Akvaariokasvi, joka muutti maailman

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kasvit, Lajiesittelyt, Tiede

Azolla_caroliniana1Limaskasaniainen eli Azolla ei ehkä näytä ihmeelliseltä, mutta se on aikamoinen superkasvi. Se on muuttanut Maapallon historian suunnan kerran ja jos sen innokkaimpia puolestapuhujia on uskominen, voisi tehdä sen uudelleenkin. Se on läheistä sukua kellussaniaisille (Salvinia), mutta sukulaisiinsa verrattuna sillä on ässä jos toinenkin hihassaan.

On se myös kohtuullisen yleinen akvaariokasvi. Akvaario-oloissa se on hieman kellussaniaisia ronkelimpi, sillä se ei laisinkaan pidä virtauksesta, eikä kansilaseista päällään. Parhaiten azolla toimii avoimessa akvaariossa, jossa on tyyni vedenpinta, esimerkiksi rihmakalojen tai taistelukalojen ilona. Kesäksi sen voi viedä ulos puutarhalampeen, ja kestääpä se vielä pikkupakkasetkin. Kirkkaassa valossa siitä tulee kauniin punertava.

Akvaariossa pidettyä azollaa kutsutaan yleensä pikkulimaskasaniaiseksi (A. cristata tai A. caroliniana), mutta kaikki azollat muistuttavat kovasti toisiaan eikä ole selvyyttä siitäkään, montako lajia niitä ylipäänsä on.

Aliarvostettu haarniskamonni

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt, Monnit

IMG_0557Haarniskamonni (Megalechis thoracata) ei ehkä ole värikäs tai sulavaliikkeinen, mutta siinä on aivan omaa, rumankaunista viehätystään. 1970-luvulla haarniskamonni oli plekojen kaltainen kallis ja haluttu hittikala. Silloin kaikenlaiset monnit olivat akvaarioliikkeissä vielä kiven alla, ja haarniskamonni oli yksi harvoista uusista, eksoottisista lajeista. Kävi ilmi, että se on akvaariokaloista se on kaikkein helpompia ja sopeutuvimpia. Sen vertaansa vailla oleva persoonallisuus ei ehkä siksi ole enää viime vuosina saanut ansaitsemaansa arvostusta.

Akvaarioharrastuksen piiriin tullessaan haarniskamonni sai liikanimen torakkamonni, joka on väännös lajin tieteellisestä lajinimestä thoracata. Oikeastaan sana ei tarkoita torakkaa, vaan panssaroitua, mutta kieltämättä nimi on osuva. Etenkin nuoressa haarniskamonnissa on tiettyä hyönteismäisyyttä, jota kuonosta eteenpäin osoittavat pitkät viikset entisestään korostavat. Voisihan myös sen kykyä tulla toimeen kaikenlaisissa oloissa verrata sitkeähenkiseen hyönteiseen.

Pelotonta monnia etsivälle haarniskamonni on oikea valinta. Se on liikkeellä päivisinkin, ei säiky liikettä ja kesyyntyy helposti. Se oppii helposti syömään kädestä,  jopa leikkimään lasin takaa ihmettelevän kissan kanssa. Siitä voi tulla suorastaan lemmikkikala.

Kongontetra, Afrikan jalokivi

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt, Tetrat

kongontetratVaikka useimmat tetrat tulevat Amazonin trooppisista vesistä, kongontetra on kotoisin toiselta puolelta Atlanttia. Sen kotiseutua on nimen mukaisesti Kongojoen allas Länsi-Afrikassa, vaikka akvaarioliikkeisiin kalat tulevatkin Aasian viljelylaitoksilta. Afrikassa elää satoja muitakin tetralajeja, mutta kongontetra on niistä likipitäen ainoa, jota näkee kaupan useammin kuin satunnaisesti.

Värittömät poikaset jäävät akvaarioliikkeessä helposti huomaamatta. Vasta aikuisen kongontetrakoiraan nähnyt tietää, kuinka laji on löytänyt tiensä harrastajien sydämiin. Suomut ovat suuret ja välkkyvät kullanvihreän, kuparin ja sinisen sävyissä, ja evät ovat valkeat ja liehuvat. Olisi tuskin liioittelua sanoa, että kongontetra on kaikista tetroista näyttävimpiä.

