Punaista sävyä näkyy tässä kalassa joskus häivähdys, välillä ei ollenkaan. Laiheliineja nuo ovat molemmat, jos ylhäältäpäin pääsee katsomaan. Tämä on pienempi kuin tuo toinen naaras, mutta on silti pomo.
Kumpikin tulee ruoka-aikaan paikalle. Hiutale menee paremman puutteessa, survari maistuu tuolle punaisemmalle. Tämä väritön viettää aikaansa nyppien viuhkahelmiruohoa ja riccialla päällystettyä kiveä. Googlattuani asian arvelen, että se löytää kotilonkutua, se sille tuntuu maittavan paremmin kuin muu ruoka. Kotilot vain alkavat olla sukupuuton partaalla. Se on plussa minun kannaltani, mutta ei tuon nirsoilevan ahvenen.
Kaurapuuroa en ole ikinä kalanruoaksi kokeillut, mutta raapaisin lusikkaan kattilan reunalta aamupalan jäämiä... Kyllä se näemmä ruokaa oli kalojenkin mielestä!
Aioin jossain vaiheessa lisätä altaaseen koiraankin, ja vaikka vaihtaa tuon toisen naaraan muuhun akvaan, mutta rauhoitun intoiluistani ja järkkään noille kahdelle lihotus- ja kuntoutuskuurin nyt ihan alkajaisiksi.
