Merivesikalojen totutus (Akklimatisointi)

[K.S]

Lienee syytä kerrata tätäkin asiaa uudelleen eli on siis hyvä kotiuttaa kalat aina erillisessä astiassa, tietenkin samasta altaasta tulleet voi laittaa samaan astiaan mutta jos ovat ns eri systeemistä niin aina erikseen. Ja lääkejäämien lisäksi on ns pussivesi aina todella huonolaatuista koska ulosteet jne pilaavat veden, pH on yleensä alhainen kalan hengityksen takia jne... Toinen seikka on se että kun kala on ollut laatikossa monta tuntia pimeessä niin se ei tykkää siitä että se joutuu äkillisesti voimakkaiden lamppujen alle ja samalla altaan vanhat asukit tulevat katsastamaan uutta tulokasta...kala ei tiedä että se on turvassa pussissa
Tumma ämpäri on hyvä totutusastia, ei valkoinen! Ämpäri laitetaan siihen styroksi laatikkoon että se pysyy lämpimänä ja laatikon kansi laitetaan osittain ämpärin päälle.(Kala tuntee olevansa turvassa ja ei pelästy)
Ämpäriin lisätään vettä joko käsin tai automaattisesti pikkuhiljaa ja kun astia täyttyy niin vettä kaadetaan pois niin kauan että vesi on samaa kuin akvaariossa!
Miten kauan tässä menee riippuu ihan siitä mikä suolapitoisuuden, pH ja lämpötilan ero ja eri kalaryhmissä on pientä eroa miten se tehdään ja joitakin muitakin juttuja... Joskus joutuu totuttamaan tunteja mutta joskus liian pitkä totutus voi lisätä stressiä...
Ja mitä lyhyemmän ajan kala on joutunut olemaan pussissa sen parempi ja että se on oikealla tavalla pakattu!

Selkärangattomat on asia erikseen

Kimi

[Mörrikkä]

On tämä vaan niin erilaista kuin mihin on tottunut makeassa vedessä. Tässä mennään vähän p***e edellä puuhun (omalta osaltani).

Miten selkärangattomien toteutus eroaa kaloista?

[Kalakaverit]

Aihe on hyvä, ja monille makeavetisistä meriveteen siirtyneistä tämä on vierasta.

Tiedän joidenkin tekevän myös niin, että kotiuttavat kalat omissa kuljetuspusseissaan ala-altaassa. Idea on hyvä, sillä lämpötilatasaaminen jatkuu koko kotiutuksen ajan sekä eläimet saavat olla siellä rauhassa, pimeässä (yleensä).
Tässä keinossa kiinnittäisin huomion siihen, että pussi kiinnitetään vaikka pyykkipojilla ala-altaan reunaan kiinni ettei se pääse kaatumaan. Toinen huomioitava asia, ettei selkärangattomat / kalat karkaa sitten pussista kesken kotiutuksen. Tästäkin syystä edelleen suosittelen tummaa kannellista astiaa. Jos kalan meinaa nostaa altaaseen esim. haavilla kotiutusastiasta, on neliskanttinen laatikko mukavampi kuin ämpäri.

Eteen on tullut myös tapauksia, jossa kuljetusveden sameuden / likaisuuden vuoksi, on kotiutus tehty nopeasti (1/2-1h). Ei näin.
Kalat ja varsinkin selkärangattomat kun matkustavat tuolta maailmalta, on niiden kuljetusvesi joskus aivan kuraa. Normaalit kotiutuskuviot (2-4h) on näillekin tehty ja kyllä ne henkiin ovat jääneet silti.
Selkärangattomat pakataankin eritavalla, eli usein 1 / pussi jos ovat pidempään matkalla. Näiden kohdalla on hyvä hieman tietää, että ovatko sitten kuitenkin olleet siellä liikkeessä samassa vedessä. Esim. erakot - käärmetähdet, jotka voi hyvin laittaa samaan kotiutusastiaan, jos pusseissa on sama vesi.
Ennenkuin yleensäkään noita vesiä sitten yhdistellään, niin arvioikaa se veden laatu. Jos pussin vesi näyttää sellaiselta ojasta otetulta ettei läpikään näe, ja tiedätte siellä olevan vaikka merisiilen tai kotilon, niin älkää nyt tällaisella pilatko muiden kotiutusvettä. Eläin ei välttämättä ole siellä "ojavedessä" kuolleena, mutta vesi on kyllä pilalla.

Monesti puhutaan selkärangattomien ja varsinkin merivuokkojen herkkyydestä. Muutaman kerran on eteen tullut tilanne, että kookas merivuokko on imaissut melkein kaiken kuljetusveden itseensä pullistellessaan pussissa (siis oletan että pussissa sentään oli lähtiessä edes tilkka vettä), ja olen sen joutunut kotiuttaa kosteana ilman kuljetusvettä.

