Akvaario harrastus sillon ennen vanhaa

[Aqualung]

Siitä ruskeasta ei mitään mielikuvaa minkä merkkistä oli. Enkä väitä etteikö tetraminiä olisi ollut olemassa. Meillä kotona sitä ei ollut ainakaan ns "alusta asti" vaikka tuo akvaario oli jo ennen syntymääni. Eli hiukan hatarilla muistoilla mennään.
Ja pakko ihmetellä miten Maisu voi olla ns. pitemmän linjan harrastaja jos ei koskaan ole törmännyt yksiväriseen kalanruokaan.

[JJVi]

Jos yksiväristä ruskeaa ruokaa hakee, niin O.S.I:n shrimp flaket ovat vieläkin tasaisen ruskeita. En oikein ymmärrä mitä lisäarvoa väriaineet muutenkaan tuovat ruokaan.

[-Alix-]

Oma eka pytty tuli vuonna 86 ja silloin taisi äippäkulta (joka vastasi tietotaidosta, minä yhdeksänvuotiaana vastasin lihasvoimasta ) olla aika edistyksellistä kaartia. Allas oli "ISO", eli 128 litrainen ja se kypsytettiin, vesiarvoja mitattiin (taisi olla sekä pH että KH), vettä vaihdettiin eikä mitään suursiivouksia pahemmin tehty. No, vedenvaihdot olivat sen kolmasosan verran kuussa, mitä silloin usein suositeltiin eikä kalaston yhteensopivuuksia sen enempää mietitty kuin että eivät kasva ulos altaasta eivätkä syö toisiaan. Mutta ihan nätisti siellä fisut elelivät, partisnaaraatkin (onneksi sattui kaksi naarasta eikä pariskuntaa ) elivät 15-vuotiaiksi, eli muuttivat kanssani kotoa

[narm]

Mulla ei "silloin ennenvanhaan" ollut allasta, mutta nykyisinkin kuulee hirmu monelta jotka käy kylässä ,kun päivittelevät altaiden määrää(eihän täällä ees paljoa ole...) ja aikaa, mikä niihin menee kun "pitää ne hiekatkin pestä/keittää kerran viikossa jne.... . Jostain tästä Uudenmaan seudulta eräs tuttu haki keväällä altaan ,niin siellä oli rouvashlö,joka oikeesti harrasti sitä hiekan keittämistä,jotta pöpöt kuolee....

[Maisu]

Ja pakko ihmetellä miten Maisu voi olla ns. pitemmän linjan harrastaja jos ei koskaan ole törmännyt yksiväriseen kalanruokaan.

Kysymyksessäni se sana "tuollaista" viittasi siihen sinun kuvailemaasi menneiden vuosikymmenten hiutaleruokaan, jota en itse muista yksivärisenä nähneeni. Mutta kuten olen jo kirjoittanut, olen mahdollisesti tullut aloittaneeksi harrastukseni hieman "merkkitietoisemmin" kuin moni muu siihen aikaan.

Itse käytin aina ruokana Tetraa (jonka nimessä muuten sana "tetra" tulee sanasta "neljä", ja se taas siitä että TetraMinissä oli neljää lajia hiutaleita). Minusta ne aina minun aikanani ovat olleet sekavärisiä, koska muistan miten ostin joskus myöhemmin TetraMenua ja olin hyvin pettynyt kun se oli periaatteessa ihan samaa tavaraa.

Mulla ei "silloin ennenvanhaan" ollut allasta, mutta nykyisinkin kuulee hirmu monelta jotka käy kylässä ,kun päivittelevät altaiden määrää(eihän täällä ees paljoa ole...) ja aikaa, mikä niihin menee kun "pitää ne hiekatkin pestä/keittää kerran viikossa jne.... . Jostain tästä Uudenmaan seudulta eräs tuttu haki keväällä altaan ,niin siellä oli rouvashlö,joka oikeesti harrasti sitä hiekan keittämistä,jotta pöpöt kuolee....

Minä muuten ehdotin eräälle "hiekan keittäjälle" tässä jokunen vuosi sitten että keittäisi kaikkien huonekasviensa mullat viikottain. Ei saanut kannatusta enkä oikein saanut selville sitäkään että syttyikö yksikään lamppu vai menikö ihan ohi.

[aquamarina]

Meillä oli ruskeaa kalanruokaa, myös, tetran pakkaus se oli. Ja onhan noita yksivärisiä vieläkin, tosin muita kuin ruskeaa.

Mä oon huomannut, että akvaario voi hyvin jos tosiaan vaihtaa vettä joka viikko. Akvaario voi kohtalaisesti tai jopa hyvin jos sitä vettä vaihtaa vähän kerran kuussa tai jopa harvemmin. Mutta huonoin vaihtoehto on vaihtaa vettä paljon kerran kahdessa tai kolmessa viikossa.

No vähän tuon tapaista tarkoitin, ettei kerran viikossa puolia kannata vaihtaa, n. kolmanneksen vaihdan n. parin viikon välein.

