Kalan lopettaminen

[JJVi]

Neontetrat ja vastaavat: saksilla pää pokki.

Ei! Ensin tainnutus.

Kannattaa vilkaista Yannan mainitsemaa Aponogetonin artikkelia.

Voisitko perustella, miksi ihmeessä jotain neontetraa pitäisi erikseen tainnuttaa? Eiköhän se tainnu ihan näpäkästi siinä samalla kuin sen pään leikkaa poikki. Taatusti nopeampaa kuin joku lusikalla tainnuttaminen mikä taatusti vain pidentää kalan kärsimyksiä.

Isot kalat ovat sitten asia erikseen,

Asiasta kerrotaan Aponogetonin artikkelissa, johon on tuossa edellä viitattu pariin otteeseen.

Joidenkin tutkimusten mukaan pään katkaisun jälkeen eläinten tajunta saattaa säilyä vielä useiden sekunnien ajan (T.Nevalainen et al. (toim.). Rottia, tutkijoita, tuloksia - Koe-eläinkurssin oppikirja. Yliopistopaino. Helsinki 1996).

Joo olen lukenut tuon artikkelin ja ihmettelin jo silloin, että noinkahan tuota voi soveltaa muutaman sentin mittaisiin pikkukaloihin. Vaikka kala sen muutaman sekunttia olisi tajuissaan pään katkaisun jälkeen, on se aika armelias kuoleminen verrattuna siihen, kuinka kalat yleensä esimerkiksi luonnossa kuolevat. Ja armeliaampi kuin se, että joku harrastastelija pyörittelee kalaa kuivilla usean sekunnin ajan, sihdaten päähän sitä tainnuttavaa iskua, joka pikkukalalla todennäköisesti murskaa sen pään siinä samalla.

Uskoo ken tahtoo, mutta ainakin minä edelleenkin leikkaan pikkukaloilta pään pois ilman omantunnon tuskia.

[crisse_83]

Kalastusta harrastavana ja useampia pikkusinttejä ja suurempia kalasia tainnuttaneena epäilen suuresti tuottaako taitavasti tähdätty ja onnistunut tainnutus kalalle kipua paljonkaan, ainakaan jos lähdetään vertaamaan näihin mahdollisimman huonoihin tapoihin-> vessan pönttö, kiehuva vesi, pakastin, kuiville nosto/jättö...

Itse käytin (tai pitäisi varmaan sanoa että ukko käytti, minä kun en pysty omille lemmikkikaloille tuota tekemään, kavereiden kyllä.) miljoonakaloilla ja platyillä kun meillä niitä vielä oli, , lopetuksessa (jos oli tarve) tuollaista vanhasta ruuvimeisselistä tehtyä "nuijaa" (jätetty vain metalli osa josta ristipää sahattu irti ja hiottu. Kala haaviin, valmiiksi viereen tuodun leikkuulaudan päälle kalasta ote niin että maha lautaa vasten, kevyt näpäys juuri niskaan, irrotus kalasta(ikinä ei tarvinnut toista kertaa, makasi jo liikkumatta tässä vaiheessa). Sakset käteen ja *naps*

Ja tuota samaa kohtelua ovat saaneet mm. erään ystäväni kalat (täältä nuo aiemmin viestissäni mainitut neon,- ja kardinaalitetrat) pahan pilkkutaudin piinatessa akvaariota.

En minäkään siitä pidä, mutta joskus se vain on pakko hoitaa tuo lopetuskin, onneksi sitä ehti melko monenlaisiin touhuihin oppia tuolla maatalouskoulussa ollessaan.

[Victor von Doom]

Joo olen lukenut tuon artikkelin ja ihmettelin jo silloin, että noinkahan tuota voi soveltaa muutaman sentin mittaisiin pikkukaloihin...

Uskoo ken tahtoo, mutta ainakin minä edelleenkin leikkaan pikkukaloilta pään pois ilman omantunnon tuskia.

