Tunnustusten luolan OT

[pikku_kalaset]

Kyllä mun puolesta ihmisellä saa olla paljon eläimiä, mutta pitää olla sen verran itsekriittinen, että tajuaa että niitä kaikkia pitää pystyä hoitamaan -ei vain "parhaansa mukaan" vaan niin hyvin kuin ne tarvitsevat. "Parhaansa mukaan" on aika lavea käsite ja sillä nämä hamstraajat juuri pelaavat: "Parhaani mukaan mä tätä mun laumaa hoitelen", huomaamatta ollenkaan, etteivät onnistu ollenkaan hyvin, vaikka parhaansa tekevätkin. Eivät tajua että joskus olisi parempi tyytyä siihen, mitä on. Sitä vain tarkoitan, että hamstraus on huolestuttava ilmiö juuri siksi, etteivät kaikki tajua omia rajojaan ja että joskus liika on vain liikaa. En tarkoita niitä ihmisiä, jotka todella pystyvät hoitamaan oman katraansa. Jokainen tutkikoon itseään kriittisesti ja pohtikoon kumpaan kuuluu.


Splitattu täältä. - Lisa -

[Ildar]

Kyllä mun puolesta ihmisellä saa olla paljon eläimiä, mutta pitää olla sen verran itsekriittinen, että tajuaa että niitä kaikkia pitää pystyä hoitamaan -ei vain "parhaansa mukaan" vaan niin hyvin kuin ne tarvitsevat. "Parhaansa mukaan" on aika lavea käsite ja sillä nämä hamstraajat juuri pelaavat: "Parhaani mukaan mä tätä mun laumaa hoitelen", huomaamatta ollenkaan, etteivät onnistu ollenkaan hyvin, vaikka parhaansa tekevätkin. Eivät tajua että joskus olisi parempi tyytyä siihen, mitä on. Sitä vain tarkoitan, että hamstraus on huolestuttava ilmiö juuri siksi, etteivät kaikki tajua omia rajojaan ja että joskus liika on vain liikaa. En tarkoita niitä ihmisiä, jotka todella pystyvät hoitamaan oman katraansa. Jokainen tutkikoon itseään kriittisesti ja pohtikoon kumpaan kuuluu.

Musta tässä aletaan liikkua vaarallisella alueella. Useiden lemmikkieläinten kanssa on niin, että niiden kanssa voi elää ja olla hirveän monella tavalla. Akvaarion voi laittaa eri tavoin, laitteiden ja kalojen ja sisustuksen ja hoitorutiinien/-kemikaalien variaatioita on luokkaa miljardi. Koiranpitoa on monenlaista, alkaen koulutusmetodeista ja päättyen harrastuksiin ja liikuntamuotoihin ja -määriin. En aio jatkaa listaa jyrsijänpitoon. Joka tapauksessa musta on ihan turhaa lähteä saivartelemaan sen eläintenpidon motiiveja sun muita. Parhaansa mukaan on usein ihan riittävän hyvin. Niin kauan kun ei mennä eläinrääkkäyksen puolelle ts. rikota lain sanelemia eläintenpitoasetuksia minä koen, että tällä arvostelulla ja muulla saadaan aikaan vain turhaa eripuraa, näemmä myös akvaariopiireissä ihan samalla tavoin kuin vaikka koirapiireissä.

[pikku_kalaset]

Musta tässä aletaan liikkua vaarallisella alueella. Useiden lemmikkieläinten kanssa on niin, että niiden kanssa voi elää ja olla hirveän monella tavalla. Akvaarion voi laittaa eri tavoin, laitteiden ja kalojen ja sisustuksen ja hoitorutiinien/-kemikaalien variaatioita on luokkaa miljardi. Koiranpitoa on monenlaista, alkaen koulutusmetodeista ja päättyen harrastuksiin ja liikuntamuotoihin ja -määriin. En aio jatkaa listaa jyrsijänpitoon. Joka tapauksessa musta on ihan turhaa lähteä saivartelemaan sen eläintenpidon motiiveja sun muita. Parhaansa mukaan on usein ihan riittävän hyvin. Niin kauan kun ei mennä eläinrääkkäyksen puolelle ts. rikota lain sanelemia eläintenpitoasetuksia minä koen, että tällä arvostelulla ja muulla saadaan aikaan vain turhaa eripuraa, näemmä myös akvaariopiireissä ihan samalla tavoin kuin vaikka koirapiireissä.

En ole samaa mieltä. Eläinten kanssa voi toki olla monella tavalla, mutta silti aina pitää olla eläimen etu ensimmäisenä mielessä (eikä se että kun mä vaan nyt haluan lisää kissoja, koiria ja sit viel hamsterin ja kanin). Mun mielestä eläintenpidon motiivit on hyvinkin tärkeitä -miksi edes antaa eläintä ihmiselle, jonka motiivi eläintenpitoon ei ole eläimen hyvinvointi vaan oma itsekäs halu saada koko ajan lisää ja lisää kaikkea söpöä? Parhaansa mukaan ei ikävä kyllä todellakaan ole usein tarpeeksi hyvin. Olen nähnyt tätä hommaa jo aika paljon ja hyvin monessa perheessä ollaan ihan hukassa sen kanssa, miten paljon jaksetaan tehdä eläinten eteen. Vaikka kysyttäessä he sanovat tekevänsä parhaansa... Se parhaansa on aika subjektiivinen käsite ja jonkun "parhaansa" ei ole juuri mitään.

Mun mielestä totta kai saa ja pitääkin arvostella eläinten huonoja oloja jo silloin kun ei vielä mennä eläinrääkkäyksen puolelle! Itse en ainakaan halua, että eläimet joutuvat ensin kärsimään ja sitten vasta puututaan asioihin. Ei se mun mielestä luo turhaa eripuraa, jos huomautan, ettei aina tarvitse haalia ympärilleen uusia lemmikeitä, jos vanhojen hoito siitä kärsii. Jos pystyy hoitamaan viisi kissaa aivan yhtä hyvin kuin pystyisi, jos niitä olisi vain yksi niin siitä vaan, mutta jos ei tähän pysty ja silti ottaa koko ajan lisää eläimiä, on mielestäni syytäkin arvosteluun ja ihminen tuolloin hyvin itsekäs ja unohtanut miksi me eläimistä huolehdimme. Ei ne eläimet- elävät olennot- ole mitään ihmisen viihdykettä, jota saa loputtomiin kerätä, vain siksi kun ovat niin söpöjä. Ja jos tämä jonkun mielestä menee vaaralliselle alueelle niin menköön... Mun mielestä eläimistä pitää huolehtia niin hyvin kuin ne tarvitsee eikä niin hyvin kuin itse pystyy, koska silloin ei tee parastaan. Eläimen tarpeet pitää ottaa huomioon ensimmäisenä ja miettiä sitten, pystyykö ne täyttämään, jos omistaa x määrän elikoita. Eikä vain ajatella, että "noh teenpä parhaani"... En aio olla hiljaa vain siksi, jos joku tuntee piston sydämessään ja saattaa siitä loukkaantua tai ajatella sen eripuran levittämiseksi, kun se ei sitä edes ole.

