Ruohonleikkureita ja termiittejä – kasvinsyöjäkalat akvaariossa

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Hammaskarpit, Kalat, Kirjoahvenet, Monnit, Ruokinta, Särkikalat, Tetrat

kuva 1Kalat syövät luonnossa kaikkea mitä kuvitella saattaa. Toisten kalojen suomuja, virtahevonlantaa, kuolleita valaita ja jopa apinoita. Akvaariokalojen joukostakin löytyy erikoislaatuisia dieettejä. Puuplekot syövät valtavia määriä lahoavaa puuta, pallokalat rouskuttelevat etuhampaillaan kovakuorisia nilviäisiä ja ampujakalat hankkivat ruokansa mieluiten ampumalla sen alas kuivalta maalta.

Tavallisin erikoisruokavalio kotiakvaarion asukkien joukossa on kuitenkin kasvissyönti. Kasvispainotteista ruokavaliota tarvitsevat useimmat imumonnit, kuten plekot, noitamonnit ja nuolimonnit. Lisäksi kasviksiin päin ovat kallellaan esimerkiksi synnyttävät hammaskarpit, monet barbit, kultakala, Malawijärven kivikkoahvenet, sukaravut ja kotilot.

Varsinaisia vegaaneja ei kalamaailmassa tunneta, ja luonnossa ne ovat ylipäätään harvinaisia. Esimerkiksi levänsyöjät saavat sivusaaliina suuhunsa melkoiset määrät pikkueläimiä, tahtoivat ne sitä tai eivät.

Ei sillä etteivät tahtoisi. Kala kuin kala arvostaa eläinperäistä herkkupalaa, jos sellainen sattuu kohdalle osumaan, sillä liha on paljon helpompaa sulattaa kuin kasvikset. Kasvinsyöjien näkökulmasta se on halpaa energiaa. Jopa lehmien ja kauriiden kaltaiset näennäiset vegaanit saattavat mieltyä linnunpoikasiin tai meheviin raatoihin.

Mieltymyksistä viis, voidakseen hyvin täytyy kasvinsyöjäkalojen kuitenkin saada syödäkseen myös kasviksia.

Levää pää- ja sivutoimisesti

Kasvinsyöjiäkin on monenlaisia. Akvaariokaloina eniten suosiota ovat ymmärrettävästi ansainneet sellaiset, joille maistuvat akvaariota rumentavat levät. Niitä onkin markkinoilla laaja valikoima.

Levänsyöjät voidaan jakaa kahteen ryhmään. Varsinaisilla levänsyöjillä, kuten partamonneilla ja leväbarbeilla, on karheapintainen imusuu, joka sopii levien raastamiseen irti alustastaan. Niillä on valtavan pitkä ruoansulatuskanava, jonka tarkoitus on saada ravintoa irti hankalasti sulavista levistä. Symbioottiset mikrobit auttavat niitä tässä toimenpiteessä. 30-senttiseltä täpläplekolta (Hypostomus) on mitattu peräti kahdeksan metrin mittainen suolisto, mikä tekee kolmisen metriä enemmän kuin aikuisella ihmisellä.

Laiduntajat sen sijaan syövät levää vain sivutoimisesti. Niiden varsinainen kohde on aufwuchs, eli erilaisten pieneliöiden valikoima, joka elää levän seassa kivien, puunkappaleiden ja kasvien pinnoilla. Akvaariossakin levän seassa elää kirjava kokoelma erilaisia mikroskooppisia ja lähes mikroskooppisia öttiäisiä, bakteereista äyriäisiin saakka. Esimerkiksi Malawijärven mbuna– eli kivikkoahvenet, pusukala (Helostoma temminckii) ja sukaravut ovat erikoistuneet laiduntamiseen.

Laiduntajat eivät yleensä ole yhtä tehokkaita levien kurissapitäjiä kuin varsinaiset levää syövät kalat. Levä muodostaa kyllä osan niidenkin ruokavaliosta, päätyyhän sitä niiden vatsaan vahingossa pikkueläinten mukana. Jatkuva nyppiminen ja raastaminen myös häiritsee levien kasvua, vaikkeivät ne kalan vatsaan saakka päätyisikään.

Kalamaailman termiitit

kuva 2Kasviruokaa on vesissä tarjolla muussakin kuin levän muodossa. Talonmiestä etsivä akvaristi voi pettyä katkerasti, jos imusuisen tulokkaan lempiruokaa onkin jokin aivan muu kuin laseja kiusallisesti peittävä viherlevä. Esimerkiksi puuplekot (Panaqolus) syövät pieniä määriä levää, mutta luonnossa suuri osa niiden ruokavaliosta koostuu lahoavasta puusta, jota ne kaapivat vahvoilla lusikanmuotoisilla hampaillaan.

Puuta on äärimmäisen vaikeaa sulattaa, minkä vuoksi sitä syöviä eläimiä on hyvin vähän. Vaikka puuta on tarjolla melkein kaikkialla maailmassa ja se sisältää periaatteessa paljon energiaa, termiitit ovat tiettävästi ainoita eläimiä, joiden tiedetään selviytyvän ainoastaan sen varassa. Sitä varten niillä onkin aikamoinen erikoisjärjestely. Niillä on suolistossaan symbioottisia puuta syöviä alkueliöitä, joilla puolestaan on omia symbioottisia bakteereja, jotka pystyvät tuottamaan puuaineksen hajottamiseen tarvittavat entsyymit.

