TAAS kypsytyksestä!

[Peetu XD]

Lueskelin tuossa noita kypsytysjuttuja, mutta heräsi pari kysymystä.
Eli: Aloin nyt kypsyttämään 240-litran akvaariota , laitoin eilen sinne vedet, multaa sukkahousuissa, hiekat, kivet, vedenparannusainetta, hieman kalanruokaa ja kasviravinteet. Pitäisikö sinne lisätä esim. sitä hirvensarvisuolaa vai onnistuuko kypsytys vain mullalla ja kalanruoalla?

Pitäisikö vettä vaihtaa kuinka monesti ja sitten kun se nitraattipiikki on tullut niin mitäs sitten?

Pitäisikö ottaa pienemmästä akvaariosta sinne isompaan vähäksi aikaa vaikka suodatin jos sieltä saisi bakteereja isompaan?

[kirjoplaty]

Niin ja se on muuten sitten se nitrIIttipiikki..

Kyllä tuosta suodattimesta voisi saada vähän bakteereita sinne. Mitä muuten noilla kasviravinteilla tässä vaiheessa tekee? Eivätkö ne vaan kasvata levää, vai onko kyseessä pohjaravinne?

Miten minä olen asian käsittänyt, pyttyyn tarvitsisi lisätä hirvensarvisuolaa tai sitten ammoniumkloridia, joita saa molempia apteekista.

[jarvij]

Lue nyt kuitenkin vielä tämä, vai oletko kiinnostunut aivan omasta kypsytystavasta?
http://www.aquahoito.info/suomi/ohjeita/kypsytys.php

[Peetu XD]

Niin siis tarkoitin nitriittipiikkiä... Niin siis pohjalannoitettahan se varmaan on kun ostin eläinkaupasta ja sanottiin että sitä pitää pohjaan laittaa. Ne on sellaisia ruskeita rakeita.
Olenhan minä nuo jutut lukenut parikin kertaa mutta ei noistakaan jutuista mitään selvää saa! Ja eikös tämän palstan tarkoituksena olekin että saa kysyä jos apua tarvitsee, mutta ilmeisesti "jarvij" syntyi kaikkitietäväisenä kalakaverina!

noh, voinhan mä käydä kaupastakin kysymässä, kuoleepa kalat ainakin suoraan!

Tai no mitäs tässä enää kypsyttelemään sitten, taidanpa käydä ostaa pari ahventa samantien!

Kiitos asiallisista kommenteista.. Ei (yllättäen) koske jarvij:n kommenttia!

[111na]

Elä turhaan äksyile. Kalanruokaa (ilman muuta ammoniumin lähdettä) on täälläkin monet akvaristit kertoneet käyttäneensä hyvällä menestyksellä. Nitriittipiikki jää siinä pieneksi. Itse kyllä laittaisin sopivasti jotakin ammoniumyhdistettä myös. Seuraavasta voit katsoa kypsytyksen menoa ja lopussa löytyvät omat neuvoni sujuvaan kypsytykseen.
http://www.aqua-web.org/forum/viewtopic.php?t=41940

[lilo]

Pitäisikö ottaa pienemmästä akvaariosta sinne isompaan vähäksi aikaa vaikka suodatin jos sieltä saisi bakteereja isompaan?

Parhaat bakteerit saisit varmaan sieltä pienemmän akvaariosi pohjamateriaalista (enemmän kuin suodattimesta, varsinkin jos on sisäsuodatin). Jos et hiekkaa halua sieltä suoraan siirtää, voisit imuroida
lietteen ja heittää sen kypsytettävään akvaarioosi.

Ihan hyvää se Järvikin tarkoittanee, vaikka sanamuoto saattaakin joskus
olla tylyn tuntuinen. Jatka vaan kypsyttelyä...

[111na]

Multaa laitetaan juuri tarpeellisten bakteerien takia, jottei tarvitse ottaa toisesta akvaariosta mitään mahdollisine tauteineen. Jos ymppi on hyvä, voi olla ettei nitriittiä edes havaitse kalanruualla. Se tuo ongelman, koska ei voi olla varma ilman ammoniumin testaamista, onko nitrifikaatio todella käynnistynyt hyvin. Siksikin sopivasti vahvaa ammoniumiaa on paikallaan. Tarvitaan nitriitti ja nitraattitestit.