En siis tässä varsinaisesti puhunut akvaarionpidosta vaan eläintenpidosta yleensä (lähinnä kissoista, koirista, jyrsijöistä, kaneista). Akvaarionpidossa lajien keräily on nimittäin mahdollista helpommin, kunhan akvaario on tarpeeksi iso ja lajit tulevat toimeen samoissa oloissa.

[Ildar]

No älä ole samaa mieltä. Ei tartte.

Minäkin ajan eläinten hyvinvointia, mutta järkevissä rajoissa. Eläimelle (ja lapselle) riittää riittävän hyvä hoito, ei sen tarvitse olla täydellistä. Totta kai niistä huolehtia pitää, mutta ei tämä nyt rakettitiedettä ole. Ja hei, ei erilainen hankintamotiivi ole suoraan yhtä kuin huono hoito! Nimenomaan tässä mennään persaus edellä puuhun kun sanotaan että vain yhdellä motiivilla saa hankkia itselleen eläimiä. Ja mitä tulee näihin pidempään eläviin eläimiin niin valitettavasti kukaan meistä ei pysty ennustamaan tulevaisuuttaan ja vastaan voi tulla tilanteita joissa itsestä huolehtiminen ajaa yli muista, myös lemmikeistä, huolehtimisen. Useimmat eläimet pärjäävät melko pienelläkin hoidolla (vettä, ruokaa, liikuntaa), ja se nyt ei ole mikään jättimäinen synti, jos joskus itsestä riippumattomista syistä joutuu tähän minimiin turvautumaan. Kunhan se ei ole jokapäiväistä.

Olet nähnyt tätä hommaa jo aika paljon... No, niin olen minäkin, sisältä ja ulkoa. Ei kai se tarkoita että pitäisi silti olla samaa mieltä?

[Maisu]

No voi teidän kanssanne, harmaannun taas lisää... Minähän tämän taisin aloittaa, koska koin tarpeelliseksi todeta että useimmiten se harrastaminen on kuitenkin vain sitä omista olemassa olevista eläimistä huolehtimista. Ja että aina ei tarvitse olla hankkimassa uutta tai varsinkaan tuntea syyllisyyttä siitä että hoitaa vain ne jo olevat eläimet ilman laajennussuunnitelmia ja ikuista uuden ostamista. Toki uusia saa hankkia jos haluaa ja on rahkeita hoitaa kaikki kunnolla, mutta monet myös kyllästyvät nopeammin koko harrastukseen jos laajentavat liian nopeasti ja koko ajan.

Itse usein suosittelen kalastokysyjille juttuja joissa on vähän enemmän etsimistä ja vain pari lajia ja joihin voi myöhemmin liittää esim. samantapaisia lajeja lisää kun löytää niitä, jolloin yhdenkin altaan rakentamisesta saadaan paljon pitempi projekti kuin silloin kun annetaan suoraan lista neljästä tai viidestä jokaisesta liikkeestä löytyvästä tavislajista. Näin siksi että jokaisella akvaariolla saataisiin mielenkiinto säilytettyä vaikka loputtomiin eikä tulisi sitä vaihetta että "tuo on nyt valmis, mitä seuraavaksi". Toki uutta saa laittaa ja suunnitella uusia juttuja, en minä sitä sano, mutta soisin arvostettavan korkeammalle myös sitä ihan perusharrastamista eli niiden omien eläinten tavallista, hyvää hoitoa.

[Ildar]

No joo, minunkaan sanomiset eivät kyllä korreloi oman akvaarioharrastukseni kanssa sitten yhtään. Nimenomaan vähitellen on altaat tullut rakenneltua ja täyteen en tykkää purkkeja laittaa. Juu, tämänhetkinen purkki on vähän ruuhka-ajan vesistö mutta siirtymävaihe ja tilapäisratkaisu ja jos ei pohjatilan ruuhkautumista niin ei sielläkään nyt mitään hirveää epäsopua ole.

Mulle vaan viiden koiran omistajana ja muutamia muitakin eläinlajeja harrastaneena särähtää aina korvaan tuo eläintenhankinnan arvostelu motiivien ja harkinta-aikojen ja muiden ei-välttämättä-hoidon-tasoa mitaavien tekijöiden perusteella. Inhoan sitä, näin suoraansanoen. Olen minä aikanaan saanut eläinmääräni menemään överiksi, myönnetään, mutta se ei tasan näkynyt niiden lemmikkieläinten hoidon tasossa yhtään millään muotoa (ja tätä oli useampi ihminen tarkkailemassa). Tai se, että tuon nuorimman koiran ottaminen päätettiin alle viikon harkinta-ajalla. Mitä sitten? Heräteostoksissa ei sinällään ole mitään vikaa, ei edes tyylillä "toihan on kiva, mä haluun", jos aikaa ja tilaa ja motivaatiota riittää hoitoon.

[pikku_kalaset]

No älä ole samaa mieltä. Ei tartte.

Minäkin ajan eläinten hyvinvointia, mutta järkevissä rajoissa. Eläimelle (ja lapselle) riittää riittävän hyvä hoito, ei sen tarvitse olla täydellistä. Totta kai niistä huolehtia pitää, mutta ei tämä nyt rakettitiedettä ole. Ja hei, ei erilainen hankintamotiivi ole suoraan yhtä kuin huono hoito! Nimenomaan tässä mennään persaus edellä puuhun kun sanotaan että vain yhdellä motiivilla saa hankkia itselleen eläimiä. Ja mitä tulee näihin pidempään eläviin eläimiin niin valitettavasti kukaan meistä ei pysty ennustamaan tulevaisuuttaan ja vastaan voi tulla tilanteita joissa itsestä huolehtiminen ajaa yli muista, myös lemmikeistä, huolehtimisen. Useimmat eläimet pärjäävät melko pienelläkin hoidolla (vettä, ruokaa, liikuntaa), ja se nyt ei ole mikään jättimäinen synti, jos joskus itsestä riippumattomista syistä joutuu tähän minimiin turvautumaan. Kunhan se ei ole jokapäiväistä.

Olet nähnyt tätä hommaa jo aika paljon... No, niin olen minäkin, sisältä ja ulkoa. Ei kai se tarkoita että pitäisi silti olla samaa mieltä?

