Itselläni on uiskennellut akvaariossa noin kolme viikkoa näitä kalteribarbeja, ]Eirmotus octozona. Näiden toinen suomenkielinen nimi on raitabarbi, mutta yritän käyttää tuota nimeä kalteribarbi, sillä se on hauskempi
![[;)]](./images/smilies/icon_wink.gif "Wink"){kind=icon}
kuin tuo raitabarbi ja kalalajeja joiden nimessä esiintyy sana "raitabarbi" on useampi, niin yritän suosia tuota erilaisempaa nimeä kalteribarbi.Tässä tulee nyt jonkinlainen kuvaus näiden käytöksestä akvaariossani. Tämä on myös itselleni virtuaalimuistiinpano siinä mielessä, että jos näiden käytös muuttuu, niin voin täältä muistella, että millaisia ne ovat joskus olleet.
Asia, joka hallitsee näiden elämää on se, että ne ovat todella ujoja, suorastaan raukkaparkoja. Ne ovat mitä ilmeisimmin luonnosta peräisin, joten niillä on vaistot todella hyvin tallella. Ja se että, nämä ovat pikkusinttejä, odotettu aikuispituus on neljän sentin luokkaa ei ainakaan niiden rohkeutta lisää. Niitä on minulla 17. Ne tulivat kahdessa eri pussissa ja eri pusseista vapautetut menivät piiloon eri puolelle akvaariota eri puskaan ja nillä kesti mielestäni aika kauan että ne uskalsiva tutkia akvaariota sen verran, että löysivät toisensa. Ne asustavat 240 litran akvaariota, jota pidän runsaskasvisena. Seurana niilä ei ole tällä muuta kuin epälukuinen joukko vihertavia (maatiais)sukarapuja. Sukaravutkin olivat alkuun näille kauhistus, ensimmäiset kohtaamiset pelottivat kaloja. Aika pian ne onneksi pääsivät rapupelostaa, nyt ne uskaltava mennä rapujen joukkoon etsimään ruokarakeita, kun alkuun ne eivät uskaltaneet mennä ruoan lähelle, jos siinä oli rapu vieressä. Nuo ravut ovat kyllä aika ahneita ja muista piittaamattomia, suhteessa kokoonsa ainakin, sivuhuomautuksena.
Ruokinta varsinkin alkuun oli vähän ongelma, olin huolissani siitä, että saavatko nuo tarpeeksi ruokaa, kun ravut pelottivat niitä. Varsinkin kun joukossa oli muutama, jotka olivat vähän ylilaihan näköisiä, varsinkin yksi oli vähän sellainen "isopäinen tikku". Nyt ne ovat mielestäni kaikki pulskistuneet ainakin jonkin verran, kokoeroja noilla kyllä on, osittain se varmasti johtuu siitä, että ne ovat luonnosta peräisin. Sukupuolieroillakin voi olla tekemistä asian kanssa, tosin en osaa sukupuolista sanoa mitään, osa on -ainakin omaan silmääni- vähän sellaisia naaraanpyöreitä ja muutama olisi mielestäni sellainen "uroksen sutjakka". Muutamalla myös nuo raidat ovat vähän harmaampia, se musta ei ole niin terävä kuin toisilla, mutta en tältä istumalta osaa sanoa, että ovatko juuri nuo haaleammat yksilöt niitä pyöreämpiä.
Ruokintaan palatakseni, ne saavat täällä samaa ruokaa kuin liikkeessäkin, Tetran Discus-raetta. Sitten ne ovat saaneeet O.S.I:n hiutaletta. Nyt en ole sitä tarjonnut, mutta silloin alkuun sitä annoin, kun vaikutti siltä, että ne eivät saa syötyä sitä raetta tarpeeksi vaikka se oli niille tuttu ruoka. Se vajosi pohjaan tavallaan liian nopeasti ja sieltä ne eivät sitä oikein osanneet hakea ja varsinkin kun ne ravut olivat niin kauheita. Näiden ruokailutyyli on hyvin varovainen: mietitään pitkään, että uskaltaako tulla syömään ja sitten jos yksikin kala säikähtää ja ryntää puskaan takaisin, niin sitten sinne menee koko parvi. Se hiutale herätti paremmin niiden metsästysvaiston, kun se leijui hiljakseen niin nämä "hyökkäsivät" siihen paremmin. Sitten olen tarjonnut myös Dr Basleerin (ehkä oikein kirjoitettu) raetta, mutta se on sitä hienointa raetta, miltei jauhoa, niin se on vähän liian pientä näille. Purkki on varastoni uumenista, se ei ole näille hankittu. Eilen sitä tarjosin taas niin nyt nuo sitä vähän napsivat. Olin ensin tarjoillut sitä Discusta. Olisin sitä mielelläni syöttänyt heti alkuun, se olisi ollut hyvä "kuntoutusrehu". Alkupäivinä ne saivat kyllä akvaariosta itsekin metsästettyä ravintoa, sillä oli nimittäin hyvin vahva kanta raakkuäyriäisiä ja se on nyt käytännössä kadonnut.
