Ph- Tosi lyhyt oppimäärä

[Sisso]

Tämähän on legendaarinen ikuisuusaihe ja -murhe, etenkin aloittelevien akvaristien keskuudessa. Kaikki akvaarion ongelmat levistä kalakuolemiin pistetään pHn piikkiin ja sen epätoivoisilla muokkausyrityksillä on taatusti tapettu enemmän kaloja kuin muka-väärällä arvolla. Otetaans pikku kertaus yläasteen fyken tunneilta ja selvitetään mikä ja miksi pHlla on, tai ei, ole merkitystä kaloille. Sen jälkeen toivottavasti meistä itse kukin osannee hiukan paremmin arvoida akvastaan saamaan pH-lukeman merkitystä. Homma on ihan silkkaa kemiaa, eikä se taivu meidän luuloihin. vääriin tai oikeisiin, eikä etenkään haluamisiin, siitä lähdetään. yritän pitää tän simppelinä, joten jossain kohtaa tulee oikaistua asioita. Atomien ja ionien lukumäärät esimerkeissä ovat keksittyjä, ne on vain tarkoitettu havainnollistamaan asiaa käytännössä.

1) pH-arvo kertoo vetyionien (H+) ja hydroksidi (OH-) määrän suhteen. Kuten huomataan, H on varautunut positiivisesti ja OH negatiivisesti ja tämä varautuneisuus vaikuttaa näiden ionien "luonteeseen" eli taipumukseen käyttäytyä ja tämä on se, mikä tekee niistä vaarallisia. pH-arvo EI KERRO KO IONIEN MÄÄRÄSTÄ YHTÄÄN MITÄÄN. Taustaa: kun atomi on luovuttanut ulkokuoreltaan elektronin (jolla on aina negatiivinen varaus), se on positiivinen ja kun atomi on vastaanottanut elektronin, siitä tulee negatiivisesti varautunut. Taipumukset elektronien luovuttamiseen ja vastaanottamiseen vaihtelevat (ryhmittän:metalli, puolimetalli ja epämetalli).

2) Kaloille merkityksellistä on ko ionien määrä vedessä. Pieniä ionimäärien muutoksia ja niistä aiheutuvia solutason vahinkoja kalat pystyvät vastustamaan (kemiallisessa mielessä) ja korjaamaan. Isojen ei. Tätä voi varrata siihen jos itse laitat salaattisi viinietikkaa (heikko happo jossa vain vähäisesti H+ ioneja) tai akkuhappoa (jossa paljon H-ioneja). On mahdollista ettet jälkimmäisessä vaihtoehdossa syö enää mitään. Ikinä.

3) Koska pH-arvo ei kerro H+ tai OH- ionien määrästä yhtään mitään, et voi tietää arvosta, onko näitä ioneja paljon tai vähän. Kaavakuvilla havainnollistettuna: (pH7 siis tarkoittaa, kuten kaikki muistamme, että molempia ioneja on yhtä paljon)

H+ ....pH7..... OH- kpl/x määrässä vettä (x=sama määrä)
1 1

tai

10 10

tai

1000 1000

tai

10000000 10000000


!! pH pysyy aina samana, koska SUHDE EI MUUTU!!! Jos suhde muuttuu, muuttuu pH-arvo sen suuntaan, mutta edellenkään me ei voida tietää määristä mitään. Ehkäpä 1 vastaa etikkaa ja viimeinen lukema rikkihappoa? pH 7 hyvä kaloille? Tuskin?! Etejäpäin esimerkeissä: esim pH 7,5:

3 6

!! pH muuttui, koska SUHDE MUUTTUI, mutta edelleen ionien lukumäärät ovat niin pienet. ettei niistä ole kaloille haittaa. Ja se tavallinen tarina: pH 8 on kaloille vahingollinen. Todellako? Entäs jos

3 8



Ja siitä päästäänkin näppärästi siihen mikä aiheuttaa sen suuren väärinkäsityksen pH-arvon tulkitsemisen kanssa

5000 4000

Tällainen suhde voisi antaa lukemaksi vaikkapa 6,8 tjsp, josta pehmeävetinen akvaristi on tietysti kovasti tyytyväinen. Entäpä jos ionien määrä ylitikin sen, joka on kaloille vahingollinen? Syytä tyytyväisyyteen?

MITÄ NÄMÄ POSITIIVISESTI JA NEGATIIVISESTI VARAUTUNEET IONIT SITTEN TEKEVÄT KALOILLE? Miksi ne ovat vahingollissia suurina määrinä? No, ne tekee sitä mitä niiden "kuuluukin" tehdä : ne joko pyrkivät luovuttamaan tai vastaanottamaan elektroneja. Kun tämä tapahtuu solutasolla, tapahtumassa solut repeytyvät kemialisilta rakenteiltaan rikki eivätkä enää kykene siihin mihin ne on tarkoitettu. Tämä pätee sekä H+ että OH- ioneihin eli isossa määrin sekä suuri vety että hydroksidi-ionit voivat olla vahingoksi. Se miksi ne tekevät näin vaatisi sen verran pitkän sepustuksen, että jätän tässä välistä, mutta lyhyesti todetuna ne pyrkivät pysyvään elektronikuoren rakenteeseen (oktettiin).