No älä nyt skitsahda! Onko se tosiaan niin kamalaa jos olen eri mieltä ja haluaisin rajoja ja harkintaa eläintenpitoon? Mitähän se "riittävän hyvä hoito on"? Jos minä otan eläimen, yritän tarjota sille paremmat olot kuin sillä olisi, jos eläisi vapaana. Mitä järkeä koko hommassa muuten edes on? Ihmisen itsekkäiden tarpeiden tyydyttämistä. Älä tajua sitten... Ei tietenkään erilainen hankintamotiivi ole yhtä kuin huono hoito, mutta jos mun hyvinvointi riippuis jonkun ihmisen jaksamisesta niin mieluummin haluisin, et mut otettais muusta syystä, ku siks et oon söpö ja ku se nyt vaan haluaa lisää ja lisää söpöjä juttuja... En sano että vain yhdellä motiivilla saa hankkia eläimiä! Missä vaiheessa olen niin sanonut?! Moni muukin motiivi on hyvä, mutta juuri tuo "ne on söpöjä, mä haluun aina lisää ja lisää" on juurikin se huonoin motiivi... Pidit siitä tai et. Enkä kyllä ole myöskään sanonut, ettei minimiin saa KOSKAAN turvautua. Tarkoitan vain, ettei eläimiä saa hankkia tajuttomasti ja sitten lopulta huomata, että sen takia JOUTUU turvautumaan minimiin, kun ei enää ole aikaa eikä jaksamista. Se ei ole eläimelle oikein vaan tuolloin olisi ollut ehkä hyvä tyytyä rakastamaan täysillä niitä, mitä jo omistaa. Eläimestä pitää myös pystyä luopumaan, jos ei ole sille sopiva omistaja. En tarkoita sinua vaan tuota lausetta, että 20-vuotiaasta lemmikistä ei välttämättä pysty huolehtimaan sen koko elämää. Se on niin TOTTA! Mutta silloin tulee kuluttaa pitkä aika etsimään sille uusi koti ja jos ei näin tee vaan vie heti piikille niin olisi ehkä pitänyt pitäytyä lyhytikäisissä eläimissä. Tämä siis itse asiassa yhteen toiseen keskusteluun, jossa olen aiemmin puhunut siitä, että pennun myyjän kannattaisi aina vaatia palauttamaan pentu, jos sitä ei pystytä pitämään (oli syys itten itsekäs tai ei), jotta se saataisiin myytyä uudestaan.

Ps. Tarkoitin tuolla, että olen nähnyt homma aika paljon sitä, että tuttavillani on aivan liikaa eläimiä ja se perushoitokin jää joskus vähän puolitiehen. Lisäksi niiden kaksi muuta kissaa kiusaa kolmatta ja se viettää 24/7 sohvan alla eikä nää huomaa mitään vikaa. Hohhoijaa...

Mulle vaan viiden koiran omistajana ja muutamia muitakin eläinlajeja harrastaneena särähtää aina korvaan tuo eläintenhankinnan arvostelu motiivien ja harkinta-aikojen ja muiden ei-välttämättä-hoidon-tasoa mitaavien tekijöiden perusteella. Inhoan sitä, näin suoraansanoen. Olen minä aikanaan saanut eläinmääräni menemään överiksi, myönnetään, mutta se ei tasan näkynyt niiden lemmikkieläinten hoidon tasossa yhtään millään muotoa (ja tätä oli useampi ihminen tarkkailemassa). Tai se, että tuon nuorimman koiran ottaminen päätettiin alle viikon harkinta-ajalla. Mitä sitten? Heräteostoksissa ei sinällään ole mitään vikaa, ei edes tyylillä "toihan on kiva, mä haluun", jos aikaa ja tilaa ja motivaatiota riittää hoitoon.

Miten mä arvasin, et sulla on joskus mennyt eläinten määrä överiksi... Se koira älähtää, johon... Nojoo. Hoidon tasoa ei tietenkään voi mitata paitsi menemällä paikalle ja jos omien eläintesi hoito on mielestäsi aina ollut mallikelpoista niin mistä sitten valitat? Motiivi ja harkinta-aika eläimen hankinnassa mittaavat pitkäjänteistä harkintaa ottaa eläin. En tarkoita, että kaikki eläimet, jotka otetaan muulla tavalla, joutuvat heitteille, mutta se on todennäköisempää kuin jos otetaan pari eläintä pitkällä harkinta-ajalla ja todella paneudutaan niiden hoitoon. Hyvä jos olet hoitanut eläimesi mielestäsi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta jos joku olisi ostamassa uutta eläintä, itse suosittelisin hänelle pitkää harkinta-aikaa ja rajoja.

[Ildar]

Kukahan se täällä skitsoaa...

Mitenhän mä arvasin sun muut törkeydet voisi aikuinen ihminen jättää julkisista teksteistään pois. Eikä kalahtanut kalikka ja kyllä, ymmärrän pointtisi, mutten ole samaa mieltä kanssasi.

[pikku_kalaset]

En koe viestiäni kokonaisuudessaan törkeäksi. Alku ehkä meni vähän yli, sen myönnän. Anteeksi. Sovitaanko, että ollaan erimielisiä? Tulin itse asiassa poistamaan ilkeähköä viestiä, mutta olit ehtinyt jo nähdä sen. Vahinko ehti jo tapahtua. Pääasia että eläimesi tulevat rakkaudella hoidetuiksi <3 Suututtaa vain kun olen niin usein joutunut auttamaan eläimiä kodeissa, joissa keräillään vähän liikaa. Se on kovin surullista, kun ne eivät tule aina ollenkaan toimeen keskenään ja silti otetaan vain lisää ja lisää, vaikka ei edes ulos jakseta viedä koiraa kuin kerran päivässä! Ja se perimmäinen syy, mikä sai kirjoittamaan hordauksesta on se, että itsellä on samaa vikaa. En ole koskaan ostanut eläimiä enemmän kuin kaksi, mutta liian usein on kiusaus ostaa vaikka mitä. Ja huono omatunto noista haluista varmaan saa huomauttamaan muillekin. Jos selaat vähän taaksepäin niin kerron yhdessä viestissä omat tunnustukseni. Ne liittyvät hordaukseen.

BTW voiko kypsyttää sillonku kasvit on altaassa? Mulla on tuolla uudessa 375 litrasessa nyt vähän vettä ja aattelin alkaa kypsyttää tänään, mut oon kuullu et akvas ei sais olla mitään elävää. Ja kasvit kituu ämpäris vessassa. Mitenköhän kauan ne mahtaa tuolla selvitä? Ei varmasti ainakaan viikkoja, mitä tuo kypsytys saattaa kestää, joten ilmeisesti pakko laittaa akvaan. Älkää kuolko, pliis! Yks niistä oli kukassa!

