Kokemuksia kotimaisista

Ulkolammikoiden ja niissä pidettävien kalojen hoito, ongelmat ym. Mukaan lukien ulkona ja sisällä pidettävät kultakalat sekä kotimaiset kalat.

Valvoja: Moderaattorit

pepperi
Starting Member
Starting Member
Viestit: 10
Liittynyt: 13:18, 09.11.2010
Akvaarioseurat: TAS
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kangasala

Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja pepperi »

Meillä on ollut vuosien varrella enemmänkin kotimaisia kaloja akvaariossa, erikseen ja erilaisina yhdistelminä. Ajattelin koostaa vähän kokemuksia, kun aina välillä aihetta monet pohtivat. Tässä on lähinnä ”tietoa” sopeutumisesta akvaarioelämään ja ravinnosta, jolla meillä on selvitty.

Särkikalat on helpoimpia pidettäviä. Pääsääntöisesti eivät ole kovin tarkkoja vedenlaadun suhteen ja oppivat syömään akvaariokalojen ruokaa helposti. Niille kelpaa myös lämpimämpi vesi. Jäähdyttämällä vettä (ympärivuotisesti) saadaan kalat pysymään akvaariokokoisina, mutta muuten sitä ei välttämättä tarvita. Samoja kalojahan asuu eteläisemmissäkin maissa, joissa ei "talvea" ole. Monen särkikalan optimilämpö onkin parin kympin kieppeillä, eivätkä laita hanttiin, jos niin on koko ajan. "Haittapuolena" lämpimässä vedessä on kalojen kasvunopeus, jolloin akva käy melko pian pieneksi. Tosin kasvu taas hidastuu, kun akva käy pieneksi...

Ruutanaa, suutaria, särkeä, sorvaa, seipiä, mutua, turpaa, salakkaa ja karpin eri muotoja on ollut akvaariossa. Jotkut ovat jatkaneet uraansa akvaariosta piha-altaaseen. Turpia ei enää hankita, muut ovat ok. Turvat söivät kaikki vallisneriat ja muutkin kasvit. Lisäksi virtavesien asukkeina ne tykkäsivät loikkia iltaisin valojen sammuttua. Kansilasit kestivät nippanappa, niin kovat vauhdit ottivat välillä, mutta huoltokulmiin osuessaan kaloilla oli useasti vekkejä tai sitten aamulla lattialla oli kuiva turpa. Nuo muutkin kalat syövät tavallista vallisneriaa mieluusti ja jonkin verran vesiruttoa, mutta muut kasvit on meillä jätetty rauhaan. Salakoiden ei ole todennut vielä syyllistyneen kasvien tuhoamiseen. (kotimaiset kasvit "toivovat" talven, joten normaalit akvakasvit ovat olleet helpoin ratkaisu ei-jäähdytettyyn akvaarioon.)

Särkikaloista mutu on vaateliain vedenlaadun ja hapen suhteen, mutta samalla pienin ja akvaariokelpoisin. Lisäksi se oppii nopeasti akvaariokalojen ruoalle ja on kutuaikanaan värikkäimpiä luonnosta löytyviä kalojamme.

Lisäksi akvaariossa on ollut taimenia, lohia, kirjolohia, nahkiaisia (likomato), ankerias, ahvenia, kivennuoliaisia, haukia, kuhia, kivisimppuja, mateita ja piikkimonneja. Myös täplärapua on kokeiltu.
Lohikalat ovat herkkiä vedenlaadun suhteen, mutta kestävät paremmin, kunhan vain happipitoisuus on riittävä. Niillä optimi on muistaakseni hieman alle pari kymppiä, joten jäähdytys on suotavaa, mutta ilmankin pärjää, jos ei olla koko aikaa lämpöjen ylärajalla. Itsellä lohikalat ovat olleet viljelylaitoksesta saatuja kaloja. Olivat siis oppineet kalanrehulle, joten ruokkiminen ei ollut ongelma. Luonnosta pyydettyjä lohikaloja ei meillä ole ollut (ja kirjolohta lukuun ottamatta niillä on lain mukaan alamitatkin, joten ei parane ottaakaan, purotaimen onkin vähän hankalampi käsite, mutta ei siitä enempää). Kuhat samoin olivat viljelykaloja. Ne saivat alkuun selkärangattomia ja isompina kokonaisia pikkukaloja ja kalanpaloja. Oikukkaita otuksia ovat, kuten monet kalastajat tietävät, välillä kelpasi kaikki, välillä ei mikään. Ankeriaalle kelpasivat myös kalanpalat (ja ankeriaan kasvaessa akvaarion pienimmät kalat päätyivät ruokalistalle).

Mateen kaivoin poikasena järven rantamatalasta. Alkuun sillekin meni erilaiset määrittelemättömät ötökät ja lopulta samaa tavaraa kuhien kanssa. Akvaariokalana hieman tylsä hämäräaktiivisuutensa vuoksi, mutta meillä vanhemmiten liikkui myös päiväsaikaan. Kivisimput ovat hankalampia hoidokkeja lievän petomaisuutensa vuoksi, mutta jos ne oppivat syömään, niin sitten homma toimii. Meillä tehtiin kova työ ”koulutuksessa”, mutta eläviä ötököitä naaman eteen pudottamalla ja myöhemmin pientä kalanpalaa tarjoamalla lopulta onnistuttiin. Kivennuoliset ovat helpompia ja parhaimmillaan oppivat melko piankin pohjakalojen nappuloille. Yhdistelmä ankerias+kivennuoliainen ei ollut kivennuoliaisen kannalta toimiva – ankerias oli kyllä tyytyväinen.