Sitten se viimeinen ajatus, mihin monet valitettavasti törmäävät.
Jos altaaseen on kotiutettu kala jonka tiedetään loikkivan ylipäänsä tai pelästyessään, on ihan suositeltavaa hieman suojata altaan reunoja jos korkeita reunuksia / tukilistoja ei ole. Ensimmäisen viikon aikana kala on jo sen verran saanut tutkittua kivien kolojen antamia piilopaikkoja, ettei enää pelästyessään ensimmäisenä ponkaise kulmaa pitkin ylös, ulos ja kuolemaan. Toki tätä voi tapahtua vaikka vuoden päästä kotituksesta, mutta harmittavan usein kuulen näitä rapeaksi menneiden kalojen tarinoita kotiutuksen jälkeen.

[Jacke]

On tämä vaan niin erilaista kuin mihin on tottunut makeassa vedessä. Tässä mennään vähän p***e edellä puuhun (omalta osaltani).

Miten selkärangattomien toteutus eroaa kaloista?

Selkärangattomille piiiitkäää ja hiidaaas aklimointi! Itse käytän tuon vedenlisäämiseen 4/6mm letkua, jonka päässä hana. Helppo säätää tiputettavan veden nopeutta.

[K.S]

Aihe on hyvä, ja monille makeavetisistä meriveteen siirtyneistä tämä on vierasta.

Se oli mun ajatuskin tämän asian kanssa!

Se miten eri tilanteissa toimitaan eri lajien kanssa on sitten jo aivan toisenlainen juttu mutta toivon että matka kauppiaan altaista kotiin on mahdollisimman lyhyt...
Tuskin kukaan harrastaja joutuu totuttamaan merivuokkoa joka on ollut monta päivää pussissa, vai joutuuko..?

Ettei menisi aivan sivuraiteelle tämäkin juttu niin helpoin tapa on se että kannattaa kysyä myyjältä mikä on suolapitoisuus altaassa ja totutusohjetta kun on hankkimassa eläimiä!

[Teemu Salonen]

Mutta ku sehän nyt on yleisesti tiedetty tosiasia, ettei kauppias tiedä mitään. Se vaan huijaa ja vie rahat:D

Hehee... Tuli vaan mieleen yks keskustelu tuolt makealta puolelta:)

[Nallurainen]

Tavallaan hämmentävää tuo makean puolen juttu ettei siellä totutettaisi kaloja uuteen veteen, tunnen aika monta makean veden harrastajaa ja kuulun itsekin niihin ja jokainen kotiuttaa kalat pitkän kaavan mukaan.
Itselläni on asiaa varten isohko muovilaatikko, sieltä helppo onkia kalat haavilla sitten aikanaan omaan altaaseensa.
Kuljetusvettähän ei kipata akvaan.

[KalaKissa]

En tie menikö mulla ohi jtn tätä lukiessa mutta mua kiinostaa kun hankitaan koralleja niin tuikataanko ne vaan altaaseen vai tehdäänkö niile samalla tavalla eli pitkä kotiutus? Tossa oli kyl vuokosta kirjotusta mutta miten noi muut esim.LPS-korallit ja SPS ?

[Rapide1]

Ehkä hyvä yleispätevä sääntö on, että kaikki korallit ja vuokot joilla on enemmän kudosta näkyvillä kannattaa jollaikaavaa totuttaa. Monikaan ei totuta SPS koralleja, sillä niisaä on vain ranka näkyvissä ja polyypit ovat rangan sisällä turvassa. Esim. vuokot taas eivät pääse turvaan kuoren sisään, ja niihin vaikuttaa enemmän veden arvot ja lämpötila. Samoin monet LPS ja pehmytkorallit.
Periaatteessa kaikki elävä kannattaa kyllä totuttaa uuteen veteen...

[Iipuli]

Eikös tuolla manuaalissa ollut ohje, että korallien ja kalojen akklimointi 1h ja siilit/tähdet/kotilot/ravut 4h akklimointi. Tuota ohjetta olen itse noudattanut ja kotiutuksessa vain kaksi saksasta tullutta kotiloa ja yksi seticaudata menetetty. Myös vesiarvojen tarkistus jeesaa. Jos arvot "tulovedessä" about samat kuin omassa altaassa, niin plumps vaan. Kh, lämpötila ja pH tärkeimmät tarkistaa. Kannattaa tarkistaa manuaalista. Tän suhteen se on vielä ihan pätevä. Mun mielestä ainakin.

[K.S]

Manuaalissa on ihan järkevät ohjeet ja niitä kannattaa soveltaa!

Kun saat kalan niin katot suolapitoisuuden ja vertaat omaan veteen ja se määrää oikeastaan totutusajan.
Jos kala on ollut kauan matkalla niin pH laskee pussissa todella alas ja silloin on myös tärkeätä mitata pH ja silloin mennään sen mukaan!
Lämpötila on kanssa tärkeäta mitata/todeta, jos pussi on kylmä niin sekin pitää nostaa hitaasti!

Jos totutat todella pitkään pitää olla tarkkana ettei totutusastian vesi kylmene tai ettei tule hapenpuute!

Parasta elukalle on se että siirrot altaasta toiseen tapahtuu nopeasti ja lämpimästi silloin stressi vähenee!