Muinaiskalojen sukua

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt, Niilinhaukikalat

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAniharvalla akvaariokalalla on Facebookissa omaa faniryhmää. Vaan käärmekalallapa on. Hymyilevältä kiinalaiselta lohikäärmeeltä näyttävä käärmekala (Erpetoichthys calabaricus) on ansainnut laajan ihailijakunnan niin tavallisten harrastajien kuin luonnontieteilijöidenkin keskuudessa. Sen suosiota akvaariokalana rajoittaa kuitenkin lähes puoleen metriin venyvä pituus.

Käärmekala on paitsi kaunis ja persoonallinen eväkäs, myös todellinen biologinen erikoisuus: sillä on keuhkot ja se viettää luonnossa osan ajastaan kuivalla maalla. Se kuuluu hyvin vanhaan niilinhaukikalojen ryhmään, jossa ovat säilyneet monet muinaisten kalojen erityispiirteet. Eräissä piirteissään käärmekala muistuttaa itse asiassa enemmän ihmisiä ja muita maaeläimiä kuin tavanomaisia kaloja.

Persoonallinen pantterikiipijäkala

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Labyrinttikalat, Lajiesittelyt

kuva 2Jälkiruokalautasen kokoinen pantterikiipijäkala (Ctenopoma acutirostre) vaikuttaa pikemminkin eksoottiselta riuttakalalta kuin kotiakvaarion asukkaalta. Siitä huolimatta se on rihmakaloille ja taistelukaloille sukua oleva labyrinttikala.

Pantterikiipijäkala on näyttävä erikoisuus vaikkapa Afrikka-teemaiseen akvaarioon tai isojen kalojen seura-akvaarioon. Petomaista luonteenlaatuaan lukuun ottamatta se on mutkaton hoidokki, jonka poikkeuksellinen älykkyys tekee siitä mielenkiintoisen tarkkailtavan.

Hemichromis elongatus, Guichenot, 1861

Kirjoittanut Aqua-Web - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Kirjoahvenet, Lajiesittelyt

Hemichromis_elongatus_10Pääjakso: Chordata

Luokka: Actinopterygii

Lahko: Perciformes

Heimo: Cichlidae

Alaheimo: Pseudocrenilabrinae

Suku: Hemichromis

Suomenkielinen nimi: Hohtotimanttiahven

Levinneisyys

Erittäin vaihteleva ja mukautuva laji jolla on laaja levinneisyysalue Keski- ja Länsi-Afrikassa. Hohtotimanttiahven esiintyy pääasiassa Kongon, Okavangon ja Zambezin vesistöalueilla. Jotkin populaatiot voivat olla oma lajinsa.

Akvaarioharrastajat ovat istuttaneet hohtotimanttiahvenia trooppisiin vesiin ympäri maapalloa; vakaa kanta löytyy Hawaijilta ja Hong Kongista.

Timanttiahvenet suosivat matalia järviä, puroja ja pääuomien sivujokia. Toisin kuin useimmat muut timanttiahvenet, hohtotimanttiahvenet muodostavat luonnossa 6-12 yksilön ryhmiä. Kutuparit eriytyvät ryhmästä kutuaikana ja kutevat rannikon kasvillisuuden suojissa tai tulvametsissä.

Hohtotimanttiahvenia sekä laikkutimanttiahvenia(Hemichromis fasciatus) lisätään usein pieninä määrinä tilapioiden viljelylammikoihin, petomaisten timanttiahventen läsnäolo vähentää tilapioiden kutuintoa ja halua kasvattaa jälkeläisiä, ja siten johtaa tilapioiden parempaan kasvuvauhtiin.

Viikon kummajainen: ankeriasmonni (Channallabes apus)

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt, Monnit

ankeriasmonni-channallabes-apus-clariidae-maija-karala-2Ankeriasmonni (Channallabes apus) on yksi Afrikan omituisimmista kaloista, ja se on jo paljon sanottu mantereesta, jolla on myös muun muassa keuhkollisia kaloja, lentäviä kaloja, sähköimpulsseilla laulavia ja ylösalaisin uivia kaloja.

Ankeriasmonnilla on pitkänomainen, miltei nauhamainen ruumis, hyvin pienet silmät ja vahvat puremalihakset. Osalla yksilöistä on rintaevät, osalla niiden lisäksi vatsaevät ja osalla ei kumpiakaan: Afrikan ankeriasmonneilla on poikkeuksellisen paljon yksilöiden välistä vaihtelua sellaisissa luuston peruspiirteissä, jotka yleensä ovat riittävän yhtenäisiä toimiakseen luotettavina lajituntomerkkeinä.