[lilo]

Mutta kun se tubi tulee kuitenkin....
Ei vaiskaan.
Kypsytystapoja on monia ja tuo tautivaarakin on syytä huomioida.
Lopullinen päätös jää kypsyttäjälle itselleen.

[MiSt]

Kannattaa kuitenkin lukea tuo Jukan sivun sisältö läpi vielä pariin kertaan ajatuksella. Parempaa sivua Suomeksi ei taida akvaarionkypsytyksestä löytyä. Kalojen hyvinvointihan tässä kuitenkin on pääasia. Keskiverto akvaariokaupasta tuskin saa lähimainkaan näin perusteellista tietoa - valitettavasti.

Perusperiaatteena akvaarionkypsytyksessä on, että vettä ei vaihdeta altaan kypsyessä. Mikäli vettä joudutaan kesken kypsymisen vaihtamaan, on se yleensä seuraus jostain kypsymiseen/vesiarvoihin liittyvästä ongelmasta, jotka hidastavat kypsymistä.

Altaan voi kypsyttää esim. seuraavalla tavalla:

1. Lisätään altaan veteen ammoniumia, jolloin siitä energiansa saaville hyödyllisille Nitrosomonas sekä muutamille muiden sukujen typpibakteereille luodaan otolliset olosuhteet lisääntyä ja muodostaa vakaa sekä vahva kanta akvaarion suodattimiin ja muille akvaariossa oleville pinnoille. Nämä bakteerit "hapettavat" ammoniumin (NH4+) nitrIItiksi (NO2-), joka on nitrifikaation "ensimmäinen vaihe eli nitritaatio". Hyviä bakteerilähteitä ovat juuri mainitsemasi multa sekä kypsynyt suodatin. Kypsyneen suodattimen liete lienee näistä varmasti paras, mutta sitä on viisainta käyttää vain, kun tiedät ettei altaassasi, josta suodatin on otettu, ole mitään muhivaa tautia. Hyväksi koettu tapa siirtää näitä valmiin suodattimen bakteereita toiseen, on huuhdella ja puristella kypsynyttä suodatinpatruunaa erillisessä astiassa muutamassa litrassa altaan vettä ja kaataa tämä vesi lietteineen ja bakteereineen uuteen suodattimeen ja altaaseen.

Hyviä ammoniumin lähteitä ovat juuri mainitsemasi ammoniumkloridi (eli salmiakki) tai hirvensarvisuola, mutta paras/helpoin on mielestäni 10% ammoniakkiliuos. 10% liuosta on helppo lisätä altaaseen lääkeruiskulla, mutta ennenkaikkea lisättävä määrä ja lopullinen veden ammoniumpitoisuus on helppo laskea. Ei sillä, että noissa suoloissa jotain vikaa olisi. Hyvinhän nekin tietenkin toimivat, kunhan tietää vain annostelun.

Sopiva määrä ammoniumia vedessä kypsytyksen alussa on mielestäni 2-5mg/l. Yli tuon 5mg/l:n en kehottaisi menemään. Perustelen tämän sillä, että tällöin veden pH nousee helposti liian korkeaksi bakteereille, jota ei huomioda tuossa alkuperäisessä Tom Griffinin "fishless cycle" -ohjeessa lainkaan. Nitrosomonas bakteerien pH optimi on 7.5-8.6 ja lämpötila noin 30C.

Lisättävän ammoniakkiliuoksen määrän voi laskea seuraavasti:

Altaan tod. vesimäärä [l] x 1000 (muutetaan litrat millilitroiksi) x lisättävä ammonium pitoisuus [mg/l] x 10 (koska 10% ammoniakki-liuos) / 1000000 = lisättävä ammoniakki määrä millilitroina

Eli esim. 400 litraan vettä, jossa on 1mg/l ammoniumia, halusin 3mg/l:aa ammoniumia.