Sukarapuja nuo yrittävät metsästää ainakin ruokinnan yhteydessä. Ne hyökkäävät kohti uivaa sukarapua, mutta niiden hyökkäys on kuitenkin niin hidas, että rapu ehtii "hypätä" karkuun. Sukaravut ovat kyllä yllättäneet vikkelyydellään. Nuo saattavat kylla saada varsinkin pienempiä rapuja kiinni, mutta en ole päässyt/joutunut moista todistamaan. Pohjassa/kasveissa olevat ravut eivät laukaise mielestäni hyökkäystä. En ole vielä ehtinyt niitä lapsiperheen arjessa tarkkailemaan ihan niin intensiivisesti kuin olisin halunnut. Aina kun akvaarion luo tulee eli ne havaitsevat varjon, niin ne menevät puskaan piiloon. Jonkin ajan kuluttua ne sieltä tulevat, ujosti yksi kerrallaan puskasta kurkkien. Ja kun niitä tarkkailee ei saa liikkua yhtään tai ne piiloutuvat taas. Niiden suosikkipaikka on takalasin ja Juwelin mustan suodatinpöntön kulmassa kasvipuskassa. Taustana on myös musta pahvi. Tuon paikan edessä on niin paljon kasvipöheikköä, että sinne ei kunnolla näe, siksi ne taitavat siellä ollakin... Mutta mitä sinne olen yrittänyt tiirata, niin meilestäni ne eivät siellä puskassa liiku, ovat vain. Silloin kun ne ovat liikekannalla, niin ne mielestäni pysyttelevät akvaarion alaosassa, puolenvälin yli en ole niiden nähnyt liikkuvat sitten niiden täälläolon ensipäivien.
Vaikka ne ovat arkoja ja varovaisia, niin silti ne eivät liiku koko parven voimin, vaan saattavat mennä yksittäin tai muutaman kalan porukalla. Koko parven näkee oikeastaan vain ruokintatilanteessa ja tuntuu että silloikin jokin kal. a saattaa olla vuorollaan puskassa piilossa. En ole mielestäni havainnut mitään arvojärjestyskäyttätymistä tai mitään minireviirinpitoa. Kun nämä ovat vähän saman tapaisia kuin verkkobarbit, joita minulla oli aiemmin, tosin nämä ovat sata kertaa ujompia, ja verkkobarbikoirailla oli jonkin asteiset omat alueet, joille muilla ei ollut tulemista kuin kutemimismielessä. Ne häätivät sukaravutkin alueeltaan... Se on kyllä kun ei tiedä, että ovatko nämä vielä edes sukukypsiä, niin on mielenkiintoista seurata muuttuuko näiden käytös johonkin suuntaan ajan myötä.
Se vähä tieto mitä netistä tästä lajista löytyy, suositta näitä lajiakvaarioon tai sitten hyvin rauhallisten kalojen seuraan. Olen siitä kyllä samaa mieltä. Olenkin pähkäillyt, että mikä kalalaji näille voisi olla hyvä seuralainen. Kun ehkä tuo ruokintatilanne on se, joka eniten rajoittaa seuralaisvalintaa, kun nämä ovat hyvin hitaita ja mietteliäitä syöjiä sitten kuitenkin, kun saattavat paeta kesken syönnin, vaikka ihminen ei keksi paolle mitään syytä. Viirikirjokaloja olen harkinnut, kun se on ollut jo pitkään yksi haavekalani. Niitä olinkin tilaamassa, mutta nämä veivätkin sitten Tampereen Akvaariokalassa sydämeni, tosin kuukauden harkinta-ajalla.
Mutta olen kyllä tyytyväinen sinttivalintaani, vaikka ne asettavatkin rajoituksia allasseuralle. Kun ainakaan nämä eivät revi kasveja eivätkä muutenkaa sisuta itse, vaan antavat minun sisustaa akvaarion. Tälläinen lajiesittely näin kolmen viikon kokemuksella.
Ja juu, ulkomaiset nettilähteet antavat pH:ksi näille 6,0-7,0 ja lämpötilaksi 24-26.
Kiitos tästä Anniquu_
Vähän suunnittelin, että josko myöhemmin syksyllä koittaisin näitä viljellä, mutta saa nyt nähdä riittääkö into ja aika sitten oikeasti. Siinäkin on jo aika projekti, jos tuolta viidakosta niitä yrittää pyydystää kudetusakvaaarioon... Jos niitä tosisaan alkaa jahtaamaan, ja arpomaan sieltä koiraan ja naaraan/naaraita, niin kasvit saa repiä pois, jotta on jotain mahdollisuuksia saada ne haavittua sieltä pois. Eli saas nähdä toteutanko kudetusta... Mielenkiintoistahan se olisi kyllä, jos niiden viljely onnistuisi.
ja ajattelisn että piikkisilmä ei viesi ruokaa näiden suusta. Mutta ans kattoo nyt, sano hämäläinen...
Ja alkaa porukkakin vähenemään, enään ei ole kuin viisi näitä jäljellä. Mitään sairaudenoireita ei näillä ole näkynyt, edelleen vain kala yht äkkiä katoaa. Mä olen jo puolella ajatuksella miettinyt, että mitä sitten tilalle, kun näistä kaikista on aika jättämyt. Että otanko taas jotain ihan sinttikaloja vai pitäisikö ottaa jotain isompia ja "hurjempia".