Siten pitää ymmärtää että hapoissa on eroja, on vahvoja ja heikkoja. Akvaariossa syntyy koko ajan happoja, heikkoja eli niitä joissa on määrältään vähäisesti H+ ioneja, esimerkiksi hiilihappo ja humushapot ovat tällaisia, ja myös vahvoja kuten typpi- ja fosforiyhappoja, mutta niin kauan kun näiden vahvojen happojen ionimäärät pysyvät vähäisinä, niistä ei ole kaloille haittaa. Jos akvaario jätetään "likaantumaan", on mahdollista että pH romahtaa, jopa hyvinkin nopeasti ja hyvinkin rajusti riippuen veden alkalinittesta l kyvystä puskuroida pHta kun määrä ylittää tietyn kynnyksen. Samasta syystä erilaisten pH-miinus kemikalien lisääminen akvaarioon on venäläistä rulettia: ne ovat aina vahvoja happoja (esim akku/rikki) joissa on hirvittävä määrä H+-ioneja. pH kyllä laskee mutta samalla lisätään akvaan ioneja, jotka ovat hyvin vahingollisia kaloille ja bakteereille. Kuka meistä tietää tarkalleen paljonko annoksen mukana akvaan menee H+-ioneja? Eikä vedenvaihtokaan paljoa auta, jos sitä ei vaihdu riittävästi, jolloin ioneja kertyy aina vaan lisää. Aikapommi tikittää, vai kuinka? Niin kauan kun akvaariossa pH heilahtelee heikkojen happojen suhteen vaihdellessa, ts määrät pysyy aina vähäisinä suhteesta riippumatta, se ei vahingoita kaloja. Siksi esimerkiksi CO2-lisän aiheuttama yhdenkään asteen heilahdus hyvinkin nopeasti ei haittaa kaloja, niissä ei tapahdu mitään solutuhoa. Mutta jos heilahtelu tapahtuu vahvojen happojen vaikutuksesta, se voi vahingoittaa koska ionit tekee mitä niiden pitääkin tehdä ja isoilla määrillä vahingotkin ovat isompia. Tähän lienee hyvä lisätä että vesikemiaan yleisesti vaikuttaa myös/osin kaikkien/tiettyjen suolojen määrä ja siten esimerkiksi Tanganjikapytyssä tapahtuvat kemialliset muutokset ovat luonteeltaan helposti rajumpia kuin normimakeavetisessä.

Lepo, ihmiset! Hyvin hoidetussa akvassa, jossa vesi vaihtuu ajallaan, pyörii yleensä vain vähäinen määrä vahvoja happoja ja hiukan enemmän heikkoja, joilla ei ole juuri mitään merkitystä kaloille. Jos lähdetään lutaamaan happojen tai emästen kanssa, tilanne onkin jo eri. Aika tavallaista on että täällä AWllakin ohjeistetaan laskemaan pHta jollaon pH-miinus hapolla. Tämän kirjoituksen tarkoitus on vain osoittaa ettei pH arvo itsessään kerro juuri mitään vana akvasta tulee samaan aikaan selvittää myös muita seikkoja mm hoitoon ja mahdlliseen veden muokkaukseen liittyen, ennen kuin voidaan todeta pHn olevan kaloille epäsopiva. Näin voi olla, mutta niin kauan kun akvassa on, kuten yleensä onkin, vähäisiä määriä vahvoja tai pikkuisen enemmän heikkoja happoja, ei poikkeamat The Kirjan suosituksista haittaa kaloja ja yritykset muokata vettä taitamattomilla käsillä todennäköisemmin aiheutaa vain enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos olen onnistunut tarkoituksessani, jokainen lukija ymmärtää nyt ettei pHn murehtimiseen kannata tuhrata aikaa liiemmin ellei sitten ole jotain syytä esim epäilee vahvojen happojen olemassaoloa syystä X. Tai että akvaan pääsee jostain emäksiä normihanavettä reilummin. Tähän samaa liittyy kalan osmoottinen järjestelmä, jolla se ylläpitää suolatasapainoaan, mutta se on eri tarina se.