[Ildar]

Ollaan eri mieltä, sopii

Minun överieläinmäärätilanteeni liittyi jyrsijöihin. Ylipäätään mulle eläinmäärä on liian iso silloin, kun edes tulee ajateltua että "taas se on tuossa ja tarvis tekemistä/ruokaa/leikkiä/siivota terra/allas", joka ei tarkoita ettenkö hoitaisi näitä liikojakin lemmikkejä kunnolla. Silloin, kun niiden kanssa oleminen on toistuvasti enemmän rasittavaa työtä kuin mukavaa. Jyrsijöiden kanssa se tilanne tuli esiin vasta siinä vaiheessa, kun niihin iski lintupunkkiepidemia. Sitä hommaa oli kyllä ihan eläinlääkärikin seuraamassa ja ihmetteli, miten hyvin ne eläimet hoidettiin vaikkei niihin voinut käytännössä koskea kuin hansikkain lääkkeiden antoa varten ja käytännössä kaikki hoitorutiinit meni uusiksi. Muistaakseni vähän yli vuoden verran desinfioitiin parin viikon välein kaikki välineet ja parin kuukauden välein suoritettiin uusi loishäätö ja siinä yhteydessä siirrettiin koko konkkaronkka toiseen tilaan ja edellinen myrkytettiin. Se homma olisi ollut ihan siedettävissä rajoissa jos niitä pienjyrsijöitä olisi ollut kaksi tai neljä, muttakun niitä oli kasvatuksen takia 32. Epidemiasta lopulta selvisi viisi, se punkkikanta oli resistantti yleisimmille lääkkeille ja epäiltiin, että kantoivat vielä jotain tautiakin, en enää muista saivatko sen todistettua, mutta näin kuitenkin.
Hommaa siis tosiaan kävi seuraamassa eläinlääkäri ja useat kanssaharrastajat ja siihen kyllä aikalailla loppui minun jyrsijäharrastukseni.

Olen niin miljoonat perättömät juorut saada sekä näiden että noiden koirien osalta setviä (välirikko tiettyjen piirien kanssa aiheuttaa aikalailla mustamaalausta), että myönnän olevani vähän kiivas aiheen suhteen.

Ja juu, voi kasvienkin kanssa kypsyttää

[Mari Kurki]

Mä olen ildarin kanssa samoilla linjoilla tuosta, ettei "heräteostoksena" tahikka nopealla aikataululla eläimen hankkiminen tarkoita sitä että sitä hoidettaisiin sitten huonosti. Myös se "hyvä hoito" on kovin häilyvä käsite. Mun mielestä se täyttyy silloin kun eläin saa riittävästi ruokaa, juomaa, aktiviteettia (lajilleen tarpeellisella tavalla), seuraa (jos sitä tarvitsee), se pidetään puhtaana ja lepoa. Niijoo ja sitten tietysti nämä erityisvaatimukset, kuten esim. joidenkin koirien tahikka kissojen turkit ja joidenkin matelijoiden tarvitsemat erityisvarusteet (UV-valot ymv.). Siihen hyvään perushoitoon kuuluu tietenkin myös se, että eläin elää sellaisessa ympäristössä mikä on sille sopiva. Siis lämpötilaltaan, ja muilta olosuhteiltaan, sekä kooltaan sellainen että se mahtuu siinä olemaan.
Tilantarvekin on eri eläimillä kovin erilainen. Siis ihan kokoonkin suhteutettuna. Kooltaan verrattavan kokoisista eläimistä kissa vaatii kodilta enemmän tilaa kuin koira, sillä koira hoitaa liikkumisen- ja muun aktiviteetin tarpeensa asunnon ulkopuolella (mikä ei nyt tarkoita sitä etteikö kissaakin olisi hyvä viedä ulos). Joo, myönnetään, oma lehmä ojassa. Mulla on 4 koiraa (2 silkkiterrieriä, saksanpaimenkoira ja suursnautseri). Asunnolla on kokoa alle 30 neliötä, meillä ei harrasteta mitään erityistä koirien kanssa, vaan ovat puhtaasti seurakoiria, eikä koirien kanssa edes kävellä kummaisia lenkkejä päivittäin, vaan ulkoilevat lähinnä laumassa irti. Kidutusta? Väitän että ei.
Meillä tosiaan ulkoilutus hoidetaan niin, että kävellään lauman kanssa tuohon muutaman sadan metrin päässä olevaan metsään ja päästetään porukka irti. Silkit juoksevat keskenään, isot painia nujuavat keskenään ja välillä leikitään aivojumppaa etsimällä puskista mamman kylvämiä makkaranpalasia. Tai jotain vastaavaa. Lauma on suunniteltu toimimaan yhdessä niin, että kaikille on kokoisensa leikkikaveri. Leikitään niiden kanssa silti ihmisleikkejäkin ja pääsevät satunnaisesti myös liikkumaan ihmisen kanssa ihan kaksin, ilman laumatovereita jottei totuus unohtuisi. Kaikki syövät hyvin (tylsää samaa laadukasta kuivaruokaa joka päivä.. satunnaisesti saa muutakin), kukaan ei tuhoa paikkoja (satunnaisia kuiva-ainekaapin/roskiksen tyhjennyksiä lukuunottamatta), ei esiinny mitään sijaistoimintoja, kaikki ovat fyysisesti hyvässä kunnossa (eivät lihaksikkaita, mutta sopusuhtaisia) ja käyttäytyvät kotioloissa rauhallisesti (tähän ei siis lasketa sitä hässäkkää mikä esiintyy ihmiskotiväen kotiutuessa töistä, tahikka silloin kun tulee vieraita) ja kaikkien turkit ovat rodulle sopivalla tavalla hoidettuja. Niinpä väitän että koirani ovat onnellisia ja pienestä asuinympäristöstään huolimatta hyvin hoidettuja.
Ai niin.. ja näistä on tainnut joka ainoa tulla meille kotiin maksimissaan n. kuukauden kuluttua sen ajatuksen keksimisestä että josko koira otettaisiin (joo ja nyt lauma on kyllä täysi.. emmä enempää jaksa. Joskin.. niin mä olen tainnut sanoa jo tosta kahdesta koirasta lähtien, vaikka on näille jokaiselle olevinaan joku hieno perustelu hankinnalle ollut. Niinku vaikka se että kaikki tarvii kokoisensa painikaverin).

[Butterflies]

Minä uskon vakaasti, että Ildar on pitänyt huolta eläimistään, vaikken häntä tunnekaan. En tiedä, miksi kirjoitin tänne, koska ilmeisesti täällä on jo päästy sovintoon asioista. Myös mun mielestä tuo Marin viesti oli hyvä. Siinä ol ikiteytettynä näitä mun ajatuksia, joita tässä sekavasti yritän esittää.

