No perskeles niin onkin Eli kyseessä on sitten kuitenkin todennäkösesti se hybridi.. On muuten ujo olento, käy joka toinen päivä vilkasemassa onko ruokaa, jos on niin syö hetken ja katoaa takaisin piilopaikkaansa. Siellä se nyhjöttää aina. Eilen oli herttanen hetki.. Sillon kun ripsari tuli meille, se oleili pari päivää yksin akvassa. Muutaman päivän päästä tuli muut kalat, mukaan lukien pieni mustaveitsikala. Nämä kaksi lykkäytyivät yhteen ja olivat pari ekaa päivää kuin paita ja peppu, samassa piilossa jonne kumpikin mahtu hädin tuskin. Nyt veitsi on sitten rohkeana uiskennellut ympäriinsä, syö kädestä ja tuijottaa lasin takaa. Eilen tämä veitsi sitten meni kuin rohkasemaan ripsaria sen piilopaikkaan, oli monta tuntia siellä. Ei ripsari sieltä tullut, mutta näytti hauskalta kun toinen kävi ihan kuin rohkasemassa ystäväänsä
Even if a thousand people believe in nonsense, it's still nonsense
Mulla uiskentelee malawi-akvaariossa 4 kpl Synodontis lucipinna, jotka ovat aitoja eikä hybrideitä.
Tässä pari kuvaa
Nuo ovat jo muutaman vuoden vanhoja, pari on pikkasen pienempää ja sitte nää on vähän suurempia, mutta isoimmat on vajaa 10 senttisiä. Ovat jopa kuteneetkin lukuisia kertoja näiden vuosien aikana, mutta poikasten kasvattaminen on niin työlästä ja haastavaa, etten siihen urakkaan ole ryhtynyt.
Heeiii! Sain juuri käsiini Markku Varjon Akvaariokalat-kirjan, jossa on esittely Synodontis multipunctatus - ripsarista eli käkimonnista. Siinä kuvassa olevalla ripsarilla on musta rintaevä jossa valkoinen juova, aivan kuin omallanikin. Voisiko sittenkin tuo olla käkimonni? Kirjassa myös sanotaan, että on löytynyt samannäkösiä käkimäisesti lisääntyviä ripsareita, joten onko nyt kuitenkin mahdollisuus siihen, että omistan aidon ja puhtaan ripsarin?
Even if a thousand people believe in nonsense, it's still nonsense
Kuten huomaat noista mun omista ripsimonneista (kuvat yllä) niilläkin on rintaevät mustat, joissa valkoinen juova. Ja nuo ovat Synodontis lucipinna-lajia. S. multipunctata-lajia vastaavanlaisia ovat juurikin tuo S. lucipinna, S. petricola, S. grandiops ja S. polli. Yleisin noista on tuo S. lucipinna, joiden aikuiskoko on n. 10 cm. Onko sun kalan selkäevässä myös valkoinen raita, joka kiertää koko selkäevän ympäri vai onko se jommalta kummalta puolelta musta?
LiskoDisco kirjoitti:Onko se parvi/pari/erakkokala? Meillä kun on yksinäinen otus tuolla..
Ja ehkä vielä olennaisempana vesiolot. Jos tuo osoittautuu miksi tahansa mainituista lajeista, se on Tanganjikajärven ripsimonni eikä kauaa elä kovettamattomassa vedessä. Olettaisin, etteivät myöskään kahden Tanganjikajärven lajin risteymät viihdy muunlaisessa vedessä kuin kantamuotonsa, mutta jos mukaan on sotkettu jotakin pehmeän veden monnia, ei vesiarvoilla ole niin suurta väliä (tai suomeksi on mahdotonta tietää, millaiseen veteen sen saama geeniyhdistelmä parhaiten sattuu sopimaan).
No voi taivas.. Mistäs mä nyt sitten tiiän onko tuo vesi ok tuolle? Mitkä arvot ovat noitten Tanganjika-fisujen toiveena? Meillä ph nousee ja nousee, nyt 7,5 mutta välillä oli jopa 8. Tuo 7,5 käy kyllä noille muille kaloille, joten saa pysyä siinä.
Even if a thousand people believe in nonsense, it's still nonsense
Mulla nuo S. lucipinnat elelevät malawiakvaariossa (pH 8, GH 4, KH 10), muttei nekään ihan ne ihanteellisimmat olot ole. Tuolla ne kuitenkin ovat useampaan otteeseen kuteneet, mutta ihan tavalliseen seura-akvaarion veteen ne eivät sovellu. Tanganjikalainen vesi on muistaakseni vieläkin emäksisempää ja kovempaa.
Katselin tuosta Markku Varjon Akvaariokalat kirjasta, niin kaikilla Synodontis suvun kaloilla oli ph 6-8 ja lämpö 22-26 astetta. Että eipä nuo mun seura-akvaarion olot ihan jaskat voi olla.. Kirjassa oli myös maininta että soveltuu myös seura-akvaarioon.
Even if a thousand people believe in nonsense, it's still nonsense
Olen pitänyt noita "aitoja käkimonneja" sekä malawissa että normaalissa vedessä. Tarina on sikäli surullinen, että molemmat noista kaloista kuolivat juurikin vesiarvojen muutoksen takia. Eli ne olivat ensin akvaarioliikkeessä normivedessä ja sen jälkeen puolisen vuotta karanteenissa normaalissa altaassa. Sitten siirrin ne malawialtaaseen (jonka vesi ei ollut edes erityisen kovaa, eli ainoastaan tufa-kivi nosti veden kovuutta hieman. Toinen kaloista kuoli tässä siirrossa. Sitten laitoin malawin pois ja ison altaan muuttorumbassa heitin vain toisen käkimonnin muitten ripsareiden joukkoon. Tämän jälkeen sekin kuoli.
