Amanorapuja kotikonstein

Kirjoittanut Aqua-Web - . Kijoitettu kategoriassa Aponogeton, Etusivun Uutiset, Lajiesittelyt, Selkärangattomat

Teksti: Sanna Vihavainen Kuvat: Sanna Vihavainen,Yanna von Schantz & Samu Saurama

Amanorapuja (Caridina japonica) myydään akvaariokaupoissa monilla eri nimillä. Kannattaa olla tarkkana, että laji on oikea, sillä muuten nämä viljelyohjeet eivät välttämättä toimi. Toisten lajien suhteen voi toimia ja toisten voi mennä täysin päin mäntyä.

Amanoravun paljastusanturit kannattaa virittää siinä vaiheessa, kun näkee myyntiartikkelin nimenä leväkatkaravun, levänsyöjäkatkaravun tai jopa leivänsyöjäkatkaravun. Nimeen on voitu yhdistää myös vinkiksi ”japanilainen”.

Miten sitten tunnistaa aito amanorapu? Ensinnäkin aidolla on kunnon ”tötterötukka”.

Toinen hyvä lajin tunnistuskeino on selässä kulkeva vaalea (rusehtava) juova, jota reunustaa molemmilla puolin tummempi ohut juova (sitä ei aina erota). Siinä ei ole poikkijuovia, vaan se melko tasapaksuna päälaelta pyrstöevän alkuun asti.

Kyljissä amanoravulla on enemmän tai vähemmän tummia pilkkuja. Joillain yksilöillä pilkut muodostavat raitoja, kun taas toisilla on vaan pari hassua pilkkua. Kuoren väri voi vaihdella ravinnon, stressin ja vesiarvojen mukaan sinertävästä, vihertävään ja punertavaan. Normaali väri on kuitenkin rusehtavan harmaa.

Sukupuolia ei oikein tahdo erottaa keskenkasvuisista yksilöistä. Kunhan ovat ylittäneet 2,5-3,0 cm:n kriittisen mitan, niin sukupuolia voi arvailla. Naaras on pidempi, leveämpi ja kirjavampi. Koiras on sutjakka ja sen pää ja eturuumis näyttää jotenkin isommilta, ehkä ne suhteessa ovatkin.

Hyvällä tuurilla akvaariokaupassa naaraalla on jo hedelmöittynyttä mätiä pyrstönsä alla. Mäti on vihertävän harmaata ja mätimunat todella pieniä ja niitä on paljon.

Kun akvaarioon on saatu oikeaa lajia katkarapuja ja molempia sukupuolia, voi alkaa miettiä niiden viljelyä.

Amanoravut parittelevat akvaariossa ihan omia aikojaan. En ole koskaan nähnyt kyseistä tapahtumaa, mutta ne harrastanevat kyseisiä aktiviteetteja varsin usein, koska naarailla on jatkuvasti mätiä pyrstön alla. Meillä ravut kotiutuivat muutaman kuukauden ajan, ja siitä lähtien naaraat ovat olleet jatkuvasti ”paksuina”, tai oikeastaan siinä on aina noin viikon tauko poikaserien välillä.

Alkuvalmistelut

Poikasten kasvattamista varten pitää hankkia tietysti akvaario, mutta lisäksi:

–       merisuolaseosta (tai kaupan merisuolaa)

–       ominaispainomittari

–       lämmitin (säätö noin 25-26 asteeseen)

–       akvaarioon sopiva pillifi ltteri

–       nestemäistä poikasruokaa (mieluummin jotain vihersapuskaa)

–       lämpömittari

–       vesitestejä (NO2, NO3 ja PO4)

Aivan ensimmäiseksi kannattaa kypsyttää poikasakvaario. Makeaan veteen kypsyttäminen ei välttämättä ole hyvä ratkaisu. En kiellä, ettei se voisi onnistua, mutta itselläni on siitä huonot kokemukset. Minulla oli katinkulta monnin poikasten jäljiltä kypsä makean veden akvaario. Aloin sinne varovasti lisätä suolaliuosta. Tiedä siitä sitten, kuinka paljon varovaisemmin se olisi pitänyt tehdä, sillä minä ainakin sain aikaan vain nitriittipiikin. Nyt on taas murtovesipytty kypsytetty ja odottamassa uusia tulokkaita. Amano ravun toukkiahan ei sitten sovi hulauttaa kerralla siihen suolapitoisuuteen kuin missä ne lopulta kasvatetaan. Kypsyttämiseen kannattaa valita lukema noin puolesta välistä lopullista suolapitoisuutta eli noin 7-10 mg/l lopullisen suolapitoisuuden ollessa noin 17 mg/l (milligrammoja litrassa yksiköstä käytetään myös lyhennettä ppt = parts per thousand = osaa tuhannessa). Akvaarion tasapaino ei siitä enää järky, kun suolapitoisuutta lähdetään tästä nostamaan hiljakseen.

