Maailman ympäri: akvaristi Sri Lankassa

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Maailman ympäri

O
Vuonna 2011 vietin kaksi viikkoa Sri Lankassa, Intian edustalla sijaitsevassa trooppisessa saarivaltiossa. Tutustuin matkan varrella parhaani mukaan trooppisiin kaloihin ja paikalliseen akvaarioharrastukseen. Retki akvaariokalojen kotiseudulle on harrastajalle valaiseva elämys, ja Aasian aivan erilainen akvaarioharrastus melkoinen kulttuurishokki.

Matka suuntautui Negombon kaupunkiin, Sri Lankan kosteisiin lounaisosiin, joissa luontainen kasvillisuus on sademetsää ja tuhannet pienet purot ja joet virtaavat vuorilta rannikkoa kohti. Rannikko on kilometri toisensa perään masentavaa yhteensulautunutta kaupunkialuetta, mutta sisämaahan päin mentäessä loputtomia talorivejä alkavat rikkoa riisipellot ja lopulta jopa metsän rippeet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKaupunkialueilla ei ole jätevesien puhdistuksesta tietoakaan, mutta silti haisevimmatkin viemäriojat ja kanaalit kuhisivat elämää. Lähinnä niissä eli tropiikin jokapaikanhöylä eli miljoonakala (Poecilia reticulata). Jos en olisi omin silmin nähnyt, olisi vaikea uskoa, että Suomessa niin herkkä ja hankala akvaariokala elää täällä viemäreissäkin.

Alkujaanhan miljoonakala on kotoisin Etelä-Amerikan pohjoisosista, mutta sitä on levitetty niin tahallaan kuin vahingossakin kaikkialle niin, että se on nykyään maailman laajimmalle levinneitä kaloja. Lemmikkieläimen viran lisäksi se on monessa maassa saanut kunniatehtäväkseen malariaa kantavien hyttysten toukkien hävityksen. Jälkimmäisessä se ei kuitenkaan ole ollut kovinkaan tehokas, vaan häviää lähisukuiselle moskiittokalalle (Gambusia affinis), jota Sri Lankasta voi myös löytää. Moskiittokala on alkujaan kotoisin Yhdysvalloista ja Meksikosta, mutta nykyään se voittaa levinneisyydessä täpärästi miljoonakalankin.

Samanlaisia kosmopoliitteja ovat monet tutut akvaariokasvit: täälläkin lampien ja ojien pintaa peittivät limaska, pistia ja vesihyasintti. Alun perin Etelä-Amerikasta kotoisin oleva vesihyasintti (Eichhornia crassipes) lasketaan maailman vaarallisimpien vieraslajien joukkoon, sillä eri puolilla tropiikkia nopeakasvuinen kelluskasvi hukuttaa alleen kokonaisia vesistöjä.

Alla oleva kuva on riisipeltoa reunustavasta ojasta, jossa liikkui tarkemmin tunnistamattomia seeprakaloja. Montako tuttua akvaario- ja huonekasvia tunnistat kuvasta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rikas luonto

Kun kaupunkialueelta vihdoin pääsi ulos, myös vedet puhdistuivat ja alkoivat vastata mielikuvaani trooppisesta joesta. Monenlaiset kasvit palmuista bambuihin kurkottelivat veden ylle, ja monin paikoin näkyi kuningaskalastajia ja pikkuisia jaavanmerimetsoja. Näissä joissa elää kirjava joukko kaloja, joita ei tavata missään muualla. Niistä monet ovat akvaarioharrastajallekin tuttuja: kirsikkabarbi (Puntius titteya), aurinkobarbi (Pethia ticto), helmiäisrasbora (Rasboroides vaterifloris), viherimubarbi (Garra ceylonensis).

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKaikkiaan Sri Lankasta on raportoitu 174 makean veden kalalajia, mikä on hurja luku vain muutaman sadan kilometrin mittaisella saarella. Esimerkiksi Suomessa kalalajeja on sata vähemmän. Tässä luvussa ovat tosin mukana sekä tulokaslajit että vain ajoittain makeissa vesissä käyvät murto- ja merivesilajit. Aitojen ja alkuperäisten makean veden kalojen määrä on 70-80 tienoilla. Niistä yli puolet on endeemisiä eli elää vain Sri Lankassa.

Lähellä rannikkoa joet ovat leveitä ja hitaasti virtaavia, ja vesi niissä on hyvin lämmintä – onhan keskilämpötila lähellä kolmeakymmentä astetta. Ne ja esimerkiksi pääkaupunki Colombossa sijaitseva Beira-tekojärvi ovat mainiota elinaluetta labyrinttikaloille, joista täällä esiintyvät luonnostaan viiririhmakala (Malpulutta kretseri), kiipijäkala (Anabas testudineus) ja pikkuparatiisikala (Pseudosphromenus cupanus). Lisäksi Sri Lankaan on istutettu ruokakalana arvostettua guramia (Osphronemus goramy) ja sinirihmakalaa (Trichopodus trichopterus).

Korkeammalle vuoristoon mentäessä vesi viilenee ja virtaus kovenee. Sieltä voi löytää monenlaisia rasboroita ja barbeja. Lisäksi tavallisia kaloja ovat käärmeenpääkalat, joista useimmat ovat liian isoja ja petomaisia akvaariokaloiksi, myrkylliset keuhkomonnit, merihevosten sukuiset särmänneulat, killeihin kuuluvat vaanijat ja monenlaiset pikkuiset tokot.

Monipuolista makean veden kalastoa uhkaa nyt vesien saastuminen, varoittaa valtion luonnonsuojeluyksikön tietoisku Sinharajan kansallispuiston portilla. Tehtaiden ja kaupunkien jätevedet johdetaan huoletta jokiin samaan tapaan kuin Suomessakin vielä muutama vuosikymmen sitten, ja lisäksi pelloilta vesiin valuu torjunta-aineita. Vielä jäljellä olevien metsien hakkuut uhkaavat muuttaa jokien virtaamaa tai eroosion myötä täyttää ne liejulla. Myös akvaariokalojen keräily uhkaa joitain pienillä alueilla eläviä kaloja. Toisaalta niiden myynti tarjoaa paikallisille tavan hankkia tuloja hävittämättä metsiä ja vesiä. Akvaariokalojen pyynti luonnosta on täälläkin kaksipiippuinen juttu.

Kaloja etsimässä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMakean veden kaloja ei ole helppo päästä näkemään, ellei nouse korkealle vuorille, missä purojen vesi on kirkasta, tai etsiskele kaloja matalista ojista. Vähemmän kortilla oleva aika ja asianmukaiset pyyntivälineet olisivat toki varmasti auttaneet asiaa.

Esimerkiksi tässä Sinharajan sademetsäalueen purojen suvannossa saattoi nähdä sinijuovarasboroita (Rasbora daniconius) ja rihmakaloille sukua olevia kampapyrstöjä (Belontia signata). Kaupungin liepeillä riisipeltojen ojissa eleli tarkemmin tunnistamattomaksi jäänyt seeprakala.

Merikalojen näkeminen puolestaan käy hyvin helpoksi, mikäli ei haittaa, että ne ovat nähtäessä kuolleita. Erilaisilla kalamarkkinoilla on myytävänä uskomaton valikoima lajeja, kokoja ja värejä.

Negombon kaupungin erityispiirre on murtovetinen laguuni, jota reunustavat mangrovesuot. Laguuni on yli kymmenen kilometriä pitkä, ja tarjoaa paikallisille kalastajille näköjään ehtymättömän OLYMPUS DIGITAL CAMERAaarreaitan kaloja, katkarapuja ja taskurapuja. Lisäksi avomerelle huterannäköisillä katamaraaneilla lähtevät kalastajat tuovat saaliinaan kaikkea tonnikaloista merimonneihin ja papukaijakaloista makrilleihin.

Yksi kalastajista kertoo saavansa palkkaa viisi dollaria päivässä ja asuvansa rantaa kiertävissä hökkeleissä. Hän viettää tunnin kiertämällä kanssamme myyntikojuja ja esittelemällä kalastajien saamia saaliita. ”Euroopassa tonnikala on kallista, mutta täällä halpaa”, mies juttelee. Toivon hiljaa itsekseni, etteivät myyntipöydillä lojuvat kalat kuulu kaikkein uhanalaisimpiin tonnikalalajeihin.

Makean veden kaloissakin on joitain ruokakaloina arvostettuja lajeja, mutta vielä enemmän niitä on tuotu muualta maailmasta ja istutettu Sri Lankan vesiin. Tropiikissa tällainen kalojen siirtely ja istuttelu on edelleen yleistä, vaikka tuontikaloista usein on enemmän haittaa kuin hyötyä. Uudet tulokkaat nimittäin usein syrjäyttävät kotoperäisiä kaloja ja saattavat aiheuttaa kokonaisten lajien sukupuuttoja.

Sri Lankaan tuotujen ruokakalojen joukossa ovat muun muassa eri puolilla maailmaa paljon harmeja aiheuttaneet niilin- ja mosambikintilapiat. Melkoiseksi hämmästyksekseni sain selville, että Sri Lankaan on istutettu myös kotoisan kuuloisia kaloja: karppia, ruutanaa, merilohta ja kirjolohta! Ei uskoisi, että meillä Suomessa elävät kalat sietävät tropiikin kuumuutta, mutta ylänköpurot ovat yllättävän viileitä. Lohikalojen on raportoitu jopa lisääntyneen muutamissa joissa.

kuva 11

Akvaarioharrastus kukoistaa täälläkin

Sri Lankassa akvaarioharrastus on yllättävän suosittua. Akvaarioliikkeitä on paljon, pienistä autotallikaupoista aina suuriin tukkuliikkeisiin saakka. Kuvan putiikki on itse asiassa kioski, joka myi karkin ja leivonnaisten ohella akvaariokaloja. Kiersin Negombon alueella useita liikkeitä, ja totesin kalavalikoiman tutun näköiseksi: tarjolla on esimerkiksi taistelukaloja, sinirihmakaloja, tiikeribarbeja ja miekkapyrstöjä. Erityisen suosittuja näyttävät kuitenkin olevan isot kalat: guramit, haimonnit, arovanat, koikarpit ja jopa piraijat. Useimmiten kaloja varmaan ostetaankin ulkoaltaisiin, eikä varsinaisiin akvaarioihin. Suureksi hämmästyksekseni löysin eräästä liikkeestä myös kaksi puolimetristä luuhaukea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAUseimmat liikkeet eivät suomalaista vakuuta. Akvaariot ovat samean ja likaisen oloisia ja usein vain puolillaan vettä. Välillä saa tosissaan tirkistellä, että törkyisen lasin läpi tunnistaa edes kaupan olevien kalojen lajin. Kaupungissa vesi maksaa, joten sitä ei vaihdeta turhaan. Kuolleita ja vahingoittuneita kaloja näkyy paljon. Toisaalta muut kaupan olevat eläimet undulaateista ankanpoikiin ja kaneista koiranpentuihin näyttävät huomattavan terveiltä ja hyvinvoivilta. Suuremmassa, myös tukkukauppaa harjoittavassa Negombo Aquariumissa kalatkin näyttävät paremmalta.

Kalojen lisäksi tarjolla on akvaarioita jalustoineen, suodattimia ja ilmapumppuja, jopa loisteputkivalaisimia. Tiskin takana seisoo riveittäin kuivaruokapurkkeja. Tuotemerkit ovat kaikki vieraita, mutta ne saattavat silti olla peräisin samoilta tehtailta kuin Suomessa myytävät. Ilokseni en näe yhtään kultakalamaljaa, mutta Kaakkois-Aasiassa muodissa olevat nanoakvaariot ovat löytäneet tiensä tännekin: tiskillä seisoo arviolta kolmen litran vetoinen koristeellinen muoviallas, jossa uiskentelee edestakaisin pari miljoonakalaa.

Erikoisempia kalalajeja ei juuri ole kaupan. ”Useimmat ihmiset ovat niin köyhiä, ettei heillä ole niihin varaa”, kertoo Negombo Aquariumissa myyjänä työskentelevä Kavindra yllättävän sujuvalla englannilla. Kalat ovat toki edullisempia kuin Suomessa, mutta silti paikallisten asukkaiden tulotasoon nähden hintavia. ”Teräkala maksaa 900 rupiaa ja hopeabarbi 150”, sanoo Kavindra. Teräkala, kallis erikoisuus, tekee siis noin 6 euroa ja hopeabarbi euron. Mustamollien akvaarion kylkeen kirjoitetussa hintalapussa lukee 40 rupiaa eli vajaat 30 senttiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA”Useimmat kalat on kasvatettu täällä Sri Lankassa, Mahaweli-joella. Se on halpaa, koska joen vesi on ilmaista ja niin puhdasta, että sitä voi vaikka juoda”, Kavindra selittää. ”Nämä kalat ja ravut ovat laguunista”, hän jatkaa osoittaen altaallista nuoria kuukaloja ja toista täynnä isoja, läpikuultavia katkarapuja. Ehdin jo paheksua murtoveden eläinten pitoa sekaisin makeavetisten kanssa, ja ihmetellä kuinka kauan ne mahtavat ilman suolaa selvitä. Iloiseksi yllätyksekseni myyjä ilmoittaa heti seuraavassa lauseessa niiden tarvitsevan suolaa, ja lupaa antaa sitä annostusohjeiden kera mukaani, jos ostan katkarapuja.

Suuresta houkutuksesta huolimatta kieltäydyn ravuista ja myös lähes metrisestä makean veden ankeriaasta, joka makoilee leppoisasti koikarppeja kuhisevan akvaarion pohjalla. Eihän se mahtuisi laukkuunkaan kuin kaksin kerroin. Kavindra osoittaa myynnissä olevia piraijoja ja kysyy, onko niiden tuonti Suomeen kiellettyä. Moneen tropiikin maahan niitä ei saa tuoda, jotta ne eivät villiintyisi luonnonvesiin. Vastaan, että ne kuolisivat Suomen luonnossa oitis kylmyyteen, koska vedet jäätyvät talvisin. Kavindra hämmentyy: ”Eikö Suomessa sitten elä kaloja lainkaan?”

Tagit: ,

Helsingin Akvaariokeskus

Arkisto

heinäkuu 2014
ma ti ke to pe la su
« kesä   elo »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031