Hemichromis frempongi Loiselle, 1979

Kirjoittanut Aqua-Web - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Kirjoahvenet, Lajiesittelyt

Pääjakso: Chordata

Luokka: Actinopterygii

Lahko: Perciformes

Heimo: Cichlidae

Alaheimo: Pseudocrenilabrinae

Suku: Hemichromis

Suomenkielinen nimi: Täplätimanttiahven

Levinneisyys

Lajia esiintyy ainoastaan Länsi-Afrikan Ghananassa sijaitsevassa Bosumtwi-kraaterijärvessä, joka syntyi 1-2 miljoonaa vuotta sitten meteoriitin törmäyksen seurauksena. Järven halkaisija on n. 8km ja maksimisyvyys 81m, hapekasta vettä tosin on vain noin 15 metrin syvyyteen saakka.

Järvessä raportoidaan esiintyvän noin 11 kalalajia joista kirjoahvenia ovat viherpalettihautoja (Chromidotilapia guntheri), tilapialaji Sarotherodon galilaeus multifasciatus sekä endeemiset lajit täplätimanttiahven, täpläselkätilapia (”Tilapia” busamana) sekä tilapialaji Coptodon discolor. Muita järvessä esiintyviä lajeja ovat mm. pienikokoinen monnilaji ghananimuevä (Amphilius atesuensis) sekä killilajit keltavaanija (Epiplatys chaperi) sekä Nimbapanchax petersi.

Selkäuimari on portti ripsimonnien maailmaan

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt, Monnit

selkäuimari_synodontis nigriventris_1

Afrikkalaiset ripsimonnit ovat suurelle yleisölle varsin tuntemattomia akvaariokaloja, vaikka niillä onkin oma, vakaa ihailijakuntansa. Selkäuimari (Synodontis nigriventris) on poikkeus sääntöön. Se on suosittu, aloittelijallekin sopiva, pienikokoinen ja kiltti laji, joka on kuitenkin tarpeeksi erikoinen ollakseen kiehtova. Selkäuimari on jo vuosikymmenten ajan toiminut aloittelevan harrastajan porttina monnien maailmaan.

Sea Lifen uusi näyttely on avattu

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat

lapasampi_sealife

Helsingin Sea Lifessa pitkään rakenteilla ollut uusi Superselviytyjät-näyttely avattiin keskiviikkona. Näyttelyssä esitellään evoluution parhaita oivalluksia: eläviä fossiileja ja upouusia innovaatioita. Näyttelyn tähtiä ovat vaikuttavat lapasammet (Polyodon spathula).

Lapasampi on paradoksi, kertovat Sea Lifen akvaristit. Makeat vedet muuttuvat vuosimiljoonien saatossa, katoavat ja syntyvät uudelleen. Niissä pitkälle erikoistuneet lajit harvoin säilyvät pitkään, vaan vähän kaikkea osaavat jokapaikanhöylät perivät maan. Mutta lapasampi on paitsi elävä fossiili, myös erittäin pitkälle erikoistunut: se on hampaaton, mutta sen suu aukeaa valtavaksi ja tiuhat siivilähampaat ottavat talteen planktonin. Kala on lähes sokea, mutta sen pitkässä nenässä on erittäin herkkä sähköaisti, jonka avulla se paikantaa saaliinsa.

Lapasampi elää tätä nykyä ainoastaan Mississippijoessa Yhdysvalloissa. Sen lähin elävä sukulainen, kiinalainen miekkasampi, lienee kuollut sukupuuttoon. Ainakaan sitä ei ole nähty sitten 90-luvun. Vanhin fossiilinen lapasampi lienee Protopsephurus, joka eli Kiinassa noin 120 miljoonaa vuotta sitten.

sirkkaäyriäinen_sealifeMuutkaan näyttelyn selviytyjät eivät ole sen vähemmän kiehtovia. Uusia asukkaita ovat esimerkiksi sirkkaäyriäinen, joka iskee kuin pienoispistooli, maalle kipuavat liejuryömijät ja esihistoriallisen näköiset välimerensammet. Sähköankerias oli avajaispäivänä vasta matkalla Suomeen, mutta senkin pitäisi olla jo akvaariossaan.

