Hemichromis frempongi Loiselle, 1979

Kirjoittanut Aqua-Web - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Kirjoahvenet, Lajiesittelyt

Pääjakso: Chordata

Luokka: Actinopterygii

Lahko: Perciformes

Heimo: Cichlidae

Alaheimo: Pseudocrenilabrinae

Suku: Hemichromis

Suomenkielinen nimi: Täplätimanttiahven

Levinneisyys

Lajia esiintyy ainoastaan Länsi-Afrikan Ghananassa sijaitsevassa Bosumtwi-kraaterijärvessä, joka syntyi 1-2 miljoonaa vuotta sitten meteoriitin törmäyksen seurauksena. Järven halkaisija on n. 8km ja maksimisyvyys 81m, hapekasta vettä tosin on vain noin 15 metrin syvyyteen saakka.

Järvessä raportoidaan esiintyvän noin 11 kalalajia joista kirjoahvenia ovat viherpalettihautoja (Chromidotilapia guntheri), tilapialaji Sarotherodon galilaeus multifasciatus sekä endeemiset lajit täplätimanttiahven, täpläselkätilapia (”Tilapia” busamana) sekä tilapialaji Coptodon discolor. Muita järvessä esiintyviä lajeja ovat mm. pienikokoinen monnilaji ghananimuevä (Amphilius atesuensis) sekä killilajit keltavaanija (Epiplatys chaperi) sekä Nimbapanchax petersi.

Yleiskuvaus

Koko: enintään 25 cm

Täplätimanttiahven kuuluu suurten petomaisten Hemichromis-lajien ryhmään, ns. viisipisteisiin kirjoahveniin. Täplätimanttiahven on vahva, lihaksikas kirjoahven jolla on suuri, pitkänomainen leuka. Aikuiset yksilöt ovat pääväriltään keltaisia, joilla on punainen kurkku ja maha sekä tyypillisesti viisi suurta mustaa pistettä kyljessä. Alempiarvoisilla tai stressaantuneilla yksilöillä pisteet ovat usein näkymättömiä ja niiden perusväritys on enemmän oliivin- ja harmaansävyinen. Poikaset ovat hopeisia ja niillä on viisi pistettä kyljissään, pienillä poikasilla on yksi musta vaakajuova, joka hajoaa iän myötä pisteiksi.

Pitäminen akvaariossa

Täplätimanttiahven on reviiritietoinen ja aggressiivinen mutta kuitenkin yleisvaatimuksiltaan vaatimaton ja kaunis kirjoahven. Laji sopii hyvin myös aloitteleville harrastajille, jos sitä vain pidetään riittävän kokoisessa lajiakvaariossa. Kuten muutkin Hemichromis –suvun kirjoahvenet, myös täplätimanttiahven sietää hyvinkin vaihtelevia vesiarvojen muutoksia.

Poikasikäiset yksilöt saattavat muodostaa pieniä ryhmiä mutta useimmiten ne ottavat oman reviirinsä jo hyvin varhain ja puolustavat sitä raivoisasti. Nopeutensa, ketteryytensä ja vahvojen leukojensa vuoksi ne voivat aiheuttaa huomattavia ruhjeita muille kaloille lyhyessäkin ajassa. Kuitenkaan ne eivät jahtaa vihollisiaan reviirirajojen ulkopuolelle väsymiseen saakka. Siitä huolimatta laji vaatii riittävän kokoisen altaan, jossa on paljon piilopaikkoja sekä selvästi rakennettuja reviirirajoja.

Aikuisilla on taipumusta taistella jatkuvasti muiden lajikumppaniensa kanssa, tämä pätee todennäköisesti myös samannäköiseen laikkutimanttiahveneen (Hemichromis fasciatus), jos niitä pidetään samassa altaassa. Kaikesta huolimatta lajia on mahdollista pitää samassa altaassa useamman parin voimin, jos allas on sisustettu oikein. Muut kalat (joita ei katsota ruuaksi) aikuiset täplätimanttiahvenet jättävät rauhaan.