400 x 1000 x (3mg/l-1mg/l) x 10 / 1000000
= 8 ml 10% -ammoniakkiliuosta

2. Altaaseen voi myös laittaa kalanruokaa, kuten olit laittanutkin, joka auttaa muodostamaan hyödyllisen hajottajabakteerikannan. Varsinaisten typpibakteerien kanssa tällä kalanruoalla ei ole muuta tekemistä, kuin että siitä tulee lopuksi niiden tarvitsemaa ammoniumia sekä nitriittiä. Varsinaiset typpibakteerithan ovat aerobeja Autotropheja, joka tarkoittaa sitä että ne saavat energiansa ainoastaan epäorgaanisista yhdisteistä (kuten ammonium ja nitriitti) ja hiilensä hiilidioksidista.

3. Ammoniakkiliuoksen annostelun tuohon max 5mg/l:aan jälkeen vaan odottelet antaen altaan kypsyä ja mittaat nitriittipitoisuutta (NO2-). Kun nitriittiä alkaa muodostua on se merkki kasvavasta Nitrosomonas kannasta. Tällöin siis altaan ammoniumpitoisuus alkaa laskea "hapettuen" nitriitiksi. Tämän vuoksi ammoniumia pitää lisätä hieman lisää sopivin väliajoin kulutuksen mukaan, muttei liikaa. Ammoniumtestin avulla veden ammoniumpitoisuuden voisi pitää noin 1mg/l:ssa. Ammoniakkiliuoksen ja täten myös veden ammoniumpitoisuuden lisäämistä tuohon 1mg/l pitoisuuteen jatketaan, kunnes nitriittiä ei altaassa enää ole.

4. Seuraavaksi mittaillaan edelleen nitriittipitoisuutta ja lisäillään tarvittava määrä ammoniakkiliuosta veteen, jotta Nitrosomonas ja muilla nitrifikaation "ensimmäisen vaiheen" bakteereilla on riittävä määrä energianlähteenään käyttämää ammoniumia.

5. Kun nitriittipitoisuus kääntyy laskuun ensin saavuttaen huippuarvonsa, alkaa nitrifikaation "toinen vaihe eli nitrataatio" eli nitrIItin (NO2-) nitrAAtiksi (NO3-) "hapettaminen" Nitrobacter ja muutaman muun bakteeri suvun lajien toimesta. Tämä on hyvä asia ja merkki molempien hyödyllisten bakteerikantojen muodostumisesta.

6. Nitriittipitoisuuden laskettua nollaan on allas kypsä. Tällöin altaan vedessä on tyypillisesti suuri pitoisuus nitrAAttia (NO3-), joka poistetaan suurilla vedenvaihdoilla. Itse vaihtaisin altaan veden lähes kokonaan muutaman kerran ennen kalojen tuontia altaaseen.

7. Ennen kalojen tuontia altaaseen, voidaan vielä altaan kypsyys tarkistaa lisäämällä altaan veteen vaikka 0,5-1mg/l pitoisuus ammoniumia. Nopeutta, jolla kypsytyksessä muodostettu nitrifikaationbakteeristo "hapettaa" ammoniumin nitriitin kautta nitraatiksi tarkkaillaan, josta päätellään altaan kypsyys. Tuohon ei pitäisi mennä yli vuorokautta.

Toivottavasti tästä on sinulle jotain hyötyä ja saat altaasi perusteelisesti kypsytettyä.

Pari hyvää linkkiä.

http://www.wallaquariums.com/cycling.htm
http://www.fishdoc.co.uk/filtration/nitrification.htm

[Peetu XD]

No joo, tuntuu nyt "hieman" minulle liian monimutkaiselta nuo ammoniakkiliuos "temput". Ajattelin että voisinkohan kenties käyttää vain hirvensarvisuolaa kypsyttämiseen? Sitten pitäisi vielä tietää että laitanko sitä kuinka paljon ja tarvitseeko sitä lisätä kuinka usein! No, täytyy jäädä vielä odotella hieman teiltä viisaammilta neuvoja! Jos vaan joku osaa auttaa tuon hirvensarvisuolan kanssa.

Niin ja vielä että pitäisikö sinne sitten laittaa sitä kalanruokaa? Ja jos pitää niin kuinka usein? Kuinkahan kauan kypsytys suurinpiirtein kestää? Neuvot ovat tervetulleita!

