Akvaario harrastus sillon ennen vanhaa

[aquamarina]

MItes muuten, olio sillon 70 luvulla oleet miljoonakalat yhtä värikkäitä kun nykyset vai oliko sillon akvaarioissa pidetyt milikset suurimmaksi osaksi niitä luomukaloja?

Ei olleet, mutta paljon kauniimpia ja kestävämpiä ja myös pienempiä kuin nykyisin. Meilläkin elivät vuosikausia ja vain yhdelle kalalla (kuparimonni, huom ! Ne oli monneja silloin) tuli jokin sairaus, neontetrat eivät tosin meillä pitkään eläneet. Mutta meidän pusukala eli 63 litraisessa 9- vuotta, siis siihen asti kun äitimme sai sen elämää suuremman idean, varmaan olisi elänyt vuosia vielä sen jälkeenkin.

[allablaze]

Kyllä minäkin olen aloittanut akvaarionhoidon noilla suursiivouksilla. En tarkkaan muista milloin olen ensimmäisen akvaarion saanut, mutta kakkosluokalla se jo oli eli joskus 80-luvun lopulla... Litroja oli siinä n. 60 ja kerran kuukaudessa suurinpiirtein kalat ämpäriin, kasvit huuhdeltiin, sora ja suodatin pestiin perusteellisesti samoin somisteet jotka silloin olivat pari kiveä. "Vanhaa" vettä jätettiin ämpärillinen ja uusi vesi oli seisotettu pari päivää ämpäreissä huoneenlämpöiseksi. Sen verran silloin oli käsitystä että vesi piti päästää kylmästä hanasta.
Aika pian sitten tuli se osittainen vedenvaihtokin kuitenkin kuvioihin mukaan. Kasveja olen ensimmäisen kerran joutunut karsimaan vasta sitten kun hehkulamppuvalaisin vaihtui loisteputkeen, joka tapahtui minun altaassani sangen myöhään

Pakko muuten vielä lisätä tähän pieni kevennys. Hankkiessani aikanaan omaan asuntooni reilun 500 litraisen altaan, äitini tuli vierailulle. Ihmettelin miten hän niin kovasti päivitteli ja ihmetteli akvaarion kokoa ja sen hoidon hankaluutta. Sitten hän viimein kysyi että eikö sitä ole mahdottoman työlästä saada suihkuhuoneeseen pesuun

[ninuska]

Minä aloitin harrastuksen 1979. Hillopurkilla lähdettiin (ei tietenkään mitään suodatusta) ja muutaman kuukauden päästä sain ekan oikean akvaarion, olisiko ollut luokkaa 60 litraa. Siinä rautaiset kehykset (maalattu vihreäksi) ja jalat (?). Siis altaassa oli kiinteät n 5cm korkuiset omat jalat. Soraa oli tietysti pohjalla, pillisuodatin (vanua ja aktiivihiiltä sisällä) ja lämmitin ilman termostaattia . Piti lämpömittarista seurata milloin ottaa töpseli pois seinästä. Lähes kaikkia mahdollisia kaloja tuossa pystyssä kerkesi 10v aikana olla, pusukaloja ja kultakaloja tietenkin. Platyt ja miljonnakalat lisääntyivät urakalla ja myös minä kaipaan niitä sen aikaisia miljoonakaloja. Olivat paljon nätimpiä kuin nykyiset. Minä en seisottanut vettä, kun meillä oli oma kaivo. Olen siinä käsityksesä, että seisottamalla haihdutetiin klooria vesijohtovedestä. Näin ainakin minua valisti kokenut akvaristi, kun myi pikkualtaansa minulle (olin siis ihan kakara siihen aikaan). Sillä ilmapumppukäyttöisellä pohjaimurilla imuroin pohjaa varmaan viikottain ja lisäsin haihtuneen veden tilalle uutta. Välillä vaihdoin osan vedestä. Sellaisia valtavia "totaalisiivouksia" en muista, paitsi sen hillopurkin osalta. Valaisimessa oli kaksi hehkulamppua ja niitä joutui vaihtamaan jatkuvasti. Valossa oli muuten ajastin käytössä jo siihen aikaan . Oli lempeä herätys koululaiselle. Ja akvaario oli sijoitettu mahdollismman kauas ikkunasta ja auringonvalosta. En muista, että kaloja olisi kuollut jatkuvasti, oli varmaan sitkeämpiä siihen aikaan. Siperia opettaa

[miljoonakala84]

Tuossa kun lueskelin yhdestä akvaristi lehdestä juttua rihmakaloista ja siinä sanottiin, että sillon joskus ennen ei ollu oikeastaan muita rihmakaloja saatavilla kun kääpiörihmoja ja muistaakseni hunajarihmoja, oliko muita rihmakaloja oikeesti sitten huonosti saatavana sillon 70 luvulla vaikka, mites esim taistelukala?