Erityistä uusissa akvaarioissa on, että eläintenhoitajilla oli varsin vapaat kädet suunnitella niin akvaariot kuin niiden asukkaatkin alusta alkaen. Osa kotimaisista kaloista siirrettiin selviytyjien tieltä näyttelyn alkuun, ja akvaarioiden kokonaismäärä kasvoi hieman.

Selviytyjät jäävät pysyväksi osaksi näyttelyä, joten nuorina saapuneet kalat saavat kasvaa siellä täyteen kokoonsa. Myös viime vuonna Sea Lifeen tulleet meritursaat ovat yhä esillä, joten tänä vuonna Sea Lifessa on erityisen paljon nähtävää.

Upeita muinaiskaloja Saksasta

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Tiede

ettling_kalat_3Baijerista, Etelä-Saksasta on löydetty uusi kalafossiileja sisältävä kerrostuma. Myöhäisjurakautiset fossiilit ovat yli 150 miljoonaa vuotta vanhoja, mutta erittäin hyvin säilyneitä. Monien kalojen viimeinen ateria on säilynyt. Jopa värikuvioita on yhä paikoillaan.

Ettlingiksi nimetty kalkkikivikerrostuma on samankaltainen kuin lähistöllä sijaitseva Solnhofen, joka oli tunnettu fossiileistaan jo 1800-luvulla. Muiden muassa kuuluisa alkulintu Archaeopteryx löydettiin Solnhofenin kivistä. Ettling on tuoreempi löytö. Sitä alettiin tutkia vasta vuonna 2007.

Molemmat ovat jäänteitä matalasta trooppisesta merestä, joka peitti suurimman osan Eurooppaa dinosaurusten aikaan. Alueelta tunnetaan myös lukuisia fossiilisia koralliriuttoja.

Maailman ympäri: kestämätöntä akvaariokalojen pyyntiä Intiassa

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Luonnonsuojelu, Maailman ympäri, Särkikalat, Tiede

Akwa18_puntius2* Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Akvaariomaailma-lehdessä syksyllä 2013. Tiedot olivat tuolloin ajantasaisia, mutta muutoksia on saattanut tapahtua. *

Uhanalaisia makeanveden kaloja ryöstöpyydetään akvaariokalabisneksen tarpeisiin, kertoo tuore tutkimus, jossa jäljitettiin Intiasta ulkomaille vietyjä kalalajeja. Tulokset hätkähdyttävät: jopa kolmasosa viimeisten seitsemän vuoden aikana luonnosta pyydetyistä kaloista kuului uhanalaisiin lajeihin.

Vaikka suurin osa harrastajille päätyvistä akvaariokaloista tuleekin viljelylaitoksilta, miljoonia kaloja vuosittain pyydetään luonnonvesistä. Erityisen paljon luonnosta tuodaan uutuuslajeja ja erikoisuuksia, joita ei vielä viljellä, sekä hankalasti vankeudessa lisääntyviä kaloja.

Intiassa, kuten tropiikissa yleensäkin, kalojen suojeluun liittyvä lainsäädäntö on epämääräistä. Akvaariokalojen keruuta on pidetty eräänlaisena jokamiehenoikeutena, jota ei ole säännöstelty, kertovat tutkijat.

Asenteet ovat hitaasti muuttumassa. Viime vuosina joitain rajoituksia on tullut voimaan, mutta niitä ei juuri valvota. Erityisen iso ongelma tutkijoiden mukaan on se, että suurta osaa kaloista ei maastavientipapereissa mainita lajinimiltä, vaan ne kirjataan esimerkiksi ”barbeiksi” tai yksinkertaisesti ”akvaariokaloiksi”. Näin uhanalaisia kaloja päätyy markkinoille ilman, että niitä voidaan lainkaan valvoa.

Kestosuosikki keltabarbi

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Lajiesittelyt, Särkikalat

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEloisa, sävyisä ja kaunis keltabarbi (Barbodes semifasciolatus) on syystäkin pysynyt suosituimpien akvaariokalojen joukossa vuosikymmenestä toiseen. Hinnaltaankin se on sen verran edullinen, ettei isokaan parvi tule maksamaan mansikoita.

Keltabarbin alkuperä on mutkikas. Se on Aasiassa elävän messinkibarbin jalostusmuoto, jonka kehitti amerikkalainen Thomas Schubert 1960-luvulla. Kaikki nykyiset keltabarbit ovat muutaman Schubertin akvaarioissa syntyneen keltaisen kalan jälkeläisiä. Luonnosta tuotuja keltabarbeja et siis tule näkemään.

