Akvaariorakkaus

Pidä päiväkirjaa akvaariostasi, tai dokumentoi akvaarioprojektisi etenemistä täällä
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Kyllähän nuo kasvaa ihan kivasti ledeillä, mutta varmasti kasvaa ilmankin. Ei kai nuissa ledeissä ole muuta kuin että saat isolla rahalla hommattua kevyen, kaposen ja energiatehokkaan* ratkaisun. Lisäksi ei tarvi olla kerran vuodessa putkia vaihtamassa ja lämmötkin pysyy hieman paremmin kurissa. Samaten nuista löytyypi sitten enempi hallittavuutta kuin monesta muusta - toki vaatii melkein aina lisäpulikan, joka sitten maksaakin.

Ei ne mitään autuaaksi tekeviä ole ja jos haluat minun tapaan jahdata sitä "täydellistä" värikokonaisuutta, niin enempi se itkettää alkaa. Varsinkin kun pohjamateriaali, kasvit ja tausta vaikuttaa väriin. Paitti tietenkin jos 150-500 euroa on pelkkää taskurahaa (mitä se ei valitettavasti allekirjoittaneelle ole).

Itse suosin ledejä myös ihan käytännöllisyydenkin takia, mutta vaikea sanoa saako siinä oikeasti tarpeeksi vastinetta rahoille.

*joka ei maksa itteään takaisin seuraavaan kymmeneen vuoteen ainakaan
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Jesss! Pääsin vihdoin eroon lopuista palettikaloista ilman saksimista. Varoitin toki ostajaa, että nuo todennäköisesti käyvät lisääntymään, mutta ilmeisesti piti asiaa vain positiivisena?

Tämän myötä pääsen myös vihdoin eroon ylimääräisistä smartstoreista ja olohuoneen pöydän vallanneesta 60-litraisesta. Meinaan että mukavahan se olisi olohuoneen pöydällä pystyä esim. kahvit juomaan... vaikka itse en kahvia juokaan!

Samassa kuvassa näkyy vasemmalla 40-litrainen smartstore jossa palettikalapariskunta äityi kutemaan. Affenillehan tärkeämpää on pohjan pinta-ala kuin korkeus, joten tuo oli niille itse asiassa varsin tilava kotikolo. Kuvassa ei puolestaan näy tuolin takana olevaa 52-litran smartstorea, joka sekin toimi palettikala- ja ylijäämäkasvialtaana - ja saanee myös purkutuomion. Siellä tosin näkyy hieman kulmassa oleva 130-litrainen keltakääpiöahvenkippo. Tämän ehkäpä siirränkin kirjahyllyn toiselle puolelle nyt kun tilaa tuli.

Näitä vastapäätä on se varsinainen akvaarioseinä, jossa on molempien 240-litraisten lisäksi 100-litrainen perhoskoto ja 60-litrainen karanteenikuutio. Tarkoitushan oli siirtää nuo 100 ja 60-litraiset makuuhuoneeseen jos pääsen eroon tuosta 180-litraisesta (ostakee poies ihanat immeiset!).

Viimeinen Robocop fisu on muuten hengissä. Saatan myöskin saada niitä lisää, mutta hinta pompsahti 25€/kala. Auts. Ehkä vain puoli tusinaa tällä erää? Jos saan tuon 180-litraisen myytyä niin käytänkin siitä saadut rahat niihin uuden altaan sijaan! Kohta saan myös vihdoin sen ämpäriepisodin kasteleman maton takaisin olohuoneen lattialle!
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Vedin 180-litraisen Juwel Rio akvaariokokonaisuuden pois myynnistä. Laskin hintaa sataseen ja siltikään ei kukaan kysellyt, joten päätin lahjottaa tuon vanhemmille LED-valoineen. Otan heiltä vastavuoroisesti vuotavan pikkuakvan ja leikkelen sen kansilaseiksi parille kipolle - tai ehkäpä jopa teen jonkun minipaludaarion. Saanpa sitten kansilasitettuihin akvaarioihin vaikkapa kynäkaloja tai muita hyppijöitä.

Samaten päätin mieluumin käyttää tähän mennessä kerääntyneet rahat asuntolainan lyhennykseen kuin akvaarioon. Pääsenpä nyt sitten ainakin muuttamaan akvaarioita toiseen paikkaan ja vähentämään määrää yhdellä.

Tämän muuton jälkeen akvoja olisi sitten enää 2x 240-litraa, 1x 130-litraa, 1x 100-litraa ja 1x 60-litraa. Smartstoretkin vähentyneet jo yhteen. Näyttää siltä että akvaarionvaihtoprojekti onkin muuttunut akvarioiden vähennysprojektiksi! Harmi vaan että se vähennys ei ilmene positiviisena tulovirtana. :?
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

180-litraisen muutto-operaatio tuli suoritettua noin tunti sitten ja nyt pitäisi pikkuhiljaa suunnitella miten muutan tuon satalitraisen tänne makuuhuoneeseen ja minne työnnän vastaavasti tuon 60-litraisen karanteenikuution. Vanhemmat halusivat ehdottomasti maksaa tuosta 150€ joten mikäpä minä olen kieltäytymään moisesta summasta! Olisivat maksaneet vielä lisääkin, mutta siihen en nyt sentäs suostunut - tosin tuohon liittynee oletus, että käyn toisinaan hoitamassa heidän akvaarioita. :D

Eipä sen puoleen suhteellisen halvalla saivat, kun tuo ledikin itsessään maksoi jo 170€ eikä sillä ole ikää kuin pari vuotta. Tuohon akvaario ja kaikki uusittu tekniikka päälle.

Akvaarion pandamonnisvauvapopulaatio oli muuten huomattavasti luulemaani isompi. Lopetin 20 kalan kohdalla laskemisen ja nekin muuttivat nyt altaan mukana vanhempien akvoihin.

130-litraiseen akvaan muutti sen sijaan kaksi jäljellä olevaa leväsukarapua ja pari petokotiloa. Muutin myös edellisenä viikonloppuna kyseise tankin paikan. Se oli vähän syrjässä kulman takana, mutta nyt paraatipaikalla 240-litraisia vastapäätä.

Taidan toistaiseksi tyytyä viiteen akvaarioon nyt kun nuo monnisetkin ovat muuttaneet. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa tulee se kolmas 240-litrainen monnistankki.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Bläh. Jotenkin kyllästyttää ostaa kalliita Aquasoileja vaikka niillä helposti ja vaivattomasti kasvua saakin aikaan ilman että tarvitsee leikkiä erillisen pölisevän pohjaravinnepohjan kanssa. Mietinkin, että pitäisikö alkaa tekemään omat akvaariolannoitteet.

En jaksa käydä kaivamaan lähteitä, joten seuraavaan sepustukseen saa uskoa tai olla uskomatta ihan oman tahtotilansa mukaan.

Ravinteiden kulutuksesta ja pääravinteista

Ravinteiden tarpeen määrää yksinkertaistettuna kaksi tekijää: valon määrä ja kasvien määrä. Mitä enempi valoa, sitä nopeampi kasvu ja sitä kovempi ravinteiden tarve. Mitä enempi tervettä kasvavaa biomassaa, sitä enempi ravinteita kuluu. Onneksi suurin osa ravinteista on helppo lisätä purkista tai pohjalannoitteen muodossa. Valitettavasti näin ei ole tärkeimmän ravinteen, eli hiilen osalta. Toki on olemassa "nestehiiltä" glutaraldehydin muodossa, mutta se ei valitettavasti ole kovin terveellistä millekään elävälle altaassa. Meinaan että kuinka moni meistä laittaa päivittäin formaldehydia altaaseen ja glutaraldehydi on vähintään yhtä haitallinen.

Kasvien kuivamassastahan noin puolet on hiiltä riippuen kasvin tyypistä ja hiili on ravinteista aina ensisijaisesti rajoittava. Akvaariokasveille on käytännössä vain kaksi hiilen lähdettä: hiilidioksidi (CO2) ja bikarbonaatit (HCO3-). Hiilidioksidia liukenee akvaarioon ilmasta, mutta sitä syntyy myös hajoamisen ja mikrobitoiminnan sivutuotteena, kalojen hengityksestä, sekä vapautuu kasveista yöllä milloin siitä ei ole niille mitään hyötyä. Akvaariokasveista noin puolet pystyy käyttämään vedestä bikarbonaatteja, mutta tämä vaatii huomattavan paljon enemmän energiaa kuin hiilidioksidin nappaaminen vedestä tai ilmasta.