[KrisAnn]

Meillä oli ruskeaa kalanruokaa, myös, tetran pakkaus se oli.

Purkki oli ainakin ruskea.

http://reefbuilders.com/files/2010/06/T ... y-tin1.jpg

[Maisu]

Tuo purkki voi olla myös uusiotuotantoa. Samanlainen nostalgiakampanja menossa Tetralla kuin Fairyllä jokin aika sitten oli.

[Mustavaris]

Meillä oli akvaario joskus 80-luvun puolivälissä, kooltaan ehkä ~70 litraa. Silloin olin itse niin pieni, etten vielä sen hoidosta mitään ymmärtänyt, mutta tykkäsin kyllä kovin meidän piikkisilmästä. Sen lisäksi siellä oli intiaanisulkia ja pari jotain vähän isompaa kalaa (jotain vaaleita, ehkä rihmakaloja ehkä ei), jotka tappelivat keskenään niin kauan, että toinen kuoli. Kasveja oli muutama, ilmapumppu löytyi, mutta suodattimesta ei ole mitään muistikuvaa. Akvaario hajosi muutossa -88, ja kalat taidettiin lopettaa .

Aika pian muuton jälkeen olin kaverin mukana akvaariokaupassa hankkimassa jotain niiden akvaariota varten. Siinä samalla sitten meille muutti pari miljoonakalaa, jotka paremman puutteessa asutettiin lasipurkkiin. Onhan se hienoa, että harrastus alkaa siten, että kalat vaan tuodaan kotiin ilman tietoa siitä, mihin ne on tarkoitus laittaa . Lasipurkki vaihtui aika pian sellaiseen pyöreään lasimaljaan, jossa ne pari millistä sitten elelivät vuoden, pari. Maljassa oli pohjalla soraa, jokin melalehti kasvina ja ilmapumppu. Maljan vedenvaihdot tapahtuivat siten, että kalat ämpäriin ja malja tyhjäksi.

Seuraava kehitysvaihe oli 30-litrainen ihan oikea akvaario. Pienihän se oli, mutta huomattava parannus aiempaan. Pohjalla oli soraa, kasveina melko kitukasvuinen intianvesitähdikki ja anubias ja suodattimena ensin joku Seran ja sen jälkeen Micronin pikkusuodatin. Vedenvaihtokin tehtiin ihan oikealla tavalla eli osa vedestä pois ja uutta tilalle - tosin vedenvaihto taisi tapahtua noin kerran kuussa. Pohjasoraa lapottiin samalla ja suodatin pestiin. Uusi vesi odotti ämpäreissä pari tuntia ennen akvaan laittamista. Akvaarioon ilmestyi jostain sellaisia ällöttäviä ruskeita matoja (en vieläkään tiedä, mitä ne olivat) ja koitin päästä niistä eroon keittämällä kaikki kivet ja kuivattamalla pohjahiekan. Kalat olivat siellä välin pari päivää ämpärissä. Ne madot taisivat tosiaan hävitä tällä käsittelyllä. Mitähän kalat olivat tällaisesta mieltä?

Millikset kyllä lisääntyivät ahkerasti, mutta jossain vaiheessa kanta saavutti jonkinlaisen tasapainon. Sain myös uusia milliksiä kaverin akvaariosta, jotka olivat sellaisia hieman hohtomiljoonakalan näköisiä. Milliksien kavereiksi hankin jossain vaiheessa pari neontetraa, joista yksi eli monta vuotta. Akvassa taisi käväistä joskus myös pari tapparakalaa, jotka hyppivät ulos akvaariosta ja kuivuivat lattialle siitäkin huolimatta, että ruokinta-aukon kohdalla oli muovikalvon palanen . Lisäksi pohjalle ostin kaksi leopardimonnista, jotka eivät olleet pitkäikäisiä, mutta niiden tilalle tulleet kuparimonniset sen sijaan elivät melko kauan.

Ihan oikean akvaarion hankin vasta, kun muutin omilleni -99. Sekin oli 140-litrainen ja asukkaina oli pitkään sinne epäsopivia kaloja. Vasta pitkälti 2000-luvun puolella ymmärsin tehdä akvaariostani sellaisen, että siellä on vain sinne sopivia kaloja ja vedenvaihdot tapahtuvat järkevin väliajoin. Tosin kerran kuussa tehdyt vedenvaihdot 140-litraiseen taisivat olla riittäviä, koska kalastoa oli sen verran vähän ja akva näytti voivan oikein hyvin (paitsi että osa kaloista oli liian suuria). Ikävää, että meni niin kauan, että oppi akvaarion oikeanlaisen hoidon.

[Lapinakka]

Joskus olen tänne tällaisia kirjoitellut

http://www.aqua-web.fi/forum/viewtopic.php?f=7&t=80730

Otteita lapsuuteni akvaariopäiväkirjasta 80-luvun alkupuolelta. Akvaario 30 litraa, mikä sittemmin kasvoi huikean isoksi 128-litraiseksi.
Ilvestölkistä on tämä harrastus kuitenkin aloitettu... Mikä suodatin??

