Tetrahymena -valkopilkkutautia pahempi miljoonakalojen tappa

[Angara]

Kiitokset käyttäjälle Koomikko siitä, että hän toi ainakin minun tietooni ongelmat miljoonakalojen kanssa. Kun aikojen alussa miljoonakalat olivat huolettomia ja sitkeitä aloittelijoiden kaloja, niin nyt niitä, samoin kuin muutamia muita synnyttäviä hammaskarppeja, vaivaavat hämärät kuolemat heti uuteen akvaarioon siirron jälkeen.

Tilanne oli ennen vanhaan hyvin erilainen, ja miljoonakaloja kasvatettiin pikkupurkeissa, joiden vettä ei vaihdettu kuin pari kertaa vuodessa. Silti miljoonakalat poikivat. Vedeksi kävi Helsingin vesijohdolaatu eikä vesikemiasta tarvinut välittää mitään. Miljoonakalat olivat niin sitkeitä, että ne saattoi siirtää merivesiakvaarioon, kun lisäsi veden suolapitoisuutta vähitellen.

Näyttää siltä, että miljoonakalojen kasvattajat ympäri maailman ovat saman ongelman edessä. Eri lähteitä vertailemalla näyttää siltä, että reilut parikymmentä vuotta sitten Eurooppaan ja USA:han tuli Aasiasta akvaariosairaus, Tetrahymena -ripsieläimien aiheuttama loissairaus, jolle en ole nähnyt suomenkielistä nimeä. Englannin kielessä sitä kutsutaan nimillä Guppy Disease tai Guppy Killer Parasite, saksassa Guppykrankheit. Kuten nimestä voi päätellä, miljoonakalat ovat sille herkkiä.

Olen tehnyt tähän suppean katsauksen siitä, mitä Tetrahymenasta löytyy. Minulla ei ole sen hoidosta henkilökohtaisia kokemuksia, joten toivon, että ne jotka ovat otelleet Tetrahymenan kanssa in vivo, kertoisivat kokemuksistaan.

Tetrahymena -suvun ripsieläimet ovat 30-60μm mittaisia, siis mikroskooppisia yksisoluisia eläimiä, jotka ovat tilanteesta riippuen loisia tai kuolleen eläinkudoksen syöjiä. Varma diagnoosi tapahtuu siis mikroskoopilla, ja se on käytännössä mahdotonta elävästä pienestä kalasta. Tunnetuin laji on Tetrahymena thermophila, koska se on tärkeä organismi solutason biokemiallisten reaktioiden ja genetiikan tutkimuksessa - samanlainen perusorganismi, kuin esimerkiksi litulaukka on kasviteilijäille. Sitä on helppo viljellä suuria määriä ja se pystyy lisääntymään +7,5 - 30,5 C lämpotilavälillä. Tätä korkeammassa lämpötilassa se ei vielä kuole.

Akvaariossa se voi elää harmittomana jätteensyöjänä pohjan detrituksessa, tai käyttää kalan ihon kuolleita soluja aiheuttamatta isännälleen mitään haittaa. Se on kuitenkin opportunistinen vieras ja voi olosuhteiden ollessa suotuisa aiheuttaa systeemisen taudin, jolloin se porautuu kalan lihaksistoon ja silmiin. Erään lähteen mukaan selän lihakset ovat silmien ohella sen suosikkipaikkoja. Tämä saattaa selittää, miksi sairaat miljoonkalat käyristyvät ennen kuolemaansa. Systeemiseen infektioon ei ilmeisesti ole mitään lääkettä.

Koska se tämä ripsieläin tulee toimeen detrituksella, sen hävittäminen akvaariosta ei ole helppoa. Lisäksi, koska kyseessä on alkueläin, jonka solurakenne on perustaltaan samanlainen kuin kalalla, antibiootit eivät vaikuta Tetrahymenaan. Kun se ui vapaana tai syö detritussa pohjasorassa tai suodattimessa, sitä voidaan myrkyttää samoilla aineilla kuin valkopilkkutautia. Toisin kuin pilkkutauti, se selviää myös ilman elävää isäntää. Pilkkutaudin aiheuttava alkueläin Ichthyophthirius multifiliis kuolee kolmessa vuorokaudessa, jos se ei saa elävää isäntää.