Samaa mieltä olen. Voi tietenkin väitellä loputtomiin kumpi nyt sitten on tuskallisempaa kalalle: niskojen katkaisu vai (epä)onnistunut tainnutusyritys. Itse en ainakaan ole mikään vasarointiguru, joten osuminen johonkin alle sentin kohteeseen ekalla yrittämällä ja sopivalla voimalla on vähintäänkin epävarmaa.

Kalat lopetaan usein sairauden takia. Jos sillä, että kala "elää" pari sekunttia pään katkaisun jälkeen, lopetaan kärsimys sairauden takia ynnä haavimisesta ja kuiville nostosta tullut stressi, niin onko sillä sitten oikeasti mitään merkitystä. Vielä kun niskan katkaisu katkaisee myös keskushermoston, niin on kyseenalaista tunteeko kala kuitenkaan kipua lyhyen "loppuelämänsä" aikana. Tämä tietysti olettaen, että niskan katkaisu onnistuu kalan koon puolesta yhdellä viillolla.

[millia]

Joskus vuosi takaperin lopetin viimeksi sairaan taistelukalanaaraan (erittäin tuskastuttavalla ja varmasti kivuliaalla tavalla). Ensin oli tarkoitus napsaista saksilla niskat poikki, mutta kalapa luiskahti terien välistä kuin saippuapala. Sitten siitä hakemaan puukkoa. Lihaveitsellä napsautin niskan poikki kidusten yläosaan asti (tarkoitus oli siis vähän katsoa mikroskoopilla erontanko jotain kummallista kiduksista). Kala pyristeli siinä sanomalehden päällä varmaan noin minuutin, pää perässä retkottaen.
Ei ole siis välttämättä sekunteista kiinni kuolema!

Nykyisellään suosin pikkukalojen nirhaamisessa sitä että ne ovat haaviin kiedottuina ja vielä pitää toisella kädellä paikallaan, toisessa kädessä oleva vasara murskaa kalan pään ja niskan.

[MikaMet]

Ihan hauska kuulla erilaisia lopettamistapoja...Itse tyydyn vain vääntämään niskat nurin... On vasaraa, myrkkyjä, veitsenperiä ym ym

Kotiloiden lopettaminen näköjään voidaan tehdä aika monella tavalla...seurasin toista keskustelua.

Monet pitää kaloja ihan kissojen ja koirien veroisina lemmikkeinä...koskahan joku tekee niille haudan ulos ja ristin viereen

Tietysti on hyvä huomioida kalat ja niiden kärsimykset. En halua vähätellä mutta niiden vertaaminen nisäkäslemmikkiin ei ainakaan minulta onnistu...kutsun niitä ennemmin eläteiksi kuin lemmikeiksi

[Victor von Doom]

Kala pyristeli siinä sanomalehden päällä varmaan noin minuutin, pää perässä retkottaen.

Tuo kuullostaa kyllä enemmän refleksiltä kuin siltä, että kala eläisi. Hauen sydänlihas pumppaa reippaasti, vaikka loppu hauki olisi jo kiehunut padassa. Totta sinänsä, että voi sitä saksien tai veitsen kanssa säheltää siinä missä tainnutusvehkeenkin. Niskankatkaisua tai koko kalan liiskaamista parempaakaan lopetuskeinoa ei kuitenkaan ole. Mikäli jokainen akvaristi säilyttäisi nurkissaan esim. Aponogetonin artikkelissa mainittuja nukutusaineita, olisi seuraksena ennemmin tai myöhemmin huomattavasti paria sekunttia kituvaa kalaa pahempi vahinko. Sille, ettei ko. aineita myydä jokapojalle, on olemassa erittäin hyvät syyt

[Viola]

Osa noista kalan lopetustavoista on myös eläinsuojeluasetuksen vastaisia: mm. myrkyttäminen ja kiehuvassa vedessä lopettaminen. Kaloille (kaan) ei saa aiheuttaa turhaa kärsimystä.

Välillä aina mietin rapuaikaan tuota rapujen elävältä keittämistä. Olen entisessä elämässäni työni puolesta joutunut rapuja ja hummereita keittämään. Vapaaehtoisesti en enää sitä tee. On sen verran rajun näköistä sätkimistä vaikka kuinka oikeaoppisesti keittää.