[mc82]

Hehe, voi niitä aikoja... Onneksi nyt on ajat muuttuneet, parempaan suuntaan

Kultainen 80-luku (huom! olin silloin n. 6-7 -vuotias!):

• Akvaario 45l
  Asukkeina 5-6 neontetraa, 4 seeprakalaa, 4 rubiinitetraa, 2 täplämonnista (toinen albiino), 2 piikkisilmää
  Valaisimena "akvaariovalaisin", jossa valonlähteenä normi hehkulamppu! - ja arvatkaa, oliko levät ongelma...
  Eheimin Pickup versio 0.1.0 käytössä tuolloinkin
  Oli myös miljoonakalapariskunta, joka eli hillopurkissa, ilman mitään suodatinta tai lämmitintä tai mitään suojapaikkaa (kasveja, hiekkaa tms.) - lisääntyivät kuitenkin kuin puput
  Akvaarion pohjamatskuna oli sora
  Vedenvaihto suoritettiin tyyliin kerran puolessa vuodessa koko allas tyhjäksi, sora pestiin samalla
  Mistään vedenparannusaineista tai turveuutteista ei ollut haisuakaan...
  Kasveja oli altaassa peräti 2 kpl, joku pieni vesimiekka ja muutama verso vesiruttoa
  Kaloja ruokittiin Tetran perushiutaleilla

Huh huh Ihme, että tuolla edes kalat eli - harvinaisen sitkeästi nuo pitivät elämänlangasta kiinni, mutta hengissä pysyminen on eri asia kuin viihtyminen...

Nyt, 2010-luku:

• Akvaarioita 2 kpl, 180l ja 63l
  Molemmissa valaisimina akvaarioputkia 2 kpl, toinen kasviputki, toinen perus-Aquastar
  Eheimit pyörii edelleen, 180-litraisessa ulkosuodatin 2224 + Aquaball (toiseksi isoin), 63-litraisessa toiseksi suuritehoisin Biopower
  180-litraisen kalasto on tarkasti mietitty ja kalat hankittu luonteen, parvikäyttäytymisen/-tarpeen ja vesiarvovaatimusten perusteella yhteensopivaksi (määräkin kai sopiva, en jaksa nyt luetella)
  63-litraiseen on asutettu vain 3 kalaa, taisto + 2 kattaria - eli tuskin voi puhua liian täyteenahdetusta
  63-litraisessa on pohjamatskuna musta akvaariohiekka, 180-litraisessa hieno hiekka
  Vedenvaihto suoritetaan kerta viikkoon n. 30-50% kerrallaan, mustaa hiekkaa pöyhästään kevyesti lapolla, hienoon hiekkaan ei kosketa
  Vedenvaihdon yhteydessä lisätään aina vedenparannusaine, turveuute sekä kasviravinne
  Kasveja on kummassakin altaassa n. 50% kokonaistilavuudesta, myös luonnollisia juurakoita sisustuksessa
  Kaloja ruokitaan 2:lla erilaisella hiutaleruoalla ja 1-2 päivänä viikossa pakasteöttiäisillä, paasto 1-2 päivää viikossa

Että näin... Tällä hetkellä kalat vaikuttavat tyytyväisiltä, ovat uteliaita ja pirteitä, leimaantuneet omistajaansa ja meillä on viihtyneet mainiosti myös peruskalaa hiukan vaativammat hoidokit (luokittelen kardinaalitetrat ja otot näihin)

[Dante]

Buongiorno. Tämä ketju kirvoitti rekisteröitymisen. Akvaario oli isän oma rakentama 50-luvulla, vetoisuudeltaan n. 60 litraa. Ensimmäinen tunnistamani kala oli taistelukala. Muistikuvani omasta aktiivisesta osanotostani alkavat 70-luvun puolivälistä, ajalta, jolloin se oli TÄYNNÄ suuhautojia, siis oikein kunnon ahvenenjöötejä. Ja ne mokomat lisääntyivät niin, että oli pakko kiikuttaa poikasia kalakauppaan, joita oli koko seutukunnalla yksi. Isä oli aiemmin tuonut kaloja pääkaupunkiseudulta. Suuhautojien lisäksi siellä onnistui elämään ainakin sinirihmakala ja neontetroja. Kalat elivät monia vuosia, joskus jokunen kuolikin, mutta KÄSITTÄMÄTTÖMÄN harva. Siskojeni kanssa myös ulkoilutimme kaloja lasipurkeissa, sekä veimme niitä nauttimaan uimahalliin, eli vessan lavuaariin. Aika vinhaa. Vesi vaihtui lapotessa pohjaa, uutta tilalle vanhan väistyessä, ehkä 25% kerralla. Suodatin- ettei vain sekin ollut Isän omaa disainia, muistan nimittäin, että nailonsukkaa sinne tungettiin ja jotain pumpulimaista sisälle - ei ollut päällä läheskään aina, ilmakuplutin sekin vain aina joskus. Suursiivouksia ei milloinkaan, eikä pohjakaloista yms. ollut tietoakaan. Äidin työpaikalla oli samankokoinen akvaario, sieltä jäi mieleen satumaisen hohtava paratiisikala (niin...verrattuna niihin kotisopassa möllöileviin kymmeniin ahvenparkoihin)... Akvaarioharrastus jatkui perheessä, pääosin sisareni, josta tuli biologi, hoteissa, "hiukan" eri metodein kuin lapsuudessamme. Juuri tänään hain ensimmäiset omat kalani sitten 80-luvun alun. Nyt on akvaariota kypsytelty ja hypsytelty ja 4 pikkuista paratiisikalaa muistuttavat siellä onnellisen tietämättömästä lapsuudestani Täytyy vain toivoa, että tyttö/poikasuhde osoittautuisi suotuisaksi. Otan onnentoivotukset nöyrästi vastaan

