Seeprakirjoahven

[joka]

Meillä seura-akvaariossa asustelee, kuten tänne aiemminkin olen kirjoittanut, seeprakirjoahven pariskunta: Ukko-Pekka ja Ellen. Usein täällä kirjoittajat tyrmäävät seeprakirjoahvenen heti kun nimen näkee/kuulee. No, kyllähän niillä luonnetta löytyy, mutta samalla myös näköäkin. Meidän pariskunta on ollut hyvin tyytyväinen tuohon about 230 l akvarioon ja ovat muutenkin hyvin sävyisiä muille kaloille (monneja, monnisia ja mustatetraparvi). Opetteluahan noiden pitäminen on tarvinnut ja myös työtä, mutta mikäs sen parempaa. Kasvejakin voi pitää kunhan ensin neuvotellaan niiden paikat ja mitä pidetään Paksumpi ja kovempilehtiset kasvit saavat akvaariossa olla, mutta kyllä meillä karvalehtikin säilyy pohjassa kiinni, mutta niille täytyi sopia usean neuvottelun jälkeen oikea paikka Lisäksi akvaarion suursiivous tehdään melko tarkkaan 2 viikon välein, mikä on oikein hyvä veden vaihto väli. Siivousväli johtuu kutemisesta, meillä seeprat yrittävät lisääntyä aika tarkkaan juuri tuon 2 viikon välein. Kutemisvalmistelujen ja kutemisen, sekä munavaiheen aikana kaikki on ihan yhtä rauhallista kuin muulloinkin, tosin 2 päivää kutemisen jälkeen hiekkaan on ilmestynyt poikaskuoppia vieriviereen, koe kuopat tehdään tietysti ennen kutua, mutta ne ovat mitättömiä poteroita, kasvien selviämiseen auttaa riittävän hiekka alan jättäminen. Kaikki säilyy todella rauhallisena, kunhan ei pästä munia toukiksi tai pikkukaloiksi, koska ne liikkuvat melko suurella alalla akvaariota ja niitä kyllä suojellaan, muttei liikaa silloinkaan, ainakaan meillä ei ole kertaakaan mennyt fyysiseksi taisteluksi tuo suojaaminen, vaikka pari kertaa näin on käynyt, että kuopat ovat täynnä toukkia.

Kertakaikkiaan upeita otuksia, kun oppii tavoille ja vähän kuuntelee niidenkin tarpeita ? Lyhyellä pinnalla ei kannata näitä lähteä kasvattamaan, mutta työllä antavat hyvää palautetta !

Mutta, miksi kirjoitan. Seeprakirjoahvenhan on yksi yleisimmistä, etenkin lisääntymistahdin johdosta olevia ahvenia. Kuitenkin (no en omista kirjoja) niistä löytyy suhteellisen huonosti tietoa, varmaan täälläkin sitä olisi, kun osumia seeproista löytyy paljon, mutta kaikkea en jaksanut lähteä kahlaamaan.

Nyt kuitenkin olemme päättäneet investoida kotiin toiseen akvaarioon joka tulee olamaan 500-1000 litraa. Nykyinen akva "jää" lapsille, siis saavat lisää vastuuta siitä ja sen sisällöstä. Lisäksi koska kastomme on pääsääntöisesti etelä-amerikasta, siis seeprat ovat ainat meillä väliamerikasta, siirrän Seeprat tähän uuteen akvaan. Koska Seeprakirjoahven on siis keskiamerikan kala haemme lajiston mahdollisimman samanlaiseen vesistöön jopa biotooppi tasolle. Mielenkiintoa olisi tietää hieman (paljon) enemmin tuosta Archocentrus nigrofasciatus – Seeprakirjoahven ja sen asuin ympäristöstä (Guatemala, Costarica, Honduras, Panama…), sekä ympäristössä elävistä muista kaloista, äyriäisistä ja kasveista !

