MInulla on kokemusta vain perhoskirjoahvenista, kolmen yksilön verran. Rusoja on kaupan karanteenissa odottelemassa noutoa.
Perhosetkin ovat olleet niin kilttejä, että jos rusot ovat vielä kiltimpiä, niin ne eivät kyllä tee pahaa kenellekään. Pienempään altaaseen ottaisin perhosia, värit ovat hienot ja siellä ne erottuisivat edukseen. Tuo 240 l runsaalla kasvillisuudella on vähän iso niille. Siis tilahan niille kelpaa kyllä, mutta pieniähän ne siellä ovat. Katoavat viidakkoon. Toivottavasti rusot ovat juuri sen verran isompia, että näkyvätkin.
Perhosia moni moittii herkäksi, mutta minulla ne ovat selvinneet ihan perushoidolla ilman poppakonsteja. Yhdellä oli pikkutauti tullessaan (ihan omaa tyhmyyttäni, kun en tajunnut kaupassa), mutta se parani lääkkeellä ja oli kuurinkin ajan aivan terhakka. Leskeksi jäätyään se lyöttäytyi vihermonnisten poppooseen. Ui muina miehinä niiden parvessa. Ja tietty pohjaruokintakin on varmaan vaikuttanut "parveutumiseen", noista kolmesta affenesta kun vain yksi suostui hakemaan syötävää pinnalta. Eli monnisten kanssa on ruoka jaettu, erittäin sopuisasti. Edes munien vahtiminen ei ole aiheuttanut sanaharkkaa lajien välillä. Helmirihmakalat ovat oman kokemukseni mukaan paljon ärhäkämpiä kuin tuollainen pikku ahven.
Perhoset ovat olleet kovin uteliaita ja rohkeita. Tikkana on oltu etulasilla heti, kun on vähänkin liikettä näkynyt.
Ensi vuoden puolella sitten saattaa löytyä jotain kerrottavaa rusoistakin jo.
Ruokinnasta vielä... Tosiaan pohjatabletit ovat ihan mieleisiä ja ötökät tosi herkkua. Elävät hyttysentoukat saavat aikaan riemastuneen vastaanoton. Jossain vaiheessa kokeilin pienikokoista, hitaasti uppoavaa raetta, epäiltyäni ensin pitkään, syökö muka mikään kala sellaisia murusia... Ne olivat kumminkin selvästi tabletti- tai hiutaleruokaa mieluisempia. Kotitekoinen räkmix sen sijaan nyhdetään ihan silpuksi, otetaan ruokaa suuhun, purskutellaan ja puhalletaan lopuksi kaikki vihreä ulos suusta. Ne siis ovat imeskelleet vain herkullisimmat osat siitä, vaikka se on niin hienoksi jauhettua, kuin onnistuin siitä tekemään.