Dante

***
Oscura e profonda era, e nebulosa tanto.

[Ruma mies]

Kyllä akvaarionhoito oli 1960- ja 1970-luvuilla suunnilleen samanlaista kuin nykyisinkin. Kaloja ruokittiin, vettä vaihdettiin, poikasia hoidettiin. Toistuvat osittaiset vedenvaihdot olivat ohjelmassa jo silloin. Lähtökohdat vain olivat paljon vaatimattomammat.

Yksi ero oli, että akvaariot olivat lähtökohtaisesti paljon pienempiä. 1960-luvulla akvaarioiden kehikot tehtiin kulmaraudasta hitsaamalla ja ikkunalasista leikatut lasit kiinnitettiin ikkunakitillä. Tällaisella menetelmällä ja näistä aineista tehty isokokoinen akvaario olisi ollut joko hyvin heikko tai hyvin painava. Ensimmäiset silikoniliimalla kasatut kokolasiakvaariot näin varmaan vasta 1970-luvun alkupuolella ja muistan ihmetelleeni, että voiko tuo pysyä kasassa. Alumiinirunkoisiin akvaarioihin tutustuin vasta äskettäin, kun palasin harrastuksen pariin poissaolon jälkeen.

Lämmittimissä ei ollut termostaattia, joten akvaarioveden lämpötila vaihteli huonelämpötilan mukaan. Asuin koko 1960-luvun puilla lämpiävissä taloissa (keskuslämmitystä ei esihistoriallisina aikoina ollut kaikissa taloissa) ja talviöinä huoneenlämpö saattoi laskea aika monta astetta. Jos oli lämpötilalle kovin herkkiä kaloja, laitoin illalla valojen sammutuksen jälkeen peiton akvaarion päälle estämään lämmön haihtumista.

Suurimmat erot olivat varmaan akvaarion kypsytys ja veden seisottaminen. Kypsytystä ja kypsytystarpeen aiheuttavaa mekanismia ei juuri tunnettu, vaikka yleisessä tietämyksessä olikin, että kalat viihtyvät paremmin pitkään toimineessa akvaariossa. Yllättävän hyvin kalat kuitenkin selvisivät uuden akvaarion perustamisesta. En muista, että minulla olisi koskaan ollut kalojen massakuolemia. Ehkä kannat olivat silloin nykyistä kestävämpiä.

Sen sijaan veden esikäsittely muutaman vuorokauden seisotuksella oli samanlaista jumalansanaa kuin kypsyttäminen nykyisin. Seisottamiseen oli kyllä silloin hyvä syy. Nykyisin hanasta tulee puhdasta ja hyvää vettä, jossa on vain vähäinen määrä pilaantumista ja putkien korroosiota estäviä kemikaaleja. 1960- ja 1970-luvuilla hanavesi oli monin paikoin niin voimakkaasti kloorattua, että sen lisääminen seisottamatta akvaarioon olisi tappanut kalat kerralla. Helsingissä 1970-luvulla vesi oli niin kauheata, että sitä ei pystynyt edes juomaan ilman puolen vuorokauden seisotusta.

Se, että vesi laskettiin vain kylmävesihanasta, johtui tietysti siitä, että lämminvesihanaa ei ollut.

Paljon moitittuja suursiivouksia tehtiin silloin tällöin. Ehkä ei useita kertoja vuodessa, mutta kuitenkin vuosittain. Luulisin, että siihenkin pakottivat lähinnä olosuhteet; lähinnä kunnollisen suodatuksen puute, mikä väkisin aiheutti sonnan kertymistä pohjahiekkaan. Onkohan kukaan koettanut ylläpitää nykyisin opein, mutta ilman suodatusta, akvaariota, jolle ei koskaan tehdä suursiivousta?

Hassua, miten monen kirjoittajan kohdalle on sattunut joku, joka harrastaa pohjahiekan keittämistä. Itse en ole tavannut yhtään akvaarionharrastajaa, joka tekisi sitä.