[KrisAnn]

Tuossa kun lueskelin yhdestä akvaristi lehdestä juttua rihmakaloista ja siinä sanottiin, että sillon joskus ennen ei ollu oikeastaan muita rihmakaloja saatavilla kun kääpiörihmoja ja muistaakseni hunajarihmoja, oliko muita rihmakaloja oikeesti sitten huonosti saatavana sillon 70 luvulla vaikka, mites esim taistelukala?

Sinirihmoja ja taistelukaloja oli ainakin saatavissa ihan yleisesti. Melkein kaikkia tämän päivän yleisempiä kaloja oli jo silloinkin, paitsi että esim. monneja (monnisia), plekoja ja tetroja oli paljon pienemmät valikoimat. Malaweja tai Tanganjika-ahvenia en muista nähneeni kaupoissa kuin vasta 90-luvun puolella. Joitakin kaloja kuten purjemolleja, ei enää nykyisin oikein missään näe vaikka 70-luvulla niitä oli aika yleisesti. Synnyttävät hammaskarpit olivat muutenkin paljon suositumpia silloin kuin nykyisin.

[suski-87]

Vaikka tässä haettiinkin lähinnä noita ennen 90-lukua olleita purkkeja, niin kyllä monet noista asioista ovat tuttuja omista ja kavereiden lapsuuden altaistakin. Kun eihän silloin mitään rahaa ollut altaisiin käyttää, eikä luettavaksikaan ollut muita kuin vanhoja akvakirjoja ja vanhempien sukulaisten neuvoja. Eka allas itse kullakin oli sitten jokin mikä sattui sukulaisten nurkista löytymään (pääosin taisivat 35-54-litraisia olla) ja tekniikka sitten sen aikaista mitä altaan edellinen omistaja oli sattunut hankkimaan.

Yhdelläkin kaverilla oli sitten altaassaan jonkin sortin pohjasuodatin, eli semmoinen valkoinen hiukan alle menevä levy, joka sitten pelitti hapettimen voimin. Hapetin eli kuplakone oli muutenkin altaassa ihan välttämätön kapistus, vaikka jotain sisäsuodattimiakin joillain alkoi olla. Ja valaisimina juuri noita hehkulamppuvaloja, jotka samalla lämmittivät vettä niin ettei oikein kellekään tullut mieleen että jotain erillistä lämmitintä olisi tarvittu. Kasvit kasvoivat lähinnä levää, miksi moni suosikin muovikasveja kun ne oli sit helpompi aina pestä. Pohjahiekkaa lapottiin ja pestiinkiin aina välillä, kun se oli ihan tukossa ja haisi. Lasit oli usein moneen kertaan levämagneetilla naarmutetut, kun sinne magneetin väliin aina niitä pikkukiviä eksyi.

Kaloina oli lähinnä miljoonakaloja, platyjä, partamonneja ja kultakaloja. Itsellä ekat omat kalat olivat miljoonakaloja. Kultakaloja oli yleensä se yksi tai kaksi. Myös kääpiökynsisammojen muistan olleen suosittuja kalojen seurana, etenkin albiinoversioiden.

[Maisu]

mutta moottorisuodattimet oli ihan eri hintaluokassa, ei sellaiseen ollut varaa. Valaistus oli samoin tehotonta nykypäivän mittapuulla ajatellen, mutta eipä tarvinnut kasveja karsia.