[Ville K.]

Joo olen lukenut tuon artikkelin ja ihmettelin jo silloin, että noinkahan tuota voi soveltaa muutaman sentin mittaisiin pikkukaloihin...

Uskoo ken tahtoo, mutta ainakin minä edelleenkin leikkaan pikkukaloilta pään pois ilman omantunnon tuskia.

Samaa mieltä olen. Voi tietenkin väitellä loputtomiin kumpi nyt sitten on tuskallisempaa kalalle: niskojen katkaisu vai (epä)onnistunut tainnutusyritys. Itse en ainakaan ole mikään vasarointiguru, joten osuminen johonkin alle sentin kohteeseen ekalla yrittämällä ja sopivalla voimalla on vähintäänkin epävarmaa.

Tuossa lähdeteoksessa viitattiin tutkimustuloksiin, joten en näkisi, että kysymyksessä on uskonasia. Jotta tutkimukseen voidaan viitata, tutkimus on täytynyt julkaista jossakin tieteellisessä aikakauslehdessä ja artikkelin julkaisemista on puoltanut referee. Itselläni ei ainakaan riitä osaamista kritisoimaan tehdyn tutkimuksen tuloksia.

On aivan eri asia, miten kalat kuolevat luonnossa. Saman tyyppinen asia tulee usein esille pohdittaessa, miksi lemmikkinä pidettäville matelijoille ei saa syöttää eläviä kaneja. Jos ihminen ottaa eläimen vastuulleen, eläin on aina luonnottomassa ympäristössä. Eläimen voidessa huonosti ja hoitajan tehdessä lopetuspäätöstä täytyisi miettiä vähiten kärsimystä tuottava lopetustapa. Jos kala on tajuissaan ja sitä silvotaan, kala kärsii. Ensin pitäisi siis suoritta tainnutus. Jos minut haluttaisin lopettaa päänkatkaisumetodilla, toivoisin henkilökohtaisesti ensin nukutusta.

Kalan koko ei korreloi kalan kivun asistimiseen. Asian ymmärtämistä auttaa, jos verrataan tilannetta ihmiseen. 1 kk ikäisen lapsen korvan irti leikkaaminen sattuu yhtä paljon, kuin 58-vuotiaan aikuisen kohdalla. Myönnän toki, että verrataessa eläimiä millä tahansa tavalla ihmiseen, liikutaan aina vaarallisilla vesilla, mutta tässä on nyt kuitenkin kyse fysiologisista seikoista.

Kalat lopetaan usein sairauden takia. Jos sillä, että kala "elää" pari sekunttia pään katkaisun jälkeen, lopetaan kärsimys sairauden takia ynnä haavimisesta ja kuiville nostosta tullut stressi, niin onko sillä sitten oikeasti mitään merkitystä. Vielä kun niskan katkaisu katkaisee myös keskushermoston, niin on kyseenalaista tunteeko kala kuitenkaan kipua lyhyen "loppuelämänsä" aikana. Tämä tietysti olettaen, että niskan katkaisu onnistuu kalan koon puolesta yhdellä viillolla.

Omasta mielestäni kuoleehan-se joskus-kuitenkin -ajattelutavalla ei ole pohjaa pohdittaessa eettisiä eläimen lopetusmenetelmiä. Täytyyhän se kala haavia ja nostaa pöydälle joka tapauksessa, lopetettiin kala sitten ensin tainnuttamalla ja sitten vasta pään katkaisemisella.

Onneksi asiaa on kuitenkin harkittu etukäteen eläinsuojelulakia säädettäessä. Itse aion ainakin jatkossa lopettaa kalani siten, kuin eläinsuojelulaki säätää - en siis tajuissaan olevein kalojen päitä silpomalla.

[Piia K.]

Kuinkas tapahtuu partamonnin lopettaminen? Onko sen panssari kovakin, vai voiko senkin pään katkaista nopsaan veitsellä tms?

..Kuulostaa jotenkin karulta, mutta...