Happea ja vetyä ei usein mainita ravinteiden joukossa, mutta kasvit tarvitsevat molempia elämiseen aivan samalla tavalla kuin ihmisetkin. Onneksi vedessä on molempia yleensä yllinkyllin, mutta akvaarioon voi myös helposti muodostua hapettomia tai matalahappisia paikkoja esim. tukkeutuneen pohjan tai heikon vedenkierron takia. Lisäksi täytyy muistaa että typpikierto kuluttaa massiiviset määrät happea. Suodattimen pumpun tehtävä ei siis ole pelkästään imeä kakat suodattimeen, vaan kierrättää hapekasta vettä akvaarion pintakerroksesta pohjakerrokseen ja suodattimen bakteereille. Happi nimittäin liukenee suhteellisen heikosti veteen.

Makrot ja mikrot

Makroravinteet akvaariokielessä tarkoittavat käytännössä kolmea pääravinnetta, jotka ovat N (typpi), P (fosfori), ja K (kalium). Kaupalliset ravinneseokset ja pohjalannoitteet sisältävät usein vain kaliumia, mutta runsaskasvisissa ja vähäkalaisissa akvaarioissa voi ilmentyä typen ja fosforin puutetta. Vastaavasti vähäkasvisissa ja runsaskalaisissa akvaarioissa molempia voi olla "liikaa". Toki ei sovi unohdaa valon ja hiilidioksidin merkitystä. Osittain tosin syynä on myös vanhentunut käsitys, että liika ravinteiden määrä aiheuttaa levää, vaikka tilanne on oikeastaan juuri päinvastoin.

Kasveille mieluisin typen lähde on ammoniakki (NH3) joka on valitettavasti jo hyvin pieninä määrinä tappavan myrkyllistä kaloille. Tärkein typen lähde akvaariossa on Nitraatti (NO3-) jota syntyy aerobisen typpikierron osan lopputuotteena. Nitraatti on myös myrkyllistä kaloille mutta onneksi vain hyvin suurina määrinä. Runsaskavisissa vähäkalaisissa akvaarioissa siitä on usein puute.

Fosfori on altaassa fosfaattina (PO4), jota vapautuu mm. ruoan ja muun orgaanisen jätteen hajotessa. Fosfaatti ei ole suurinakaan määrinä myrkyllistä, mutta voi joissakin tapauksissa aiheuttaa levää, jos kasvimassan määrä on pieni. Fosfaattia rajoittamalla tosin aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä fosfori on tärkein ravinne kasvien metabolismin kannalta ts. mitä enemmän fosforia saatavilla, sitä tehokkaammin kasvi pystyy kasvamaan. Alhainen fosfaattimäärä muuten näkyy yleensä pistemäisenä viherlevänä lasissa.

Kalium (K+) on typen jälkeen tärkein makroravinne ja yksi ravinteista joita kasvit varastoivat enemmän kuin tarvitsevat. Kalium säätelee kasvin osmoottista toimintaa ja toimii entsyymien aktivaattorina. Ilman sitä kasvin metabolinen toiminta pysähtyy kokonaan. Kaliumia ei synny akvaariossa luonnostaan ja ruoankin mukana sitä tulee vain vähän, joten lähes kaikki kasviravinteet sisältävät kaliumia.

Mikroravinteet

Kasvit tarvitsevat suhteellisen vähän mikroravinteita, mutta vastaavasti niitä ei yleensä tule akvaarioon ulkopuolelta, joten suurin osa myytävistä akvaarioravinteista on juurikin mikroravinneseoksia. Niitä on saatavissa sekä nestemäisenä, että jauheina. Harvempia ovat ns. "all in one" sekoitukset joissa on sekä makro-, että mikroravinteet samassa seoksessa. Tämä johtuu osittain siitä, että makroravinneseoksissa käytettävä kaliumfosfaatti tuppaa reagoimaan mikroravinneseoksissa olevan raudan kanssa. Tämä voidaan kuitenkin kiertää laskemalla seoksen pH:ta esim. askorbiinihapon avulla (tuttavallisemmin siis C-vitamiinillä).

Noh, eiköhän tässä ollut asiaa jo tämän postin osalta tarpeeksi. Seuravaksi sitten ihan eri substraattivaihtoehdoista ja miten ne toimivat - tai eivät toimi.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Akvojen kanssa on tullut kokeiltua useampiakin erilaisia lannoitusyhdistelmiä ja jokaisessa niissä on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Silti vakioksi on muodostunut parikin yhdistelmää.

Pohjaravinnetabut

Nämä toimivat parhaiten vesimiekkojen, melalehtien ja vastaavien voimakasjuuristen kasvien kanssa. Myös papukaijalehdet, suikerolehdet, patsulit ja lammikki pitävät pohjatabuista, sillä niillä on kaikilla suhteellisen voimakkaat juuret. Nämä toimivat oman kokemuksen mukaan erittäin huonosti ruohomaisten kasvien kanssa.

Pohjaravinnetabut lienee paras vaihtoehto vähäkasvisiin hiekka tai sorapohjaisiin akvaarioihin. Etenkin jos niissä on pohjantonkijoita. Suuremman kasvimäärän kanssa tulee halvemmaksi ostaa muutama litra pohjaravinnetta. Itse käytän seuraavia pohjaravinnetabuja:

Osmocote on luonnollisesti tarkoitettu ruukku- ja puutarhakasveille, mutta vesikasvit käyttävät täysin samoja ravinteita. Osmocoten hartsikuoret kestävät vedessä käytännössä yhtä pitkää kuin ruukussakin, mutta käpy hajoaa pian yksittäisiksi palluroiksi. Huomioithan, että osmocote on NPK-lannoite ja sen typen lähteenä on ammonium nitraatti ja ammonium fosfaatti, ei pelkkä nitraatti.

JBL:n seiskakuulat toimivat tehokkaana mikroravinteiden lähteenä, sillä ne ovat rikastettua trooppista savea (ts. lateriittia). Seiskakuulat ovat suhteellisen isoja, mutta pehmenevät nopeasti vedessä leviten laajemmalle alueelle. Tämän takia ne myös pöllyävät herkästi. Hobby laterit-pallot ovat pienempiä, mutta säilyttävät muotonsa paremmin.

Pohjaravinteet

Näitä on karkeasti kahta tyyppiä: Sellaiset jotka toimivat ravinnepohjana yksistään ja sellaiset jotka vaativat hiekan tai soran päälleen. Näistä ensimmäisen ryhmän tunnistaa siitä, että niissä lukee yleensä Aquasoil jossain kohdassa nimeä. Poikkeuksiakin on.

Kukkamulta on varsin hyvä ravinnepohja, mutta osmocoten tapaan se sisältää ammoniumia erilaisina yhdisteinä. Lisäksi kukkamulta on yleensä kalkittu neutraalin pH:n saavuttamiseksi. Normaalistihan multa on hapanta sen sisältämän turpeen takia. Optimaalisempi ratkaisu olisi ehkä käyttää hieman hapanta puutarhamultaa, jossa runsaasti savea joukossa, sillä savi sitoo ravinteita. Kukkamullan ammoniumin voi muuttaa nitraatiksi keittämällä multaa tai levittämällä sen ohueksi kerrokseksi aurinkoon, jolloin mikrobitoiminta hapettaa sen nitraatiksi.

Luonollisesti kukkamulta pitää peittää soralla tai hiekalla, koska muuten käsissä on mutainen velli joka ei selkene koskaan. Oman kokemuksen mukaan kukkamulta tuppaa aiheuttamaan levää sen sisältämän ammoniumin takia, ellet tosiaan keitä tai muuten käsittele sitä. Pöllähtelee helposti.

Humalit 5 Plus sisältää periaatteessa samat aineosat kuin normaalikin multa, mutta siitä on poistettu nitraatit ja fosfaatit, sekä lisätty reippaasti lateriittia. Rakenteeltaan se on multamainen ja muodostuu samanlaiseksi velliksi kuin kukkamultakin. Toisin kuin esimerkiksi Dennerle Deponitmix, Tetra Complete Substrate tai JBL Aquabasis tämä on miltei puhdasta turvetta ja savea, eli sisältää hyvin vähän lisättyä hiekkaa. Itse pidän tästä, mutta vaikeaa sanoa onko näillä käytännön eroja. Siltikin oma tuntuma on, että tällä kasvaa mullan ohella mattomaiset kasvit paremmin kuin näillä toisilla vaihtoehdoilla. Tukkeutuu helposti, jos altaassa ei ole paljon kasveja ja pohjakerros on paksu.