Tämän vuoksi Tetrahymena- tartuntojen mahdollisuus kannattaa pitää mielessä kaloja, varsinkin synnyttäviä hammaskarppeja ostettaessa. Toisaalta loinen tarttuu myös muihin lajeihin, esim. kultakaloihin. Jos se on päässyt akvaarioon, sen torjunta on vaikeaa. Paljon siivousta ja akvaarion pitäminen tyhjänä kaloista pitkään voi auttaa, samoin jos akvaariossa voi nostaa lämpötilan pitkäksi aikaa esim. 31. Tässä lämpötilassa Tetrahymenan ei pitäisi kirjatiedon perusteella enää pystyä lisääntymään, joten loiset kuolisivat jonkin ajan, ehkä viikon kuluttua.

Tetrahymena voi aiheuttaa sekundaarisia bakteeri- tai sieni-infektioita, jotka voivat olla kohtalokkaita, vaikka itse alkueläin saataisiin nujerretuksi. Siksi monissa hoito-ohjeissa suositellaan antibioottia tai vastaavaa mikrobilääkettä alkueläinlääkityksen lisäksi.

Tetrahymena sensijaan on vaikeampi hävittää, koska se ei välttämättä tarvitse kalaa isännäkseen ja se voi lisääntyä kalan ulkopuolella. Se on kuitenkin makean veden asukki, ja suola vedessä saa ilmeisesti sen osmoottisen paineen sekaisin, niin että se kuolee. Kun terveet miljoonkalat kestävät hyvin suolaa, niin ilman jodia ja paakkuuntumisenestoainetta oleva suola lienee hyvä ja turvallinen lääke.

Pienellä hakemisella olen löytänyt suomeksi taudista muuta kuin mitä tämä Seran kalatutiesite kertoo: http://www.akvaariojalintu.com/ezfiles/ ... RAUDET.pdf

Tässä brittilähteessä selvitetään tautia aika hyvin: http://www.fancyguppies.co.uk/page43.htm

Tämä lähde on irakilainen [!] http://www.iasj.net/iasj?func=fulltext&aId=24963 Siinä on varteenotattavia ifektion hoito-ohjeita. Sen mukaan lyhyt suolakylpy 2% liuoksessa auttaa pinnallisessa infektiossa.

Kemikaali- ja lääkefirma Merck esittelee muita Tetrahymenaan tehovia hoitoja, jotka kuitenkin ovat tarkoitettu lammikkokäyttöön. Merck suosittelee irakilaisen julkaisun tavoin suolaa. http://www.merckmanuals.com/vet/exotic_ ... _fish.html
Kuparisulfaatti ja malakiittivihreä ovat vanhoja, tuttuja alkueläinlääkkeitä, joiden käytön suurimpana esteenä lienee niiden saannin vaikeus pieninä erinä.

Kuvia sairaista kaloista: http://www.fishtanksandponds.co.uk/fish ... formis.htm

[Fisutar10]

Jos oikein ymmärsin, niin tuo on monessa akvaariossa peruskamaa, joka etsii heikkokuntoista uhria, joka on stressaantunut, tai bakuinfektion tai homeen runtelema iho tai jokin vaurio.

Mikroskooppi varmasti tuonkin selvittäisi ongelmien tullen, josko tuo. Kuitenkin ymmärsin, että tuo ei ole varsinainen loinen, mutta tuppautuu riesaksi, kun kala heikossa hapessa.

Alkueläimiin tehonnee ainakin Sera Costapur, ehkäpä Costamedkin.

[Angara]

En löytänyt ohjeita Tetrahymenan mikroskooppidiagnoosiin, vain sellaista luin, että ripsieläimen tunnistus vaatisi preparaatin värjäystä. Jos tarkempia ohjeita mikroskopiaan löytyy, lukisin niistä mielelläni.

Tetrahymenan opportunistisuus näyttäisi tekevän siitä erityisen pirullisen. Jos uusi kala kuolee ripsieläintartuntaan, ei voi välttämättä tietää, tuliko tämä loinen kalan mukana vai sairastuiko se akvaariossa latenttina olleen Tetrahymenan takia. Tartuntaketjuja voi olla erittäin vaikea päätellä.

Kun T. vaikuttaa olevan herkkä suolalle, voisi ajatella, että miljoonakalojen huono vastustuskyky olisi seurausta siitä, että ne eivät luonnonvesissä, kenties murtovedessä, ole joutuneet T:n kanssa kosketuksiin, ja luonnonvalinta tässä suhteessa on alkanut vasta akvaarioissa. Tämä on tietysti vain hypoteesi. Vika ei kuitenkaan voi olla sukusiitoksessa, koska ripsieläinongelmat näyttävät olevan maailmanlaajuisia.

