Akvaariokalat 2.0 on ilmestynyt!

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Kirjat

IMG_0562Markku Varjon Akvaariokalat-kirja ilmestyi vuonna 2007. Jo pitkään loppuunmyyty teos on siitä saakka ollut suomalaisen akvaarioharrastajan raamattu, joka on varmasti selailtu tuhansissa kodeissa koirankorville, kuten Varjon aiemmat teokset ennen sitä.

Viime perjantaina päivänvalon näki kirjan uudistettu versio, joka sai nimekseen loogisesti Akvaariokalat 2.0. Edeltäjänsä tapaan se keskittyy lajiesittelyihin, mutta tässä kirjassa kaikki on suurempaa. Lajeja on enemmän (peräti 810), kuvat ovat isompia ja niitä on enemmän, ja itse kirjakin on suurempi. Vietettyäni pari iloista iltaa kirjaa selaillen voin nyt kertoa ensivaikutelmani siitä.

Jos selailun aloittaa kirjan alusta, voi ensimmäinen reaktio olla pettymys: onko tämä vain sama kirja uudelleen taitettuna? Alun vajaat neljäkymmentä sivua kalojen biologiaa ja akvaarion hoitoa ovat lähes sanasta sanaan samat kuin ensimmäisessä versiossa, vain pieniä kosmeettisia muutoksia voi tarkkasilmäinen huomata.

Ääni muuttuu kellossa, kun päästään lajien ja lajiryhmien esittelyyn.

Kalaryhmien yleisesittelyt on kirjoitettu suurilta osin kokonaan uudelleen ja niissä on paljon kiehtovia tiedonmurusia. Niissä selvitetään kalaryhmien evoluutiohistoriaa, elinympäristöjä luonnossa, elintapojen erikoisuuksia ja äskettäisiä luokittelun muutoksia perusteluineen. Pintaa syvemmältä kiinnostuneelle harrastajalle ne ovat todellinen aarreaitta.

IMG_0566Kirjan pääsisältö ovat tietenkin edelleen lyhyet lajiesittelyt, joita on nyt yli sata enemmän kuin edellisessä versiossa. Eniten uusia on Malawijärven kirjoahvenissa, joiden pääluku on lähes tuplaantunut. Myös uusia, kauniita tokkoja on monta. Mukana on upouusia suomenkielisiä nimiä lajeille, joilla niitä ei ole ennen ollut: esimerkiksi ”seeprakyrmynuoliaisen” nimellä myyty Micronemacheilus cruciatus on nyt viirunuoliainen, ja ”daisynmedaka” Oryzias woworae kuvaavasti tulimedaka.

Kunkin lajiesittelyn rakenne on sama kuin ennenkin: oleellisimmat akvaarioon ja veden laatuun liittyvät vaatimukset on esitetty symbolein, ja lyhyessä tekstissä kerrotaan lajin kotiseudusta, akvaarion sisustuksesta, ruokinnasta ja lisääntymisestä. Muuta-kohdan alle on monen vanhan tutun lajin kohdalla lisätty ilahduttavia tiedonmurusia, ja viljelystä on monessa kohtaa lisätty tarkempia tietoja.

Varjo on pysytellyt urheasti ajan tasalla trooppisten kalojen usein kaoottisilta tuntuvissa luokittelun muutoksissa. Koska kalat on järjestetty aakkosjärjestykseen tieteellisten nimien mukaan, voi suvusta toiseen hypänneitä lajeja olla aluksi vaikeaa löytää. Esimerkiksi suurin osa akvaarioharrastuksen piirissä olevista barbeista on vaihtanut sukunimeä sitten viime painoksen. Useimmat entisen Puntius-suvun lajit löytyvät nyt sukujen Barbodes, Dawkinsia, Desmopuntius, Haludaria, Oliotius, Pethia, Puntigrus ja Sahyadria kohdilta. Ennen melkein useimmat seeprakalat sisältäneessä Danio-suvussakin on enää kaksi lajia. Voi vain kuvitella, millainen urakka näissä ajan tasalla pysyttely on.

Kalojen löytämistä kuitenkin helpottaa se, että suuret lajiryhmät on jaoteltu eri kappaleisiin. Esimerkiksi särkikalat eivät ole enää kaikki yhtenä putkena, vaan omiksi osioikseen on jaoteltu barbit, huulibarbit, seeprakalat ja rasborat sekä muut särjet. Muutos on etenkin särkien kohdalla hyvin tervetullut. Samalla tavoinhan kirjoahvenet oli luokiteltu levinneisyyden mukaan jo ensimmäisessä Akvaariokaloissa.