Jos saa kiinni tarpeeksi pieniä ahvenia, on onnistumisen mahdollisuudet hyvät. Pikkuiset ovat uteliaita ja oppivat ainakin kalanrehulle (ja miksei siten myös kalanruoallekin). Kasvaessaan muuttuvat kuitenkin petomaisemmiksi ja sitten syödäänkin jo kavereita tai muuta kalaa.

Haukikokeilu oli ensimmäisiä lapsuuden yrityksiä kotimaisten kanssa. 10 pientä haukea keväällä akvaarioon. Lopulta (ei kovinkaan pitkän ajan päästä) akvaariossa oli yksi iso hauki. En siis suosittele ainakaan lajiakvaarioon. Isompien kalojen kanssa voi mennäkin, mutta silloinkin houkutus voi olla hauelle liian suuri ja se yrittää, vaikkei saisikaan ja sitten sattuu… Piikkimonnilla on samoja taipumuksia syödä kaikki eteen tuleva, joka mahtuu suusta sisään. Ei kuitenkaan yritä syödä isompiaan. Sekasyöjänä oppi nopeasti kalojen nappuloille, mutta myös kalanpalat yms. uppoavat.
Nahkiaisen poikasmuotoa eli likomatoa tuli kokeiltua kerran. Se elelee normaalistikin jokisoraan kaivautuneena, joten akvaarioon päästyään meni pohjaan ja katosi sinne. Aikuismuotoakin kokeilin kerran, mutta kun opin, että on kaloihin kiinnittyvä loinen, en jatkanut koetta pitkään.

Täplärapu (ja jokirapukin) vaativat puhdasta ja hapekasta vettä, jossa mahdollisimman vähän kiintoainetta. Kovin happamaan veteen ei kannata laittaa. Periaatteessa tavaraa kuin muutkin akvaarioravut, mutta vähän isommassa mittakaavassa. Ravinnoksi kelpaa kaikki kasviksista kaloihin. Ei saalista kaloja, mutta jos kiinni saa, pitää kiinni ja syö.
Viimeisin viritys ovat kolmipiikit pikkuakvaariossa. Isommassa akvaariossa on pari siikaa, jotka sain kalankasvattajalta viime viikolla. Kumpienkin kanssa opetellaan juuri syömistä ja tutustutaan akvaarioelämään. Toistaiseksi näyttää hyvältä. Kolmipiikkien kaverina on luultavasti pari vimman poikasta, jotka oppivat syömään ensimmäisestä ruokinnasta alkaen kalanruokaa. Katsotaan miten kasvaessa käy.

Laji, joka toistaiseksi on jäänyt kokeilematta, on törö. Tänä kesänä piti niitä hankkia, mutta kesä meni muita hommia tehdessä. Pääosin virtavesien särkikaloihin kuuluvan pienehkön vipeltäjän luulisi ”pitävän” akvaarioelämästä. Kiiskeäkään en muistaakseni ole kokeillut, mutta kuvittelisin menevän samaan osastoon ahvenen kanssa ilman tuota pedoksi muuttumista. Enemmän yöeläjänä voisi tuoda uusia elämyksiä akvaariotouhuihin, jos sattuu olemaan vielä kuuvalot.

Siinähän tuli tilitettyä...
heituliini
Senior Member
Senior Member
Viestit: 659
Liittynyt: 23:13, 24.09.2011
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kaenuun korpi :D

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja heituliini »

Kiitoksia tästä, tätä olen miettinyt itsekin innokkaana kalastajana tätä kotimaisten kalojen asiaa. Siika on kiinnostanut itseänikin kovasti, hieno ja kaunis kala, ei kasva kovin nopeasti. Mutta jos siitä sitten innostuukin parikiloinen jötikkä kasvamaan, niin harmi päästää pois :(

Ahven olisi ihan mielenkiintoinen tapaus; kaunis kala sekin. Mutua olen miettinyt myös. Lähinnä on tullut vaan mietittyä tuota, että mitenkähän ahvenen poikasia saisi...? Kesällä jostain kosken akanvirrasta akvan haavilla?
On ne vaan niiiiiiiiin ihania :)
pepperi
Starting Member
Starting Member
Viestit: 10
Liittynyt: 13:18, 09.11.2010
Akvaarioseurat: TAS
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kangasala

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja pepperi »

Siika on hieno kala, mutta varmasti vaativammasta päästä. Itsekin hieman epäilen oman kokeiluni kestoa, mutta pakkohan oli pari kalaa ottaa, kun tilaisuus tuli kohdalle. Luonnonoloissa siialla tosiaan menee vuosia kahden kilon saavuttamiseen, joten jos jäähdytykset yms. järjestää, niin kyllä sitä akvaariossakin ehtii jonkun aikaa kasvatella. Ja jos isoksi kasvavaan kalaan on ehtinyt tykästyä sen kasvaessa, on pakko hankkia isompi akvaario, niin kävi meille... Seuraavaksi pitääkin sitten kaivaa lammikko pihalle ja heittää kala sinne.

