Maailman ympäri: kestämätöntä akvaariokalojen pyyntiä Intiassa

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Luonnonsuojelu, Maailman ympäri, Särkikalat, Tiede

Akwa18_puntius2* Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Akvaariomaailma-lehdessä syksyllä 2013. Tiedot olivat tuolloin ajantasaisia, mutta muutoksia on saattanut tapahtua. *

Uhanalaisia makeanveden kaloja ryöstöpyydetään akvaariokalabisneksen tarpeisiin, kertoo tuore tutkimus, jossa jäljitettiin Intiasta ulkomaille vietyjä kalalajeja. Tulokset hätkähdyttävät: jopa kolmasosa viimeisten seitsemän vuoden aikana luonnosta pyydetyistä kaloista kuului uhanalaisiin lajeihin.

Vaikka suurin osa harrastajille päätyvistä akvaariokaloista tuleekin viljelylaitoksilta, miljoonia kaloja vuosittain pyydetään luonnonvesistä. Erityisen paljon luonnosta tuodaan uutuuslajeja ja erikoisuuksia, joita ei vielä viljellä, sekä hankalasti vankeudessa lisääntyviä kaloja.

Intiassa, kuten tropiikissa yleensäkin, kalojen suojeluun liittyvä lainsäädäntö on epämääräistä. Akvaariokalojen keruuta on pidetty eräänlaisena jokamiehenoikeutena, jota ei ole säännöstelty, kertovat tutkijat.

Asenteet ovat hitaasti muuttumassa. Viime vuosina joitain rajoituksia on tullut voimaan, mutta niitä ei juuri valvota. Erityisen iso ongelma tutkijoiden mukaan on se, että suurta osaa kaloista ei maastavientipapereissa mainita lajinimiltä, vaan ne kirjataan esimerkiksi ”barbeiksi” tai yksinkertaisesti ”akvaariokaloiksi”. Näin uhanalaisia kaloja päätyy markkinoille ilman, että niitä voidaan lainkaan valvoa.

Sampi jyrisee ja viheltelee

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Kalat, Luonnonsuojelu, Tiede

800px-Lakesturgeon_public_U.S.Fish&WildlifeUunituore tutkimus osoittaa, että sammet kommunikoivat keskenään monimutkaisella ääntelyllä. Yhdysvaltalaistutkijat äänittivät järvisampien (Acipenser fulvescens) kutupuuhia Wisconsinissa.

”Sampiukkonen” on ollut biologeillekin tuttu ilmiö jo pitkään. Sampien kutuaikaan joenrannalla oleilevat kuulevat matalaa, rummutuksen kaltaista ääntä ja tuntevat outoa värinää. On kuitenkin ollut epäselvää, tuottavatko kalat ääntä tarkoituksella. Se voisi syntyä myös sivutuotteena, kun massiiviset, panssaroidut kalat törmäilevät jokiuomassa. Nyt biologit läksivät selvittämään, mistä yliluonnolliselta kuulostavassa ilmiössä oikein on kyse.

Äänitysten perusteella sammilla on laaja sanavarasto, ja ne pitävät ennen kutemista ja sen aikana melkoista meteliä. Osa niiden ääntelystä on ihmisen kuuloalueen alapuolelle jäävää infraääntä. Vaikka sitä ei voi kuulla, värinä kyllä tuntuu. Sammen kutua seuranneiden erikoisille tuntemuksille löytyi siis selitys.

Rummuttavan jyrinän lisäksi sampien raportoitiin raksuttavan, napsahtelevan ja viheltelevän. Selvästi ne ääntelevät, eivätkä vain törmäile. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, millaisilla äänielimillä ne ääniä tuottavat, tai edes missä päin kalaa ne sijaitsevat. Kalat eivät ääntele kuten maaeläimet, vaan esimerkiksi hankaamalla eväpiikkejä tai narskuttamalla nieluhampaita.

Jopa parimetriseksi ja 90-kiloiseksi kasvava järvisampi luokitellaan vaarantuneeksi. Sitä ylipyydettiin lihan ja kaviaarin vuoksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Aiemminkaan kala ei saanut olla rauhassa, vaan sitä pidettiin syömäkelvottomana roskakalana ja tapettiin, koska se rikkoi kalastusvälineitä. Lisäksi sammen tilannetta ovat heikentäneet kutujokien patoaminen ja vesien saastuminen.