Tropica Aquarium Soil ja Tropica Aquarium Soil Powder eivät vaadi alleen minkäänlaista pohjaravinnetta tai päälleen minkäänlaista soraa tai hiekkaa. Tämä koostuu käytännössä humuksella rikastetusta poltetusta savesta ja toimii erinomaisena hapekkaana kasvualustana, joka ei juurikaan pöllyä - ainakin jos verrataan muihin pohjaravinteihin. Haittapuolina mainittakoon, että se on suhteellisen kallista ja hajoaa pieniksi murusiksi muutaman vuoden sisällä. Lisäksi se on hyvin kevyttä, joten esimerkiksi monniset kaivavat kasvit helposti ylös. Se ei myöskään ole kovin esteettistä omaan silmään. Tätä voi toki halutessaan sekoittaa hiekkaan tai soraan, mutta luonnollisesti pienet hiekanjyvät tuppaavat hakeutumaan aquasoilin alle.

Seachem Flourite Black Sand on mikroravinteilla rikastettua savipohjaista materiaalia. Käytännössä ravinnepitoisuus on kuitenkin hyvin matala, kuten myös sen kyky varastoida ravinteita. Hiekka on todella pölymäistä, joten se myös pakkautuu tiiviisti ja voi aiheuttaa ongelmia paksuna kerroksena. Flouritesta on muitakin versioita joiden raekoko ja väritys vaihtelevat. Väriin vaikuttaa pitkälti raudan määrä - punaisemmassa flouritessa on enempi rautaa. Käytännössä tämä on jotakuinkin sama kuin normaalin hiekan tai soran lisääminen akvaarioon. Toki sen alla voi vielä käyttää jotain varsinaista pojaravinnetta.

JBL Manado on todennäköisesti punaista skoriaa, eikä siis itsessään sisällä mitään ravinteita. Manado sen sijaan imee saven tavoin mikroravinteita ja kaliumia vedestä itseensä ja varastoi ne myöhempää käyttöä varten. Manado vaatii aina seurakseen joko nestemäisen lannoituksen tai sen voi sekoittaa esimerkiksi edellä mainittuun Tropica Aquarium Soiliin. Manado ei varastoi nitraattia tai fosfaattia! Saman vaikutuksen saa laittamalla akvaarioon esim. moler-savi pohjaista kissanhiekkaa, mutta valitettavasti suurin osa kissanhiekoista on hajustettuja.

Nesteet ja jauheet

Nestemäiset ravinneseokset ovat tislattuun veteen sekoitettuja jauheita, jotka yleensä sisältävät mikroravinteita. Osassa on myös makroravinteita. Nestemäisiä ravinteita ostaessa maksat siis suurelta osin vedestä. Makrot ja mikrot ovat yleensä erillään, koska normaalisti mikroravinneseoksissa käytettävä rauta tuppaa reagoimaan kaliumfosfaatin kanssa, mutta tämän voi välttää laskemalla seoksen happamuutta esim. askorbiinihapon avulla. Mikroravinneseoksiin lisätään lähes aina kelaatti, joka varmistaa ravinteiden säilymisen vedessä pidemmän aikaa. Erilaiset kelaatit käyttäytyvät eri tavoin riippuen akvaarioveden happamuudesta. Jos ravinneseoksessa ei ole kelaattia, niin sitä pitää lisätä aina päivittäin.

Profito, Ferropol ja Plantamin ovat kaikki mikroravinneseoksina jotakuinkin samanlaisia. Ferropolin rauta on hyvin kelatoitu, sillä vihreästä väristä voisi päätellä sen säilyvän pitkään rauta(II):na. Punainen rauta(III) on kasveille hyödytöntä, sillä ne eivät voi käyttää sitä. Tosin seoksen väriin voi vaikuttaa muutkin tekijät.

CO2 supermarketin All-in-One on tällä hetkellä käytössä ravinneseoksena. En käytä tätä suoraan jauheena, vaan sekoitan sen valmiiksi pulloon apteekista saatavaan steriilin veteen. Yksittäisiä jauheita voi tilata myös esimerkiksi TNC Complete sivustolta. Mukaanlukien mikroravinteita (trace elements). Pidemmän päälle nämä käyvät huomattavasti halvemmaksi kuin valmiit ravinneseokset.

Seachem Equilibrium auttaa sekä kokonais-, että karbonaattikovuuden nostamisessa. Tästä on hyötyä tankeissa, joissa on hyvin pehmeä vesi ja vähän vedenvaihtoja, sillä se auttaa ravinteiden imeytymisen lisäksi veden mineraalitasapainon säilyttämisessä. Matalavalotankeissa tällä voi joissakin tapauksissa korvata makro- ja mikroravinneseokset kokonaan, sillä se sisältää myös rautaa ja kaliumia. Tätä voi lisätä esim. kerran viikossa/parissa viikossa noin 1/4-teelusikallista 80-litraa kohti. Erityisesti jos samalla lisätään hieman makroravinteita.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
matti75
Starting Member
Starting Member
Viestit: 29
Liittynyt: 20:10, 10.11.2013
Sukupuoli: Mies

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja matti75 »

Paljon maksaa tislattu vesi apteekissa? Tokmannilla taitaa akkuvesi (=tislattua vettä) maksaa 1,90/litra... Tuli vaan mieleen :)
Ps. Erittäin selvä ja informatiivinrn kirjoitus lannoituksesta,ottanen itsekkin oppia siitä
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

matti75 kirjoitti:Paljon maksaa tislattu vesi apteekissa? Tokmannilla taitaa akkuvesi (=tislattua vettä) maksaa 1,90/litra... Tuli vaan mieleen :)
Ps. Erittäin selvä ja informatiivinrn kirjoitus lannoituksesta,ottanen itsekkin oppia siitä
Olisikohan tuo jotain luokkaa kympin/litra. Se on tosin steriiliä eikä vain tislattua ja oikeasti nuo akkuvedet ei lienee edes tislattuja. Akkuvesi on käsittääkseni pelkästään ionipuhdistettua ja tuossa on tarkoitus estää seoksen homehtuminen. Itse teen seoksen 4x vahvempana, niin tulee säästöä silläkin.

Muoks: Pitäisikin oikeastaan testata tuolla akkuvedellä...

Muoks: taitaa olla vain vitosen/litra.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
buttnekkid
Member
Member
Viestit: 292
Liittynyt: 21:50, 24.02.2014
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Saarijärvi

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja buttnekkid »

Melko perusteellsia kirjoituksia, kiitos näistä! Hyvä varmasti kerrata kaikilla ja olihan tuossa paljon uuttakin asiaa, ainakin minulle.

Yksi asia joka itsellä ainakin oli jäänyt tajuamatta oli se, että mitä enemmän on terveitä kasveja imemässä ammoniakkia, sitä vähemmän menee tavaraa nitrifikaatiosykliin ---> happea jää enemmän muitten organismien käyttöön.

Ja ajatelkaas jos akvaariossa olisi kasveja joiden kasvua ei rajoittaisi tärkein ravinne eli hiilari! Mitäköhän nämä kasvit voisi olla? [;)]

Muistelen että typpeä ja kaliumia tarvittaisiin kymmenen kertaa enemmän kuin fosfaattia. Oliko näin?
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
buttnekkid
Member
Member
Viestit: 292
Liittynyt: 21:50, 24.02.2014
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Saarijärvi

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja buttnekkid »

Norhie kirjoitti:
matti75 kirjoitti:Paljon maksaa tislattu vesi apteekissa? Tokmannilla taitaa akkuvesi (=tislattua vettä) maksaa 1,90/litra... Tuli vaan mieleen :)
Ps. Erittäin selvä ja informatiivinrn kirjoitus lannoituksesta,ottanen itsekkin oppia siitä
Olisikohan tuo jotain luokkaa kympin/litra. Se on tosin steriiliä eikä vain tislattua ja oikeasti nuo akkuvedet ei lienee edes tislattuja. Akkuvesi on käsittääkseni pelkästään ionipuhdistettua ja tuossa on tarkoitus estää seoksen homehtuminen. Itse teen seoksen 4x vahvempana, niin tulee säästöä silläkin.

Muoks: Pitäisikin oikeastaan testata tuolla akkuvedellä...