Jos ahvenia haluaa ihan "alusta" asti, voi niitä saada, kun menee keväällä hieman jäiden lähdön jälkeen kahlailemaan matalia kasvillisuusrantoja läpi. Jos järvessä on kirkas vesi, voi siellä nähdä ahventen mätinauhoja. Yhdestä nauhasta tai nauhan palasta kuoriutuu poikasia enemmän kuin tarpeeksi. Sitten vain likoeläimiä ja artemiaa kasvattamaan. Kalojen kasvaessa siirrytään sitten karkeampaan sapuskaan. Homma ei ole helppo, joten niitä vähän isompia kannattaa hakea myöhemmin kesällä pienistä parvista vajaan metrin vedestä samaisilta rannoilta. Myös nuo kosken akanvirrat ovat ihan mahdollisia paikkoja. Muksuna muistan Päijänteellä pikkuahventen uineen luokseni näykkimään jalkoja, kun kaivelin rantakivien alta kivennuoliaisia. Myös mudut tekivät samaa, joten niitä oli helppo houkutella paikalle. Pöllytteli pohjaa ja pian parvi oli ympärillä.

Tänä kesänä tein isolla ja tiheällä haavilla sokkovetoja savisamean joen rantapenkassa vesitatarten ja ulpukoiden seassa. Saaliiksi tuli mm. 3cm ahven, joka olisi ollut juuri sopivan kokoinen akvaarioon. Haussa oli kuitenkin vimman ja seivin poikaset, joten ahven sai jatkaa matkaa.
Zooseppi
Junior Member
Junior Member
Viestit: 58
Liittynyt: 21:32, 23.09.2011

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Zooseppi »

Itsellä oli 4 särkeä ja 4 ahventa aikoinaan. Särjet eivät kestäneet kuin kaksi päivää ja jokaisesta tuli selkäuimari. Ahvenet sen sijaan kestivät niin kauan kunnes evärutto iski ja armeliaisuudesta lopetin jokaisen. Kalat tulivat järvestä erittäin pienisilmäisellä verkolla. Liekö se silti rikkonut hieman eviä vai mikä oli. Sittemmin akvaarioharrastus jäi tyystin ja kaloja tuli vain kalasteltua. Nyt taas "elämän keskivälin ehtoopuolella" seura-akvaariota olen aloitellut. Tosin kiinnostus vähän vakavammin tapahtuvaan järvikala-akvaarioon on nostanut päätään. Ruutana olisi tähtäimessä ja niille kaveriksi ahvenia. Mutta toistaiseksi tämä vain suunnitteluasteella, jonka kokemuksesta tiedän olevan pitkä...
Jyrkkä ehkä..
heituliini
Senior Member
Senior Member
Viestit: 659
Liittynyt: 23:13, 24.09.2011
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kaenuun korpi :D

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja heituliini »

Menisiköhän ahven joidenkin akvaariokalojen kanssa? Tiedän ahvenen luonteenlaadun; petomaisuuden, uteliaisuuden, ja ahvenkalojen muutkin tyyppiluonteenpiirteet. Vai olisikohan tuo kuitenkin viisainta pitäytyä lajiakvaarioon?
On ne vaan niiiiiiiiin ihania :)
Jorma_L
Junior Member
Junior Member
Viestit: 153
Liittynyt: 08:17, 26.06.2006
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Helsingistä vähän pohjoiseen
Viesti:

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Jorma_L »

Minä olen pitänyt ahvenia pihalammessa vuosia. Otin niitä noin 4-5 vuotta sitten ämpärillä yhdestä lammesta ja olivat niin pieniä, etten edes tiennyt mitä lajia ovat. Niitä on kuollut erilaisissa onnettomuuksissa ja jäljellä on nyt 7 kpl. Yksi niistä on noin 20cm, loput pienempiä. Onnettomuudet oli mm. kova rankkasade ja lampi tulvi nurmikolle. Eikös pienet ahvenet arvelleet että "uusia seikkailuja kohden" ja niitä löytyi nurmikolta seuraavana päivänä. Viime talvena ei ollut karppeja ja oli vain yksi ilmapumppu. Ilmakivi meni jäähän jossain vaiheessa ja moni ahven kuoli happikatoon. Normaalisti, kuten nyt, minulla on hienosti ilmaistuna redundanttinen ilmastus eli kaksi ilmapumppua ja eri sähkössä kiinni, vain toinen vikavirtasuojan takana. Nyt lammessa on langaton kamera ja voin telkkarista katsoa kuplien tulevan ja ryhtyä toimenpiteisiin, jos kuplat lakkaavat.
Viime vuonna oli yksi iso ahven, joka oppi syömään kuivamuonaa, lähinnä uppoavaa. Se kasvoikin nopsaan. Valitettavasti tämä fiksu kuoli viime talvena. Olen syöttänyt kastematoja kerran viikossa kesäaikaan. Nyt kun vedet viilentyi, eivät olleet kovin aggressiivisia matojen perään enää. Keskellä kesää tappelivat joka madon saamiseksi. Matoja oli aina reilusti, noin 30-40 kpl kerrallaan, joten jokainen sai kystä kyllän kuten joululaulussa sanotaan.. Karpit on myös kiinnostuineita madoista, mutta ovat auttamattoman hitaita, ahven vie ruuan melkein suusta.
Ahvenet on sikäli hyviä talkkareita, ettei karpinpoikasille tarvitse etsiä kotia syksyisin.
iDock
Junior Member
Junior Member
Viestit: 182
Liittynyt: 16:03, 09.10.2011
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Kempele

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja iDock »

Eli siis miten oikein ymmärsin, voisin laittaa akvaarioon särkiä (ilman lämmitintä) ja ne pärjäisivät huoneenlämpöisessä vedessä (21°C) ympäri vuoden?
kerttu
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 1262
Liittynyt: 20:05, 13.04.2003
Paikkakunta: Otava

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja kerttu »

Mulla oli muutama särjenpoikanen joskus. Ahvenia metsästelin, mutta niitä ei haaviin sattunut... Särjet söivät hyvin ihan normaaleja kaupallisia kalanruokia, mutta kasvu oli hidasta. Ne lähtivät sitten yhteen luontokeskukseen näyttelyelukoiksi, enkä tiedä mitä näyttelykauden jälkeen tapahtui.