Vaikka järvisammen teollinen pyynti loppui jo satakunta vuotta sitten, sen kannat eivät koskaan palautuneet ennalleen. Kaikki tieto sammen lisääntymisestä onkin nyt arvokasta: millä harvinaisiksi käyneet jättikalat saataisiin palaamaan entiseen loistoonsa?

Lisäluettavaa:

Järvisammen murinaa voi kuunnella tästä.

Postcrescent: Sturgeon ’thunder’ a key to big fish survival. Uutisartikkeli tutkimuksesta.

Bocast ym. 2014: Sound production of spawning lake sturgeon (Acipenser fulvescens Rafinesque, 1817) in the Lake Winnebago watershed, Wisconsin, USA. Journal of Applied Ichthyology.

Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service.

Vesihyasintin maailmanvalloitus

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kasvit, Lajiesittelyt, Luonnonsuojelu

OLYMPUS DIGITAL CAMERAParin viikon takaisessa artikkelissa esitelty vesihyasintti (Eichhornia crassipes) saattaa olla akvaariokasvina herkkähipiäinen, mutta tropiikin luonnonvesissä se tulee toimeen vähän liiankin hyvin. Alun perin Amazonin vesistä kotoisin olevaa kasvia on aikojen mittaan siirrelty sekä tahallaan että vahingossa kaikille mantereille. Monin paikoin siitä on tullut varsinainen maanvaiva.

Nykypäivänä tämän kasvin voi tavata miltei mistä tahansa, missä ei esiinny pakkasia: Floridasta Sri Lankaan ja Afrikasta Australiaan. Esimerkiksi Victoriajärvessä Itä-Afrikassa ja Inle-järvessä Myanmarissa on meneillään pieni vesihyasinttimaailmanloppu. Komea vesihyasinttikasvusto sinnitteli jopa kuvan törkyisessä jätevesilampareessa Sri Lankassa.

Kun valoa, tilaa ja ravinteita riittää, vesihyasintti on yksi maailman nopeakasvuisimmista kasveista. Eipä aikaakaan, kun se tukkii vedenpinnan paksuna mattona. Ennen kuin Floridassa ryhdyttiin laajoihin torjuntatoimiin, vesihyasinttia arvioitiin olevan peräti 50 kiloa neliömetrillä vedenpintaa.

Eläinten hyvinvointia järkevällä eläinsuojelulailla

Kirjoittanut Aqua-Web - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Luonnonsuojelu

seel-logo-tekstiSuomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry haluaa Suomeen eläinten hyvinvointia aidosti edistävän eläinsuojelulain, joka kohtelee kaikkia seura- ja harrastuseläimiä yhdenvertaisesti eikä vaikeuta jo eläimen hyvinvoinnin huomioivan omistajan harrastusta kohtuuttomasti. Esitämme tässä yleisen näkemyksemme liittyen eläinsuojelulain uudistamiseen sekä nostamme esiin muutamia tärkeitä kohtia, joiden avulla seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia voitaisiin parantaa, tai jotka ovat muuten nousseet esiin julkisessa keskustelussa.

Tässä käsittelemme asioita seura- ja harrastuseläinten, sekä erityisesti liiton edustamien niin sanottujen ”eksoottisina” pidettyjen lajien näkökulmasta. Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry (SEEL) kattaa toiminnassaan matelijat, sammakkoeläimet, selkärangattomat, akvaariokalat, linnut, fretit sekä siilit. Liiton jäsenyhdistysten piiristä löytyy Suomen paras asiantuntemus näihin lajeihin liittyen.

Hai oppii ystäviltään

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Luonnonsuojelu, Tiede

Wikilemon_Nbrevirostris1_TerryGossMallin ottamista lajitovereilta pidetään kehittyneenä oppimisen muotona. Yksilö pääsee vähemmällä, kun sen ei tarvitse oppia kaikkea yrityksen ja erehdyksen kautta. Vielä jokunen vuosikymmen sitten arveltiin yleisesti, että tällainen sosiaalinen oppiminen olisi ainutlaatuista ihmisille ja lähimmille eläinsukulaisillemme. Sitten eliittiryhmää jouduttiin laajentamaan aina uusien tutkimustulosten valossa: ensin muihin nisäkkäisiin ja lintuihin, sitten matelijoihin ja luukaloihin. Nyt joukkoon pääsivät myös hait.