Kalojen syvyysennätys rikottiin Mariaanien haudassa

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Merivesi, Tiede

Kauko-ohjattavaa sukellusvenettä operoineet brittitutkijat saivat uutta tietoa Mariaanien haudan eläimistöstä. Tyynellä valtamerellä Japanista kaakkoon sijaitsevalla mannerlaattojen alityöntövyöhykkeellä ovat maailman syvimmät merialueet.

Syvimpien syvänteiden pohjaa on tutkittu useita kertoja, mutta matkan varrella sijaitsevasta elämästä tiedetään vain vähän. Skotlantilaisen Aberdeenin yliopiston tutkijat vertaavat tilannetta siihen, että vuoristoa yritettäisiin tutkia vierailemalla vain sen korkeimmilla huipuilla. Niinpä tutkijat viettivät kuukauden upottamalla sukellusveneen kameroineen ja syötteineen vähitellen syvemmälle, kunnes saavuttivat pohjan.

Hadal-Landeriksi nimetty sukellusvene oli suunniteltu ja valmistettu lähes kokonaan Aberdeenshiressä, Skotlannissa. Sen rakentajat saavat olla syystäkin ylpeitä: Hadal-Lander laskeutui menestyksekkäästi aina 10 450 metrin syvyyteen ja on nyt virallisesti Britannian syvimmälle sukeltava laite.

Projektissa onnistuttiin kuvaamaan vaikuttavan kokoisia partanilkkakaloja (Ophidiidae) ja lähes 35-senttisiä Alicella-suvun katkoja, joille on annettu osuva englanninkielinen nimi supergiant amphipod. Kenties merkittävin havainto oli kuitenkin kalojen uusi syvyysennätys. Tutkimusryhmä onnistui kuvaamaan kaloja 8 145 metrin syvyydessä.

Ja millaisia kaloja? Tutkijat tunnistivat ne imukalojen (Liparidae) heimon lajiksi eli Itämerestäkin tutun imukalan heimolaiseksi. Se on kuitenkin eri näköinen kuin mikään aiemmin havaittu, ja vielä toistaiseksi vailla tieteellistä nimeä. Pienellä ja hauraannäköisellä kalalla on valtavat, siipimäiset rintaevät.

Lisäluettavaa:

Sci-News 19.12.2014: Marine biologists capture footage of world’s deepest-dwelling fish in Mariana Trench.

BBC News 2.2.2012: ’Supergiant’ crustacean found in deepest ocean.

Sampi jyrisee ja viheltelee

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Kalat, Luonnonsuojelu, Tiede

800px-Lakesturgeon_public_U.S.Fish&WildlifeUunituore tutkimus osoittaa, että sammet kommunikoivat keskenään monimutkaisella ääntelyllä. Yhdysvaltalaistutkijat äänittivät järvisampien (Acipenser fulvescens) kutupuuhia Wisconsinissa.

”Sampiukkonen” on ollut biologeillekin tuttu ilmiö jo pitkään. Sampien kutuaikaan joenrannalla oleilevat kuulevat matalaa, rummutuksen kaltaista ääntä ja tuntevat outoa värinää. On kuitenkin ollut epäselvää, tuottavatko kalat ääntä tarkoituksella. Se voisi syntyä myös sivutuotteena, kun massiiviset, panssaroidut kalat törmäilevät jokiuomassa. Nyt biologit läksivät selvittämään, mistä yliluonnolliselta kuulostavassa ilmiössä oikein on kyse.

Äänitysten perusteella sammilla on laaja sanavarasto, ja ne pitävät ennen kutemista ja sen aikana melkoista meteliä. Osa niiden ääntelystä on ihmisen kuuloalueen alapuolelle jäävää infraääntä. Vaikka sitä ei voi kuulla, värinä kyllä tuntuu. Sammen kutua seuranneiden erikoisille tuntemuksille löytyi siis selitys.