[Maisu]

Paljon moitittuja suursiivouksia tehtiin silloin tällöin. Ehkä ei useita kertoja vuodessa, mutta kuitenkin vuosittain. Luulisin, että siihenkin pakottivat lähinnä olosuhteet; lähinnä kunnollisen suodatuksen puute, mikä väkisin aiheutti sonnan kertymistä pohjahiekkaan. Onkohan kukaan koettanut ylläpitää nykyisin opein, mutta ilman suodatusta, akvaariota, jolle ei koskaan tehdä suursiivousta?

Hiekkahan ei ime kakkaa ollenkaan samaan malliin kuin sora, jolloin tarvetta alimpienkin sorakerrosten pesulle ei tule.

Tosiasiassa iso osa jengistä vaihtaa koko altaan sisällön nykyään niin usein ettei suursiivouksen tarvetta ehtisi sorankaan kanssa koskaan kertyä. Toinen vaiettu totuus lienee että jos suursiivousta ei nimitä suursiivoukseksi, se on vain "uudelleensisustus", "isompi kasvien karsinta" tai "vähän perusteellisempi viikkosiivous".

[Ruma mies]

Paljon moitittuja suursiivouksia tehtiin silloin tällöin. Ehkä ei useita kertoja vuodessa, mutta kuitenkin vuosittain. Luulisin, että siihenkin pakottivat lähinnä olosuhteet; lähinnä kunnollisen suodatuksen puute, mikä väkisin aiheutti sonnan kertymistä pohjahiekkaan. Onkohan kukaan koettanut ylläpitää nykyisin opein, mutta ilman suodatusta, akvaariota, jolle ei koskaan tehdä suursiivousta?

Hiekkahan ei ime kakkaa ollenkaan samaan malliin kuin sora, jolloin tarvetta alimpienkin sorakerrosten pesulle ei tule. ...

Joo, totta on. Muinoin käytin melkein aina tuollaista 2-4 mm raekokoista soraa. Nykyisen kaltaista hienoa hiekkaa olisi luultavasti pidetty akvaarioon sopimattomana. Siitä huolimatta kiinnostaisi tietää, harrastaako kukaan ilman suodatusta toimivaa "luomuakvaariota" ja toimiiko se vuosikausia ilman suursiivousta.

[Gandalf]

Ilmeisesti 60-luvulla oli käytössä kovin erilaisia tekniikoita. Kuitenkin kalat kestivät yllättävän hyvin. Saamieni oppien mukaan vettä ei pitänyt vaihtaa kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa, vain haihtunut vesi lisättiin. Tosin kesällä joutui mökillä oloajaksi joko pitämään valaistusta koko vuorokauden, koska mitään kelloja ei ollut, jotka olisi voinut ajastaa. Toinen vaihtoehto oli akvaarion sijoittaminen epäsuoraan auringon paisteeseen. Nämä kummatkin tavat tiesivät kyllä viherkeiton vuoksi lukuisia vedenvaihtoja 1-2 viikon ajan, kunnes vesi alkoi pysyä paremmin läpinäkyvänä.

Sen sijaan pohjaa kyllä lapottiin n. kerran kuukaudessa ja se pieni määrä vettä sitten lisätttiin. Jyväskylässä lienee oli sen verran parempi vesi, että sitä ei seisotettu. Lämpimästä vedestä kupariputkien vuoksi varoitettiin, mutta kun kyllästyin vettä kattiloilla lämmittämään, siirryin suoraan kraanaveden käyttöön, eikä siitä seurannut yhtään kalakuolemia.

Ruokana oli yhtä yleisruokaa, viherruokaa synnyttäville hammaskarpeille, kuivattuja vesikirppuja sekä kalanmaksaöljyssä lioitettuja kaura-, ohrahiutaleita yms.

Oikeastaan kaikki kalat elivät pari vuotta tai pitempään. Ainoa merkittävämpi poikkeus oli mustat mollit, jotka kaikista yrityksistä huolimatta saivat muutaman kuukauden kuluttua valkoisia pilkkuja tai valkoisia alueita pintaan ja sitten pikkuhiljaa kuolivat.

[rybka]

Haa, onpa hauska ketju - vaikka niskakarvat nousevatkin pystyyn lukiessa ja muistellessa noita iloisen valistumattomuuden aikoja .

Minun akvaarioharrastukseni alkoi joskus vuonna 1985 muutaman litran lasipurkilla, jossa oli kotiloita ja jokin kasvi. Pian jonkin neronleimauksen seurauksena purkkiin muutti kaksi seeprakalaa. Kyllä ne raukat varmaan vuoden päivät siellä rimpuilivat... sitten hiirellemme hommattiin häkki ja sen 20-litrainen terraario muutettiin sujuvasti akvaarioksi. Seeprakalat muuttivat sinne, lisäksi muistelen, että akvaariossa oli platyja ja jonkin aikaa myös tulilisko (joka taisi vetää naamaansa ainakin ne sitkeät seeprakalasissit) . Valaistuksena hehkulamppu, ei lämmitintä, pieni Eheimin sisäsuodatin.

