Hemichromis guttatus Günther, 1862

Kirjoittanut Aqua-Web - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Kirjoahvenet, Lajiesittelyt, Maailman ympäri, Viljely

Hemichromis_bimaculatusPääjakso: Chordata

Luokka: Actinopterygii

Lahko: Perciformes

Heimo: Cichlidae

Alaheimo: Pseudocrenilabrinae

Suku: Hemichromis

Suomenkielinen nimi: Rusotimanttiahven

Levinneisyys

Laaja levinneisyys Keski- ja Länsi-Afrikassa. Rusotimanttiahven elää puroissa sekä järvien ja jokien matalammissa osissa Sierra Leonesta Kameruniin ja Kongoon. Erittäin mukautuva laji mutta elää mieluummin metsän peitossa olevilla alueilla, lajia kuitenkin tavataan myös rannikkoalueen murtovesistä.

Lisäksi akvaarioharrastajat ovat levittäneet lajia trooppisilla vesillä ympäri maailmaa ja kantoja löytyy mm. Hongkongista. Itävallan Villachista tunnetaan myös ~1970 löydetty populaatio, joka on lajia H. guttatus tai H. letourneuxi.

Yleiskuvaus

Koko: 8 – 12 cm

”Hemichromis: hemis (kreikka) – puoli, chromis (kreikka) – kala, mahdollisesti ahven; guttatus (latina) – pilkullinen”

Kaunis pieni kala, joka on tehnyt Hemichromis-suvusta kuuluisan akvaarioharrastajien keskuudessa mutta myös tuonut laajaan tietoisuuteen näiden pienten timanttiahventen aggressiivisen. Lajia on tuotu ensimmäisen kerran vuonna 1911 Nigeriasta Saksaan. Nykyään rusotimanttiahventa on erittäin hyvin saatavilla monissa eri väreissä ja muodoissa. Jotkin näistä ovat luonnonkantaa, toiset tulosta valikoivasta viljelystä ja osa lähiläjien kanssa risteytettyä kantaa. Valitettavasti tätä lajia tarjotaan usein väärilä nimillä kuten pilkkutimanttiahven (H. bimaculatus) tai varsinkin erittäin värikkäiden yksilöiden kohdalla nimellä punatimanttiahven (H.lifalili). Nimisekaannus juontaa juurensa vuosikymmeniä taaksepäin aikaan, jolloin kaikkia punaisia timanttiahvenia tarjottiin nimellä pilkkutimanttiahven.

Tohtori Paul V. Loiselle julkaisi vuonna 1979 sekavasta Hemichromis-suvusta revision (geneettisten analyysien ja morfologisten vertailujen pohjalta) ja määritti, että valtaosa akvaarioharrastuksessa viljellyistä punaisista timanttiahvenista kuuluu rusotimanttiahven-kompleksiin. Samaan aikaan esiteltiin myös punatimanttiahven (H.lifalili) ja tämä nimi sekoitettiin toistuvasti erittäin punaisiin rusotimanttiahvenyksilöihin, joilla oli paljon sinisenä hohtavia pilkkuja (=iridiophores, sinisenä hohtavia pilkkuja päässä, vartalossa ja evissä).

Rusotimanttiahven on pieni laji, joka saavuttaa luonnossa yleensä maksimissaan 8cm aikuiskoon. Kuitenkin akvaario-oloissa liiallisella ruokinnalla laji kasvaa helposti 10-12cm aikuiskokoon. Eri populaatioiden väritykset eroavat huomattavasti toisistaan, väritykseen vaikuttaa myös yksilön ikä, koko, mielentila ja kunto mutta yleisesti punaista väriä on aina enemmän tai vähemmän näkyvissä. Alueittain perusväritykset ovat vihreästä keltaiseen (Sierra Leone ja tietyt Nigerian populaatiot), vaaleanpunainen (tietyt Nigerian populaatiot), punainen (Mali ja Norsunluurannikon populaatiot) tai violetti (akvaarioviljellyillä koirasyksilöillä). Pää on pyöreähkö. Huomiota herättäviä sinisiä pilkkuja on päässä ja evissä sekä vaihteleva määrä vartalossa riippuen populaatiosta (osalla populaatioista ei esiinny sinisiä pilkkuja vartalossa ollenkaan). Keskellä vartaloa on musta piste, joka saattaa mielentilan mukaan myös puuttua. Joillakin populaatioilla mustan pisteen ympärillä on vaalea sädekehä. Värityksen voimakkuus vaihtelee ja saavuttaa huippunsa kutuaikana. Poikasilla on vaakasuora juova keskellä vartaloa, tämä on tunnusomaista kaikille Hemichromis-suvun kirjoahvenille.

