Akvaariorakkaus

Pidä päiväkirjaa akvaariostasi, tai dokumentoi akvaarioprojektisi etenemistä täällä

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 16:44, 05.03.2018

Kyllähän nuo kasvaa ihan kivasti ledeillä, mutta varmasti kasvaa ilmankin. Ei kai nuissa ledeissä ole muuta kuin että saat isolla rahalla hommattua kevyen, kaposen ja energiatehokkaan* ratkaisun. Lisäksi ei tarvi olla kerran vuodessa putkia vaihtamassa ja lämmötkin pysyy hieman paremmin kurissa. Samaten nuista löytyypi sitten enempi hallittavuutta kuin monesta muusta - toki vaatii melkein aina lisäpulikan, joka sitten maksaakin.

Ei ne mitään autuaaksi tekeviä ole ja jos haluat minun tapaan jahdata sitä "täydellistä" värikokonaisuutta, niin enempi se itkettää alkaa. Varsinkin kun pohjamateriaali, kasvit ja tausta vaikuttaa väriin. Paitti tietenkin jos 150-500 euroa on pelkkää taskurahaa (mitä se ei valitettavasti allekirjoittaneelle ole).

Itse suosin ledejä myös ihan käytännöllisyydenkin takia, mutta vaikea sanoa saako siinä oikeasti tarpeeksi vastinetta rahoille.

*joka ei maksa itteään takaisin seuraavaan kymmeneen vuoteen ainakaan
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 19:34, 06.03.2018

Jesss! Pääsin vihdoin eroon lopuista palettikaloista ilman saksimista. Varoitin toki ostajaa, että nuo todennäköisesti käyvät lisääntymään, mutta ilmeisesti piti asiaa vain positiivisena?

Tämän myötä pääsen myös vihdoin eroon ylimääräisistä smartstoreista ja olohuoneen pöydän vallanneesta 60-litraisesta. Meinaan että mukavahan se olisi olohuoneen pöydällä pystyä esim. kahvit juomaan... vaikka itse en kahvia juokaan!

Samassa kuvassa näkyy vasemmalla 40-litrainen smartstore jossa palettikalapariskunta äityi kutemaan. Affenillehan tärkeämpää on pohjan pinta-ala kuin korkeus, joten tuo oli niille itse asiassa varsin tilava kotikolo. Kuvassa ei puolestaan näy tuolin takana olevaa 52-litran smartstorea, joka sekin toimi palettikala- ja ylijäämäkasvialtaana - ja saanee myös purkutuomion. Siellä tosin näkyy hieman kulmassa oleva 130-litrainen keltakääpiöahvenkippo. Tämän ehkäpä siirränkin kirjahyllyn toiselle puolelle nyt kun tilaa tuli.

Näitä vastapäätä on se varsinainen akvaarioseinä, jossa on molempien 240-litraisten lisäksi 100-litrainen perhoskoto ja 60-litrainen karanteenikuutio. Tarkoitushan oli siirtää nuo 100 ja 60-litraiset makuuhuoneeseen jos pääsen eroon tuosta 180-litraisesta (ostakee poies ihanat immeiset!).

Viimeinen Robocop fisu on muuten hengissä. Saatan myöskin saada niitä lisää, mutta hinta pompsahti 25€/kala. Auts. Ehkä vain puoli tusinaa tällä erää? Jos saan tuon 180-litraisen myytyä niin käytänkin siitä saadut rahat niihin uuden altaan sijaan! Kohta saan myös vihdoin sen ämpäriepisodin kasteleman maton takaisin olohuoneen lattialle!
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 14:13, 15.03.2018

Vedin 180-litraisen Juwel Rio akvaariokokonaisuuden pois myynnistä. Laskin hintaa sataseen ja siltikään ei kukaan kysellyt, joten päätin lahjottaa tuon vanhemmille LED-valoineen. Otan heiltä vastavuoroisesti vuotavan pikkuakvan ja leikkelen sen kansilaseiksi parille kipolle - tai ehkäpä jopa teen jonkun minipaludaarion. Saanpa sitten kansilasitettuihin akvaarioihin vaikkapa kynäkaloja tai muita hyppijöitä.

Samaten päätin mieluumin käyttää tähän mennessä kerääntyneet rahat asuntolainan lyhennykseen kuin akvaarioon. Pääsenpä nyt sitten ainakin muuttamaan akvaarioita toiseen paikkaan ja vähentämään määrää yhdellä.

Tämän muuton jälkeen akvoja olisi sitten enää 2x 240-litraa, 1x 130-litraa, 1x 100-litraa ja 1x 60-litraa. Smartstoretkin vähentyneet jo yhteen. Näyttää siltä että akvaarionvaihtoprojekti onkin muuttunut akvarioiden vähennysprojektiksi! Harmi vaan että se vähennys ei ilmene positiviisena tulovirtana. :?
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 21:36, 20.03.2018

180-litraisen muutto-operaatio tuli suoritettua noin tunti sitten ja nyt pitäisi pikkuhiljaa suunnitella miten muutan tuon satalitraisen tänne makuuhuoneeseen ja minne työnnän vastaavasti tuon 60-litraisen karanteenikuution. Vanhemmat halusivat ehdottomasti maksaa tuosta 150€ joten mikäpä minä olen kieltäytymään moisesta summasta! Olisivat maksaneet vielä lisääkin, mutta siihen en nyt sentäs suostunut - tosin tuohon liittynee oletus, että käyn toisinaan hoitamassa heidän akvaarioita. :D

Eipä sen puoleen suhteellisen halvalla saivat, kun tuo ledikin itsessään maksoi jo 170€ eikä sillä ole ikää kuin pari vuotta. Tuohon akvaario ja kaikki uusittu tekniikka päälle.

Akvaarion pandamonnisvauvapopulaatio oli muuten huomattavasti luulemaani isompi. Lopetin 20 kalan kohdalla laskemisen ja nekin muuttivat nyt altaan mukana vanhempien akvoihin.

