Purppurasuuhautoja Pseudocrenilabrus nicholsi (Pellegrin, 1928)

Kirjoittanut Aqua-Web - . Kijoitettu kategoriassa Aponogeton, Etusivun Uutiset, Kalat, Lajiesittelyt

Teksti: Laura Holopainen Kuvat: Eeva Rauha

Aika ajoin haaveillaan pienestä ja kauniista kirjoahvenesta, joka riittäisi tuomaan ulkonäköä pienehköönkin altaaseen. Purppurasuuhautojaa ei ole esiintynyt vaihtoehtojen joukossa. Ehkä syynä on surkea saatavuus, koska tuntemattomaksi jäänyt kalalaji ei saa kysynnän ja tarjonnan lakia röyhistämään rintaansa. Tämä kalalaji kuitenkin voisi kuulua varovaisen akvaristin listoille.

Heräteostokseksi purppura tuskin joutuu, koska kalaa ei juuri löydy kalakauppojen hyllyiltä, vaikka se onkin äärimmäisen helposti akvaariossa lisääntyvä. Mitä tämä kala tarvitsee, on siis nimeä – tarjontaa olisi varmasti monilla purppurasuuhautojien omistajilla, mutta kysynnän puuttuessa eivät kasvattajat luonnollisesti näe syytä viedä ventovierasta lajia kauppaan. Ehkä näin.

Purppurasuuhautojan lähtökoordinaatit

Maantieteellinen lähtöpaikka on se, missä tässä lajissa voitaisiin helposti tehdä virhe. Purppurasuuhautoja ei ole Amerikan asukkeja, vaan kuuluu samaan sakkiin muiden värikkäiden lisääntyjähirmujen, kuten palettikalojen kanssa, eli se on Afrikan asukkeja. Maantiedonopettajien nippelitietoyhdistys tarjoaakin asuinpaikaksi Zairen, Kongon ja Ankoro- ja Upemba-järvien välimaaston.

Luonnossa purppurasuuhautojan vesi on hyvä esimerkki siitä, miten vaateliaasta kalasta on oikeastaan kysymys. Luonnossa pH on kuuden ja yhdeksän välillä ja kovuusskaala on aivan samaa “nestemäisyys on positiivista” vaatimusta. Lämpötilan voi altaaseen hivuttaa siihen 22–25°C tietämille.

Purppurasuuhautoja on pienten lampien ja ojien asukki. Akvaristi voi huvittaa itseään lukemalla, että sillä on olemassa piirre, joka ei aina ensimmäiseksi ole yhdistettävissä akvaarion kalaan. Se nimittäin on nähtävissä luonnossa piilottelemassa penkereissä. Akvaariossa kala on nimittäin viihtyessään äärimmäisen seurallinen ja runsaasti näkyvissä, mutta tokihan jos altaissa kasvustoa löytyy niin kuin pitäisikin, löytyy sekin välillä kasvillisuuden ja muun sisustuksen joukosta.

Purppurasuuhautojan suuntakoordinaatit

Miten sitten sisustettaisiin allas tälle lajille? Lähdetään siitä, että koska laji on tempperamenttinen touhottaja, altaassa on oltava paljon suojaa, koska muuten mielellään n. kaksisataalitrainen tehosekoitin voi saada lisävirtaa. Hyvä sääntö on, että purppurasuuta ei kannata yhdistää muiden Pseudocrenilabrus-lajien kanssa tai edes minkään samannäköisen lajin kanssa. Mainittavaa on, että purppurasuuhautojan ideaaliseuraa on keskikokoiset tempperamenttiset kirjoahvenet, jotka saavat uhittelevan purppuran nopeasti ruotuun ja keskittymään vain naisten vikittelyyn ja jopa siihen elämiseen.

Eläminen kestääkin sitten n. 12 vuotta, mikäli lajin edustaja ei onnistu itsestään teettämään kalarukkasia sitä ennen taistellessaan tuuli myllyjä vastaan. Ensimmäinen tapa välttää tämän lajin kauhunhetket on laittaa kuljetus pussiin vain yksi koiras. Tätä yksi koiras -sääntöä noudattaen voi koko purppurasuun elinkaaren aikana taapertaa – pahaksi se ei ainakaan ole. Tarkoittaen, että ei ole typerää pitää vain yhtä koirasta altaassakin, koska taisteluiden riski on olemassa.

