Pentin pönttö
Lähetetty: 15:02, 20.03.2017
Hei!
Tämä akvaariopäiväkirja kertoo Pentti-taistelukalan elämästä Espoolaisessa lähiössä. Ajattelin ruveta pitämään tätä täällä, niin onpahan jossain ylhäällä aina uusimmat vesiarvot, ja toki tuosta akvaariosta on muutenkin kiva höpötellä
Aloitin akvaarioharrastamisen lapsena, olisinkohan ollut 11-vuotias. Silloinen akva oli varsin pieni, muistaakseni 40-litrainen. Siellä asui milloin vähän ketäkin, mutta akvaarion kokoon nähden kalasto oli pielessä, ja muutamia yksinäisiäkin parvikaloja siellä joskus eli, kavereilta saatuja. En tuota akvaariota jynssännyt mitenkään kovin suurella innolla, välillä se oli useammankin kuukauden putsaamatta, ja seinät olivät ihan levättyneet. Vesitesteistä tai vastaavista en tiennyt mitään, vedenparannusainetta sentään käytin vettä vaihtaessani. Kummallisinta kyllä, kalat elivät PITKÄÄN tuosta ö-luokan arvoisesta hoitosuorituksesta huolimatta. Kasvitkin suorastaan kukoistivat, erityisesti yhteen juurakkoon kiinnitetty sammal, vai olisiko ollut jaavansaniainen. Lopulta kyllästyin ja myin akvaarion tuttavalleni. Lemmikeiksi vaihtuivat gerbiilit, joita oli ainakin kolme eri satsia. Niiden jälkeen, lukioikäisestä eteenpäin, olin ilman lemmikkejä, kunnes viime syksynä akvaario alkoi taas kiinnostaa. Tein huomattavasti perusteellisempaa pohjatyötä kuin ekan akvaarion kohdalla, ja vaikka tiesin noin satalitraisen olevan "helpompi" aloittelijalle, tilanpuute määräsi pöntölle lääniksi 55 litraa.
Siinä se sitten aikansa kypsyi, ja sinne muutti Pentti. Tammikuussa Pentille kaveriksi hankittiin juovaperhosnuoliaistyttö Tarja. (Eh, näin Suomen satavuotisuuden kunniaksi piti nimetä nuoliainen Tarjaksi, kun sillä oli jo puolisona Pentti.) Aluksi kaikki meni hyvin - kunnes aivan yllättäen jouduimme muuttamaan. Jos olisin tiennyt muutosta ennen akvaarion hankkimista, en missään tapauksessa olisi ostanut sitä ennen uutta kämppää, mutta näin se elämä heitteli.
Muuttorumba oli melkoinen, kiirettä piti valtavasti eikä akvaarion hoidolle ollut yhtä paljon aikaa kuin normitilanteessa. Kaiken lisäksi juuri ennen muuttoa huomasin akvaarion etulasia vasten olevassa hiekassa jotain sinertävää - sinilevä, perhana. Homma siis ns. kusi täysin. No, kalat karanteerikippoon, akvaario täysin tyhjäksi (jessus sitä sinilevän hajua), muutto uuteen osoitteeseen, tehovesipesu altaalle, levät pois seinistä (niitä ei paljon ollut, tavallisesti skrabaan seiniä vähintään joka toinen päivä. Pikakypsytys uudelle altaalle Akvaariokeskuksen ohjein (tässä vaiheessa meistä tuli jokaviikkoisia asiakkaita, muistavat jo ulkoa meidän aiemmat vesiarvot, kun uusia käymme mittauttamassa
).
No, uusi tankki pystyyn, kasveilla ei ollut niin väliä, kunhan vaan saisi siitä jotenkin elettävän oloisen. Eläviä bakteereita lisättiin useamman kerran, pohja lannoitettiin, typpikierto yritettiin saada mahdollisimman pian toimimaan. Karanteeripytty ei ollut kovinkaan elinkelpoinen - Tarja löytyi muuttoa seuraavana aamuna kuolleena. Siinä vaiheessa päätimme ottaa tietoisen riskin ja heittää Pentin altaaseen.
Siitä alkoi Pentin eväongelmat. Ilmeisesti jokin bakteeri oli muuttostressin yhteydessä iskenyt, ja Penan pyrstöevä suli viisi kertaa putkeen. Myxazinillä se aina parani, mutta heti kuurin jälkeen ongelma tuli takaisin. Vesiarvot olivat tällä vaiheessa Akvaariokeskuksen mittausten mukaan melko hyvät (kävimme jopa kahdesti viikossa mittauttamassa). Elävää bakua lisättiin uudestaan. Suodatinta ei muuton jälkeen ole vielä pesty kertaakaan, jotta jos siellä yhä asuisi joitakin hyviä bakteereja, ei koko kantaa tahtoisi tuhota. Kun Pentin pyrstö suli viidennen kerran, totesimme, että Myxazin toimii vain ns. ulkoisena parantaja, mutta eväruton syy on löydyttävä jostain muualta. Siksi radikaali lääkemuutos Tetran Goldfish Goldmediin. Parantuminen alkoi silmissä, ja nyt Penan pyrstö näyttää jo paremmalta kuin koskaan aiemmin. Toivon niiiiin sydämestäni, ettei pyrstöongelma enää palaisi!