Joskus 1987 akvaarion koko kasvoi 84-litraiseen - siitä muistan etenkin itse rakennetun valaisimen - ja siitä sitten edelleen 200-litraiseen vuosi tai pari myöhemmin. Vaikka mitä niihin tuli asutettua kultakaloja lukuun ottamatta. Enimmäkseen homma meni ihan hyvin; en mitään mainittavia tappioita muista, vaikka kai niitä kaloja kuoli, kun lisää aina hankittiin. Kaksi sisäsuodatinta tuossa 200-litraisessa oli, laitoin sen pikkuakvaarion suodattimen isomman kaveriksi ja hyvin toimi. Pienempiä akvaarioita käytin erinäisissä kudetuskokeiluissa, joista poikasiksi asti ei tainnut kovin moni realisoitua.

90-luvun alussa muutin akvaarion terraarioksi - siihen tuli sukkanauhakäärme muutamaksi vuodeksi.

Siippa on niin ikään kertonut omista akvaarioharrastusajoistaan. Itse en muista tehneeni noita suurpesuja (Markku Varjon kirja pelasti paljon, olin muutenkin innokas lukemaan), mutta heillä akvaario pestiin perusteellisesti pari kertaa vuodessa. Kuulemma 80-litrainen oli silloin 1970-80-lukujen vaihteessa suurin, mikä tuttavapiiristä löytyi, ja sitä käytiin varta vasten ihailemassa. Paikallisen akvaarioliikkeen valikoima tuli kuulemma käytyä tarkasti läpi.

Akvaario on muuten vieläkin anopilla, ja jostain 90-luvulta sinnittelee edelleen vanha juovaimubarbi .

[greatdanes]

Minun juttu voikin olla tosi "säälittävä" 80-luvulla, ollessani n.12, sain tahtoni periksi, akvaario tuli!! Muuta hyvää siinä ei sitten ollutkaan, näin jälkeenpäin ajatellen.

1. Tietoa oli sen verran, että kala tarvii vettä.
2. Ajattelimme, että mitä kylmempi vesi, sen "tuoreempi"
3. Putsaus sillä periaatteella, että kaikki pois, pestään juuriharjalla, takaisin ja kaikki hyvin.

ja ihme kyllä, jotenkin ne kalaraukat selviytyi, mutta kiinnostus loppui...mutta onneksi pikkuisen ikää kun karttui, harrastus virkosi. Nyt mennään sentään oikeilla jäljillä, vaikka tuntuu, että oppimista on koko ajan uutta ja paljon

[Riveriana]

Oi voi, ihania ja kamalia lapsuus- ja nuoruusmuistoja heräsi.

Joskus 70-luvulla hoitopaikassa oli pikkuinen akvaario, niin pieni että se mahtui sellaisen vanhanaikaisen Singer-ompelukoneen pöydälle sen suojakotelon (sen puisen) viereen. Kalat nostettiin taikinakulhoon kun kaikki pestiin, vanha vesi kaadettiin laskiämpäriin ja uusi käsipumpulla kaivosta ylös ja suoraan altaaseen. Joka kerta kuoli kala tai pari ja me hoitolapset saimme vuorotellen perheen omien lasten kanssa päättää minkä värisiä hoitotätini seuraavalla kerralla kaupasta ostaisi. Itse asuin sen kylän viidennessä kerrostalossa, ei niitä enempää silloin ollutkaan. Noita huussillisia taloja oli ainakin kahdella asuma-alueella vaikka kuinka paljon ja pitkään.

Samalta ajalta muisto "tosi hienosta" ehkä 60-litraisesta, johon omistajat toi etelänmatkoiltaan aina simpukankuoria altaaseen

Sitten ala-asteella oli "todella suuri ja erikseen teetätetty" metallikehyksinen allas, peräti 170-litraa. Niin suurta ei missään muualla ollutkaan. Sijaitsi suuressa valoisassa aulassa, siinä oli sen takia takalasi mustaa tai oikeastaan hyvin tummaa viininpunaista tai violettia lasia, vieläkin muistan kuinka aurinko siitä paistoi läpi. Sieltä kuoli aina kaloja niin että lomien jälkeen talkkari osti pari uutta kalaa. Sinne muuten tuotiin kaikki oppilaiden kotona liian suuriksi kasvaneet kalat. Yksikin pleko oli varmaan 30 cm ja siinä altaassa eli monta vuotta. Sittemmin vuoto-ongelman vuoksi antoivat tuon pois, saivat pienemmän, ja sitten ostivat taas suuremman. Mutkien kautta se vanha päätyi meille...

Lukiossa luokkakaveri (siis 90-luvun alussa) sai kultakalamaljan, siinä jotain neontetroja sinnitteli. Kuolleet nyppi pois seivästämällä cocktailtikulla.