Viitsisiköhän esim. joku akvaarioseura lähteä keräämään tietoa miljoonakalojen kuolemien laajuudesta Suomessa? En usko, että olemme täällä kokonaan säästyneet Tetrahymenalta. Kotoperäinen tauti ei voine tulla kyseeseen, koska T. pystyisi lisääntymään luonnonvesissämme vain kesäaikaan. Tänne on kuitenkin tuotu vuosikymmeniä kaloja Kaankois-Aasiasta, josta tämän loisen sanotaan levinneen maailmalle.

[Sisso]

Kun T. vaikuttaa olevan herkkä suolalle, voisi ajatella, että miljoonakalojen huono vastustuskyky olisi seurausta siitä, että ne eivät luonnonvesissä, kenties murtovedessä, ole joutuneet T:n kanssa kosketuksiin, ja luonnonvalinta tässä suhteessa on alkanut vasta akvaarioissa. Tämä on tietysti vain hypoteesi. Vika ei kuitenkaan voi olla sukusiitoksessa, koska ripsieläinongelmat näyttävät olevan maailmanlaajuisia.

Toki speklaatiosi voi osua oikeaan, mutta...miksei syynä voisi olla sukusiitos ja sitä kautta kaventunut geenipooli? Voisiko toinen mahdollisuus olla se, että T olisi kaloille tuttu myös luonnossa (siis makean veden kannoille), mutta (geneettistä perää olevan) hyvän vastustuskykynsä takia ne pärjäävät sen kanssa luonnossa, jossa myös olot ovat patogeenia vastaan ainakin tiettyyn pisteeseen asti, kuten on laita useimpien patogeenien, ml sis- ja ulkoloiset, kohdalla. Ongelmat laajemmassa mittakaavassa alkavat vasta kun eläin heikkenee joko perimältään tai olojen, kuten täysin luonnoton akvaario, takia. Tässä suhteessa voit hyvinkin olla oikeassa, etä luonnonvalinta tosiaan alkoi vasta akvaariossa, mutta se tapahtui ihmisen toimesta.

Masentavaa luettavaa tämä uutinen miljoonakalojen vitsauksesta, koska yhä enenevissä määrin maailmalta kantautuu huhuja, että kalalaji toisensa perään rappeutuu ja hyviä (lue: kestäviä) lajeja on yhä vaikeampi löytää, kalat sairastelevat herkästi vaikka miten panostaisi hoitoon (tai ei panostaisi...) ja kuolevat kuin kärpäset. Taidetaan olla kohta, ellei jo olla, samassa pisteessa kuin rotukoirien kanssa: jotain on pakko tehdä toisin. Toisin kuin koirien kohdalla, ei taida löytyä rahoittavaa tahooa tutkimaan, mitkä syyt ovat johtaneet tähän, syystä X huonontunut perimä, muuntuneet patogeenit, kalojen kasvatus/elinolosuhteet, massiivinen lääkkeiden (etenkin antibioottien) dumppaaminen kaloille jnejne ja antamaan ohjeita miten tästä eteenpäin.

Voisin pistää kyssäriä tuttujen eläinlääkärien suuntaan Tetrahymenan tai ripiseläinten tunnistamisesta ja värjäämisestä, tosin nää on pieneläinlääkäreitä, joten en henkeäni pidättelisi vastausten suhteen. Jos jollakulla on yhteyksiä esim limnologien suuntaan, sieltä voisi myös löytyä jotain apuja. Tuskin ne limnologian laitoksellakaan rikosilmoitusta tekee jos sinne soittaa ja kyselee tietoa ja neuvoja ripsieläimen tunnistamiseen.

[Fisutar10]

Suosittelisin lähettämään Eviralle miljoonakaloja tutkittavaksi, jos asia kiinnostaa ja kokee sen satsauksen arvoiseksi. Lienevät melkoisia asiantuntijoita tuolla saralla. Myös kyselemään sieltä päin neuvoa tarvittaessa. Heillä lienee laajempaa näkemystä asian tiimoilta.