Muoks: taitaa olla vain vitosen/litra.
Töistä on joskus tullut raahattua noita akkuvesien jämiä vedenvaihtoa varten ja sähkönjohtavuusmittarin huuhteluun.
Ei malta odottaa kesää että pääsee esittämään umpihullua/kitupiikkiä naapureille kun keräilee sadevettä! :mrgreen:
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

buttnekkid kirjoitti:Yksi asia joka itsellä ainakin oli jäänyt tajuamatta oli se, että mitä enemmän on terveitä kasveja imemässä ammoniakkia, sitä vähemmän menee tavaraa nitrifikaatiosykliin ---> happea jää enemmän muitten organismien käyttöön.
Tästä on muutakin hyötyä: terve ja runsas kasvimassa syö akvaariossa ilmenevät ammoniakki/ammonium piikit, jotka ainakin oman uskomukseni mukaan ovat pääasiallinen syy levän syntymiseen. Levähän käyttää kasvuunsa täysin samoja ravinteita kuin kasvitkin, mutta kasvit makrofyytteina tarvitsevat moninkerroin enemmän näitä ravinteita levään verrattuna.

Loogisesti ravinteiden puute kiusaa aina enemmän kasveja kuin levää, siksi leväkukinnon estäminen tuskin onnistuu ravinteita pihtaamalla. Toki kasvit voivat varastoida ravinteita levää paremmin ja levä reagoi muutoksiin kasveja huomattavasti nopeammin. Leväitiöistä syntyy leväkukinto siinä vaiheessa kun akvaariossa tapahtuu jotain joka antaa levälle etulyöntiaseman kasveihin. Levä on opportunisti. Siksi myös valotehon laskeminen auttaa levän ehkäisyssä. Vähemmän valoa, vähemmän energiaa kasvuun, vähemmän tarvetta ravinteille.

Ravinteiden puute taas heikentää kasvia ja kuoleva kasvimassa ei pysty käyttämään enää tehokkaasti hajoamisesta syntyvää ammoniakkia - se itse asiassa pahentaa ongelmaa kuolevien ja hajoavien lehtien muodossa. Ylimääräinen ammoniakki antaa signaalin leväitiöille, jotka käyttävät nopeasti ylimääräiset ravinteet ja syntyy leväkukinto.

Noh, teorioitahan on monia, mutta tämä selittäisi miksi terveessä runsaskasvisessa akvaariossa ei juurikaan levää ole. Tämä myös tarkoittaa, että kannattaa jo heti alusta työntää akva mahdollisemman täyteen kasveja ja varmistaa että niillä on kaikki tarvittavat ravinteet. Näin leväkukintoa ei koskaan pääse syntymään.
Ja ajatelkaas jos akvaariossa olisi kasveja joiden kasvua ei rajoittaisi tärkein ravinne eli hiilari! Mitäköhän nämä kasvit voisi olla? [;)]

Muistelen että typpeä ja kaliumia tarvittaisiin kymmenen kertaa enemmän kuin fosfaattia. Oliko näin?
En osaa sanoa noista määristä, mutta tuo olettamus ilmeisesti olettaa että sekä valoa että hiilidioksidia on saatavilla niin paljon, että kumpikaan ei millään muotoa rajoita kasvia. Itseasiassa kyllähän me jotakuinkin nähdään kyseinen tila: ota kasvi altaasta pois ja anna sen kasvaa poissa vedestä - siis jos kasvia voi kasvattaa myöskin maalla. Mittaa tarvittava ravinteiden määrä seuraamalla kasvin massan kehitystä eri ravinneannoksilla. Toki tämä vaatii samanaikaisesti useampaa identtistä kasvatusympäristöä.

Kyllähän akvaarioonkin saadaan tila jossa hiilari ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi - tämä vaan vaatii oikean määrän valoa suhteessa hiilarin syöttöön.

Itse tyydyn siihen, että läträän sen verran ravinteita, että kasvit kasvaa hyvin ja vähennän/lisään tarvittaessa. :D
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Vietin vuorokauden vanhempien vaivoina ja perinteinen kiistanaihe nousi taas esiin - vedenvaihto vs veden lisäys. Heidän isoissa akvaarioissa oli taas sellaiset arvot että heikompia huimaa. Miltei 80-vuotiaat immeiset kun eivät oikein enää jaksa kahta noin 500-litran akvaariota aktiivisesti sorkkia. Lisäksi isäukon perheessä oli akvaario jo 40/50-luvun taitteessa, joten "kalat tarvitsee vain vettä" mentaliteetti on tiukassa.

Uusi 180-litrainen ja muutama noin satalitrainen akvaario ovat helpompia hoitaa ja niissä arvot kestävätkin ihan kohdillaan.

Typpikierto

Normaali typpikierto jakaantuu kahteen osaan: nitrifikaatioon ja denitrifikaatioon, joista akvaariossa toteutuu pääosin vain ensimmäinen osio.

Nitrifikaatiossa typpibakteerit hapettavat vedessä olevan ammoniakin (NH3)/ammoniumin (NH4+) ensin nitriitiksi (NO2-) ja sen jälkeen nitraatiksi (NO3-). Reaktioon osallistuvat aerobiset bakteerit käyttävät vedestä valtavat määrät happea ja ketjun lopputuote on siis nitraatti. Nitrifikaatiobakteereita on useita eri lajeja, mutta ne voidaan karkeasti jakaa ammoniakkia hapettaviin ja nitriittiä hapettaviin sukuihin.

Denitrifikaatiossa anaerobiset bakteerit pelkistävät nitraatin (NO3-) nitriitiksi (NO2-), typpioksidiksi (NO), ilokaasuksi (N2O) ja lopulta typpikaasuksi (N2). Pekistysreaktio vaatii anoksisen ympäristön, joten tämä toteutuu yleensä vain tilanteessa jossa esim. paksu hiekkakerros estää vapaana olevan hapen pääsyn pohjalle. Avainsana tässä on vapaana oleva happi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ammoniakki, nitriitti ja nitraatti

Ammoniakki esiintyy veteen liuenneena kaasuna tai ammoniumyhdisteinä. Veteen liuenneen ammoniakin määrän määrittää seoksen lämpötila ja pH - ammoniakki on myrkyllisempää emäksisessä ja lämpimässä vedessä ja vähemmän myrkyllistä happamassa ja viileässä vedessä. Pienikin määrä ammoniakkia on tappavan myrkyllistä eläimille ja suurissa määrissä myöskin kasveille. Mitattavan ammoniakin määrä pitää olla aina nollassa, sillä jo alle 1 mg/l arvot voivat olla tappavia. Akvaariossa on kuitenkin aina pieni määrä ammoniakkia, sillä sitä syntyy jatkuvasti kalojen jätöksistä ja hajoavasta orgaanisesta jätteestä.

Nitriitti ei ole aivan yhtä myrkyllistä kuin ammoniakki, mutta akvaarioon sillä ei silti ole mitään asiaa. Myös nitriitti pitää olla nollassa.

Nitraatti on nitrifikaation lopputuote ja kalat ja muut vesielävät sietävät sitä suhteellisen hyvin. Se on myös yksi kasvien pääravinteista, joten kasviakvaariossa nitraatin määrän ei pitäisi olla nollassa. Nitraatti on käytännössä vaaraton kaikille selkäärankaisille ja selkärangattomille alle 20 mg/l määrissä ja monet kalat voivat kestää jopa yli 100 mg/l arvoja kun kasvu tapahtuu hitaasti pitkän aikavälin sisällä.

Typpikierron ongelmat uusissa akvaarioissa

Bakteerit asuvat käytännössä kaikissa akvaarion vapaissa pinnoissa, mutta viihtyvät parhaiten suodattimessa, jossa pumppu imee hapekasta vettä tilavuudeltaan suuren huokoisen massan läpi. Akvaariovesi ei juurikaan sisällä typpibakteereita toisin kuin toisinaan luullaan. Vastaavasti kasvien pinta tarjoaa hyvän kasvualustan bakteereille. Suodatinta ei tulisi koskaan kytkeä pois päältä - etenkään öisin jolloin akvaarion hiilidioksidin määrä on korkeimmillaan.

Ongelmat uusissa akvaarioissa liittyvät yleensä puutteelliseen nitrifikaatioon. Tämä voi johtua vajaasta bakteerikantojen kehityksestä tai heilahtelevasta ammoniakin määrästä. Ilman ammoniakkia tai nitriittiä osa bakteereista kuolee ja synnyttää kuollessaan lisää ammoniakkia, jota jäljellä olevat bakteerit käyttävät kasvuunsa. Lisäksi eri bakteerikannat kehittyvät eri vauhtia.

