80 + 260 litraa kalaonnea
Lähetetty: 21:51, 12.02.2018
Vuosi on vierähtänyt ensimmäisen akvaarion hankkimisesta, mutta into ei ole laantunut, päinvastoin. Mulle on käynyt kuten varmasti monille ennen minua: pieni 80-l purkki herätti rakkauden lajiin ja nyt on isompi suunnitteilla, pienemmän muuttuessa miljoonakala-akvaksi. Itse asiassa isompi allas on juuri saapunut Suunnittelin Juwelin Rioa 240-litraisena, mutta nähtyäni liikkeessä saman merkin 260-litraisen Visionin päädyin siihen. Korkeampi malli sopii hyvin tuohon olkkarin paraatipaikalle ja samalla mahdollistaa lehtikalaparin joskus tulevaisuudessa.
Kalaston suunnittelu on kyllä ihan lempipuuhaa. Tosin pieni tuska iskee välillä, kun kaikkea ihanaa ei voi saada, mutta se on vain nieltävä. Monia haaveita tämä uusi allas kuitenkin mahdollistaa. Ennen uusia tulokkaita pienemmän purkin kalasto muuttaa uuteen isompaan. Nyt, kun uuden altaan tulevia asukkaita on omasta takaa, on helppo kasvattaa uuden akvan kalastoa pikkuhiljaa, muuttamalla ensin 5-6 rusokiilakylkeä, viikon päästä seuraavat, jne.
Eli kalasto 260-l alkaa näillä nykyisillä:
- taistelukala u
- keltakääpiöahven u
- rusokiilakyljet 22
- punainen noitamonni
- nuolimonnit 2 (näitä oli muutama enemmänkin, mutta ehkä tuo lämpö on kuitenkin liikaa, kun ei ole oikein kestäneet)
Veden lämmön aion pitää samana 26,5 astetta kuin nytkin.
Sitten, kun lisäysten aika on, toteutan pitkäaikaisen haaveeni helmirihmaparista. Olen pohtinut, onko yhteiselo sujuvampaa taiston kanssa, jos taistolla on rouvia vai ilman niitä. Jos rouvia olisi, saattaisi herran mielenkiinto suuntautua vain niihin, mutta toisaalta kuplapesien rakentelu ja kudun vahtiminen saattaisi tehdä herrasta raivopään. Olen tässä päätymässä siihen, että taistoherra ei rouvia saa. Todennäköisesti päädyn siihen, että sitten kun taistoherrasta aika jättää, hankin lehtikalaparin.
Helmirihmojen lisäksi toteutan haaveen monnisista. Vaikka pienemmän purkin litrat nippa nappa riittivät, on pohjan pinta-ala niin pieni, että liikkeessä ei suositeltu ottamaan haaveilemiani monnisia. Mutta nyt! Tällä hetkellä mielessä pyörivät rusomonniset, ne sopivat lämpimään ja väritys näyttää kauniilta tummaa hiekkapohjaa vasten.
Keltakääpiöuros on tosiaan valitettavasti nykyisin yksin. Ensimmäinen taistomme tuli keltakäppänöiden kanssa juttuun ihan ok, mitä nyt välillä aukoi kiduskansiaan ja vähän jahtasi. Uusi onkin ärhäkkää sorttia. Sinä aikana, kun altaassa ei ollut taistoa lainkaan, keltakääpiöuros valloitti koko altaan reviirikseen. Uuden taiston kanssa pullistelevat vuorotellen toisilleen. Mutta ilmeisesti uusi taisto otti keltakääpiönaaraan kiukkunsa kohteeksi, kun käppänäuros ei suostu alistumaan. Kerran näin, kun taisto painoi sata lasissa päin ahvenrouvaparkaa ja takaa-ajoja näin useammankin. Rouva muuttui ensin kalpeaksi ja kuoli pian. Enpä viitsi toista ottaa taistoherran kiusattavaksi.