Tällä kertaa kypsytin akvaarion makean veden akvaarion aktiivilietteellä, jos sillä nyt loppujen lopuksi olikaan mitään tekemistä kypsymisen kanssa. Lisäsin lietteen lisäksi akvaarioon tuhdin määrän vanhentunutta kalan ruokaa ja vähän kasvilannoitetta. Kun amanoravun poikasille kypsyttää akvaariota, ei ole ainoastaan tavoitteena kypsä allas, vaan hyvin leväinen kypsä allas.

Tällä kertaa akvaarion levättyminen ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Se on kyllä ikkunalla niin, että valoa tulee varmasti tarpeeksi. Lisänä on 11 W:n loisteputkella varustettu työpöytävalaisin. Sen sijaan olen saanut kasvatettua järkyttävän ötökkä armeijan. Lasit ovat ohuen vihreän mönjän peitossa ja mössön seassa puikkelehtii suurennuslasilla havaittavia vaaleita soikeita öttiäsiä. Luulen, että nekin kyllä myöhemmin maistuvat amanoravun poikasille.

Muuten akvaarion kypsyminen sujui kuten minkä tahansa nollasta kypsytettävän akvaarion kypsytys. Ammoniakkitesti kipusi ensin vaarallisiin lukemiin (testini ei näytä numeroita), sitten pikkuhiljaa putosi turvalliseen, samalla nitriitti lisääntyi. Nitraattia en mitannut missään vaiheessa. Ei ole hajuakaan, minne se häipyi. Seran nitraattitestin pitäisi kyllä toimia suolavedessäkin. Luulisi akvaarion olevan nyt turvallinen, kun ammoniakkia ei ole, nitriitti vähentyi nollaan asti ja nitraattia ei ole missään vaiheessa ollutkaan.

Haudonta ja poikasten siirto murtoveteen

Kunhan murtovesiakvaario on ennemmin tai myöhemmin saatu kypsäksi, se pitää myös pitää kypsänä lisäämällä sinne jonkin verran kalanruokaa. Mätiä kantavan naaraan voi pyydystää vielä kypsytyksen ollessa käynnissä erilliseen haudonta-altaaseen. Erillinen haudonta-allas on omiaan siksi, että poikaset saavat sitten niiden kuoriuduttua kiinni. Naaras kantaa noin kuukauden ajan ja mätimunia on jopa 2000 kappaletta sen pyrstön alla. Poikaset, tai paremminkin toukat, ovat aivan pikkiriikkisiä, vain noin millimetrin pituisia rääpäleitä. Toukat leijailevat vedessä pää alaspäin, joten ne olisivat kala-akvaariossa aivan liian helppo saalis kaloille ja toisekseen tuon kokoisten pikkuötököiden siirto olisi aika toivoton tehtävä. Toukat kyllä hakeutuvat valoa kohden, joten niitä voisi yrittää saada pimeässä akvaariossa hakeutumaan taskulampun valokeilaan ja siitä lapottua parempaan talteen.

Poikaset kuoriutuvat yleensä joskus yöllä. Amanorapujen viljelijän pitääkin tarkistaa aina joka aamu haudonta-akvaarion tilanne. Jos poikaset ovat kuoriutuneet, on viljelijällä arviolta 5 päivää aikaa siirtää poikaset murto veteen. Poikaset kuolevat ensimmäisen kuoren vaihdon jälkeen, jos ne eivät ole silloin murtovedessä. Ensimmäinen kuoren vaihto tapahtuu noin 5-7 päivän kuluttua kuoriutumisesta.

Siirto murtoveteen tapahtuu niin, että toukat lapotaan haudonta-altaasta ensin ämpäriin. Tässä tapauksessa 10 litran ämpäri sopii tarkoitukseen oikein hyvin, sillä poikaslientä tulee noin 4,5 litraa. Ämpäriin lisätään sitten puoli litraa kerrallaan noin 10 minuutin välein vettä murtovesiakvaariosta, kunnes ämpäri on täynnä. Sitten murtovesiakvaarion voi tyhjentää melkein kokonaan ja lapota ämpärin sisällön akvaarioon. Lopuksi akvaario täytetään tuoreella murtovedellä.