130-litraiseen akvaan muutti sen sijaan kaksi jäljellä olevaa leväsukarapua ja pari petokotiloa. Muutin myös edellisenä viikonloppuna kyseise tankin paikan. Se oli vähän syrjässä kulman takana, mutta nyt paraatipaikalla 240-litraisia vastapäätä.

Taidan toistaiseksi tyytyä viiteen akvaarioon nyt kun nuo monnisetkin ovat muuttaneet. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa tulee se kolmas 240-litrainen monnistankki.
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 23:41, 31.03.2018

Bläh. Jotenkin kyllästyttää ostaa kalliita Aquasoileja vaikka niillä helposti ja vaivattomasti kasvua saakin aikaan ilman että tarvitsee leikkiä erillisen pölisevän pohjaravinnepohjan kanssa. Mietinkin, että pitäisikö alkaa tekemään omat akvaariolannoitteet.

En jaksa käydä kaivamaan lähteitä, joten seuraavaan sepustukseen saa uskoa tai olla uskomatta ihan oman tahtotilansa mukaan.

Ravinteiden kulutuksesta ja pääravinteista

Ravinteiden tarpeen määrää yksinkertaistettuna kaksi tekijää: valon määrä ja kasvien määrä. Mitä enempi valoa, sitä nopeampi kasvu ja sitä kovempi ravinteiden tarve. Mitä enempi tervettä kasvavaa biomassaa, sitä enempi ravinteita kuluu. Onneksi suurin osa ravinteista on helppo lisätä purkista tai pohjalannoitteen muodossa. Valitettavasti näin ei ole tärkeimmän ravinteen, eli hiilen osalta. Toki on olemassa "nestehiiltä" glutaraldehydin muodossa, mutta se ei valitettavasti ole kovin terveellistä millekään elävälle altaassa. Meinaan että kuinka moni meistä laittaa päivittäin formaldehydia altaaseen ja glutaraldehydi on vähintään yhtä haitallinen.

Kasvien kuivamassastahan noin puolet on hiiltä riippuen kasvin tyypistä ja hiili on ravinteista aina ensisijaisesti rajoittava. Akvaariokasveille on käytännössä vain kaksi hiilen lähdettä: hiilidioksidi (CO2) ja bikarbonaatit (HCO3-). Hiilidioksidia liukenee akvaarioon ilmasta, mutta sitä syntyy myös hajoamisen ja mikrobitoiminnan sivutuotteena, kalojen hengityksestä, sekä vapautuu kasveista yöllä milloin siitä ei ole niille mitään hyötyä. Akvaariokasveista noin puolet pystyy käyttämään vedestä bikarbonaatteja, mutta tämä vaatii huomattavan paljon enemmän energiaa kuin hiilidioksidin nappaaminen vedestä tai ilmasta.

Happea ja vetyä ei usein mainita ravinteiden joukossa, mutta kasvit tarvitsevat molempia elämiseen aivan samalla tavalla kuin ihmisetkin. Onneksi vedessä on molempia yleensä yllinkyllin, mutta akvaarioon voi myös helposti muodostua hapettomia tai matalahappisia paikkoja esim. tukkeutuneen pohjan tai heikon vedenkierron takia. Lisäksi täytyy muistaa että typpikierto kuluttaa massiiviset määrät happea. Suodattimen pumpun tehtävä ei siis ole pelkästään imeä kakat suodattimeen, vaan kierrättää hapekasta vettä akvaarion pintakerroksesta pohjakerrokseen ja suodattimen bakteereille. Happi nimittäin liukenee suhteellisen heikosti veteen.

Makrot ja mikrot

Makroravinteet akvaariokielessä tarkoittavat käytännössä kolmea pääravinnetta, jotka ovat N (typpi), P (fosfori), ja K (kalium). Kaupalliset ravinneseokset ja pohjalannoitteet sisältävät usein vain kaliumia, mutta runsaskasvisissa ja vähäkalaisissa akvaarioissa voi ilmentyä typen ja fosforin puutetta. Vastaavasti vähäkasvisissa ja runsaskalaisissa akvaarioissa molempia voi olla "liikaa". Toki ei sovi unohdaa valon ja hiilidioksidin merkitystä. Osittain tosin syynä on myös vanhentunut käsitys, että liika ravinteiden määrä aiheuttaa levää, vaikka tilanne on oikeastaan juuri päinvastoin.

Kasveille mieluisin typen lähde on ammoniakki (NH3) joka on valitettavasti jo hyvin pieninä määrinä tappavan myrkyllistä kaloille. Tärkein typen lähde akvaariossa on Nitraatti (NO3-) jota syntyy aerobisen typpikierron osan lopputuotteena. Nitraatti on myös myrkyllistä kaloille mutta onneksi vain hyvin suurina määrinä. Runsaskavisissa vähäkalaisissa akvaarioissa siitä on usein puute.

Fosfori on altaassa fosfaattina (PO4), jota vapautuu mm. ruoan ja muun orgaanisen jätteen hajotessa. Fosfaatti ei ole suurinakaan määrinä myrkyllistä, mutta voi joissakin tapauksissa aiheuttaa levää, jos kasvimassan määrä on pieni. Fosfaattia rajoittamalla tosin aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä fosfori on tärkein ravinne kasvien metabolismin kannalta ts. mitä enemmän fosforia saatavilla, sitä tehokkaammin kasvi pystyy kasvamaan. Alhainen fosfaattimäärä muuten näkyy yleensä pistemäisenä viherlevänä lasissa.

Kalium (K+) on typen jälkeen tärkein makroravinne ja yksi ravinteista joita kasvit varastoivat enemmän kuin tarvitsevat. Kalium säätelee kasvin osmoottista toimintaa ja toimii entsyymien aktivaattorina. Ilman sitä kasvin metabolinen toiminta pysähtyy kokonaan. Kaliumia ei synny akvaariossa luonnostaan ja ruoankin mukana sitä tulee vain vähän, joten lähes kaikki kasviravinteet sisältävät kaliumia.

