Pieni suuri nuoliainen

Kirjoittanut Maija Karala - . Kijoitettu kategoriassa Etusivun Uutiset, Kalat, Nuoliaiset

OLYMPUS DIGITAL CAMERASeeprakyrmynuoliainen (Micronemacheilus (Yunnanilus) cruciatus) on akvaarioliikkeiden tarjonnassa olevista nuoliaisista pienimpiä. Se on myös yksi harvoista pieneen akvaarioon ja lämpimään veteen sopivista pohjakaloista, joten suomalaisessa akvaarioharrastuksessa on ollut jo kauan juuri kyrmynuoliaisen kokoinen aukko. Tälle sievälle, helppohoitoiselle ja vähän ilkikuriselle pikkukalalle soisikin nykyistä suuremman suosion.

Seeprakyrmynuoliaisen nimi on kieltämättä vähän harhaanjohtava, sillä nämä pikkuruiset, sirot nuoliaiset eivät ole sen paremmin kyrmyniskaisia kuin yrmyjäkään. Seeprakyrmynuoliainen yltää aikuisenakin vain 3,5 sentin mittaan viiksekkäästä kuonosta pyrstöevään mitattuna.

Pienen kokonsa ansiosta seeprakyrmynuoliainen sopii pieneenkin akvaarioon. Kovin vilkaskaan se ei ole, vaikka pinnan alla piileekin pieni, leikkisä nuoliaisen luonne. Pieni parvi sopii hyvin jo 54-litraiseen akvaarioon.

Useimpien sukulaistensa tapaan seeprakyrmynuoliainen on parvikala, ja tuntuu viihtyvän sitä paremmin, mitä enemmän lajitovereita sillä on ympärillään. Niitä kannattaakin hankkia vähintään 5-6 kappaletta, mutta enemmän on aina parempi. Esimerkiksi oman parveni käyttäytyminen muuttui paljon pirteämmäksi ja rohkeammaksi, kun kalojen määrä kasvoi viidestä kahdeksaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASuuren osan ajastaan nuoliaisparvi viettää nuohoten pohjaa ja akvaarion sisustusta luonteenomaisessa asennossa pää alhaalla ja pyrstö yläviistoon sojottaen. Isommista sukulaisistaan poiketen seeprakyrmynuoliaiset uivat mielellään myös pohjan yläpuolella. Välillä muodostelmana uiva parvi tuo mieleen pikemminkin tetrat kuin nuoliaiset. Omassa akvaariossani seeprakyrmynuoliaiset innostuvat aika ajoin suorastaan uimaan sekaparvena Oryzias woworae -medakojen kanssa.

Villinä seeprakyrmynuoliainen elää Vietnamin keskiosien rannikkojoissa, hieman päiväntasaajan pohjoispuolella. Siellä sen voi tavata hitaasti virtaavista suvantopaikoista, missä pohja on hienoa hiekkaa tai mutaa, vesikasvit rehottavat ja auringonvalo siivilöityy pintakasvien läpi. Luonnonmukaiset olosuhteet on helppo saada aikaan akvaarioonkin: kun pohjalla on hienoa hiekkaa, virtaus on rauhallinen ja kasveja runsaasti, seeprakyrmynuoliainen on kuin kotonaan.

Lajin kotivedet ovat pehmeitä, lievästi happamia (pH 6-7) ja lämpimiä (25-28 °C). Tällaiset olosuhteet on helppo saada aikaan kotiakvaariossakin, ja ne ovat useimpien muidenkin trooppisten kalojen mieleen. Niinpä seeprakyrmynuoliaiset sopivat erinomaisesti seura-akvaarioon vaikkapa rihmakalojen, pienten kirjoahventen, tetrojen, kiilakylkien ja monnisten kanssa. Isojen petokalojen joukkoon raitapaidat eivät sovi, sillä ne tulisivat pian syödyiksi.