Eli se muutos on pahempi kuin tasainen "väärä" olosuhde. Tuo varjon suositus lämpötilasta ja pH:sta nyt on mitä on, väittäisin että yli 90% akvaariokaloista pysyy hengissä tuolla skaalalla. Jos tuolle lämpötilalle jotain tekisi, mieluummin 24-28 kuin tuo esitetty 22-26. Ripsarit muuttuvat selvästi apaattisemmiksi jos lämmöt menee alle 24C.
JJVi kirjoitti:Jos tuolle lämpötilalle jotain tekisi, mieluummin 24-28 kuin tuo esitetty 22-26. Ripsarit muuttuvat selvästi apaattisemmiksi jos lämmöt menee alle 24C.
Tästä haluaisin tietää lisää. Koskeeko tämä kaikkia ripsimonneja? Varjon kirjassa useimpien ripsimonnien lämpötilahaarukka päättyy 26, muutamien jo 25 asteeseen useimpien alkaessa 20-22 asteesta. Planetcatfishin haarukat poikkeavat eräiden lajien kohdalla reilustikin. Olen miettinyt, onko kaikilla ripsimonneillani tukalan kuuma 26-27-asteisessa altaassa, mutta ilmeisesti ei.
Eihän noista oikein aina tiedä miksi ne välillä murjottavat. Jotenkin tuntuu että ripsareita ahdistaa eniten jos olosuhteet muuttuvat. Niitä elää erilaisissa rapakoissa pitkin afrikkaa, sekä järvien pohjissa (jossa vesi on viileämpää) että melkein kuivina käyvissä lammikoissa (joissa lämmöt voivat nousta hyvinkin ylös). Aikanaan hoidin reikätautisia ahvenia ripsarialtaassa ja lämmöt nousivat sinne 33 asteeseen. Ripsareissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa. Portaikkoaltaassa lämmöt laskivat joskus pakkaskaudella 20 asteeseen, taaskaan ei mitään ongelmaa.
En ole aikaisemmin oikeen ripsareista innostunut, mutta se johtuikin siitä etten ollut nähnyt Aaltoripsimonneja. Nyt on 6 kpl Aaltoripsareita kasvamassa ja olen aivan haltioissani. Liikuvat aika tiiviisti yhdessä, joten varmaan tykkäisivät, jos lajitovereita olisi enemmänkin. Vähän täytyy vielä pikkuisten kasvaa, jotta uskaltaa laittaa Niilinhaukien sekaan. Tääläpä siis ilmoittautuu yksi ripsimonni aloittelija lisää.
nötter kirjoitti:En ole aikaisemmin oikeen ripsareista innostunut, mutta se johtuikin siitä etten ollut nähnyt Aaltoripsimonneja. Nyt on 6 kpl Aaltoripsareita kasvamassa ja olen aivan haltioissani. Liikuvat aika tiiviisti yhdessä, joten varmaan tykkäisivät, jos lajitovereita olisi enemmänkin. Vähän täytyy vielä pikkuisten kasvaa, jotta uskaltaa laittaa Niilinhaukien sekaan. Tääläpä siis ilmoittautuu yksi ripsimonni aloittelija lisää.
Sandellin Mika ilmoitti minulle jokin aika sitten että Akvaario Laakso oli ainakin tuonut näitä maahan. Alkuperää en tiedä mutta Glaserilta sinne ainakin kalaa tulee.
nötter kirjoitti:En ole aikaisemmin oikeen ripsareista innostunut, mutta se johtuikin siitä etten ollut nähnyt Aaltoripsimonneja. Nyt on 6 kpl Aaltoripsareita kasvamassa ja olen aivan haltioissani. Liikuvat aika tiiviisti yhdessä, joten varmaan tykkäisivät, jos lajitovereita olisi enemmänkin. Vähän täytyy vielä pikkuisten kasvaa, jotta uskaltaa laittaa Niilinhaukien sekaan. Tääläpä siis ilmoittautuu yksi ripsimonni aloittelija lisää.
Mistäs aaltoripsareita bongasit?
Akvaariokeskuksestahan näitä bongasin. Jäi sinne vielä 3kpl jäljelle.
Eli kyseessä on sitten kuitenkin todennäkösesti se hybridi.. On muuten ujo olento, käy joka toinen päivä vilkasemassa onko ruokaa, jos on niin syö hetken ja katoaa takaisin piilopaikkaansa. Siellä se nyhjöttää aina. Eilen oli herttanen hetki.. Sillon kun ripsari tuli meille, se oleili pari päivää yksin akvassa. Muutaman päivän päästä tuli muut kalat, mukaan lukien pieni mustaveitsikala. Nämä kaksi lykkäytyivät yhteen ja olivat pari ekaa päivää kuin paita ja peppu, samassa piilossa jonne kumpikin mahtu hädin tuskin. Nyt veitsi on sitten rohkeana uiskennellut ympäriinsä, syö kädestä ja tuijottaa lasin takaa. Eilen tämä veitsi sitten meni kuin rohkasemaan ripsaria sen piilopaikkaan, oli monta tuntia siellä. Ei ripsari sieltä tullut, mutta näytti hauskalta kun toinen kävi ihan kuin rohkasemassa ystäväänsä 