[Pallokala]

Useimmat kalat kutevat vain happamammassa vedessä, joten jos haluaa kasvattaa tiettyjä kaloja niin ei siitä pH-arvosta silloin "murehdita" sen takia että The Kirja sanoo sitä taikka tätä vaan sen takia, että kaloja ei saa kutemaan.
Kyllä luotettavien valmistajien akvaarioihin tarkoitetut kemikaalit ovat aivan turvallisia kunhan niitä käyttää huolellisesti ohjeen mukaan.
Ei vedenparannusaineissakaan kerrota minkä verran siinä on mitäkin ioneja, niissä sanotaan vain että neutralisoi kloorin ja raskasmetallin mutta ei sen enempää. Silti niitä käytetään ihan kaikenlaisiin vesiin sen kummemmin miettimättä.
Kyllä minä aion jatkossakin käyttää erilaisia vedenparannusaineita, kasviravinteita, Easycarboa, lääkkeitä jne. vaikka en tiedä tarkalleen mitä ne sisältävät. Aika hölmöä mennä myös haukkumaan kaikki "litkut" vaarallisiksi määrittelemättä mistä tuotteesta on kyse tai ilman pätevää näyttöä siitä, että joku tietty tuote on vaarallinen ohjeiden mukaan käytettynä.

[Sisso]

Useimmat kalat kutevat vain happamammassa vedessä, joten jos haluaa kasvattaa tiettyjä kaloja niin ei siitä pH-arvosta silloin "murehdita"

Useimmat kalat kutevat missä hyvänsä vedessä, mutta monien lajien kutu epäonnistuu kovassa vedessä, yleensä nämä ovat kudun hedelmöittymättömyys, homehtuminen tai vanhemmat syö kudun, jonka "tietävät" olevan tuomittu epäonnistumaan. Lienee tuttua monille? On eräitä lajeja, joiden kudun voi laukaista pHn tipahtaminen. Useimmilla laukaiseva tekijä kuitenkin on sähkönjohtavuuden (so kovuuden) tipahtaminen tai lämpötilan muutos. Luonnossa pHn muutokset ovat seurausta olosuhteiden muutoksesta, joka vaikuttaa muuhunkin kuin veteen, mm ravinnon määrään. Akvassa me usein muokataan vain yhtä arvoa, se saattaa laukaista kutemisen, mutta jos olosuhteet ovat muuten väärät, kutu epäonnistuu. Eräät apistot (joista osaa ei ole meillä nähtykkään) ovat hyvin tarkkoja oikeista kutuolosuhteista ja on harvoja harrastajia jotka saa ne lisääntymään menestyksellä. Näiden kanssa saa tosissaan säätää vettä, osan kanssa myös pHta, jos aihe kiinnostaa niin kannattaa kahlata http://www.apistogramma.com/forum/index.php

Kyllä luotettavien valmistajien akvaarioihin tarkoitetut kemikaalit ovat aivan turvallisia kunhan niitä käyttää huolellisesti ohjeen mukaan.

Niinkö? Oletko mitannut sähkönjohtavuutta esim fosforipohjaisen pH-miinuksen lisäämisen jälkeen ja seurannut arvon kehittymistä jatkuvassa käytössä? Moni on hämmästynyt näin tehtyään. Moni on lopettanut tuotteen käytön siihen. Monien aineiden vaikutukset tulevat esille vasta kuukausien, jopa vuosien käytön jälkeen eikä valmistaja varmastikkaan ota mitään vastuuta tuotteestaan tällöin. Monet kalan saamat vauriot esim myrkytyksistä johtuvat, tulevat esille hiljaksiin vasta viikkojen-kuukausien kuluttua kalan räytyessä pois, kuka osaa yhdistää näin hitaan kuoleman haitalliseen aineeseen ellei osaa sitä vasiten epäillä? Tietty jos on ihan jees, että kalat elää vaan kuukausia tai muutaman vuoden niin mikä jottei. En tokikaan väitä, etteikö syitä liian aikaiselle kuolemalle olisi muitakin, esim pskainen vesi mutta se on taas eri tarina se. Kaikki eivät käytä aineita ohjeiden mukaan ja osa valmistaa esim rikkihappoa akkuhaposta itse. Jos pH on korkealla (ja omaa vielä korkean alkaliniteetin), joutuu rikkihappoa lisäämään todella runsaasti. Tiedän, koska olen itsekin tehnyt näin vuosia sitten ymmärtämättömyyttäni. Toivon, ettei kukaan tee näin ainakaan siksi ettei tiedä mitä tekee.

Aika hölmöä mennä myös haukkumaan kaikki "litkut" vaarallisiksi määrittelemättä mistä tuotteesta on kyse tai ilman pätevää näyttöä siitä, että joku tietty tuote on vaarallinen ohjeiden mukaan käytettynä.