Raportteja seeprakyrmynuoliaisen lisääntymisestä kotiakvaariossa on, joten myös onnellinen perhetapahtuma on mahdollinen, jos nuoliaisilleen tarjoaa hyvät olot. Kutevan pariskunnan kerrotaan liimaavan mätimunat akvaarion kasveille ja lehdille. Poikaset tarvitsevat paljon ruokaa (esimerkiksi vastakuoriutunutta artemiaa), mutta kasvavatkin hyvin nopeasti ja ovat parissa kuukaudessa lähes aikuisia.

Kivennuoliaisten sukua

Seeprakyrmynuoliaisen suomenkielinen nimi saattaa ihmetyttää, mutta sen tieteellinen nimi on sitäkin omituisempi: cruciatus tarkoittaa kärsimystä tai kidutusta. Nimen antoi ruotsalainen luonnontieteilijä ja taiteilija Hialmar Rendahl 1940-luvulla. Mysteeriksi jää, miksi hän halusi yhdistää sievän trooppisen kalan kärsimykseen.

Laji on ehtinyt kulkea akvaarioharrastuksen piirissä hämmentävän monella nimellä. Sille ei ole ehditty antaa virallista suomenkielistä nimeä, joten sitä on myyty seeprakyrmynuoliaisen lisäksi ainakin kääpiöseepranuoliaisena (mikä on sikäli harhaanjohtavaa, ettei sillä ole seepranuoliaisen (Botia striata) kanssa mitään muuta yhteistä kuin raidat). Vaikka tieteellisen nimen lajiosa cruciatus on ollut koko ajan sama, on sukunimenä saattanut Nemacheilus, Yunnanilus tai uusimman nuoliaisluettelon mukaan Micronemacheilus. Pienten nuoliaistenkin luokittelu on vielä pahasti kesken ja muuttuu tuon tuostakin.

Kyrmynuoliaiset puolestaan kuuluvat isompaan kivennuoliaisten ryhmään (Nemacheilinae), joka on akvaarioharrastuksen piirissä pahasti aliedustettu, vaikka aivan viime vuosina kauppoihin on alkanut ilmestyä muutamia lajeja Kaakkois-Aasiasta. Useimmat akvaarioharrastuksen piirissä olevat nuoliaiset kun kuuluvat piikkinuoliaisiin (Cobitidae) ja imunuoliaisiin (Balitorinae).

Kivennuoliaiset ovat enimmäkseen pieniä, sävyisiä ja usein mielikuvituksellisesti kuvioituja: joukossa olisi ainesta moneen uuteen akvaarioharrastuksen hittikalaan. Lajeja tunnetaan jo nyt satoja, mutta moni vielä tuntematon varmasti odottaa löytämistään syrjäisissä viidakkopuroissa.

Tutuin ryhmän laji lienee suomalaisissakin joissa ja järvissä esiintyvä kivennuoliainen (Barbatula barbatula). Akvaarioliikkeissä on seeprakyrmynuoliaisen lisäksi ollut kaupan ainakin samanoloista, täpläkylkistä laikkukyrmynuoliaista (Petruichthys brevis) ja kauniin kirsikanpunaista rusonuoliaista (Petruichthys sp.). Schistura-suvun hieman isommista, mutta yhtä kilteistä lajeista suomalaisiin akvaarioliikkeisiin on eksynyt esimerkiksi leppoisia mustatäpläsisturoita (Schistura corica) ja psykedeelisen värisiä vannesisturoita (S. balteata).

Lisää luettavaa:

Seriouslyfish: Micronemacheilus cruciatus.

Loaches Online: Yunnanilus cruciatus.

FishBase Species Summary.

Kottelat 2012: Conspectus cobitidum: an inventory of the loaches of the world (Teleostei: Cypriniformes: Cobitoidei). (Iso pdf)

Tagit: , ,

Arkisto

helmikuu 2014
ma ti ke to pe la su
« tammi   maalis »
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
2425262728