Gabonin sademetsissä ankeriasmonneja voi kalastaa kaivamalla metsänpohjaan pienen kuopan, paljain käsin kaivettu pikku syvennys riittää. Siimanpätkään kiinnitetään koukku ja kastemato, ja sitten ryhdytään onkimaan maakuopasta. Viimeistään kahdessakymmenessä minuutissa kala on koukussa. Toimenpide onnistuu yhtä hyvin kuivalla kaudella kuin sadekaudellakin.

Viikon kummajainen: Raitalehvähevonen (Phycodurus eques)

Kirjoittanut Sam Salonen - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt, Merivesi, Tiede

Phycodurus equesRaitalehvähevonen (Phycodurus eques) on merihevosten sukulainen Syngnathidae –heimosta joka esiintyy Austraalian etelä- ja länsirannikolla. Nimensä raitalehvähevonen on saanut vartaloaan peittävistä lehvämäisistä ulokkeista. Ulokkeet eivät ole liikuntaelimiä, vaan ainoastaan naamioitumiskeino. Naamioitumisen avulla raitalehvähevonen näyttää ajelehtivalta levätukolta.

Merihevosten lailla raitalehvähevoskoiraat huolehtivat munista. Naaras tuottaa 100 – 250 vaaleanpunaista munaa jotka se sijoittaa koiraan pyrstön alapinnalle. Koiras kantaa munia jopa yhdeksän viikkoa, kunnes munat ovat valmiita kuoriutumaan. Kuoriutuminen kestää 24 – 48 tuntia, jonka aikana koiras auttaa poikasia kuoriutumaan heiluttamalla pyrstöään ja hieromalla sitä kiviin ja leviin. Kuoriuduttuaan poikaset ovat omillaan, arviolta 5 % kuoriutuneista poikasista saavuttaa aikuisiän. Poikaset saavuttavat sukukypsyyden 28 kuukauden ikäisinä.

Lisää tietoa:

Viikon kummajainen: Molukkirapu (Limulus polyphemus)

Kirjoittanut Sam Salonen - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Lajiesittelyt, Merivesi, Tiede

Limulus polyphemusMolukkiravut ovat eläviä fossiileja, jotka elävät valtamerissä. Molukkiravun sukulaisia eli merissä jo 350 – 400 miljoonaa vuotta sitten. Molukkiravut ovat nimestään huolimatta lähempää sukua hämähäkeille ja skorpioneille kuin ravuille. Ilmeisesti molukkiravut ovat kehittyneet meriskorpioneista (Eurypterida). Molukkirapuja tavataan Pohjois-Amerikan itärannikolta Mainesta Floridaan ulottuvalla alueella, Meksikonlahdella ja Jukatanin niemimaalle asti.

Molukkiravut ovat vihertäviä tai ruskeita, naaras kasvaa koirasta suuremmaksi ja sen ruumiin halkaisija voi olla jopa 30cm. Ravun ruumiin etuosassa löytyy viisi silmäparia sekä pienet sakset, joilla rapu kerää ruokaa suuhunsa joka sijaitsee jalkojen välissä. Molukkiravulla on viisi jalkaparia, takimmaiset jalat ovat melamaiset. Molukkiravun veri kuparipitoisuutensa takia sinistä.

Muiden rapujen lailla molukkirapu joutuu vaihtamaan kuortaan kasvaessaan. Uusi kuori kehittyy vanhan kuoren alle. Kuorenvaihdon yhteydessä uusi kuori on pehmeä ensimmäisen vuorokauden ajan.

Lisää tietoa:

Viikon kummajainen: Nenäpeikkokrotti (Ogcocephalus nasutus)

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt, Maailman ympäri, Merivesi, Tiede

Ogcocephalus nasutusKalamaailmassa kömpelöt tai kertakaikkiaan osaamattomat uimarit ovat itse asiassa varsin yleisiä, mutta nenäpeikkokrotti (Ogcocephalus nasutus) on niidenkin joukossa oudoimmasta päästä. Se nimittäin mieluummin kävelee.

Krotit tunnetaan syvänmeren hirviöinä, mutta elää niitä rannikoiden aurinkoisissa vesissäkin, ja ne ovat vähintään yhtä kummallisia kuin syvyyksien serkkunsakin. Nenäpeikkokrotti  on suunnilleen litteä kala, joka ylhäältä päin näyttää leveältä nuolelta – tai mahdollisesti auton alle jääneeltä sammakolta.

Arkisto

joulukuu 2017
ma ti ke to pe la su
« marras    
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031