Yritin hakea enemmin tietoja, en osannut yhdistellä ilmeisesti, mutta jos joku osaa vinkata kirjallisuutta, tai nettisivuja…
- j o n i -

[Debugger]

Hyvä kirjoitus joka. Meillä kanssa aloitti Seepra pariskunta noin vuosi sitten, nimesin herra kalan Brunoksi, naaras jäi vaatimattomasti nimettä koska hän tuli saaneeksi surmansa poikasten poistossa ensimmäisen poikasten siirron yhteydessä jossa iso osa melko suureksi kasvaneista poikasista jouduttiin lopettamaan. Hankin 60 litraisen "terminaali" altaan ja sinne valikoin parikymmentä poikasta noin kahdesta sadasta. Pääallas on 250 litrainen ja meilläkin on monneja sekä tetrakaloja ahventen lisäksi ja elintavat sivuavat juuri kuvaamiasi raiteita.

Ensimmäinen emokala siis sai surmansa, myös Bruno kävi rauhoittumassa terminaalialtaassa viikon, koska elämä oli murrosvaiheessa kun ahventen valtakuntaa harvennettiin. Olin kuitenkin päättäväinen koska olin leikkiin ryhtynyt. Sain jopa annettua joita kuita poikasia akvaristi ystävilleni, valitettavasti mikään lähialueen akvaario liike "ei juuri nyt" halunnut poikasia. Minun oli lopetettava suurin osa luovutusikäisistä kaloista. En kuitenkaan halunnut kokonaan luopua valitsemistani kaloista vaan pienen mietinnän jälkeen laitoin kaksi naaras poikasta ja Brunon takaisin isoon altaaseen. Jonkin ajan kuluttua naaraiden kasvettua ja Brunon "mylläiltyä" kyljet alkoivat punottaa ja Bruno valitsi sen oikean ja taas on poikasia. Joka on jo oppinut sen mitä minä en vielä, eli tilanteeseen pitää puuttua ennen kun poikaset alkavat uimaan, tai toukat eli mitä ne ovatkaan. Bruno on todella sotajalalla kun toukat hyörivät altaassa.

Seeprakirjoahvenet ovat hienoja kaloja, ilmeikkäitä ja elegantteja. En tiedä miksi niitä pidetään kalojen "tarkkailuluokkalaisina" ja laitapuolen kaloina joista ei suomenkielisessä kalakirjallisuudessa löydy kuin sivulauseita. Afrikkalaiset ahvenet ovat saaneet paljon huomiota ja Etelä-Amerikkalaiset monniset sekä monnit mutta eivät Kirjoahvenet, se on harmillista, sillä näissäkin kaloissa on paljon tutkittavaa ja suurta luonteellista karriääriä.

[killekala]

No mutta kiva kuulla että seeprasta puhellaan täällä iloisissa merkeissä!

Mulla ollut toukokuusta 2004 ensin seepra sitten seeproja. Veivät pirukkaat ensin pikkusormen ja sen jälkeen koko akan niin kuin pikkupirulaisilla tapana on.
Tällä hetkellä meillä löytyy 7 naarasta joilla neljällä on puoliso sekä 8 urosta useammassa akvassa. Urokset ovat niitä virallisia tappelijoita/tappajia. Itse olen joutunut viiden vuoden aikana tekemään jos mitä merkillisempiä ratkaisuja sovitellakseni kaikille oman asunnon. Ymmärtävät muuten jopa komentamisen päälle kun aikansa opettaa ja tulevat syömään kädestäkin.
Pari, kolme vuotiaina meidän pojilla on alkanut tulla esiin se kova puoli jolloin tapellaan jopa kivien kanssa jossei muuten tappelukaveria löydy. Mutta uskomattoman persoonallisia ne vaan on. Toinen uros saattaa olla hyvinkin lempeä luonteeltaan kun toinen on tulta ja tappuraa aina ja ikuisesti. Siitä varmaan johtuu myös akvaristien kokemat erot, eli toinen sanoo että ovat ihania, toinen että ovat lihavia syötyään muut kalat.
Se on kuitenkin otettava huomioon että ovat rajun luonteisia. Mulla on esim. yksi poitsu sellainen että puree mistä kiinni saa, jos se ottaa kämmenpohjasta kiinni ei se satu niinkään, mutta kun sattuu ottamaan juuri sormien välistä olevasta pehmeästä ja herkästä nahasta ja riuhtaisee oikein olan takaa alkaa hiukan kaloihinsa tottunutkin jo huutamaan ja toteaa käden pinnalle saatuaan että siitähän tihkuu helskutti sentään verta.

