Vihainen lehtikala

[hammerheadshark]

Hei!

Kannattaako vihaiselle lehtikalakoiraalle hankkia enää naarasta kaveriksi, kun kaksi aiempaa kokeilua päättyi niin, että se jahtasi kumpaakin niin, että ne piti haavia pois akvasta ja lahjoittaa pois? Koiras on ollut nyt pari kuukautta yksin ja se uhittelee jopa minulle, kun menen akvaarion lähelle. Se hätyyttelee myös kuparitetroja. Muut kalat se jättää rauhaan. Voiko sitä pitää yksin, kun enää emme hanki sille kaveria jahdattavaksi? Koiras tuli meille käytetyn akvan mukana ja sen kumppani oli kuollut jo edellisessä paikassa.

[Visumies]

Veikkaisin että ei kannata, tuskin pääsee tavoistaan eroon.

[hammerheadshark]

Elelköön yksin, ainakin toistaiseksi. Sellaisen vinkin saimme, että jos sille ottaisi 3-4 lehtikalanpoikasta kavereiksi, niin se ei ehkä pitäisi niitä niin kilpailijoina kun ovat pieniä, se kun selvästi on herra talossa tuolla akvassa. Ne naaraskokeilut oli vaan niin kauheaa katseltavaa ja kuunneltavaa, kun vesi läiskyi, kun ne naaraat koitti paeta sitä henkensä kaupalla ja hypätä pois akvasta.

[SRR]

Ilmeisesti lehtikaloilla täytyy olla kunnon parvi (vähintään reilu 10 yksilöä), jotta rauha säilyy. Pienemmässä porukassa yksi voi kiusata muut hengiltä yksitellen. Eli joko pidätte yksin tai hommaatte hänelle parven kaveriksi. Parvessa myös häiriökäytös voi loppua.

[Fisutar10]

Myös tietysti lehtis tarvitsee tilaa. Jos on ahtaassa purkissa ongelma tietysti korostuu. Paljon on litroja lehtisherralla?

[hammerheadshark]

500 litraa on tilaa ja akvaario on 2 metriä pitkä, eli siitä sen agressiivisuus ei varmaankaan johdu. Jahka löydämme tarpeeksi nuoria lehtispoikasia, niin otamme sille muutamia kavereita. Ne kaksi naarasta, jotka kävi pikavisiitillä meillä, olivat jo isoja ja niistä tytöistä tämä herra ei lainkaan pitänyt. Sitä ärsyttää myös vilkkaiden kuparitetrojen hyörinä ja kisailu ja kovasti jahtaa niitä välillä, mutta onneksi tetrat ovat niin nopeita, että se ei saa kiinni niitä. Ihme psykolehtis, siksi olemmekin antaneet sille nimeksi Norman Bates.

[Fisutar10]

No, tilan puutteesta ei ainakaan kiinni. Kokeile pikkulehtisparvea. Mutta jos niiden kimppuun hyökkää, niin sitten ovat hätää kärsimässä pikku rääpäleinä. Mutta ehkä niillä on vielä "pentulisenssi" eikä herra koe niitä uhkaksi egolleen. Toisaalta luulisi naaraat jättävän rauhaan, mutta sitä voi kyllä tehdä myös herra partis ja jahtaa tyttöjä, jotka sitten tunkevat lopulta kututuubiin. Osittain varmasti partiksilla ainakin hyvän herran merkki, että lyö kampoihin tuubiin tunkeutujat, vaikka tuntuu oudolle, että naaraatkin saa kyytiä.

Kuutamorihmaherrat ovat myös hyvin reviiritietoisia. Pieni helmirihma voi jäädä ihan rauhaan ja kulkevat usein peräkanaa. Kuitenkin sinirihma on jo uhka ja saa kyytiä melkoisesti.

Joten nuo pikku lehtikset voivat olla ehkä ihan hyvä ratkaisu. Mutta pistä pennut vesille, kun aikaa haavia ja nopea varasuunnitelma kyllä oltava ja mahdollisuus haavia pennut turvaan nopeasti akvaarioveteen, jossa samat vesiarvot kuin pääkipossa.

Myös hyvä kasvillisuus voi hieman suojata ja erilaiset piilot.

Mutta voipa tuo olla luonnehäiriöinen ja sopeutumiskyvytön tyyppi. Toivottavasti ei.

[Riippasaarni]

No, tilan puutteesta ei ainakaan kiinni. Kokeile pikkulehtisparvea. Mutta jos niiden kimppuun hyökkää, niin sitten ovat hätää kärsimässä pikku rääpäleinä. Mutta ehkä niillä on vielä "pentulisenssi" eikä herra koe niitä uhkaksi egolleen. Toisaalta luulisi naaraat jättävän rauhaan, mutta sitä voi kyllä tehdä myös herra partis ja jahtaa tyttöjä, jotka sitten tunkevat lopulta kututuubiin. Osittain varmasti partiksilla ainakin hyvän herran merkki, että lyö kampoihin tuubiin tunkeutujat, vaikka tuntuu oudolle, että naaraatkin saa kyytiä.

Kuutamorihmaherrat ovat myös hyvin reviiritietoisia. Pieni helmirihma voi jäädä ihan rauhaan ja kulkevat usein peräkanaa. Kuitenkin sinirihma on jo uhka ja saa kyytiä melkoisesti.

Joten nuo pikku lehtikset voivat olla ehkä ihan hyvä ratkaisu. Mutta pistä pennut vesille, kun aikaa haavia ja nopea varasuunnitelma kyllä oltava ja mahdollisuus haavia pennut turvaan nopeasti akvaarioveteen, jossa samat vesiarvot kuin pääkipossa.

Myös hyvä kasvillisuus voi hieman suojata ja erilaiset piilot.

Mutta voipa tuo olla luonnehäiriöinen ja sopeutumiskyvytön tyyppi. Toivottavasti ei.

Luonnehäiriöinen on suhteellinen käsite. Lehtikala on sekä parvi- että parikala, mutta.. Niissä ahvenissa joissa koiras on aggressiivisempi osapuoli kutualueen tai reviirin puolustajan käy helposti siten että puolison kuoltua koiras jää silti vartioimaan olemassa ollutta reviiriä. Tällöin se ei myöskään koskaan hyväksy muita samanlajin tai samankaltaisen lajin edustajia reviirillään.
Eräs kasvattaja mm. jolla oli pitkään yhdessä kutenut kultajaguaaricichlidi (en tiedä menikö suomennosoikein) kertoi ettei koiras naaraan menetettyään suostunut koskaan kutemaan yhdenkään toisen naaraan kanssa. (Aivan uskomaton kala muuten..kirkkaan keltainen pohja ja tummanruskeat kuviot).
Samoin avaimissa parin muodostus on yleisesti ottaen hankalaa jos toinen kaloista menettää pitkäaikaisen parinsa. Kala saattaa joskus hyväksyä uuden parin, mutta helppa se ei ole. (Jukka tuosta minitsikin tuolla akvaariopäiväkirjassani). Avaimilla tämä ei kuitenkaan yleensä näy yliaggressiivisuutena, parinsa menettänyt kala häätää ''kilpailijan'' pois esimerkiksi vanhalta kutupaikalta, mutta jättäät toisen rauhaan jos se piiloutuu tai on riittävän kaukkana reviirin ytimeltä. Vastaavasti lajeissa jotka ovat enemmän aggressiivisempia perusluonteeltaan tappo on väistämätön ja yleensä uuden ehdokkaan saa poimia ylös ''pikana'' pahempien vaurioiden välttämiseksi.

[hammerheadshark]

Joo, nyt ei enää yhtään kokeiluja. Norman saa elellä yksin loppuelämänsä. Lauantaina haettiin 4 lehtispoikasta, melko pieniä olivat. Aluksi kaikki näytti menevän kuin strömsössä, kun lehtispoikaset pysyttelivät lauantaipäivän ujoina nurkassa. Norman ei oikein reagoinut niihin mitenkään erityisesti, kävi vaan tervehtimässä niitä ohimennen. Sunnuntaina lehtispoikaset rohkaistuivat ja alkoivat tutkia uutta kotiaan ja uida pitkin akvaa. Se oli Normanille liikaa. Ensin se teki uhitteluliikkeitä niille ja ruoka-aikana alkoi hurjat takaa-ajot. Haavi taas esiin ja poikaset faunaboxiin turvaan. Tänään ne vietiin takaisin sinne mistä ne haettiin. Se ei vain hyväksy minkäänlaista lajitoveria samaan akvaan, ei isoa, eikä pientä. Nyt on taas kohtuu rauhallista "Bates motellissa", kun lehtispoikaset on poissa.

[Riippasaarni]

Joo, nyt ei enää yhtään kokeiluja. Norman saa elellä yksin loppuelämänsä. Lauantaina haettiin 4 lehtispoikasta, melko pieniä olivat. Aluksi kaikki näytti menevän kuin strömsössä, kun lehtispoikaset pysyttelivät lauantaipäivän ujoina nurkassa. Norman ei oikein reagoinut niihin mitenkään erityisesti, kävi vaan tervehtimässä niitä ohimennen. Sunnuntaina lehtispoikaset rohkaistuivat ja alkoivat tutkia uutta kotiaan ja uida pitkin akvaa. Se oli Normanille liikaa. Ensin se teki uhitteluliikkeitä niille ja ruoka-aikana alkoi hurjat takaa-ajot. Haavi taas esiin ja poikaset faunaboxiin turvaan. Tänään ne vietiin takaisin sinne mistä ne haettiin. Se ei vain hyväksy minkäänlaista lajitoveria samaan akvaan, ei isoa, eikä pientä. Nyt on taas kohtuu rauhallista "Bates motellissa", kun lehtispoikaset on poissa.

Voisin olettaa Normanin puolustavan reviiriään ja pitävän kaikkia itsensä näköisiä kaloja reviirilleen tunkeutujina. Oletettavasti tilanne pysyi hallinassa koska poikasten nurkka oli riittävän kaukana ydinreviiriltä. Sittemmin kun ko. kalat lähtivät liikkeelle ne väistämättä rikkoivat reviirin rajan ja seurauksena oli ''kilahdus''. Isot ahvenet häätävät myös aikaisemmat poikasensa pois jos ovat uudestaa kuteneet, koska ne olisivat uhka mädille ja pienemmille poikasille.
Muutamien lajien kohdalla olen erimielisyyksien sattuessa todennut ainoaksi toimivaksi konstiksi (eikä sekään aina toimi) ottaa kiukkuisemman osapuolen lajista riippuen jäähylle joko toiseen akvaarioon tai ''karskimpien lajien kanssa'' isohkoon ilmastettuun ''soikkoon''. Tällöin toinen saa rauhassa tutustua akvaarioon ja kun toinen tulee takaisin se on se joka tuleekin jo akvaariossa olevan kalan reviirille. Jotkin ahvenharrastajat käyttävät myös läpinäkyvää levyä, jolloin kalat näkevät toisensa ja ne päästetään yhteen vasta kun levyn takana olevaa yksilöä kohtaan ei enää osoiteta aggressiivisuutta.