70-luvun lopulla siis? Siinä on sitten tapahtunut jokin modernisoituminen parissa vuodessa, kun jo vuonna 1980 moottorisuodattimet olivat ihan normi ja valaistus samalla tasolla kuin tänäänkin akvaariopaketeissa. Vettä vaihdettiin sama puolet viikossa kuin nytkin, vaikka kalamäärä ainakin itselläni oli pieni nykyisiin suosituskalastoihin verrattuna. Esimerkiksi hammaskarppeja ja tetroja en tuolloin voinut kuvitellakaan laittavani samaan altaaseen, mutta nyt voisin sen (tietyillä lajeilla) vaikka tehdäkin. Olen siis ollut jo vuonna 1980 hirvittävä puritaani ja periaatteessa teen kaiken edelleen samoin kuin silloinkin. Sen eron muistan että jostain syystä kasveja tuli nyhdettyä ylös altaasta kylpyhuoneeseen trimmattavaksi useammin.

Vettä tosiaan seisotettiin. Tästä oli puhetta joskus muutama vuosi sitten ja muistaakseni esim. Espoon vedessä käytettiin noihin aikoihin klooria eikä kloramiinia. Itse tosin ostin tuolloin mieluummin vedenparannusainetta, joka oli samaa luotettavaa Aquasafea kuin nykyäänkin. Lisäksi käytin kaupallista turveuutetta, mikä nykyään hymyilyttäisi ellei kaduttaisi koska ei ole tiennyt eikä välittänyt mitä siinä tarkalleen on ollut.

[nastamuumio]

Ah mikä nostalgia valtasi, kuulosti moni juttu niin tutulta. Eka tuolloin 70 luvun lopulla oli joku 50L rautakehyksin, joka isän kanssa rempattiin ja vietiin uudestaan kittaukseen lasimestarille, valoina pari 60W lamppua kotelossa, tais olla pillisuodatimella tai jotain. Sitten pitikin saada isompaa, seuraava tai olla isän tekemä ja taas kitattu 80L, siihen tehtiin jo sitten itse valaisinrunko loisteputkelle, nurkkaan sellainen kulmasuodin kuten muutkin muisteli, vanut vaihtoon kerran viikossa. Ilmapumput piti koteloida jonnekkin pehmusteiden sisään jotta sai nukuttua . Lämmitinkin ostettiin silloin. Sitten meni hetki niin piti saada isompi, tais olla joku 120L tms, elox merkiltään, se oli ihan luxusta siihen aikaan. Paljon tapahtui niinä vuosina kehitystä, toki noi joulu siivot kyllä kanssa muistan ja 5 isoa sankoa tekeentymässä huoneessa. Hauskin lelu oli just se kakkis imuri joka toimi ilmapumpulla vieden kakulit pussiin, ettei vaan vettä poistu akvasta. Hiekat oli hiekkaa tai soraa, ja usein näitä yhdessä ja ihmetys kun pohja haisi karseelta, no imuria käteen, vesirutto tms tais kyllä rehottaa vaikka mitä tapahtu. Kiviä bongailtiin pihalta ja pestiin juuresharjalla puhtaaksi, onneksi lasimestari oli niin fiksu että pohjalasit laitettiin aina panssarilasista, sen verran paljon kiviä välillä oli että nykyään hirvittäis. Sitten tais tulla taas joku pienee pytty jonne piti siirtää paletti klaani kun yhteiselo niiden kaikkien muiden tosi sopivien fisujen kanssa ei toiminut, oli lehtistä, kultsia, rihmoja, platyjä, miekkoja, milliksiä, pusuja, piikkisilmiä, lasikatkoja, tiikeribarbeja(tai vitosia, ei muist) sekä mitä vaan mitä kaupasta sai. Eka kala oli sininen taisto , myöhemmin ostin toisen, punaisen, huntuja tietty ja peilillä niitä treenattiin kun kauppias vinkkasi asiasta, taidettiiin niitä joskus päästää keskenään pikkasen koittaankin . Silloin täällä Seiniksellä oli liike nykyisellä kävelykadulla, muistaakseni töissä oli mukava nais immeinen jolta opittiin paljon kun muuten tietoa oli tosi rajallisesti. Litkut tais olla SERAa? Vihersamennukset tapettiin myrkyllä ja pimennyksellä(KASVI putki joo tuli testattua). Turvettakin joskus pullosta laitettiin. Jälkijättösesti ei voi sanoa kuin huhhuh, sitten jossain vaiheessa tuli väsähdys, tietokoneet, mopot ja tytöt (kolmen viimeisen järjestys vaihteli). 90 luvulla olikin jo sitten onneksi hommat kehittyneet kun nurkkamallista itse rakentelin, aika paljon piti asioita uusiksi opetella, saipahan selityksen monelle mieltä vaivaamaan jääneelle jutulle.