[Angara]

Toki speklaatiosi voi osua oikeaan, mutta...miksei syynä voisi olla sukusiitos ja sitä kautta kaventunut geenipooli? Voisiko toinen mahdollisuus olla se, että T olisi kaloille tuttu myös luonnossa (siis makean veden kannoille), mutta (geneettistä perää olevan) hyvän vastustuskykynsä takia ne pärjäävät sen kanssa luonnossa, jossa myös olot ovat patogeenia vastaan ainakin tiettyyn pisteeseen asti, kuten on laita useimpien patogeenien, ml sis- ja ulkoloiset, kohdalla. Ongelmat laajemmassa mittakaavassa alkavat vasta kun eläin heikkenee joko perimältään tai olojen, kuten täysin luonnoton akvaario, takia. Tässä suhteessa voit hyvinkin olla oikeassa, etä luonnonvalinta tosiaan alkoi vasta akvaariossa, mutta se tapahtui ihmisen toimesta.

Pidän sukusiitosta epätodennäköisenä siksi, että miljoonakaloilla on ollut Euroopassa ja USA:ssa iso, terve kanta. Minun on vaikea keksiä syitä, miksi tämä iso geenipooli olisi kaventunut näin laajalla alueella. Tietysti on mahdollista, että värimuotoihin keskittyvä jalostus on johtanut geneettisen variaation vähenemiseen isossakin populaatiossa. Joku maailmanlaajuinen jalostustrendi voisi johtaa tähän, mutta en ole ainakaan kuullut tällaista olleen. Jos vitsaus rajoittuisi vain esim. Suomeen, sukusiitos olisi ensimmäisenä mielessä.

Tähdennän kuitenkin, että esitän vain hypoteeseja. Geenitutkimus voisi ratkaista asian, tai sitten hämmentää entisestään. Mitenköhän luonnonkannat kestävät tätä loista? Jos sieltä löytyisi vastustuskykyä, Tetrahymenaa voitaisi torjua jalostuksella.

[Sisso]

Pidän sukusiitosta epätodennäköisenä siksi, että miljoonakaloilla on ollut Euroopassa ja USA:ssa iso, terve kanta. Minun on vaikea keksiä syitä, miksi tämä iso geenipooli olisi kaventunut näin laajalla alueella.

Ok, en tunne lajin taustoja niin että osaisin ottaa tähän kantaa. Yksi ajatus muiden joukossa oli, että lajia tuotetaan myyntiin isoissa kasvatuslaitoksissa, jotka dumppaa altaisiin lääkkeitä suht surutta enkä ole ihan varma siitä, miten jalostukseen käytettäviä kantoja uusitaan tuoreella verellä (jos, niin mistä?) vaan lisiikö ne iloisesti keskenään X aikaa. Tuleeko luonnosta minkä verran uutta vahvistusta ylipäätään, osaatko sanoa? Onko Tetrahymena kuinka laajalle levinnyt ongelma, siis onko tää jo katastrofi-tasolla ympäri maailman? Tarkempi perehtyminen tosiaan voisi tuoda vastauksen missä, miten ja miksi, mutta se rahoitus...? Tämä (Tetrahymena) on huolestuttava ilmiö niin harrastajien kuin luonnonkannankin kannalta, jos se ei kestä tätä. Monien kalalajien kohdalla harrastajien tekemisillä on jo merkitystä luonnonkantojen supistuessa ja joku hiton ongelma meillä tuntuu käsissämme olevan kun viestit maailmalta on mitä on. On myös esitetty epäilyjä eläinlääkärien toimesta, että eräät loiset olisivat alkaneet kehittämään lääkeresistentejä kantoja, mutta tälle ei ole vielä todisteita. Ou jea, siinä sitten ollaan jos näin on. Sori, OT.

Mikroskopoinnista sen verran by the vet, että tuota värjäämistä suositellaan tunnistamiseen, koska mikroskoopin tarkkuus ei riittäne varmistamaan lajia, sen tekee vasta värjäys. Periaatteessa voit sen kotimikroskoopillasi siis nähdä. Tai pikemminkin näet jotain...ehkä jonkun ripsieläimen, mutta noitahan piisaa . Samasta syystä mihinkään mikroskopointijahtiin ryhtyessään kannattaa tietää mitä on etsimässä ja miten, muuten voipi mennä metsään (ja lääke väärä ). Akvaarioseurat voisivat tietty alkaa tekemään kyselyjä, mutta tällöin pitäisi olla hyvät ohjeet siitä, mitä etsitään (oireet, tuntomerkit), ilman niitä tulos ei liene kovin validi. Toisaalta tällainen "sairauskysely" voi antaa ehkä muuta tietoa, tai ainakin suuntaa siitä mikä on yleistilanne harrastajien kalojen sairastelevuudeessa. Ehkä siitä voisi päätellä jotain. Tai sitten ei. Eipä tässä harrastajat paljoon pysty.