Mikroravinteet

Kasvit tarvitsevat suhteellisen vähän mikroravinteita, mutta vastaavasti niitä ei yleensä tule akvaarioon ulkopuolelta, joten suurin osa myytävistä akvaarioravinteista on juurikin mikroravinneseoksia. Niitä on saatavissa sekä nestemäisenä, että jauheina. Harvempia ovat ns. "all in one" sekoitukset joissa on sekä makro-, että mikroravinteet samassa seoksessa. Tämä johtuu osittain siitä, että makroravinneseoksissa käytettävä kaliumfosfaatti tuppaa reagoimaan mikroravinneseoksissa olevan raudan kanssa. Tämä voidaan kuitenkin kiertää laskemalla seoksen pH:ta esim. askorbiinihapon avulla (tuttavallisemmin siis C-vitamiinillä).

Noh, eiköhän tässä ollut asiaa jo tämän postin osalta tarpeeksi. Seuravaksi sitten ihan eri substraattivaihtoehdoista ja miten ne toimivat - tai eivät toimi.
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 19:15, 01.04.2018

Akvojen kanssa on tullut kokeiltua useampiakin erilaisia lannoitusyhdistelmiä ja jokaisessa niissä on ollut omat hyvät ja huonot puolensa. Silti vakioksi on muodostunut parikin yhdistelmää.

Pohjaravinnetabut

Nämä toimivat parhaiten vesimiekkojen, melalehtien ja vastaavien voimakasjuuristen kasvien kanssa. Myös papukaijalehdet, suikerolehdet, patsulit ja lammikki pitävät pohjatabuista, sillä niillä on kaikilla suhteellisen voimakkaat juuret. Nämä toimivat oman kokemuksen mukaan erittäin huonosti ruohomaisten kasvien kanssa.

Pohjaravinnetabut lienee paras vaihtoehto vähäkasvisiin hiekka tai sorapohjaisiin akvaarioihin. Etenkin jos niissä on pohjantonkijoita. Suuremman kasvimäärän kanssa tulee halvemmaksi ostaa muutama litra pohjaravinnetta. Itse käytän seuraavia pohjaravinnetabuja:

Osmocote on luonnollisesti tarkoitettu ruukku- ja puutarhakasveille, mutta vesikasvit käyttävät täysin samoja ravinteita. Osmocoten hartsikuoret kestävät vedessä käytännössä yhtä pitkää kuin ruukussakin, mutta käpy hajoaa pian yksittäisiksi palluroiksi. Huomioithan, että osmocote on NPK-lannoite ja sen typen lähteenä on ammonium nitraatti ja ammonium fosfaatti, ei pelkkä nitraatti.

JBL:n seiskakuulat toimivat tehokkaana mikroravinteiden lähteenä, sillä ne ovat rikastettua trooppista savea (ts. lateriittia). Seiskakuulat ovat suhteellisen isoja, mutta pehmenevät nopeasti vedessä leviten laajemmalle alueelle. Tämän takia ne myös pöllyävät herkästi. Hobby laterit-pallot ovat pienempiä, mutta säilyttävät muotonsa paremmin.

Pohjaravinteet

Näitä on karkeasti kahta tyyppiä: Sellaiset jotka toimivat ravinnepohjana yksistään ja sellaiset jotka vaativat hiekan tai soran päälleen. Näistä ensimmäisen ryhmän tunnistaa siitä, että niissä lukee yleensä Aquasoil jossain kohdassa nimeä. Poikkeuksiakin on.

Kukkamulta on varsin hyvä ravinnepohja, mutta osmocoten tapaan se sisältää ammoniumia erilaisina yhdisteinä. Lisäksi kukkamulta on yleensä kalkittu neutraalin pH:n saavuttamiseksi. Normaalistihan multa on hapanta sen sisältämän turpeen takia. Optimaalisempi ratkaisu olisi ehkä käyttää hieman hapanta puutarhamultaa, jossa runsaasti savea joukossa, sillä savi sitoo ravinteita. Kukkamullan ammoniumin voi muuttaa nitraatiksi keittämällä multaa tai levittämällä sen ohueksi kerrokseksi aurinkoon, jolloin mikrobitoiminta hapettaa sen nitraatiksi.

Luonollisesti kukkamulta pitää peittää soralla tai hiekalla, koska muuten käsissä on mutainen velli joka ei selkene koskaan. Oman kokemuksen mukaan kukkamulta tuppaa aiheuttamaan levää sen sisältämän ammoniumin takia, ellet tosiaan keitä tai muuten käsittele sitä. Pöllähtelee helposti.

Humalit 5 Plus sisältää periaatteessa samat aineosat kuin normaalikin multa, mutta siitä on poistettu nitraatit ja fosfaatit, sekä lisätty reippaasti lateriittia. Rakenteeltaan se on multamainen ja muodostuu samanlaiseksi velliksi kuin kukkamultakin. Toisin kuin esimerkiksi Dennerle Deponitmix, Tetra Complete Substrate tai JBL Aquabasis tämä on miltei puhdasta turvetta ja savea, eli sisältää hyvin vähän lisättyä hiekkaa. Itse pidän tästä, mutta vaikeaa sanoa onko näillä käytännön eroja. Siltikin oma tuntuma on, että tällä kasvaa mullan ohella mattomaiset kasvit paremmin kuin näillä toisilla vaihtoehdoilla. Tukkeutuu helposti, jos altaassa ei ole paljon kasveja ja pohjakerros on paksu.

Tropica Aquarium Soil ja Tropica Aquarium Soil Powder eivät vaadi alleen minkäänlaista pohjaravinnetta tai päälleen minkäänlaista soraa tai hiekkaa. Tämä koostuu käytännössä humuksella rikastetusta poltetusta savesta ja toimii erinomaisena hapekkaana kasvualustana, joka ei juurikaan pöllyä - ainakin jos verrataan muihin pohjaravinteihin. Haittapuolina mainittakoon, että se on suhteellisen kallista ja hajoaa pieniksi murusiksi muutaman vuoden sisällä. Lisäksi se on hyvin kevyttä, joten esimerkiksi monniset kaivavat kasvit helposti ylös. Se ei myöskään ole kovin esteettistä omaan silmään. Tätä voi toki halutessaan sekoittaa hiekkaan tai soraan, mutta luonnollisesti pienet hiekanjyvät tuppaavat hakeutumaan aquasoilin alle.

