Retkipatja vs. solumuovi
Valvoja: Moderaattorit
Retkipatja vs. solumuovi
No nih! Tuolla aiemmassa keskusteltiin siitä finn foamista, nyt ollaan päädytty siihen, että laitetaan foamin päälle/tilalle jumppamattoa(alla on paksu levy). Onko kokemuksia että kumpaa kannattaa käyttää, retkipatjaa (perinteistä vihreää) vai solumuovia (sellasta harmaata, saa monia paksuuksia) ja mikä paksuus siinä kannattas ottaa? Onko hinnassa suurta eroa, retkipatja löytys halvimmillaan 3,95€ 50*150cm. Kokemuksia
Biltemassa näin kerran aivan onnetonta retkipatjaa. Siitä pystyi sormin painelemaan ilmat pois kuin kuplamuovia poksauttaen. Se oli myös tavallista kevyempää. 
Viereisessä Tarjoustalossa oli parempaa.
Ota huomioon, että paksuudet myös vaihtelevat. Riippuu myös kehyksen mallista, mikä on sopiva paksuus.
Hyvin tehdylle perustalle riittää ohuempikin, mikä kehyksen alla painuu todella ohueksi, kunhan patja hieman tukee lasia keskeltä.
Viereisessä Tarjoustalossa oli parempaa.Ota huomioon, että paksuudet myös vaihtelevat. Riippuu myös kehyksen mallista, mikä on sopiva paksuus.
Hyvin tehdylle perustalle riittää ohuempikin, mikä kehyksen alla painuu todella ohueksi, kunhan patja hieman tukee lasia keskeltä.
En voi suositella mitään, koska näkemättä en voi tietää kuitenkaan miten se on ja millainen se on.
Kuitenkin jo 8mm patja ylettää pohjalasiin, kun se painuu hyvin tiiviiksi kehyksen alla. Silloin perustan on oltava enemmän kuin millinsuora sekä painon ja ajan kanssa sellaisena pysyvä, jos edellytetään ettei altaan oma rakenne saisi yhtään ylimääräistä jännitettä.
0,5 mm (tai paremminkin 0,2) tarkkuus on toki suotavaa perustassa eikä vaikeaa toteuttaa. Vesivaa'alla katsotaan tarkasti joka suuntaan, myös ristiin. (Kokeillaan myös, missä määrin kupla vaa'assa siirtyy, kun 1 tai 0,5 mm nostaa toista päätä, jotta työkalu tulee tutuksi.)
On lopulta noin 'tuhat kertaa' tärkeämpää että perustus on kunnossa, kuin mitkään joustavat pehmusteet välissä, joitten kyky on vain hieman tasata mahdollisia alustan vikoja.
Kuitenkin jo 8mm patja ylettää pohjalasiin, kun se painuu hyvin tiiviiksi kehyksen alla. Silloin perustan on oltava enemmän kuin millinsuora sekä painon ja ajan kanssa sellaisena pysyvä, jos edellytetään ettei altaan oma rakenne saisi yhtään ylimääräistä jännitettä.
0,5 mm (tai paremminkin 0,2) tarkkuus on toki suotavaa perustassa eikä vaikeaa toteuttaa. Vesivaa'alla katsotaan tarkasti joka suuntaan, myös ristiin. (Kokeillaan myös, missä määrin kupla vaa'assa siirtyy, kun 1 tai 0,5 mm nostaa toista päätä, jotta työkalu tulee tutuksi.)
On lopulta noin 'tuhat kertaa' tärkeämpää että perustus on kunnossa, kuin mitkään joustavat pehmusteet välissä, joitten kyky on vain hieman tasata mahdollisia alustan vikoja.
On myös kyseenalaista, voiko liiaksi hyllyvän päällä 'kelluva' akvaario olla tarkoituksenmukainen nimenomaan kestävyyden näkökulmasta. Varsinkin kehysakvaariot ovat usein rakennettu suhteellisen ohuesta lasista ja pahimmillaan hiomattomin reunoin lasi lasia vasten. Pienikin vääntö voi silloin aikaansaada säröjä ja kovin pehmeän päällä sellaista saa aikaan jo jokin ylimääräinen paino altaan reunalla. Vaikkapa tuen ottaminen akvaariosta - siihen liikaa nojaaminen tms.