[srd]

Hmmm... Meidän eka akvaario, jonka muistan, oli 120 litrainen kehysallas. Siinä oli valaisin ja vihreä eheimin sisäsuodatin, lämmitintä ei ollut. Pohjalla oli hiekoitussoraa, pari isoa kiveä ja kasveina vesiruttoa ja ärviää. Kalastoon kuului 3 huntupyrstökultakalaa, neontetroja ja piikksilmiä. Kerran kuussa koko allas tyhjennettiin, kalat ja kasvit ämpäriin, sora toiseen ja allas sekä suodatin pesuun. Altaasta raapuetttiin levät pois ja suodatin huuhdeltiin kunnes vesi oli kirkasta. Sora huuhtaistiin läpi jotta suurimmat kakat lähtivät pois. Sitten vaan sora altaaseen, kivet kasvit ja vesi perään, ja hetken päästä kalatkin. Mitään vedenparannusaineita ei käytetty.

Ihme kyllä kaikki kalat olivat hoitoonsa nähden varsin pitkäikäisiä. Vain tetroja katosi "mystisesti" muutama. Lopulta kuitenkin kultakalat kasvoivat liian isoiksi jolloin allas myytiin ja tilalle tuli hamsteri.

[nastamuumio]

Hmmm... Meidän eka akvaario, jonka muistan, oli 120 litrainen kehysallas. Siinä oli valaisin ja vihreä eheimin sisäsuodatin

Tuosta tulikin mieleen mikä jäi sanomatta, mulla oli joku sellanen eheim ulkoisena isoimmassa, tollanen classikin näköönen, toimi kyllä kuin ratakisko. Sitä sitten putsailtiin turhankin tiheesti.
Yks kala on jäänyt vaivaamaan, kyseessä oli joku labyrintti/sokkelokala, jolla muistaakseni näkökyky oli joko pois tai sopeutunut hämärään, väritys oli ihan albiino. Tätä joskus haeskelin netistä huonolla menestyksellä, rungon rakenne oli sellainen mallia vankahko. Pakkaa vaan olla noista jo niin kauan että kaikkea ei vaan muista.

[annek]

Siis joo, kyllä kovasti kuulostaa niiiin tutulta tämä ketju! Varhaisella 80- luvulla tuli eka oma akvaario, taisi olla joku 63 litrainen, hehkulamppuvalaisimella, sillä hiekanalla olevalla pohjasuodattimella ja soralla. Kaloiksi myi Mikkolan Akvaario 5 kpl neontetroja, muutaman västäräkkiplatyn ja -tadaa- levänuoliaisia!

Siihen aikaan ei oikeastaan muita levänsyöjäkaloja ollut olemassa, ja minä kun olin akvaariokirjasta lukenut että kasvavavat isoiksi, sitten huolestuneena kauppiaalta kyselemään että voiko niitä ottaa 60 litraiseen, ja juujuu, kyllä voi. Itseasiassa tuo on lähes ainoa akvaariokauppa mistä ollaan myyty ihan mitä vaan ihan mihin vaan.

Kaupasta sain ohjeeksi sitten myös nuo "meritaistelut", eli kalat ja kasvit ämpäriin, purkki tyhjäksi, kuuraus ja kaikki takaisin, mutta minäpäs olinkin laiska enkä muuta kuin nostellut kalat ämpäriin ja lähes kaiken veden pois . Ja sitten sillä ihmeellisellä lappovärkillä jossa on se pussukka, tiedättehän, rulluutin sorapohjaa. Se ilmapumppu mulla taisi olla jonkun tyynyn tai vastavan päällä ettei pörise niin älyttömästi.

Kaloilla oli myös mielenkiintoisia nimiä: "auratus" ahven, "hypostomus"monni jne. Mikähän lienee ollut se 140 litraiseen joskus ihan 80-luvun lopussa myyty pleko? Nyt kun koittaa kaivella muistia niin ei ilmeisesti ollut leväplekoja, vaan jotain muuta.

