Perhoskirjoahvenen poikaset

[sandee]

kysynpä täs samal si et ku noi perhoset o ruvennu pakoilee toisii tos 60 litran akvaarios ainaku koiras tulee paikalle nii naaras ajaa sen pois ja toisi päin en oikee tiiä et mitä pitäis tehä naaras ei vaa vissii halukas kutee?

[Verna]

Minäpäs kyselen myös.

Siirsin perhospariskunnan omaan pieneen akvaansa. Tytteli hehkuu punaista ja pitää yhtä poitsun kanssa, joten kokeilen... Pari kolme kutua ovat saaneet aikaiseksi isossa akvassa, mutta munat on aina syöty yöllä. Piikkisilmät luultavasti olivat asialla. Jätin joskus valonkin isukille yöksi, mutta munat päätyivät silti jonkun yöpalaksi. Ehkä perhostenkin?

Joten: missä vaiheessa voi/kannattaa ottaa vanhemmat pois kutuakvaariosta, jos nuo nyt edes suostuvat kutemaan? Munat eivät kylläkään pärjänneet silloinkaan, kun siirsin kiven munineen, ilman vanhempia tuohon altaaseen. Tosin voi olla, että syy oli liian matalassa lämpötilassa. Nyt pistin kalat akvaan 26-asteiseen veteen ja perään lämppärin, joka saa nostaa lämmöt 28 asteeseen.

[Ruma mies]

Kokemukseni mukaan mätimunat eivät helposti selviä poikasiksi asti ilman vanhempien huolenpitoa, vaan tuhoutuvat tavalla tai toisella. Jos siirtäminen on välttämätöntä, älä siirrä kutukiveä, vaan jätä se paikalleen ja siirrä vanhemmat pois. Järjestä kevyt virtaus kutukiveä kohti ilmastimella tai suodattimen ulostuloputkella.

Mikäli taas vanhempien antaa hoitaa kutua, voi käydä niin, että ne syövät itse kutunsa. Tämä saattaa johtua nuoruudesta ja osaamattomuudesta ja parantua iän ja kutukertojen myötä, mutta oikein huonostikasvatettu pariskunta ei välttämättä opi koskaan.

Kääpiökirjoahvenet eivät ole kovin hyvän perheenhoitajan maineessa, mutta minulla olleista kymmenistä perhoskirjoahvenpareista suurin osa on hoitanut sekä kutua että poikasia mallikelpoisesti. Kalat eivät toimi pelkästään viettien varassa, vaan ovat myös oppivia olentoja. Arvelen, että vanhempiensa hoidossa poikasena olleesta kalasta tulee hyviä jälkeläisten hoitajia ja ilman vanhempia varttunut ei osaa itsekään hoitaa jälkikasvuaan.

Perhoskirjoahvenet hoitavat tyypillisesti poikasiaan niin kauan, kun ne pysyvät noin mandariinin kokoisessa parvessa. Ne käyvät nappaamassa liian kauas menneen poikasen suuhunsa ja sylkäisevät sen takaisin parveen. Sitten kun parven koossa pitäminen ei enää onnistu poikasten pyrkiessä hajaantumaan ympäri akvaariota, käykin niin, että vanhemmat kyllä nappaavat poikasia suuhunsa, mutta eivät enää sylkäisekään niitä ulos, vaan nielaisevat ne.

[Verna]

Kiitos neuvoista.

Minulla ei tosiaan ole aavistustakaan, onko perhosilla osuutta aikaisempien kutujen katoamiseen. Naarasta ei ole juurikaan kiinnostanut varjella munia, se homma on jäänyt koiraan vastuulle. Enkä tosin tiedä sitäkään, kumman naaraan kanssa kutuhommissa on oltu. Minullehan tuli alun perin vahingossa kaksi naarasta ja lisäsin sitten sekaan yhden koiraankin.

No, ehkä minä kohta opin, onko noista vanhemmiksi.

[Ruma mies]

Yksi varteenotettava mahdollisuus mädin katoamiseen on kotilot. Pohjahiekassa voi olla valtava armeija roskakotiloita, jotka rakastavat perhoskirjoahventen mätimunia. Olen joskus yöllä nähnyt kutukiven kokonaan kierteiskotiloiden peitossa. Päivisin koiras pystyy pitämään kotilot poissa, mutta jos yöllä on täysin pimeää, se ei voi niille mitään. ... Joo, normaalisti perhoskirjoahvenilla koiras on aktiivisempi hoitaja.

[Karim]

Kauan sitten viljelin perhosia ja silloin otin kudun jälkeen vanhemmat pois kutuakvasta. Kutuakvassa ei ollut hiekkaa. Ilmastin puhkui kiven vieressä. Oli tosi tehokas sellainen. Poikasia kuoriutui ~70%. Myyntikokoisiksi n. puolet niistä eli n. 50 kpl.

Syy miksi tein näin oli sama eli mäti hävisi yöllä. Kierteisiä tahi muitakaan mönkijäisiä ei pytyssä taatusti ollut. Nuorilla kaloilla varmaan tuli aviokriisi kesken yön. No poikasten hoito "paljaassa" akvassa on helppoa.