Rummuttavan jyrinän lisäksi sampien raportoitiin raksuttavan, napsahtelevan ja viheltelevän. Selvästi ne ääntelevät, eivätkä vain törmäile. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, millaisilla äänielimillä ne ääniä tuottavat, tai edes missä päin kalaa ne sijaitsevat. Kalat eivät ääntele kuten maaeläimet, vaan esimerkiksi hankaamalla eväpiikkejä tai narskuttamalla nieluhampaita.

Jopa parimetriseksi ja 90-kiloiseksi kasvava järvisampi luokitellaan vaarantuneeksi. Sitä ylipyydettiin lihan ja kaviaarin vuoksi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Aiemminkaan kala ei saanut olla rauhassa, vaan sitä pidettiin syömäkelvottomana roskakalana ja tapettiin, koska se rikkoi kalastusvälineitä. Lisäksi sammen tilannetta ovat heikentäneet kutujokien patoaminen ja vesien saastuminen.

Vaikka järvisammen teollinen pyynti loppui jo satakunta vuotta sitten, sen kannat eivät koskaan palautuneet ennalleen. Kaikki tieto sammen lisääntymisestä onkin nyt arvokasta: millä harvinaisiksi käyneet jättikalat saataisiin palaamaan entiseen loistoonsa?

Lisäluettavaa:

Järvisammen murinaa voi kuunnella tästä.

Postcrescent: Sturgeon ’thunder’ a key to big fish survival. Uutisartikkeli tutkimuksesta.

Bocast ym. 2014: Sound production of spawning lake sturgeon (Acipenser fulvescens Rafinesque, 1817) in the Lake Winnebago watershed, Wisconsin, USA. Journal of Applied Ichthyology.

Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service.

Sisustettu akvaario kasvattaa älykkäitä kaloja

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Sisustus, Tiede

download (3)Tutkimustieto osoittaa, että vaihtelevassa ympäristössä kasvaneet kalat ovat oppivaisempia kuin tyhjissä tankeissa kasvatetut toverinsa.

Kaloja on perinteisesti pidetty aika yksinkertaisina otuksina, jotka eivät tarvitse virikkeitä tai tekemistä, mutta viime aikoina mielipiteet ovat alkaneet muuttua.

Etenkin luontoon vapautettavia kaloja kasvattavia viljelylaitoksia kiinnostaa, kuinka kalanpoikasia voitaisiin valmistaa pärjäämään paremmin omillaan. Vanhastaan kalanpoikasia on jouduttu kasvattamaan valtava määrä, koska ne ovat luontoon vapautettuina aivan avuttomia. Niitä kuolee joukoittain, sillä ne eivät osaa sen paremmin varoa petoja kuin etsiä ravintoakaan.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kalat ovat monimutkaisempia otuksia kuin luulisi. Kun kaloja kasvatetaan sisustetuissa akvaarioissa tyhjien tankkien sijaan, niistä tulee käyttäytymiseltään joustavampia ja niiden aivot kasvavat suuremmiksi.

Norjalaisen Bergenin yliopiston tutkimus selvitti, ovatko virikkeitä saaneet kalat myös fiksumpia.

Okamonnit – punkeroita ja vipeltäjiä

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Monnit, Tiede

8676458058_9e7e775d86_zOkamonnien heimoon (Doradidae) kuuluu vahvasti panssaroituja, trooppisia monneja. Ne ovat läheistä sukua nahkamonneille (Auchenopteridae), joita ne yleiseltä olemukseltaan muistuttavatkin. Okamonneilla on kuitenkin suojanaan vahva luupanssarointi, jonka erikoispiirre on kylkiä pitkin kulkeva hurjannäköinen väkäsrivi.

Okamonnilajeja tunnetaan vajaat sata, joten monimuotoisuudessa ne eivät vedä vertoja akvaarioharrastuksen piirissä paremmin tunnetuille monniheimoille, mutta uusia lajeja löydetään yhä vuosittain. Uusin tulokas lienee maaliskuussa nimen saanut Nemadoras cristinae Amazonin pääuomasta. Vaikka suomalaisen akvaarioharrastuksen piirissä tuttuja lajeja on vain muutama, on heimossa mielenkiintoinen valikoima suuria ja pieniä, yö- ja päiväaktiivisia eväkkäitä (kuva: Jacques Burkhardtin okamonnipiirroksia vuodelta 1865/Ernst Mayr Library).

Arkisto

toukokuu 2017
ma ti ke to pe la su
« huhti    
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031