Elävä Akvaario ilmestyi kait -82, taisi olla melkoinen suunnanmuuttaja akvaarionhoidossa kun tieto pikkuhiljaa alkoi sitten saavuttamaan akvaarionpitäjiä. Siihen aikaan ei ollut foorumeita eikä paljon muutakaan tiedonhankintakanavaa, vain mitä kauppias sanoi, sekä ikivanhat käännöskirjat.

Hankkiessani aikanaan omaan asuntooni reilun 500 litraisen altaan, äitini tuli vierailulle. Ihmettelin miten hän niin kovasti päivitteli ja ihmetteli akvaarion kokoa ja sen hoidon hankaluutta. Sitten hän viimein kysyi että eikö sitä ole mahdottoman työlästä saada suihkuhuoneeseen pesuun

Vähänkö repesin tälle

[KrisAnn]

mutta moottorisuodattimet oli ihan eri hintaluokassa, ei sellaiseen ollut varaa. Valaistus oli samoin tehotonta nykypäivän mittapuulla ajatellen, mutta eipä tarvinnut kasveja karsia.

70-luvun lopulla siis? Siinä on sitten tapahtunut jokin modernisoituminen parissa vuodessa, kun jo vuonna 1980 moottorisuodattimet olivat ihan normi ja valaistus samalla tasolla kuin tänäänkin akvaariopaketeissa.

No siis, minähän kirjoitin:

70-luvun lopussa sain isomman akvaarion (91-litrainen ELOX) kullanvärisin kehyksin, paremman suodattimen ja lampun, sekä lämmittimen.

Muistaakseni tuo valaisin oli jo mallia "loisteputki", ja suodatinkin omalla moottorillaan pörisevä sisäsuodatin. Turussa ei ollut tuolloin vielä kuin yksi akvaarioliike - Akvaariopiste Hämeenkadulla (siellä oli jo silloin se sama puhuva papukaija). Muistelisin että jossain vaiheessa Centrumin pohjakerroksessa myytiin myös kaloja ja akvaarioita. Tekniikan suhteen valikoimaa ei tuolloin vielä mitenkään hirmuisesti Turussa ollut, ja omaankin akvaarioon sain nuo tavarat Helsingin tuliaisina.

[Nallurainen]

Turussa ei ollut tuolloin vielä kuin yksi akvaarioliike - Akvaariopiste Hämeenkadulla (siellä oli jo silloin se sama puhuva papukaija). Muistelisin että jossain vaiheessa Centrumin pohjakerroksessa myytiin myös kaloja ja akvaarioita. Tekniikan suhteen valikoimaa ei tuolloin vielä mitenkään hirmuisesti Turussa ollut, ja omaankin akvaarioon sain nuo tavarat Helsingin tuliaisina.

Väärin sanoa vielä. Lähempänä totuutta taitaa olla enää.
Mä olen siis asunut turussa jo silloin -60/70 luvulla siihen aikaan se puhuva papukaija asusti Kristiinankadulla.
Lisää akvaliikkeitä oli jossain vaiheessa centrumin alakerrassa ja yksi oli Martin kaupungin osassa.
Muitakin oli mutta niistä ajoista on jo hiukan liikaa aikaa muistaakseni missä.
kaiken tarpeellisen suodattimia ja valoja myöten sai turusta, ei tarvinnut hakea hesasta.

[KrisAnn]

Turussa ei ollut tuolloin vielä kuin yksi akvaarioliike - Akvaariopiste Hämeenkadulla (siellä oli jo silloin se sama puhuva papukaija). Muistelisin että jossain vaiheessa Centrumin pohjakerroksessa myytiin myös kaloja ja akvaarioita. Tekniikan suhteen valikoimaa ei tuolloin vielä mitenkään hirmuisesti Turussa ollut, ja omaankin akvaarioon sain nuo tavarat Helsingin tuliaisina.

Väärin sanoa vielä. Lähempänä totuutta taitaa olla enää.
Mä olen siis asunut turussa jo silloin -60/70 luvulla siihen aikaan se puhuva papukaija asusti Kristiinankadulla.

Onpas hassua, minä muistan kuitenkin hyvin elävästi kun kävin ihan pelkästään sen papukaijankin takia lapsena akvaariopisteessä (70-luvulla), ja silloin se sijaitsi Hämeenkadulla (Kårenin kanssa samassa talossa). Joskus muutamia vuosia sitten vierailin uudelleen siinä kaupassa, se oli silloin jo Aninkaisten kadulla, ja sama papukaija siellä vieläkin oli.