Biminisaarilla Bahamalla tehty tutkimus on paljastanut, että sitruunahailla (Negaprion brevirostris) on monimutkainen sosiaalinen elämä. Kolmimetriseksi kasvava sitruunahai on pelättyjen tiikeri- ja valkohaiden läheinen sukulainen, mutta ihmiselle harmiton. Se on tunnettu sosiaalisuudestaan, vaikka monet muutkin hait liikkuvat mielellään parvissa. Sitruunahaiden tiedetään aktiivisesti hakeutuvat lajitovereidensa seuraan, eivätkä ne vain sattumalta osu samoille paikoille esimerkiksi ravinnon perässä.

Ranskasta löytyi uusi hauki

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Kalat, Luonnonsuojelu

Figure4Euroopan isojen kalojen luulisi olevan hyvin tunnettuja. Onhan niitä tutkittu, viljelty, siirrelty ja tietenkin kalastettu ahkerasti jo kauan. Aivan viime vuosina on kuitenkin huomattu, että kaloilla on taskuissaan vielä yllätys jos toinenkin.

Kotoista haukea (Esox lucius) on pidetty laajalle levinneenä ja vaihtelevannäköisenä lajina, jonka levinneisyys ulottuu Välimeren maista läpi Euroopan ja kauas Venäjälle. Laajalle levinnyt se onkin, mutta ei sittenkään niin vaihteleva kuin luultiin. Osa Euroopan eri kolkilla elävistä hauista onkin omia lajejaan.

Kolme vuotta sitten Italiasta löydettiin aiemmin tieteelle tuntematon haukilaji, joka sai nimekseen Esox cisalpinus. Nyt ranskalaistutkijat ovat löytäneet Akvitanian alueelta Lounais-Ranskasta toisenkin. Uusi haukilaji (E. aquitanicus) on äkkiseltään hyvin samannäköinen kuin tavallinen hauki, mutta sen kuono on selvästi lyhyempi, olemus vähemmän krokotiilimainen ja selässä on kapeita pystyraitoja. Vielä ei tiedetä, onko lajien välillä olennaisia eroja elintavoissa.

Yhdennäköisyydestä huolimatta akvitanianhauki ei ole erityisen läheistä sukua hauelle, vaan DNA-analyysin perusteella selvästi erillinen lajinsa. Hauet kuitenkin risteytyvät aika-ajoin siellä, missä ne kohtaavat. Tutkijat peräänkuuluttavatkin, että akvitanianhauen levinneisyys pitäisi pikaisesti selvittää tarkemmin ja ottaa se huomioon, kun hauenpoikasia istutetaan vesiin. Harvalukuisempi haukilaji saattaa joutua todelliseen ahdinkoon, jos sen kotivesiin vapautetaan tuhansittain kilpailevan lajin edustajia.

Uusien haukilajien löytyminen on siksikin yllätys, että niitä tunnetaan entuudestaan vain kourallinen. Tuttu kotimainen hauki (E. lucius) oli vielä neljä vuotta sitten ainoa Euroopasta tunnettu laji. Amurissa ja muualla Aasian koilliskolkalla elää lisäksi täplähauki (E. reichertii). Pohjois-Amerikassa haukia on vielä kolme lisää.

Kuva: Denys ym. 2014/Comptes Rendus Biologies -lehti, uuden haukilajin alkuperäisestä kuvausartikkelista. Ylhäällä akvitanianhauen, alla tavallisen hauen poikaset.

Lisäluettavaa:

Species New to Science: Esox aquitanicus. Blogipostaus, jossa on kuvia uudesta haukilajista.

Denys ym. 2014: Morphological and molecular evidence of three species of pikes Esox spp. (Actinopterygii, Esocidae) in France, including the description of a new species. Comptes Rendus Biologies.

Jätevesistä syntyy risteymäkaloja

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Hammaskarpit, Kalat, Luonnonsuojelu, Tiede

hybridsSynnyttävät hammaskarpit ovat kuuluisia paitsi helppohoitoisina ja värikkäinä akvaariokaloina, myös taipumuksestaan risteytyä holtittomasti keskenään. Akvaario-oloissa esimerkiksi platy ja miekkapyrstö risteytyvät iloisesti, ja naarasplatyt itse asiassa pitävät miekallisia koiraita viehättävinä. Tämä muuten selvitettiin tutkimuksessa, jossa koirasplatyjen pyrstöön kiinnitettiin keinotekoisia miekkoja. Akvaarioliikkeiden mustamollitkin ovat niin monen mollilajin sekametelisoppia, että on parasta kutsua niitä vain ”molleiksi”.