Kirjoittelen myöhemmin lisää Pentistä ja Pentin pöntöstä, tässä vain lyhyt aloitus. Ja lopuksi vielä kuva itse herrasta:
Tämä akvaariopäiväkirja kertoo Pentti-taistelukalan elämästä Espoolaisessa lähiössä. Ajattelin ruveta pitämään tätä täällä, niin onpahan jossain ylhäällä aina uusimmat vesiarvot, ja toki tuosta akvaariosta on muutenkin kiva höpötellä
Aloitin akvaarioharrastamisen lapsena, olisinkohan ollut 11-vuotias. Silloinen akva oli varsin pieni, muistaakseni 40-litrainen. Siellä asui milloin vähän ketäkin, mutta akvaarion kokoon nähden kalasto oli pielessä, ja muutamia yksinäisiäkin parvikaloja siellä joskus eli, kavereilta saatuja. En tuota akvaariota jynssännyt mitenkään kovin suurella innolla, välillä se oli useammankin kuukauden putsaamatta, ja seinät olivät ihan levättyneet. Vesitesteistä tai vastaavista en tiennyt mitään, vedenparannusainetta sentään käytin vettä vaihtaessani. Kummallisinta kyllä, kalat elivät PITKÄÄN tuosta ö-luokan arvoisesta hoitosuorituksesta huolimatta. Kasvitkin suorastaan kukoistivat, erityisesti yhteen juurakkoon kiinnitetty sammal, vai olisiko ollut jaavansaniainen. Lopulta kyllästyin ja myin akvaarion tuttavalleni. Lemmikeiksi vaihtuivat gerbiilit, joita oli ainakin kolme eri satsia. Niiden jälkeen, lukioikäisestä eteenpäin, olin ilman lemmikkejä, kunnes viime syksynä akvaario alkoi taas kiinnostaa. Tein huomattavasti perusteellisempaa pohjatyötä kuin ekan akvaarion kohdalla, ja vaikka tiesin noin satalitraisen olevan "helpompi" aloittelijalle, tilanpuute määräsi pöntölle lääniksi 55 litraa.
Siinä se sitten aikansa kypsyi, ja sinne muutti Pentti. Tammikuussa Pentille kaveriksi hankittiin juovaperhosnuoliaistyttö Tarja. (Eh, näin Suomen satavuotisuuden kunniaksi piti nimetä nuoliainen Tarjaksi, kun sillä oli jo puolisona Pentti.) Aluksi kaikki meni hyvin - kunnes aivan yllättäen jouduimme muuttamaan. Jos olisin tiennyt muutosta ennen akvaarion hankkimista, en missään tapauksessa olisi ostanut sitä ennen uutta kämppää, mutta näin se elämä heitteli.
Muuttorumba oli melkoinen, kiirettä piti valtavasti eikä akvaarion hoidolle ollut yhtä paljon aikaa kuin normitilanteessa. Kaiken lisäksi juuri ennen muuttoa huomasin akvaarion etulasia vasten olevassa hiekassa jotain sinertävää - sinilevä, perhana. Homma siis ns. kusi täysin. No, kalat karanteerikippoon, akvaario täysin tyhjäksi (jessus sitä sinilevän hajua), muutto uuteen osoitteeseen, tehovesipesu altaalle, levät pois seinistä (niitä ei paljon ollut, tavallisesti skrabaan seiniä vähintään joka toinen päivä. Pikakypsytys uudelle altaalle Akvaariokeskuksen ohjein (tässä vaiheessa meistä tuli jokaviikkoisia asiakkaita, muistavat jo ulkoa meidän aiemmat vesiarvot, kun uusia käymme mittauttamassa
).No, uusi tankki pystyyn, kasveilla ei ollut niin väliä, kunhan vaan saisi siitä jotenkin elettävän oloisen. Eläviä bakteereita lisättiin useamman kerran, pohja lannoitettiin, typpikierto yritettiin saada mahdollisimman pian toimimaan. Karanteeripytty ei ollut kovinkaan elinkelpoinen - Tarja löytyi muuttoa seuraavana aamuna kuolleena. Siinä vaiheessa päätimme ottaa tietoisen riskin ja heittää Pentin altaaseen.
Siitä alkoi Pentin eväongelmat. Ilmeisesti jokin bakteeri oli muuttostressin yhteydessä iskenyt, ja Penan pyrstöevä suli viisi kertaa putkeen. Myxazinillä se aina parani, mutta heti kuurin jälkeen ongelma tuli takaisin. Vesiarvot olivat tällä vaiheessa Akvaariokeskuksen mittausten mukaan melko hyvät (kävimme jopa kahdesti viikossa mittauttamassa). Elävää bakua lisättiin uudestaan. Suodatinta ei muuton jälkeen ole vielä pesty kertaakaan, jotta jos siellä yhä asuisi joitakin hyviä bakteereja, ei koko kantaa tahtoisi tuhota. Kun Pentin pyrstö suli viidennen kerran, totesimme, että Myxazin toimii vain ns. ulkoisena parantaja, mutta eväruton syy on löydyttävä jostain muualta. Siksi radikaali lääkemuutos Tetran Goldfish Goldmediin. Parantuminen alkoi silmissä, ja nyt Penan pyrstö näyttää jo paremmalta kuin koskaan aiemmin. Toivon niiiiin sydämestäni, ettei pyrstöongelma enää palaisi!
Kirjoittelen myöhemmin lisää Pentistä ja Pentin pöntöstä, tässä vain lyhyt aloitus. Ja lopuksi vielä kuva itse herrasta:
Itse juuri tässä päivätyöni lomassa (toimin yksityisopettajana) vuolin keitin, vuolin ja hioin yhden oksankarahkan lisää, ihan hienokin siitä tuli, äskeinen oppilaskin ihaili