Ne suodattimet ja valaisimet olivat muistaakseni silloin hirmuisen kalliita Akvaariopisteessä, ja kummitätini toi ne minulle Helsingistä, kun sieltä sai ne paljon halvemmalla.

[Gandalf]

Minä taidan olla tässä nestorina. Aloitin harrastuksen v. 1955. Sitä ennen oli sammakonkutua 10 l. lasipurkissa. Ainakaan 10 ensimmäiseen vuoteen ei ollut kuin n 60 l. akvaario, valaisin ja 2 lämmitintä. Niissä ei ollut termostaatteja, joten toinen oli muistaakseni 30 W talvikäyttöön ja toinen 20 W kevät ja syksykäyttöön. Kesällä ongelma oli pikemminkin liikalämpö, kahdesta 25 W lampusta. Akvaarion kehykset tehtiin isän firmassa ja itse onnistuin kittaamaan lasimestarin leikkaaman ikkunalasin jollakin punaisella kitillä. Hyvin piti vettä.

Kun oltiin pitempi aika kesämökillä, niin valot paloivat ympäri vuorokauden. Ei tarvitse käyttää mielikuvitusta, kun ajattelee sitä levämäärää, joka odotti aina kotiin tullessa. Hiekan otin mökin rannasta ja keitin sitä muutaman minuutin. Vettä ei juuri vaihdettu, ei ainakaan 2-3 kertaa enempää vuodessa. Haihtuneen tilalle lisättiin kerran viikossa vettä.

Kaloja oli miljoonakalat, platyt ja miekkapyrstöt, jotka kaikki jopa lisääntyivät. Lisäksi oli keltabarbeja, sinisiä rihmakaloja ja muistaakseni tetroista suruvaippaa ainakin vähän myöhemmin. Sairauksia ei kaloissa juuri ollut, eikä mitään tietoja lääkkeistä saanut. Mustat mollyt olivat ainoita, joita ei saanut pidettyä pitkään hengissä, muut olivat tosi kestäviä.

Kasveista oli alussa vallisneria, myriophyllum, elodea densa ja joitakin cryptogynelajeja, joista en koskaan saanut selville tarkempaa tietoa.

Sen jälkeen akvaariot ovat pikku kooltaneet kasvaneet ja lisääntyneet. Tosin 4 kertaa on ollut 1-4 vuoden välejä, jolloin harrastus on jäänyt väliin. Pisin lasten syntymien aikoihin ja toinen 3-vuotinen paikkakunnan ja työpaikan muuton sekä samaan aikaan sattuneen ensimmäisen koiran hankinnan aikaan.

[miljoonakala84]

MItenkäs kalojen saatavuus oli sillon 50 luvulla, sillon ei tainnu olla kovinkaa montaa lajia saatavilla,
entäs osaisko kukaan sanoa oliko vieläkii aikasemmin akvaarioita, esim. sota aikoina tai vaikka sanotaan nyt 1920 luvulla?
Tosin eikös ne neontetrat/kardinaalitetrat löydetty ööh ennen 50 lukua ja ne ensimmäiset neontetrathan oli ihan jumalattoman kalleita
ja sillon taidettiin pitää enemmän niitä kardinaalikaloja joita sanottiin köyhän miehen öööh neontetraksi tai neonkalaksi.

OLis muuten hienoo saada lukea sitä ihan ensimmäistä suomessa ilmestynyttä akvaariokalat kirjaa, eikös tuo ilmestyny 50 luvulla?

[Haidi_hou]

Meilläkin oli akvaario joskus 80-luvun lopulla 90-luvun alussa. Isän kanssa kerran puhuttiin että siihen tehtiin välillä osittaisia veden vaihtoja mutta itse muistan parhaiten nuo akvaarion suursiivoukset. Koko akvaario tyhjättiin ja kalat haavittiin äiteen taikina kulhoihin yms astioihin koska akvaarion hoitoon tarkotettuja ämpäreitä tarvittiin hiekan pesuun ja uusien vesien kantoon yms... Kaikki hiekat pestiin niin lämpimällä vedellä kun kädet kesti ja kivet sun muut jynssättiin juuriharjalla. kerran pikkusiskon kanssa päätettiin pestä kivet oikein tosi hyvin joten käytettiin fairyä siihen hommaan, kyllä meitä vietiin kun äiteelle selvis mitä muksut puuhaa pesuhuoneessa.