Erittäin värikkäät yksilöt, joita tarjotaan useilla erilaisilla kauppanimillä kuten H. sp. ”Neon”, muistuttavat suuresti rusotimanttiahventa. H. sp. “Neon”-lajin alkuperää ei tunneta, kuitenkin morfologiset samankaltaisuudet rusotimanttiahvenen kanssa ovat luultavimmin seurausta risteytyksistä tai rusotimanttiahventen valikoiduista viljelyistä.

Pitäminen akvaariossa

Rusotimanttiahven on melko aggressiivinen Hemichromis-suvun laji ja huolimatta sen pienestä koosta se on armottomimpia yleisesti akvaarioissa pidetyistä lajeista. Nämä pienet kirjoahvenet ovat huonossa maineessa koska ne pystyvät puhdistamaan altaan muista asukkaista ja kutuaikana (=jatkuvasti) ne hyökkäävät kaikkien tunkeilijoiden kimppuun, vaikka olisivatkin suurempia ja voimakkaampia. Rusotimanttiahven ei kuitenkaan täysin ansaitse huonoa mainettaan, se on pitkälti väärissä oloissa pidettyjen yksilöiden aiheuttamaa.

Rusotimanttiahvenen hyvän sopeutumiskyvyn, kestävyyden, aktiivisuuden, voimakkaan luonteen ja kauniin ulkonäkönsä vuoksi se on hieno vaihtoehto aloitteleville akvaarioharrastajille. Yhdelle pariskunnalle (vähemmän vaativalle akvaariokannalle) riittää normaalisti sisustettu ja suodatettu 100l akvaario. Vuosikymmenten akvaarioviljelyn tuloksena rusotimanttiahven ei ole erityisen vaativa vesiarvojen tai lämpötilan suhteen. Positiivisena asiana voidaan nähdä myös se, että rusotimanttiahvenet eivät suuremmin kaiva pohjaa tai vahingoita kasveja.

Hieman kokeneemmat harrastajat voivat tarjota rusotimanttiahvenelle suuremman, vähintään 400l seura-altaan. Suuremmassa akvaariossa voidaan pitää 6-8 yksilön parvea tai muita kaloja, kuten keskikokoisia tai suuria kirjoahvenia, monneja ja suurempia barbeja ja tetroja. Suurempia yksilöitä voidaan pitää hohtotimanttien (H.elongatus) kanssa, toisaalta taas kesympien hehkutimanttiahvenen (H.cristatus) tai punatimanttiahvenen kanssa yhteiselo ei välttämättä onnistu. Toisaalta joskus rusotimanttiahvenen pitäminen muiden kalojen kanssa on mahdotonta ja se ajaa raivokkaasti takaa muita kaloja kunnes niitä ei enää ole (olen henkilökohtaisesti pitänyt pariskuntaa, joka otti reviirikseen koko 450l altaan ja kiivaasti hyökkäsi kaiken liikkuvan kimppuun). Pienet, arat ja hermostuneet kalat kuten killit, pienet tetrat, hammaskarpit ja suuhautojat (Haplochromis ja Pseudocrenilabrus) eivät sovellu rusotimanttiahventen kanssa samaan akvaarioon.

Kokeneet harrastajat saattavat arvostaa luonnosta pyydystettyjen yksilöiden pitämistä akvaariossa. Tietyt populaatiot ovat merkittävästi herkempiä akvaario-olosuhteille ja päinvastoin kuin akvaariokanta, tietyt luonnonkannat ovat paljon arempia ja haavoittuvaisempia.