Kasvu on nopeinta suodattimessa ja hapekkailla pinnoilla, mutta bakteerit levittäytyvät pikkuhiljaa läpi akvaarion. Tätä kutsutaan akvaarion kypsymiseksi. Akvaario ei periaatteessa koskaan lakkaa kypsymästä, sillä bakteerikannoissa tapahtuu aina pientä heittoa, mutta luonollisesti vuoden pyörinyt akvaario on "kypsempi" ja vähemmän altis heilahduksille kuin vain muutaman kuukauden päällä ollut akvaario.

Typpibakteerit ovat varsin herkkiä raskasmetalleille ja toisinaan talousveden desinfiointiin käytettävälle kloorille/kloramiinille. Monet lääkeaineet tappavat bakteereita, joten niitä ei tulisi käyttää normaaliakvaarioissa. Jos vesilaitos lisää veteen klooria/kloramiinia täytyy se ensin käsitellä vedenparannusaineella. Vedenparannusaine sitoo samalla vedessä olevat raskasmetallit (esim. vanhoista putkista irtoavan kuparin).

Suurin virhe liittyy kuitenkin yleensä liian nopeaan kalaston kasvattamiseen. Kypsyvä akvaario on altis muutoksille ja jokainen uusi kala on pieni paketti ammoniakkia. Tämän takia akvaario pitäisikin aloittaa vain pienellä parvella tai muutamalla isommalla kalalla. Muuten voi olla lopputuloksena itseään ruokkiva kalakuolemien ketju.

Typpikierron ongelmat kypsissä akvaarioissa

Denitrifikaation puuttuessa nitraattien määrä vedessä kasvaa jos sitä ei sieltä jollain tavalla saada pois. Kasvit ja levät kuluttavat nitraattia kasvuunsa, joten akvaariossa olisi hyvä olla ainakin muutama terve kasvi. Levä itsessään ei ole pahasta, sillä se kuluttaa akvaariosta ylimääräisiä ravinteita, mutta ylenmääräinen levänkasvu kasviakvaariossa on yleensä merkki siitä, että jotain on pielessä.

Pelkkä veden lisääminen ei poista akvaariosta nitraattia tai mitään muutakaan sinne kertynyttä, joten lopulta nitraattien määrä ylittää eliöstön sietokyvyn! Kaupasta on saatavilla nitraattia hajottavia ja sitovia aineita ja kasvit hidastavat ravinteiden keräytymistä, mutta kaikki nämä ovat yleensä vain ongelman lykkäämistä myöhemmäksi ajankohdaksi. Ainoa oikea korjaus on poistaa ravinteikas vanha vesi akvaariosta ja korvata se vähäravinteisella vedellä. Samalla poistuvat myös akvaarioon keräytyneet hormonit ja ylimääräiset alkueliöt.

Kaikki vedessä oleva orgaaninen aines hapattaa vettä hajotessaan ja hapan vesi kuluttaa vedessä olevia vetykarbonaatteja, jotka toimivat pH:n vakauttajina. Mainitsin aikaisemmin, että pH:n laskiessa ammoniakista suurempi osa on käytännössä vaaratonta ammoniumia, joten voisi kuvitella tämän olevan hyväkin asia. Nitrifikaatio kuitenkin pysähtyy liian happamassa vedessä (pH3 tai alle) jolloin veteen erittyvä ammoniakki ei muutukaan enää nitraatiksi, vaan säilyy vedessä ammoniumina. Ongelma ilmenee yleensä vasta kun akvaristi kyllästyy ruskeavetiseen levälammikkoon ja vaihtaa kertarysäyksellä osan vedestä. Hanavesi on miltei aina emäksistä ja tämän takia pH nousee äkkinäisesti, minkä seurauksena ammonium muuttuukin yhtäkkiä ammoniakiksi. Tämä yhdistettynä nitraattisokkiin tappaa kalat.

Tukkeutunut pohja on myös yleinen ongelmien aiheuttaja akvaariossa. Sorapohjaisissa akvaarioissa orgaaninen jäte vajoaa akvaarion pohjalle pienistä raoista ja muodostaa kytevän aikapommin. Akvaarion pohjan tukkeutuessa syntyy anaerobista toimintaa, jonka seurauksena käynnistyy denitrifikaatio. Mainitsin aikaisemmin, että denitrifikaatio toimii niin kauan kuin ympäristö on anoksinen, eli bakteerit pääsevät vielä typpiyhdisteissä olevaan happeen kiinni - siis suomeksi nitraattiin. Jos orgaanisen aineen taskut ovat täysin hapettomia, niin denitrifikaation sijaan tapahtuu anaerobista hajoamista, jonka lopputuloksena on rikivety (H2S). Pohjan puhdistuksen yhteydessä nämä kaasutaskut vapauttavat veteen rikkivetyä, mikä on hyvin tuhoisaa kaikelle elävälle. Kaasu haisee mädille munille, joten se on helppo tunnistaa.

Vaikka akvaariossa ei syntyisikän rikkivetyä, niin pohjan lappoaminen voi nostattaa taskuissa olevan orgaanisen jätteen pintaan suurina määrinä. Tämä voi puolestaan villitä paitsi levän, myös typpibakteerit. Seurauksena voi olla happikato jos akvaario ei ole hyvin ilmastettu.

Muoks: Korjattu nitriittikohta perustuen alle linkitettyyn artikkeliin
Viimeksi muokannut Norhie, 15:52, 03.04.2018. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
buttnekkid
Member
Member
Viestit: 292
Liittynyt: 21:50, 24.02.2014
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Saarijärvi

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja buttnekkid »

Taaas tuli uutta ja mielenkiintoista asiaa! Anna tulla vaan koko kovalevy tyhjäksi! [;)]

Mikä tuo nitraattishokki on? Miten ilmenee kalojen oireiluna ja missä pitoisuuksissa?

Sivuhuomautuksia:

Kannattaa muistaa kasvien toiminta pohjamateriaalin hapettajina juurien avulla.

Nitraattia ja muita ravinteita saa pois akvaariosta myös perattavien kasvien mukana. Ei pelkästään veden vaihdoilla.

Luin taannoin tutkimuksen jonka mukaan arkeonit olisivat pääasiallisesti vastuussa nitrifikaatiosta. Oletko törmännyt moiseen?

Mielestäni kasvit pystyvät käyttämään nitriittiä, tosin paljon työläämpää ja hitaampaa kuin ammoniakin käyttö.
Ja varmasti kasvit ensin syövät kaiken ammoniakin ennen nitriittiä.

http://www.theaquariumwiki.com/wiki/Pla ... Filtration
Tuossa hyvä sivu. Tietysti kaikkeen wikiwikiin kannattaa suhtauta varauksella. Tuossa sentään on tieteellisiä tutkimuksia käytetty lähteinä! :D
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
Kalaxy
Junior Member
Junior Member
Viestit: 89
Liittynyt: 09:41, 01.03.2018
Sukupuoli: Nainen

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Kalaxy »

buttnekkid kirjoitti:Nitraattia ja muita ravinteita saa pois akvaariosta myös perattavien kasvien mukana. Ei pelkästään veden vaihdoilla.
Viimeisen kasviostoksen mukana tuli pikkulimaskaa, jonka toivon nyt lisääntyvän ja sitten saan pian haavia urakalla pois näitä nitraatin ja fosfaatin kerääjiä. Olen kyllä lukenut, että voi olla vaikeasti hävitettävä rikkaruoho, mutta nyt olen innoissani :D . Ja niissä ei kasva edes levät, on edes yksi siisti kasvi akvaariossa! :mrgreen:
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

buttnekkid kirjoitti:Mikä tuo nitraattishokki on? Miten ilmenee kalojen oireiluna ja missä pitoisuuksissa?
Nitraattisokki on se kuuluisa osmoottinen sokki. Osmoottisen sokin aiheuttaa äkkinäinen muutos solua ympäröivässä nesteessä. Normaalistihan miedompi liuos pyrkii sekoittumaan väkevämpään liuokseen saavuttaakseen tasapainon (kts. osmoosi). Makeanveden akvaariossa kalan sisällä oleva neste on yleensä väkevämpää kuin ulkopuolella oleva akvaariovesi minkä seurauksena vesi yrittää tunkeutua kalan soluihin kohdistaen niihin osmoottisen paineen. Akvaarioveden väkevöityessä paine kääntyy toiseen suuntaan tietyn pisteen jälkeen jolloin soluissa oleva vesi pyrkii poistumaan niistä.