Seachem Flourite Black Sand on mikroravinteilla rikastettua savipohjaista materiaalia. Käytännössä ravinnepitoisuus on kuitenkin hyvin matala, kuten myös sen kyky varastoida ravinteita. Hiekka on todella pölymäistä, joten se myös pakkautuu tiiviisti ja voi aiheuttaa ongelmia paksuna kerroksena. Flouritesta on muitakin versioita joiden raekoko ja väritys vaihtelevat. Väriin vaikuttaa pitkälti raudan määrä - punaisemmassa flouritessa on enempi rautaa. Käytännössä tämä on jotakuinkin sama kuin normaalin hiekan tai soran lisääminen akvaarioon. Toki sen alla voi vielä käyttää jotain varsinaista pojaravinnetta.

JBL Manado on todennäköisesti punaista skoriaa, eikä siis itsessään sisällä mitään ravinteita. Manado sen sijaan imee saven tavoin mikroravinteita ja kaliumia vedestä itseensä ja varastoi ne myöhempää käyttöä varten. Manado vaatii aina seurakseen joko nestemäisen lannoituksen tai sen voi sekoittaa esimerkiksi edellä mainittuun Tropica Aquarium Soiliin. Manado ei varastoi nitraattia tai fosfaattia! Saman vaikutuksen saa laittamalla akvaarioon esim. moler-savi pohjaista kissanhiekkaa, mutta valitettavasti suurin osa kissanhiekoista on hajustettuja.

Nesteet ja jauheet

Nestemäiset ravinneseokset ovat tislattuun veteen sekoitettuja jauheita, jotka yleensä sisältävät mikroravinteita. Osassa on myös makroravinteita. Nestemäisiä ravinteita ostaessa maksat siis suurelta osin vedestä. Makrot ja mikrot ovat yleensä erillään, koska normaalisti mikroravinneseoksissa käytettävä rauta tuppaa reagoimaan kaliumfosfaatin kanssa, mutta tämän voi välttää laskemalla seoksen happamuutta esim. askorbiinihapon avulla. Mikroravinneseoksiin lisätään lähes aina kelaatti, joka varmistaa ravinteiden säilymisen vedessä pidemmän aikaa. Erilaiset kelaatit käyttäytyvät eri tavoin riippuen akvaarioveden happamuudesta. Jos ravinneseoksessa ei ole kelaattia, niin sitä pitää lisätä aina päivittäin.

Profito, Ferropol ja Plantamin ovat kaikki mikroravinneseoksina jotakuinkin samanlaisia. Ferropolin rauta on hyvin kelatoitu, sillä vihreästä väristä voisi päätellä sen säilyvän pitkään rauta(II):na. Punainen rauta(III) on kasveille hyödytöntä, sillä ne eivät voi käyttää sitä. Tosin seoksen väriin voi vaikuttaa muutkin tekijät.

CO2 supermarketin All-in-One on tällä hetkellä käytössä ravinneseoksena. En käytä tätä suoraan jauheena, vaan sekoitan sen valmiiksi pulloon apteekista saatavaan steriilin veteen. Yksittäisiä jauheita voi tilata myös esimerkiksi TNC Complete sivustolta. Mukaanlukien mikroravinteita (trace elements). Pidemmän päälle nämä käyvät huomattavasti halvemmaksi kuin valmiit ravinneseokset.

Seachem Equilibrium auttaa sekä kokonais-, että karbonaattikovuuden nostamisessa. Tästä on hyötyä tankeissa, joissa on hyvin pehmeä vesi ja vähän vedenvaihtoja, sillä se auttaa ravinteiden imeytymisen lisäksi veden mineraalitasapainon säilyttämisessä. Matalavalotankeissa tällä voi joissakin tapauksissa korvata makro- ja mikroravinneseokset kokonaan, sillä se sisältää myös rautaa ja kaliumia. Tätä voi lisätä esim. kerran viikossa/parissa viikossa noin 1/4-teelusikallista 80-litraa kohti. Erityisesti jos samalla lisätään hieman makroravinteita.
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja matti75 » 19:48, 01.04.2018

Paljon maksaa tislattu vesi apteekissa? Tokmannilla taitaa akkuvesi (=tislattua vettä) maksaa 1,90/litra... Tuli vaan mieleen :)
Ps. Erittäin selvä ja informatiivinrn kirjoitus lannoituksesta,ottanen itsekkin oppia siitä
matti75
Starting Member
Starting Member
 
Viestit: 29
Liittynyt: 21:10, 10.11.2013
Sukupuoli: Mies

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 21:00, 01.04.2018

matti75 kirjoitti:Paljon maksaa tislattu vesi apteekissa? Tokmannilla taitaa akkuvesi (=tislattua vettä) maksaa 1,90/litra... Tuli vaan mieleen :)
Ps. Erittäin selvä ja informatiivinrn kirjoitus lannoituksesta,ottanen itsekkin oppia siitä


Olisikohan tuo jotain luokkaa kympin/litra. Se on tosin steriiliä eikä vain tislattua ja oikeasti nuo akkuvedet ei lienee edes tislattuja. Akkuvesi on käsittääkseni pelkästään ionipuhdistettua ja tuossa on tarkoitus estää seoksen homehtuminen. Itse teen seoksen 4x vahvempana, niin tulee säästöä silläkin.

Muoks: Pitäisikin oikeastaan testata tuolla akkuvedellä...

Muoks: taitaa olla vain vitosen/litra.
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja buttnekkid » 21:45, 01.04.2018

Melko perusteellsia kirjoituksia, kiitos näistä! Hyvä varmasti kerrata kaikilla ja olihan tuossa paljon uuttakin asiaa, ainakin minulle.

Yksi asia joka itsellä ainakin oli jäänyt tajuamatta oli se, että mitä enemmän on terveitä kasveja imemässä ammoniakkia, sitä vähemmän menee tavaraa nitrifikaatiosykliin ---> happea jää enemmän muitten organismien käyttöön.

