Kyhmytonkija pieniin päin

Kirjoahventen hoito, ongelmat ym.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
seriousdamage
Starting Member
Starting Member
Viestit: 18
Liittynyt: 21:47, 30.01.2015
Sukupuoli: Mies

Kyhmytonkija pieniin päin

Viesti Kirjoittaja seriousdamage »

Näyttää siltä, että yksi kyhmytonkijanaaraani olisi suu supussa posket pullollaan eli eiköhän sillä ole kutu suussa hautumassa. Noin pari päivää on kudusta.

Emojen akvaariossa on jo kerran "salaa" kudettu ja siitä on todisteena kaksi henkiinjäänyttä poikasta, nyt noin puolitoistasenttisiä ja taitavat jäädä henkiin. Mutta nyt olisi kiva jos mahdollisimman moni jäisi henkiin eikä esim imeytyisi suodattimeen ja olisi muutenkin turvassa muilta kaloilta. Eli olisiko järkevää siirtää naaras nyt poikasakvaarioon, n. 40-litraiseen tankkiin joka on jo kypsymässä? Otan siihen veden emoakvaariosta ja pyrin vaihtamaan osan joka päivä jotta olot pysyisivät vakaina ja tuttuina. Sitten kun poikaset eivät enää emoaan kaipaa sen voisi siirtää takaisin.
seriousdamage
Starting Member
Starting Member
Viestit: 18
Liittynyt: 21:47, 30.01.2015
Sukupuoli: Mies

Re: Kyhmytonkija pieniin päin

Viesti Kirjoittaja seriousdamage »

Eikö ole kellään kokemusta asiasta...?
seriousdamage
Starting Member
Starting Member
Viestit: 18
Liittynyt: 21:47, 30.01.2015
Sukupuoli: Mies

Re: Kyhmytonkija pieniin päin

Viesti Kirjoittaja seriousdamage »

Olen nyt siirtänyt emon (ja poikaset) 130-litraiseen lastentarhaan. Poikaset ovatreilun viikon verran uineet vapaasti ja juuri tänään huomasin miten ne ovat rohkaistuneet ja nousevat välillä jopa keskiveteen uimaan hetkeksi. Ruskuaispussi on tietysti jo kadonnut ja varovaisen uteliaasti pennut etsivät ruokaa vedestä leijumasta. Toistaiseksi kaikki hyvin ja poikaset vaikuttavat terveiltä.

Artemian toukkia, mikromatoja ja pakastekyklooppia ovat saaneet syödäkseen, todistettavasti ainakin artemia ja madot ovat kelvanneet. Kyklooppi on kokonsa puolesta vähän siinä rajoilla ja kun ei sätki edes niin en tiedä ovatko syöneet. Emo siivoaa pohjaa ja syö ainakin enimmät jäämät pois. Muuten emo on saanut ihan peruspellettiä.

Muutamia mietteitä ja kysymyksiä on tullut mieleen...

1. Koska artemian tuotantoni on rajallista (vain yksi pulputin) ja mikromatoja kehittyy vain nimellinen määrä, olisiko joku muu helppo, pienikokoinen ja varmasti kauppansa tekevä ruoka jota voisi tarjoilla? Mun ruokinta yyli onkin ollut "vähän ja usein". Mutta onko vaarana että sitäkään vähää ei sitten edes huomata...?

2. Suodatus (pillisuodatin ilmapumpulla ja Seran poikasystävällinen moottorisuodatin) tod näk imevät pois ison osan vedessä leijuvasta ruoasta. Onko muilla näkemyksiä ruokinnan ja suodatuksen vastakkainasettelusta? Mä sammutan Seran aina noin puoleksi tunniksi kun ruokinta alkaa.
paul
Advanced Member
Advanced Member
Viestit: 3302
Liittynyt: 12:39, 15.01.2005
Sukupuoli: N/A

Re: Kyhmytonkija pieniin päin

Viesti Kirjoittaja paul »

Itse muinoin jätin kyhmyt altaaseen jossa oli muita tonkijoita, lehtikaloja ja Plekoja samassa altaassa.
hyvin lisääntyivät ja jäi poikasia henkiin. Tosiaan itselläni oli paljon kasvillisuutta.
Malawi - hietikko-biotoppi
4 x Scieanochromis fryeri iceberg
6 x Labidochromis caeruleus
seriousdamage
Starting Member
Starting Member
Viestit: 18
Liittynyt: 21:47, 30.01.2015
Sukupuoli: Mies

Re: Kyhmytonkija pieniin päin

Viesti Kirjoittaja seriousdamage »

Tänään tein sellaisen ratkaisun että otin emon pois poikastankista. Poikaset ovat reilun sentin kokoisia ja eivät ilmeisesti mahtuneet kaikki emon suuhun joten pieni ryhmä poikasia eriytyi muusta porukasta eli jäivät oman onnensa nojaan loppujen ollessa edelleen emon suojissa. Vaan kävikin ilmi että nämä kotoaan ajetut kasvoivat selvästi reippaammin kuin mammanpojat. Eikä ihme, sillä emo oli todella herkkähermoinen ja ylisuojeleva. Se saattoi pitää poikaset suussaan välillä tuntikaupalla koska pelästyi ruokintaa. Eli poikaset joutuivat jättämään monta ateriaa väliin. Koska mitään ulkoisia vaaroja ei ole niin en usko että emon puuttuminen paljon haittaa. Muutenkin mammanpojat vain makasivat pohjalla ulkona ollessaan. Nyt kun ovat omillaan ne uivat rohkeasti ympäriinsä (no ovat vähän arkoja niinkuin tuonikäisten kuuluukin) ja tod näk oppivat löytämään ruokaa ja selviämään.

Toivottavasti tein fiksusti...
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Kirjoahvenet”