Teinkö todella näin? Haukuin kaikki litkut? Oman sisälukutaitoni mukaan puhuin vain heikoista ja vahvoista hapoista ja niiden vaikutuksesta pH-arvoon, en edes koko vesikemiaan (tästä olisikin tullut pitkä!). Tää on jo aika hauskaa sinällään, näkisitpä mitkä määrät meillä on hyllyssä "valkoisia jauheita", kilokaupalla, ja mitä määriä kippaan niitä akvoihini! Tiedän grammalleen mitä menee minkäkin verran ja määrän vaikutuksen vesiarvoihin. Tällä pohjalla en todellakaan näe syytä tai tarvetta "haukkua kaikkia litkuja vaarallisiksi", sen sijaan yritän selvittää itselleni mikä on haitallista/vaarallista ja mikä ei, ja mikä vaikutus kaloihin tai veteen on milläkin käyttämälläni aineella. Mielestäni olisi vain hyvä, jos me kaikki tiedettäisiin edes jotain siitä mitä me lisätään akvoihimme. Ja en, en usko pullojen kylkiin enkä kauppiaiden sanoihin, en kuulu markkinauskovaisiin. Meille esimerkiksi myydään vesitestejä joista osa on ihan BS, näitäkin kauppiaat väittää hyviksi ja menee kansaan kun häkä! Pulloissa on yleensä jos ei muuta niin ainakin pirun kallista vettä. Siihen se sitten useimmiten jääkin. Mutta mikään maailmassa ei saa lisäämään akvaan enää rikkihappoa pHn laskemiseksi. Meillä on akvojen pHt vaihdelleet ajan saatossa käytetystä vedestä riippuen (sade/RO/hana) välillä 6,2-8 (tod näk ylikin) enkä ole huomannut ikinä mitään eroa kalojen voinnissa, joten miksi vaivautua leikkimään akkuhapon kanssa? Sen sijaan kalojen kutuvireys on noussut huomattavasti kun aloin pehmentämään vettä kovasta hanavedestä pehmeään ROlla. Huomion arvoista tässä on se, että RO/tislatun -veden happamuus on 7 tai jopa yli, eli ainakaan pHn tippuminen ei selitä kutuvireyttä ja lisääntynyttä poikastuotantoa. Liittyisikö ennemmin veden pehmenemiseen? Veikkaisin näin. Ken kudettaa tosissaan, tietää mitä kasvattamansa lajit vaatii vedeltään onnistuakseen eikä aiheeni ollut se todellakaan!

Pitää lopuksi kysyä että kuinka monen pytyissä kalat kyllä kutee, mutta kututuottoon nähden poikasmäärät jäävät olemattomiksi tai hyvin pieniksi? Poikaset kuolevat nuorina? Ja nyt ei puhuta näistä lajeista, jotka lisii missä ja koska vaan kuten partikset ja millikset. Veikkaan että useimman. Miksi siis taistella jo sinällään hyvää hanavettä vastaan? Yleensä ihmiset haluavat pitää akvan hoidon mahdollismman itselleen yksinkertaisena ja kaloille miellyttävänä, miksi siis leikkiä täysin tarpeettomien, jopa haitallisten, aineiden kanssa ja yrittää pitää arvot aina tasaisina, yleensä vieläpä melko hankalasti ja huonolla menestyksellä. Aika moni jopa haluaa olla tuhlaamatta rahojaan ihan turhaan.

[Karim]

Hapamuuden vaikutus ja ionien vaikutus kaloihin on vaikea asia. Tiedetään, että happamuus tottumattomile kaloille aiheuttaa kidusten turpoamista, punasolujen turpoamista ja vaikeuksia suola/vesitasapainon säätelyssä. Myöskin eri maametallien vaikutus happamuuden lisääntyessä lisää kidusongelmia. Siellähän kaikki suola/vesitasapainon säätely tapahtuu. Konsentraatiogradientilla on suurin merkitys kaloille ja kidusten toiminnalle. Mitä enemmän ne joutuvat taistelemaan sitä vastaan ja sitä enemmän kalat stressaantuvat.

Kalojen kuteminen stressaantuneina vaikuttaa epäilyttävältä. Ei ole järkevää satsata suurta energialatausta jos oma tulevaisuus ahdistaa. Mädin syönti voi johtua muistakin tekijöistä kuin vedenlaadusta. Mutta vedenlaatu vaikuttaa paljon mädin selviytymiseen. Siitä meillä on varsin hyvä esimerkki kotimaisen lohen m74 tauti.

Akvaarion vesi on yleensä aika neutraalia. Se ei kuitenkaan kerro minkälainen osmolaliteetti on. Yleisesti ottaen hanavesi on hyvänlaatuista. Ja sillähän on merkitystä kaloille. Kuten Sisso sanoi mistä tiedämme, kun lisäämme akvaan jotain niin miten vedenlaatu muuttuu. Tässä onkin se suurin ongelma. Emme tiedä. On puskurikapasiteetit, metallit ja muut "myrkyt". Ja nyt huomaammekin olevamme varsinaisessa suossa. No helpotusta tuo kokemus harrastuksessa. Jos on havainnut jonkin systeemin olevan hyvä niin noudattaa sitä. Kannatta pitää korvat ja silmät auki uusille virtauksille, koska tiedon määrä lisääntyy ja aina voi oppia jotain uutta.