[111na]

Jos vaan joku osaa auttaa tuon hirvensarvisuolan kanssa.

Tarjoamani linkki edellä vei mm. seuraavaan, josta edelleen löytyy vastaus helposti. Taas vaihteeksi kypsytyksestä

Altaassasi on prosessi jo alkanut ja ammoniumlisäyksen jälkeen sinun kannattaa lueskella näitä tarjottuja juttuja edelleen. Samaten jutusta Paljonko hirvensarvensuolaa voisit lukea vähintään ensimmäisen sivun ja edelleen kuten sanottu, uudestaan aquahoidon sivun. Biologisesta suodatuksesta kannattaa myös lukea tässä vaiheessa. Minkalainen on suodatin akvaariossasi?

[MiSt]

No joo, tuntuu nyt "hieman" minulle liian monimutkaiselta nuo ammoniakkiliuos "temput".

Ei ole tarkoitukseni jänkätä, mutta ei siinä mitään sen monimutkaisempaa ole, kunhan vaan asennoidut asiaan niin. Samasta paikasta, eli apteekista, kun nuo aineet hankitaan kuitenkin. 1-2ml lääkeruiskun saa muutamalla kymmenellä sentillä, jolla tarkka annostelu onnistuu.

Jos tuo laskenta tökkii, niin yritän tässä sitten laskea lisäyksen sinulle valmiiksi. Oletan, että altaassasi on todellisuudessa 200 litraa vettä:

V = 200l
Ammoniakkiliuoksen vahvuus = 10%
Ammoniumpitoisuuden lisäys = 4mg/l

=> 200 x 1000 x 4 x 10 / 1000000
Ja supistettuna => 2 x 4 = 8 ml 10% ammoniakkiliuosta

Homma ei siis ole vaikeaa.

Ajattelin että voisinkohan kenties käyttää vain hirvensarvisuolaa kypsyttämiseen?

Tottakai voit. Sama ammonium siitäkin tulee. Tärkeintä nyt on vaan saada sitä ammoniumia sinne altaaseen.

Sitten pitäisi vielä tietää että laitanko sitä kuinka paljon ja tarvitseeko sitä lisätä kuinka usein!

Vastauksen annosteluun löydät "haku" -toiminnolla. Palstalla on asiaa käsitelty ueaan kertaan. Myös Jukka Järven sivuilla on annosteluohje hirvensarvisuolalle annettu:

Hirvensarvisuolaa voi löytää sekatavarakauppojen maustehyllystäkin. Ammoniumin pitoisuudeksi veteen pitää saada noin 5 mg/l. Hirvensarvensuolaa laitetaan silloin 1,35 grammaa sataa litraa kohden eli noin 1/3 teelusikallista.

Niin ja vielä että pitäisikö sinne sitten laittaa sitä kalanruokaa? Ja jos pitää niin kuinka usein?

Laita vaan. Pari hyppysellistä on ihan hyvä määrä. Kuinka usein on vaikea sanoa, mutta näät sen varmaan siitä, kun kalanruoka alkaa kadota sitä hajottavien bakteerien toimesta.

Kuinkahan kauan kypsytys suurinpiirtein kestää?

Yleensä uuden altaan kypsytykseen menee +/- kolme viikkoa. Maltti on kypsytyksessä valttia!

[111na]

Perusperiaatteena akvaarionkypsytyksessä on, että vettä ei vaihdeta altaan kypsyessä. Mikäli vettä joudutaan kesken kypsymisen vaihtamaan, on se yleensä seuraus jostain kypsymiseen/vesiarvoihin liittyvästä ongelmasta, jotka hidastavat kypsymistä.

Hyvin sanottu. Myös 'pilviin' kohonneet arvot ja siitä seurannut vedenvaihto sinällään aiheuttaa turhaa työtä ja on järjetöntä ammoniuminlisäystä.

Tämän vuoksi ammoniumia pitää lisätä hieman lisää sopivin väliajoin kulutuksen mukaan, muttei liikaa. Ammoniumtestin avulla veden ammoniumpitoisuuden voisi pitää noin 1mg/l:ssa. Ammoniakkiliuoksen ja täten myös veden ammoniumpitoisuuden lisäämistä tuohon 1mg/l pitoisuuteen jatketaan, kunnes nitriittiä ei altaassa enää ole.