Minä ja perheeni olimme harkinneet koiraa pitkän aikaa, ja sopiva tilaisuus tuli noin 3 vuotta sitten. Silloin emme olisi halunneet villakoiraa, koska ne olivat mielestämme rumia. Sitten kuvaan astui puolen kämmenen kokoinen Faith eli Shirellan Liza Little One. Ihastuimme häneen ikihyviksi ja nimesimme hänet sittemmin Millaksi.
Hän ei ollut kovinkaan suunniteltu juttu, vaikka olimme koirasta jo kauan puhuneetkin. Itse asiassa olin isäni luona juuri silloin (asun äitini luona), ja muistaakseni äitini herätti minut puhelulla, jossa kertoi että saamme mennä hakemaan Millan kotiin!

Milla on sijoituskoira, kasvattaja kävi pari kertaa näyttelyssä ja teki pennut. Nyt 3 vuoden ikäisenä, kun hänellä viime pentujen jälkeen alkoi eka juoksu, niin ilmoitettiin kasvattajalle siitä ja kysyttiin, tekeekö hän vielä pentuja Millalla. Vastasi että ei tee ja että hän siirtää sen minun nimiin.

Nyt en pitkästytä teitä enempää mutta sanon sen verran, että vaikka Milla ei ollut pitkään harkittu, niin me olemme tarjonneet hänelle hyvän kodin ja hoitaneet häntä parhaamme mukaan. Uskon että täydellisyyteen ei pysty kukaan. Ja jos nyt pikku_kalaset sai tästä jonkun hepulin niin mietippä, millainen elämä sillä olisi ollut luonnossa .. luulen, ettei olisi elänyt kovin kauaa. Ja miksi aina pitäisikään tehdä kaikki täydellisesti? Minun mielestäni se on sitä hoitamista ja harrastamista, että eläin saa turvallisen kodin ja asianmukaisen koulutuksen, ruokaa, vettä, liikuntaa ja hellyyttä, leikkimistä ja välillä käydään kyläilemässä. Ja että eläimestä välitetään. En sanoisi että lyhyen mietinnän eläintä pidettäisiin jotenkin huonommin kuin pitemmän harkinnan eläintä.

Suostumus akvaarioon tuli äidiltäni melko yllättäen, ja kaikki on tapahtunut verrattain nopeasti. Nyt minulla on haluamani kalat ja pari ''heräteostoskalaa''. Enkä sanoisi että nuo heräteostokset olisivat mitenkään huonompia kaloja: Valitsin nekin sen mukaan, että ne sopivat akvaariooni. Ja rakastan kaikkia kaloja yhtä paljon.

En edelleenkään tiedä miksi minun piti tämä kirjoittaa, mutta halusin kertoa omien lemmikkieni tarinaa ja omia mielipiteitänne. Kiitos etukäteen mikäli esitätte mahdolliset vastalauseet tai erilaiset mielipiteet ystävälliseen sävyyn, sillä erilaisuus on yksi maailman tärkeimmistä asioista.

Kiitos, olen puhunut.

[pikku_kalaset]

Turha mun on kai sit mitään jatkaa, jos ei kukaan ole samaa mieltä. Sen kuitenkin sanon, että Mari on ihan oikeassa siinä, että kissoille olisi hyvä olla isompi asunto kuin koirille, koska ne tosiaan eivät kaikki sovellu valjaisiin tai ulos vapaana kulkemaan ja siten eivät välttämättä saa tarpeeksi tekemistä. Usein säälittää tuo meidän Muffekin 30 neliön asunnossa. Se kun ei yhtään tykkää olla valjaissa. Joskus juoksentelee käytävällä ja en viitsi heti sisään tuoda niin saa edes vähän tutkia ympäristöä.

Ja en kuule saa mitään hepulia. Kiitos kun epäilit.

[Mari Kurki]

ne tosiaan eivät kaikki sovellu valjaisiin tai ulos vapaana kulkemaan

Tuota... mun mielestä mikään kissa ei sovellu kulkemaan vapaana. Vapaana kulkeminen ei ole hyväksi sille kissalle, eikä ympäröivälle luonnolle. Eikä naapurisovulle..
Tarha on mielestäni kissalle paras vaihtoehto ja omistajalle helpoin. Kisun kanssa helposti valjaissa talutellessa kuluu tunti jos toinenkin kun mennään ja haistellaan pikkuhissukseen. Tosin jos on aukea paikka, voi kisua pitää valjaissa ja narun päässäkin samalla lailla kuin tarhassakin. Katsoo vain että kisu pääsee halutessaan varjoon/sateensuojaan, eikä naru tosiaan pääse sotkeentumaan mihinkään.

[pikku_kalaset]

Mua taas puolestaan ärsyttää toi, ettei kissa muka ikinä missään tapauksessa koskaan sopisi kulkemaan vapaana. Millä perusteella ulkona liikkuminen ei ole koskaan missään nimessä hyväksi kissalle? Jos alue on turvallinen, lähellä ei ole autoja eikä kissanvihaajia niin se on kaikkein luonnonmukaisin ja paras aktiviteetti. Autot on se pahin vihollinen -villieläimien pelko on aika neuroottista, kun kuitenkin Suomessa on aika vähän saalistajia, jotka voisivat mitään kissalle. Ainakaan kuusikoloiselle aikuiselle. Haluisin nähdä sen kotkan, joka meidän Muffen ilmaan sais. ja mitä susiin, karhuihin tai kettuihin tulee niin niidenkin pelko on neuroottista, jos ei ole koskaan yhtäkään pihapiirissä nähnyt. Vapaana se kissa on kuitenkin onnellisempi kuin kotona nököttämässä. Edes viisi tuntia leikkiä sisätiloissa ei vastaa edes kymmentä minuuttia kaikkea sitä, mitä kissa voi itsekseen keksiä ulkona. Missään muussa maassa ei olla näin neuroottisia kissan ulkoilutuksesta ja aseteta sille kaikenlaisia rajoja. Kissan onnetaan olla itsenäinen, eikä paapota sitä koko ajan. En itsekään päästä kissaa ulos, koska asun kaupungissa, mutta jos joku omaansa päästää turvallisella alueella niin en ala väittämään eläinrääkkääjäksi (kissanomistajanakin saa usein kuulla olevansa ties mikä pervertikko, jos ei tottele yhteisön sääntöjä). Mikään alue ei tietenkään ole 100% turvallinen, mutta en lastanikaan sisällä pitäisi 24/7 siksi, että pedofiilisetä voi tulla ja viedä... Lisäksi kuulin esim. yhdeltä, joka pitää kissojaan vapaana, ettei hänen ole mitän järkeä pitää kissojaan sisällä neljän seinän sisällä, kun siellä maalla koiratkin kulkevat pihalla, kun ei ole naapurin naapuria mailla halmeilla. Ilmeisesti muutkin kuin minä haluavat puuttua muiden eläintenpitoon.