Poikasten kasvatus

Kunhan poikaset on saatu turvallisesti kypsyneeseen murtovesiakvaarioon, on homma oikeastaan voiton puolella. Tästä eteenpäin poikaset eivät tarvitse muuta kuin ruokaa ja veden vaihtoja. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin, kunhan ymmärtää muutaman perusasian.

  1. Poikaset ovat pieniä, todella pieniä ja ne syövät aluksi vain vedessä leijuvaa ravintoa.
  2. Poikaset ovat pieniä, todella pieniä ja ne ovat erittäin helppo lapota viemäriin.

Ruokintapuoleen auttaa nestemäinen poikasravinto. Sen voi periaatteessa tehdä itse, mutta varmempi olisi hankkia kaupasta tarkoitukseen sopivaa litkua.

Kotivalmisteista lientä voi yrittää valmistaa panimohiivasta ja viherruokatableteista, ehkä kananmunan keltuaistakin (keitettyä) voisi lisätä. Aineet pitää saada liuotettua veteen niin pieniksi osiksi että ne eivät vajoa akvaarion pohjalle vaan leijuvat virran vietävänä ja näin poikasten ulottuvilla.

Toinen ongelma tulee eteen varsin pian myös. Aluksi veden vaihtoja kannattaa tehdä vaikka joka toinen päivä, jotta saa suolapitoisuuden nostettua lopulliselle tasolle. Toukat vaihtavat kuorta usein ja hylätyt pieneksi jääneet kuoret pilaavat vettä. Tämän voi helposti todeta fosfaattitestillä (PO4). Liiallisen fosfaattipitoisuuden voi todeta myös haju- ja näköaistilla. Fosfaatilla kyllästetty vesi haisee pahalle ja vaahtoaa.

Vettä pitäisi vaihtaa poikasakvaarioon pari kertaa viikossa noin neljännes. Veden vaihto ei menekään ihan samalla lailla kuin tavallisesta akvaariosta sillä poikaset ovat tosi pieniä. Meillä taloudesta ei löytynyt lapon päähän sopivaa poikasfi ltteriä, vaan ne kaikki olivat niin karkeita, että poikaset joko imeytyivät sienen läpi tai jäivät sieneen. Ratkaisin ongelman sujauttamalla lappoletkun pillifi ltterin ulostuloputkeen. Veden vaihdon ajaksi suljin pillifi ltterin ilmapumpun ja veden vaihdot hoituivat näin kerrassaan helposti. Ensin lapposin veden pillifi ltterin kautta ämpäriin ja sitten uudet vedet samaan osoitteeseen kuin mistä vanhat tulivat. Akvaarion pohjalla tai seinillä olevaa mössöä ei kannata yrittää poistaa. Siinä menee viemäriin sekä poikaset, että niiden myöhemmässä kehitysvaiheessa käyttämä ravinto.

Tästä eteenpäin amanorapujen kasvatus on vain ”raakaa” työtä. Ruokaa eteen ja vettä vaihtoon. Ravinnon voi muuttaa sitten kiinteämmäksi, kun poikaset lopettavat levitoinnin eli ne siirtyvät akvaarion pinnoille syömään mössöä ja jämiä. Siinä vaiheessa niille voi alkaa antaa samaa ruokaa, kuin mitä aikuisetkin syövät ja pohjan imuroinnin voi aloittaa myös.

Kun poikaset ovat kasvaneet noin 2-3 kuukautta ja ovat noin 1,5 – 2,0 cm pitkiä, ne voi vähitellen totuttaa makeaan veteen. Veden vaihdossa lisätään akvaarioon aina vaan laimeampaa suolavettä, kunnes lopulta poikaset ovat makeassa vedessä. Tässä vaiheessa ainakin tämä 22-litrainen muovikippo, jota olen tituleerannut murtovesiakvaarioksi ja poikasakvaarioksi on jäänyt liian pieneksi amanorapujen nuorisoarmeijalle. Amanoravuilla on ikävä taipumus lähteä etsimään parempaa elinympäristöä omin toimin. Siinä ne eivät yleensä onnistu, vaan päätyvät jonnekin jalkalistan päälle kuivumaan. Vaikka ne pitävätkin lajitovereidensa seurasta, liika on liikaa. Kannattaa siis siirtää poikasia kasvamaan muualle mahdollisuuksien mukaan tai ainakin tukkia kaikki pakotiet, pitää vesi tuoreena ja järjestää akvaarioon paljon piiloja.

Arkisto

helmikuu 2013
ma ti ke to pe la su
« tammi   maalis »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728