Akvaario-olojen lisäksi hammaskarpit risteytyvät kyllä luonnossakin. Vielä vähän aikaa sitten useimmat biologit katsoivat, että lajien ei kuulu risteytyä: jos ne risteytyivät, kyse täytyi olla satunnaisesta erehdyksestä, tai lajien eriytyminen oli vielä kesken. Sittemmin on alkanut näyttää siltä, että risteytyminen on kohtuullisen yleistä. Siitä jopa syntyy uusia lajeja: kirjomolli (Poecilia formosa), pelkistä naaraista koostuva kummajaislaji, on saanut alkunsa meksikonmollin (P. mexicana) ja leveäevämollin (P. latipinna) tai purjemollin (P. velifera) risteymästä.

Calnalijoessa Meksikossa on kuitenkin meneillään jotain tavallistakin omituisempaa. Siellä elää kaksi miekkapyrstölajia: purjemiekkapyrstö (Xiphophorus birchmanni) ja raitamiekkapyrstö (X. malinche). Lajit eivät risteydy keskenään lainkaan, sikäli kuin tutkijat pystyivät asian varmistamaan.

Mutta joessa on jotain muutakin: joukko näiden kahden miekkapyrstölajin risteymiä, joiden kanssa molempien lajien naaraat pariutuvat oikein mielellään. Niiden kautta geenit pääsevät siirtymään lajista toiseen, vaikka suoria risteytymisiä ei tapahdu (kuvassa molemmat kantalajit ja joukko erinäköisiä hybridejä, Gil Rosenthal/Texas A&M University).

Kysymys kuuluukin, mistä kummasta hybridit ovat sitten alun perin tulleet? Varmuutta asiasta ei ole, mutta se tiedetään, että nämä miekkapyrstöt tunnistavat oikeanlajisen kumppanin suurelta osin hajun perusteella. Kun veteen sekoitetaan humushappoja, niiden nenä ei enää osaa tehdä eroa lajitoverin ja lähilajin välille.

Tällä hetkellä Calnalijoen vesi on puhdasta, mutta tutkijat epäilevät, että jokeen on aiemmin päässyt kenties yläjuoksulla sijaitsevan kylän humushappoja sisältäviä jätevesiä. Tämän lyhyen hämmentyneen vaiheen aikana purje- ja raitamiekkapyrstöt olisivat pariutuneet ristiin pystymättä tunnistamaan toisiaan. Siitä saakka hybridit ovat olleet osa joen kalastoa.

Vastaavaa saastumisen aiheuttamaa lajirajojen sumentumista tunnetaan muiltakin kaloilta, muun muassa Afrikan suurten järvien kirjoahvenilta. Niillä veden samentuminen estää naaraita erottamasta koiraiden värikuvioita ja saa ne valitsemaan puolisokseen erilajisia yksilöitä. Saastumisen pelätään olevan tämänkin vuoksi merkittävä uhka makean veden kalojen monimuotoisuudelle.

Lisäluettavaa:

Science: Where did these hybrid fish come from?

Culumber ym. 2014: Assortative Mating and the Maintenance of Population Structure in a Natural Hybrid Zone. The American Naturalist.

Basolo 1990: Female preference predates the evolution of the sword in swordtail fish. Science.

Practical Fishkeeping: What’s so special about the Amazon molly? Artikkeli kirjomollista.

Suojelualue ei kilpikonnia pitele

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Koralliriutat, Luonnonsuojelu, Tiede

800px-Green_Sea_Turtle_grazing_seagrassAustralialaistutkijat kiinnittivät lähettimiä liemikilpikonniin (Chelonia mydas) Intian valtamerellä sijaitsevalla Chagossaarten mertensuojelualueella. Tarkoitus oli selvittää, kuinka hyvin kilpikonnat pysyvät suojelualueen sisällä. Lajin tiedetään muuttavan pesimäalueiden ja ruokailualueiden välillä, mutta tarkalleen ei tiedetty, kuinka pitkiä matkoja ja mihin suuntaan Chagossaarten kilpikonnat matkaavat (kuva: P. Lindgren/Wikipedia).