Akvaarioveden suolojen vähentyessä äkkillisesti paineen muutos puskee vettä soluun minkä seurauksena se joko repeää tai tekee itsemurhan (eli apoptoosin). Mitä suurempi ero liuosten välillä, sitä suurempi osmoottinen paine.

Arviolta sanoisin, että korkean nitraattiarvon heikentämät kalat ovat tälle riskialttiimpia, koska se aiheuttaa osmoottista stressiä. Kalahan reagoi stressiin tuottamalla mm. kortisolia. Korkeat kortisoliarvot voivat nähtävästi aiheuttaa muutoksia kiduksissa mikä heikentää kalan osmoottista säätelyä. Osmoottinen säätelyhän tapahtuu pääasiassa kiduksissa.

Oireina ovat äkkikuolema, väkkyränä pyöriminen tai muu hallitsematon liike, kalojen roikkuminen pinnassa heikentyneen hapensaannin takia jne.

Sivuhuomautuksiin

Kasvit tosiaan hapettavat juurillaan pohjamateriaalia ja suurin osa pohjamateriaalissa olevista aerobisista bakteereista elääkin kasvien juuristossa tuottaen sille ravinteita. Kasvien juuria voisikin ajatella pilleinä jotka imevät happea ympäröivään substraattiin.

Mainitsinkin myös että nitraattia luonnollisesti poistuu kasvien kasvun myötä. Tuo nitriitin käyttö on taas minulle uutta, mutta loogisesti pätevä. Kasveille pitäisi olla helpompi käyttää nitriittiä nitraatin sijaan, koska kasvi joutuu käyttämään vähemmän energiaa nitriitin hyödyntämiseen. En tunne prosessia niin hyvin, että osaisin sanoa tuohon oikeastaan mitään.

Suurin osa akvaariossa olevasta nitriitistä kuitenkin muuttuu nitraatiksi hyvinkin nopeasti, joten olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon kasvit siitä hyötyvät - kuten mainitsitkin. Sama ammoniakin kanssa. En esimerkiksi usko että urean lisääminen kypsään akvaarioon varsinaisesti lisää ammoniakin saatavuutta kasveille ainakaan niillä määrillä mikä on kaloille turvallista. Sen pitäisi muuttua hyvin äkkiä nitraatiksi. Toki olen kuullut väitteitä siitäkin, että kasvit toimivat parhaiten ympäristössä jossa on sekä ammoniakkia (kalat) että nitraattia (nitrifikaation lopputulos). Ammoniakki on kasveille mieluisin typen lähde, mutta ne eivät pysty varastoimaan sitä nitraatin tavoin.

Olen lukenut tuon arkeoniartikkelin, mutta molemmat ovat kuitenkin esitumallisia eliöitä ja suorittavat käsittääkseni täysin saman toimenpiteen, niin en viitsinyt käydä erottelemaan niitä toisistaan. Loppujen lopuksi ero niiden välillä on mitätön ja perustuu tietääkseni eroihin ribosomaalisessa RNA:ssa.

Nämä postaukset eivät kuitenkaan ole tieteellisiä artikkeleita ja olen oikonut jo aika monessa kohdassa, koska "tämä toimii näin paitsi jos..." tarkottaisi että tekstit venyvät tietosanakirjaksi. :D
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
rimppis
Junior Member
Junior Member
Viestit: 167
Liittynyt: 23:13, 14.02.2018
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Oulu / Kiiminki

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja rimppis »

Kiitoksia Norhie.

Todellinen tietopläjäys. Asiaa tulee enemmän kuin pieni mieli ehtii niitä edes omaksua.

rimppis
6,7m3 Paludaario
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

rimppis kirjoitti:Todellinen tietopläjäys. Asiaa tulee enemmän kuin pieni mieli ehtii niitä edes omaksua.
Olkaatten hyvä! Mukava jos niistä on hyötyä. 100% tarkkuutta en lupaa, koska en ole biologi, kemisti tai fyysikko. Pelkästään asiasta kiinnostunut harrastelija ja sen takia oman tuntemuksen taso on tällaista aika pintapuolista. Sisällön pitää olla simppeliä jotta itse ymmärrän sen! :)

Korjauksia ja tarkennuksia otetaan luonnollisesti vastaan!
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Kattelinpas juuri vanhemman 240-litraisen akvani historiaa ja onpas hauska nähdä miten se on muuttunut ajan kuluessa. Kutsuin tätä aikaisemmin nimellä "punainen akvaario" johtuen sen hoitoämpärin ja kauhan punertavasta sävystä. Nykyisin kutsun sitä tetratankiksi sen asukkaiden takia.

Alla muutama kuva:

Akvastatus 050217
Akvastatus 020417
Akvastatus 060517
Akvastatus 170717
Akvastatus 040318

Alkuvaiheessa akvan kokoonpano muuttui tuikitiuhaan, mutta jämähti sitten muutamaksi kuukaudeksi paikalleen. Tosin saattaapa tuosta puuttua heinäkuun ja tämän vuoden maaliskuun väliltä yksi juurakon lisäysvaihe. 17.7.2017 siellä näkyy vielä uiskennelleen rusokiilakyljetkin, mutta nykyisin ne on ihan eri tankissa ja molemmat 240-litraiset muutekin yhdistetty toisiinsa akvaariosillalla.

Tetratankin Akvastatus / 27042018

Yleiskuva 01
Yleiskuva 02

Kyllästyin siihen ettei fisusilla ollut uintitilaa massiivisen sulkaärviäpuskan (myriophyllum mattogrossense) takia ja raakkasin miltei kaikki surutta pois - tai no oikeastaan heitin sen vasemmanpuoleiseen akvaan, jossa tappelin aikaisemmin partalevän kanssa. Nyt siellä on käytännössä 240-litran akvaarion täydeltä sulkaärviää ja ravinteita menee siihen kyytiin, että levä sanoi kups. Jätin hieman kasvamaan juurakon taakse toiveena, että se muodostaisi pilvimäisen pusikon sinne.

Akvaariossa on muutenkin niin nätti juurakkokokonaisuus, että päätin koristella sen isonäkinsammaleella (fontinalis antipyretica). Onneksi sitä vielä käsiin sai vaikka se onkin poistunut Tropican valikoimasta. Toisin kuin useimmat muut sammaleet isonäkinsammal ei murene ympäri allasta. Eurooppalaisena lajina se pitää hieman viileämmästä vedestä, mutta kasvaa ihan ok 24-asteisessakin altaassa. Sitä muuten löytyy ihan suomenkin vesistä kotoperäisesti.

Samalla heitin ennen vasemmalla olleen valtavan trident-jaavansaniaispuskan (microsorum pteropus 'Trident') säilöön vasemmanpuoleiseen akvaan ja siirsin etualalla olevan kitukasvuisemman valoisempaan paikkaan juurakon tasolle. Molemmat ovat kiinni laavakivissä, joten niitä on helppo siirtää.

Uutena tulokkaana on vasemmalla juurakon taakse piilotettuun pieneen istutuskoriin sijoitettua punaista melalehteä (cyptocoryne undulatus 'red'). Haluan sen kasvavan juurakon yläpuolelle, joten korin yläreuna (ja siten kasvien juuret) ovat muutaman sentin juurakon yläreunan alapuolella. Kyseessä on 1-2 grow purkki, joten melalehden alkuja oli siinä todella paljon. Nyt vain kärsivällisesti kasvua odottamaan.

Purkin vasemmalle puolelle on istutettu juurakon taakse ruskomelalehden kompaktimuotoa (cryptocoryne wendtii 'kompakt'), mutta jos näyttää pahasti ettei se kasva tarpeeksi korkeaksi, niin korvaan sen usterianalla. Aapelin akvassa tämä oli alennuksessa niin pitihän sitä kokeilla. Myös tämä on labratavaraa, joten kestää useamman kuukauden ennen kuin kasvit ovat paraatikunnossa.

Akvassa on myös hieman Araguai kauppanimellä myytävää vesitähdikkiä (hygrophila sp. 'araguai'), sulkavesitähdikkiä (hygrophila pinnatifida) ja siipisammalta (fissidens fontanus). Näistä kaksi ensimmäistä on vielä niin alkuvaiheessa, ettei niistä mitään näy ja viimeistä taas pitää lisätä reippaasti. Kivien väliin nimittäin.