[Sisso]

Niin, yksittäisen vesiarvon nostaminen pöydälle on vähän kinkkistä, harhaanjohtavaa ja jopa haitallista, koska akvaariossa lähes kaikella on vaikutuksensa johonkin muuhun tapahtumaan. Yritinkin kirjoittaa siksi vain pHn vaikutuksesta "suoraan" vain kaloihin. Enemmän pHlla onkin akvaariossa merkitystä sen kautta, miten se vaikuttaa muihen kemiallisiin tapahtumiin ja reaktioihin. Esim rauta alkaa muuttumaan toksiseksi pHn laskiessa, joskaan ne arvot mitä akvoissa yleensä pH on, ei vielä aiheuta hämminkiä. Ja ne, jotka pitävät pHn todella alhaalla syystä X tyyliin 5pilkkujotain, eivät lisää rautaa ja ovat muutenkin valveutuneita vesikemian ja sen reaktioiden suhteen.

Joissakin tapauksissa pHta kannattaakin seurata aktiivisesti. Tämmöinen esimerkiksi on kasviton tai vähäkasvinen akvaario, jossa hoidon laiminlyönti yhdistettynä mahdollisesti kovaan kuormitukseen, saattaa aiheuttaa typpi-, ehkä myös fosforiyhdisteiden määrän nousun niin korkeaksi (ts vedessä alkaa olemaan vahvoja happoja reippaasti), että pH romahtaa merkkinä vahvojen happojen olemassaolosta. Tällaisia pyttyjä voisivat olla esim kasvittomat biotoopit ja erilaiset pleko/monnisaltaat, joissa on lisäksi alhainen alkaliniteetti. Toki kun oppii hoitorutiinit ja vaihtaa vettä riittävästi sekä muutoin huolehtii akvan puhtaudesta riittävästi, ongelmaa ei yleensä ole, mutta luetun perusteella ongelma on todellinen jos sulkee riskiltä silmänsä. Kasviakvoissa riski on pienempi, etenkin jos kasvit voi hyvin ja niitä on paljon.

[quote="Karim" Kalojen kuteminen stressaantuneina vaikuttaa epäilyttävältä. [/quote]

Yleensä kalat ei kudekkaan stressaantuneina, mutta ne ovat sopeutumisen mestareita eikä heikojen happojen pitoisuuksien muutokset aiheuta hetkellistä pientä muutosstressiä lukuunottamatta haittaa. Kun ne ovat sopeutuneet, ne jatkavat lisääntymistään, mutta jos olosuhteet ovat väärät, kutu epäonnistuu kuten yllä kirjoitan. Jos akvaan lisätään reippahasti hiilaria, saataa pH tipahtaa päivän aikana jopa kaksi-kolme yksikköä ja silti kalat voi hyvin ja kutee menestyksellä. Sen sijaan eräiden mineraalien muutokset voivat tehdä jo enemmänkin hallaa ja näihin (osmoottisiin) muutoksiin sopeutumiseen kalalla menee jopa kuukausia. Meiltä menee helposti sekaisin happamuuden ja suolatasapainon vaikutukset. Kalan fysiologiassa ei ole mitään ei-tunnettua, johon pHlla tiedetäisiin olevan vaikutus muuta kuin kemian lakien mukaisia, mutta myös osmoottinen tasapainomekanismi tunnetaan hyvn ja sen tiedetäänolevan erittäin herkkä ja monimutkainen ja se menee herkästi raiteiltaan kalaa rasittaen. Kidusten ja munuaisten, jotka ovat eturintamassa huolehdittaessa osmoottisesta tasapainosta, vauriot näkyvät tyypillisesti viikkojen-kuukauisen kuluttua. Vamman pitää olla melkoisen raju, tai kalan saada jokin sekundäärinen ongelma stressistä, jotta vaikutus näkyisi heti, koska kaloilla on melko hyvät mekanismit torjua ja korjata kohtaamiaan ongelmia. Ne, kenellä on akvanhoito hyvällä tolalla, tietävät ettei kaloja saa sairastumaan "millään" (tämä nyt hiukan liioitellen, saahan ne) ja vaikka jotain häikkää tulisikin, kalat parantuvat perushyväkuntoisina melko hyvin.

Yleisesti ottaen hanavesi on hyvänlaatuista. Ja sillähän on merkitystä kaloille.