Vanhemmillani oli 20 vuotta kissoja vapaana -elivät kaikki yli 17-vuotiaiksi, terveiksi papoiksi. Ja aina kun katsoi ulos ikkunasta, kissa makasi puutarhapöydällä, auton katolla tai saunan terassilla. Ei koskaan poistunut pihalta, koska se oli turvallinen paikka (siellä ei voinut kohdata vieraita ihmisiä). Leikattu kissa ei vaella kauas piha-alueelta. Villin kissan suuriin reviireihin on nimittäin syynsä. Kissoilla on yleensä ydinalue, jossa ne lepäilevät ja katsastelevat reviirin tapahtumia. Ulkokissalla tämä vastaa pihaa (koska sinne ei tule koskaan vieraita ihmisiä tai pelottavia autoja). Kissalla on myös "saalistumaat", josta haetaan ruokaa (tämä voi olla valtava, jos alueella ei ole paljon saalista). Kotikissalla tämä alue vastaa kodin sisätilaa. Sen lisäksi on heilastelumaat, jotka leikatuilla kissoilla ovat vähäiset, koska vietti etsiä paria on pienempi. Nykyään vanhemmillani on koko pihan kokoinen ulkotarha (mikä on minunkin mielestäni ylivoimaisesti paras ratkaisu ja siksi taivuttelin heidät sen rakentamaan) ja itsekin ulkoiluttaisin tarhassa, jos olisi oma piha. Jos joku kuitenkin päätyy toiseen ratkaisuun niin ok, kunhan alue on turvallinen ja ei sijaitse kaupungissa.

Linnut ja oravat ym. saavat kyllä olla rauhassa, jos kissan kaulaan laittaa äänekkään kulkusen. Ja kaulapantaan tekstin, että on vapaana liikkuva, ettei kukaan luule karkulaiseksi ja vie huolestuneena eläinkotiin.

[Tia-Teresia]

Suomessa on aika vähän saalistajia, jotka voisivat mitään kissalle. Ainakaan kuusikoloiselle aikuiselle.

Niin no, tuskin joo siel kehäkolmosen sisäpuolella sen kummoisempia kuin city huuhkajia ja citykettuja, vaan eipä tarvitse kauaksi lähteä, kun niitä todellakin on. Sen enempää viitsi tässä sitten alkaakaan vääntämään, mutta kannattaisi ehkä kuitenkin perehtyä suomen luonnossa eläviin otuksiin...

[pikku_kalaset]

Mutta tästäkin saa vaikka vuoden kestävän väittelyn aikaiseksi eikä kumpikaan osapuoli siltikään muuta kantaansa. Olen väitellyt tästä vaikka kuinka paljon eikä mielipide ole pahemmin muuttunut minulla eikä vastapuolella. Jotkut ajattelevat, että oltiin missä tahansa, kissan pitäminen vapaana on liian iso riski kissalle, kun taas toiset ajattelevat Suomessa olevan paikkoja, joissa vapaana ulkoileminen olisi tarpeeksi turvallista ja kissa onnellisempi, jos ei tarvitse olla rajoittavan narun päässä ja ihminen nilkoilla koko ajan. Nykyään olen usein vähemmistössä ja se on ok, kunhan ei väitetä huonoksi kissanomistajaksi heitä tai väitetä etteivät rakasta kissaansa tai anneta ymmärtää, että se kissa nyt on siellä hengenvaarassa joka päivä, jos laittaa tassuaankaan hetkeksi yksin ulos...

Onneksi ulkotarhojen määrä lisääntyy. Kaupungeissa ongelma on suurempi, koska siellä ei voi pitää kissaa vapaana eikä ole omaa pihaakaan, jolle rakentaa ulkotarha. Joten on pakko ulkoiluttaa valjaissa. Ja kaikki kissat eivät opi siitä koskaan nauttimaan ja joutuvat sitten kykkimään sisällä pienessä asunnossa koko ajan. On varmasti kissoja, joille tämä sopii (esim. sellaiset jotka yleensä vain löhöttävät kiinni omistajassa 24/7 ja ovat hyvin helliä), mutta on myös paljon villejä luonteita, jotka kyllästyvät, nukkuvat paljon (yli normaalin 16 tuntia) ja syövät tylsyyteensä.

Ja vastaukseksi edeltävään, että jos niitä ei koskaan ole pihapiirissä näkynyt niin pelko on aika naurettava ja todennäköisyys häviävän pieni. Kyllähän juuri puhuinkin esim. ketuista, susista ja karhuista. Luuletko tosiaan, etten tunne Suomen luontoa? Sitä kohteliasta argumentointia voisivat nähtävästi opetella muutkin... Onko kehä kolmosen sisäpuolella karhuja ja susia, jotka mainitsin? Missä tahansa maassa Suomen neuroottinen pelko päästää kissaa ulos on aivan naurettavaa, vaikka saalistajia on enemmän.

[ParusMajor]

Yleensä en ota osaa mihinkään nettiväittelyihin. Eikä minulla ole kissaa, mutta pidän kyllä kissoista. Saattaisin ehkä jopa harkita kissaa lemmikiksi, ellei mieheni olisi allerginen. Alla lainaus BirdlifeSuomen sivuilta (http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/f ... html#kissa)

"Ruotsalaistutkimuksen mukaan kissat tappavat Ruotsissa noin 7 miljoonaa lintua vuodessa. Englannissa kissojen arvioidaan tappavan kesän aikana 27 miljoonaa lintua. Suomessa asiaa ei ole tutkittu, mutta on selvää, että miljoonaluokassa ollaan Suomessakin.


Suomessa tutkijat Kaarina Kauhala ja Katja Holmala ovat seuranneet kahdeksan radiopannoitetun kissan liikkeitä Virolahdella. Joukossa oli lemmikki- , navetta- ja villikissoja. Ne kaikki saivat liikkua vapaasti. Seurattujen kissojen elinpiirien keskikoko oli 110 hehtaaria. Vapaaksi luontoon päästetty kotikissakin ulottaa siis saalismatkansa kauas kotipihan ulkopuolelle. Englantilaistutkimuksen mukaan kissojen saalistus taajamissa on muutamien paljon maassa viihtyvien lajien osalta voimakkaampaa kuin lajien poikastuotto samoilla alueilla. Ilman muualta tulevaa täydennystä tiettyjen lajien runsaus olisi taajamissa nykyistä pienempi tai ne voisivat jopa puuttua. "

Vapaana kulkevat kissat siis voivat vaikuttaa lintukantohin negatiivisesti. Historiasta tunnetaan tapaus, jossa yksittäinen kissa on tappanut kokonaisen lajin sukupuuttoon. Aika harva niitä kulkusia siis ripustelee kissansa kaulaan.