Mutta on nuo affenet kyllä mainioita otuksia. Sitten kun taistoyrmylästä aika jättää (mikä tapahtunee tämän lajin kanssa valitettavan pian), tulee pohdittavaksi, saako keltakäppänä uuden rouvan/rouvia vai olisiko aika tutustua uuteen affenlajiin, loistokääpiö- tai perhoskirjoahveniin. Sitten pitäisi odotella keltakääpiön elon loppuun tai etsiä hälle uusi koti, mitä en ehkä raski tehdä kun olen tuohon ukonhöppänään jo kiintynyt. Moni kai pitää kilttejä pikkuahvenia useampaa lajia samassa kipossa, joten ei liene mahdoton ajatus lisätä ahvenia jo keltakääpiön eläessä, kunhan huolehtii runsaasta kasvillisuudesta, piiloista ja reviirirajoista. Mietin kuitenkin, että pohjalla taitaisi tulla turhan paljon kuhinaa, kun aion nuo monnisetkin laittaa soppaan.
Ja sitten vielä vanha kunnon partis, joka ei pieneen altaaseeni soveltunut.
Eli parin vuoden päästä tilanne olisi kutakuinkin seuraava:
- helmirihmapari
- lehtikalapari
- rusokiilakylkiparvi
- punainen noitamonni
- nuolimonnit 2, jos nyt nämä kaksi kestävät
- keltakääpiöahven-/loistokääpiöahven-/perhoskirjoahven pari tai haaremi 1 + 2
- partis
Näiden lisäksi on muuan haave, joista en vielä osaa sanoa, miten niiden kanssa käy. Riippuu siitäkin, miten tilanne muuten elää. Liian täyteen en halua purkkia tupata, mutta kuitenkin niin täyteen, että on mitä katsella. Täällä moni selvästi suosii yksinkertaisen tyylikästä linjaa, missä on vähemmän lajeja, mutta kappalemääräisesti enemmän. Pidän siitäkin, mutta etenkin nyt lasten ollessa pieniä myös monimuotoisuus ja värikkyys on hyvä. Sen verran kuitenkin parvikaloja on oltava, että viihtyvät. Monnisia suunnittelin hankkivani 8-10.
Niitä muita haaveita ja niihin liittyviä pohdintoja:
- Seeprapleko tai salamanteripleko. Tykkää ilmeisesti virtauksesta, kun taas muu kalasto juurikaan ei punanoitamonnia lukuunottamatta ( se yleensä roikkuu suodattimen virtauspaikassa )
- Eläväinen parvi, jonka touhua on kiva seurata. Olen aivan ihastunut kongontetroihin ja timanttitetroihin. Niiden vaatima allaspituus mietityttää, tästä vaikuttaisi olevan monia mielipiteitä. Toisekseen mietin, ovatko liian eläväisiä noiden rauhallisten asukkien joukkoon. Kolmannekseen, viihtyvätkö nämä kymmenpäisessä parvessa - sen enempää ei ainakaan mahdu, ellei tuolta edellä esitetyltä listalta jää jotain pois.
Pieni 80-litrainen allas ei jää turhaksi sekään. Lapset ihastelevat aina kaupoissa miljoonakalaurosten vipellystä, joten hankin siihen 10-12 komeapyrstöistä koirasta touhottamaan. Kaveriksi näille leväsukarapuja (nyt 3, varmaankin toiset 3 hankin lisää). Ja se siitä sitten - ellei sitten jolla kulla ole heittää mainiota ideaa yksin- tai kaksineläjästä, joka sopisi kovaan veteen 60 cm pituiseen altaaseen? En itse ole törmännyt sopivaan, mutta uskon, että tuo pikkukippo on kiva noinkin. Se on koko talon pimeimmässä nurkassa, mihin ei mitään kalustetta järkevästi saanut. Ennen se oli rasittava ankea nurkka, nyt akvaarion myötä aivan ihana. Nostan usein jakkaran siihen eteen ja tuijottelen kalasiani. Todella rentouttavaa! Ja pian on toinen olkkarissa - ihan mahtavaa. Vielä kun tämä megaflunssa hellittäisi, niin pääsisin täältä sohvan pohjalta tositoimiin. Toisaalta, olipa kiva kirjoitella. Jos joku luki tänne asti, niin luen vastauksia mielelläni. Joko kokemuksia noista haaveilemistani kaloista tai muita ajatuksia muuten vaan!