Juuri näin, tämä on munkin sanoma. Ongelmana akvaariofoorumeilla pidetään yleensä korkeahkoa pH-arvoa, mutta se EI ole ongelma koska OH--ionien on vedessä edelleen vähäinen. Ei meille mitään lipeää sentään tohdita juottaa! Ja siksi tästä ei kannata, eikä tarvitse, tehdä itselleen (ja kaloileen) ongelmaa vaan keskittyy muihin, kaloille merkityksellisempiin asioihin. Niin kauan kun laittaa akvaansa hyvälaatuista vettä, jonka pH on jotakuinkin välillä 6-9, kalat pärjää jos veden kovuus vaan passaa. Meillä on jo varmasti tuhansittain todisteita siitä, ettei pHlla ole kaloihin haitallista vaikutusta niin kauan kun se pysyy normihanaveden tasolla. Kiekkoja pidetään menestyksellä pH 9 vedessä (mutta ei kyllä enää kudeteta) eikä jopa kolmen asteen pHn tippuminen muutamssa tunnissa vahingoita kaloja. Mitä muita todisteita vielä pitää olla kun sekä teoria että käytäntö tukee tätä väitettä? En siltikään väitä, etteikö olisi lajeja, jotka viihtyvät (ja kutevat) paremmin nimenomaan happamassa vedessä, mutta Suomessa likipitäen kaikki yleisessä myynnissä olevat makean kalat pärjää hyvin meikäläisessä hanavedessä ilman pHlla kikkailua. Vaan meidän pitää ymmärtää se, että se mikä meistä vaikuttaa ja näyttää kivalta, kuten rikkihapolla laskettu pH, ei ehkä olekkaan sitä kalojen mielestä. Pitää osata punnita hyödyt vs haitat ja tehdä valintansa sen mukaan, ei sen mitä kaveri ehdotti tai mitä AWlla kukaan (Sissokaan) suositteli.

Tätä kemiallisilla tuotteilla vesiarvojen rukkaamista sivuaa jonkin fosfaattipohjaisen pH-miinuksen käyttö, josta mainitsinkin jo tuolla ylempänä. Me, jotka käytämme akvoihin fosfaattia ja seuraamme joko PO4-arvoa ja/tai johtavuutta, tiedämme että sillä on erittäin voimakas taipumus nousta herkästi ylös ja nostaa herkästi johtavuutta. Tämä on kaloille aina stressi. Ei niin, että siitä kohtuullisessa määrin olisi haittaa, mutta miksi tehdä näin kun pHn laskemisella, mikä oli toimenpiteen takana syystä X, ei saavuteta juuri mitään? Ne, jotka laskevat pHta niille lajeille, jotka oikeasti sitä vaativat voidakseen hyvin ja kuteakseen menestyksellä, eivät todellakaan käytä siihen rikkihappoa tai fosfaattia! Veikkaisin että jos näin tekisi, soolismoro ainakin kudulle ja poikasille. Sille, ettei näin tehdä, niin helppoa ja näppärää kuin se onkin, on syynsä! Voi että, kylläpä valmistajat olisi kovasti kiitollisia jos esim Dicrossus-lajien tai Ivanacara adoketa-kasvattajat kilvan ylistäisivät heidän tuotteitaan tienä helppoon ja menestyksekkääseen poikastuotantoon! Vaan näin ei ole.

Muoks. Esikatselussa lainaukset näkyy ihan OK, mutta valmiissa toiset hakasulkeet on poissa. Ei onnistu korjaaminen nyt, pöh.

[Karim]

Ensinnäkin kiitos Sissolle ansiokkaasta tiedon popularisoinnista ja kattavien referaattien teosta. Luet paljon uusista havainnoista ja kokemuksista. Kiitollisena luen kirjoituksiasi. Osaa toteutan osaa osa en

Mutta vielä niistä kaloista. Toiset kalat kestävät happamuuden muutoksia paremmin kuin toiset. Yleisesti ottaen pH:n lasku näkyy aika nopeasti kaloissa. Aluksi punasolujen tilavuus kasvaa kuten totesin. Mutta se ei palaudu elleivät olosuhteet palaudu. Sitten alkaa kidusten turpoaminen. Tämä haittaa kaasujen vaihtoa mutta myös suola/vesi tp:n säätelyä. Tämä on muutamien ensi tuntien reaktioita. Ajan kuluessa kidusten epiteeli alkaa irrota ja lopuksi sekundaarilamellit tuhoutuvat. Näin siis yksinkertaisesti. Jos pH vaihtelee +-2 pykälää vuorokaudessa on se kaloille aika rankka juttu. jos pH käväisee 5.5 tienoilla alkaa esim raudasta olla kaksiarvoisessa muodossa myrkyllinen määrä.

Palstalla on paljon keskusteltu veden happamuuden säätämisestä. Jos lukee Sisson kirjoituksia ajatuksella huomaa ettei asia ole ollenkaan yksiselitteinen. Siis kannattaa miettiä tarkoin pH:n muuttamisesta saatavaa hyötyä ja ennen kaikkea pitää esittää itselle kysymys: Ymmärränkö mitä teen? Vesikemian perusteet eivät ole kovin vaikea asia mutta paljon tuhoa "kotikemisti" voi saada aikaan. Kaikki tämä olettaen, että perusvesi on kohtuullisen hyvän laatuista kaloille.

