Taas on pientä edistymistä tapahtunut. Sain hommattua sopivan tiivisteen ostamalla eräästä sekatavarakaupasta o-rengaslajitelman, josta löytyi sopiva o-rengas. Itse asiassa sieltä löytyy kaikkiin näkemiini suodatinten tiivisteisiin sopiva varaosa, paitsi Proffa2:n priming tiivisteen korvaajaa ei löydy. Aika paljon halvemmaksi tulee ostaa tuollainen lajitelma, kuin yksittäisiä tiivisteitä... Lyhyen testin perusteella tiivisteen vaihto myös tepsi, mutta testi oli niin lyhyt, etten voi ihan varma vielä olla. Pitää joku ilta pistää se suodatin vatiin ja pitää päällä pidemmän aikaa, niin näkee pitääkö se oikeasti.
Askartelin alumiinista kurkku/kesäkurpitsa/vastaava -telineen. Eihän alumiini ole vaarallista akvaariossa? Tällainen tuli.
Laitoin myös oksankarahkat uppoamaan. Toivottavasti uppoavat nopeasti. Lienevät luumupuuta. Täytyy katsoa tuleeko noista oikeasti kivan näköisiä, vai pitääkö hommata vaan pelkkiä valtavia (ja kalliita) kantoja... Tämän näköisiä.
Molemmissa kuvissa vesi on vähän sumeaa, koska hiekkaa vähän pöyhittiin juuri ennen kuvan ottamista. Enää ei ihan älyttömästi pöllyä... Käynnissä oli myös suodatintestejä vielä, niin letkuja on hieman tavallista enemmän ja väärissä paikoissa.
Jospa kirjoittaisin vihdoin jotain kalastosuunnitelmista... Akvaarion edelliseltä omistajalta tuli mukana yhdeksän (muistaakseni) kultajuovaseisojatetraa ja kuujuovapleko (en muista L-numeroa), jotka ovat tällä hetkellä tyttöystävän 250 litraisessa.
Kultajuovaseisojatetrat olivat vähän arkoja, joten hommasin niitä lisää 12 kpl, joista tosin yksi kuoli, kun oli hypännyt akklimaatiolootasta ulos (pienen pienestä raosta kannessa), kun kukaan ei ollut valvomassa (kauppareissu). Nyt niitä on 20 kpl. Ja ovat varsin rohkeita ja ahnaita. Pitää myös ruokkia säännöllisesti, etteivät ala syömään kasveja. Kurkku ja kesäkurpitsa tuntuvat uppoavat näihin vallan mainiosti, mutta syövät myös ihan normaaleja sekaruokiakin. Tässä kuvassa niitä muutamia. Pitää koittaa ottaa joskus parempi kuva.
Nämä punakuonoiset veijarit lienevät melko harvinaisia akvaariokaloina, joten taisi käydä säkä kun niitä löytyi kaupasta.
Kuujuovaplekosta ei nyt ole kunnon kuvaa, koska tyypilliseen plekotyyliin tykkää olla piilossa aika paljon.
Edelliselta omistajalta tuli myös joku satunnainen silakka mukana (lienee sukua noille seisojatetroille), joka oli hommattu poikasena samaan aikaan kun ne kultajuovaseisojatetrat. Tämä kaveri on kuitenkin selvästi isompi ja vähän tylsemmän näköinen. Tässä kuva. Saa tunnistaa tarkan lajin...
Kuva on hitusen sumea, koska kyseinen silakka on todella arka ja vikkeläliikkeinen. Lienee myös parvikala, koska tuntuu olevan ihan kauhuissaan jatkuvasti. Luullakseni voisi olla parasta vaan hävittää koko kala, kun se vaan piileskelee koko ajan, eikä edes syö kunnolla. Lienee raukka kovin stressaantunut yksinäisyydestään. Tämän voin myös antaa ilmaiseksi pois jollekin, jos joku uskoo pystyvänsä tarjoamaan sille mukavamman elämän. Hävitän sen siinä vaiheessa, kun muutetaan kalat tuosta tyttöystävän akvaariosta tähän minun isompaan.
Tuolta tyttöystävän akvaariosta on tarkoitus muuttaa myös yksi partamonniukkeli ja kymmenkunta helmimonnista. Muita tässä vaiheessa suunniteltuja kaloja on nelisen kappaletta haarniskamonneja, yksi topaasipleko, timanttitetroja joku parikymmentä (ehkä enemmänkin), kymmenkunta vihermonnista. Mietinnän asteella on haaremi perhoskirjoahvenia ja ehkä ottoja leväntorjuntaryhmäksi. Nämä ovat toki vasta suunnitelmia, jotka voivat muuttua. Kalaston teemana on kuitenkin nössöt ja kiltit, ei mitenkään kovin isot kalat. Mieluusti kuitenkin silti aktiiviset kalat. Kaikki kalat haluan olevan jostain päin Etelä-Amerikkaa, mutta sen tarkempaa biotooppipakotetta en viitsi alkaa asettamaan.
Akvaarion suunniteltu lämpötila on n. 26 astetta ja pH siinä vähän seiskan alapuolella ja pehmeää vettä.
Seuraavaksi varmaan tulee jotain kirjoittelua sisustusräpellyksistä ja kasveista...
Heska kirjoitti:
Ja hyttysverkkoviritelmässä ei lämmöt varmasti nouse niin kuin laseilla ja ei tarvitse putsailla laseja että nekin plussaa, itse en kyllä käytä mitään kantta ja hyvin on kalat pysynyt akvassa mutta muita lemmikkejä ei tällä hetkellä olekaan.
Joo noikin on ihan kivoja puolia. Kannet lienee tässä akvaariossa melko pakollisia, kun nuo kultajuovaseisojatetrat hyppivät kovasti säikähtäessään. Välillä kun kävelee reippaasti tyttöystävän akvaarion ohi, kuuluu melkoinen kolina kun koko parvi törmäilee pitkin seinämälaseja ja kansilaseja. Onneksi ovat nykyään tosi paljon vähemmän säikkyjä kuin ennen. Tulisi muuten pian lyttynokkaisia kaloja.