Ruokinta

Kaikkiruokainen, luonnossa rusotimanttiahvenet syövät mieluiten pohjaeläimiä kuten hyönteisten toukkia ja hyönteisiä sekä äyriäisiä ja kalojen mätiä. Akvaariossa niille kelpaa kuivaruoka (rakeet ja hiutaleet, myös viherruoka), pakasteet (hyönteistoukat, äyriäiset, katkat ja pakastekala) ja elävä ruoka (hyönteistoukat, hyönteiset ja madot). Rusotimanttiahvenet ovat useimmiten kyltymättömiä syöjiä ja hyväksyvät helposti myös uudet ruuat. Ruokaa pitää tarjoilla säännöllisesti koska muuten nälkäiset rusotimanttiahvenet vahingoittavat muita kaloja ja voivat jopa nälissään jahdata niitä

Lämpötila

22 – 28 °C

Vesiarvot

pH 6.0 – 7.5; normaali hanavesi on yleensä täysin sopivaa

Allaskoko

Vähintään 100l yhdelle pariskunnalle. Riittävä määrä varjopaikkoja lepäilyyn sekä piilopaikkoja naaraalle turvapaikaksi pariskunnan mahdollisten ristiriitojen varalle.

Vähintään 400l akvaario, jotta voidaan pitää seura-akvaariossa sopivien lajien kanssa ja yli 600l akvaario jos halutaan pitää parvea.

Akvaarion pitää olla hyvin jaettu sekä vaaka- että pystysuuntaan koska rusotimanttiahvenet liikkuvat koko altaan alueella ja viihtyvät pohjan avoimilla alueilla sekä välivedessä.

Vaihtoehtoisiakin akvaarioita voidaan harkita. Kestävämmät akvaariokannat pärjäävät väliaikaisesti jopa alle 18°C lämpötilassa kuin myös niinkin ylhäällä kuin 30°C. Tämän vuoksi rusotimanttiahvenia voidaan pitää kesäisin myös ulkolammikoissa

Kudetus

Aikuisten kalojen sukupuolierot ovat melko selkeät. Koiraat kasvavat kookkaammiksi ja niiden vartalo on pidempi ja rotevampi, väritys on tummempi ja usein violettisävyinen. Naaraat näyttävät paksummilta ja pyöreämmiltä sekä niiden evien kärjet ovat lyhyemmät, naaraiden värityksessä on enemmän kontrastia ja on yleensä punaisempi.

Jotkin yksilöt saavuttavat sukukypsyyden aikaisin mutta yleensä ensimmäinen kutu tapahtuu kun kalat saavuttavat 6-8cm koon. Pariskunnan hankinta ei ole vaikeaa koska yleensä myyntialtaissa on aina joitakin kutuväreissä olevia yksilöitä. Silti kannattaa olla erittäin tarkkana, koska toisinaan naaraat saattavat muodostaa pariskunnan keskenään. Koiraan ja naaraan välinen side on vahva ne liikkuvat ympäri allasta yhdessä.

Pariskunnan tärkein tehtävä on kuteminen ja heti kun ne löytävät riittävän hyvän reviirin, ne alittavat kutemisen. Kutu tapahtuu kiinteälle pinnalle. Laakea kivi sijoitettuna avoimelle paikalle on sopiva alusta usealle sadalle mätimunalle. Kuoriutumisen jälkeen poikaset siirretään läheiseen, vanhempien kaivamaan kuoppaan josta poikaset usein siirretään toistuvasti uuteen kuoppaan.

Rusotimanttiahvenkutuparin seuraaminen on kiehtova kokemus. Vanhemmat ja poikaset viestivät toisilleen useilla eri signaaleilla ja niiden huolellinen tarkkailu auttaa meitä ymmärtämään niiden mielialoja ja keskeisiä elementtejä niiden keskinäisessä kommunikoinnissa. Tutkimusten mukaan kalat kommunikoivat keskenään laajalla yhdistelmällä käyttäytymismalleja, värityksillä, äänillä sekä hajusignaaleilla.