Puuplekot eivät kuitenkaan ole termiittejä. Mielenkiintoista kyllä, ne ovat juuri niin huonoja puun sulattajia kuin voisi odottaakin. Todennäköisesti niiden varsinaista ruokaa ovatkin puun seassa elävät sienet, bakteerit ja pikkueläimet, kuten leväpinnoilla laiduntajillakin. Puuplekot ovat varmaankin erikoistuneet seulomaan puun seasta kaiken syötävän ja kuljettamaan sulamattoman osan nopeasti ruoansulatuksensa läpi.

Kunnolla toimiakseen puuplekojen ruoansulatus tarvitsee puuta, joten niiden akvaariossa on aina oltava kantoja. Puuplekoakvaarion suodatus onkin kovilla, sillä kalan peräpää tuottaa huomattavia määriä sahajauhoa.

Monien plekojen, muun muassa eräiden Hypostomus-suvun täpläplekojen sekä purje- ja leväplekojen (Pterygoplichthys), pääruokaa on sen sijaan detritus eli jokien ja järvien pohjaan kertyvä eloperäinen liete. Näiden liejunsyöjien ruokavalio koostuu enimmäkseen hajoamisen eri asteissa olevista kasvinosista ja levistä, joten ne voidaan laskea kasvinsyöjiksi. On lietteen joukossa tosin runsaasti hyönteistoukkia ja muita pikkueläimiäkin, joten ne ovat samaan tapaan näennäisiä kasvinsyöjiä kuin laiduntajat ja puunsyöjätkin.

Ruohonleikkurit ja pähkinänsärkijät

Levät muistuttavat kyllä kovasti kasveja, mutteivät kuitenkaan varsinaisesti kuulu niihin. Kasvien rouskuttajat ovat vielä asia erikseen. Ruohonleikkurit eivät ole kovinkaan suosittuja akvaariokaloina, ymmärrettävistä syistä. Yleensä niiden jäljiltä katoaa kaikki vihreä.

Näillä kaloilla on vahvat leuat, joissa on leikkureina ja murskaimina toimivat hampaat. Ne syövät vesikasveja, veteen kurkottelevia maakasveja, hedelmiä ja pähkinöitä. Kyllä, hedelmiä: Amazonilla kalat ovat tärkeitä hedelmäpuiden siementen levittäjiä.

Kuuluisimpia kasvileikkureita ovat pacut (Colossoma) ja myllynkivitetrat (Metynnis duriventre), piraijojen rauhanomaisemmat serkut. Sukulaistensa torahampaiden sijaan niillä on vaikuttava rivistö hämmästyttävän ihmismäisiä murskaamiseen sopivia hampaita. Takavuosina pakuja oli usein kaupan akvaarioliikkeissäkin, vaikka ne kasvavat aivan liian suuriksi kotiakvaarioon. Onpa niitä joskus kaupiteltu virheellisesti piraijoinakin. Ne syövät luonnossa suuria määriä hedelmiä, mutta maistuvat niille akvaariokasvitkin.

Seepratetrat ja herttatetrat (Distichodus) sekä kiilakirjoahvenet (Uaru) ovat pahamaineisia kasvinsyöjiä, joiden hampaat pystyvät koviinkin kasveihin. Saksellisilla jokiravuilla, kuten kauniilla siniravulla (Procambarus alleni), on usein taipumusta samaan puuhaan. Jokirapuja ei tosin voi kasvinsyöjiksi kutsua, vaan ne ovat sanalla sanoen kaikkiruokaisia. Niille uppoaa kaikki etäisestikään syötäväksi kelpaavalta vaikuttava, johon ne saavat saksillaan tartuttua.

Oppia koko ikä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKalat ovat oppivaisia ja tilannetajuisia eläimiä, joten yksi kala harvoin syö vain yhdenlaista ravintoa. Kalat harvoin sopivat täydellisesti mihinkään kategoriaan, ja yksilöiden välilläkin on suuria oppimiseen ja paikallisiin olosuhteisiin liittyviä eroja.

Esimerkiksi pusukala ja mollit sijoittuvat jonnekin levänsyöjien ja laiduntajien välimaastoon, mutta mollit (Poecilia) syövät lisäksi suuria määriä hyönteisten toukkia, joten ne ovat myös petoja. Levänsyöjäksi tai jopa lihansyöjäksi mainostettu pleko saattaa hyvin mieltää akvaarion kasvit makupaloiksi ja toimia niiden kanssa kuin paraskin seepratetra.

Useilla kaloilla ruokavalio myös muuttuu luonnostaan iän myötä. Tästä johtuu monien levänsyöjien pahamaineinen ”laiskistuminen” vanhemmiten: poikaset ovat pääasiassa levänsyöjiä, mutta aikuiset kallistuvatkin detritukseen tai jopa lihansyöntiin. Takavuosien suosituista levänsyöjistä, purjeplekoista ja levänuoliaisista (Gyrinocheilus aymonieri), tulee vanhemmiten sekä isoja, pahaluonteisia että lihansyöjiä. Eipä ihme, että niitä liikkui satamäärin kiertolaisina akvaariosta toiseen. Nykyään niiden rinnalle on onneksi tullut paljon paremmin kotiakvaarioon sopivia lajeja, kuten katinkultamonni (Parotocinclus jumbo) ja monenlaiset imubarbit (Garra).

Tagit: , , , ,

Faunatar

Arkisto

syyskuu 2014
ma ti ke to pe la su
« elo   loka »
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930