Chagossaaret ovat koralliatollien sarja, joka sijaitsee noin 500 kilometriä etelään Malediiveilta. Britannian omistamia atolleja ympäröi peräti 640 000 neliökilometrin laajuinen suojelualue. Hulppean kokoinen alue perustettiin vuonna 2010. Sen tarkoitus on suojella alueen monimuotoista luontoa, johon kuuluu merikilpikonnien ja haiden ohella muun muassa kukoistavia merilintuyhdyskuntia ja runsaslukuisia kookosrapuja.

Mutta onko suojelualue sittenkään riittävän iso? Asian selvittääkseen tutkijat seurasivat kahdeksan liemikilpikonnan liikkeitä, kun ne lähtivät Chagossaarilla sijaitsevilta lisääntymisalueiltaan kohti ruokailuvesiä. Kävi ilmi, että vain yksi niistä pysytteli koko seuranta-ajan suojelualueella. Muut vaelsivat pitkiä matkoja, Malediiveille ja Seychelleille saakka. Joukon ahkerin uimari päätyi tutkijoiden ällistykseksi 68 päivässä lähes 4000 kilometrin päähän Somalian rannikolle!

Tutkijat ehdottavat, että suuria mertensuojelualueita pitäisi tukea pienemmillä, jotka kohdistettaisiin eläinten tärkeimmille muutto- ja lisääntymispaikoille. Ylipäätään suojelualueiden suunnittelun tueksi tarvittaisiin nykyistä enemmän tutkimustietoa. Tutkijaryhmän mukaan nykyisellään ne ovat lähinnä umpimähkään eri valtioiden omistamien valtamerisaarten ympärille perustettuja.

Lisäluettavaa:

Science: Record-breaking turtle migration exposes limits of marine reserves.

Science: U.K. Establishes Record-Breaking Marine Reserve.

Hays ym. 2014: Use of Long-Distance Migration Patterns of an Endangered Species to Inform Conservation Planning for the World’s Largest Marine Protected Area. Conservation Biology.

Maailman ympäri: osta kala, pelasta puu?

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Luonnonsuojelu, Maailman ympäri, Tetrat

2661540552_219cc3a0aa_oVaikka akvaariokalabisnes uhkaa monien lajien luonnonkantoja, sillä on valoisakin puolensa. Akvaariokalojen pyynti antaa paikallisille asukkaille mahdollisuuden ansaita elantonsa koskemattomasta luonnosta. Muuten vaihtoehdot ovat vähissä: metsien hävitys puutavaraksi ja viljelymaan tieltä tai muuttaminen työn perässä kaupunkeihin, usein surkeisiin olosuhteisiin (kuva: Claudio Matsuoka/Flickr).

Rio Negrosta ja sen kardinaalitetroista on tullut maailmankuulu malliesimerkkinä siitä, että akvaariokalojen pyynti voi todella olla kestävää ja auttaa suojelemaan luontoa. Negrolta on vuosikymmenestä toiseen pyydetty miljoonia kardinaalitetroja ja muita kaloja akvaarioihin ympäri maailman, mutta kannat eivät silti osoita merkkejä ylipyynnistä. Projekti Piaba edistää alueen kalakantojen ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää käyttöä.

Eläinsuojelulaki uudistuu – kuinka käy akvaarioharrastuksen?

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Luonnonsuojelu, Tampereen Akvaarioseura

pantterikiipijäkalaEläinsuojelulakiin valmistellaan parhaillaan täydellistä uudistusta. Nykyinen laki on peräisin 90-luvulta ja pahasti vanhentunut, kun asenteet ovat muuttuneet ja uutta tietoa eläinten hyvinvoinnista on kertynyt. Suunnitteilla on toivottavasti maailman edistyksellisin eläinsuojelulaki, joka tuo merkittäviä parannuksia niin tuotanto- kuin lemmikkieläintenkin oloihin.

Lain valmistelun sivuraiteelta on kuitenkin hypännyt esiin odottamaton ongelma: lemmikkinä pidettävien eläinlajien määrää halutaan rajoittaa, ja tiettyjen tahojen mielestä rankalla kädellä. Ei ole liioittelua sanoa, että myös akvaarioharrastuksen tulevaisuus Suomessa on uhattuna.

Arkisto

heinäkuu 2017
ma ti ke to pe la su
« kesä    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31