[Sisso]

Osaa toteutan osaa osa en

Loistavaa! Toivoisin että me kaikki osattaisiin tehdä juuri meille sopivia valintoja tieto-, ei tunne-, pohjalta samalla kun osataan punnita niiden valintojen seuraukset. Käsitykset kaloille tärkeistä seikoista ja vesikemiasta ovat muuttuneet, ettenkö sanoisi jopa räjähdysmäisesti, sen jälkeen kun 2000-luvun alkupuolella Tom Barr alkoi esittää ajatuksiaan ja kokemuksiaan ravinteista, vesikemiasta, joka toki on ihan sitä samaa peruskemiaa kuin aiemminkin, mutta nyt taustavoimat tuotiin esille liitettyinä nimenomaan akvaario-olosuhteisiin ja suunattuna valveutuneille akvaarioharrastajille. Samalla mullistui koko ajattelutapa ja tavat hoitaa akvaarioita. Enää ei riitä GH-, KH- tai pH-arvon tuijottaminen, nyt sitä pitää osata tulkita! Ymmärrämme nykyään paremmin kokonaisuutta ja sen lainalaisuuksia siinä missä ennen jokainen arvo edusti vain itseään. Tästä on seurannut se, että mahdollisuudet pitää ennen niin-kovin-lyhytikäisiksi-jääviä-lajeja menestyksellä, jopa kasvattaa (myös kaupallisessa mielessä), ovat kasvaneet huimasti! Tätä ei todellakaan ole saavutettu pH-arvoa sokeasti tuijottamalla.

En lähde väittelemään siitä miten eri lajit kestää tai ei kestä pH-muutoksia (tässä varmasti on hiukan eroja syystä X), mutta tankkeja, joissa pH muutuu 1-3 yksikköä jopa muutamassa tunnissa, on tuhansia. CO2-lisätyssä tankissa kun nyrkkisääntö (jota toki voi soveltaa, mutta tällä määrällä varmistetaan CO2n riittävyys kaikissa olosuhteissa) on ainakin yhden pH-yksikön tipautus ennen kuin valot syttyy. Äkkiseltään heitän, että miltei joka ikinen mihinkään itseään kunnioittavaan aquascaping-kilpailuun, joita riittää!, osallistuva tankki on tällainen. Ja pelkästään näitä on satoja ellei tuhansia eikä tämä ole kuin jäävuoren huippu. Näissä akvoissa on myös herkkinä pidettyjä kaloja. Olen voinut omin silmin todeta eräitä "journaleja" pitkään seuranneena, että kyllä, näyttää sujuvan olin hommasta henk koht mitä mieltä hyvänsä. Kertoo siitä, että kun tietää mitä tekee ja mihin kiinnittää huomio, sujuu. Yhteinen nimittäjä näille akvoille on tonneittain ravinteita (ts suoloja), järkky määrä hiilaria ja...tadaa...ultrapuhdas vesi. Vaan pHta ei kukaan tunnu tosiaankaan murehtivan, paitsi hiilarin imeytymisen kannalta.

Niin kauan kun pitäytyy leikkimään akvansa kanssa perushanavedellä ja vaihtaa vettä riittävästi ja säännöllisesti eikä mielellään ahda pyttyä ihan filettä täyteen, ei yleensä ole hätää tai huolta vesiarvojen suhteen pehmeän kalojen kanssa. Ah, niin helppoa! Ja kasvit, ne on ihan akvaristin paras kaveri hyvin voidessaan voiko tätä jankuttaa liikaa?!

[Teemu Salonen]

Iso käsi Sisso:lle siitä, että jaksaa opastaa meitä tietämättömiä ihan faktojen kanssa eikä vaan turvaudu mutuun niinkuin aika yleistä on.

En ihan joka riviä jaksanut tässä keskustelussa lukea mutta missään ei mielestäni viitattu pH:asteikon logaritmisuuteen. Ts. Jos pH-arvo tipahtaa muutamassa tunnissa esim. 8:sta 6:een. Tällöinhän vesi muuttuu kaksikymmentä kertaa happamammaksi. Jos noin niinku maalaisjärjellä ajattelee, ja miettii samaa asteikkoa vaikka lämpötilaan. Lähtökohta on mukava +20 astetta celciusta ja muutamassa tunnissa lämpötila laskee -380 astetta celsiusta, joka sinänsä on jo mahdotonta. (Edellyttäen, että laskin tuon arvon pienessä päässäni oikein...) Niin ei siinä kaloilla, eikä kasveillakaan kovin hyvä ole olla.

Mikä tossa mun hajatelmassa meni vikaan?

[Platva]

Miksi siis taistella jo sinällään hyvää hanavettä vastaan? Yleensä ihmiset haluavat pitää akvan hoidon mahdollismman itselleen yksinkertaisena ja kaloille miellyttävänä, miksi siis leikkiä täysin tarpeettomien, jopa haitallisten, aineiden kanssa ja yrittää pitää arvot aina tasaisina, yleensä vieläpä melko hankalasti ja huonolla menestyksellä. Aika moni jopa haluaa olla tuhlaamatta rahojaan ihan turhaan.

