Losseropallokalojen kutu Tetraodon suvattii

Kirjoittanut Robert Blomerus - . Kijoitettu kategoriassa Aponogeton, Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt

Teksti: Markku Simula/Robert Blomerus Kuvat: Robert Blomerus

Losseropallokalojen kutua ei kirjallisuudesta juuri löydy kuvattuna, joten kun sellainen eräänä aamuna harrastelijan altaassa alkoi, olimme ihan toisista lajeista tehtyjen havaintojen varassa. Hämärästi tiesimme, että losserot ovat luolakutijoita ja jonkin verran huolehtivat kudustaan, muu oli avoinna.

Losseropallokala, Tetraodon suvattii, löydettiin lajina vasta vuonna 1989 Mekong-joesta. Se kuuluu makeanveden pallokaloihin ja kasvaa noin 12 cm:n pituiseksi. Kala viettää suurimman osan ajastaan maaten luolassaan tai ollen osittain hiekkaan kaivautuneena pohjalla tullen esille ainoastaan ruokailemaan tai kerjäämään. Vaikka kala näyttää nököttäjältä, kannattaa kädet kuitenkin pitää poissa sen altaasta – kala on äärimmäisen nopea ja hampaat vieläkin terävämmät!

Kutua edelsi epävarmuus kalojen sukupuolista, sillä sukupuolituntomerkkejä ei löytämässämme kirjallisuudessa kuvailla. Aikaisemmin toinen kala oli selvästi antanut toisen syödä ensin ja ahtaa itseensä enemmän ruokaa, josta saattoi arvailla, että mädin kasvattamiseen tarvittiin enemmän energiaa.

Kutu alkoi varhain aamulla valojen sytyttyä pariskunnan 90 litran asuinakvaariossa. Kalat ovat noin 9-11 cm pituudeltaan, naaras selkeästi kookkaampi ja lihavampi. Tavoilleenuskollisina ne asustavat omia luoliaan ja tulevat niistä esiin vain syömään tai kerjäämään ruokaa.

Itse kutua edelsi kalojen normaalista jöröttävästä olemisesta selvästi poikkeava soidin. Aluksi saattoi luulla, että kalat tappelevat reviiristä tai muuten vain nahistelevat. Kalojen väritys kertoi kuitenkin toista. Värit olivat vaaleita ja ihon pintakuviointi rauhallisen selkeä.

Naaras teki aloitteen ja ui avoimesti altaan toisen päähän itseään pienemmän koiraan luokse ja etsi ihokontaktia. Koiras säikähti naaraan lähestymistä, pullisti itsensä palloksi ja pakeni. Sama toistui muutaman kerran, kunnes kalat alkoivat hiukan tosiaan kierrellen uida lähekkäin kohti koiraan luolaa. Koiras käsitti tapahtuman ja rauhoittui, jolloin mukaan tulivat ruumiiden värinät sekä selkeät kehon kosketukset.

Losseropallokalan väritys ja kuviointi voi vaihdella suuresti riippuen, mitä ympäristössä tapahtuu. Pelko-, viha- ja uhkailuväritys on tumma, melkein musta, josta muun kuin otsan V-merkin erottuminen on vaikeaa. Soidintaminen sisälsi selkeästi toiselle esiintymistä. Ennen itse asiaa haettiin moneen kertaan ihokontaktia, myös pientä näykkimistä ja alistamista esiintyi. Koiras saattoi paisua palloksi ahdistaen naaraan kyljelleen vasten pohjahiekkaa ja kosketella omalla paisuneella ruumiillaan naaraan kehoa. Soidin kesti noin 30 minuuttia ja aggressioeleitä ei näkynyt lainkaan.

Luolaan oli kaivettu matala kuoppa, johon mäti ja maiti laskettiin. Kummallakaan kalalla ei näkynyt ulkoisia sukuelimiä tai putkimuodostelmia, peräaukon kohdassa oli vain selkeä aukko, naaraalla isompi ja hiukan turvonnut, josta mäti tai maiti laskettiin.

Seuraavassa vaiheessa kalat mahduttautuivat yhtä aikaa koiraan luolaan sisälle ja ryhtyivät kutemaan rauhallisesti toisiaan kiertäen. Välillä toinen tuli ulos, jotta toinen voisi suorittaa osuutensa luolan ahtaassa tilassa. Mätimunia purjehti liikkeiden voimasta jonkin verran luolan aukosta ulos, mutta liikehdintää ei kuitenkaan voi sanoa kovin rajuksi tai kiihkeäksi.

Kutua kesti runsaan tunnin ajan, jonka jälkeen naaras palasi omaan luolaansa. Koiras jäi liikahtelemaan kudun päälle luolaansa huitoen evillään ja puhaltaen suustaan välillä vettä mätimunien päälle. Kun naaras yritti myöhemmin lähestyä munia, koiras pullisti itsensä palloksi luolan suulle, niin että naaras ei mahtunut sisään.

Mätimunista erottuivat silmät kolmantena päivänä kudusta hyvin. Varokeinona siirsimme naaraan toiseen altaaseen, jotta mahdolliset poikaset eivät tulisi ehkä syödyksi tai vielä todennäköisemmin, ettei pariskunta ryhtyisi taistelemaan reviirin herruudesta.

Viikon odottamisen jälkeen oli pakko myöntää, että mitään kuoriutumista ei tapahtunut. Havaintoja poikasista ei saatu ja se himmensi hiukan koetun näytelmän tuottamaa harrastajan riemua. Ehkäpä ensi kerralla.

Arkisto

helmikuu 2013
ma ti ke to pe la su
« tammi   maalis »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728