Kun nitraattikin on alkanut hyvin nousta, voisi ammoniumia jo lisätä vaikka joka päivä tuolla lailla. Useasti päivässä ei oikein toimi, vaan se tuo liikaa ammoniumia (nitriittiä, nitraattia) altaaseen jokaista päivää kohden.

Kyse pitäisi olla enemmän määrästä aikaa kohden: kaikki mitä sinne laitetaan, pyrkii myös hapettumaan (bakteerien toimesta) nitraatiksi asti. Tätä prosessia ei käytännössä voi puskea ammoniumilla nopeammaksi. Kyse on elävistä eliöistä, jotka tekevät työn ja riittää kun niitten elinedellytykset ovat hyvät ja siinä pitäisi huomioida myös nitriitin määrä.

Jos liian usein ammoniumia mittaamalla tarkistaa ja täyttää sen "vajeen", voidaan päästä helposti ylimääräisen vedenvaihdon tilanteeseen. Siksi nitriitin tarkkailun pitäisi olla prosessin kulmakivi. Toisin sanoen pidän ammoniumtestiä yleensä jopa turhana.

Käytännössä:

Nitriitin mukaan annosteltaessa toimitaan siten, että kun nitriitti on korkealla, odotetaan. Vastaavasti kun nitriitti on laskusuunnassa, lisätään ammoniumia. Jatkuvasti säännöllisesti lisätään tietenkin pikkuruisen jauhettua kalanruokaa, josta syntyy myös ammoniumia luonnollista tietä.

Toimivat rajat nitriitille (tähän toimintamalliin) voivat olla esimerkiksi 5-10mg/l, jotka voidaan ilman huolta myös ylittää. Jos mukana ovat kierteissarvikotilot ja kasvit, pitäytyisin kuitenkin suunnilleen noissa.

Lopuksi huomataan että nitriitti menee nollaan nopeasti ja kun typpibakteerit popsivat noin 1mg/l annettua ammoniumia vuorokautta kohden kokonaan nitraatiksi asti, on valmista isollekin kalastolle. Tärkeää on nähdä nitriitin todella saavuttavan nollan 'itsestään', eikä erehtyä päättelemään vaikkapa näin: "Kun nitriitti on nyt laskenut kolmessa päivässä arvosta viisitoista viiteen, vaihdanpa nyt veden ja tuon kalat." Ei, ei, ei! Ei toimi.

Hirvensarvensuolalla ja salmiakilla riittävän tarkka annostus on 1/4 - 1/3 tl / 100 litraa, joka tuottaa siinä ~3-5 mg/l pitoisuuden ammoniumia veteen.

[MiSt]

Hyvin sanottu. Myös 'pilviin' kohonneet arvot ja siitä seurannut vedenvaihto sinällään aiheuttaa turhaa työtä ja on järjetöntä ammoniuminlisäystä.

Kiitos! Näinhän tuo pitäisi mennä.

Tämän vuoksi ammoniumia pitää lisätä hieman lisää sopivin väliajoin kulutuksen mukaan, muttei liikaa. Ammoniumtestin avulla veden ammoniumpitoisuuden voisi pitää noin 1mg/l:ssa. Ammoniakkiliuoksen ja täten myös veden ammoniumpitoisuuden lisäämistä tuohon 1mg/l pitoisuuteen jatketaan, kunnes nitriittiä ei altaassa enää ole.

Kun nitraattikin on alkanut hyvin nousta, voisi ammoniumia jo lisätä vaikka joka päivä tuolla lailla. Useasti päivässä ei oikein toimi, vaan se tuo liikaa ammoniumia (nitriittiä, nitraattia) altaaseen jokaista päivää kohden.

Kyse pitäisi olla enemmän määrästä aikaa kohden: kaikki mitä sinne laitetaan, pyrkii myös hapettumaan (bakteerien toimesta) nitraatiksi asti. Tätä prosessia ei käytännössä voi puskea ammoniumilla nopeammaksi. Kyse on elävistä eliöistä, jotka tekevät työn ja riittää kun niitten elinedellytykset ovat hyvät ja siinä pitäisi huomioida myös nitriitin määrä.

Tunnumme olevan tästä käytännössä suhteellisen samaa mieltä, mutta periaatteessa hieman erimieltä tms. - tai sitten aidat ja sen seipäät näyttävät erehdyksessä samanlaisilta. Hehe Ylläoleva antamani ohje pitää ammoniumpitoisuus noin 1mg/l:ssa tähtää siis Nitrosomonas kannan ylläpitämiseen ja on ehkä hieman yksinkertaistettu. Tuolla pitoisuuden pitämisellä 1mg/l:ssa tarkoitan siis sen olevan >0mg/l, mutta <1mg/l, joka voidaan todeta vain sitä mittaamalla ja ammoniumpitoisuutta todetun kulutuksen perusteella lisäämällä. Jos aivan tarkkoja ollaan, parasta varmaan olisi, jos ammoniumpitoisuus "pidettäisiin" matalimmillaan, mutta muodostetulle Nitrosomonas kannalle riittävänä, juuri nitriitin kääntyessä laskuun ja pitoisuutta lisättäisiin liukuvasti hieman Nitrobacter kannan kasvaessa. Tavallaan siis nitriitin määrää kontrolloimalla, mutta ei kuitenkaan antamalla ammoniumin olla niin pitkään nollassa, kunnes nitriitti kääntyy laskuun. Mielestäni ei ole järkeä muodostaa vahvaa Nitrosomonas kantaa, jota sitten näännytetään, johon tuo "nitriitinkontrollointisi" ymmärtääkseni auttamatta johtaa. Mielestäni on siis parasta kontrolloida nitriitin lähdettä eli ammoniumia, joka vielä pystytään tekemään. Koko ajan syntyvän ja poistuvan nitriitin pitoisuutta on varsin mahdotonta kontrolloida, ilman Nitrosomonas kannan näännyttämistä.

Yksi syy panikointeihin kypsytyksessä on varmasti mielestäni typerä Tetran nitriittitesti, jonka korkein antama väri on pitoisuudelle 3,3-33mg/l nitriittiä. Ilman laimentamista noinkin karkeaskaalaisella testillä ei juuri huomaa nitriittipitoisuuden laskua vaikka 20mg/l:sta 10mg/l:aan, jolloin helposti luullaan kypsymisen pysähtyneen.

Jos liian usein ammoniumia mittaamalla tarkistaa ja täyttää sen "vajeen", voidaan päästä helposti ylimääräisen vedenvaihdon tilanteeseen.

Varmasti voi ollakin totta! Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että Nitrobacter kannan pitää olla tavallaan tuon 2,6 kertaa Nitrosomonas kantaa nopeampi "hapettamaan" nitriitti nitraatiksi, kuin Nitrosomonas kannan ammoniumin "hapettaminen" nitriitiksi! Tämä nopeus on kuitenkin vain näennäistä, koska nitriitti-ionin moolimassa on ammonium-ionin moolimassaa tuon 2,6 kertaa raskaampi. Mikäli ammoniumia pidetään nollassa ja odotetaan nitriitin putoamista nollaan, ei se kerro vielä tarpeeksi Nitrobacter kannan vahvuudesta suhteessa Nitrosomonas kantaan. Nitriitinhän pitääkin pudota suhteessa ammoniumia 2,6x nopeammin, jos bakteerikannat tarvitsevat/käyttävät yhtä paljon energialähteitään. Siihen en ota kantaa, kummasta prosessista saadaan suhteessa enemmän energiaa, koska tätä en tiedä tai yksinkertaisesti muista, jos/kun se koulussa käytiin läpi. Toisaalta pitää myös huomioida, ettei kaikki ammonium muutu nitriitiksi yhdellä kertaa, vaan nitriittiä muodostuu niin kauan, kuin ammoniumia riittää ja/tai syntyy. Näin nitriittiä on koko ajan suhteessa vähemmän verrattuna huippuarvostaan laskevaan ammoniumpitoisuuteen.

Siksi nitriitin tarkkailun pitäisi olla prosessin kulmakivi. Toisin sanoen pidän ammoniumtestiä yleensä jopa turhana.

Pelkällä nitriittitestilläkin pärjää. Kypsyttämisen kannalta tärkein tapahtumahan on nitriittipitoisuuden kääntyminen laskuun.

Jatkuvasti säännöllisesti lisätään tietenkin pikkuruisen jauhettua kalanruokaa, josta syntyy myös ammoniumia luonnollista tietä.

Mielestäni tuo kalanruoan jatkuva lisääminen ei ole välttämätöntä. Miksi ammoniumia ei voitaisi lisätä tunnettuja määriä mieluummin ammoniakkiliuoksena? Kalanruoan muuttumisnopeutta lopulta ammoniumiksi on niin ikään vaikea kontrolloida. On toki hyvä, että altaaseen muodostuu vahva hajottajabakteeristo, mutta itse en käyttäisi kalanruokaa pääasiallisena ammoniuminlähteenä. Hajottajabakteeristohan kasvaa paljon nopeammin, kuin nitrifikaatiobakteeristo. Hyvä puoli kalanruoassa on toki sen jatkuva muuttuminen bakteerien toimesta ammoniumiksi, mikäli tämän halutaan tapahtuvan.

Toimivat rajat nitriitille (tähän toimintamalliin) voivat olla esimerkiksi 5-10mg/l, jotka voidaan ilman huolta myös ylittää.

Joka pitoisuus kuitenkin syntyy noin 2-4mg/l:sta ammoniumia. Varmasti toimiva toimintamalli, mutta hieman ristiriidassa lisättävän ammoniumin suhteen.

...Tärkeää on nähdä nitriitin todella saavuttavan nollan 'itsestään', eikä erehtyä päättelemään vaikkapa näin: "Kun nitriitti on nyt laskenut kolmessa päivässä arvosta viisitoista viiteen, vaihdanpa nyt veden ja tuon kalat." Ei, ei, ei! Ei toimi.

Nyt en kyllä ymmärrä, että miksi näin ei voida tehdä? Eikö tuo nyt juuri tarkoita sitä, että Nitrobacter kanta on "hapettanut" kolmessa päivässä lähes 4mg/l määrän ammoniumia nitraatiksi. Antamasi esimerkki sopii kyllä mielestäni hyvin ohjearvoon, jossa 1mg/l ammoniumia "hapettuu" kokonaan nitriitiksi per päivä.? Ainoa syy joka tulee mieleeni, minkä takia kyseinen tilanne ei ole riittävä kaloille, olisi todennäköisesti juuri ammoniumin pitkään nollassa pito ja Nitrosomonas kannan taantuminen, joka voisi johtaa viiveellä myös osittaiseen Nitrobacter kannan taantumaan.

Mielenkiintoisia juttuja nämä bakteerit ja kypsyttely.

[111na]

Jos aivan tarkkoja ollaan, parasta varmaan olisi, jos ammoniumpitoisuus "pidettäisiin" matalimmillaan, mutta muodostetulle Nitrosomonas kannalle riittävänä, juuri nitriitin kääntyessä laskuun ja pitoisuutta lisättäisiin liukuvasti hieman Nitrobacter kannan kasvaessa.

Aivan kyllä periaatteessa ja käytännössäkin tämä juuri tulee tehtyä noin sillä nitriitin kontrolloinnin menetelmällä luonnostaan. Eli siis ammoniumin annostelu kasvaa sitä mukaa kun nitrifikaatio kehittyy.

Tavallaan siis nitriitin määrää kontrolloimalla, mutta ei kuitenkaan antamalla ammoniumin olla niin pitkään nollassa, kunnes nitriitti kääntyy laskuun.

Juuri se pieni kalaruoka on tärkeä laittaa säännöllisesti, jopa päivittäin. Mitään nääntymistä ei tapahdu ja sen voi todentaa, jos ei usko, lisäämällä ammoniumia viikonkin "ammonium nolla" (se on vain testissä nolla) tilanteen jälkeen: edelleen se muuntuu erinomaisen nopeasti nitriitiksi. Sitäpaitsi annostelu tihenee loppua kohti tuolla menetelmällä(ni) ja itse kukin voi todeta ettei lisätty ammonium todellakaan pysy kuin hetken vedessä, joten se nälkiinnyttämisestä. (Uskomisesta: Minulle riittää omien ja seuraamieni kypsytysten summa.)

...Tärkeää on nähdä nitriitin todella saavuttavan nollan 'itsestään', eikä erehtyä päättelemään vaikkapa näin: "Kun nitriitti on nyt laskenut kolmessa päivässä arvosta viisitoista viiteen, vaihdanpa nyt veden ja tuon kalat." Ei, ei, ei! Ei toimi.

Nyt en kyllä ymmärrä, että miksi näin ei voida tehdä? Eikö tuo nyt juuri tarkoita sitä, että Nitrobacter kanta on "hapettanut" kolmessa päivässä lähes 4mg/l määrän ammoniumia nitraatiksi.

Tarkoittaa, mutta olen huomannut että kun kypsytys on meneillään, niin 3-7mg/l nitriitin pitoisuudessa lasku oli (siis: voi olla) nopeampaa kuin siitä alaspäin. On hyvä pitää nitriittiä kohollaan kypsytyksen loppuvaiheillakin >~5mg/l, kunnes se menee suorastaan "väkisin" nollaan. Taikka siis juuri kuten edellä sanoin, siinä tietyssä ajassa tíetty määrä oikeasti nollaan.

Sehän se kaloillekin on tärkeintä ja tuskin näitä bakteerien oikkuja liian hyvin tunnetaan että voitaisiin pelkästään olettamalla kehittää uusia sääntöjä. Tosiaan, kerrottu kokemus oli toinen omakohtainen melkeinpä samasta aiheesta. Ensimmäisellä kerralla jouduin nitriitti- ja vedenvaihtokierteeseen kalojen kanssa, kun välittömästi tehtyäni nopean nitriitinalenemishavainnon, vaihdoin veden ja lähdin hakemaan kalat. Hanaveden kloramiininkin takia on oltava reserviä kypsyydessä. (Ensin kerrotussa hidastumisessa alhaisissa pitoisuuksissa kloramiini oli eliminoitu.)

Mielenkiintoista juu.
Mainiota että ymmärrämme toisiamme.

[MiSt]

...Tärkeää on nähdä nitriitin todella saavuttavan nollan 'itsestään', eikä erehtyä päättelemään vaikkapa näin: "Kun nitriitti on nyt laskenut kolmessa päivässä arvosta viisitoista viiteen, vaihdanpa nyt veden ja tuon kalat." Ei, ei, ei! Ei toimi.

Nyt en kyllä ymmärrä, että miksi näin ei voida tehdä? Eikö tuo nyt juuri tarkoita sitä, että Nitrobacter kanta on "hapettanut" kolmessa päivässä lähes 4mg/l määrän ammoniumia nitraatiksi. Antamasi esimerkki sopii kyllä mielestäni hyvin ohjearvoon, jossa 1mg/l ammoniumia "hapettuu" kokonaan nitriitiksi per päivä.? Ainoa syy joka tulee mieleeni, minkä takia kyseinen tilanne ei ole riittävä kaloille, olisi todennäköisesti juuri ammoniumin pitkään nollassa pito ja Nitrosomonas kannan taantuminen, joka voisi johtaa viiveellä myös osittaiseen Nitrobacter kannan taantumaan.

Pieni huolimattomuusvirhe eksyi tuohon alleviivattuun pätkään . Pitäisi olla: "Eikö tuo nyt juuri tarkoita sitä, että Nitrobacter kanta on "hapettanut" kolmessa päivässä lähes 4mg/l:aa ammoniumia vastaavan määrän nitriittiä nitraatiksi. Antamasi esimerkki sopii kyllä mielestäni hyvin ohjearvoon, jossa 1mg/l ammoniumia "hapettuu" kokonaan nitraatiksi per päivä.?

[111na]

Olet oikeassa, mutta kuitenkin periaatteena että nitriitti poistuu täydelleen ja itsestään ilman vedenvaihtoja pidän hyvin tärkeänä havaita, ettei vain tulisi yllätyksiä.