Hoito-ohjeita on monin paikoin päivitetty. Erityisesti akvaarioiden suosituskoot ovat muuttuneet sitten vuoden 2007, osa ylös- osa alaspäin. Pienempään päin on päivitetty etenkin miniatyyrikokoluokan kalojen akvaariosuosituksia. Tässä lienee takana poliittinenkin ulottuvuus: eläinsuojelulain yhteydessä ollut suositus, jonka mukaan mitään kalaa ei tulisi pitää alle 40 litran tilavuudessa, on sittemmin poistunut, joten on luvallista suositella tätä pienempiäkin tilavuuksia. Pienimpien tetrojen ja killien sekä miniatyyrikokoisten rasboroiden akvaarioiden vähimmäiskoot ovatkin pudonneet 25-33 litraan.

Pelkästään alaspäin ei ole kuitenkaan menty, vaan etenkin vilkkaiden uimarien, kuten barbien ja sateenkaarikalojen, akvaarioiden vähimmäiskokoja on lukuisissa kohdissa päivitetty hieman ylöspäin. Leväbarbin akvaarion koko on vanha kiistakapula, joten yritin ensi töikseni tarkistaa sen, mutta harmi kyllä löysin siitä tähän mennessä kirjan ainoan vakavan virheen: koko leväbarbin hoitosymbolien laatikko puuttuu. Samankokoisten ja lähisukuisten verkko- ja linjaleväbarbien perusteella arvaisin, että myös leväbarbin kohdalla olisi lukenut 325 litraa, mikä on reilu päivitys ylöspäin ensimmäisen kirjan 240 litrasta.

niilinhauetMyös muissa hoito-ohjeiden kohdissa on pieniä päivityksiä siellä täällä. Esimerkiksi useiden labyrinttikalojen kokoa on päivitetty ylöspäin, viherniilinhauen mainitaan nyt tulevan toimeen lajitoveriensa kanssa ja muutamien lajien lämpötilasuosituksia on korjattu joko ylös- (neontetra, rubiinibarbi, katinkultamonni) tai alaspäin (hunaja- ja timanttirihmakala). Yllättävää kyllä, omenakotiloiden EU:n kauppakiellosta ei ole kirjassa edes mainintaa, vaan omenakotilo esitellään muitta mutkitta muiden kotiloiden joukossa. Pomacea-suvun kotiloiden kauppahan on EU-maissa kiellettyä, sillä eteläisemmissä jäsenmaissa ne ovat osoittautuneet haitallisiksi vieraslajeiksi.

Mutta missä ruusuja, siellä risujakin. Kirjan ulkoasu vaikuttaa vähemmän ammattimaiselta kuin ensimmäisen version ja taitto on paikoin sotkuinen. Kannen väriksi valkoinen on tyylikäs valinta, mutta kannen kömpelö kuvamanipulaatio ei vakuuta. Kun heti takakannesta vielä pistää silmään yhdyssanavirhe, toi kokonaisuus ikävästi mieleen Back to Nature -sarjan suomennokset, joissa sinänsä erittäin tasokasta tietoa sisältävät teokset kärsivät sotkuisesta ulkoasusta ja vilisevät kielioppivirheitä.

Onneksi kirjan avaaminen nostaa heti mielialaa. Etenkin kalojen biologiaa käsittelevät tekstisivut ovat kauniita ja yleisvaikutelma siisti ja hyvällä maulla toteutettu. Kielioppivirheitäkään ei enää näy, kun päästään Varjon omaan käsialaan. Lajiesittelyissä valokuvat eivät kuitenkaan aina ole selkeästi kutakin lajia esittävän tekstin vieressä, eikä jokaisessa kuvassa enää järjestelmällisesti lue, mitä lajia se esittää. Välillä on pysähdyttävä miettimään, mikä kuva millekin lajille kuuluu. Painojälkikään ei vaikuta aivan isojen painotalojen tasoiselta, vaan osa kuvista on tuhruisia ja tekstit muutamilla sivuilla haalean harmaankirjavia mustan sijaan, mutta voihan olla, että omani vain sattuu olemaan maanantaikappale. Kaikesta saa kuitenkin selvää, ja sehän tärkeintä on.

Kaiken kaikkiaan Akvaariokalat 2.0 on kaivattu lisä, joka varmasti löytää tiensä useimpien suomalaisten harrastajien käsiin. Se sisältää kasakaupalla uutta tietoa ja kauniita, havainnollistavia valokuvia. Se on hyvinkin reilun neljänkympin hintansa väärti, vaikka vuoden 2007 versio hyllyssä jo olisikin. Kipin kapin kirjaostoksille!

Aapelin Akvaario

Arkisto

lokakuu 2014
ma ti ke to pe la su
« syys   marras »
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031