[JJVi]

Tuossa lähdeteoksessa viitattiin tutkimustuloksiin, joten en näkisi, että kysymyksessä on uskonasia. Jotta tutkimukseen voidaan viitata, tutkimus on täytynyt julkaista jossakin tieteellisessä aikakauslehdessä ja artikkelin julkaisemista on puoltanut referee. Itselläni ei ainakaan riitä osaamista kritisoimaan tehdyn tutkimuksen tuloksia.

Onneksi asiaa on kuitenkin harkittu etukäteen eläinsuojelulakia säädettäessä. Itse aion ainakin jatkossa lopettaa kalani siten, kuin eläinsuojelulaki säätää - en siis tajuissaan olevein kalojen päitä silpomalla.

On aivan eri asia, miten kalat kuolevat luonnossa. Saman tyyppinen asia tulee usein esille pohdittaessa, miksi lemmikkinä pidettäville matelijoille ei saa syöttää eläviä kaneja. Jos ihminen ottaa eläimen vastuulleen, eläin on aina luonnottomassa ympäristössä. Eläimen voidessa huonosti ja hoitajan tehdessä lopetuspäätöstä täytyisi miettiä vähiten kärsimystä tuottava lopetustapa. Jos kala on tajuissaan ja sitä silvotaan, kala kärsii. Ensin pitäisi siis suoritta tainnutus. Jos minut haluttaisin lopettaa päänkatkaisumetodilla, toivoisin henkilökohtaisesti ensin nukutusta.

Oliko tuossa tutkimuksessa siis kiistattomasti todettu, että kalalla pysyy tajunta useita sekuntteja pään katkaisemisen jälkeen? Eikö se ollut enemmänkin tasolla "joillain eläimillä".

Laki sanoo, että ylimääräistä kipua ei saa tuottaa, se onko se muutaman sekunnin jonkintasoinen tajunta tai refleksi jota pikkukala mahdollisesti kokee sitä, tuskin.

Jos itseäni alettaisiin lopettamaan, mieluummin kyllä valitsisin suoraan giljotiinin kuin sen, että ensin joku täräyttäisi lekalla takaraivoon ja vasta sen jälkeen leikkaisi pään pois. Toki makuasioita, kukaanhan meistä ei varmasti osaa sanoa, kuinka henkevällä tasolla tuo muutaman sekunnin tajunnan pysyminen tuossa tilanteessa on.

[Ville K.]

Oliko tuossa tutkimuksessa siis kiistattomasti todettu, että kalalla pysyy tajunta useita sekuntteja pään katkaisemisen jälkeen? Eikö se ollut enemmänkin tasolla "joillain eläimillä".

Vaikea sanoa, koska en tutustunut em. lähdeteoksen käyttämään lähdekirjallisuuteen. Yleensä jos tutkimus julkaistaan, sen hetkisen tiedon valossa tutkimus on luotettava. Lähdeteoksessa käytettiin sanoja "...eläinten tajuisuus säilyy...".

Laki sanoo, että ylimääräistä kipua ei saa tuottaa, se onko se muutaman sekunnin jonkintasoinen tajunta tai refleksi jota pikkukala mahdollisesti kokee sitä, tuskin.

Tajunta ja refleksi ovat eri asioita. Esimerkiksi jonkin aikaa kuolleena ollut ihminen saattaa kääntää päätään tai esimerkiksi liikautella raajojaan hermostotoiminnan loppuessa (Lasarus-ilmiö). Lisäksi kalan hermostorakenne ei ole kiinni siitä, onko kyseessä pieni vai iso kala - toki pieni kala vakuttaa kovin mitättömältä otukselta kaikin puolin tarkasteltuna.

Sen veran täytynee vetää sanojani takaisin, että henkilökohtaisesti myönnän rikkoneeni eläinsuojelulakia tyädentävää asetusta siten, että olen itse lopettanut yli kolmen päivän ikäisiä kaloja sellaisilla tavoilla, joille eläinsuojeluasetuksessa anneta myönnytystä.

Eläinsuojeluasetus 396/1996: "Koira ja kissa sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman."

[Maaliskyy]

Se on lakien ja asetusten seuraaminen joskus hankalaa.