Seeprkirjoahvenista ei varmaan yleisesti tykätä sen tähden kun ovat a) tulisia, ärhäköitä muiden kalojen surmia ja b) lisääntyvät todella tehokkaasti mylläten samalla koko akvaarion. Mutta onneksi on meissä akvaristeissa sellaisiakin jotka hyväksyvät sen että kun paat kätes akvaarioon niin se nousee siltä punaisena ja purtuna takaisin. Ja meillehän on ihan sama missa päin akvaariota se hiekka kulloinkin on. Se kun saattaa siirtyä yhden yön aikana yllätävänkin suureen läjään.

Tsemppiä vaan kaikille fisuille!

[Debugger]

Joo, kyllä ne myskää ja laittaa kasvit palasiksi ja kaivelee sekä myllää. No itseppähän säätävät ympäristönsä ja jos saavat toisiltansa selkäänsä niin kikkelis kokkelis. No ei sentään. Kannan rajoitusta pitää harjoittaa siinä vaiheessa jos joku jää koko ajan altavastaajaksi ja kun alkaa allas olemaan täynnä. Mutta olen itse päättänyt päädyttyäni kirjoahven tielle ja varsinkin seepra sellaiselle, että pääallas saa olla niiden temmellyskenttänä. Juurakkoja ja kantoja sekä onkaloloita riittää. Isoja keinokivia sekä pari isoa vankkaa miekkakasvia, sen hennompaa on ihan turha tarjota, se kelluu seuraavalla auringon nousulla, tai on palasina pinnalla. Niitä isommat plekot ja karaistuneet tetrat tulevat toimeen niiden kanssa ja pitävätkin puolensa niin ruuan kuin muunkin suhteen. Lällykalat ja perinteiset seuriskellujat saavat sydärin tai ovat muuten kiusatut, liian pienet killiäiset syödään.

Seeprakirjoissa on ehkä oskareiden jälkeen sitä jotakin, pikku juttu ja ne ovat persoonallisia ja oppivaisia. Jotkut tulevat ihan kavereiksi. Hyviä ja ei turhan kranttuja kaloja, eivätkä tarvitse mitään erikoisia kemikaaleja, Suomalainen perusvesi vastaa niiden kotivesiä aika läheisesti.

[Debugger]

Kuvasin tänään kudussa mukana ollutta naarasta ja yllätyin oikein sen komeudesta kun photarissa säädin valkotasapainon ja kaikki valotusarvot kohdalleen. Kelpaa katsella. Ja mikä kivointa harrastuksessa, itse poikasesta kasvatettu, olkoonkin vaikka niin yleinen ja plaa plaa plaa.

Jos jotakuta kiinnostaa valokuvaus tekniset jutut niin: Kam Olympus E-3/Sigma HSM 150mm f/2,8 Macro. valotus ISO 1600 aukko f/2,8 suljin 1/80

[joka]

Onko seeprojen kanssa veden lämpötilalla vaikutusta ? meinaan väheneekö kutu puuhat, jos veden lämpötilaa nostaa ? meillä jouduttiin väliaikaisesti nostamaan vedenlämpötila 28 asteeseen ja mielestäni valmisteltu kutupuuha päättyi ? Samoin monttujen kaivelu väheni, vaikka elämä ulkoisesti jatkuu samanlaisena uiskenteluna, eikä muuttunut miksikään flekmaattiseksi ?