Kaloina oli milliksiä (joita oli myös välillä kaiken maailman taikina pytyissä ja karkkirasioissa kasvamassa ettei vanhemmat söisi lapsiaan), seeprakaloja, tapparakaloja, piikkisilmiä, albiinomonneja(monnisia), tavallisia monneja(ehkä kuparimonnisia), viiksimonni?(Pitkä luikeroinen kaveri) 2 kultakalaa ja purjemonni(n.25 cm pitkä, iso kala luultavasti joku pleko) Isomman akvaarion koko oli 150 litraa pienemmän kokoo en muista olisko ehkä ollu jotain 60 litraa?

Meillä oli sisäsuodatin sellanen kuuskulmanen luultavasti Eheim, satuin löytämään sen pari vuotta sitten vintiltä, ilmastin, loisteputkivalaisin, ja muistaakseni myös lämmitin.

Kasveista muistan parhaiten sen ison epäsiistin puskan joka lilluskeli virtauksen mukana luulen että se oli jaavansammalta tai jotain vastaavaa. Tiedän että välillä äitee osti kasveja mutten muista kun ton yhen.

[JJVi]

Isäni oli 70- ja 80-luvulla aika hard gore harrastaja. Meillä oli 180L, 200L ja 220L altaat samassa vedenkierrossa, suodattimena yksi fluvalin ulkosuodatin. Suodattimen suorituskyky oli jokseenkin heikko, nostokorkeus riitti juuri ja juuri nostamaan veden takaisin altaisiin. Materiaalina oli vanua, josta sitten kerran vuodessa poistettiin tukkeutunut osa ja lisättiin uutta vanua tilalle. Toimi hyvin, pitäisikin koettaa toimisiko uudemmissakin suodattimissa jos hieman kuristaisi virtausta. Altaat oli tehty ohuesta lasista ja niitä ei passannut ihan täyteen laittaa, sellainen 10cm oli normimäärä tyhjää altaan yläreunassa.

Valaistus oli loisteputkilla, kaksi putkea kulki koko 6m pitkän allaskokonaisuuden yli. Mitään ihmeitä ei näillä valoilla kasvatettu, vesisaniaista, melalehteä ja limaskaa lähinnä. Lämmittimiä ei käytetty ja vesi olikin aika viileää siinä 22-24C.

Isäukko vannoo "vanhavesimenetelmän" nimiin, eli vettä ei pahemmin vaihdeltu ja sorapohjallakin oli välillä senttimetrien kerros lietettä. Mutta silti kalat menestyivät, kalat kuolivat muutamaa poikkeuksetta lukuunottamatta vanhuuteen...en muista että ikinä olisi tarvinnut lääkitä kaupallisilla lääkkeillä. Kerran tosin iski jokin tauti, lääkkeeksi löytyi läheiseltä suolta haettu "turveymppi".

Kalastona oli 220L altaassa helmikirjoahven-pariskunta ja tummaleväpleko. 200L altaassa täplätilapia ja 180L altaassa seeprakirjoahvenia, palettikaloja sekä keltabarbeja.

Itselläni oli sitten omassa huoneessa 200L+100L allas. 200L altaassa oli suodatuksena ilmapumpulla toimiva patruuna ja 100L altaassa joku vanusuodatin. Kalastona oli vähän "kaikkea" mitä pikkupoika nyt akvaarioliikkeestä tahtoi, mieleen muistuu miljoonakalat, muutama intiaanisulka, levännuoliainen, tulipyrstö, peräti 2 seeprakalaa, piikkisilmiä, joku kummallinen keuhkokotilo... Ostinpa sinne sitten lopulta pinkin värisen konnamonninkin, mutta onneksi se kuoli lähes välittömästi.

Vähitellen sitten kaikki muu alkoi kiinnostaa kaloja enemmän ja muutaman muuton myötä tuli kymmenen akvaariotonta vuotta...kunnes -99 ostin ensimmäisestä vakitilistä 100L altaan...ja mopo lähti sitten käsistä. Pahimmillaan altaita oli 650+300+200+180+100, nyt enää 650L+350L+180L. Ja hoitokin on mennyt sinne vanhan mallin puolelle, erikoiset kasvit ovat lähteneet, vedenvaihdot vähenneet ja niin edespäin...