[Pullahiiri]

Mutta tästäkin saa vaikka vuoden kestävän väittelyn aikaiseksi eikä kumpikaan osapuoli siltikään muuta kantaansa. Olen väitellyt tästä vaikka kuinka paljon eikä mielipide ole pahemmin muuttunut minulla eikä vastapuolella. Jotkut ajattelevat, että oltiin missä tahansa, kissan pitäminen vapaana on liian iso riski kissalle, kun taas toiset ajattelevat Suomessa olevan paikkoja, joissa vapaana ulkoileminen olisi tarpeeksi turvallista ja kissa onnellisempi, jos ei tarvitse olla rajoittavan narun päässä ja ihminen nilkoilla koko ajan. Nykyään olen usein vähemmistössä ja se on ok, kunhan ei väitetä huonoksi kissanomistajaksi heitä tai väitetä etteivät rakasta kissaansa tai anneta ymmärtää, että se kissa nyt on siellä hengenvaarassa joka päivä, jos laittaa tassuaankaan hetkeksi yksin ulos...

Onneksi ulkotarhojen määrä lisääntyy. Kaupungeissa ongelma on suurempi, koska siellä ei voi pitää kissaa vapaana eikä ole omaa pihaakaan, jolle rakentaa ulkotarha. Joten on pakko ulkoiluttaa valjaissa. Ja kaikki kissat eivät opi siitä koskaan nauttimaan ja joutuvat sitten kykkimään sisällä pienessä asunnossa koko ajan. On varmasti kissoja, joille tämä sopii (esim. sellaiset jotka yleensä vain löhöttävät kiinni omistajassa 24/7 ja ovat hyvin helliä), mutta on myös paljon villejä luonteita, jotka kyllästyvät, nukkuvat paljon (yli normaalin 16 tuntia) ja syövät tylsyyteensä.

Ja vastaukseksi edeltävään, että jos niitä ei koskaan ole pihapiirissä näkynyt niin pelko on aika naurettava ja todennäköisyys häviävän pieni. Kyllähän juuri puhuinkin esim. ketuista, susista ja karhuista. Luuletko tosiaan, etten tunne Suomen luontoa? Sitä kohteliasta argumentointia voisivat nähtävästi opetella muutkin... Onko kehä kolmosen sisäpuolella karhuja ja susia, jotka mainitsin? Missä tahansa maassa Suomen neuroottinen pelko päästää kissaa ulos on aivan naurettavaa, vaikka saalistajia on enemmän.

Tätä minäkin aina mietin kun puhutaan siitä, kuinka kissojen tulee saada kulkea luonnossa vapaana. Suomen luontoonhan eläin ei kuulu. Mutta asia on vähän kaksipiippuinen miekka, jossain navetta/talliympäristössä kissoista on hyötyä kun syövät mahdolliset hiiret ja rotat pois, mutta sanopas kissalle että älä sitten niitä lintuja syö, pitäydy vaan hiirissä ja rotissa..

Kissat on ihania, ei siinä mitään. Näin helsinkiläisenä en kuitenkaan ymmärrä, miten joku raaskii omansa nakata tuonne pihalle kaupungissa. Yhden olen päivystykseen kadulta vienyt aikoinaan, mutta se oli jo hengetön, auton alle jäänyt kaunis kilpikonnatyttö.

[Maisu]

Muutama huomio tuosta kissojen reviiritutkimuksesta. Jos kissan reviiri on 110 hehtaaria niin pitäisi olla aikamoinen turbokissa että olisi silti kotona aamiaisella ja illallisella. Ja kun vapaita kissoja on maailman sivu ollut siellä missä ihmisiäkin, niin mistä nuo poissyötyjen lintujen täydennysvarastot tarkalleen ottaen tulisivat? Mitä niille linnuille tapahtuisi jos kissat eivät söisi niitä, eläisimmekö kohta kuin Hitchcockin linnuissa vai kuolisivatko ne talvisin nälkään? Minusta tämä tutkimus tuoksahtaa, vaikken siis missään nimessä kannata kissojen pitoa vapaana. Syyksi riittää jo ihan pelkkä rotanmyrkky eikä tarvita mitään suurpetoja.

Minulla oli sisäkissa, joka ulkoili valjaissa silloin kun itse niin halusi eli kesäisin kerrostalotontin rajat kierrettiin tarkastamassa päivittäin, syksyn sateissa vähän harvemmin ja lumen tultua maahan ei herraa olisi saanut astumaan ulos edes hypnotisoimalla. Mitään muurahaista suurempaa ei saaliiksi päätynyt ja siiliä pidettiin vastahakoisena ystävänä jota käytiin taputtamassa kehräten tassulla. Neliö on mielestäni kissan kohdalla yhtä huono elintilan mittari kuin pohjan pinta-ala keskivedessä uivalle kalalle, ja kissoille voi rakentaa ikiomaa tilaa vaikka ruuvaamalla kirjahyllyn hyllytasoihin erilaisia ulokkeita astinlaudoiksi ja ripustamalla kattoon piiloja ja väijymispaikkoja. Voihan rakentaa vaikka koko asunnon kiertävän virikeradan katonrajaan.

[rybka]

Luulen oman tallikissakokemukseni valossa, että maaseutuoloissa, joissa riittää pikkunisäkkäitä, kissa pyytää mieluummin niitä kuin lintuja (esimerkiksi oma kissani ei viitsinyt lintuihin vilkaistakaan, kun tallissa riitti hiiriä niin, ettei tarvinnut kuin loikoilla kolon vieressä ja heilauttaa tassua oikealla hetkellä). Kaupungissa taas hiiriä ja myyriä vipeltää vähemmän, jolloin saalistusvietti suuntautunee enemmän pikkulintuihin, jotka puolestaan ruokinnan ym. vuoksi pyörivät pihoissa.

Se on varmaan yksilöllistäkin; esimerkiksi naapurin edellinen kissa ei juuri pyytänyt lintuja. Tämä nykyinen (joka alun perin oli kuulemma sisäkissa, mutta joka sitten totutettiin olemaan ulkona) on varsinainen tappokone, jonka jäljiltä löytyy jatkuvasti linnun- ja oravanpoikasten jäännöksiä. Kissalla on varmasti kivaa, mutta... Eivätkä lintujen pöljät lentopoikaset mitään kulkusia älyä, ne ovat kissalle luvattoman helppo saalis.

