelvottomana roskakalana ja tapettiin, koska se rikkoi kalastusvälineitä. Lisäksi sammen tilannetta ovat heikentäneet kutujokien patoaminen ja vesien saastuminen.

Vaikka järvisammen teollinen pyynti loppui jo satakunta vuotta sitten, sen kannat eivät koskaan palautuneet ennalleen. Kaikki tieto sammen lisääntymisestä onkin nyt arvokasta: millä harvinaisiksi käyneet jättikalat saataisiin palaamaan entiseen loistoonsa?

Lisäluettavaa:

Järvisammen murinaa voi kuunnella tästä.

Postcrescent: Sturgeon ’thunder’ a key to big fish survival. Uutisartikkeli tutkimuksesta.

Bocast ym. 2014: Sound production of spawning lake sturgeon (Acipenser fulvescens Rafinesque, 1817) in the Lake Winnebago watershed, Wisconsin, USA. Journal of Applied Ichthyology.

Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service.

Sisustettu akvaario kasvattaa älykkäitä kaloja

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Sisustus, Tiede

download (3)Tutkimustieto osoittaa, että vaihtelevassa ympäristössä kasvaneet kalat ovat oppivaisempia kuin tyhjissä tankeissa kasvatetut toverinsa.

Kaloja on perinteisesti pidetty aika yksinkertaisina otuksina, jotka eivät tarvitse virikkeitä tai tekemistä, mutta viime aikoina mielipiteet ovat alkaneet muuttua.

Etenkin luontoon vapautettavia kaloja kasvattavia viljelylaitoksia kiinnostaa, kuinka kalanpoikasia voitaisiin valmistaa pärjäämään paremmin omillaan. Vanhastaan kalanpoikasia on jouduttu kasvattamaan valtava määrä, koska ne ovat luontoon vapautettuina aivan avuttomia. Niitä kuolee joukoittain, sillä ne eivät osaa sen paremmin varoa petoja kuin etsiä ravintoakaan.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kalat ovat monimutkaisempia otuksia kuin luulisi. Kun kaloja kasvatetaan sisustetuissa akvaarioissa tyhjien tankkien sijaan, niistä tulee käyttäytymiseltään joustavampia ja niiden aivot kasvavat suuremmiksi.

Norjalaisen Bergenin yliopiston tutkimus selvitti, ovatko virikkeitä saaneet kalat myös fiksumpia.

Okamonnit – punkeroita ja vipeltäjiä

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Monnit, Tiede

8676458058_9e7e775d86_zOkamonnien heimoon (Doradidae) kuuluu vahvasti panssaroituja, trooppisia monneja. Ne ovat läheistä sukua nahkamonneille (Auchenopteridae), joita ne yleiseltä olemukseltaan muistuttavatkin. Okamonneilla on kuitenkin suojanaan vahva luupanssarointi, jonka erikoispiirre on kylkiä pitkin kulkeva hurjannäköinen väkäsrivi.

Okamonnilajeja tunnetaan vajaat sata, joten monimuotoisuudessa ne eivät vedä vertoja akvaarioharrastuksen piirissä paremmin tunnetuille monniheimoille, mutta uusia lajeja löydetään yhä vuosittain. Uusin tulokas lienee maaliskuussa nimen saanut Nemadoras cristinae Amazonin pääuomasta. Vaikka suomalaisen akvaarioharrastuksen piirissä tuttuja lajeja on vain muutama, on heimossa mielenkiintoinen valikoima suuria ja pieniä, yö- ja päiväaktiivisia eväkkäitä (kuva: Jacques Burkhardtin okamonnipiirroksia vuodelta 1865/Ernst Mayr Library).

Monni saalistaa kuin miekkavalas

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Monnit, Tiede

kuva 3Tarnjoella Ranskassa elävät monnit (Silurus glanis) ovat oppineet syöksymään kuivalle maalle saalistamaan. Ne vaanivat rantavedessä ja syöksyvät nappaamaan pahaa-aavistamattomia puluja, jotka juovat ja peseytyvät joessa. Monnien käyttäytyminen muistuttaa kovasti tapaa, jolla miekkavalaiden tiedetään saalistavan hylkeitä rantahietikolta. Suomesta sukupuuttoon kuollut monni on makean veden kalojen raskassarjalainen.