- j o n i -

[Debugger]

Lämpötila ei vaikuta meillä ainakaan niin olennaisesti kaivelu intoon ja kutuvalmisteluun mutta ruoka vaikuttaa. Jos ruokaa on niukasti tarjolla ja altaassa on vain pariskunta eikä ollenkaan poikasia on aika rauhallista ja ahven pari jahkailee rauhassa. Mutta lopulta ne alkavat kuitenkin tehdä pesää ja kutukin ilmestyy. Nälkäänsä ne alkavat syödä sitten mitä altaasta löytyy.

[joka]

Ruokaa pitäisi olla ihan riittävästi, elellään nyt onnellisesti ilman kutemista no varmaan kun näin sanon, niin illalla on tankissa kutua. Vesiarvot ovat pysyneet muuten samoina, kuin lämpötilaa nostettu, ehkä kovuus on hieman laskenut, mutta ei radikaalisti, mutta nostin sitäkin, kun nyt vettä vaihdoin, katsotaan nyt, naaras ei kuitenkaan vaikuta kutevalta, kun se tosiaan on normaalisti ollut sen kutu on tapahtunut aika tarkaan kahden viikon välein, uros kyllä hieman kosiskelee sitä

- j o n i -

[Tirinen]

Mulla oli joskus 70/80 luvun vaihteess kaksi paria seeproja 320 l altaassa. Niiden lisäksi oli monisia yms. ja jopa pari kultakalaa (eh... olin silloin vasta pieni). Seeprat valikoi omat nurkkansa altaasta ja piti huolen siitä, että toinen pariskunta ei tunkenut alueelle. Muut kalat saivat olla aikalailla rauhassa. Jopa kutakalat kutivat ko olosuhteissa.

Seeprakirjoahvenet ovat mielestäni mielenkiintoisimpia kaloja mitä olen altaassani pitänyt... tosi upeita. Kudun ja poikasten hoito on mielenkiintoista seurattavaa. Ongelma vain oli, että poikasia tuli niin paljon, että akvaariokaupat eivät voineet ottaa vastaan edes ilmaiseksi. Onkohan pulmaan muuta ratkaisua, kuin poikasten listiminen? Siitä en tykkää, joten en ole enää seeproja pitänyt. Onkohan ongelmaan muita ratkaisuja?

[joka]

...Onkohan pulmaan muuta ratkaisua, kuin poikasten listiminen? Siitä en tykkää, joten en ole enää seeproja pitänyt. Onkohan ongelmaan muita ratkaisuja?

Tuo aiemminkin täällä mainittu, kudun poistaminen, ettei päästä poikasiksi, paljon helpommalla pääsee !

- j o n i -

[Tirinen]

No jaa.. mahdottomia tietty kyselin. Kudun ja poikasten hoitamisen seuraaminen kun ovat kerma kakun päällä. Onko havaintoja, että stressaantuuko kalat, kun kutu häviää?

[joka]

No täytyy myöntää, ettei ne siitä tykkääkkään ! Mitään vakavia piirteitä meillä ei ole ollut, mutta kun ukko hätyyttää akkaa, päivän huonosta vahdinnasta ! Empä usko sen suurempaa !

Siis meillä on noi ihan seura-altaassa, joten siellä on parempi antaa poikasten olla kehittymättä ! Tietysti jos haluaa ryhtyä kudettamaan, niin altaassa on parempi, ettei siellä ole muita kaloja ? Kun nämä meidän seeprat ovat melko rauhallisia, voi sitten poikasista kuitenkin syntyä hyvinkin kahjoja päästään !