Tarkoitin muuten merentutkimuslaitokselle rimpauttamista kun kirjoitin limnologian, jos haluaa kysellä neuvoja kotitunnistukseen yms. Evira tietty tekee rahaa vastaan, mutta auttaako se muuta kuin kyseisten näytteiden osalta ja yhtä harrastajaa?

[Angara]

Tuleeko luonnosta minkä verran uutta vahvistusta ylipäätään, osaatko sanoa? Onko Tetrahymena kuinka laajalle levinnyt ongelma, siis onko tää jo katastrofi-tasolla ympäri maailman? Tarkempi perehtyminen tosiaan voisi tuoda vastauksen missä, miten ja miksi, mutta se rahoitus...? Tämä (Tetrahymena) on huolestuttava ilmiö niin harrastajien kuin luonnonkannankin kannalta, jos se ei kestä tätä. Monien kalalajien kohdalla harrastajien tekemisillä on jo merkitystä luonnonkantojen supistuessa ja joku hiton ongelma meillä tuntuu käsissämme olevan kun viestit maailmalta on mitä on. On myös esitetty epäilyjä eläinlääkärien toimesta, että eräät loiset olisivat alkaneet kehittämään lääkeresistentejä kantoja, mutta tälle ei ole vielä todisteita. Ou jea, siinä sitten ollaan jos näin on. Sori, OT.

Tetrahymena näyttäisi olevan laajalle levinnyt sen perusteella, kuinka monessa eri maassa siitä on kirjoitettu. Sairastuvuutta maakohtaisesti ei tiettävästi selvitetty. Tarkoitan sitä, että jos tautia on USA:ssa, onko sitä joka toisessa altaassa, vai yhdessä kymmenestätuhannesta. Kun sitä on selvitetty Irakia myöten, niin näyttäisi siltä että se on levinnyt juuri Aasian kasvattamoista. Miljoonakalan lisäksi mustamolli on herkkä tälla loiselle, mutta sitä voi esiintyä muissakin, ainakin kultakala on mainittu.

Kaukaiselle 1970-luvulla miljoonakala oli tyypillinen aloittelijan ensimmäinen kala, joita kasvatettiin viiden litran hillopurkeissa, jos ei ollut varaa kalliiseen kehysakvaarioon, jossa kehys oli hitsattu teräksestä ja maalattu. Lasit kiinnitettiin akvaariokitillä. Tämä tekniikka hävisi nopeasti 1970-luvun loppuvuosina silikonin tultua markkinoille.

Miljoonakalan poikasista oli ylitarjontaa eivätkä akvaarioliikkeet ottaneet niitä mielellään vastaan. Kun elävien selkärankaisten syöttäminen ei ollut silloin kiellettyä, kirjoahventen ja muiden petokalojen kasvattajat saattoivat pitää miljoonakala-akvaariota sivussa ja ruokkia isompia poikasilla. Itse totutin kerran, kokeeksi, miljoonakalan meriversiakvaarioon. Se eli siellä monta kuukautta, kunnes poistin sen. Eräänlaisen pöljäennätyksen teki eräs kaveri, joka otti miljoonakalan kokeeksi uimaan kanssaan uimahalliin, kloorilta haisevaan uimaveteen. Kala selvisi rääkistä hengissä.

En kerro tätä nostalgiasyistä, vaan vertailun vuoksi, jotta vanhan polven miljoonakalojen uskomaton sitkeys ja sopeutuvuus tulisi konkretisoiduksi. Siksi kiinnostuin kovasti, kun Koomikko toisaalla kertoi, miten helposti ostetut kalat nykyään heittävät henkensä. Tämä kaikki viittaisi siihen, että Tetrahymenan leviäminen on muuttanut lajin erittäin helposta suorastaan vaikeaksi.

Se panee minut myös miettimään, mitä olemme tehneet väärin. Miljoonakalan kohdalla vahinkoa ei voine korjata, mutta aivan selvästi koko ketjussa viljelmältä kaupan kautta kotiakvaarioon pitäisi alkaa ottaa paremmin huomioon uusien mikro-organismien leviämisriski. Sairaiden kalojen palauttaminen kauppaan tai kuolleista reklamoiminen saisi ehkä olla nykyistä herkempää. Tuotantoketjun laadun nosto nostaa varmasti tuotanto- ja toimituskustannuksia. Kalliimmat mutta terveet kalat olisivat kuitenkin parempi vaihtoehto kuin miljoonakalojen nykyiset ongelmat.