Merilinnuista merikrotin apetta

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Merivesi, Tiede

7369840828_6403a9fb10_zYhdysvaltalaisen NOAA:n eli sään- ja merentutkimuslaitoksen tutkijat saivat raapia päitään, kun Cape Codin seudun kalastajat lahjoittivat heille neljätoista merikrottia (Lophius americanus), joiden vatsoista löytyi neljätoista pikkuruokkia (Alle alle), rastaankokoista lunninsukuista merilintua. Kalat pyydettiin Luoteis-Atlantilta, yli sadan kilometrin päästä rannikolta. Ainahan tällainen totutun luonnonjärjestyksen kääntyminen päälaelleen tuntuu oudolta, mutta tässä tapauksessa oli muutakin odottamatonta.

Yli metrin mittaiseksi kasvavalla L. americanus -merikrotilla on kyllä tunnetusti hyvä ruokahalu ja taipumus syödä mitä tahansa, minkä se saa valtavaan kitaansa ahdettua. Krotit kuitenkin pyydettiin merenpohjalta noin sadan metrin syvyydestä, missä niiden tiedetään elävän osittain pohjaliejuun kaivautuneina ja houkuttelevan saalista päänsä päällä olevan ongen avulla. Pikkuruokki ei sukella ruoanhakumatkoillaan lähellekään näitä syvyyksiä, vaan korkeintaan pariin-kolmeenkymmeneen metriin. Miten kummassa linnut oikein päätyivät krotin vatsaan?

Kirjopalettikalalla on infrapunanäkö

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Kirjoahvenet, Tiede

Pelvicachromis_taeniatusTiedetään, että monet eläimet pystyvät aistimaan sellaisia värejä, jotka ovat ihmissilmälle näkymättömiä. Muun muassa monet kalat näkevät ultraviolettia, joka on ihmisen näkemää valoa lyhytaaltoisempaa. Toiseen suuntaan näkyvän valon alueen ulkopuolella on pitkäaaltoinen infrapunavalo. Infrapunaa kutsutaan myös lämpösäteilyksi, koska kappaleet säteilevät infrapuna-alueella sitä kirkkaammin, mitä lämpimämpiä ne ovat.

On arveltu, että infrapunanäkö ei olisi eläimillä mahdollinen silmän rakenteen ongelmien vuoksi. Monet käärmeet aistivat sitä silmien sijaan kuonossaan olevilla kuopilla ja löytävät sen avulla lämminveriset saaliseläimensä. Kirjopalettikalalla (Pelvicachromis taeniatus) tehty tutkimus kuitenkin muutti käsitystä infrapunanäön käyttökelpoisuudesta.

Kävelevä niilinhauki ja maaeläinten alkuperä

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Niilinhaukikalat, Tiede

Kala ei ole välttämättä laisinkaan poissa elementistään, vaikka se olisi poissa vedestä. Monet kalat kykenevät ryömimään maalla siirtyäkseen vesistöstä toiseen, ja eräät jopa saalistavat kuivilla. Akvaarioharrastajalle tutuimpia lienevät konnamonnit, liejuryömijät, käärmekalat ja niilinhauet. Ensimmäiset sammakkoeläimet, joista me ihmisetkin polveudumme, kehittyivät samankaltaisista maalla vierailevista kaloista vajaat 400 miljoonaa vuotta sitten.

Maalle siirtymisen yksityiskohdat ovat kuitenkin vielä arvoitus. Asiaa selvittääkseen kanadalaistutkijat tekivät yllättävän kokeen, joka kuulostaa aivan hullun tiedemiehen keksinnöltä: he kasvattivat kaloja kuivalla maalla.

Aapelin Akvaario

Arkisto

maaliskuu 2019
ma ti ke to pe la su
« helmi    
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031