Ja ajatelkaas jos akvaariossa olisi kasveja joiden kasvua ei rajoittaisi tärkein ravinne eli hiilari! Mitäköhän nämä kasvit voisi olla? [;)]

Muistelen että typpeä ja kaliumia tarvittaisiin kymmenen kertaa enemmän kuin fosfaattia. Oliko näin?
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
buttnekkid
Junior Member
Junior Member
 
Viestit: 208
Ikä: 38
Liittynyt: 22:50, 24.02.2014
Paikkakunta: Saarijärvi
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja buttnekkid » 21:49, 01.04.2018

Norhie kirjoitti:
matti75 kirjoitti:Paljon maksaa tislattu vesi apteekissa? Tokmannilla taitaa akkuvesi (=tislattua vettä) maksaa 1,90/litra... Tuli vaan mieleen :)
Ps. Erittäin selvä ja informatiivinrn kirjoitus lannoituksesta,ottanen itsekkin oppia siitä


Olisikohan tuo jotain luokkaa kympin/litra. Se on tosin steriiliä eikä vain tislattua ja oikeasti nuo akkuvedet ei lienee edes tislattuja. Akkuvesi on käsittääkseni pelkästään ionipuhdistettua ja tuossa on tarkoitus estää seoksen homehtuminen. Itse teen seoksen 4x vahvempana, niin tulee säästöä silläkin.

Muoks: Pitäisikin oikeastaan testata tuolla akkuvedellä...

Muoks: taitaa olla vain vitosen/litra.


Töistä on joskus tullut raahattua noita akkuvesien jämiä vedenvaihtoa varten ja sähkönjohtavuusmittarin huuhteluun.
Ei malta odottaa kesää että pääsee esittämään umpihullua/kitupiikkiä naapureille kun keräilee sadevettä! :mrgreen:
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
buttnekkid
Junior Member
Junior Member
 
Viestit: 208
Ikä: 38
Liittynyt: 22:50, 24.02.2014
Paikkakunta: Saarijärvi
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 23:32, 01.04.2018

buttnekkid kirjoitti:Yksi asia joka itsellä ainakin oli jäänyt tajuamatta oli se, että mitä enemmän on terveitä kasveja imemässä ammoniakkia, sitä vähemmän menee tavaraa nitrifikaatiosykliin ---> happea jää enemmän muitten organismien käyttöön.


Tästä on muutakin hyötyä: terve ja runsas kasvimassa syö akvaariossa ilmenevät ammoniakki/ammonium piikit, jotka ainakin oman uskomukseni mukaan ovat pääasiallinen syy levän syntymiseen. Levähän käyttää kasvuunsa täysin samoja ravinteita kuin kasvitkin, mutta kasvit makrofyytteina tarvitsevat moninkerroin enemmän näitä ravinteita levään verrattuna.

Loogisesti ravinteiden puute kiusaa aina enemmän kasveja kuin levää, siksi leväkukinnon estäminen tuskin onnistuu ravinteita pihtaamalla. Toki kasvit voivat varastoida ravinteita levää paremmin ja levä reagoi muutoksiin kasveja huomattavasti nopeammin. Leväitiöistä syntyy leväkukinto siinä vaiheessa kun akvaariossa tapahtuu jotain joka antaa levälle etulyöntiaseman kasveihin. Levä on opportunisti. Siksi myös valotehon laskeminen auttaa levän ehkäisyssä. Vähemmän valoa, vähemmän energiaa kasvuun, vähemmän tarvetta ravinteille.

Ravinteiden puute taas heikentää kasvia ja kuoleva kasvimassa ei pysty käyttämään enää tehokkaasti hajoamisesta syntyvää ammoniakkia - se itse asiassa pahentaa ongelmaa kuolevien ja hajoavien lehtien muodossa. Ylimääräinen ammoniakki antaa signaalin leväitiöille, jotka käyttävät nopeasti ylimääräiset ravinteet ja syntyy leväkukinto.

Noh, teorioitahan on monia, mutta tämä selittäisi miksi terveessä runsaskasvisessa akvaariossa ei juurikaan levää ole. Tämä myös tarkoittaa, että kannattaa jo heti alusta työntää akva mahdollisemman täyteen kasveja ja varmistaa että niillä on kaikki tarvittavat ravinteet. Näin leväkukintoa ei koskaan pääse syntymään.

Ja ajatelkaas jos akvaariossa olisi kasveja joiden kasvua ei rajoittaisi tärkein ravinne eli hiilari! Mitäköhän nämä kasvit voisi olla? [;)]

Muistelen että typpeä ja kaliumia tarvittaisiin kymmenen kertaa enemmän kuin fosfaattia. Oliko näin?


En osaa sanoa noista määristä, mutta tuo olettamus ilmeisesti olettaa että sekä valoa että hiilidioksidia on saatavilla niin paljon, että kumpikaan ei millään muotoa rajoita kasvia. Itseasiassa kyllähän me jotakuinkin nähdään kyseinen tila: ota kasvi altaasta pois ja anna sen kasvaa poissa vedestä - siis jos kasvia voi kasvattaa myöskin maalla. Mittaa tarvittava ravinteiden määrä seuraamalla kasvin massan kehitystä eri ravinneannoksilla. Toki tämä vaatii samanaikaisesti useampaa identtistä kasvatusympäristöä.

Kyllähän akvaarioonkin saadaan tila jossa hiilari ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi - tämä vaan vaatii oikean määrän valoa suhteessa hiilarin syöttöön.

Itse tyydyn siihen, että läträän sen verran ravinteita, että kasvit kasvaa hyvin ja vähennän/lisään tarvittaessa. :D
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 21:53, 02.04.2018

Vietin vuorokauden vanhempien vaivoina ja perinteinen kiistanaihe nousi taas esiin - vedenvaihto vs veden lisäys. Heidän isoissa akvaarioissa oli taas sellaiset arvot että heikompia huimaa. Miltei 80-vuotiaat immeiset kun eivät oikein enää jaksa kahta noin 500-litran akvaariota aktiivisesti sorkkia. Lisäksi isäukon perheessä oli akvaario jo 40/50-luvun taitteessa, joten "kalat tarvitsee vain vettä" mentaliteetti on tiukassa.