Kalaston suunnittelu on kyllä ihan lempipuuhaa. Tosin pieni tuska iskee välillä, kun kaikkea ihanaa ei voi saada, mutta se on vain nieltävä. Monia haaveita tämä uusi allas kuitenkin mahdollistaa. Ennen uusia tulokkaita pienemmän purkin kalasto muuttaa uuteen isompaan. Nyt, kun uuden altaan tulevia asukkaita on omasta takaa, on helppo kasvattaa uuden akvan kalastoa pikkuhiljaa, muuttamalla ensin 5-6 rusokiilakylkeä, viikon päästä seuraavat, jne.
Eli kalasto 260-l alkaa näillä nykyisillä:
- taistelukala u
- keltakääpiöahven u
- rusokiilakyljet 22
- punainen noitamonni
- nuolimonnit 2 (näitä oli muutama enemmänkin, mutta ehkä tuo lämpö on kuitenkin liikaa, kun ei ole oikein kestäneet)
Veden lämmön aion pitää samana 26,5 astetta kuin nytkin.
Sitten, kun lisäysten aika on, toteutan pitkäaikaisen haaveeni helmirihmaparista. Olen pohtinut, onko yhteiselo sujuvampaa taiston kanssa, jos taistolla on rouvia vai ilman niitä. Jos rouvia olisi, saattaisi herran mielenkiinto suuntautua vain niihin, mutta toisaalta kuplapesien rakentelu ja kudun vahtiminen saattaisi tehdä herrasta raivopään. Olen tässä päätymässä siihen, että taistoherra ei rouvia saa. Todennäköisesti päädyn siihen, että sitten kun taistoherrasta aika jättää, hankin lehtikalaparin.
Helmirihmojen lisäksi toteutan haaveen monnisista. Vaikka pienemmän purkin litrat nippa nappa riittivät, on pohjan pinta-ala niin pieni, että liikkeessä ei suositeltu ottamaan haaveilemiani monnisia. Mutta nyt! Tällä hetkellä mielessä pyörivät rusomonniset, ne sopivat lämpimään ja väritys näyttää kauniilta tummaa hiekkapohjaa vasten.
Keltakääpiöuros on tosiaan valitettavasti nykyisin yksin. Ensimmäinen taistomme tuli keltakäppänöiden kanssa juttuun ihan ok, mitä nyt välillä aukoi kiduskansiaan ja vähän jahtasi. Uusi onkin ärhäkkää sorttia. Sinä aikana, kun altaassa ei ollut taistoa lainkaan, keltakääpiöuros valloitti koko altaan reviirikseen. Uuden taiston kanssa pullistelevat vuorotellen toisilleen. Mutta ilmeisesti uusi taisto otti keltakääpiönaaraan kiukkunsa kohteeksi, kun käppänäuros ei suostu alistumaan. Kerran näin, kun taisto painoi sata lasissa päin ahvenrouvaparkaa ja takaa-ajoja näin useammankin. Rouva muuttui ensin kalpeaksi ja kuoli pian. Enpä viitsi toista ottaa taistoherran kiusattavaksi.