Myös kymmen/yhdeksänpiikki oli akvaariossa, mutta se kuoli. Mitä todennäköisimmin ruuan puutteeseen, koska en saanut artemiaa kasvatettua eikä se tainnut oikein mitään huolia.
pepperi
Starting Member
Starting Member
Viestit: 10
Liittynyt: 13:18, 09.11.2010
Akvaarioseurat: TAS
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kangasala

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja pepperi »

Pitkästä aikaa täällä ja viestejäkin oli... vastaillaas vähän

Osa kaloistani on verkoilla pyydettyjä, mutta eivät ole juurikaan sairastelleet edes tullessaan, vaikka iho on ollut rikki ja evät rispaantuneet. Tosin pahimpia tapauksia en ole kotiin tuonutkaan. Pientä hometta on ollut pahimmin vaurioituneissa kohdissa, mutta siitäkin on selvitty jopa ilman lääkitystä. Puhtaassa vedessä ja mahdollisimman stressittömissä oloissa vauriot korjaantuvat nopeasti. Ihmeen hyvin on yleisesti ottaen selvitty taudittomina - ei edes pilkkutautia ole ollut. Kaikenlaisia loisiahan luonnonkalojen mukana tulee, mutta jos eivät lisäänny eivät ole haitaksikaan. Loishäätö voi olla jopa enemmän haitaksi, ainakin kotiutuksen alkuvaiheessa. Näkyvät kalatäit ja juotikkaat poistan ennen kalojen akvaan laittoa.

Ahventa en ottaisi kuin itseään isompien seuraksi enkä muiden akvaariokalojen joukkoon. Se on seurallinen ja utelias otus, joka oppii helposti syömään kaikenlaista, mutta ei unohda petoluonnettaan eli syö pienemmät elukat tilaisuuden koittaessa. Aikoinaan isäni sai talviverkoista ahvenia, joita alkoi perata tiskialtaassa. Yksi ahven sätki vielä, joten isä heitti sen akvaarioon, jossa se ihme kyllä tokeni uimakuntoon. Pari päivää myöhemmin akvaariosta alkoi kadota isän lempikaloja, tiikeribarbeja, ja syylliseksi selvisi ahven. Ahven päätyi sittenkin kissankalaksi.

Särki pärjää huoneenlämpoisessä akvaariossa hyvin, mutta syö hyvin, kasvaa ja kakkii senkin edestä. Akvaario saisi olla suuri, sillä särki on melko aktiivinen uimari ja eikä se pahastu, vaikka sillä olisi pari samanlaista kaveria tai muita särkikaloja parviseuraksi. Suodatusta on myöskin hyvä olla tuon kakan vuoksi ja särki pitää myös virtauksesta.

Näin sähkökatkojen aikaan kotimaiset porskuttavat eteenpäin. Lämpötilaa saa laskea vaikka kuinka, valoa eivät tarvitse ja happipitoisuuskin voi laskea jonkun verran ennen haittavaikutuksia. Viileämmässä vedessä ei sitäkään onneksi kulu niin kuin lämpimässä, joten ei hätiä.

Piti tuohon toiseenkin ketjuun mainita vielä, että liian isoksi kasvaneita kaloja ei pitäisi vapauttaa takaisin luontoon, jos akvaariossa on ollut eliöitä toisesta vesistöstä tai esim. hoitovälineet ovat yhteisiä eri akvaarioiden kanssa. On mahdollista levittää sitä kautta tauteja tai loisia vesistöihin, joissa niitä ei ennestään ole, joten parempi lahdata kalat kuin ottaa riski. Jos akvassa on ollut pelkästään saman vesistön lajeja eivätkä ne ole olleet mitenkään muiden "ulkopuolisten eliöiden" kanssa tekemisissä, ei ongelmaa pitäisi olla. Jossain ketjussa luin pohdintaa akvakalojen tautien siirtymistä kotivesiimme. Kyllähän talvi varmasti trooppisemmat taudit hoitaa, mutta se on laiha lohtu siinä vaiheessa, kun se on ensin kesän lämmössä ehtinyt siellä jyllätä.

Siikakokeiluni lähti hyvin käyntiin, mutta päättyi onnettomasti. Siika oppi syömään ja tunnistamaan ruokintahetken. Se ei vain ollut tarpeeksi ahne ja jäi aina salakoiden "jalkoihin" syömisessä. Kun vatsa pullotti vähän, niin siika ei ottanut enää lisää, kun taas salakat vetivät itsensä turvoksiin. Siialla olisi pitänyt olla koko ajan ruokaa tarjolla, mutta se ei tossa porukassa toiminut, kun jäi silti ilman. Siika kuoli. Seuraavan kerran kun siikoja otan, ei akvassa ole särkikaloja.

Kesällä pyydetyt poikasakvan kalat on nyt varmuudella tunnistettu vimpa-nimisiksi kaloiksi. Kokoa alkaa olla viimein sen verran, että pääsevät pian muuttamaan isompaan akvaan. Samassa akvassa olevat kolmipiikit ovat nekin jo kotiutuneet ja kasvaneet. Tosin montaa senttiä ei taida enää tullakaan, kun Suomen ennätyskin taisi olla 10cm luokkaa.

Eiköhän tossa ollut taas tilitystä vähäksi aikaa.