Se mikä minulle jäi vielä vähän pimentoon, oli se, että mitä siis lähteenä käyttämäsi koe-eläinopas toteaa pieneläinten tainnutuksesta ennen niskan taittamista?

[JJVi]

Kalan koko ei korreloi kalan kivun asistimiseen. Asian ymmärtämistä auttaa, jos verrataan tilannetta ihmiseen. 1 kk ikäisen lapsen korvan irti leikkaaminen sattuu yhtä paljon, kuin 58-vuotiaan aikuisen kohdalla. Myönnän toki, että verrataessa eläimiä millä tahansa tavalla ihmiseen, liikutaan aina vaarallisilla vesilla, mutta tässä on nyt kuitenkin kyse fysiologisista seikoista.

Eläinsuojeluasetus 396/1996: "Koira ja kissa sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman."

Tuo ihmisvertaus ei oikein istu tähän kuvioon. Se miksi ison kalan tainnuttaminen on järkevää, mutta pienen ei:
- Ison kalan pään leikkaaminen kerralla poikki ja nopeasti on huomattavasti vaikeampaa.
- Jos se tajunta nyt pään leikkaamisen jälkeen säilyy, on todennäköistä että isolla kalalla se säilyy pitempään. Tämä koska ison kalan päässä on enemmän verta ja syke pienempi (ainakin yleensä syke korreloi eläimen kokoon)
- Isolla kalalla se tainnuttaminen onnistuu paremmin muutenkin.

Tuo lainattu eläinsuojeluasetus kertoo täysin, kuinka hyvin se istuu pikkukalojen lopettamiseen. Kissa, koira tai muu vastaava seuraeläin, eli neontetra. Eli varmaan täytyy alkaa ampumaan nuo kalat

[MikaMet]

Tosiaan...kun tuo laki on alla oleva täytyy myöntää että olen sitä rikkonut...en käytä nukutusaineita enkä kaasuja tai aseita.

Mitähän esim. madot, koppakuoriaiset ja sirkat joita syötetään elävänä erilaisille liskoille...??? Se lienee räikeä rikkomus lakia vastaan?

Ihmisen ja kalan vertaaminen menee minusta kyllä jo todellakin liian pitkälle kun puhutaan miten ihminen kärsii jos korva leikataan irti ja verrataan sitä kalan...



Eläinsuojeluasetus 396/1996: "Koira ja kissa sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman."

[Adrianna]

Mitähän esim. madot, koppakuoriaiset ja sirkat joita syötetään elävänä erilaisille liskoille...??? Se lienee räikeä rikkomus lakia vastaan?

Lakikirja kauniiseen käteen, selkärangattomia saa syödä vaikka elävältä kuka tahtoo . Selkärangattomiin (vaikka katkarapuihin ja omenakotiloihin) ei myöskään päde 40l suositus eläinsuojelulaissa.

[MikaMet]

Joopa joo kun ei ole lakikirjaa minkä ottaa käteen

Mutta mikä onkaan sitten "Koira ja kissa sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin" jos oikein lakitupaan mennään... Lukeutuuko kala noihin? Ei taida olla ennakkotapauksia? Meinaan koiraa ja kissaa vastaava minusta on nisäkäs kuitenkin...lakitermit on vähän hankalia...vastaava...hmmm

Yllyttääkö Suomen eläinsuojeluyhdistys rikkomaan lakia? Alla suora lainaus heidän sivuiltaan!!! Että näin kala lopetetaan eläinystävällisesti ei siis nukutusta ym...

Kun näet, että jokin kala on selvästi sairas, esim. pahasti laihtunut, ja sen uiminen on muuttunut vaivalloiseksi, älä anna sen kitua. Sairaan kalan katseleminen ei ainakaan lisää intoa akvaarion hoitoon. Ota kala haavilla pois ja lopeta se lyömällä jollain painavalla esineellä vaikkapa sanomalehden välissä. Tarkista että se kuoli. Vaikka akvaariokalat ovat vain "pieniä sinttejä", ne ovat vastuullasi olevia eläimiä.

