Epätodellinen merisafiiri

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Merivesi, Selkärangattomat, Videot

Octopod? Copepod? from liquidguru on Vimeo.

Sapphirina-suvun hankajalkaiset – kutsuttakoon niitä tieteellisen nimensä mukaan merisafiireiksi – kuuluvat siihen valtavaan sekalaisen eläinplanktonin valikoimaan, joka muodostaa maailman merien ravintoketjun perustan. Näiden riisinjyvän kokoluokkaa olevien pikkuotusten elintavat ovat huonosti tunnettuja, eivätkä ne juuri herätä suuren yleisönkään mielenkiintoa – ennen kuin nyt.

Äskettäin Deep Sea News -blogissa julkaistu artikkeli merisafiireista teki niistä kertaheitolla julkkiksia. Ja merisafiiri ansaitsee kaiken huomion, minkä se voi saada: se on häkellyttävän, epätodellisen kaunis. Lisäksi sillä on paljon monimutkaisemmat elintavat kuin pikku äyriäiseltä osaisi odottaa.

Merisafiiri on ruumiinmuodoltaan hyvin litteä ja niin läpinäkyvä, että se on käytännössä näkymätön. Valon osuessa siihen oikeassa kulmassa se kuitenkin välähtää hetken hehkuvan metallinsinisenä tai kultaisena (lajista riippuen) ennen kuin katoaa jälleen. Oudon heijastuksen takana ovat merisafiirin pinnassa olevat mikroskooppisen pienet kuusikulmaiset levyt. Niitä on eläimen kitiinipanssarissa pinoissa, joissa yksittäisten levyjen välinen etäisyys vastaa tiettyä valon aallonpituutta. Vain nämä aallonpituudet heijastuvat takaisin (ja vain oikeasta kulmasta saapuessaan), muunlaiset valonsäteet jatkavat matkaansa suoraan merisafiirin läpi.

1024px-Salp

Merisafiirien käyttäytyminen tunnetaan huonosti, mutta sen verran tiedetään, että ainoastaan koiraat välkähtelevät. Naaraat eivät elä koiraiden tapaan avovedessä, vaan vaippaeläimiin kuuluvien merisalpojen sisällä. Merisalvat näyttävät päälle päin meduusoilta tai maneeteilta, mutta ovat itse asiassa läheisempää sukua meille selkärankaisille (kuva: Lars Plougmann/Flickr). Ne elävät kasviplanktonravintoa siivilöiden meren pintakerroksissa. Ne esiintyvät paikoin valtavina massoina, ja merisafiirien runsaus noudattelee niiden isäntäsalpojen yleisyyttä. Merisafiirien massaesiintymä saattaa saada merenpinnan välkkymään kuin se olisi täynnä jalokiviä.

Vaikuttaa siltä, että koiraspuoliset merisafiirit kerääntyvät päivisin parviksi tanssimaan naaraille. Huomatessaan valaistuksen olevan sopiva, ne alkavat uida spiraalimaista rataa, joka saa niiden kitiinikuoren välkkymään. Naaraat puolestaan katselevat esitystä salpaisäntiensä turvista, ja tähän tarkoitukseen niillä onkin paljon monimutkaisemmat ja herkemmät silmät kuin koirailla. Olettaa sopii, että mielitettynsä valittuaan naaras pujahtaa ulkopuolelle parittelemaan.

Pienestä koostaan huolimatta merisafiiri ei ole salvalle aivan vaaraton vieras. Muihin hankajalkaisiin verrattuna merisafiirit tuottavat valtavia määriä munia, ja ilmeisesti tämä vauhdikas lisääntyminen koituu salvan kuolemaksi: ne ovat isäntänsä tappavia loisia samaan tapaan kuin perhostoukkia vainoavat loispistiäiset kuivalla maalla. Kauniilla äyriäisellä on kuin onkin pimeä puolensa.

Lisäluettavaa:

Deep Sea News: The most beautiful animal you have never seen.

World Register of Marine Species

Tagit: , ,

Trackback sivuiltasi.

Jätä kommentti

Arkisto

helmikuu 2014
Ma Ti Ke To Pe La Su
« Tam   Maa »
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
2425262728