Uusi 180-litrainen ja muutama noin satalitrainen akvaario ovat helpompia hoitaa ja niissä arvot kestävätkin ihan kohdillaan.

Typpikierto

Normaali typpikierto jakaantuu kahteen osaan: nitrifikaatioon ja denitrifikaatioon, joista akvaariossa toteutuu pääosin vain ensimmäinen osio.

Nitrifikaatiossa typpibakteerit hapettavat vedessä olevan ammoniakin (NH3)/ammoniumin (NH4+) ensin nitriitiksi (NO2-) ja sen jälkeen nitraatiksi (NO3-). Reaktioon osallistuvat aerobiset bakteerit käyttävät vedestä valtavat määrät happea ja ketjun lopputuote on siis nitraatti. Nitrifikaatiobakteereita on useita eri lajeja, mutta ne voidaan karkeasti jakaa ammoniakkia hapettaviin ja nitriittiä hapettaviin sukuihin.

Denitrifikaatiossa anaerobiset bakteerit pelkistävät nitraatin (NO3-) nitriitiksi (NO2-), typpioksidiksi (NO), ilokaasuksi (N2O) ja lopulta typpikaasuksi (N2). Pekistysreaktio vaatii anoksisen ympäristön, joten tämä toteutuu yleensä vain tilanteessa jossa esim. paksu hiekkakerros estää vapaana olevan hapen pääsyn pohjalle. Avainsana tässä on vapaana oleva happi, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ammoniakki, nitriitti ja nitraatti

Ammoniakki esiintyy veteen liuenneena kaasuna tai ammoniumyhdisteinä. Veteen liuenneen ammoniakin määrän määrittää seoksen lämpötila ja pH - ammoniakki on myrkyllisempää emäksisessä ja lämpimässä vedessä ja vähemmän myrkyllistä happamassa ja viileässä vedessä. Pienikin määrä ammoniakkia on tappavan myrkyllistä eläimille ja suurissa määrissä myöskin kasveille. Mitattavan ammoniakin määrä pitää olla aina nollassa, sillä jo alle 1 mg/l arvot voivat olla tappavia. Akvaariossa on kuitenkin aina pieni määrä ammoniakkia, sillä sitä syntyy jatkuvasti kalojen jätöksistä ja hajoavasta orgaanisesta jätteestä.

Nitriitti ei ole aivan yhtä myrkyllistä kuin ammoniakki, mutta akvaarioon sillä ei silti ole mitään asiaa. Myös nitriitti pitää olla nollassa.

Nitraatti on nitrifikaation lopputuote ja kalat ja muut vesielävät sietävät sitä suhteellisen hyvin. Se on myös yksi kasvien pääravinteista, joten kasviakvaariossa nitraatin määrän ei pitäisi olla nollassa. Nitraatti on käytännössä vaaraton kaikille selkäärankaisille ja selkärangattomille alle 20 mg/l määrissä ja monet kalat voivat kestää jopa yli 100 mg/l arvoja kun kasvu tapahtuu hitaasti pitkän aikavälin sisällä.

Typpikierron ongelmat uusissa akvaarioissa

Bakteerit asuvat käytännössä kaikissa akvaarion vapaissa pinnoissa, mutta viihtyvät parhaiten suodattimessa, jossa pumppu imee hapekasta vettä tilavuudeltaan suuren huokoisen massan läpi. Akvaariovesi ei juurikaan sisällä typpibakteereita toisin kuin toisinaan luullaan. Vastaavasti kasvien pinta tarjoaa hyvän kasvualustan bakteereille. Suodatinta ei tulisi koskaan kytkeä pois päältä - etenkään öisin jolloin akvaarion hiilidioksidin määrä on korkeimmillaan.

Ongelmat uusissa akvaarioissa liittyvät yleensä puutteelliseen nitrifikaatioon. Tämä voi johtua vajaasta bakteerikantojen kehityksestä tai heilahtelevasta ammoniakin määrästä. Ilman ammoniakkia tai nitriittiä osa bakteereista kuolee ja synnyttää kuollessaan lisää ammoniakkia, jota jäljellä olevat bakteerit käyttävät kasvuunsa. Lisäksi eri bakteerikannat kehittyvät eri vauhtia.

Kasvu on nopeinta suodattimessa ja hapekkailla pinnoilla, mutta bakteerit levittäytyvät pikkuhiljaa läpi akvaarion. Tätä kutsutaan akvaarion kypsymiseksi. Akvaario ei periaatteessa koskaan lakkaa kypsymästä, sillä bakteerikannoissa tapahtuu aina pientä heittoa, mutta luonollisesti vuoden pyörinyt akvaario on "kypsempi" ja vähemmän altis heilahduksille kuin vain muutaman kuukauden päällä ollut akvaario.

Typpibakteerit ovat varsin herkkiä raskasmetalleille ja toisinaan talousveden desinfiointiin käytettävälle kloorille/kloramiinille. Monet lääkeaineet tappavat bakteereita, joten niitä ei tulisi käyttää normaaliakvaarioissa. Jos vesilaitos lisää veteen klooria/kloramiinia täytyy se ensin käsitellä vedenparannusaineella. Vedenparannusaine sitoo samalla vedessä olevat raskasmetallit (esim. vanhoista putkista irtoavan kuparin).

Suurin virhe liittyy kuitenkin yleensä liian nopeaan kalaston kasvattamiseen. Kypsyvä akvaario on altis muutoksille ja jokainen uusi kala on pieni paketti ammoniakkia. Tämän takia akvaario pitäisikin aloittaa vain pienellä parvella tai muutamalla isommalla kalalla. Muuten voi olla lopputuloksena itseään ruokkiva kalakuolemien ketju.