Sen aikaisella poikakaverilla tai hänen perheellään oli 80-litrainen, siellä oli se pumpulisuodatin vielä silloin käytössä, ja hehkulamppuvalaisin. Pohjalla isoa soraa ja etualalla matkamuistohiekkaa meren rannalta, pesty ja uunissa paistettu. Allas suursiivottiin varmaan pari kertaa vuodessa. Sitä pidettiin isona altaana kotioloihin silloin.

Itsellä oli 100-litrainen noiden innoittamana, toisen luokkakaverin vanha. Hän kyllästyi kun kalat kuolivat puolessa vuodessa kaikki, saatiin tuo halvalla. Sora haettu jostain hiekoituslaatikosta ja joltain matonpesupaikalta, semmoista hiekoitussepeliä. Valaisin oli ihan hifistelyä, peräti yksi loisteputki. Varmaan silloin aikuisilla harrastajilla oli ehkä tietoakin, mutta ei teinitytöillä kai järin hirveästi. Kaloja tuli ja meni, jälkikäteen ajatellen se oli kyllä semmoinen kalasoppa ettei mitään rajaa. Ja vaikka lähiseutujen ainoassa liikkeessä tiedettiin altaan koko ja aiemmin ostetut kalat, niin mistään ei sanottu ettei sitä voi ottaa. Siellä oli vuosien mittaan ainakin partamonni, miljoonakaloja, miekkapyrstöjä, taistelukaloja, kuparimonneja ja leopardimonneja (siis mitään monnisia silloin ollut), tapparakaloja, juovaokamonni, lehtikaloja, kääpiörihmakaloja ja vaikka mitä.
Vettä seisotettiin kupariputkien ja kloorin takia.

Jossain vaiheessa into lakkasi melkein puoleksitoista vuosikymmeneksi, eikä senkään jälkeen ollut heti mahdollisuutta ottaa allasta. Nyt noita on jo kaksi, ja enempäänkin olisi hinkua

[urppis]

Tää oli pakko nostaa!!!
Ajat on todella muuttunut. Kalojen onneksi.
Olispa silloin 80 luvulla ollut tietoa ja taitoa noista vesitesteistä, niin olisi saanut mitattua nitriitin esim. tuollaisen perusteellisen siivouksen jäljiltä!
Kyllähän nyt luettuna markku Varjon sen aikaisissa teoksissa puhutaan osittaisista veden vaihdoista ja vesi kemioista, mutta siihen aikaan ei kukaan ensin opiskellut niitä asioita. Meilläpäin ainakin sana kulki kaverilta toiselle. Miljoonakaloja saatiin maljakoihin kasvatettaviksi ja siitä harrastus venyi akvaario tasolle.
Eka allas 63 litrainen akvastabil piti sisällään 2 kultakalaa, platyjä, miljoona kaloja monnisia... Pohjalla oli soraa...
Muistaakseni akvaariota en kypsyttänyt, kun ei kukaan ollut kertonut sellaisesta. vesi, kasvit ja kalat parin päivän sisään, ja henkiin jäivät.. kumma kyllä.
Rena oli silloin kova sana suodatin merkkinä myöskin...(eheimin ja fluvalin lisäksi)

[MrBrett]

Ekat omat kokemukset ja muistot akvaariosta on 70-luvun loppupuolelta kun olin eläinrakas pikku natainen ja meille tuli 40-60l allas. Pohjalla oli karkeaa soraa ja tekniikkana oli alussa vain lamppu (sellainen vanha ruskeakuorinen) ja ilmapumppu, tosin lämmitin ja sisäsuodatin tulivat jossain vaiheessa kuvioihin. Kaloina oli muistini mukaan vain Miljoonalakoja, Platyja ja Miekkapyrstöjä, vesiarvoista ei mitään hajuakaan. Ruuaksi kalat saivat jotain purkkiruokaa, jonka pahaa hajua piti aina kavereille haistattaa ja lammikoista pyydettyjä hyttysentoukkia. Kerran parissa viikossa pohjaa vähän loppoiltiin ja vettä vaihdettiin ja muistini mukaan kalat voivat hyvin ja minulle kovin raastavat "vessanpyttyhautajaiset" olivat harvassa. Jossain vaiheessa meille muutti 2-3? piikkisilmääkin joista yhden löysin koulusta tullessani lattialta kuivuneena ja kuolleena, tämä järkytti pahasti pikkupoikaa ja sitä Piikkisilmää surtiin kauan ja hartaasti.

Muistikuvat tuosta akvaariosta ovat jo melko hämäriä, mutta sen muistan että se oli tärkeä osa pikkupojan elämää.