Mutta on nuo affenet kyllä mainioita otuksia. Sitten kun taistoyrmylästä aika jättää (mikä tapahtunee tämän lajin kanssa valitettavan pian), tulee pohdittavaksi, saako keltakäppänä uuden rouvan/rouvia vai olisiko aika tutustua uuteen affenlajiin, loistokääpiö- tai perhoskirjoahveniin. Sitten pitäisi odotella keltakääpiön elon loppuun tai etsiä hälle uusi koti, mitä en ehkä raski tehdä kun olen tuohon ukonhöppänään jo kiintynyt. Moni kai pitää kilttejä pikkuahvenia useampaa lajia samassa kipossa, joten ei liene mahdoton ajatus lisätä ahvenia jo keltakääpiön eläessä, kunhan huolehtii runsaasta kasvillisuudesta, piiloista ja reviirirajoista. Mietin kuitenkin, että pohjalla taitaisi tulla turhan paljon kuhinaa, kun aion nuo monnisetkin laittaa soppaan.
Ja sitten vielä vanha kunnon partis, joka ei pieneen altaaseeni soveltunut.
Eli parin vuoden päästä tilanne olisi kutakuinkin seuraava:
- helmirihmapari
- lehtikalapari
- rusokiilakylkiparvi
- punainen noitamonni
- nuolimonnit 2, jos nyt nämä kaksi kestävät
- keltakääpiöahven-/loistokääpiöahven-/perhoskirjoahven pari tai haaremi 1 + 2
- partis
Näiden lisäksi on muuan haave, joista en vielä osaa sanoa, miten niiden kanssa käy. Riippuu siitäkin, miten tilanne muuten elää. Liian täyteen en halua purkkia tupata, mutta kuitenkin niin täyteen, että on mitä katsella. Täällä moni selvästi suosii yksinkertaisen tyylikästä linjaa, missä on vähemmän lajeja, mutta kappalemääräisesti enemmän. Pidän siitäkin, mutta etenkin nyt lasten ollessa pieniä myös monimuotoisuus ja värikkyys on hyvä. Sen verran kuitenkin parvikaloja on oltava, että viihtyvät. Monnisia suunnittelin hankkivani 8-10.
Niitä muita haaveita ja niihin liittyviä pohdintoja:
- Seeprapleko tai salamanteripleko. Tykkää ilmeisesti virtauksesta, kun taas muu kalasto juurikaan ei punanoitamonnia lukuunottamatta ( se yleensä roikkuu suodattimen virtauspaikassa )
- Eläväinen parvi, jonka touhua on kiva seurata. Olen aivan ihastunut kongontetroihin ja timanttitetroihin. Niiden vaatima allaspituus mietityttää, tästä vaikuttaisi olevan monia mielipiteitä. Toisekseen mietin, ovatko liian eläväisiä noiden rauhallisten asukkien joukkoon. Kolmannekseen, viihtyvätkö nämä kymmenpäisessä parvessa - sen enempää ei ainakaan mahdu, ellei tuolta edellä esitetyltä listalta jää jotain pois.
Pieni 80-litrainen allas ei jää turhaksi sekään. Lapset ihastelevat aina kaupoissa miljoonakalaurosten vipellystä, joten hankin siihen 10-12 komeapyrstöistä koirasta touhottamaan. Kaveriksi näille leväsukarapuja (nyt 3, varmaankin toiset 3 hankin lisää). Ja se siitä sitten - ellei sitten jolla kulla ole heittää mainiota ideaa yksin- tai kaksineläjästä, joka sopisi kovaan veteen 60 cm pituiseen altaaseen? En itse ole törmännyt sopivaan, mutta uskon, että tuo pikkukippo on kiva noinkin. Se on koko talon pimeimmässä nurkassa, mihin ei mitään kalustetta järkevästi saanut. Ennen se oli rasittava ankea nurkka, nyt akvaarion myötä aivan ihana. Nostan usein jakkaran siihen eteen ja tuijottelen kalasiani. Todella rentouttavaa! Ja pian on toinen olkkarissa - ihan mahtavaa. Vielä kun tämä megaflunssa hellittäisi, niin pääsisin täältä sohvan pohjalta tositoimiin. Toisaalta, olipa kiva kirjoitella. Jos joku luki tänne asti, niin luen vastauksia mielelläni. Joko kokemuksia noista haaveilemistani kaloista tai muita ajatuksia muuten vaan!