Typpikierron ongelmat kypsissä akvaarioissa

Denitrifikaation puuttuessa nitraattien määrä vedessä kasvaa jos sitä ei sieltä jollain tavalla saada pois. Kasvit ja levät kuluttavat nitraattia kasvuunsa, joten akvaariossa olisi hyvä olla ainakin muutama terve kasvi. Levä itsessään ei ole pahasta, sillä se kuluttaa akvaariosta ylimääräisiä ravinteita, mutta ylenmääräinen levänkasvu kasviakvaariossa on yleensä merkki siitä, että jotain on pielessä.

Pelkkä veden lisääminen ei poista akvaariosta nitraattia tai mitään muutakaan sinne kertynyttä, joten lopulta nitraattien määrä ylittää eliöstön sietokyvyn! Kaupasta on saatavilla nitraattia hajottavia ja sitovia aineita ja kasvit hidastavat ravinteiden keräytymistä, mutta kaikki nämä ovat yleensä vain ongelman lykkäämistä myöhemmäksi ajankohdaksi. Ainoa oikea korjaus on poistaa ravinteikas vanha vesi akvaariosta ja korvata se vähäravinteisella vedellä. Samalla poistuvat myös akvaarioon keräytyneet hormonit ja ylimääräiset alkueliöt.

Kaikki vedessä oleva orgaaninen aines hapattaa vettä hajotessaan ja hapan vesi kuluttaa vedessä olevia vetykarbonaatteja, jotka toimivat pH:n vakauttajina. Mainitsin aikaisemmin, että pH:n laskiessa ammoniakista suurempi osa on käytännössä vaaratonta ammoniumia, joten voisi kuvitella tämän olevan hyväkin asia. Nitrifikaatio kuitenkin pysähtyy liian happamassa vedessä (pH3 tai alle) jolloin veteen erittyvä ammoniakki ei muutukaan enää nitraatiksi, vaan säilyy vedessä ammoniumina. Ongelma ilmenee yleensä vasta kun akvaristi kyllästyy ruskeavetiseen levälammikkoon ja vaihtaa kertarysäyksellä osan vedestä. Hanavesi on miltei aina emäksistä ja tämän takia pH nousee äkkinäisesti, minkä seurauksena ammonium muuttuukin yhtäkkiä ammoniakiksi. Tämä yhdistettynä nitraattisokkiin tappaa kalat.

Tukkeutunut pohja on myös yleinen ongelmien aiheuttaja akvaariossa. Sorapohjaisissa akvaarioissa orgaaninen jäte vajoaa akvaarion pohjalle pienistä raoista ja muodostaa kytevän aikapommin. Akvaarion pohjan tukkeutuessa syntyy anaerobista toimintaa, jonka seurauksena käynnistyy denitrifikaatio. Mainitsin aikaisemmin, että denitrifikaatio toimii niin kauan kuin ympäristö on anoksinen, eli bakteerit pääsevät vielä typpiyhdisteissä olevaan happeen kiinni - siis suomeksi nitraattiin. Jos orgaanisen aineen taskut ovat täysin hapettomia, niin denitrifikaation sijaan tapahtuu anaerobista hajoamista, jonka lopputuloksena on rikivety (H2S). Pohjan puhdistuksen yhteydessä nämä kaasutaskut vapauttavat veteen rikkivetyä, mikä on hyvin tuhoisaa kaikelle elävälle. Kaasu haisee mädille munille, joten se on helppo tunnistaa.

Vaikka akvaariossa ei syntyisikän rikkivetyä, niin pohjan lappoaminen voi nostattaa taskuissa olevan orgaanisen jätteen pintaan suurina määrinä. Tämä voi puolestaan villitä paitsi levän, myös typpibakteerit. Seurauksena voi olla happikato jos akvaario ei ole hyvin ilmastettu.

Muoks: Korjattu nitriittikohta perustuen alle linkitettyyn artikkeliin
Viimeksi muokannut Norhie päivämäärä 15:52, 03.04.2018, muokattu yhteensä 2 kertaa
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja buttnekkid » 09:54, 03.04.2018

Taaas tuli uutta ja mielenkiintoista asiaa! Anna tulla vaan koko kovalevy tyhjäksi! [;)]

Mikä tuo nitraattishokki on? Miten ilmenee kalojen oireiluna ja missä pitoisuuksissa?

Sivuhuomautuksia:

Kannattaa muistaa kasvien toiminta pohjamateriaalin hapettajina juurien avulla.

Nitraattia ja muita ravinteita saa pois akvaariosta myös perattavien kasvien mukana. Ei pelkästään veden vaihdoilla.

Luin taannoin tutkimuksen jonka mukaan arkeonit olisivat pääasiallisesti vastuussa nitrifikaatiosta. Oletko törmännyt moiseen?

Mielestäni kasvit pystyvät käyttämään nitriittiä, tosin paljon työläämpää ja hitaampaa kuin ammoniakin käyttö.
Ja varmasti kasvit ensin syövät kaiken ammoniakin ennen nitriittiä.

http://www.theaquariumwiki.com/wiki/Pla ... Filtration
Tuossa hyvä sivu. Tietysti kaikkeen wikiwikiin kannattaa suhtauta varauksella. Tuossa sentään on tieteellisiä tutkimuksia käytetty lähteinä! :D
240 L Etelä-Amerikkaa
60 L Karanteeni/Väistötila/Bordelli
buttnekkid
Junior Member
Junior Member
 
Viestit: 208
Ikä: 38
Liittynyt: 22:50, 24.02.2014
Paikkakunta: Saarijärvi
Akvaarioseurat: JAS
Sukupuoli: Mies

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Kalaxy » 10:20, 03.04.2018

buttnekkid kirjoitti:Nitraattia ja muita ravinteita saa pois akvaariosta myös perattavien kasvien mukana. Ei pelkästään veden vaihdoilla.