Tetratankin tetrat - ja muut fisut

Tetratankissa asustaa noin 27 neontetraa (Paracheirodon innesi) ja 14 punapäätetraa (Hemigrammus Bleheri) pääkaloina. Seurana näillä on noin puolitusinaa täplämonnista (Corydoras paleatus) ja sekalainen seurakunta otoja, piikkisilmiä, nokkamonneja, noitamonneja ja kultasampimonneja - sekä yksi partis. Miksi sekalainen? No kun ne vaeltavat akvariosillan kautta tankkien välillä, niin aina ei tiedä mikä fisu on missäkin tankissa.

Oikeasti nokkamonneja on neljä ja noita- sekä kultasampimonia kaksi molempia. Otoja on tusina. Piikkisilmien ja täplämonnisten oikeaa määrää tuskin tietää kukaan, koska akvoissa on niin paljon piilopaikkoja. Minä en ainakaan tiedä!

Sekalaista sähellystä

Lyhennytin akvaariosillan jalat, koska ne olivat aika ikävän näköiset pitkällä vedessä. Nyt paljon huomaamattomammat. Samalla työnsin siltaan sisälle streampumpun vettä kierrättämään, koska putken vedenvaihtuvuus oli käytännössä olematon.

Jossain vaiheessa pitäisi muokata tuo parvekelaatikkosuodatin uuteen uskoon ja tehdä siitä hiljaisempi. Nyt putket ryystävät toisinaan ilmaa mistä lähtee ärsyttävä kurlutus. Pienellä säädöllä sen saa lakkaamaan viikoksi tai pariksi, mutta sitten ongelma palaa.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
kultuaiset
Member
Member
Viestit: 354
Liittynyt: 11:26, 17.02.2017
Sukupuoli: Nainen

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja kultuaiset »

tosi hienon näköinen tuo juurakko ja tuo pohjamateriaali on kans tosi hienon näköinen kun on nostettu vähän korkeammalle. tulee varmasti upea kokonaisuus kun kasvit vielä kasvavat :D nuo purkkikasvit on kyllä parhaita, vaikka aikaa ottavatkin, saa halvalla paljon kasveja :D
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

kultuaiset kirjoitti:tosi hienon näköinen tuo juurakko ja tuo pohjamateriaali on kans tosi hienon näköinen kun on nostettu vähän korkeammalle. tulee varmasti upea kokonaisuus kun kasvit vielä kasvavat :D nuo purkkikasvit on kyllä parhaita, vaikka aikaa ottavatkin, saa halvalla paljon kasveja :D
Kiitoksia! Nuo labrakasvatetut "in-vitro" ja "1-2 grow" kasvit ovat juu omia suosikkeja. Tietää että saa varmasti terveitä levättömiä kasveja. Toki vaatii hieman kärsivällisyyttä, että ne kasvaa sisään.

Pohjamateriaali on varsinainen Frankensteinin luomus. Siinä on sekaisin noin 20kg valkoista mysteerihiekkaa (~10€/10 kg), vuosien mittaan vanhempien altaista ylimääräiseksi jäänyttä suurempirakeista soraa, sekä muutama litra Tropica Aquarium soilia. Olisin laittanut soil powderia paremman koostumuksen saavuttamiseksi, mutta kun sattui olemaan tuota suurempirakeista... kyllähän sekin jossain vaiheessa parin-kolmen vuoden sisään hajoaa ja sekoittuu paremmin hiekkaan.

Pidän soran osittain erillään kivillä ja lisäksi tuonne taakse on upotettu kaksi tilpehöörikoria päällekäin kerrostettuna. Alemmassa on biopalloja ja ylemmässä ruukkusoraa, sekä sen päällä inerttiä soraa.

Passiivisuodatus

Mietiskelin miten saisi pidettyä pohjan suhteellisen hapekkaana, mutta samalla kuitenkin muodostettua muutaman anoksisen taskun täydellisen typpikierron saavuttamiseksi osassa altaasta. Youtube videoiden inspiroimana rakentelin akvojen pohjaan passiivisuodattimet tilpehöörikoreista.

Akvassa kalankakan ja hajoavan aineksen ammoniakki (NH3) on sitoutuneena ammoniumyhdisteisiin (NH4+), jotka ovat varaukseltaan positiivisia. Nitrifikaatiossahan typpibakteerit hapettavan ensin ammoniumin nitriitiksi (NO2-) ja sitten nitraatiksi (NO3-) mutta tämä on vain ensimmäinen osa typen kiertoa luonossa. Toinen osa, eli denitrifikaatio ei usein toteudu laajassa skaalassa akvaariossa, sillä se vaatii anoksisen ympäristön.

Anoksinen ympäristö vaatii verrattain paksun hiekka tai sorakerroksen, jotta pohjalla ei ole enää vapaana olevaa happea. Samalla kuitenkin pitää välttää tilanne missä pohja on täysin hapeton, koska hapettomassa hajoamisessa syntyy myrkyllisiä kaasuja.

Siispä kokeilin ratkaisua missä vajoava moska pääsee pienistä soran raoista akvan pohjalle maatumaan rauhassa, mutta samalla ylemmät kerrokset ovat hapetettuja. Toki voi olla, että tein pelkästään hapekkaan pohjan tällä, mutta ei se ainakaan vahingoksi ole!

Tarvikkeet
  • yksi tai kaksi tilpehöörikoria
  • Biopalloja
  • Muoviverkkoa
  • Lateriittia, perliittiä tai vastaavaa negatiivisesti varautunutta materiaalia
  • Karkeaa soraa
Huuhtelun jälkeen porasin ylempään tilpehöörikoriin reiät, jotta sinne jää pienet rakoset kuonalle. Tarkoitus on että biopalloilla täytettyyn koriin ei pääsisi niin paljon moskaa, että se tukkeutuu, vaan että siellä tapahtuisi sekä aerobista, että anoksista toimintaa.

Tämän jälkeen pinosin korit päällekäin ja kiedoin muoviverkon sisään ruukkusoraa. Ruukkusora nimittäin kelluu ja minulla ei ollut saatavilla mitään kellumatonta savipohjaista materiaalia. Parempi vaihtoehto olisi toki ollut ihan aito lateriitti tai perliitti. Jos näitä on saatavilla, niin kannattaa tehdä paketista yksikerroksinen (ts. vain yksi tilpehöörikori) ja erotella biopallerot muoviverkolla sen päällä olevasta lateriitista. Lopuksi päälle pari-kolme senttiä soraa, savipohjaista kissanhiekkaa tai vaikka manadoa. Päälle kasveja.

Oma kokoonpano ei ole optimaalinen, koska en viitsinyt tehdä tuon ruukkusoran sisään lateriittisydäntä esim. seiskakuulilla. Se olisi tavallaan kuulien tuhlausta kun kasvien juuret tuskin löytävät tiensä muoviverkon läpi siihen.

Normaalistihan ideana on, että denitrifikaatio tapahtuu biopallojen luona kuonan hapettuessa happipitoisemmassa osassa ensin nitraatiksi ja sen jälkeen pelkistyen typpikaasuksi anoksisessa osassa. Samalla yläpuolella oleva negatiivisesti varautuneet lateriitti ja muu savipohjainen materiaalia vetävät puoleensa positiivisia ammoniumioneja magneetin tavoin ja toimivat kasvupaikkana aerobiselle bakteerikannalle, sekä ravinnepohjana kasvien juurille, jotka tehostavat hapetusta ja käyttävät myös omalta osaltaan nitraattia ja ammoniumia kasvuun.

Luonnollisesti tästä syystä lateriittisydän pitäisi olla suoraan biopallojen yläpuolella sekoitettuna kisanhiekkaan/manadoon - tai vaihtoehtoisesti heti normaalin soran alapuolella, mutta muoviverkon yläpuolella. Nyt minun ratkaisussahan kasvien juuret eivät pääse kiinni edes kevytsoraan, koska muoviverkko eristää soran niistä. Ei optimaalinen, mutta toki sora luovuttaa ravinteita hitaasti itsestään.