"Sisso" kirjoittaa tapansa mukaan täyttä asiaa.
Aloittelevaa tai tietämätöntä akvaristia vaanii kemikalisaation vaara. Jos hän erehtyy akvaarioliikkeessä puhumaan epäilyistään tai ongelmistaan, hän lähtee liikkeestä uusi pullo kassissa. Sellaista vaatii akvaariobisnes. Ei se sen kummempaa ole kuin mikään muukaan tavarantuotanto ja kaupanteko. Tärkeää ei ole tieto vaan kuluttaminen.
Vääristyneen ekoilun ja luomuilun kulttuurissa hanavesi on jotenkin epäilyttävää. Ovat kamalat, ihmisiä vahingoittamaan pyrkivät insinöörit sitä jotenkin epäilyttävin menetelmin käsitelleet. Tässä heijastuu se yleinen ajattelutapa, että luonnossa kaikki olisi jotenkin hyvää ja kaikki ihmisen tekemä taas jotenkin pahaa. Milloinkahan steinerilainen "hengentiede" sun muu höpsismi tunkeutuu akvaarioharrastukseen? Homeopatia varmaan lopettaisi oudot kalakuolemat...

[Sisso]

Platva ehtikin väliin...jätän nyt Teemun lainauksen välistä ja hyppään suoraan vastaukseen.

Ei siinä mennyt mikään vikaan, mutta eihän logaritmisuus sulje pois alhaisia ionimääriä. Kalat kuitenkin sietää happoja, jopa vahvoja, tiettyyn pisteeseen asti melko hyvin, joten niin kauan kun pelataan vain heikoilla hapoilla, määrät (siis X kpl ionia Y-määrässä vettä) pysyy silti niin alhaisina ettei siitä ole kaloille haittaa. Ongelmana vahvojen happojen kanssa pelatessa on se, ettei me tiedetä paljonko niitä menee akvaan ja niiden mahdollinen kumuloituminen. Toinen seikka on niiden ajallinen vaikutus eli vaikkei ioneja olisi ihan niin hirvitäviä määriä (ja sinällään vahingollista määrää), jatkuva pitkäaikainen suht vahvassa happovedessä lilluminen kuluttaa kalan jatkuvasti korjatessa syntyviä vaurioita, joita Karim hyvin yllä kuvailee. Kuka oikeasti haluaa kaloilleen tällaista elämää? Yleisesti ajatellaan, että se määrä esim rikkihappoa, mikä todella laskee pHta, on jo vaarallinen eliöille, mutta toki tähän vaikuttaa akvan alkaliniteettikin. Joe Gargas, tuo legendaarinen kiekkokasvattaja, on kertonut tehneensä sen mokan, että kippasi akvaan pHn laskemistarkoituksessa happoa. Akva puskuroi happoa hyvin ja pH pyrki aina takaisin ylös, Joe kippasi happoa, pH yritti ylös ja Joehan kippasi aina vaan happoa. No tippuihan se pH lopulta. Samalla tippui tankillinen kiekkoja.

Hyvä, että nostit tämän logaritmisuuden puheeksi, se kävi jossain kohtaa mielessäni, mutta muut jutut lähti kröhöm...rönsyämään sen ohi. Kun asioita tarkastellaan monelta kantilta, se yleensä myös avutuu paremmin. Sanotaan että tieto lisää tuskaa, mutta musta tämä on asia joka vain helpottaa ymmärtämistä ja tulkitsemista. Yksi murhe vähemmän, ainakin niin kauan kun ei tartu pulloon.

[Jake_101]

Ts. Jos pH-arvo tipahtaa muutamassa tunnissa esim. 8:sta 6:een. Tällöinhän vesi muuttuu kaksikymmentä kertaa happamammaksi.

Tää on nyt vähän pilkun viilausta, mutta käsittääkseni vesi muuttuu tuolloin 100 kertaa happamammaksi.

[Teemu Salonen]

Näinhän se tietysti menee.

[Jake_101]

Tässä kun oli hetki aikaa, niin piti tarkistaa etten kommentoi ihan höpöjä.

pH = - log [a(h+)], missä a(h+) on h+ -ionien tehollinen konsentraatio (aktiivisuus)

8 = -log [A(h+)] (Tässä A(h+) on vakio, eli h+ -ionien aktiivisuus kun pH on 8)
10^8 = A(h+)^-1 (korotetaan molemmat puolet potenssiin kymmenen, sillä kyse on 10-kantaisesta logaritmista)
A(h+)= 10^-8
100*A(h+) = 100 * 10^-8 (kerrotaan sadalla, eli selvitetään pH kun tehollinen konsentraatio satakertaistuu)
100*A(h+)= 10^-6
log [100*A(h+)]= log (10^-6)
log [100*A(h+)]= -6
6 = -log [100*A(h+)] Siis h+ -ionien aktiivisuus satakertaistuu kun pH tippuu kahdeksasta kuuteen.