-------------------------

Tossapa vielä kuva akvaariosta alkukesältä. Esittää suomalaista rehevähkön järven rantavyöhyketttä, kasvit sekalainen setti kotimaisia ja akvaariokasveja, litroja tonnin verran.
Sisältö nykyisellään: 3 ruutanaa, 1 ruutanahybridi(?), 3 suutaria, särki, salakoita, turpa, tulossa vielä 2 vimpaa pikkuakvasta
Lisäksi ei niin kotimaisia, mutta syystä: 3 partamonnia, leväbarbi
ja sattumusten saattelemana 4 leopardimonnista ja seeprakirjoahven eläkepäiviä viettämässä
IMG_1529.JPG
IMG_1529.JPG (79.39 KiB) Katsottu 31899 kertaa
heituliini
Senior Member
Senior Member
Viestit: 659
Liittynyt: 23:13, 24.09.2011
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kaenuun korpi :D

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja heituliini »

Näyttääpä hienolta tuo suomalainen akvaario! Miten kasvit ovat menestyneet (siis kotovesistä poimitut) ja millaisia kokemuksia niiden käytöstä akvaariossa. Esimerkiksi lumme, ulpukka, ahvenvita, jne?
On ne vaan niiiiiiiiin ihania :)
hippikala
Senior Member
Senior Member
Viestit: 793
Liittynyt: 08:22, 16.06.2011
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: N/A

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja hippikala »

Jee! Juuri mietin kala-atlasta selaillessa että törö tai kivisimppu voisivat olla mainioita akvaario-otuksia :) . Puhumattakaan sitten tuosta mutusta! Siitähän saisi komean viileän veden parven, jos mitta on (wikipedian mukaan) 5-7cm.
Hohtomiljoonakalahybridit & sukaravut 54l
bluefish1
Senior Member
Senior Member
Viestit: 524
Liittynyt: 09:47, 21.08.2010
Akvaarioseurat: CorydoradinaeFinland
Sukupuoli: Mies

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja bluefish1 »

Minkä kokoisia akvaarioita teillä on? Itseäni kiinnostaisi kovasti Särki tai joku muu kotimainen kala akvaan, mutta mikä pitäisi olla altaan koko? Meillä ainakin on ollut eräässä altaassa, jossa oli kasveja vain niin 19-20 C lämmintä, niin tämä voisi onnistua. Minkä kokoisissa altaissa olette kotimaisia pitäneet? Varmaan jos hankkisi niin 300 litraa ainakin, tietysti koko riippuu lajeista.
Amigo
Starting Member
Starting Member
Viestit: 2
Liittynyt: 23:04, 29.07.2008

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Amigo »

Itselläni 0n 600 l altaassa 30 cm pituisen oskarin kaverina n. 40 cm suutari. Alkupainien jälkeen pärjäilevät nyt hyvin keskenään. Suutari kasvaa n. 1 cm vuosivauhtia. On muuten väriltään jännästi ihan pikimusta, vaikka pyydystettäessä oli normaali vihreän-kullanhohtoinen. Syö ja voi hyvin kuitenkin.
Zansku
Senior Member
Senior Member
Viestit: 702
Liittynyt: 15:47, 14.12.2011
Akvaarioseurat: HAS, CorydoradinaeFinland
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Zansku »

Miten vettä voisi viilentää kotimaisille kaloille sopivaksi? Talvisaikaan varmaan saisimme ihan hyvin lämmön pysymään n. 20 asteessa, mutta kesällä asuntomme kuumenee kyllä niin paljon, että alle 25 asteessa pysyminen on todella hankalaa. Kotimaisten kalojen allas kiinnostaisi kyllä silti todella kovasti.
Koss
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 2658
Liittynyt: 01:45, 03.06.2004
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Vantaa

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Koss »

Miten vettä voisi viilentää kotimaisille kaloille sopivaksi?
Viilentimellä. http://www.akvaterra.eu/at007.html
Amigo
Starting Member
Starting Member
Viestit: 2
Liittynyt: 23:04, 29.07.2008

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Amigo »

Zansku kirjoitti:Miten vettä voisi viilentää kotimaisille kaloille sopivaksi? Talvisaikaan varmaan saisimme ihan hyvin lämmön pysymään n. 20 asteessa, mutta kesällä asuntomme kuumenee kyllä niin paljon, että alle 25 asteessa pysyminen on todella hankalaa. Kotimaisten kalojen allas kiinnostaisi kyllä silti todella kovasti.
Suutarini ei ainakaan viilentämistä ole kaivannut. Vesi on huoneenlämpöistä eli normaalisti n. 20 ja kesällä jossain 25 korvilla. Ei ole ollut ongelmia.
Ruma mies
Senior Member
Senior Member
Viestit: 746
Liittynyt: 13:44, 23.02.2010
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Ruma mies »

heituliini kirjoitti:Näyttääpä hienolta tuo suomalainen akvaario! Miten kasvit ovat menestyneet (siis kotovesistä poimitut) ja millaisia kokemuksia niiden käytöstä akvaariossa. Esimerkiksi lumme, ulpukka, ahvenvita, jne?
Olen useaan otteeseen pitänyt ulpukoita. Luonnossa ulpukka kasvattaa pohjan sisään paksun ja haarautuvan runkojuurakon, josta kasvustot nousevat. Ulpukan irroittaminen sellaisesta ei ole hyvä tapa, koska silloin mukaan tulee yleensä paljon rikkinäistä juurakon pintaa, joka alkaa akvaariossa kuolemaan ja pilaantumaan. Jos löytää pienen, sanotaan kämmenen kokoluokkaa olevan ulpukan, joka on kiinni nuoressa ja ohuessa runkojuuressa (tuollainen pikkusormen paksuinen), kannattaa itse ulpukan lisäksi ottaa viitisen senttiä runkojuurta. Silloin kasvu lähtee akvaariossa hyvin alkuun.