Optimoin tätä hieman paremmin toisessa akvassa missä käytin pari kuukautta huuhdeltua rainbow kissanhiekkaa riskillä - se on nimittäin hajustettua. Akvassa ei toistaiseksi ole kaloja, joten en tiedä miten ne suhtautuvat siihen. Toisessa taas korvasin kevytsoran manadolla ja sen sisään upotetulla lateriittisydämellä.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
kultuaiset
Member
Member
Viestit: 354
Liittynyt: 11:26, 17.02.2017
Sukupuoli: Nainen

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja kultuaiset »

kuulostaa hyvälle idealle tuo pohja, veikkaisin että toimii hyvin.

mulla on ollut mielessä tässä että jos suinkin viitsisin tehdä niin ison homman, että muokkaisin ton mun 900 litrasen pohjan ihan uusiksi. siinä kun on tuollainen tylsän tasainen pohja ollut koko n. 12 vuotta kun ollut kasassa. tekis mieli saada siihen just tollaisia korkeuseroja. joten jos suinkin viitsit, niin päivittelehän miten pohja toimii ja huomaatko siihen jotain paranneltavaa. vois sitten kopsata ideaa sulta 8-)
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Aih. Miulla on ollu tuossa 60-litraisessa pieni väistöbordelli täplämonnisille ja siirsin sinne myös aikoinaan kaupasta ostamani yksinäisen leopardimonnisen odottamaan muuttoa. Tarkoitus oli hankkia lisää leopardimonnisia, mutta eipä niitä tullut koskaan hommattua, kun tuntui olevan vaikea saada.

Päätin torin kautta kaupata monnisen ja eräs henkilö sitten ne Lappeenrannasta varasikin. Tarkoitus oli viedä ne hänelle samalla kun kävin hakemassa Rahulan Rehusta Lahden kautta hankkimani Hypoptopoma sp. Robocobit - uudet fisut muuten voivat hyvin, kuten myös edellisestä erästä selvinnyt yksittäiskappale.

Fisut tulivat kuitenkin päivän aikaisessa eikä minulla ollut ostajan yhteystietoja. Noh sovittiin sitten että hän noukkii ne Imatran koiranäyttelyn aikana, mutta koko perhe sairastuikin flunssaan.

180-litraisen lopettamisen yhteydessä siirsin sinne yhden todella wanhan täpläpyrstömonnisen. Tämä siirtyi minulle silloin työkaverin lopettaessa tankkinsa ja siirtyi myös tuohon 60-litraiseen. Kyseessä siis oikeasti wanha monninen, koska se ehti työkaverilla olla jo ainakin 5-6 vuotta. Minullakin jo auki pari vuotta.

Leopardimonniset ja täpläpyrstömonniset menevät oikein mukavasti täplämonnisten kanssa, koska ovat ulkonältään sen verran erilaisia, ettei risteymiä synny. Lisäksi tämä wanha monninen ei varmasti ole enää lisääntymiskykyinen ikänsä takia - eihän? Kaikki lienee arvannee mihin tämä pohdustus johti?

Huomasin tänään altaassa sellaisen parisenttisen monnisen poikasen, joka ei täplämonnista ole nähnytkään... kaikki lasit on taas täynnä monnisten munia, mutta nyt ei ole mitään hajua mitä niistä syntyy.

Lienee sanomattakin selvää että nämä poikaset eivät ikinä tule näkemään omien tankkien ulkopuolista elämää... ainakaan potentiaaliset hybridit vaikka todella kivan näköisiä ovatkin. Tämä ainakin on jännä sekoitus täpläpyrstömonnisen pisteitä, leopardimonnisen juovia ja pyrstössä on täplän sijaan musta viiva. Onneksi ovat ainakin helppoja erottaa täplämonnisista. [:I]

Täplämonniset muuten kutee juuri parasta aikaa... taas... kolmatta sukupolvea pukkaa jo.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
kultuaiset
Member
Member
Viestit: 354
Liittynyt: 11:26, 17.02.2017
Sukupuoli: Nainen

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja kultuaiset »

kaloissa vanhuksetkin voi olla hyvinkin viriilejä :mrgreen:

monnisista en niin tiedä, mutta vanhin partisurokseni, jonka tarkkaa ostovuotta en harmi kyllä muista, mutta oli mulla jo edellisessä altaassa, joten sen täytyy olla ainakin viisitoistavuotias, kutee edelleen säännöllisesti 8O vähän lunkimmin se nykyään homman ottaa. nuorempana kuilotti nälissään koko hoitoajan, nykyään tulee aina syömään kun ruuan tiputtaa lähelle. myös tosi vanha partisnaaras kutee vielä, sen ikää en muista ollenkaan, mutta vanha se on. se menee nykyään aina kudun jälkeen tosi laihaksi, maha on ihan hurjalla kuopalla ja useamman kerran vähän kovettunutta mätiä jäänyt sitten "aukolle". mutta ei näy mädintuotto loppuvan :roll:
buttnekkid
Member
Member
Viestit: 292
Liittynyt: 21:50, 24.02.2014
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Saarijärvi

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja buttnekkid »

Mitä vanhempi pukki, sen kovempi sarvi! :twisted:
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
Norhie
Senior Member
Senior Member
Viestit: 667
Liittynyt: 14:26, 18.01.2016
Sukupuoli: N/A
Paikkakunta: Imatra

Re: Akvaariorakkaus

Viesti Kirjoittaja Norhie »

Laitetaanpas pieni päivitys taas tetratankista. Toki voisin laittaa viereisestäkin akvasta, mutta kun se on niin kauhiassa kunnossa - tai siis kaikki siellä oleva voi oikein hyvin, mutta kun olen käyttänyt sitä ylijäämäkasvitankkina... Noh. Katsokaa itse. Koko tankki on täynnä sulkaärviää ja sammakonputkea. Lisäksi siellä on ylijäämäsammalta ja vaikka mitä! Laitan toriin myynti-ilmoituksen niistä jossain välissä - muuten menevät biojätteeseen.

Kuvat muuten kannattaa tallentaa levylle - ainakin jos meinaat zoomata niitä. Tuo googlen esikatselu tekee niille hallaa.

Tetratankin Akvastatus / 12052018
Jos vertaatte edelliseen kuvaan (2704) niin onhan tuossa hieman tapahtunut muutosta parin viikon aikana. Suurin muutos lienee 'Petchii'-melalehden siirto minipapukaijalehden taakse. Samalla asettelin taas sammaleet paikoilleen kivien väliin. Täplämonniset kun tuppaavat kaivamaan ne sieltä ylös ruoanmurusten toivossa.

Lisäsin lisäksi muutaman täysin konvertoituneen apilasaniaisen juurakon alapuolelle. Pohja on siltä kohdin kohtalaisen ravinneköyhä vielä, mutta koska kasvit ovat jo sopeutuneet vesioloihin, niin en odota ongelmia. Hidasta kasvua tosin odotan.

Vasemmalla takana istutuskoriin laitetut 'undulatus'-melalehdet alkavat jo pikkuhiljaa kurkistella juurakon reunan yli. Niillä on tosin vielä kuukausien matka edessä. Meinaan jos niistä tulee yhtä isoja kuin oikealla oleva petchii. Voihan se olla että ne eivät kasva yhtä isoiksi kun kori rajottaa niiden juurten kokoa. Vastaavasti pohjasubstraatin tasossa olevat 'kompakt'-ruskomelalehdet eivät näy ollenkaan. Ne ovat nimittäin vasta pari senttiä korkeita.

Akvaarion tämänhetkiset kasvit:
Muutin molemmat hygrot kasvamaan tuohon ylijäämäkasvitankkiin. Siinä on paljon voimakkaampi valaistus, joten kasvavat nopeammin. Palautan ehkä osan takaisin.

Sekalaista sähellystä

Tilasin hetken mielijohteesta bulkkitavarana 2 litraa Eheim SubstratPro:ta kun se on aapelilla alennuksessa. Minullahan on tuossa parvekelaatikkosuodattimessa Seachemin Matrixia pari litraa jo ainakin vuoden takaa. Toki käytän vielä tokmannin laavakiviäkin avosuodattimissa, mutta Juwelin suodattimiin on kätevämpää laittaa suodatinpussissa substratprota.

Vaihdoin siis vihdoin Juwelin alemman korin kaksi sientä biologiseen suodatusmassaan. Siellä oli ennestään yksi Juwelin oma biokori, mutta tulee halvemmaksi käyttää tuota bulkkitavaraa suodatinsukassa. Menee muuten noin 300g substratprota/sukka. Laitoin kaksi sukkaa, mutta kolmaskin menisi.
2x 240-litraa (seurala), 1x 180-litraa (evakkoallas), 1x 140-litraa (monnila), 1x 110 litraa (karanteeni), 1x 60 litraa (mysteerikuutio), 1x 60-litraa (taistoevakkola) ja aivan liikaa sekalaisia muovikippoja poikasille. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Akvaariopäiväkirjat ja projektit”