Sopivia allasseuralaisia ovat mm. hohtotimanttiahven (Hemichromis elongatus) tai isommat punaiset timanttiahvenet kuten rusotimanttiahven (Hemichromis guttatus) tai timanttiahvenlaji Hemichromis sp. ”Gabon”. Muita sopivia kirjoahvenlajeja löytyy tilapioista ja palettihautojista sekä muista keskikokoisista tai suurista kirjoahvenista. Muista kaloista samassa altaassa voi pitää suurempia monneja, barbeja ja tetroja.

Kaloja, jotka ovat pieniä, parveilevia, hermostuneita tai epätavallisia muodoltaan ja käytökseltään, pidetään ruokana. Tämän vuoksi pienet tetrat (mm. kongontetra), killit, pienet suuhautojat ja perhoskalat eivät ole suositeltuja allaskumppaneita.

Täplätimanttiahventa ei välttämättä kannata pitää samassa altaassa suurten Väli- ja Etelä-Amerikan kirjoahventen kanssa, koska se voi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa muille kaloille. Laji on kuitenkin melko heiveröinen verrattuna suuriin kirjoahveniin eikä se kestä jatkuvaa suurten ja painavien ahventen hyökkäilyä.

Jos haluat parhaan nautinnon tästä lajista, suosittelen pitämään sitä dominoivana lajina altaassa. Tällöin laji on kauniimmillaan ja sen käytös tulee parhaimmalla tavalla esiin.

Ruokinta

Petokala, jonka pääruokaa luonnossa on pienemmät kalat ja hyönteiset. Akvaariossa täplätimanttiahven ei ole ruuan suhteen tarkka ja se hyväksyy kuivaruuat (lihapitoiset rakeet), pakasteet (hyttysen toukat, äyriäiset, nilviäiset, kalanliha) ja elävän ravinnon (hyönteiset, toukat, heinäsirkat jne.).

Lämpötila

23 – 27 °C

Vesiarvot

pH 6.5-7.5

Allaskoko

Vähintään 300l allas yhdelle pariskunnalle. Riittävä määrä varjoisia paikkoja lepäämiseen ja piiloutumispaikkoja turvapaikaksi naaraalle mahdollisten riitojen vuoksi. Tällainen allas otetaan parin toimesta kokonaisuudessaan reviiriksi, jos pari keskittyy ainoastaan kutemiseen. Tämän vuoksi jonkinasteista kaivamista ja kasvien tuhoamista on odotettavissa.

Vähintään 600l pidettäväksi seura-akvaariossa muiden kalojen kanssa. Suurissa, runsaasti sisustetuissa seura-altaissa täplätimanttiahvenet viettävät mieluusti aikaa reviirinsä läheisyydessä, eivätkä häiritse muita kaloja. Lukuun ottamatta kutuajan raivauksia ja kaiveluja kasveihin ei yleensä kosketa. Suositeltavia kasveja ovat eri keihäslehdet, vesimiekat, jaavansaniaiset ja kriinumit.

Kudetus

Stressaantuneiden yksilöiden sukupuolien tunnistaminen saattaa olla haasteellista mutta pääsääntöisesti koiraat ovat suurempia ja niiden selkä- ja anaalievien päät ovat pidentyneet. Jos vain kutuolosuhteet ovat altaassa otolliset niin Hemichromis -suvun kirjoahvenet pariutuvat sangen helposti.

Täplätimanttiahvenet saavuttavat sukukypsyyden noin 12cm kokoisena, kunhan ne ovat vähitellen vaihtaneet perusvärityksensä kelta-punaiseksi. Tässä vaiheessa pariskunta saattaa ottaa yhteen useammin ja allasoloissa naaraan hyvinvointia tulee tarkkailla. Ajan kanssa jo muodostuneesta parista tulee harmonisempi.

Hyvin ruokittu pari laskee mätimunansa turvalliselle, kiinteälle pinnalle, juurakot ovat yksi vaihtoehto kutualustaksi. Kuoriutuneet poikaset viedään välittömästi läheiseen, aiemmin kaivettuun kuoppaan. Veden lämpötilasta riippuen poikaset alkavat uida vapaasti n. kuuden päivän ikäisinä. Tässä vaiheessa poikasille voi syöttää artemiaa, tehdasvalmisteisia poikasruokia tai keitettyä munankeltuaista.