Viimeisen kasviostoksen mukana tuli pikkulimaskaa, jonka toivon nyt lisääntyvän ja sitten saan pian haavia urakalla pois näitä nitraatin ja fosfaatin kerääjiä. Olen kyllä lukenut, että voi olla vaikeasti hävitettävä rikkaruoho, mutta nyt olen innoissani :D . Ja niissä ei kasva edes levät, on edes yksi siisti kasvi akvaariossa! :mrgreen:
Kalaxy
Starting Member
Starting Member
 
Viestit: 28
Liittynyt: 10:41, 01.03.2018
Sukupuoli: Nainen

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 15:32, 03.04.2018

buttnekkid kirjoitti:Mikä tuo nitraattishokki on? Miten ilmenee kalojen oireiluna ja missä pitoisuuksissa?


Nitraattisokki on se kuuluisa osmoottinen sokki. Osmoottisen sokin aiheuttaa äkkinäinen muutos solua ympäröivässä nesteessä. Normaalistihan miedompi liuos pyrkii sekoittumaan väkevämpään liuokseen saavuttaakseen tasapainon (kts. osmoosi). Makeanveden akvaariossa kalan sisällä oleva neste on yleensä väkevämpää kuin ulkopuolella oleva akvaariovesi minkä seurauksena vesi yrittää tunkeutua kalan soluihin kohdistaen niihin osmoottisen paineen. Akvaarioveden väkevöityessä paine kääntyy toiseen suuntaan tietyn pisteen jälkeen jolloin soluissa oleva vesi pyrkii poistumaan niistä.

Akvaarioveden suolojen vähentyessä äkkillisesti paineen muutos puskee vettä soluun minkä seurauksena se joko repeää tai tekee itsemurhan (eli apoptoosin). Mitä suurempi ero liuosten välillä, sitä suurempi osmoottinen paine.

Arviolta sanoisin, että korkean nitraattiarvon heikentämät kalat ovat tälle riskialttiimpia, koska se aiheuttaa osmoottista stressiä. Kalahan reagoi stressiin tuottamalla mm. kortisolia. Korkeat kortisoliarvot voivat nähtävästi aiheuttaa muutoksia kiduksissa mikä heikentää kalan osmoottista säätelyä. Osmoottinen säätelyhän tapahtuu pääasiassa kiduksissa.

Oireina ovat äkkikuolema, väkkyränä pyöriminen tai muu hallitsematon liike, kalojen roikkuminen pinnassa heikentyneen hapensaannin takia jne.

Sivuhuomautuksiin

Kasvit tosiaan hapettavat juurillaan pohjamateriaalia ja suurin osa pohjamateriaalissa olevista aerobisista bakteereista elääkin kasvien juuristossa tuottaen sille ravinteita. Kasvien juuria voisikin ajatella pilleinä jotka imevät happea ympäröivään substraattiin.

Mainitsinkin myös että nitraattia luonnollisesti poistuu kasvien kasvun myötä. Tuo nitriitin käyttö on taas minulle uutta, mutta loogisesti pätevä. Kasveille pitäisi olla helpompi käyttää nitriittiä nitraatin sijaan, koska kasvi joutuu käyttämään vähemmän energiaa nitriitin hyödyntämiseen. En tunne prosessia niin hyvin, että osaisin sanoa tuohon oikeastaan mitään.

Suurin osa akvaariossa olevasta nitriitistä kuitenkin muuttuu nitraatiksi hyvinkin nopeasti, joten olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon kasvit siitä hyötyvät - kuten mainitsitkin. Sama ammoniakin kanssa. En esimerkiksi usko että urean lisääminen kypsään akvaarioon varsinaisesti lisää ammoniakin saatavuutta kasveille ainakaan niillä määrillä mikä on kaloille turvallista. Sen pitäisi muuttua hyvin äkkiä nitraatiksi. Toki olen kuullut väitteitä siitäkin, että kasvit toimivat parhaiten ympäristössä jossa on sekä ammoniakkia (kalat) että nitraattia (nitrifikaation lopputulos). Ammoniakki on kasveille mieluisin typen lähde, mutta ne eivät pysty varastoimaan sitä nitraatin tavoin.

Olen lukenut tuon arkeoniartikkelin, mutta molemmat ovat kuitenkin esitumallisia eliöitä ja suorittavat käsittääkseni täysin saman toimenpiteen, niin en viitsinyt käydä erottelemaan niitä toisistaan. Loppujen lopuksi ero niiden välillä on mitätön ja perustuu tietääkseni eroihin ribosomaalisessa RNA:ssa.

Nämä postaukset eivät kuitenkaan ole tieteellisiä artikkeleita ja olen oikonut jo aika monessa kohdassa, koska "tämä toimii näin paitsi jos..." tarkottaisi että tekstit venyvät tietosanakirjaksi. :D
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja rimppis » 15:43, 03.04.2018

Kiitoksia Norhie.

Todellinen tietopläjäys. Asiaa tulee enemmän kuin pieni mieli ehtii niitä edes omaksua.

rimppis
6,7m3 Paludaario
rimppis
Junior Member
Junior Member
 
Viestit: 58
Liittynyt: 00:13, 15.02.2018
Paikkakunta: Oulu / Kiiminki
Sukupuoli: Mies

Re: Akvaariorakkaus

ViestiKirjoittaja Norhie » 16:00, 03.04.2018

rimppis kirjoitti:Todellinen tietopläjäys. Asiaa tulee enemmän kuin pieni mieli ehtii niitä edes omaksua.


Olkaatten hyvä! Mukava jos niistä on hyötyä. 100% tarkkuutta en lupaa, koska en ole biologi, kemisti tai fyysikko. Pelkästään asiasta kiinnostunut harrastelija ja sen takia oman tuntemuksen taso on tällaista aika pintapuolista. Sisällön pitää olla simppeliä jotta itse ymmärrän sen! :)

Korjauksia ja tarkennuksia otetaan luonnollisesti vastaan!
2x 240-litraa (seurala), 1x 130-litraa (aasia/apistola), 1x 100-litraa (ramistola) sekä päälle vielä pikku karanteenikuutio. Lue akvaariopäiväkirjaani.
Norhie
Senior Member
Senior Member
 
Viestit: 611
Liittynyt: 15:26, 18.01.2016
Paikkakunta: Imatra
Sukupuoli: N/A

Edellinen

Paluu Akvaariopäiväkirjat ja projektit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa