Maailman ympäri: seeprakalojen maa

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Luonnonsuojelu, Maailman ympäri

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKaakkoisaasialaisesta Myanmarista on kotoisin moni 2000-luvun jännittävimmistä kalauutuuksista. Sen vesissä uiskentelee villinä moni tuttu akvaariokala, huulirihmakalasta helmiseeprakalaan ja harlekiininuoliaisesta rubiinibarbiin.

Myanmar on oikeastaan suunnattoman suuri laakso, jonka pohjalla kiemurtelee maan suurin joki, Irawadi. Joki laskee etelään Intian valtamereen, ja jokilaaksoa reunustavat kolmelta muulta puolelta vuoristot, jotka aivan pohjoisessa kohoavat Himalajan lumihuipuiksi. Idän vuoristojen poikki kulkee toinen suuri joki, Salween.

Lukuisat pienet sivujoet tuovat vettä vuoristoista Irawadi- ja Salweenjokiin. Lisäksi maassa on kirkasvetisiä vuoristojärviä, joissa elävistä kaloista monia ei tavata missään muualla. Alavien maiden lämpimillä, seisovavetisillä riisipelloilla ja tekojärvissä elää taas aivan toisenlainen kalalajisto.

Monsuunisateita ja vuoristoilmaa

Myanmarin eteläosat kasvavat trooppista sademetsää. Ne saavat osansa Kaakkois-Aasian kuuluisista vuosittaisista monsuunisateista. Kesäkuusta syyskuuhun jatkuvana monsuunikautena sadetta tulee neljä kertaa enemmän kuin Helsingissä koko vuoden aikana, mikä aiheuttaa valtavia tulvia. Sisämaassa sadetta ei sentään saada yhtä valtavia määriä.

garra flavatraMonsuunikauden vuoksi myös jokien ja järvien vesimäärä vaihtelee. Niinpä kalatkin kokevat selvät vuodenajat. Esimerkiksi pandaimubarbin (Garra flavatra) kotijoet Myanmarin länsiosissa kuivuvat kuivan kauden aikana lähes kokonaan ja kalat joutuvat sinnittelemään pienissä vesinoroissa ja lampareissa (kuva: Andy Jones /Flickr).

Myanmarin sateinen rannikko on ilmastoltaan trooppinen. Vuoden keskimääräinen lämpötila on noin 32 °C, ja kesän sadekauden aikana on vain hieman viileämpää kuin muulloin. Myös vedet ovat etelässä hyvin lämpimiä. Niissä elää rihmakaloja, käärmeenpääkaloja ja muita lämpimien vesien kaloja. Niistä monet kykenevät hengittämään ilmaa, sillä kuumissa, seisovissa vesissä happikin on vähissä.

Vuoristojärvet ja -joet, joista useimmat Myanmarin akvaariokalat ovat kotoisin, sijaitsevat viileämmässä ilmastossa. Maan pohjoisosissa keskilämpötila on noin 21 °C, ja veden lämpötila pysyttelee samoilla tienoilla. Useimmat Myanmarin kalat eivät siis kaipaa akvaarioonsa lämmitintä.

Kalkkimaan kansaa

Alla olevan kallion laatu vaikuttaa makean veden kemiaan. Osa Myanmarin kallioperästä on pehmeää, kalkkipitoista kiveä, johon sadevesi on kuluttanut mielikuvituksellisia muotoja ja syviä luolia. Tällaisesta karstimaasta liukenee vesiin kalsiumia ja muita mineraaleja. Niinpä Myanmarin joet ja järvet eivät ole aivan yhtä pehmeitä ja happamia kuin Amazonin tai Borneon vedet. pH-arvoltaan ne ovat neutraaleja tai lievästi emäksisiä, hyvin lähellä suomalaisen vesijohtoveden arvoja.

Joidenkin vesistöjen vesi on keskikovaa, joten sen jäljittelyyn akvaariossa tarvitaan pieni kalkkilisä. Esimerkiksi Inle-järvestä kotoisin olevat raitaseeprakala (Danio erythromicron) ja nahkabarbit (Sawbwa resplendens) sopivat hyvin keskikovaa vettä vaativien platyjen tai kultasinisilmien seuraksi.

Viiksiä ja raitapaitoja

Myanmarissa elää melkein 500 tunnettua makean veden kalaa ja uusia löydetään koko ajan. Muutamia vanhoja tuttuja akvaariokalojakin siellä elää, esimerkiksi tavallinen seeprakala (Danio rerio), mutta useimmat ovat harrastuksen parissa uutuuksia.

Syy siihen, miksi kalojen tutkijat ja kerääjät ovat pysytelleet viime aikoihin saakka poissa Myanmarista on yksinkertainen. Maa on ollut vaarallinen ja vihamielinen ulkomaailmaa kohtaan. Myanmaria hallitseva sotilasjuntta on kuitenkin hieman höllentänyt otettaan ja maan luontoakin on viimein päästy tutkimaan.

scleropages formosusKoska nyt ollaan Kaakkois-Aasiassa, tetroja tai kirjoahvenia ei ole. Sen sijaan Myanmarissa elää paljon erilaisia nuoliaisia, barbeja, rihmakaloja, lasiahvenia ja juovamonneja. Täältä voi löytää tumma- ja ruskopiikkisilmiä, harlekiini-, touhu- ja klovninuoliaisia, rubiini- ja aurinkobarbeja. Maan isompiin akvaariokalalajeihin kuuluvat selkäuinnistaan tunnettu nokijuovamonni (Mystus leucophasis) ja upea aasianarovana (Scleropages formosus) (kuva: Elma/Flickr). Vuonna 2012 maan kaakkoiskolkasta löydettiin tieteelle uusi, kauniin koukerokirjailtu arovanalaji, joka sai nimekseen Scleropages inscripta.

Helmiä ja kultarenkaita

Pohjimmiltaan Myanmar on kuitenkin seeprakalojen maa. Miltei kaikki uudet, upeat markkinoille tulleet seeprakalalajit ovat kotoisin Myanmarista. Helmiseeprakala (Danio margaritatus) nousi hittikalaksi muutama vuosi sitten (vaikka sitä aluksi pidettiinkin rasborana), mutta se ei ole suinkaan ainoa.

Myanmarista ovat kotoisin myös rubiiniseeprakala (D. choprae), rusoseeprakala (D. kyathit), sinikylkiseeprakala (D. feegradei), ruususeeprakala (D. roseus) ja kultarengasseeprakala (D. tinwini). Seeprakalat ovat pieniä, värikkäitä ja helppohoitoisia, joten niillä on kaikki suositun akvaariokalan ominaisuudet. Vuosikymmeniä seeprakaloja on ollut tarjolla vain pari-kolme lajia, mutta nyt niiden suosio on uusien lajien myötä nousussa, syystäkin.

Liian innokkaat akvaristit

Kuten monin paikoin muuallakin Aasiassa, monien Myanmarin kalalajien elinalue on pieni. Niiden kannat kestävät huonosti yletöntä pyyntiä akvaariokaloiksi, joten hittikaloiksi yltäneet lajit ovat harvinaistuneet luonnossa. Esimerkiksi touhunuoliaisen (Botia rostrata) kanta on laskenut osittain akvaariopyynnin vuoksi ja se luokitellaan nykyään vaarantuneeksi.

Onneksi etenkin seeprakalat ja barbit ovat helppoja viljeltäviä. Paikallista kauppiasta kannattaakin pyytää tilaamaan mieluummin viljeltyä kantaa kuin luonnosta tuotuja ylipyydettyjä kaloja.

Helmiseeprakalan (Danio margaritatus) tilanne vaikutti muutama vuosi sitten huolestuttavalta, mutta on maailmanlaajuisesta suosiosta huolimatta parempi kuin luultiin. Se tunnettiin alun perin yhdestä ainoasta paikasta: matalien, kasvillisuuden tukkimien lampareiden sarjasta yli kilometrin korkeudella Itä-Myanmarin vuorilla. Nopea nousu suosioon ympäri maailmaa aiheutti holtitonta ylipyyntiä. Kala harvinaistui pian ainoalla elinpaikallaan ja innokkaat pyydystäjät talloivat kirkasvetiset lammet mutavelliksi.

Onneksi kävi pian ilmi, että helmiseeprakala elää muuallakin. Nykyään se tunnetaan neljästä tai viidestä eri vesistöstä, joista yksi on Myanmarin itärajan takana Thaimaassa. Tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, kuinka pahasti akvaariopyynti on vaikuttanut helmiseeprakalan kantoihin. Sitä on helppo viljellä, joten iso osa akvaariokauppojen kaloista tuleekin jo luonnonvesien sijaan Aasian viljelylaitoksilta.

Uhkana rehevöityminen

Akvaariopyyntiä suurempi ongelma Myanmarin kaloille on kuitenkin elinympäristöjen tuhoutuminen. Maa on tiheään asuttu ja perinteiset elinkeinot ovat vauhdilla väistymässä teollistumisen tieltä. Metsien hävitys muuttaa myös niiden läpi kiemurrelleita vesistöjä siinä määrin, että monet niiden kaloista katoavat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMyös rehevöityminen ja saastuminen uhkaavat kaloja. Esimerkiksi erikoisesta kalastostaan tunnettu Inle-järvi, josta tulevat raitarasbora, laikkukyrmynuoliainen ja nahkabarbi, on kärsinyt asutuksen jätevesistä, ylilaidunnuksen aiheuttamasta liejun virtaamisesta järveen ja kelluvilta viljelyksiltä valuvista torjunta-aineista (kuva: Ralf-André Lettau). Ennen kristallinkirkkaan järven vesi ei enää ole juomakelpoista. Järven kaloista monet luokitellaan nyt vaarantuneiksi tai uhanalaisiksi.

Myös vieraslajit, kuten Kiinasta ruokakalaksi tuotu ruohokarppi (Ctenopharyngodon idella) ja pahamaineinen niilintilapia (Oreochromis niloticus) uhkaavat paikoin paikallisia vesieläimiä. Vuoristojärvillä taistellaan myös nopeasti leviävää eteläamerikkalaista vesihyasinttia (Eichhornia crassipes) vastaan.

Tagit: , , , , ,

Faunatar

Arkisto

huhtikuu 2014
ma ti ke to pe la su
« maalis   touko »
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930