Kaikkein parhaan akvaarioulpukan saa, jos alkusyksystä löytää siemenestä kasvaneen ulpukan, jolla on hyvät juuret, mutta ei runkojuurta lainkaan.

Ulpukka on akvaariossa erittäin kaunis ja heleän vihreä. Lisäksi sillä on kyky estää levää tarttumasta. Vaikka muut akvaariokasvit olisivat levän peitossa, ulpukan lehdet pysyvät puhtaina.

Ulpukka vaatii talven voidakseen hyvin. Trooppisessa akvaariossa se kasvaa ja voi hyvin ehkä siinä kaksi vuotta, mutta sen jälkeen kasvu heikkenee ja uudet lehdet jäävät pieniksi. Onneksi niitä saa järvestä ilmaiseksi rajattomat määrät ja luonnosta otetut ulpukat sopeutuvat nopeasti akvaarioon.
pepperi
Starting Member
Starting Member
Viestit: 10
Liittynyt: 13:18, 09.11.2010
Akvaarioseurat: TAS
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Kangasala

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja pepperi »

Aina tuli jotain muuta, kun aloitin kirjoittamisen, joten tässä nyt pitkään hierottu tehty sepostus, jossa yritän kommentoida kaikkea tähän asti kertynyttä niiltä osin, kun on kysytty... Onneksi täällä on muita aktiivisia ja asiasta tietäviä, jotka ovat pitäneet keskustelua hengissä.

Kotimaisista kasveista ovat ainakin karvalehti, ärviä, vesirutto, näkinsammal, kilpukka, sahalehti ja vehka selviytyneet kiitettävästi. Kiitettävä tarkoittaa kuukausia tai jopa talven yli. Mitään pysyvää kotimaisten kasvien kasvustoa en ole tähän asti saanut aikaiseksi, mutta nyt vasta kokeilut ovat kunnolla alkamassa uuden akvaarion myötä. Limaskakin menestyi (missäpä ei), mutta tuntui olevan meillä suutareiden ja ruutanoiden herkkua, joten katosi kokonaan. Nyt sitä pitää erikseen kasvattaa... Meillä akvan lämmöt ja valaistus pysyvät likimain samoina ympäri vuoden, joten kotimaiset kasvit eivät yleensä viihdy pitempään, koska ne ohjelmoitu pitämään lepokausi talven tullessa. Lämpöä (ja valoa) vähentämällä voisi onnistuakin. Helpommalla on kuitenkin päästy, kun on hankittu hieman viileämpää vettä sietäviä "tavallisia" akvaariokasveja.

Köynnöstäviä tms. kasveja olen keräillyt irtopaloina rannoilta ja vedestä kesäisin ja nakannut akvaarioon eikä niiden kasvun kanssa ole yleensä ollut ongelmia.
Keväisin jäidenlähdön aikaan rannoilta monesti löytää pohjasta irronneita lumpeen ja ulpukan juurakoita Raahasin niitä aikanaan kotiin useamman kerran huonolla menestyksellä, ennen kuin keksin, miten homman saa onnistumaan paremmin.. Nostamalla lämpöjä mahdollisimman hitaasti lähtee kasvi kasvamaan juurakossa olevien ravinteiden avulla. Omissa kevätkokeiluissani ovat juurakossa olleet vanhat juuret yleensä ”sulaneet” pois. Todennäköisesti siksi, että jäät ovat irrottaneet ne väkisin pohjasta, jolloin ne ovat aika pahasti vahingoittuneita. Jos kasvi saa kasvatettua uudet juuret vanhojen tilalle, on homma hanskassa. Kesällä ei tietenkään ole tuota lämpötilaongelmaa, mutta silloin irtojuurakot ovat lahonneet rannoille. Jäljellä ovat silloin jo kasvunsa aloittaneet (isommat) juurakot, niin silloinkin niitä vielä saa. Itselläni on vain keväällä aina hirveä hinku kerätä kaikkea, joten en malta odottaa kesään.

Laitoin viime keväänä kaksi pientä juurakkoa ensin pihalammikkoon, josta siirsin ne akvaan vasta vesien lämmettyä samoihin lukemiin kuin akvaariossakin. Kotiutus onnistui ja ovat vieläkin hengissä. Mitään kelluslehtiä eivät ole vielä saaneet aikaiseksi, mutta uusia uposlehtiä ovat tehneet ja viimeksi akvaariossa kahlatessani löysin jopa uusia juuria, joten katsotaan, mitä kevään edetessä tapahtuu. Kuten Ruma mies kirjoitti, isojen juurakoiden kanssa homma on jo haastavampaa ja yleensä saa aikaiseksi vain pahaa hajua…

Viime syksynä törmäsin eräällä metsälammella kelluviin valkoisiin klöntteihin, joissa oli mustia pampuloita sisällä. Pienen pähkimisen jälkeen tunnistin ne lumpeen kukinnoiksi/siemeniksi. Kourallinen niitä lähti tietenkin mukaan. Pidin niitä jääkaapissa vesitilkkaan purkitettuna vuodenvaihteeseen. Sitten otin ne jääkaapista ja siirsin viileälle ikkunalaudalle. Viikon päästä kaksi siementä oli itänyt ja siirsin purkin akvaarion päälle valoa saamaan. Seuraavalla viikolla pitikin hankkia lumpeille oma 8l maljakko, jossa nyt elelevät, kunnes ovat tarpeeksi isoja tonniseen laitettaviksi. Enpä ollut tässäkään ”keksinnössä” ensimmäinen, Ruma mies on tämänkin jo todennut.

Tällä hetkellä meillä on reilu tonninen akva (187x85x67, josta 85 korkeus) sekä perusmallin 63litrainen purkki. Kokeiltu on myös matalahko puromallin 300l (200x40kx50) ja normi 145l. Pihalle on toivottavasti tulossa jonain päivänä lammikko, jonne isoimmat saavat muuttaa eläkepäiviä viettämään.

Mielestäni 300 litraisella pääsee jo hyvään alkuun kotimaisten kanssa. Etenkin, jos aloittelee pieniksi jäävillä kaloilla eikä laita liikaa samaan pakettiin. Muduilla, piikeillä, töröillä ja kivennuoliaisilla pääsee mukavasti alkuun, koska eivät kasva kovin isoiksi. Simput ovat vaativampia, mutta kokonsa puolesta hyviä myös. Pikkuiset lampiruutanat eivät nekään ole huono vaihtoehto, mutta saattavat innostua kasvamaan ja ovat siten kultakalaan verrattavia tapauksia.

En ota enempää kantaa siihen, mikä on liikaa ja mikä ei, jokainen päättäköön sen itse. Hyvänä perustana ovat samat ”säännöt” kuin tavallisempienkin akvaarioiden kohdalla. Vähempi on aina parempi. Mahdollisten kalakuolemien, tautien, vedenlaatu-, levä- ja happiongelmien kanssa painimisen kautta viimeistään päätyy oikeaan kalamäärään. Jos vettä jäähdyttää, pysyy kalojen ravinnonkäyttö pienenä samoin kasvu, joten sillä saa lisäaikaa kalojensa kanssa. Kotimaisten kohdalla voi lämpötilalla "kikkailla", koska niiden lämpövaatimukset/sieto ja myös optimilämmöt ovat hieman laajempia kuin eksoottisempien kalojen kanssa. Isoiksi kasvavien kalojen kohdalla on tietenkin se vaara, että ne kasvavat isoiksi. Akvaario-oloissa ei taida kuitenkaan koskaan olla niin, että maksimikokoa saavutettaisiin. En siis lähtisi ensimmäisenä sitä murehtimaan, mutta ei sitä pidä unohtaakaan. Kalojen kasvusta oli mielestäni jossain täällä AW:ssä ihan hyvä keskustelu, joten en puutu siihenkään tämän enempää.

Eikun kokeilemaan vaan. Kalat eivät ole hinnalla pilattuja. Tosin erikoisempien perässä saa ajaa ympäri Suomea ja mahdollisesti kalaluvatkin erikseen ostamaan, jos ei onkimalla onnista ja joutuu virittelemään muita pyytöjä. Rahaa saa siis halutessaan menemään. Kaloja on yleensä hyvin saatavilla (avovesiaikaan) ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa niitä luonnosta pyytäessään. Tekniikaksi riittää samat romut kuin muussakin akvaariotouhussa, lämppärin voi laittaa jäähylle. Jäähdyttimen voi hankkia, jos kalat tai harrastaja haluaa.
wasa
Starting Member
Starting Member
Viestit: 3
Liittynyt: 09:36, 10.01.2010
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Lammi (Hml)

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja wasa »

Jep, onhan noita tullut pidettyä muutamat vuodet. Ihan alkuun mullakin oli särkikaloja ja pikkuhiljaa nousukautta ollaan elelemässä. Nyt löytyy alakerrasta 1000l pytty, jossa särkiä, ahvenia, sorvia, ruutanoita ja 1 pienempi lahna. Kalat tuli parivuotta sitten ongittua mato-ongella. Mahollisimman pienillä koukuilla (kuitenkin niin että kalan saa ylös :P) tuli fisut nosteltua ja laitettua ulkoaltaaseen. Vesi oli siinä sopivasti samanlämpöistä kun järvivesi niin ol hyvä. Ulkoallas siis jokin vanha viljasiilon tynkä tai jtn. Kiva parituhat litrainen pytty.

Myös poikasia on tullut haavilla kalasteltua. Suht. nopeesti ovat kasvaneet ja nyt alkaa jo lajitkin tunnistamaan. Sorvia oli osa ja muutama särjen tynkäkin joukossa.

Kalat selvinneet keskenään mitä loistavimmin! Lämpötila on siinä +20 tietämillä ympäri vuoden. 2 isompaa ulkosuodatinta hoitaa vedenpuhdistuksen ja kierrätyksen kuplittimen ohella. Ruokana ollut herne-maissi-paprika pusseja ja muita epämääräisiä vihannessekoituksia + joka kerta vielä jotain lihapitoista. Yleensä nykyisin pakastekalaa, sillä huomasin katkaravuilla ruokkiessani, että ahvenet eivät olleet parhaassa mahdollisesa kunnossa. Liekko jokin puutostila syynä? Mutta nyt viisaampana katkarapua harvaksellaan ja seitiä tulee vuoltua tuonne pyttyyn päivittäin. Kalat pysyneet hyvin pytyssä, eikä ongelmia ole ollut.

Kesällä olis tarkotus vanhankaupungin lahdelta joitain pieniä hopearuutanoita saada ensin ulkopyttyyn karantteeniin ja mahdollisesti akvaarioon asti.