[Adrianna]

Yllyttääkö Suomen eläinsuojeluyhdistys rikkomaan lakia? Alla suora lainaus heidän sivuiltaan!!! Että näin kala lopetetaan eläinystävällisesti ei siis nukutusta ym...

Kun näet, että jokin kala on selvästi sairas, esim. pahasti laihtunut, ja sen uiminen on muuttunut vaivalloiseksi, älä anna sen kitua. Sairaan kalan katseleminen ei ainakaan lisää intoa akvaarion hoitoon. Ota kala haavilla pois ja lopeta se lyömällä jollain painavalla esineellä vaikkapa sanomalehden välissä. Tarkista että se kuoli. Vaikka akvaariokalat ovat vain "pieniä sinttejä", ne ovat vastuullasi olevia eläimiä.

Noh noh, eipäs lietsota. Koska tuo pienikokoisia seura- tai harrastuseläimiä laki luultavasti koskee vain nisäkkäitä, niin silloinhan eläinsuojeluyhdistys ei riko lakia. Meinaatko tosissasi että lain mukaan kaikenmaailman miljoonakalat ja neontetrat pitäisi ampumalla lopettaa?

[MikaMet]

En suinkaan minä aio ampua! Mut tuo laki pykälä on tänne otettu mukaan keskusteluun ja siihen on vedottu sitä ja tätä... minusta siis kala on kala ja nisäkäs on nisäkäs ja niitä voisi jotenkin verrata ihmiseen mutta ei akvaariokalan kipuja...eli jos mietitään miten eettisesti tapetaan kierteissarvikotelo tai vaikka kala oikein niin...hmmm...ollaankohan ihan järkevällä tasolla eläinsuojelussa...tarpeeton kidutus tietysti turhaa mutta jokuhan tuon lain tänne on ottanut perusteeksi useassakin keskustelussa vedotaan lakiin ja tuohon pykälään Siis en minä!!!

[Viola]

Eiköhän pääasia ole että sairas kala tapetaan mahdollisimman nopeasti kiduttamatta sitä. Minusta suurin ongelma on, että moni akvaristi ei oikein kykene kalojaan lopettamaan. Katsotaan vielä muutama päivä josko tuo reppana paranisi...
Omat kalani lopetan sillätavoin, että pystyn tutkimaan kidukset ja vatsaontelon mahdollisten loisten, kovettuneen mädin jne tähden, jotta osaisin jatkossa välttää turhat lopetukset. Jos lyön vasaralla neontetraa, siitä ei paljon tutkittavaa heru.
Tietenkin ellei aio avata lopetettua kalaa, on ihan sama vaikka siitä jäisi jäljelle vain kalahilloa.

[Sapu]

Ohoh. Minähän sain juttua aikaan.

Minun olisi kaiketi viisainta avata sairas neontetrani, mutta kun en osaa tehdä kalalle ruumiinavausta.

Siksi kalan avaus olisi viksua kun kaloja kuukahtelee akvaariostani aika-ajoin..
Kala ui vinossa (enemmän pyrstö pintaan päin ja hieman mutkalla) ja pysyttelee suodattimen alla. Kalan yläpuoli (sinisen viivan yläpuolella) on tummempi kuin muilla. Varsinkin punainen väri on lähtenyt. Vatsa pömpöttää hieman, oikeastaan kala näyttää pikemminkin epämuodostuneelta.Syömään se tulee ja näyttää uivan ihan hyvin.
Aikaisemmin kupsahtaneet kalat eivät ole uineet vinossa.

Mikä on? uimarakkotulehdus, neontetratauti, jotain vesipöhömäistä? Kalan suomut eivät törrötä.

Meni hieman off-topic mutta jos joku nyt osaisi sanoa, onko kalalle tarpeellista tehdä ruumiinavausta jos sairaus pystytään määrittelemään tästä.