[urppis]

ihanasti kirjoitettu MrBrett!
Oli oikeita akvaario harrastajia, sit oli "me vaan, joilla nyt on tällainen akvaario" Kirjastosta lainattiin kyllä "kalakirjoja" mutta lähinnä sen takia, että saatiin kattoa hienoja kaloja niistä. Luettiin jotain lappoamisista ja veden vaihdoista, mutta aikuiset tekivät niin, koska niillä oli hienoja ja kallita kaloja Me tehään niinkuin "maija opetti" tai "kuten kalle aina tekee" Akvaariokauppiaskin myi vaikka hai kalan 60 litraiseen, jos niikseen tuli. Kukaan ei ajatellut sen enempää kalan aikuiskoosta tai sopivuudesta muiden kalojen kanssa..
Kumma kyllä niitä vessanpytty hautajaisia oli aika harvassa...
Mulla on sen ekan lätäkön lamppu vielä tuolla vintillä... Toimiva peli, kunhan hommais siihen uuden putken.... vaan ei ole käyttöä. näyttäisi koomiselta metrisen altaan päällä!
Se vanha rena 224 oli muuten peli! pistin roskiin vasta muutama vuosi sitte, toimi ihan moitteettomasti viimeiseen asti. Näytti vaan jo niin ällötykseltä, jotta ei iljennyt enää varapumppuna pitää...

[jossu_84]

80-luvun lopulla äitini sai loistavan idean hankkia soman pienen akvaarion (40-50 litraa?) ja sinne 4 kpl kultakaloja (R.I.P. Vesi, Helmi, Näkki ja neljännen nimeä en muista)... Sisustuksena oli teräväsärmäinen sora ja alkuun taisi olla peräti pari elävää kasvia, jotka tosin myöhemmin vaihtuivat rumaan muovikasviin. Suodatinkin oli, altaaseen alimitoitettu ja aina tukossa kultsujen jätöksistä, sitä pestiin kai viikoittain. Kalat haukkoivat happea harva se päivä, mutta en muista tehtiinkö asialle mitään. Pohjaa ei lapottu ja sen kyllä huomasi, vettäkään ei muistaakseni vaihdettu. Kalat eivät eläneet kauaa vaan kuolivat tahtia kala per viikko. Viimeinen taisi sinnitellä pari kuukautta ja kasvoikin vähän.

Seuraava kokemus oli 90-luvun loppupuolelta, kun äitini jälleen kerran innostui akvaariosta. Tällä kertaa hän hankki n. 40 litran allaspaketin, jonne tungettiin samantien 4 seeprakalaa, 4 neontetraa, 2 partamonnia ja 4 miljoonakalaa. Sisustuksena yksi juurakko ja jaavansammal, joka leijui vapaana vedessä. Suodatin mallia mini ja hehkulamppuvalaisin. Allas oli mielettömän mielenkiintoinen seurata ja kun ensimmäiset millispoikaset näkivät päivänvalon, oli mun pakko saada ne itselleni kasvatettavaksi.

Siitä alkoi ensimmäinen oma akvaarionpitoni. Kalojen koti piti luoda pienellä budjetilla, joten ostin muoviterraarion, jonne tuli sisustukseksi ulkoa haettu hiekoitussepeli, kukkaruukku ja kääpiökeihäslehti. Valaisimena toimi koulupöydän valo ja ilmastimen olin saanut äidiltäni, tosin sitä ei voinut pitää koko aikaa päällä metelin takia. Ruokin poikasia runsaalla kädellä että ne kasvaisivat hyvin ja suurin osa ruuasta mätäni pohjalla. Voi kuvotus sitä hajua kun laitoin ilmastuksen päälle, mätä kanamuna . Akvaariokauppiaan kehotuksesta hankin pohjalapon ja aloin vaihtaa vettä 1/3 viikoittain. Poikaset selvisivät ihme kyllä hengissä ja pääsivät myöhemmin hulppeaan 60 litraiseen akvaarioon, kypsyttämättömään tietenkin. Vasta tässä vaiheessa aloin ottamaan selvää asioista ja siitä kalojen elämä lähti paranemaan päin.

[thank]

Se vanha rena 224 oli muuten peli! pistin roskiin vasta muutama vuosi sitte, toimi ihan moitteettomasti viimeiseen asti. Näytti vaan jo niin ällötykseltä, jotta ei iljennyt enää varapumppuna pitää...

Mulla on tuolla Rena 245/245S, pyörittää väliaikaisesti tälläkin hetkellä yhden altaan vesiä. Ikää tältä löytyy sen 20 vuotta vissiin jo, 90-luvun alkumetreiltä peräisin oleva suodin tuo on!

[urppis]

Se vanha rena 224 oli muuten peli! pistin roskiin vasta muutama vuosi sitte, toimi ihan moitteettomasti viimeiseen asti. Näytti vaan jo niin ällötykseltä, jotta ei iljennyt enää varapumppuna pitää...

Mulla on tuolla Rena 245/245S, pyörittää väliaikaisesti tälläkin hetkellä yhden altaan vesiä. Ikää tältä löytyy sen 20 vuotta vissiin jo, 90-luvun alkumetreiltä peräisin oleva suodin tuo on!

No kun mä aloin miettimään, että olisko se ollut 245 se malli numero.. Sellainen vihreä 6 kulmainen suodatin, mitoitettu johonkin 60 litran altaaseen.. Oiva vekotin!