Vapaasti uivia poikasia voi ruokkia artemialla, poikasille tarkoitetuilla kuviaruuilla tai keitetyllä munankeltuaisella. Vanha ja kypsä allas tarjoaa riittävästi ruuantähteitä ja mikroeliöstöä poikasten ruuaksi. Poikaset kasvavat nopeasti ja syövät nopeasti elävää ja pakastettua hyttysentoukkaa ja muita hyönteitoukkia. Säännöllinen ruokinta on suositeltavaa poikasten keskinäisten taistelujen ja kannibalismin välttämiseksi.

Muita tietolähteitä

http://www.fishbase.org/summary/Hemichromis-guttatus.html

http://www.dcg-online.de/encyclopedia/hemichromis-guttatus-nigeria/

http://www.cichlidae.com/gallery/species.php?id=409

http://www.malawi-guru.de/afrika/westafrika-fische/541-hemichromis-gattungen-westafrika-fische.html

http://www.sydneycichlid.com/jewel-cichlids.htm

https://www.facebook.com/groups/WestAfricanCichlids/

Kirjallisuus

Büchner, G., 2004. ”Faszination in Rot und Gelb – Hemichromis cf. guttatus”. Deutsche Cichliden-Gesellschaft, Germany.

Freyhof, J., 1995. ”Ein heilloses Wirrwarr – Hemichromis Peters, 1858”. Deutsche Cichliden-Gesellschaft, Germany.

Lamboj, A., 2004. ”The Cichlid Fishes of Western Africa”. Birgit Schmettkamp Verlag, Bornheim, Germany.

Loiselle, P. V., 1992. ”An annotated key to the genus Hemichromis Peters 1958”. Buntbarsche Bulletin (Journal of the American Cichlid Association). no. 148.

Loiselle, P. V., 1979. ”A revision of the genus Hemichromis Peters 1858 (Teleostei: Cichlidae)”. Annales du Musée royal de l’Afrique Centrale (Série Zoology). (Series 8) no. 228.

Videoita

Saksalainen videoprofiili rusotimanttiahvenesta

Author: Reiseumdiewelt

Rusotimanttiahven kutee akvaariossa

Author: Michael Garrecht

Rusotimanttiahven kutee akvaariossa

Author: Lighmelife

Rusotimanttiahvenia ja hohtotimanttiahvenia seura-akvaariossa

Author: Fischbottich

Mahdollinen rusotimanttiahven puolustaa poikasiaan luonnossa 1

Author: Florent de Gasperis

Mahdollinen rusotimanttiahven puolustaa poikasiaan luonnossa 2

Author: Florent de Gasperis

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja on Martin Stuchlik ja sen on julkaistu osana WAC-profile sarjaa. Artikkelin on kääntänyt Suomeksi Petteri Palviainen.

WAC-group on Facebookissa toimiva Afrikkalaisiin kirjoahveniin erikoistunut ryhmä. Ryhmässä on mukana parhaita Afrikan kirjoahventen tutkijoita, asiantuntijoita ja keräilijöitä, mm. Anton Lamboj, Uwe Werner, Oliver Lucanus, Ted Judy, Ben Thiry, Hans-Georg Evers, Mark Smith ja Heiko Bleher. Nämä henkilöt ovat aktiivisesti myös kommentoimassa kysymyksiä ja jakavat tärkeätä tietoa ryhmäläisille. Ryhmässä keskustellaan ja jaetaan omia kokemuksia lähinnä kirjoahvenista mutta muutkaan lajiryhmät eivät ole kielletty aihe. Ryhmässä järjestetään kuukausittain 1,5h mittainen Anton Lamboj -chat, jossa ennalta sovitusta aiheesta saa esittää kysymyksiä Anton Lambojlle. Ryhmä myös järjestää vuosittain WAC meeting -tapahtumaa, joka järjestettiin viimeksi 21-22.3.2014 Saksassa.

Arkisto

syyskuu 2014
ma ti ke to pe la su
« elo   loka »
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930