- j o n i -

[Tirinen]

Mulla oli altaassa altaassa sekalainen valikoima kaloja... seeprat valtasivat vain osan pohjaa jossa ei muita kaivattu ja muuaalla sai toiset olla rauhassa. Sama homma myös kudun ja poikasten aikaan. Joitakin syöksyjä reviiriltä ulos, kun keräsivät karanneita poikasia pesäkuoppaan, mutta ei sen kummenpaa ahdistelua.

[joka]

Mikähän meidän seepra-rouvalle on tullut... ei tee enää mieli kutea... Vesiarvot kunnossa, lämpötilakin laskettu normaaliksi, viimeinen kutu on ollut elokuussa. Normaali väli on ollut se reilu 2 viikkoa... Otin seepra-altaaseen omenakotiloita, sen jälkeen ei ole ollut mitään raportoitavia tapahtuamia...

- j o n i -

[joka]

Turhaapa sitä näitä pohtii... luonto toimii kuten luonto toimii... tänään oli sitten kutua ennätysmäärin tuli vaan luova parin kuukauden tauko

- j o n i -

[Jebuzca]

Tässä yksi "hurahtanut" joukkoon lisää. Tuossa pohdiskelin voiko seeprakijo poika olla enemmänkin rusehtava raitainen kuin musta valkoraitainen? Muistuttaen nuorta sinileukakirjo tyttöä ilman sinisiä silmiä. Nyt mietinkin että onkohan poika vaiko tyttö (vaiko seepra ollenkaan). Kyljissä ei näy täpliä kuten tyttelillä mutta silti epäilyttää. tykkäävät silti kiehnäillä ja "kisailla" tiedä sitten mitä tarkoittavat. (Olisiko kellään ahvenkuiskaajan numeroo?)

Täällä ainaskaan tuo likka ei tehnyt muuta kuin kaivoi ison kuopan hiekkaan niin että lasi tuli vastaan kun kuti yksin. Kasvit ovat vieläkin paikoillaan eikä muutkaan kalat ole nessuunsa ainakaan vielä saaneet. Jotenkin noi ahvenet ovat hienoinpia kaloja akvassa oli se laji mikä tahansa.

[Debugger]

Seepra tytsän erotat helposti siitä että jos kyljessä on punertavaa väriä, seeprojen tummuussävyissä voi olla hieman vaihtelua riippuen siitä mistä kalat ovat tulleet. Seeprakirjojen heimohan on vasta saanut uutta selkeyttä taksonomiaansakin, siitä oli ainakin syksyn akvaario lehdessä.

No mutta, tervetuloa "mitä sä niitä petoja altaasees otit" hurahtaneiden joukkoon

[joka]

Näin oli käynyt Seeprakirjoahven (ent. Archocentrus nigrofasciatus) onkin nykyisin Amatitlania suvussa Amatitlania nigrofasciata, suvun nimi tulee sen tyypillisen löytöpaikan mukaan Amatitlanista. Seeprakirjoahventa löytyy Tyynenmeren puolelta Guatemalsta-El Salvadoriin ja Atlantin puolelta Hondurasista Guoatemaalaan.

- j o n i -

[Topi]

Suomessa on ollut saatavilla myös toista, hieman pienempää seeprakirjoahvenlajia (Amatitlania siquia), jota puolestaan esiintyy Hondurasin lounaisosissa ja siitä etelään (ainakin Nicaragua ja Costa Rica).
Kuva ja lisätietoja (englanniksi) löytyy FishBase:sta:
http://www.fishbase.org/Summary/species ... ame=siquia

[joka]

Juma, sanon minä !

Kävi jälleen vahinko, unohdin siivota tuon kudun pois... aluksi näytti kovin hyvältä, pikkuhiljaa pariskunta on löytänyt hyvän kaivelupaikan, eikä se ole enää niin haitaksi toisille ! Näytti että ei poikasista olisikaan muille haittaa ? Ei ollut vaikka lähtivät uimaan... Mutta eilen... Ne olivat päättäneet lähteä kotikuopan ulkopuolelle ja vahtivat emot perässä ! Mustatetrat ovat sen verran ketteriä, että ehtivät hyvin pakoon ahventen suita ! Mutta laiskahkot pönöttäjät helmimonniset eivät, näköjään ! Oli kaikkien evät pureskeltu ! Naaraan sain ongittua vankeuteen toiseen purkkiin, ukkoa en vielä saanut, mutta illalla sekin saa ehdotonta pari päivää ! Mustatetrat hoitelee poikasia sillä aikaa !

Mutta sitten heräsi kiinnostus lajiakvaarioon ! Joten taitaa kaikki muut lähteä altaasta kiertoon !

Mutta sanokaapa, hyvin olen oppinut noiden elämää, kuitenkin harmaa alue on tuo käyttäytyminen poikasten ja myöhemmin isompien kanssa ? Mitähän konfliktia syntyy kun poikaset valmistuvat sukukypsiksi, vaikkaisin melkoisen sähköinen ahvensoppa ?

- j o n i -

[Jebuzca]

"Vastoin kaikkia lakeja" hommasin toisenkin seeprakirjoahvenen tankkiini (pojan vielä) saas nähdä miten käy. Tuo mun tytsy taitaa olla siitä harvinaisempi että ei ole agressiivinen edes kudussa. Hätistää kyllä läheltä pois mutta kiinni ei käy joten se ei ole tainnut lukea lajikuvausta tai muiden juttuja

[Jebuzca]

No niin nyt on tälläkin "hululla" seeprat lisineet ja nyt ihke ekaa kertaa ikinä yritän kasvattaa tuon satsin tuli sitten mitään tai ei. No nyt on jo viikko selvitty ja poikaset vain kasvaa. Pulleat massut löytyy kaikilta ja virkeitä ovat. Että semmottia

[hemppuli]

Täälläkin yksi joka miettii seeprojen hommaamista akvaarioonsa Eli vielä muutama kysymys... Tulevat siis toimeen partisten kanssa? Ja mitä teillä on akvaarion pohjalla, hiekkaa vai soraa? ja pitääkö sitä olla "normaalia" enemmän vai riittääkö ihan "normi-määrä" että saavat kutuaikana kaivettua kuoppaa?

[joka]

Kun partamonnit pääsee omiin normaaleihin koloihinsa piiloon, ne pärjäävät ainakin meillä hyvin seeprojen kanssa, jopa kutuaikaan, saattavat meillä jopa uiskennella näkösälllä päivällä, mutta kutuaikaan ahven kyllä muistuttaa kenen reviirillä liikut, mitään ongelmaa ei vielä ainakaan partamonnien kanssa ole ollut... Monnisia en missään tapauksessa enää laittaisi ahventen kanssa samaan altaaseen, monniset kun ovat hieman "tyhmän" uteliaita vipeltäjiä ja ehkä aavistuksen liian hitaita

- j o n i -

[hemppuli]

Kiitokset jonille

Tänään tuli sitten hankittua seepra-pariskunta... Oisin jo eilen hakenut mutta tossa meitä lähemmässä eläinkaupassa eivät myyneet niitä mulle.. Tai sit siellä ei edes ollut niitä, tai en ainakaan huomannut, ja kun kysyin niin sain vastaukseksi "Et sinä niitä halua!".
Onneks niitä löyty kuitenki suht lyhyen matkan päästä (vajaa tunti autolla...). Ovat kyllä ihania, saivat jo revittyä Vallisneriat pohjasta irti ja kun istutin takas nii kävivät yhteisvoimin käden "kimppuun"

On vaan vähän tyhjän näkönen tuo allas, 200 L, nää seeprat kun ovat vasta n. 7cm mittaisia ja seurana niillä 1 partis. Muut kalat muuttivat toiseen akvaan seeprojen tieltä. Mut jospa nää kasvais äkkiä ja vaikka kutevat...