[Mari Kurki]

Juu, on ne kissakohtaisia mitä ne tykkää pyydystellä. Hiirihän se on se optimaalisin ravinto kissalle, mutta kaikki kissat eivät valitettavasti ymmärrä sitä ja kissan kanssa ikävää on se, että se tappaa myös huvikseen. En tiedä missä määrin esim. juurikin lintupopulaatiot korjaavat kissojen tekemää vahinkoa, mutta olettaisin että alunperin Suomen luontoon kuulumaton peto kenties vaikuttaa eniten muiden samasta riistasta kilpailevien petojen elämään? Joten kyllä mä näkisin että kissojen pito irti vahingoittaa sitä luontoa ja se luonto kissaa. Ei siihen susia ja karhuja tarvita, ihan supikoirat riittävät (ja niitä on melko runsaalti tuolla metsissä pitkin, valitettavasti) ja taitaapa jotkut petolinnutkin pystyä kissanpyyntiin (huuhkaja ainakin).

[Riveriana]

Kissa kuuluu Suomen luontoon yhtä vähän kuin minkki. Siis kissat kiinni tai sisätiloihin.

Okei, jos asutaan maalla, ja pihassa on talli tai navetta, ymmärrän työkissan luonteen ja sen irti pidon. Mutta monellako kissanomistajalla oikeasti on se talli tai navetta?

Itselle ei kissaa voi tulla allergian takia, mikä sinänsä on sääli. Kissat ovat ihania ja niistä pidän, vaikka aika monesta kissanomistajasta en pidä, tai tarkemmin, en pidä heidän kissanpitotavastaan. En hyväksy lainkaan kissojen irti pitoa taajamissa, oli kyse sitten Helsingistä tai Sevettijärvestä. Taajamat ovat kissoille vaarallisia paikkoja! Eihän kukaan päästäisi vaikka vuoden vanhaa lastakaan yöksi pihalle ja huutelisi sitä sitten aamulla puurokupille. Juu, lapsi ja kissa ovat eri asioita, mutta monet kissanomistajat selittävät rakastavansa kissaansa kuin lastaan ja silti päästävät sen heitteille ilman ihmistä niiden vaarallisten autojen sekaan. En ymmärrä moista huolimattomuutta. Ylipäänsä, lähimpään naapuriin saa olla yli 5 km ettei kissa koko ajan pyöri nurkissa. Monellako on tämmöinen etäisyys naapureihin? Sitäpaitsi, reviirin laajuus ei tarkoita yhden päivän aikana kuljettua aluetta, vaan vaikka viikon tai kuukauden aikana hallinnoitua.

Toisekseen kissa on peto. Tähän taloyhtiöön muuttivat uudet vuokralaiset aikanaan kahden kissan kanssa. Toinen ei ulos juuri uskaltaudukaan, kun on sisäkissaksi oppinut ja haluaa olla turvassa (fiksu kissa!). Mutta tuo toinen on täysiverinen peto, ja erittäin älykäs ja kärsivällinen otus. Kulkusesta huolimatta tuo päivittäin kotiin kahdesta neljään saaliseläintä, jotka useimmiten ovat talitiaisia tai muita pikkulintuja. Omistaja kerran voivotteli, että kun ei sitä voi estää tappamasta. Ai? Ei ole sitten tullut mieleen pitää sitä kissaa sisällä? Sitäpaitsi se tappaa oraviakin, ja sitten niitä puoliksi syötyjä raatoja on pitkin pihaa ja parkkipaikkaa, yäk.

Aikanaan naapurissa asui hihnalenkkeilevä kissa, joka päivä tunnin ulkoilu kissan omaan tahtiin. Se mirri osasi ottaa tästä ilon irti ja nautti elämästään, oli pienestä pitäen kasvatettu fiksusti aikuiselämäänsä silmällä pitäen. Sitä kissanpitotapaa arvostin kovasti!

[narm]

Ne kisun omistajat ,jotka pitävät kissaa vapaana , eivät ajattele lemmikkinsä turvallisuutta saatika hyvinvointia lainkaan.
Kissat eivät osaa liikennesääntöjä.

[pikku_kalaset]

Vaikka kissa ei Suomen luontoon kuulu niin ei sen luonnollinen elinpympäristö kyllä myöskään ole 60 neliön asunto, jonka se huonolla tuurilla jakaa viiden kissakaverin kanssa. Ei se 60 neliötä siitä paljon suurene, vaikka sinne muutamia tasoja rakentaisinkin -koko talon pitäisi olla yhtä isoa tasoa. Sitä paitsi se on hyvin yksitoikkoinen ympäristö kotikissalle (joka on huippu-utelias eläin) ja monet niistä nukkuvatkin enemmän kuin tavallista ja syövät koko ajan hereillä ollessaan. Jos todella pystytte leikittämään kissaanne koko sen hereilläolo ajan niin sillä tosiaan on yhtä paljon virikkeitä kuin luonnossa... Ei se tila kissaa yksin haittaa vaan se, että vaikka koko talo olisi täynnä tasoja niin yksitoikkoinen ja sama huone se silti olisi aina.

Siitä olen samaa mieltä, että kissan vapaana pitäminen alueilla, joissa kulkee autoja on arveluttavaa. Kuitenkin monet ovat sitäkin tehneet vuosikymmeniä ja kaikki kissat ovat eläneet vanhoiksi. En usko tuohon tutkimukseen, jossa tavallisen kotikissan reviiri olisi noin laaja. Rohkeimmilla yksilöillä ehkä, mutta on myös kissoja, jotka eivät koskaan poistu pihan turvasta, koska saattaisiva kohdata auton.

Huuhkaja sen sijaan ei läskiä kotilylleröä kyllä ilmaan nosta ja supikoiriakaan ihan joka puolella Suomea ole kovin tiheästi. Kuten jo aluksi sanoin, jos omistaisin pihan, rakentaisin sen ympärille korkean aidan suojellakseni kissaani. En kuitenkaan ymmärrä näitä "Sä et rakasta sun kissaas" tai "sun kissalla onki huonompi koti ku mun" -argumentteja. Se on sitä ihan samaa "Mä tiedän paremmin sun elämästä kun sä" -p*skaa jota itse harjoitin IIdarin kanssa... Haluan nähdä puolueettoman tilaston siitä, miten moni ulkokissa elää vanhaksi. Itse olen nimittäin kuullut, että ulkokissat elävät keskimäärin vanhemmiksi kuin sisäkissat (jos ovat leikattuja ja asuvat turvallisella alueella). Että se siitä "vaarallisuudesta" ja "sä kidutat sun kissaas" -mentaliteetista.

Nar, entä ne jotka pitävät kissaansa vapaana alueella, jossa ei ole autoja. Edes auto-alueilla tuo ei ole totta. Monet ajattelevat sitä paljonkin, mutta havaittuaan että kissa näkyy aina pihalla, kun sinne katsahtaa ja kun kaikki aiemmat kissatkin ovat näin tehneet, kokee pelon liioitelluksi ja kissan onnellisemmaksi, kun sillä on edes yksi paikka, jossa se saa olla vapaana ja tutkia ympäristöä.

Harva kissanomistaja on huonompi kuin te itse. Yrittäkää jo ymmärtää se.