Poikaset vaativat säännöllistä ja runsasta ruokintaa ja tämän tuloksena poikaset kasvavat nopeasti. Noin kahden kuukauden ikäisinä poikasista tulee erittäin aggressiivisia toisiaan kohtaan ja ainoastaan runsas ruokinta pitää poikastappiot vähäisinä. Kokemukseni mukaan nuoret kalat kasvavat nopeammin, kun ne pidetään vanhempien kanssa samassa altaassa.

Jos poikaset erotetaan vanhemmistaan, ne ovat taipuvaisia viettämään suurimman osan ajastaan tappelemalla, suojelemalla reviiriään tai piilottelemalla mahdollisilta vaaroilta. Tällaisissa tilanteissa aikuiset pienemmät kirjoahvenlajit (mm. Pelvicachromis ja Hemichromis) saattavat helpottaa tilannetta. Poikaset kasvavat nopeasti 10-12cm kokoisiksi mutta sen jälkeen aikuisen kalan kasvu on hitaampaa.

Muita tietolähteitä

http://www.sydneycichlid.com/jewel-cichlids.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Lake_Bosumtwi

https://www.facebook.com/groups/WestAfricanCichlids/

Kirjallisuutta

Lamboj, A., 2004. ”The Cichlid Fishes of Western Africa”. Birgit Schmettkamp Verlag, Bornheim, Germany.

Loiselle, P. V., 1992. ”An annotated key to the genus Hemichromis Peters 1958”. Buntbarsche Bulletin (Journal of the American Cichlid Association). no. 148.

Loiselle, P. V., 1979. ”A revision of the genus Hemichromis Peters 1858 (Teleostei: Cichlidae)”. Annales du Musée royal de l’Afrique Centrale (Série Zoology). (Series 8) no. 228.

Whyte, S. A., 2009. ”Distribution, trophic relationships and breeding habits of the fish populations in a tropical lake basin (Lake Bosumtwi-Ghana)”. Journal of Zoology. no. 177.

Videoita

Ylikansoitus hajottaa aggressiot

Ruokinta-aika

Kuteminen ja poikasten kasvu

Poikasten vieroitus

Kaksi lähekkäistä kutua

Pari huolehti kudustaan

Author: Joop Clement

Reviirin puolustus 1

Author: Ted Judy

Reviirin puolustus 2

Author: Ted Judy

Poikasten kinastelua

Author: Raubfischfan

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja on Martin Stuchlik ja sen on julkaistu osana WAC-profile sarjaa. Artikkelin on kääntänyt Suomeksi Petteri Palviainen.

WAC-group on Facebookissa toimiva Afrikkalaisiin kirjoahveniin erikoistunut ryhmä. Ryhmässä on mukana parhaita Afrikan kirjoahventen tutkijoita, asiantuntijoita ja keräilijöitä, mm. Anton Lamboj, Uwe Werner, Oliver Lucanus, Ted Judy, Ben Thiry, Hans-Georg Evers, Mark Smith ja Heiko Bleher. Nämä henkilöt ovat aktiivisesti myös kommentoimassa kysymyksiä ja jakavat tärkeätä tietoa ryhmäläisille. Ryhmässä keskustellaan ja jaetaan omia kokemuksia lähinnä kirjoahvenista mutta muutkaan lajiryhmät eivät ole kielletty aihe. Ryhmässä järjestetään kuukausittain 1,5h mittainen Anton Lamboj -chat, jossa ennalta sovitusta aiheesta saa esittää kysymyksiä Anton Lambojlle. Ryhmä myös järjestää vuosittain WAC meeting -tapahtumaa, joka järjestettiin viimeksi 21-22.3.2014 Saksassa.

Arkisto

toukokuu 2015
ma ti ke to pe la su
« huhti   kesä »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031