[aquamarina]

Minäkin olen tuota miettinyt väliin, että oliskohan vikaa liian puhtaissa akvaarioissa. Jos ajattelee ihan kokonaan, silloin kun meillä n. 63 litraseen vaihdettiin vesiä, n. kerran kuussa, ei kaloja sairastellut. Sitten nyt kun itse vaihtelin vesiä kerta viikkoon, tuntuu, ettei kalat kestä niin hyvin ja tulee levää ja samennuksia jne. Tosin ei meillä altaan koko pesua tehty kuin tuon kerran, äiti haavi kalat vedenvaihdon ajaksi aina pois, mutta isä antoi niiden olla altaassa, hyvin kestivät senkin.

[JJVi]

Mä oon huomannut, että akvaario voi hyvin jos tosiaan vaihtaa vettä joka viikko. Akvaario voi kohtalaisesti tai jopa hyvin jos sitä vettä vaihtaa vähän kerran kuussa tai jopa harvemmin. Mutta huonoin vaihtoehto on vaihtaa vettä paljon kerran kahdessa tai kolmessa viikossa.

[Tuukkis]

Ennen vanaan asiat oli hyvin, sillä ei ollut kaikenmaailman nettejä sekoittamassa akvaristin maailmaa, pysyttiin perusteissa eikä haikailtu turhanpäiväisyyksien perässä.

[Aqualung]

Ennenvanhaan oli 40 litran messinkikehysakvaario ilmapumpputoimisella pohjasuodattimella. Muistaakseni ilmapumppuna oli ruskea sera, joka piti kääriä pyyhkeeseen ettei lähtenyt kulkemaan pitkin lattiaa oman tärinänsä voimasta. Punasävyistä soraa oli altaassa (ihan akvaarioliikkeestä ostettua kyllä kyllä) ja sille pohjapuhdistuslappo. Muuten meni suodattava pohja ajan kanssa tukkoon jos ei sitä parin kk:n välein laponnut. Vettä vaihdettiin ämpärillinen kerran kuussa. Valona kasvihehkulamppu ja valaisin mallia giant.
Kaloina milliksiä ja platyjä sekä se monni syömässä levää. Kyllä siellä joku ihan oikea vesikasvikin oli. Ei hajuakaan mikä. Kalat söivät hiutaletta. Oli perusruskeaa ja sitten joskus tuli tetralta vissiin jotain näitä että oli montaa väriä samassa.

[Maisu]

Kalat söivät hiutaletta. Oli perusruskeaa ja sitten joskus tuli tetralta vissiin jotain näitä että oli montaa väriä samassa.

Tetra Miniä on valmistettu 1950-luvulta asti. Tietääkö joku milloin se on tullut Suomeen, kun itse en muista että olisin koskaan edes nähnyt tuollaista yksiväristä kalanruokaa?

[allablaze]

Löysin muuten vanhempieni luona käydessä navetan perukoilta romuläjästä kalanruokapurkin (Tetra, muistaakseni) jonka parastaennen päiväys oli joskus v 89 muistaakseni. Avaamaton purkki joka heilutellessa "helisi", eli sisältö on pysynyt kuivana. Oli nostalginen purkki, kellertävä vihreällä korkilla. En raaskinut aukaista ja katsoa minkä väristä hiutaletta sisälsi...

[JJVi]

Ruokinta oli ainakin maalla sikäli hankalaa että hiutaleruoka piti hakea kaupungista. Tosin tilanne parani kun äitini pääsi myyjäksi paikalliseen osuuskauppaan ja sitä kautta valikoimiin tuli yht'äkkiä kalanruokaa. Mahtoi olla maan ainut 400 asukkaan kylän osuuskauppa, jossa oli kalanruokaa hyllyssä. Toki nekin olivat niin kalliita että niitä jatkettiin kaurahiutaleilla...ja välillä oli sitten pelkkää kaurahiutaletta. Proteiinipuoli hoitui siten että pakkaseen silakkaa, siitä terävällä veitsellä ohutta lastua ja altaaseen.

Jotenkin muistelen että ne tetran ruuat oli hiutaletta eri ruskean sävyissä.