[Viola]

Minulla oli muutama neontetra vuosi sitten vatsastaan omituisen möhkyläinen. Otin yhden kalan ja lopetin ja avasin vatsan pienillä saksilla pinsettejä apuna käyttäen. Suolistosta löytyi valkoisia möykkyjä, ilmeisesti jonkun sisäloisen munavaihetta.
Syötin Axilur-kuurin 3 x viikon välin. Näytti auttavan taistoille ja inkkareille. Neontetroista kuukahti 4 kalaa. Ilmeisesti loistartunta oli voimakas. Neontetrat eivät myöskään loislääkettä syöneet.
Kalat olivat eläinkaupan neontetroja.

[Sapu]

Kiitos, Viola.
Kuolivatko siis kaikki neontetraat, joidenka vatsat olivat pyöreinä? Nehän eivät syöneet lääkettä? Ja lääkityksellä oikeastaan ennaltaehkäisit tartunnan muihin kaloihin?
Näin siis ymmärsin mutta viksummat selventäkööt..

Mulla oli myös taisto, sen vatsa oli jossain vaiheessa älyttömän pullea. Kun turvotus oli laskenut ja kala näytti jo normaalilta, se kuoli. Saattoi olla myös vanhuuttaan.
Nää kalaset on eläinkaupasta. Todettu huonoksi liikkeeksi.

[Viola]

Kokonaista 2 neontetraa jäi. Näillä ei koko aikana möykkyjä näkynyt. Tuolla ne polskuttavat inkkariparvessa.
Kaikki ne möykkymahaiset riutuivat, 2 kuoli omia aikojaan ja 3 lopetin. Ne möykyt niiden mahassa olivat sellaisia, että kun kalaa katsoi niin sen maha pullisteli omia aikojaan.
Nyt ei ole loisjuttuja ollut eikä ole myöskään rihmaulosteita näkynyt.
Nykyiset taistelukalat ovat kaikki omia kasvatteja. Inkkarit söivät matolääkkeen hyvällä halulla ja ovat terveitä vielä nytkin. Matolääke ei neontetroja ainakaan tappanut kun ne olivat niin huonoja ruokahalultaan etteivät syöneet juuri mitään.

Tarkistin muistiinpanoista. Se olikin Canex-kuuri eikä Axilur.
Anteeksi!
Canexin annon jälkeen nuo möykyt neontetrojen mahassa jatkoivat omaa elämäänsä ja avattuani uros neontetran, sen vatsalaukusta (siis suolen sisältä) löytyi 5 kpl sellaisia valkoisia möykkyjä. Yritin silloin kysellä täältä infoa, kukaan ei vastannut.

[Maaliskyy]

Se mikä minulle jäi vielä vähän pimentoon, oli se, että mitä siis lähteenä käyttämäsi koe-eläinopas toteaa pieneläinten tainnutuksesta ennen niskan taittamista?

Koska en saanut vastausta tähän kysymykseen etsin tässä asiantuntijalähteenä käytetyn vihkosen (Nevalainen, T. ym) ja siellä todetaan eläimen lopettamisesta pää katkaisemalla siis seuraavaa:

Niskamurto ja pään katkaisu ovat oikein suoritettuina nopeita ja tehokkaita tapoja lopettaa eläin... ...Pään katkaisu tapahtuu parhaiten tarkoitukseen valmistetulla giljotiinilla. Molempien menetelmien etuna ovat jäämävapaat kudokset, haittana epäesteettisyys. Dekapitoiduilla rotilla on havaittu kohonneita plasman adrenaliinipitoisuuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan eläinten tajuisuus säilyy runsaat 10 sekuntia toimenpiteen jälkeen, minkä vuoksi rauhoitus tai kevyt anestesia ennen toimenpiteen suorittamista saattaa olla paikallaan. Niskamurtoa ja dekapitaatiota käytetään hiirien, pienten rottien (paino alle 200 g), pienten kanien (paino alle 1 kg) ja kanojen lopetukseen.

Niin. Mitenkäs olisi tuo hiilidioksidi kalojen lopetuksessa, olen monesti miettinyt sitä? Pullosta saa hiilidioksidia veteen nopeasti tappavan määrän, mutta kiivaasti käyvä kiljupönttö riittää aktiivisen levityksen kanssa riittää varmasti myös.