Naisten vikittely

Naissukupuoli voi jälleen kirota ainaista häviötään eläinmaailmassa, kun purppurasuuhautojakoiraat ovat jälleen voittaneet itselleen luontolotossa kirkkaammat värit. Koiraan puvussa on lukuisia pelottomia väriyhdistelmiä tuntemattomaksi jäävän taiteilijan paletissa: punaista, vaaleansinistä, kultaa. Koiraan kasvot ovat kauniisti meikatut kullalla ja vihreällä sävyllä.

Naaraat värjöttelevät herrojen varjossa ruskeahkossa asussa, mutta onneksi laji on suvaitsevainen. Herrasmies on ilmeisesti aina niin paljon peilaillut itseään akvaariolasista, että ruskeansävyinen vaatimattoman näköinen naaras kelpaa aina suvunjatkajaksi.

Koiraiden ja naaraiden välillä on myös huima kokoero. Naaras voi jäädä vain seitsemän sentin tietämiin ja koiras kasvattaa koreaa vartaloaan aina yhdeksään senttiin.

Narkissos kuitenkin on sukupuolten luonteiden värittäjä. Turhamainen koiras on yleensä aina valmiina kukkoiluihin sekä saman lajin edustajien sekä muiden lajien edustajien kanssa. Eipä purppuranaaraallakaan ole helppoa, kun joutuu hurmoksessa riehuvaa ukkelia toppuuttelemaan pinkomalla näkymättömiin silloin tällöin. Naaraat ovat lajinsisäinen järki.

Koska purppurasuuhautojalla riittää luonnetta, on naaraita ja koiraita yhdistäessä syytä turvautua varotoimenpiteisiin, joita on pääasiallisesti kolme;

1)      varaa n. 200-litrainen allas;

2)      pidä koiraan kanssa vaikka mieluummin useampaa naarasta, koska koiras ahdistelee silloin yksittäistä naarasta vähemmän;

3)      täytä allas reviirirajoilla. Nämä kolme asiaa huomioituna voidaan taata hyvin alkava parisuhde-joukkosuhde. Useita koiraita ei voi suositella, joskaan ei voida satavarmasti ilmoittaa, että yhdistelmä varmasti epäonnistuu.

Kun purppurasuuhautoja kutee, se tekee sen tyylillä. Purppurasuuhautojanaaras hautoo nimensä mukaisesti munia suussaan. Tänä aikana se ei syö lainkaan ja voi helposti mennä huonoon kuntoon. Onkin tärkeää tällöin vahtia, että koiras ei kiusaa suu täynnä poikasia notkuvaa naarasta, mikä on erityisen tärkeää etenkin pienemmissä altaissa, jossa kaloilla on jatkuva näköyhteys toisiinsa. Jos ärhentely ei lopu, siirrä koiras tai saat helpommin miinusmerkkisen kuin plusmerkkisen lopputuloksen kututohinoista.

Ukon rooliin kuuluu tehdä hiekkaan kuoppa, josta naaras sitten lopulta noukkii suuhunsa munat ja tämän jälkeen akvaristin on viimeistään helppo huomata kudun tapahtuneen, sillä purppurasuuhautoja on silloin ennemminkin lintu kuin kala, eli leuka todella näyttää kuin pelikaanin leualta.

Loppukaneettina. Mikäli artikkeli innoittaa sinua kokeilemaan tätä upeaa lajia, suosittelen, että poikasten ilmaantuessa kokeilet, josko niille olisi jo kysyntää eli kokeilet levittää lajia ympärillesi. Tämä laji on aivan syyttä suotta tuntematon. Vaviskaa pienet kirjoahvenet – tästä lajista kuullaan vielä!

Arkisto

helmikuu 2013
ma ti ke to pe la su
« tammi   maalis »
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728