Miten olette hoitaneet valaistuksen? Itsellä niin syvä pytty, että kasvit eivät tahdo selvitä. Monimetallivalaisimet hankinnan alla :/

-Pakkohan se oli itse kunkin kertoa kokemuksistaan =)
Ainainen vätys, ainainen lahna
Mauno
Junior Member
Junior Member
Viestit: 78
Liittynyt: 21:17, 29.03.2012
Sukupuoli: Mies

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Mauno »

kun wasa mainitsi lahnan niin

onko kellään lahnaa ollut siis että minkälailla se on pärjännyt akvaariossa ??


minkäkokoisia akvoja teillä on ??

kiitos tiedoista :)
akvahullu
Junior Member
Junior Member
Viestit: 77
Liittynyt: 16:03, 24.02.2013
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Outokumpu

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja akvahullu »

Minä tein tänään oman akvaarion.Ja haaveilen ahvenista. Akvaarioni on 50 litraa.Laittakaa kuvia akvoistanne :D
128 litraa, kissa, tulossa myyntiin neontetroja
Jorma_L
Junior Member
Junior Member
Viestit: 153
Liittynyt: 08:17, 26.06.2006
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Helsingistä vähän pohjoiseen
Viesti:

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja Jorma_L »

Minulla on muutama pienehkö kultakala akvaariossa. Sain akvaarion lahjaksi viime syksynä. Tarkoituksena pitää kultakalat kasvamassa talven yli ja lampeen ensi kesänä. Nämähän vaativat säännöllistä vedenvaihtoa, mutta ei tuo iso vaiva ole. Suodatukset on kunnossa ja nitraatti on ainoa mitä kehittyy.
Suunnitelmiin on tulossa muutos. Olemme muuttamassa ulkomaille kesällä. Kulttikset, pari partamonnia (uroksia), kolme leväbarbia etsivät myöhemmin keväällä uutta kotia.

Kuva

Kuva
akvahullu
Junior Member
Junior Member
Viestit: 77
Liittynyt: 16:03, 24.02.2013
Sukupuoli: Mies
Paikkakunta: Outokumpu

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja akvahullu »

Käviskö 200 litraseen 5 seeprakalaa,1 helmi-imuoliainen,3 ruutanaa ja 3 särkeä ehdotaakaaa mitä sais otetuua pohjois-karjalasta. Lämpötila ois jotain 20 ´C koko ajan että troopiset kalatkin viihtyisivät.
128 litraa, kissa, tulossa myyntiin neontetroja
kirahvi1
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 2795
Liittynyt: 05:33, 01.07.2009
Paikkakunta: Kouvola
Viesti:

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja kirahvi1 »

akvahullu kirjoitti:Käviskö 200 litraseen 5 seeprakalaa,1 helmi-imuoliainen,3 ruutanaa ja 3 särkeä ehdotaakaaa mitä sais otetuua pohjois-karjalasta. Lämpötila ois jotain 20 ´C koko ajan että troopiset kalatkin viihtyisivät.
Ei taida riittää tuo vesimäärä särjelle eikä ruutanalle. Seeprakalat taas joutuisivat varmasti ruokalistalle.
silveria
Junior Member
Junior Member
Viestit: 124
Liittynyt: 23:33, 29.08.2010
Sukupuoli: Nainen
Paikkakunta: Helsinki

Re: Kokemuksia kotimaisista

Viesti Kirjoittaja silveria »

akvahullu kirjoitti:Käviskö 200 litraseen 5 seeprakalaa,1 helmi-imuoliainen,3 ruutanaa ja 3 särkeä ehdotaakaaa mitä sais otetuua pohjois-karjalasta. Lämpötila ois jotain 20 ´C koko ajan että troopiset kalatkin viihtyisivät.
200 litraiseen käy vaikka isompikin parvi seeproja sekä imunuoliaisia, molemmat tykkäävät lajitoverien seurasta. Seeproja esim. 15 kpl ja imunuoliaisia 6 kpl. Lämpötila näille voisi olla vaikka 22-23 asteen tuntumassa. Imunuolaiset viihtyvät kovassa virtauksessa (esim. ulkosuodatin/kiertovesipumppu), hiekkapohjalla ja lisäksi niille kannattaa laittaa paljon sileitä kiviä imutettavaksi. Ruutanoita ja särkiä ei tuon kokoiseen voi ottaa, sillä ne kasvavat aivan liian isoiksi (n. 20-30 cm helposti särjelle ja ruutanallekin n. 15 cm).

Ruutana on kultakalan sukulainen, parvikala ja vaatii suurinpiirtein samankokoisen altaan kuin kultis. Tämän lisäksi ruutana on huomattavasti vilkkaampi uimaan kuin kultakala. Kotimaisia kaloja en suosittele sekoittamaan trooppisiin lajeihin jo erilaisten lämpötilavaatimustenkin puolesta. Jos yhdistät kotimaiset trooppisiin, et voi myöskään enää päästää niitä niiden kasvettua liian isoiksi altaaseesi takaisin luontoon mahdollisten trooppisten sairauksien tai mikrobien leviämisen estämiseksi. Isompien kotimaisten kalojen pitkäaikaiseksi altaaksi vaaditaan jo altaalta pituutta huomattavasti enemmän kuin metrin. Mahdollisia kotimaisia kaloja tuon kokoiseen (laji)altaaseen voisivat olla kolmipiikit tai mudut.

Suosittelisin kuitenkin aloittamaan akvaarioharrastusta nyt niillä seeproilla ja muilla trooppisilla helpoilla lajeilla ja pystyttämään niille kunnon altaan ensin. Akvaarioharrastus on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen harrastus, mutta ihan kaikkia mielenkiintoisia kaloja ei kerralla samaan altaaseen saa mahdutettua.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Lammikot, karpit, kultakalat ja kotimaiset kalat”